Kuolinvuodetapahtumat

 Leea Virtasen (1974) kirja.

Päivitetty 11.1.2024

Kuoleminen kuuluu elämään samalla tavalla kuin syntyminenkin. Uuden elämän syntyminen on suuri ja ihmeellinen tapahtuma. Myös ihmisen kuolemisen täytyy olla merkittävä tapahtuma, koska sen ympärillä esiintyy yhtä ja toista sellaista, mistä melko harvoin puhutaan massatiedotusvälineissä ja tieteellisissä artikkeleissa. Alla kuvattuja ilmiöitä ei tapahdu kaikille, mutta osa niistä voi olla hyvinkin yleisiä.


Kuoleminen on prosessi

Alan kokenut asiantuntija Peter Fenwick kuvaa hitaasti etenevää ja jossain määrin tajuissaan tapahtuvaa kuolemista prosessina, ja hyvä esitys siitä on mm. videoilla (1). Hänen mukaansa ihmisen pitäisi voida kuolla rauhassa ja läheistensä ollessa läsnä, jos se on mahdollista. Hän kammoksuu kuolemista yksinään teho-osaston huoneessa kaikenlaisten apulaitteiden ympäröimänä. Jatkossa kuvattuja ilmiöitä ei tapahdu kaikille, mutta osa niistä voi olla hyvinkin yleisiä.

Fenwickin mukaan kuoleminen on matka, joka toisinaan alkaa ennaltatietämisellä. Ennakkotieto saadaan joskus silloinkin, kun tiedon kohde kuolee sellaisessa onnettomuudessa, jonka kulkuun ei ole voinut vaikuttaa. Lähellä kuolinhetkeä kuoleva alkaa nähdä näkyjä, jolloin hän kertoo tapaavansa jo rajan takana olevia läheisiään, jotka ovat tulleet häntä noutamaan. Hän voi neuvotella kuolinhetkeä myöhemmäksi, jos hän haluaa tavata vielä jonkun ihmisen, joka on tulossa häntä katsomaan.

Useimmiten kuoleva lähtee mielellään noutajiensa mukaan, mutta kokee toisinaan myös suurta pelkoa nähdessään noutajansa. Hän voi nähdä uuteen todellisuuteen, jonne hän uskoo olevansa menossa. Näyt voivat alkaa jo potilaan ollessa niin hyväkuntoinen, että kukaan ei osaa epäillä lähdön olevan lähellä. Potilas voi ihmetellä, miksi hän näkee jonkun rajan taakse siirtyneen läheisensä seisovan ovella tai sänkynsä jalkopään takana tai vaikkapa istuvan vuoteellaan. Jossakin vaiheessa hänelle selviää, että kuolema on lähellä ja näyn henkilö on tullut auttamaan häntä rajan yli.


Näkyjä ja unia 

Hyvin monia kuolevia loppuun asti auttaneet hoitajat kertovat kokemuksistaan kolmessa pitkässä ketjussa linkissä (2). He kertovat olevan yleistä, että potilas kuolinhetkellään kurkottaa kohti noutajaansa. Tässä muutama esimerkki heiltä:

EDValerieRN, linkki (2.1):

When my aunt passed away after a battle with cancer, she sat straight up in bed, raised her arms toward the sky, and said "they're beautiful" and then passed away calmly.

I've had a patient tell me the angel was there for her on the CT table.. she died a few hours later...

"puggymae", linkki (2.1):

I have cared for many patients who spoke of little children dressed in white sitting by their beds watching them or talking to them. Usually the patients die within a day or so of starting to mention these children. I have always assumed they were just angels. Whatever they are they seem to comfort the patients (hope when I go I get to see a few!).

Hoitajien kertomuksia on myös linkissä (3), videona. Kuolevien näyt muistuttavat usein kuolemanrajakokemusten alkuvaiheita.

Kuoleva ja hänen omaisensa voivat toisinaan yllättyä, kun kuoleva näkee vastaanottajiensa joukossa sellaisia tuttavia, joiden uskotaan olevan elossa. Tarkistuksissa näiden useimmiten voidaan todeta juuri kuolleen tai olleen kuolleina jo kauemmin ilman, että siitä kukaan huoneessa oleva tiesi. Ilmiö on niin yleinen, että sille on annettu oma nimi: "A peek at Darien". Michael Prescott kertoo blogissaan melkoisen määrän tällaisia tapauksia, linkki (4). Harvoin nähdään myös edelleen elossa olevia vastaanottajien joukossa.

Lääketieteen tohtori Christopher Kerr on kirjoittanut pitkän yhteenvedon tutkimuksista, joissa on tutkittu kuolevan unia ja näkyjä kuoleman lähestyessä, linkki (5). Hän antaa artikkelissaan tutkimusaiheelle oman nimen: End-of-Life Dreams and Visions (ELDVs). Hän oli mukana tutkimusryhmässä, joka tutki saattohoitopotilaita. Artikkelissa on monia esimerkkitapauksia potilaiden kokemuksista.

Ilmeni, että unet ja näyt olivat potilailla hyvin yleisiä. Niissä he saivat kohdata edesmenneitä omaisiaan ja rakkaitaan, jotka olivat ottamassa heitä vastaan rajan taakse. Unet ja näyt toivat helpotusta kuolemanprosessiin ja toivoa jälleennäkemisestä. Kerr kirjoittaa loppuyhteenvedossaan mm. näin:

As Hospice work demonstrates again and again, when the patient is kept comfortable and
otherwise left to follow the natural course of things, death becomes more enlightening than a
simple pulling down of the shades. This enlightenment is one that encompasses altered forms of
consciousnesses, a double consciousness as it were, those of the departed as well as the patients.
Whereas traditionally, consciousness is defined as an awareness of self and of the world around,
ELDVs include alternative forms and beings that include not just dreams and visions of them but
the lucid consciousness of others as constitutive of the self.

Odottamaton selkeys

Paremman puutteessa käytän nimitystä 'odottamaton selkeys' hämmästyttävästä ilmiöstä, jonka englanninkielinen nimi on Terminal Lucidity ja saksankielinen Terminale Geistesklarheit.

Juuri ennen kuolinhetkeä pitkälle dementoitunut ja pitkään puhekyvytön potilas toisinaan virkistyy, jolloin hän yllättäen alkaa puhua ja kertoo jo ajat sitten unohtamiensa henkilöiden nimiä. Vakavasti liikuntarajoitteinen ja jo hetken aikaa reagoimaton potilas voi virkistyä, nousta istualleen ja kurkottaa ylöspäin, jonka jälkeen lähtö sitten tapahtuu.

Time-lehden artikkelissa (Linkki 6) ortopedisen kirurgian apulaisprofessori kertoo tapauksen, jossa hänen aivokasvainten lamauttama potilaansa virkistyy hetkeksi ja sanoo selvät jäähyväiset perheelleen ja jopa taputtaa heitä. Kokenut hoitaja kertoo siitä lääkärille seuraavasti:

He woke up, you know, doctor--just after you left--and said goodbye to them all. Like I'm talkin' to you right here. Like a miracle. He talked to them and patted them and smiled for about five minutes. Then he went out again, and he passed in the hour.

Tällaisissa virkistymisissä näyttää usein siltä, että ne ovat mahdottomia ja siinä tapahtuu ihme, mutta sen arvioimiseen tarvitaan tietenkin lääkäri. Edellisen artikkelin kirjoittaneen lääkärin mielestä miehen aivot olivat niin kasvainten täyttämät, että virkistymisen olisi pitänyt olla käytännössä mahdotonta:

But it wasn't David's brain that woke him up to say goodbye that Friday. His brain had already been destroyed. Tumor metastases don't simply occupy space and press on things, leaving a whole brain. The metastases actually replace tissue. Where that gray stuff grows, the brain is just not there.

What woke my patient that Friday was simply his mind, forcing its way through a broken brain, a father's final act to comfort his family.

Professori Alexander Batthyány toimii mm. Pázmány Péter yliopistossa Budapestissa instituutin 'The Research Institute for Theoretical Psychology and Personalist Studies' johtajana. Hän on kirjoittanut odottamattomasta elpymisestä kirjan, jossa hän esittelee 393 elpymistapausta. Sanan levittyä hänelle tulee jatkuvasti tietoon uusia tapauksia. Hän kertoo toiminnastaan ja ajatuksistaan linkin (7) videolla.

Myös biologi Michael Nahm on kirjoittanut kirjan odottamattomasta elpymisestä ja kertoo tutkimuksistaan saksankielisellä videolla linkissä (8).

Fysikaalisia ilmiöitä

Hoitajat ja kuolevan omaiset ovat toisinaan havainneet fysikaalisia tapahtumia kuolevan ympärillä. Huone voi merkillisesti valaistua tai lähdön hetkellä potilaasta lähtee jotakin leijailemaan ylöspäin. Muistan kertomuksen, jonka mukaan kuolevan ihmisen sängyn pääty rämisi voimakkaasti.

Leea Virtasen kirjasta löytyy fysikaalisia tapahtumia, Virtanen (1977 s.151.):

Kuolevan yläpuolella oli jonkinlainen taulu. Tämä heilui edestakaisin kuin se olisi ollut myrskyävässä laivassa.
Kuolevan sängynpäässä ollut pöytä hyppi ylös-alas.
Vanhanaikaisella liedellä ollut pata pomppi paikallaan.
Liesi ja uuni olivat vanhan tavan mukaan rakennettu kivistä laastia apuna käyttäen. Uunin-  ja savupiipunkyljestä lensi lattialle savea. Äitini kertoi pillahtaneensa itkuun.

Hoitajien foorumilla kerrotaan, miten perhe näki kuolevan rinnasta nousevan hattaramaisen pilven. 
"JeneraterRN", linkki (2.3):

When my grandfather was laying in the upstairs living room, he was surrounded by our family and neighbors. Just as he was taking his final breath, multiple people witnessed a puff-like cloud rise from the middle of his chest.

Tapahtumat kauempana

Kuolinvuodetapahtumat eivät rajoitu vain sairaalan huoneisiin, vaan vaikutukset säteilevät parhaimmillaan vaikkapa maapallon toiselle puolelle. Tällaisia niin sanottuja spontaani-ilmiöitä tapahtuu usein myös silloin, kun kuoleminen tapahtuu nopeasti onnettomuuden yhteydessä. 

Yleisimpiä tapahtumia näyttävät olevan sellaiset, että joku läheinen näkee kuolevan näkynä lähellään tai kello tai jopa useampia kelloja pysähtyy osoittamaan kuolinaikaa, joka on yleensä tiedossa melko tarkasti. Useimmiten kello on potilaan kotona tai se on ollut muuten hänelle tärkeä kello. Potilaalle rakas soitin voi itsekseen antaa äänen hänen kuolemansa aikoihin. Myös muunlaisia fysikaalisia ilmiöitä voi tapahtua.

Leea Virtanen kertoo kirjoissaan esimerkkejä tapahtumista sairaalan ulkopuolella. Virtanen 1974, s. 53.):

Mieheni kuoli samana vuonna (1947) ja hällä oli kultakello. Hän sairasti syöpää, oli sotainvalidi. Hän sanoi: "Usko äiti, kun kuolen, tuo kello seisattuu sillä minuutilla", ja niin kun hän kuoli, katsoin sitä kelloa, se seiso, ja mieheni isä sanoi, että älä sitä liikuta. 10 minuutin päästä se kävi käymään.

Virtanen (1974, s. 54):

Kello lyö. Isäni ei puhunut mitään, hän otti vaan tarkan ajan ylös. Kolme päivää myöhemmin saatiin tietää, että pikkuserkkuni Otto oli kaatunut rintamalla täsmälleen tämän kellonlyönnin aikana. Tähän minä uskon aivan täysin.

Kyseinen kello ei normaalisti lyönyt ollenkaan, vaan sen tiedettiin lyövän vain kuolemantapauksien yhteydessä. Virtanen (1974, s. 55):

Isoisäni kuoli 16.3.1973 kello 9.15. Me muut olimme sairaalassa, vain isoäiti oli kotiapulaisen kanssa kotona. Isoäidin huoneessa on piirongin päällä hänen sodassa kaatuneen poikansa Hilin kuva. Sekä isoäiti että apulaisemme kertoivat, että tasan kello 9.15 Hilin kuva putosi lattialle, vaikka mistään raosta ei huoneeseen käynyt tuulen henki. Isoäiti tiesi heti, että isoisä oli kuollut.

Virtanen (1977, s. 108):

Isä oli istunut työhuoneessaan kirjoituspöytänsä ääressä, kun hän huomasi akkunastaan, että puutarhan käytävää pitkin lähestyi mieshenkilö. Lähemmin tarkasteltuaan tulijaa, tunsi isä hänet rovasti O:ksi, joka sota-aikana asui pappilassa. Isä riensi avaamaan ulko-ovea nähden ystävänsä lähestyvän ja viittovan käsillään. Kun saapui isäni kohdalle, hän katosi. Rovasti oli kuollut samalla hetkellä, kun isä oli ojentamassa hänelle kättään tervehdykseksi.

Virtanen (1977, s. 110):

Keittiömme oven suuhun ilmestyi aivan kuin suuret siniset miehen haalarit ja niin kamalan rasvaiset ja likaiset. Se oli niin selvä näky, että minun piti mennä aivan viereen toteamaan, ettei siinä sittenkään ollut mitään. Kun sitten mieheni tuli kotiin työstään, hän sanoi, että rasvari (joka asui seinän takana) oli murskaantunut sinne koneitten väliin.

Virtanen (1977, s. 160):

Kertojalla oli ollut anopin kuolemaa koskevia enneunia ja hän oli levoton. Aamulla klo 6.50 hän kuuli oveen koputettavan kahdesti; samaan aikaan kello pysähtyi. Myös miehellä oli ollut levoton mieli yöllä ja vanhemmat mielessä. Anoppi oli kuollut 6.50. "Näin oli hänen sanoma meille". Sama perintökello pysähtyi aviomiehen kuollessa sairaalassa klo 4.40.

Willian Petersin SDE-jaottelu. Lähde on linkin (10) video.

Jaetut kuolemankokemukset

Raymond Moody on tuonut julkisuuteen uuden kokemustyypin eli jaetun kuolemankokemuksen (SDE), jossa kuolinvuoteen äärellä oleva omainen tai ystävä kokee samaa kuin kuoleva ilmeisesti kokee, linkki (9). Joku kuolinvuoteen ääressä oleva ikään kuin kulkee hetken matkaa elämästä poistuvan mukana, mutta palaa sitten takaisin omaan elämäänsä.

William Peters on kehitellyt SDE-ilmiöiden systematiikkaa ja jakaa ne yllä olevan kuvan mukaisesti neljään tapahtumatyyppiin sen mukaan, mitä kokija kertoo havainneensa, linkki (10):

- kaukohavainnot kuolevan lähdöstä
- havainnot kuolinvuoteen äärellä
- kuolevan seuraaminen alkumatkalla
- kuolevan auttaminen matkaan

Ovatko kertomukset tosia?

Skeptikot tyypillisesti sanovat, että kaikki havaintokertomukset ovat vain "anekdootteja", joilla ei ole mitään todistearvoa eikä tieteellistä merkitystä. On selvää, että kerrotuilla kokemuksilla on suuri merkitys sureville omaisille ja myös yleisemmin maailmankuvan kannalta, mutta miten olisi tieteen kannalta?

Kuolinvuodetapahtumista on syntynyt kansanperinnettä, ja se epäilemättä vaikuttaa sekä kokemusten muotoon että niihin suhtautumiseen. Olen ottanut kantaa folkloristien suhtautumiseen toisaalla täällä, kirjoituksissa Parapsykologia ja folkloristiikka  ja Onko parapsykologialle tarvetta?.

Kokemuskertomuksia tarkastelemalla ajatteleva ihminen todennäköisesti huomaa, että kertomuksia ei mitenkään voida panna pelkän kansanperinteen tiliin – sen huomasi jopa tutkiva folkloristi Leea Virtanen aikanaan. Pelkät tuntemukset ja harhanäyt voitaisiin rajatapauksena kuitata vain yhteensattumina, joihin ryhdytään uskomaan valikoivan muistin ansiosta. Fysikaaliset tapahtumat eivät enää taivu pelkiksi harhoiksi, koska pudonnut taulu todella löytyy lattialta, kellon pysähtymisen voi kuka tahansa huomata ja särkynyt esine pysyy rikkoutuneena tapahtuman jälkeenkin. Fysikaaliset ilmiöt ovat usein sen luonteisia, että varsin usein toistuvina niitä ei voida kuitata myöskään pelkiksi yhteensattumiksi.

Erityyppiset kuolinvuodetapahtumat asettuvat helposti loogiseksi kokonaisuudeksi, kun niitä tarkastellaan suurena joukkona. Niitä voidaan myös aivan hyvin tutkia tieteellisillä menetelmillä. Mielestäni on outoa, että maailmankuvan ja ihmisen osan tuntemisen kannalta niin tärkeät ilmiöt ovat niin vähän tutkittuja ja niistä tiedetään julkisuudessa niin vähän. Kiinnostuneet ja tutkimukseen vakavasti suhtautuvat tutkijat pelkäävät naurunalaiseksi joutumista ja rahoituksen saamisen vaikeutta, ja nämä pelot ovat valitettavasti osoittautuneet hyvin perustelluiksi.



Kirjoja

1. Leea Virtanen (1974): Kun kello pysähtyi. WSOY Porvoo – Helsinki

2. Leea Virtanen (1977): Telepaattiset kokemukset. WSOY Porvoo – Helsinki - Juva


Linkkejä

1. Peter Fenwickin luentoja
1.1. Peter Fenwick - Toward a science for death related phenomenon and consciousness - Stockholm
http://www.youtube.com/watch?v=CcogQBGK-Zo
1.2. Dr Peter Fenwick - 'Consciousness and Dying' - Interview by Iain McNay
http://www.youtube.com/watch?v=-6kDMl6N3C4
1.3. Peter Fenwick 2004: Dying: a spiritual experience as shown by Near Death Experiences and Deathbed Visions
http://www.rcpsych.ac.uk/PDF/PFenwickNearDeath.pdf

2. Nurses forum
2.1 http://allnurses.com/general-nursing-discussion/deathbed-visions-196680.html
2.2 http://allnurses.com/general-nursing-discussion/death-bed-visions-301825.html
2.3 http://allnurses.com/general-nursing-discussion/deathbed-visions-updated-617087.html

3. Hospice Nurses Share Their Spiritual Experiences with Dying Patients
https://www.youtube.com/watch?v=nMr_sapd-qY

4. Michael Prescott's Blog: A peek at Darien
http://michaelprescott.typepad.com/michael_prescotts_blog/2011/04/a-peek-at-darien.html

5. Experiences of the Dying: Evidence of Survival of Human Consciousness By Christopher Kerr, MD, PhD
https://www.bigelowinstitute.org/Winning_Essays/5_Christopher_Kerr.pdf

6. Scott Haig M.D.: The Brain: The Power of Hope. Time-lehti 29.1.2007
http://content.time.com/time/printout/0,8816,1580392,00.html

7. Terminal Lucidity: An Interview with Alexander Batthyany
https://www.youtube.com/watch?v=VmnRnFrCuAc

8. Terminale Geistesklarheit: Wenn die Dunkelheit ein Ende findet | Michael Nahm im Gespräch
https://www.youtube.com/watch?v=LqFCCk95XlU

9. Raymond Moody on Shared Death Experiences: excerpt from IANDS 2011 Conference
http://www.youtube.com/watch?v=lWjYjsh8i0w

10. Shared-Death Experience with William Peters
https://www.youtube.com/watch?v=wrh10J_sUto

Enfieldin poltergeist

Ilmiöt esiintyivät Enfieldissä Pohjois-Lontoossa vuoden 1977 elokuusta 1978 syyskuuhun, joten kestoaika oli noin 14 kuukautta. Kaksikerroksisessa vuokratalossa asui 5-henkinen perhe: eronnut yksinhuoltaja Peggy Hodgson ja hänen neljä lastaan, Margaret 12, Janet 11, Johnny 10 ja Billy 7 vuotta. Jostakin syystä sukunimenä käytetään siellä täällä myös nimeä Harper. Netistä löytyy runsaasti videoita ja artikkeleita tapauksesta. Muun muassa kyseessä oleva talo näkyy videoilla. Tavalliseen tapaan kertomusten yksityiskohdissa esiintyy niin paljon hajontaa, että mihinkään yksittäiseen tietoon ei voi luottaa ilman lisätarkistuksia.

Tapahtumien yleiskulku

Olen parhaani mukaan yrittänyt kasata eri lähteissä annetuista tiedoista yleiskatsauksen tapahtumien kulusta, mutta tapahtumien järjestys ja yksityiskohdat voivat olla joissakin tapauksissa virheellisiä.

Ensimmäinen muistettu tapahtuma oli se, että 30. elokuuta 1977 yläkerran makuuhuoneessa nukkumaan laittautuva Janet valitti oman ja veljensä vuoteiden heilahtelusta. Alakerrassa ollut äiti riensi katsomaan ja valituksen kuultuaan kehotti Janetia olemaan höpsimättä ja lähti jatkamaan lasten jälkien siivoamista.

Seuraavana iltana tapahtui lisää. Äiti kuuli yläkerrasta rysäyksen ja lähti katsomaan, mitä ne lapset siellä touhuavat. Hän kuitenkin näki raskaan lipaston liikkuvan itsekseen kauemmas seinästä ja oven eteen ikään kuin sulkemaan tietä. Hän työnsi lipaston paikalleen, mutta se lähti uudelleen liikkeelle eikä hän heti onnistunut työntämään sitä takaisin paikalleen. Makuuhuoneen katosta alkoi kuulua koputuksia. Se oli niin pelottavaa, että koko perhe lähti naapuriin pyytämään apua. Naapurista lähtikin mies yksinään tarkistamaan tilannetta ja myös hän kertoi kuulleensa koputuksia katosta ja seinistä.

Äiti oli niin peloissaan, että kutsui poliisit paikalle. Heitä tulikin kaksi tarkistamaan tilannetta, mutta he eivät huomanneet mitään erikoista. Vasta juuri kun he olivat lähdössä pois, he huomasivat raskaan nojatuolin vähän nousevan paikaltaan ja liikkuvan runsaan metrin matkan. Toinen poliisi kirjoitti näkemästään kirjallisen lausunnon, jossa hän kertoi tarkistaneensa, että tuolia ei liikuteltu narujen avulla. Mitään rikosta ei kuitenkaan ollut havaittavissa, joten poliisit eivät voineet enempää auttaa.

Perhe pyysi seuraavaksi apua Society for Psychical Research -seuralta (SPR), mistä saapuikin paikalle kaksi tutkijaa, Maurice Grosse ja Guy Lyon Playfair. Nämä tulivat melkoisen hullunmyllyn keskelle, sillä ilmiöt alkoivat olla hyvin monipuolisia. Kuului koputuksia ja pikkuesineitä, kuten legopalikoita, kirjoja ja marmorikuulia lensi ilmassa. Lattiaan napsahtanut marmorikuula tuntui ainakin kerran kuumalta. Huonekalut liikkuivat ja kaatuilivat itsekseen ja jopa raskas sohva kaatui useita kertoja taaksepäin ja ainakin kerran eteenpäin, mikä olisi vaatinut melkoisesti voimaa. Rajuin liikkumistapaus oli kaasutakan irtoaminen seinästä ankaralla rysäyksellä.

Vettä ilmestyi yläkerran lattialle, vaikka katossa ei ollut vuotoa eikä ylhäällä kulkenut vesijohtoja. Pieniä itsestään sammuvia palonalkuja esiintyi. Ainakin kerran havaittiin, että keittiön lattialla oli tavaroita järjestettyinä kauniiseen riviin. Ikkunaverhot heiluivat ilman pienintäkään vetoa makuuhuoneessa. Lapset kertoivat, että Janet levitoi useita kertoja, mutta otetuissa valokuvissa on vaikeata erottaa levitointia siitä, että Janet vain olisi hypännyt ilmaan vuoteesta. Joissakin kuvissa hän on makuuasennossa niin tuettuna, että levitoiminen ei tule esille.

Ilmiöiden keskushenkilönä oli aivan selvästi Janet.  Hän sai eräässä vaiheessa pahoja kohtauksia, joiden aikana hän kiljui ja riehui silmittömästi niin, että hänestä jouduttiin pitämään kiinni pahempien vahinkojen välttämiseksi.

Grosse kävi keskustelua koputtajan kanssa koputuskoodilla, jossa vastausta kyllä/ei tarkoitti kaksi/yksi koputusta. Lopulta ilmiön kanssa voitiin käydä jopa sanallista keskustelua, kun Janet alkoi puhua karhealla miehen äänellä. Kyseessä piti oleman talon aikaisempi asukas, joka oli useita vuosia aikaisemmin kuollut siellä aivoverenvuotoon tuolissa istuessaan. Äidin veli kertoi nähneensä miehen istumassa tuolilla kerran, kun hän oli käymässä talossa ja yksinään. Kun hän hetkeksi sulki silmänsä, niin mies olikin uudelleen katsoessa kadonnut. Myös perheen jäsenet kertoivat joskus nähneensä ihmishahmoja.

Vaikeimmin uskottavilta tuntuvat kaksi tapausta aineen läpi kulkemisesta. Kerran toisen kerroksen makuuhuoneen ovella seisonut fyysikko pyysi Janetia siirtämään punaisen tyynyn yläkerrasta alakertaan hänen ohitseen. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan ohikulkija kertoi nähneensä punaisen tyynyn ilmestyvän tyhjästä ilmaan ja päätyvän talon katolle. Toisella kertaa Janet kertoi menneensä seinien läpi naapuritalon makuuhuoneeseen, missä hän ei ollut koskaan käynyt. Lisäksi hän kertoi jättäneensä sinne jotakin merkiksi käynnistään. Huoneen kuvaus oli hämmästyttävän tarkka ja sieltä todella löytyi yksi Hodgsonin hyllyyn kuulunut lastenkirja.

Talossa tapahtui myös selittämätöntä metallin taipumista. BBC:n kuvausyritys epäonnistui, kun videolaitteen sisällä joitakin metalliosia taipui niin, että nauhoitus pyyhkiytyi pois. Talossa taipuivat myös lusikat selittämättömällä tavalla. Kameran salaman vasta ladatut akut tyhjenivät tavalla, mitä valokuvaaja ei ollut koskaan aikaisemmin havainnut eikä myöskään sen jälkeen.

Tytöt kertoivat pelanneensa spiritismiä aakkoslaudalla ennen ilmiöiden alkamista. Playfairin mukaan nimeltä mainittu englantia osaamaton hollantilainen selvänäkijä sai tilanteen lopulta rauhoittumaan, vaikka joitakin tuntemuksia ja vähäisiä ilmiöitä jäi vielä jäljelle. Kaiken kaikkiaan noin 30 ihmisen kerrotaan havainneen mielestään selittämättömiä ilmiöitä sisällä tai ulkona.

Poltergeistille tyypilliseen tapaan monissa tilanteissa oli havaittavissa ilmiöiden takana olevan älyä, esimerkiksi silloin, kun Grosse kysyi leikkikö se ilmiö hänen kanssaan, ja samalla nurkasta lähti liikkeelle pahvilaatikko ja osui hänen otsaansa. Naapurin makuuhuoneesta löytynyt kirja oli lasten hauskoista leikeistä, mitä voi pitää älyä osoittavana huumorina.


Todisteiden luonteesta
Kirjallisia yhteenvetoja ilmiöistä on lähteissä (1)-(4). Kaksi mielestäni parasta löytämääni TV-dokumenttia on videosarjoissa (1) ja (2). Videoissa (1) on vuonna 2006 kuollut Grosse vielä mukana. Valitettavasti dokumenttien dramatisointikohtaukset ovat usein virheellisiä ja niissä on mielestäni sekaannusta aiheuttavia turhia ääniefektejä ja säpsähdystilanteita. YouTuben sisäisellä haulla löytyy vielä monta eritasoista videota lisää. Hyvä yhteenveto tapahtumista löytyy radio-ohjelmasta vuodelta 1978 videolla (3). Playfair kirjoitti aikanaan kirjan Enfieldistä. Siitä on lyhyt esittely ja kokonainen luku 10 luettavissa lähteessä (4).

Jo vuosia sitten tiesin tapauksesta, mutta Janetin hyppykuvien ja muun valokuva-aineiston perusteella oletin kyseessä olevan huijauksen. Aloin ottaa tapauksen vakavasti vasta sitten, kun luin ja kuuntelin silminnäkijöiden kertomuksia tarkemmin. Mielestäni nämä kertomukset olivat yksityiskohdissaan hyvin vakuuttavia.

Ilmiöt olivat hyvin monipuolisia ja niissä toistuivat useimmat poltergeist-tapauksissa havaitut ilmiötyypit. Kaikkia kerrottuja tapauksia ei kannata tässä yhteydessä käydä läpi tarkemmin, mutta vakuuttavimmat ovat tietenkin mielenkiintoisimpia. Muutamat luonnonlakeja kiertäneet tapaukset olivat hyvin selvästi havaittuja. Yksi tällainen oli marmorikuulan napsahtaminen lattiaan ilman jatkopomppuja tai vierimistä ja kuulan toteaminen kuumaksi (Playfair lähteessä (3) ja Grosse videolla (4)). He yrittivät kokeissaan saada aikaan samanlaisen napsahduksen ja paikalleen jäämisen, mutta eivät onnistuneet. Playfair kertoo nähneensä kirjan lentävän ilmassa kulman takaa ja tekevän noin 60 asteen mutkan lentoradassaan.

Huonekalujen liikkuminen ja lentävät pikkuesineet olivat selvästi kaikkien riittävän kauan paikalla olleiden havaittavissa. Kaasutakan seinästä irtoamisesta kerrotaan videolla (5) ja takka näkyy samassa yhteydessä valokuvassa vielä paikallaan seinässä vuoteen päädyn vieressä. On täysin selvää, että lapsilla ei ollut mitään mahdollisuutta saada metallista takkaa kaasuputkineen irti seinästä siten, että kukaan ei olisi huomannut irrottamisessa välttämättä käytettyjä apuneuvoja.

Samalla videolla (5) paikalla ollut silloinen fysiikan opiskelija näyttää Janetin kanssa tehdyn kokeen tulosta. Paperilla näkyy ilmeisesti jännitysvenymäliuskalta tulostettua käyrää taipuvasta metallikappaleesta, johon Janet ei saanut koskettaa. Nauhoitettuja koputuksia kuuluu esimerkiksi videolla (6), ja samalla videolla näkyy aikanaan itse paikalla tallennettu videonpätkä, jonka aikana kuuluu kolme koputusta ja Janet hymyilee sille.

Punaisen tyynyn joutumisesta toisen kerroksen makuuhuoneesta katolle kerrotaan videolla (7). Playfair totesi olevan mahdotonta, että tytöt olisivat saaneet sen sinne ikkunasta ylöspäin heittämällä, ja ulkopuolelta tapauksen nähnyt kertoo, että makuuhuoneen ikkuna oli kiinni. Samalla videolla kerrotaan Janetin käynnistä naapuritalon makuuhuoneessa.

Levitoinnin näköhavainnoista ja niiden tekijöistä on käytettävissä valitettavan vähän järjestelmällisiä yksityiskohtia. Selvin on se, että Grosse muiden kanssa näki Janetin tulevan alas yläkerrasta portaita pitkin pää edellä, video (8). Valitettavasti Grosse ei kerro mitään yksityiskohtia tästä "tulemisesta" – missä asennossa Janet oli ja koskettiko hän portaita. Kaksi kadulla seisonutta ulkopuolista kertoi nähneensä kerran ikkunasta, että Janet levitoi vaaka-asennossa sisällä vuoteensa yläpuolella, video (8). Ylipäänsä sekä Grosse että Playfair kertoivat liian monista tapahtumista kovin ylimalkaisesti ilman tärkeitä yksityiskohtia.

Videokuvaa ei saatu levitoinneista eikä esineiden liikkumisista, joten kaikkein tärkeimmät todisteet puuttuvat kokonaan. Hyppyvalokuvat otettiin kaukolaukaisulla: kun valokuvaaja alakerrassa kuuli meteliä yläkerrasta, niin hän laukaisi yläkerrassa vuoteita kohti suunnatun kameran. Se otti kuvasarjan nopeudella 4 kuvaa sekunnissa. Alkuperäiskuvista voisi tarkistaa muodostaako hyppäävän Janetin painopiste heittoparaabelin käyrän. Jos poikkeavuutta olisi, niin levitointivaikutus tulisi osoitetuksi. Janetin yöpuvusta ja vuodevaatteiden sijainnista ilmenee, että hyppyjä oli monia. Kaikki kuvat eivät ole saatavissa eikä ottojärjestys ole tiedossa, joten videoiden ja netin valokuvista ei liikeratalaskelmia voi tehdä.

Tapauksen viimeiset vaiheet ja lopputoteamukset ovat parhaiten koottuina videolla (9).


Skeptiset näkökannat

Paikalla kävi Grossen ja Playfairin lisäksi myös muutamia muita SPR:n jäseniä. He eivät havainneet mielestään aitoja ilmiöitä ja kertoivat käsityksenään, että kaikki oli vain talonväen tekemää huijausta. SPR perusti tapausta tutkimaan työryhmän ja julkaisi raportin ryhmän saamista tuloksista. Työryhmän puheenjohtaja kertoo kantanaan videolla (9), että talossa ilmeisesti esiintyi aitoja poltergeist-ilmiöitä, mutta näyttö niistä jäi olemattomaksi.

Dokumenttiohjelmissa esittävät Christopher French ja Richard Wiseman kriittisiä näkemyksiä Enfieldin tapauksesta, French videosarjassa (1) ja Wiseman videolla (10). Frenchin mukaan kaksi toisistaan riippumatonta havaintoa eivät ole todellisuudessa toisistaan riippumattomia, jos havaitsijat keskustelevat havainnostaan toistensa kanssa jälkeenpäin. Myös useamman havaitsijan tapaukset jäävät epävarmoiksi, koska havaitsijat havaintohetkellä ja sen jälkeen vaikuttavat toisiinsa.

Kumpikin skeptikko toteaa, että ihmisen havaintokyky on psykologisissa kokeissa todettu erittäin vaillinaiseksi ja että havaitsijoiden tulkinnat omista havainnoistaan ovat usein virheellisiä. Siksi poltergeist-väitteiden tueksi pitäisi olla erittäin hyvin dokumentoituja todisteita, kuten esimerkiksi esine pitäisi näkyä filmillä tai videolla ensin paikallaan ja sitten sen liikettä pitäisi päästä seuraamaan kunnolla. Kumpikaan ei ole mielestään löytänyt ainuttakaan luotettavaa todistetta poltergeist-ilmiöstä.

French ja Wiseman tarttuvat siihen, että lasten todettiin useita kertoja yrittäneen huijata paikalla olijoita. Historia tuntee hyvin monia väitettyjä poltergeist-tapauksia, jotka on todettu huijauksiksi. Kuka takaa sen, että kaikki ei ollut pelkkää huijausta? Wiseman myös toteaa, että jos joku kertoo nähneensä esineen lentävän ilmassa, niin se voi aivan hyvin olla kuvittelua tai jonkun tekemä huijaustemppu.

Kummankin skeptikon ajatukset ovat tietenkin aivan päteviä. Ihmisten kertomuksiin havainnoistaan ei kannata luottaa aivan sellaisinaan, ja poltergeist-ilmiöistä on valitettavan vähän parasta mahdollista näyttöä. Kuitenkin tarkkaavainen kuulija voi huomata, että heidän arviointinsa pysyttelevät vain teoreettisella ja periaatteellisella tasolla, puuttumatta tapauksen yksityiskohtiin. Puhumattakaan siitä, että he yrittäisivät muodostaa tapauksesta tasapainotettua kokonaiskuvaa, joka lähtee kaikkien havaintojen kokonaisuudesta ja ottaa huomioon selkeimmät yksityiskohdat. Kuvitteluhypoteesi on usein tarkistettavissa, kun voidaan todeta esineiden todella siirtyneen alkuperäiseltä paikaltaan. Tätä eivät skeptikot yleensä ota huomioon.

Skeptikkojen suhtautumistapa asioihin tulee hienosti esille videolla (11). Siinä on Janet Hodgson-Winterin, Guy Lyon Playfairin ja skeptikko Deborah Hyden haastattelu. Skeptikko Hyde kumosi kahden paikalla olleen havainnot mielenkiintoisilla perusteilla. Hänkin muistelee, että monet aikaisemmat tapaukset on todettu huijauksiksi (ainakin skeptikkojen taholta), ja Enfieldissä paikalla olijoilla oli henkilökohtaisia syitä esittää tapaus aitona. Lisäksi hänen lähtötietonsa olivat osittain virheellisiä. Hän ei myöskään puutu tapauksen yksityiskohtiin. Valitettavasti mielipide-erot haastateltujen kesken ja niiden perusteet jäivät puimatta selviksi siinä haastattelussa.

Päätutkijoista Grossesta ja Playfairista olen saanut käsityksen, että he eivät osanneet havainnoida ja dokumentoida tapausta parhaalla mahdollisella tavalla, tai ainakaan tarkka dokumentointityyli ei ilmene käytettävissä olevissa videoissa. Kuitenkin pidän heitä ehdottoman rehellisinä eikä huijaus heidän puoleltaan mielestäni tule kysymykseen. Grossen painolastina on mielestäni liiallinen herkkäuskoisuus ja liian pitkälle mennyt teoretisointi.


Poltergeist vai kummitus?
Käsitteistä poltergeist/kummitus olen kirjoittanut toisaalla täällä.

Enfieldin poltergeistin netistä saatavaan aineistoon tutustuttuani olen vakuuttunut siitä, että kyseessä olivat pääosin aidosti selittämättömät ilmiöt. Tapahtumat olivat enimmäkseen poltergeist-tyyppisiä, mutta myös kummitteluun viittaavia piirteitä oli. Yli vuoden kestoaika mahdollisine myöhäisempine lisäilmiöineen on pitkä poltergeisteja ajatellen. Tapahtumat eivät aina vaatineet keskushenkilön eli Janetin olemista paikalla. Nähdyt ihmishahmot ovat tyypillisempiä kummitustapauksille kuin poltergeisteille, ja myös Janetin karhealla äänellä kertomat henkimaailmajutut sopivat paremmin kummitusilmiöihin.


Kirjallisia lähteitä:

1. Danny Penman: Suburban poltergeist: A 30-year silence is broken. Mail Online 5.3.2007.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-440048/Suburban-poltergeist-A-30-year-silence-broken.html (27.1.2013)

2. Zoe Brennan: What IS the truth about the Enfield Poltergeist? Amazing story of 11-year-old London girl who 'levitated' above her bed. Mail Online 28.10.2011.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2054842/Enfield-Poltergeist-The-amazing-story-11-year-old-North-London-girl-levitated-bed.html#axzz2KUUjyUyr (10.2.2013)

3. Alex Tsakiris haastattelee Guy Lyon Playfairia.
http://www.skeptiko.com/139-are-ghosts-real-guy-lyon-playfair/

4. Luku 10 Playfairin kirjasta.
http://whitecrowbooks.com/books/page/this_house_is_haunted/



Videoita:

1. Interview with a Poltergeist 1-6.
http://www.youtube.com/watch?v=tHHZp75EbWI

2. The Enfield Poltergeist 1-7.
http://www.youtube.com/watch?v=3NofBgeNklA

3. The Enfield Poltergeist.
http://www.youtube.com/watch?v=3pBmr7lhEWk

4. (1/3) Enfield Poltergeist.
http://www.youtube.com/watch?v=DX6LbNFYijQ

5. Interview with a Poltergeist 2/6.
http://www.youtube.com/watch?v=SbmUs6CIy_U

6. Interview with a Poltergeist 3/6.
http://www.youtube.com/watch?v=0qBLlruxPPI

7. The Enfield Poltergeist 5/7.
http://www.youtube.com/watch?v=aMXnBp04ixM

8. Interview with a Poltergeist 4/6.
http://www.youtube.com/watch?v=nESwYTAA5Kk

9. The Enfield Poltergeist (7/7).
http://www.youtube.com/watch?v=24vHtPFPz0M

10. 5th Dimension Ghost Documentary Part 3.
http://www.youtube.com/watch?v=DBvs_SzDLfg

11. *******EXCLUSIVE ***** Enfield Poltergeist Janet Hodgson 2012 on this morning.
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&v=Dqf7azyYxtQ&NR=1

Mitä itse uskon?

Taivutettuja metalliliuskoja omista kokeistani.


Päivitetty 6.7.2025

Luultavasti moni on ihmetellyt tätä blogia lukiessaan, että mitä minä itse uskon. Tai sitten hän on olettanut uskomisestani sellaista, mikä ei vastaa todellisuutta. Minua on nimitetty sekä huuhariksi että skeptikoksi. Tässä yritän parhaani mukaan kertoa, miten itse näen tämän uskomiseni.


Miten tähän on tultu

Muistan jo pikkupojasta lähtien olleeni hyvin utelias maailmankuvan suhteen. Halusin oppia ja tietää mahdollisimman paljon. Tiede kiinnosti minua, koska tieteen edustajat ilmeisesti tiesivät paljon asioita. Kansakoulu- ja oppikouluiässä luin laajasti mitä tahansa käsiin sattuvaa ja halusin oppia ulkomaiden kieliä. Aikakauslehdistä luin myös hiukan pelottaviakin juttuja "yliluonnollisista" asioista ja kuuntelin hartaasti setäni kertomia kokemuksia kummitustalosta. Kokemattomana uskoin kaiken sellaisenaan.

Vasta opiskeluaikana aloin vähitellen heräillä huomaamaan, että tiedekään ei sentään tiedä ihan kaikkea mahdollista. Kiinnostukseni "yliluonnollisista" ja henkisistä asioista jatkui, ja aloin opiskelun lomassa käydä Helsingissä Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran ja teosofien yleisötilaisuuksissa. Tapasin myös muita henkisten asioiden harrastajia ja kuulin heidän kertovan spontaaneista yliluonnollisina pitämistään kokemuksista. Kuuntelin innolla selvänäkijöiden ja meedioiden kertomuksia ja esityksiä kyvyistään. Ihastuin kovasti teosofien kauniiseen ja loogiseen maailmankuvaan, joka mielestäni tarjosi mahdollisuuden oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ihmisten kesken.

Rakensin maailmankuvaani luonnontieteelliseltä pohjalta ja halusin kovasti tietää, onko psi-ilmiöitä todella olemassa vai ei. Yritin löytää mahdollisimman vahvaa näyttöä asian ratkaisemiseksi. Tiedonhalussani vertailin ja tarkistelin kuulemiani asioita, mikä johti moniin toisinaan tuskallisiinkin pettymyksiin. Selvänäkijät ja meediot erehtyivät usein. Monet henkisten asioiden harrastajien kertomukset kokemuksistaan osoittautuivat vahvasti liioitelluiksi ja väärin tulkituiksi. Päinvastaisista vakuutteluista huolimatta teosofiakin osoittautui lähinnä uskonnoksi, jonka tunnustajat seurasivat auktoriteettejaan kritiikittömästi.

Vaikka spontaanitapausten kokijoiden kertomukset tarkistuksissa usein kutistuivatkin lähes olemattomiin, niin aina ei sentään niin käynyt. Monet hyvin konkreettiset ja selvät tapaukset kestivät tarkistelun ja niiden totuudenmukaisuus vain vahvistui siitä. Opiskeluaikana tapahtui kolme maailmankuvani kannalta tärkeätä asiaa: luin vihjeestä psykiatri C. G. Jungin toimitetun omaelämäkerran, löysin itse J. Krishnamurtin kirjat ja paraseuran silloisesta kirjastosta löysin parapsykologian vertaisarvioidut aikakauslehdet.

Työelämässä ollessani jatkoin harrastuksiani entiseen malliin, ja osasta löydöistäni olen kertonut täällä blogissa. Internet on tuonut mukanaan vallankumouksen tiedonhankinnan helppoudessa, mutta oikeat kultajyvät on aina kaivettava esiin työläästi valtaisan tietokuonan seasta.


No mitä sitten uskon?

Jossain määrin hajanaisena persoonallisuutena en itsekään aina tiedä mitä uskon. Toisinaan uskon enemmän ja toisinaan vähemmän. Arkielämän pyörityksessä psi-ilmiöt usein ovat jääneet pitkäksi aikaa taka-alalle. Olen vuosikymmenien kuluessa tutustunut ja jopa ollut itse mukana aika tavalla uskomattomissa asioissa. Kun kerron niistä, niin yleensä samalla menetän uskottavuuteni. Toisinaan joudun kertailemaan arkistojani palauttaakseni asioita elävämmin mieleen. Joka tapauksessa voin luottaa siihen, että tuoreeltaan tekemäni lyhyet muistiinpanot pitävät paikkansa enkä ole pelkkien muisteluiden varassa.

Laajan parapsykologian tutkimukseen tutustumisen ja omien kokemusten pohjalta olen täysin vakuuttunut, että psi-ilmiöitä todella on olemassa. Parapsykologian tieteellisen tutkimuksen yli 130 vuoden aikana tuottama kokonaiskuva on niin tukevalla pohjalla, että jo pelkästään se mielestäni varmistaa psi-ilmiöiden olemassaolon.  Adrian Parker ja Göran Brusewitz (2003, linkki 1) ovat tehneet laajan yhteenvedon näytöstä kokeellisen parapsykologian osalta. Mutta miten näiden ilmiöiden perimmäisiä syitä ja mekanismeja olisi tulkittava – se onkin sitten jo paljon hankalampi juttu.

Mielestäni tulkintojen pitäisi aina perustua hyvin varmennettuihin ja monipuolisiin aineistoihin, joita käsitellään tieteen menetelmillä ja pätevää logiikkaa soveltaen. Pelkät filosofiat ja teoriat ilman käytännön näyttöä tuskin johtavat merkittäviin tuloksiin parapsykologian alalla. Jos jollekin asialle ei ole kunnollista näyttöä, niin pyrin jättämään sen aidosti avoimeksi ja jätän sen 'korvan taakse', odottelemaan mahdollista lisävalaistusta. 'Kunnollinen näyttö' on tietenkin pitkälti henkilökohtainen tulkintakysymys.

Psi-ilmiöiden selityksenä usein käytetty kvanttimekaniikka ei mielestäni riitä kuin enintään osaselitykseksi nykyisin käytettävissä olevalla tiedon tasolla. Voimalliset poltergeist-tyyppiset makroilmiöt ja jopa yli vuosikymmenen jälkeen toteutuvat ennusunet tuskin voivat selittyä pelkästään kvanteilla. Jonkinlaiset lisäulottuvuudet ja ilman aikaa toimiva henkimaailma ovat hyvin houkuttelevia ja selitysvoimaisia hypoteeseja, mutta niihin uskovat jättävät usein olennaisia asioita huomioon ottamatta. Henkimaailmasta on toistaiseksi saatu eri teitä niin katkelmallista ja osittain ristiriitaista tietoa, että olen jättänyt sen olemassaolon avoimeksi, ainakin siinä muodossa, missä se yleensä esitetään.

Teosofia ja spiritualismi ovat monille harrastajilleen uskontoja. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että pitäisin niitä tavallisina uskontoina. Liikkeissä on mukana monia psi-ilmiöiden kokijoita, luonnontieteitä ymmärtäviä ja myös sellaisia ihmisiä, jotka liikkuvat merkillisissä tajunnantiloissa, joita ei pidä väheksyä.


Miten tästä eteenpäin?

On olemassa suuri joukko kokemus- ja tapahtumatyyppejä, jotka omalta osaltaan viittaavat psi:n olemassa oloon ja sen ominaisuuksiin. Spontaanitapaukset, esimerkiksi jälleensyntymismuistot, kuolemanrajakokemukset, kuolinvuodetapahtumat, kriisiapparitiot ja synkronisiteetit tuottavat usein sellaista selittämätöntä tietoa, jota psykologit ja skeptikot eivät pysty selittämään. Parapsykologian tutkijat ovat kokeissaan tuoneet esille perinteisiä psi:n osa-alueita. Monet meedioviestit viittaavat siihen, että ihmisessä on paljon sellaista henkisyyttä, mitä nykytiede ei osaa tulkita uskottavasti. Fysikaaliset ilmiöt kuten poltergeistit, metallintaivutus ja apportit täydentävät kuvaa.

Olemme kuitenkin parapsykologian tutkimuksessa niin alkuvaiheissa, että eteenpäin meneminen vaatii paljon lisätietoa ja sen hienovaraista tulkitsemista. Tarvitaan uusia mielikuvia työkaluiksi, joilla edellä kuvattu haja-aineisto saadaan paremmin hallintaan. Uskon, että tällainen synteesi vielä joskus hamassa tulevaisuudessa on mahdollista saavuttaa.

C. G. Jungilla oli hyvä yritys ymmärtää näitä hankalia asioita tieteelliseltä pohjalta. Hän toi pioneerina tärkeitä asioita esiin, mutta pääsi kuitenkin vain jonkin verran eteenpäin. Jungin tarjoamat mielikuvat ovat usein kovin vaikeaselkoisia ja hänen teksteissään on siellä täällä merkillisiä huonosti harkittuja lausahduksia, joten eipä ole ihme, että hän on valitettavan suuressa määrässä jäänyt unohduksiin.

Jung kävi itse läpi jonkinlaisen psykoosin, mutta selvisi siitä takaisin arkielämään. Hän joutui pakonomaisesti käymään läpi ihmiskunnan psykologista historiaa. Olin hetken kirjeenvaihdossa erään selvänäkijän kanssa, joka antoi vakuuttavan kuvan itsestään ja kyvyistään. Myös hän näytti askartelevan erikoisten, maantieteellisiin paikkoihin liittyvien historiallisten asioiden parissa. Tällaiset havainnot viittaavat mielestäni siihen, että ihmiskunnalla on jonkinlainen merkillinen, piilossa tapahtuva henkinen kehitys taustallaan.

Kaikki jossakin määrin tuntemani selvänäkijät ja meediot elävät arkielämän lisäksi jonkinlaisessa psi-maailmassa. Heillä ei useimmiten ole alkeellistakaan käsitystä tieteen menetelmistä eikä fysikaalisesta maailmasta ja siinä vallitsevista luonnonlaeista. Psyykikon psi-maailma on luonnontieteilijälle käsittämätön ja se siksi torjutaan mahdottomuutena. Tavallaan on uskomatonta, että näin erilaiset maailmat voivat jatkuvasti elää rinnakkain ja kuitenkin pysyä niin erillään toisistaan.

Olen tullut siihen käsitykseen, että kaikki psi-ilmiöitä ja henkimaailmaa koskevat nykyiset mielikuvat ovat liian karkeita. Ne ovat niin karkeita, että ne ovat erotuskyvyttömyydessään suorastaan harhaanjohtavia. Ehkä niissä asioissa eteenpäin pääsemiseen tarvitaan Jungin kaltaisia lahjakkaita tieteen edustajia, joilla on omaa kokemusta sieltä toisesta maailmasta. Heillä on mahdollisuus paremmin ymmärtää sekä aineellisen maailman että psi-maailman lakeja. Valitettavasti valtavirran tieteen edustajien kokemat ohimenevät psykoosit eivät näytä auttavan tällaista ymmärtämistä, vaan tarvitaan erikoislahjakkuuksia, parapsykologian 'Einsteineja'.

Psykoosit ovat tietenkin aina niin vakavia häiriöitä, että niihin ei pidä suhtautua kevyesti. Olen kirjoittanut parapsykologiasta ja mielenterveydestä enemmän juttua toisaalla täällä.


Linkki

1. Adrian Parker and Göran Brusewitz (2003): A Compendium of the Evidence for Psi.
European Journal of Parapsychology, 2003, 18, 29-48.
http://ejp.wyrdwise.com/EJP%20v18.pdf

Onko parapsykologialle tarvetta?

Toisinaan näkee sanottavan, että parapsykologiaa ei tarvita, koska perinteiset tieteet kyllä hoitavat kaiken tarvittavan tutkimisen. Mitenkähän asian laita tarkemmin ajatellen on?


Selittämättömiä kokemuksia

Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet nähneensä unia, jotka ovat ennakoineet jotakin tulevaa, ennalta arvaamatonta tapahtumaa niin yksityiskohtaisesti, että se ei käytännössä ole voinut olla sattumaa. Samoin lukemattomat ihmiset uskovat olleensa telepaattisessa yhteydessä johonkin toiseen ihmiseen, usein toistuvastikin. Myös monet ovat kertoneet nähneensä läheisen ihmisen enemmän tai vähemmän täydellisenä hahmona lähellään suunnilleen sillä hetkellä, kun tämä on ennalta arvaamatta kuollut tai loukkaantunut jossakin kauempana.

Kuolemantapausten yhteydessä kerrotaan joko kuolinhuoneessa tai kauempana kuolinaikaan tapahtuneen selittämättömiä ilmiöitä kuten esineiden liikkumisia tai rikkoutumisia, kellojen pysähtymisiä ja taulujen putoamisia. Joidenkin ihmisten ympärillä on kerrottu tapahtuneen rajujakin aineellisia ilmiöitä ilman, että näitä ns. keskushenkilöitä tai ketään muutakaan olisi saatu kiinni ilmiöiden tahallisesta aiheuttamisesta. Joissakin taloissa kerrotaan pitkällä ajalla tapahtuneen esineiden liikkumisia ja niissä on myös voitu nähdä erilaisia ihmishahmoja kulkemassa.

Hyvin monet ihmiset ovat kertoneet nähneensä tai muuten aistineensa, mitä jossakin kaukana on samoihin aikoihin tapahtunut. On paljon kertomuksia siitä, miten joku outoon paikkaan tullessaan on tuntenutkin tienoon niin tarkkaan, että on osannut suunnistaa siellä oikein, toisinaan myös ihmetellen mitä oikeasti tapahtuneita muutoksia ympäristössä on tapahtunut. Monet lapset ovat heti puhumaan opittuaan kertoneet eläneensä jossakin muualla, joskus antaen niin tarkkoja tietoja, että kyseisen kuolleen henkilön asuinpaikka on löydetty kuvausten perusteella. Sydänpysähdyksestä elvytetyt ovat joskus kertoneet tehneensä tajuttomuutensa aikana sellaisia paikkansa pitäviä havaintoja, joita he eivät olisi siinä maatessaan mitenkään voineet tehdä.

Mitkähän perinteiset tieteenalat olisivat kiinnostuneita tällaisista kertomuksista?


Folkloristiikka

Folkloristiikka on kiinnostunut kansan keskuudessa esiintyvistä tarinoista ja keräilee ja tutkii niitä. Olenkin jo käsitellyt parapsykologian ja folkloristiikan suhteita toisaalla täällä. Folkloristit näyttävät olevan kiinnostuneita tarinoista pelkkinä tarinoina eikä kertomusten totuusarvo kiinnosta ollenkaan. Lähtöoletuksena on, että kaikki "yliluonnolliset memoraatit" ovat pelkästään mielikuvituksen tuotetta. Jos samassa "elämyksessä" on ollut mukana useampia henkilöitä, niin vain yhtä haastatellaan, koska siten saadaan paras mahdollinen folkloristinen tutkimustulos.

Folkloristien ammatillinen pätevyys tuskin useinkaan riittäisi kertomusten totuusarvon arviointiin. Ulkopuolisena kuitenkin hiukan ihmetyttää, että kun koettu todellisuus toisinaan muuntuu
mielikuvituksellisiksi memoraateiksi, niin sen prosessin mekanismit eivät näytä olevan tutkimuskohteena mielenkiintoisia. Yhteenvetona voidaan todeta, että folkloristiikasta ei ole apua mahdollisten aitojen psi-kokemusten tutkimuksessa, vaan aidot tapaukset hautautuvat kaiken, osittain todella mielikuvituksellisen folkloristiikan aineiston sekaan.


Psykologia ja psykiatria

Psykologien ja psykiatrien suhtautumisesta psi-ilmiöihin olen jo kirjoittanut toisaalla täällä. Ihmisten harha-aistimukset ovat hyvin yleisiä ja psykologit etsivät niille selityksiä. Psykiatrit ja lääketiede puolestaan etsivät niille parannuskeinoja parhaansa mukaan. Suhteellisen harvinaiset aidot psi-ilmiöt ja toisaalta mielen aidot harhat ovat muodollisesti samanlaisia, joten ainoa erotuskeino on tarkistaa, kuvaavatko kokemukset todellisia tapahtumia riittävän yksityiskohtaisesti vai ovatko ne vain sisäsyntyisiä.

Psykologian ja psykiatrian lähtökohtana on, että kaikki harha-aistimukset aiheutuvat psykologisista, kemiallisista ja neurologisista syistä, joten mitään tarvetta tarkistuksiin ei ole. Akateemisissa piireissä lisäksi varotaan visusti leimautumista, mistä syystä tarkistuksiin ei myöskään haluta lähteä kiinnostuksesta huolimatta, tai ainakaan myönteisistä tuloksista ei uskalleta kertoa julkisesti.

Muista kuin mahdollisista psi-ilmiöistä aiheutuvia psykologisia prosesseja kyllä tutkitaan tarkasti. Tuloksille on käyttöä esimerkiksi oikeudenkäynneissä todistajien lausuntojen luotettavuuden arvioinnissa.


Fysiikka

Fyysikot tutkivat aineellisen maailman luonnonlakeja, joista onkin saatu luoduksi erittäin hyvin toimiva maailmankuva. Varmaankin useimmat tutkijat ovat omaksuneet skeptikoiden esittämän ajatuksen, että luonnonlait tunnetaan jo niin hyvin, että psi-ilmiöt eivät enää mahdu mihinkään tyhjään paikkaan, joten sellaiset ilmiöt ovat mahdottomia. Joka tapauksessa fyysikoilla ei ole mitään mielenkiintoa tutkia epämääräisiltä tuntuvia psi-väitteitä, kun selväpiirteisempiäkin tutkimusmahdollisuuksia on riittämiin ja rahoituskin järjestyy.


Neurologia

Neurologien tutkimukset ovat tuoneet esiin mahtavat määrät tietoa keskushermoston toimintamekanismeista. Tulokset ovat osoittaneet, että aivojen kunnon ja ihmisen tajunnan välillä on todella kiinteä yhteys. On hyvin ymmärrettävää, että monet tutkijat ovat sitä mieltä, että minkäänlaista tajuntaa ei voi olla olemassa aivojen ulkopuolella. Tästä lähtökohdasta he hylkäävät kaikki muuhun viittaavat havainnot suoralta kädeltä niiden "mahdottomuuden" vuoksi.
Tarkkaan ajatellen neurologian hyvin toimivilla hypoteeseilla ei kuitenkaan voida sulkea pois aivojen ulkopuolisen tajunnan mahdollisuutta.

Usein olen ihmetellyt, miksi netissä on niin vähän vesipäätä eli hydrokefalusta koskevia tutkimuksia. Luulisi olevan hyvin mielenkiintoista selvittää, miten aivotoiminta on muotoutunut vaikeimmissa luotettavasti raportoiduissa tapauksissa, kun jotkut – tosin harvalukuiset – potilaat ovat tulleet melko hyvin toimeen alle puolella aivomassalla. Samoin pitäisi mielestäni erikoiskykyjä eli ns. savant-ihmisiä tutkia enemmän, koska näyttää siltä, että heidän muistamiskykynsä ylittää runsaasti nykyisten muistiteorioiden sallimat rajat, samoin kun heidän päässälaskutaitonsa vaikuttaa aivan käsittämättömältä.


Parapsykologia

Parapsykologian tutkimus lähti aikanaan liikkeelle spontaanihavainnoista, joita alettiin järjestelmällisesti kerätä ja tutkia. Society for Psychical Researchin alkuaikoina tarkistettiin suuret määrät spontaanitapauksia erittäin tarkasti yksityiskohtien paikkansapitävyyden suhteen ja koottiin julkaisuiksi, jotka valitettavasti ovat jääneet suurelta yleisöltä melko lailla unholaan. Todellinen klassikko on laaja kirja Edmund Gurney, Frederic William Henry Myers, Frank Podmore: "Phantasms of the living", jota vielä on rajoitetusti saatavissa näköispainoksena (http://www.amazon.com/Phantasms-living-Edmund-Gurney/dp/1177705540/ref=sr_1_fkmr1_3?s=books&ie=UTF8&qid=1346017893&sr=1-3-fkmr1&keywords=parapsychology+podmore).

Koska pian todettiin, että pelkällä spontaanitapausten tutkimisella ei voida päästä riittävän pitkälle tieteellisessä mielessä, niin ryhdyttiin kokeelliseen tutkimukseen. Kokeiden avulla päästiin nykyiseen parapsykologian tilanteeseen, jossa todetaan, että suurilla koesarjoilla saadaan valikoimattomilta koehenkilöiltä heikko psi-vaikutus esiin ja on löydetty löysiä lakeja, joita psi-ilmiöt noudattavat.

Parapsykologia on nykyisin jakautunut niin moniin osa-alueisiin, että yksikään parapsykologi ei pysty hallitsemaan niitä kaikkia. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa mikro-psi-kokeet tietokoneilla ja muilla elektronisilla laitteilla, ESP-kokeet lukemattomin erilaisin koejärjestelyin, psykokinesiakokeet, meediotutkimus ja spontaanitapausten tutkimus mukaan lukien poltergeistit, kuolemanrajakokemukset ja jälleensyntymiskokemukset. Kuitenkin tutkimus kaikilla näillä alueilla on mielekästä ja valottaa psi-ilmiöiden eri puolia.

Parapsykologian tutkimusta ei voida täysimääräisesti toteuttaa ilman muiden tieteiden apua. Psykologiaa ja tilastotiedettä tarvitaan koejärjestelyiden suunnittelussa ja tulosten tulkinnassa, fysiikkaa ja tekniikkaa koelaitteiden rakentamisessa ja käytössä. Myös fysiologian ja neurologian tuntemusta tarvitaan koelaitteiden käytössä. Jopa taikureita tarvitaan koehenkilöiden vilppimahdollisuuksien poistamisessa, ja heitä on monissa tapauksissa käytettykin.

Olen toisinaan nähnyt sanottavan, että parapsykologia on väistämättä taantuva tiede, koska sen mahdollinen toiminta-alue koko ajan supistuu. Perusteluna tälle ajatukselle on se, että tiedon ja varsinkin psykologisen tiedon lisääntyessä yhä useampi ilmiö saa tieteellisen selityksen, jolloin parapsykologialle jää yhä vähemmän toiminta-aluetta. Esimerkeiksi on otettu tapauksia historian varrelta, jolloin alun perin paranormaalina pidetty asia on tullut perinteisten tutkimusalojen piiriin ja todettu normaaliksi.

Mielestäni historia on tähän mennessä opettanut, että todellisuus ei ole suljettu järjestelmä eikä sen rajoista ole mitään tietoa. Tiedon lisääntyessä rajapinta tunnetun ja tuntemattoman välillä kasvaa, joten myös parapsykologialle avautuu yhä enemmän uusia mahdollisuuksia tutkimukseen ja kysymyksenasetteluun. Lisäksi psi-ilmiöiden havainnot ovat niin vahvasti selittämättömiä, että valtavirran tieteiden avulla ei ole mitään mahdollisuuksia selittää niitä tällä tietoa.

Vaikka parapsykologia on riippuvainen muiden tieteiden kehityksestä, niin muut tieteet eivät voi korvata sitä. Tieteen valtavirrassa keskitytään sen omiin tärkeisiin tutkimusalueisiin ja jätetään mahdolliset psi-vaikutukseen viittaavat ilmiöt huomioon ottamatta. Parapsykologia on ainoa tiede, joka keskittyy psi-ilmiöiden esiintymisen ja luonteen tutkimiseen. Ilman parapsykologiaa monet maailmankuvan kannalta erittäin tärkeät asiat jäisivät tutkimatta, joten parapsykologialle todellakin on tarvetta.

Richard Wiseman: Yliluonnollinen ilmiö

Päivitetty 29.10.2018

Psykologian professori ja taikuri Richard Wiseman on mielenkiintoinen persoona. Hän on tehnyt kokeellista tutkimusta parapsykologian alalla ja on myös tunnettu julkisuuden henkilö. Hän toimii kuitenkin enimmäkseen skeptikkoseurassa ja kirjoittaa varsin skeptisesti. Luin hänen 2012 suomeksi käännetyn kirjansa "Yliluonnollinen ilmiö – Totuus on jossain sisällämme".


Kirjan sisältö

Kirjan päälukujen otsikot antavat hyvän kuvan aihealueista:

Ennustaminen
Ruumiistapoistumiskokemukset
Hengen voitto aineesta
Kuolleiden kanssa keskusteleminen
Aaveita metsästämässä
Mielenhallinta
Enneunet

Monet kirjan lukeneet ovat varmaan siinä käsityksessä, että siinä käsiteltiin parapsykologian tutkimusta. Se on ilmeinen harhaluulo, mutta siitä kohta vähän lisää. Wiseman kertoo kirjan alussa, miten hän on päätynyt nykyisiin ajatuksiinsa. Hän innostui hyvin nuorena taikatemppujen tekemisestä ja menestyi hyvin taikurina. Kun hän huomasi, miten helposti ihmisiä voi johtaa harhaan, hän kiinnostui siitä ilmiöstä ja ryhtyi lukemaan psykologiaa.

Paranormaalit ilmiöt hän oli sulkenut mielessään lokeroon "jutut, jotka eivät ole totta mutta joista on hauska jutella illanistujaisissa". Kuunneltuaan Susan Blackmoren esitelmän hän sai ajatuksen:

Miksi tuhlaisin aikaani tutkimalla sellaisten asioiden mahdollista todenperäisyyttä, joita ei luultavasti ollut olemassa? Suen näkemykset saivat minut kuitenkin oivaltamaan, että työ voisi olla antoisaa, jos siirtäisin huomioni pois itse ilmiöiden olemassaolosta ja keskittyisin sen sijaan siihen syvälle luotaavaan ja kiehtovaan psykologiaan, joka oli ihmisten uskomusten ja kokemusten takana.

Wiseman toteuttaa tätä politiikkaa läpi koko kirjan. Hän kertoo monenlaisia tapahtumaesimerkkejä ja selittää ne sitten psykologian keinoin, lähes aina taitavasti, uskottavasti ja huumoria viljellen. Hän esittelee psykologiset menetelmät, joita psyykikot joko tarkoituksella tai huomaamattaan käyttävät tietojen onkimiseen asiakkailtaan, ja miten he useimmiten saavat kuulijansa vakuuttuneiksi kyvyistään. Hän kertoo laajasti unitutkimuksesta ja nukkumisen eri vaiheista.

Wiseman kertoo, miten yhteensattumien ja valikoivan muistamisen avulla voidaan tulla vakuuttuneeksi siitä, että itse on kokenut "yliluonnollisia" ilmiöitä. Myös spiritualismin historian hän käy läpi ja toteaa sen huijausten värittämäksi. Ruumiistapoistumiskokemuksen ja aavenäkyjen psykologiset perusteet tulevat myös läpikäydyiksi, mutta mielestäni osa niistä selityksistä on varsin kaukaa haettuja.

Moniin esiteltyihin asioihin saa lisävalaistusta Wisemanin laajoilta kotisivuilta, jonne on linkit tarjolla (Linkki 1). Kirja sisältää monia tehtäviä ja harjoituksia, joiden suorittaminen havainnollistaa ja vahvistaa kirjan sanomaa. Alkuteoksen esittelystä löytyy virke:

Richard Wiseman is clear about one thing: Paranormal phenomena don’t exist. 

Hän ei korjaa tätä tietoa missään siinä lähistöllä, joten on selvää, että hän kieltää täysin psi-ilmiöiden olemassaolon, varsinkin kun sama asenne on luettavissa rivien välistä läpi koko kirjan.

Myös kirjan 13 sivun lähdeluettelosta ilmenee kirjoittajan asenne. Valtaosa artikkeleista käsittelee yleisiä ilmiöitä, joilla ei ole mitään tekemistä psi:n kanssa. Skeptisiä artikkeleita on runsaasti ja vain muutama lähde on valittu parapsykologian julkaisuista, ja nekin ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, joiden tuloksissa psi ei ilmene.

Kirja on minunkin mielestäni mielenkiintoinen ja se oli nautittava lukukokemus, koska sain paremman kokonaiskuvan monista asioista, joista olin jonkin verran lukenut jo aikaisemmin. On hienoa, että yksiin kansiin on kasattu tällainen määrä näennäisten psi-ilmiöiden selityksiä ja psykologian "lakeja". Mahdollisimman monien pitäisi lukea tämä kirja, mutta vain siinä tapauksessa, että ymmärtävät, että se ei käsittele parapsykologian tutkimusta.


Arvosteluja ja keskustelua

Aamulehden sivustolla julkaistiin 9.3.2012 lyhyt esittelyartikkeli Wisemanista ja hänen kirjastaan. Artikkelin lopussa on hyvin kuvaava keskustelu aiheesta. Keskustelijat jakaantuivat asenteeltaan varsin selvästi muutamaan pääryhmään:
- skeptikot ja tieteeseen kritiikittä uskovat, jotka kannattavat kirjan ajatuksia
- uskovaiset, jotka surkuttelevat kirjoittajan tietämättömyyttä Jumalasta
- filosofisesti suuntautuneet, jotka makustelevat käsitteitä teoreettisesti
- rajatiedon edustajat, jotka vetoavat omiin kokemuksiinsa

Hyvin surullista on mielestäni se, että Aamulehden keskustelu paljasti suuren yleisön ammottavan tietämättömyyden parapsykologian tutkimuksesta.

Amazon-kirjakaupan sivuilla on runsaasti alkuteoksen arvosteluja (Linkki 2). Päivämäärällä 22.4.2018 siellä oli 139 arvostelua, jotka jakaantuivat epätavallisesti: täysien 5 tähden arvion antoi 65 %, 4 tähteä antoi 17 %, 3 tähteä 8 %, 2 tähteä 2 % ja vihon viimeisen 1 tähden antoi 8 % lukijoista.

Kirja näyttää jakaneen lukijoidensa mielipiteitä voimakkaasti, sillä muutamat kirjasta kovastikin pitäneet pudottivat arvosteluaan vain siksi, että heidän mielestään se oli liiaksi Wisemanin aikaisempien kirjojen toistoa. Parapsykologian tutkimusta tuntevat tai alaan myönteisesti suhtautuvat jakoivat myös tähtensä äärilaitoihin, eli joko antoivat hyvät pisteet kriittisyyden levittämisestä tai sitten huonot pisteet kirjan yksipuolisuuden vuoksi.

Rupert Sheldraken tutkiman kuuluisan Jaytee-koiran omistaja Pam Smart ja joku muu perheen edustaja olivat tuohtuneita siitä, että Wiseman oli levittänyt turuilla ja toreilla Jayteesta heidän mielestään törkeästi harhaanjohtavaa ja jopa epärehellistä tietoa.

Omalta osaltani voin täysin yhtyä asioita hyvin tuntevan ja kriittisen Robert McLuhanin arvioon kirjasta (antoi 4 tähteä):

That's the problem. Other investigating scientists with credentials at least as good as Wiseman's think there is good evidence for genuine paranormal phenomena. There's not a whisper of that here: amid all the silly stories you would never know that any serious work has been done in this field. It's been magically disappeared.

A good read, yes, but it would be a pity if its readers let it shape their thinking without having a look at the other side of the story.

Pari muuta kriittistä arvioitsijaa kirjoittivat:

His bias, concealment of contrary evidence and cherry-picking of stories that fit his prejudices make this an exercise in pseudoscience.

A light-weight trashy self-opinionated work of pseudo-science. The work of a snake-oil salesman. The real tragedy is that this guy has a chair for the Public Understanding of Psychology, where he can promulgate this tosh to the young and impressionable.

Nimimerkki "CJ" arvostelee blogissaan (Linkki 3) kirjaa seuraavasti:

Good book, fundamentally limited. Worth reading – but it would fail any Advertising Standard Authority check if someone reported the claims on the cover as an actual advert. Wiseman effectively claims to dismiss the paranormal, vanish it like a ghost at cock crow; here is the real science that replaces our wacky world of the paranormal. So sayeth the book; yet in fact, it does nothing of the sort. Instead what it does is scout around the edges of the current parapsychological debate, taking potshots at the fatally wounded, the stragglers, but in the main just shooting up the corpses left by the onslaught of Hyman, Alcock, Blackmore, Randi et al.  The huge column of psi researchers making positive claims and producing high quality papers are marching off unscathed off over the hills – nothing as complex as a real peer reviewed parapsychology paper is even assailed in this books first two parts.

Laitetaanpa tasapuolisuuden vuoksi mielipidettä ylivoimaiselta enemmistöltäkin:

THIS BOOK WILL ELIMINATE EVERYTHING YOU THOUGHT ABOUT THE PARANORMAL.

It is very clear, well written, and confirmed my beliefs.

Everybody should read this! Awesome book, an eye opener to who we really are and why we think the way we do.

Englanninkielisen kulttuurin tietämättömyys parapsykologian tutkimuksesta näytti olevat yhtä hallitsevaa kuin Suomessakin. Kuvaavaa on, että edellä yksi arvostelija sanoo kirjan vahvistaneen uskoaan.

Wiseman tuo ihailtavan selvästi esiin sen, miten ratkaisevasti "yliluonnolliseen" uskovien ihmisten ennakkokäsitykset vaikuttavat heidän ajatuksiinsa ja jopa havaintoihinsa. Siksi tuntuu huvittavalta, että hän ei huomaa hehkuttamillaan Susan Blackmorella tai Martin Gardnerilla samaa erittäin selvästi esiintyvää ilmiötä, puhumattakaan hänestä itsestään. Hän tuntee varsin paljon parapsykologista kirjallisuutta, joten on ilmeisen epärehellistä, että hän ohittaa sen niin täydellisellä hiljaisuudella.


Wiseman ja psykokinesia

Wisemanin kirjasta saa sen käsityksen, että kaikki ehdotetut psi-ilmöt ovat harhaa ja että ne selittyvät tyhjentävästi psykologian avulla. Aineen maailma kuitenkin toimii fysiikan eikä psykologian lakien mukaan. Kirjan luvussa "Hengen voitto aineesta" Wiseman käsittelee psykokinesiaa eli aineellisia psi-ilmiöitä. Hänen lähtökohdistaan ainoa mahdollisuus käsitellä psykokinesiaa on samaistaa se huijaukseen eli taikatemppuihin, ja juuri niin hän tekeekin.

Huijausselitystä vastaan puhuu valtaisa määrä äärimmäisen selviä havaintoja, kuten esimerkiksi parhaiten tutkittujen poltergeist-tapausten tapahtumat, tunnissa täydellisiksi lusikantaivuttajataikureiksi oppineet lapset ja joka puolella päivittäin esiintyvät fysikaaliset spontaanitapaukset, mukaan lukien ns. apportit. Wiseman vältti tämän pulman unohtamalla sellaiset asiat kokonaan.

Aineellisten tapahtumien selvittämiseen tarvitaan huijausmenetelmien tuntemisen lisäksi myös erikoistuntemusta, jollaista psykologeilla ei ole, ja suunnilleen sama tilanne on myös taikatemppuihin paljon aikaansa käyttäneillä. Aineellisten kappaleiden särkymistapaa ja niihin jääneitä jälkiä tutkimaan tarvitaan tutkijat, jotka hallitsevat materiaalitekniikkaa. Wiseman on tieteen edustajana tehnyt selvän eettisen virheen kertomalla itsevarmasti oman pätevyysalueensa ulkopuolella olevista asioista.

 Esimerkiksi Rosenheimin poltergeistin aiheuttajaksi olisi tarvittu ylimaallinen supertaikuri, joka olisi poksauttanut lamppuja Annemarin yläpuolella hänen kävellessään käytävällä, soittanut useita kertoja minuutissa Neiti Ajalle yhdestä ainoasta käyttöön jätetystä ja valvotusta vanhanaikaisesta puhelimesta, laukaissut sulakkeita ilman sähkövikoja, heilauttanut seinällä riippuvaa taulua sitä valvottaessa, liikuttanut suojatun piirturin kynää mekaanisella vaikutuksella ja siirtänyt raskasta arkistokaappia.

Mielestäni vakuuttavin ilmiö Rosenheimissa tapahtui apuun kutsutun sähköasentajan läsnä ollessa. Kahdessa huoneessa oli 3 m korkeudella pareittain yhteensä neljä loisteputkea. Sähkömies kertoo, että hän kiersi kaikki noin 90 astetta itsestään kiertyneet putket takaisin paikoilleen ja oli laittamassa tikkaita eteisen seinälle, kun kuului pamaus ja kaikki neljä putkea olivat taas pimeinä. Toimiston väki sai vain vaivoin hänet tarkastamaan putket uudelleen, ja kaikki olivat taas kiertyneet niin, että sähköistä yhteyttä ei ollut. Kaikki nämä ilmiöt tapahtuivat useiden paikalle tulleiden tutkijoiden valvonnan alla eikä tätä taikuria koskaan saatu kiinni puuhistaan.

Parapsykologian tutkimukseen on nykyään lähes mahdotonta saada julkista rahoitusta, mutta jos sanoo tutkivansa "anomalistista psykologiaa", niin rahoitusta voi hyvinkin tulla. Tämä tilanne on johtanut parapsykologian tutkimuksen psykologisoitumiseen, jolloin mielestäni vahvinta mahdollista näyttöä psi:stä antavat ilmiöt jäävät yhä enemmän tutkimuksen ulkopuolelle. Tästä kehityksestä kertoo nimimerkki "CJ" blogissaan (Linkki 3).


- - -
Richard Wiseman (2012): Yliluonnollinen ilmiö – Totuus on jossain sisällämme. Atena Kustannus Oy, 351 sivua.
Alkuteos (2011): Paranormality: Why we see what isn't there.

Linkkejä

1. Wisemanin kotisivut:
http://www.richardwiseman.com
http://richardwiseman.wordpress.com/

2. Amazonin arvostelut:
http://www.amazon.co.uk/product-reviews/0230752985/ref=cm_cr_pr_top_link_1?ie=UTF8&showViewpoints=0

3. CJ:n blogi:
http://jerome23.wordpress.com/2011/02/28/richard-wisemans-paranormality-a-good-but-fundamentally-limited-book/

Onko parapsykologia tiede?

Päivitetty 22.2.2025

Skeptikot tuovat joka käänteessä esiin mielipiteensä, että parapsykologia on näennäis- eli pseudotiedettä. Valitettavasti myös useimmat tieteen tekijät näyttävät olevan sitä mieltä, että parapsykologia ei ole tiedettä. Olen kirjoittanut tätä blogia siinä käsityksessä, että parapsykologia olisi tiedettä ja oma itsenäinen, monitieteellinen tieteenalansa. Mitenkähän se asia todellisuudessa on?


Tieteellisyyden muodolliset perusteet

Parapsykologian tutkimuksessa käytetään yleisesti hyväksyttyjä tieteellisiä menetelmiä ja tutkijat ovat tohtoreita ja professoreita, jotka useimmiten ovat pätevöityneet jollakin perinteisellä tieteenalalla. Aikaisemmin parapsykologiaa tutkittiin ja jopa opetettiin monissa yliopistoissa. Niin tehdään edelleenkin, mutta tilanne on huonontunut julkisen rahoituksen osalta ja huomattava osa tutkimuksesta on siirtynyt erillisiin tutkimuskeskuksiin. 

Parapsykologit julkaisevat tutkimuksiaan pääasiassa oman alansa vertaisarvioiduissa julkaisuissa samalla tavalla kuin muissakin tieteissä tehdään. Parapsykologian julkaisujen määrä on käynyt viime vuosikymmeninä valitettavan vähiin aikaisempaan verrattuna, mutta jäljellä olevia aikakauslehtiä löytyy linkeistä (1-3). Ranskankielisillä sivuilla oli vielä vuonna 2010 luettelo noin 1400 parapsykologian artikkelista, jotka oli hyväksytty muiden tieteiden julkaisuihin. En enää löytänyt tuota luetteloa, jonka sentään aikanaan ehdin poimia arkistooni. 

Parapsykologeilla on olemassa tieteellisiä yhteisöjä, joista kolme on lueteltu linkeissä (4-6). Parapsykologian tutkimuksen kansainvälinen kattojärjestö Parapsychological Association (PA) on jäsen Yhdysvaltojen tieteiden edistämisjärjestössä The American Association for the Advancement of Science (AAAS). PA:n sivusto löytyy linkistä (7).

Edellä lueteltujen syiden perusteella on selvää, että muodolliset perusteet parapsykologian tieteelliselle asemalle ovat olemassa. Mutta miten parapsykologialle käy vertailussa tiede/pseudotide?


Tiede ja pseudotiede

Parapsykologia toimii muodollisesti samalla tavalla kuin mikä hyvänsä tiede, mutta onko se käytännössä kuitenkin pseudotiede, kuten skeptikot väittävät? Esimerkiksi Marie-Catherine Mousseau (2003, linkki 8) ja myöhemmin French (2008, linkki 9) ovat tutkineet tätä asiaa. He aloittivat vertailemalla ensin keskenään tiedettä ja pseudotiedettä. French toteaa, että tiedettä ja pseudotiedettä ei voida selvästi ja jyrkästi erottaa toisistaan, vaan kaikkien tieteiden reuna-alueilla on jossakin määrin kyseenalaisia kaavailuja. Alla lainaan Mousseaun vertailujen pääkohtia jonkin verran soveltaen.

Tieteen ominaisuuksina Mousseau luettelee mm. seuraavia:

1. Kerää ja käyttää tutkimusaineistoja, varsinkin kvantitatiivisia.
 2. Tarkistaa empiirisesti vahvistavatko havainnot hypoteeseja vai eivätkö vahvista.
 3. Käyttää syyn ja seurauksen päättelyketjuja.
 4. Käyttää hyväkseen logiikkaa. 
 5. Ehdottaa ja tarkistaa uusia hypoteeseja
 6. Myöntää alansa epätäydellisyyden
 7. Eri alojen tulokset ovat sopusoinnussa keskenään.
 8. Etsii kriittisiä arviointeja 

Pseudotieteelle Mousseau antaa vastaavasti numeroiden seuraavia ominaisuuksia:

 1. Empiiriset aineistot eivät kiinnosta.
 2. Torjuu tai vääristää omalle käsitykselle epäedulliset asiat
 3. Käyttää samanlaisuudella perustelemista (Mars on punainen – tarkoittaa verta ja sotaa) 
 4. Pitävän logiikan käyttö on olematonta
 5. Luottaa todistuskertomuksiin ja tarinoihin
 6. Valmis maailmankuva, ei lisätutkimuksen tarvetta
 7. Tulokset eivät ole yhtäpitäviä muiden tutkimusalojen kanssa
 8. Perustuu auktoriteettiuskoon

Jos skeptikkoihin on uskomista, niin parapsykologian ei siis pitäisi toteuttaa yllä kuvattuja tieteen kriteerejä vaan sen julkaistut artikkelit ja kirjat olisivat pseudotieteen ominaisuuksien mukaisia. Jos tutustuu parapsykologiaan kunnolla, niin on pakko huomata, että näin ei ole.


Parapsykologia ja valtavirran tiede

Mousseau ja French käyttivät parapsykologian ja valtavirran tieteiden väliseen vertailuun otosta kummankin alan vertaisarvioiduista julkaisuista (prosenttiluvut Mousseaun). Empiiristä aineistoa käytettiin enemmän valtavirran julkaisuissa (43/64 %). Myös kokeita tehtiin enemmän valtavirran julkaisuissa (24/71 %), samoin kuin teorian tutkimusta (21/71 %). Parapsykologiassa julkaistiin koetuloksia, jotka eivät vahvistaneet lähtöhypoteesia19 %, mutta valtavirrassa tällaisia tuloksia ei julkaistu ollenkaan. Tämä luku tarkoittaa, että lähes puolet parapsykologian julkaistuista kokeista epäonnistui hypoteesin vahvistamisessa. 

Oman alan tutkimustulosten kyseenalaistamista koskevia pohtimisartikkeleita oli parapsykologiassa 29 % eikä valtavirran julkaisuissa yhtäkään. Oman alan ulkopuolisia lähdeartikkeleita käytettiin parapsykologiassa enemmän (36/10 %). Muita lähdeartikkeleita kuin kirjoittajan omia oli valtavirrassa enemmän (20/32 %) ja kirjoittajan omia artikkeleita hiukan vähemmän (12/10 %).  Yhden kirjoittajan kirjoja käytettiin parapsykologiassa lähteenä paljon enemmän (36/6 %). Mousseau piti lähdeaineistojen eroja lähinnä parapsykologian tutkimusalan pienuudesta aiheutuvina.

Kaikissa kokeellisen tutkimuksen artikkeleissa käytettiin tulosten tilastollista tarkastelua soveltuvissa tilanteissa niin parapsykologiassa kuin valtavirrassakin. Parapsykologiassa kokeellinen tutkimus kohdistui enemmän laadullisiin seikkoihin kuin valtavirrassa, jossa on helpompi saada kvantitatiivisia tuloksia. 

Mousseaun artikkeli on mielestäni heikkolaatuinen, koska se näyttää perustuvan mitättömän pieneen otokseen artikkeleita – parapsykologia 14 ja valtavirta 31 kpl – eikä hän kerro otoksen valinnan perusteita.  Siksi hänen tuloksensa ovat erittäin karkeita ja prosenttiluvut ovat vain suuntaa antavia. Valitettavasti myös French käyttää samoja prosentteja omassa tarkastelussaan. Itse olen lukenut satoja parapsykologian artikkeleita ja tunnen myös jonkin verran tieteen valtavirran kirjallisuutta, mihin perustuen Mousseau ei mielestäni kuitenkaan ole tehnyt virheellisiä päätelmiä.

Mousseau on mielestäni hiukan ylioptimistinen parapsykologian mahdollisuuksia arvioidessaan. Siksi on luonnollista, että hän pitää parapsykologiaa tieteenä. French on selvästi skeptisempi, mutta myös hänen mielestään parapsykologiaa voidaan pitää tieteenä, jopa silloinkin, vaikka aitoja psi-ilmiöitä ei olisi olemassa. Psi:hin viittaavia havaintoja voidaan hänen mielestään aivan hyvin tutkia tieteellisin menetelmin.

Jeffrey Mishlove (19??, linkki 10) pohtii psi-tutkimusta eri puolilta, ja myös hänen asenteensa on mielestäni tulkittavissa parapsykologian pitämiseksi tieteenä. Myös sosiologian professori James McClenon on samaa mieltä, video linkissä (11).

Sopivilla hauilla netistä löytyy paljon aineistoa, missä arvioidaan parapsykologian tieteellisyyttä, myös muilla kielillä kuin englannilla. Osa on kuitenkin skeptikkojen tai parapsykologian puolustajien odotettuja näkökantoja, osa on maksumuurin takana ja asiantuntevia ilmaisartikkeleita on yllättävän vaikeata löytää.

Otetaanpa skeptikkojen selvistä kannoista malliksi ote RationalWikistä, linkki (12). Olen vahventanut mielestäni selvästi virheelliset väitteet; sana "consistently" tosin tekee viimeisen kohdan lähes paikkansa pitäväksi:

Parapsychology is a pseudoscience. Sloppy practice is tolerated, verifiable positive results are perennially lacking, the publication of negative results or disconfirmation of positive results is suppressed, parapsychologists who continue to get negative results get gently pushed out of the field, and parapsychological hypotheses routinely contradict extremely well-understood and empirically verifiable science. The entire history of parapsychology has been scientifically unsuccessful. No experiment showing the existence of paranormal phenomena has been consistently replicated by scientists in other laboratories with the same results. 

Olen useassakin jutussa täällä kertonut, miten valtavirran tieteen edustajat eivät tunne  parapsykologiaa ja suhtautuvat siihen jopa vihamielisesti, katso esimerkiksi täältä: http://parapsykologia.blogspot.fi/2017/09/maailmankuva.html https://parapsykologia.blogspot.com/2024/12/suomalaista-tiedetta.html


Parapsykologialla on heikkouksia

Parapsykologian yhteydessä on monia tutkimusta vaikeuttavia ilmiöitä, mutta ehkä suurimpia haittoja ovat kattavan teorian puuttuminen ja kokeellisen tutkimuksen toistokokeiden usein tapahtuva epäonnistuminen. Skeptikkojen esiin tuoma puute on se, että psi-ilmiön määritteleminen tapahtuu vain negatiivisesti eli sen kautta, että se on selittämätön. Muuten psi-ilmiö voi olla tyypiltään hyvin moninainen. Psi-ilmiöt ovat kuitenkin ydinalueillaan niin selviä, että tämän ei pitäisi olla ylikäymätön ongelma.

Parapsykologia on rahoitukseltaan hyvin heiveröinen tiede, jonka piirissä on vähän tutkijoita. Kun se on lisäksi monitieteinen, niin seurauksena on hajanaisuutta. Kaikki tutkijat eivät hallitse toistensa vahvuusalueita eivätkä ole myöskään kiinnostuneita niistä. Rahoituksen vähäisyys rajoittaa toistokokeiden tekemisen mahdollisuuksia merkittävästi. Viime vuosina olen huomannut, että uudet tutkijat eivät näytä tuntevan riittävästi sitä valtaisaa aineistoa, minkä edesmenneet tutkijat ovat keränneet.

Mielestäni parapsykologiassa on hyväksytty liian paljon heikkotasoisia tutkimuksia, joiden arviointiin olisi tarvittu tutkimusaluetta vastaavan valtavirran tieteen – esimerkiksi kvanttimekaniikan – suurempaa huomioon ottamista.


Parapsykologia on tiede

Valtavirran tieteiden ominaisuuksia ovat tutkimuksen edistyvyys ja sen tuottamat hyödylliset sovellukset. Parapsykologiakin on edistynyt omien mahdollisuuksiensa puitteissa, eli sen tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet tarkemmiksi ja kekseliäämmiksi, kysymyksenasettelut selkiytyneet ja löysästi toimivia psi-ilmiöiden "lakeja" on löydetty. Psi:n huono hallittavuus on estänyt hyödyllisten sovellusten käyttöönoton, ja ehkä onkin hyvä niin. Maailma olisi varmastikin hyvin outo paikka, jos psi toimisi luotettavasti ja sen käyttöä voitaisiin opettaa tehokkaasti.

Onko parapsykologia tiedettä vai pseudotiedettä on mielipidekysymys, josta voidaan kiistellä loputtomiin. Keskustelun vastakkaisilla puolilla näkee usein niin epärealistisia ja jopa vastakkaisia tulkintoja käyttämistään aineistoista, että keskustelu jää ilman selvää tulosta. Parapsykologian monista heikkouksista huolimatta voidaan kuitenkin mielestäni perustellusti sanoa, että se on täysivaltainen tiede muiden tieteenalojen joukossa.


Linkkejä

1. Journal of the Society for Psychical Research
https://www.spr.ac.uk/publications/journal-society-psychical-research

2. Journal of Scientific Exploration
http://www.scientificexploration.org/journal

3. European Journal of Parapsychology (lakkautettu, vuodet 1955-210 vapaasti luettavissa
http://ejp.naturalresourceswellbeing.com/

4. Society for Psychical Research (SPR)
https://www.spr.ac.uk/home

5. The Society for Scientific Exploration
http://www.scientificexploration.org/

6. Parapsychology Foundation (PF)
http://www.parapsychology.org/

7. Parapsychological Association (PA)
http://www.parapsych.org/

8. Marie-Catherine Mousseau (2003): Parapsychology: Science or Pseudo-Science? Journal of Scientific Exploration, Vol. 17, No. 2, pp. 271–282, 2003
http://www.scientificexploration.org/docs/17/jse_17_2_mousseau.pdf

9. Cristopher C. French (2008): Is Parapsychology a Pseudoscience?
https://www.researchgate.net/publication/267772045_Is_Parapsychology_a_Pseudoscience

10. Jeffrey Mishlove (19??): Evaluating Psi Research
http://www.williamjames.com/Science/EVALUATE.htm

11. Parapsychology as a Deviant Science with James McClenon (4K Reboot)

https://www.youtube.com/watch?v=drthWv74olA

12. RationalWiki

https://rationalwiki.org/wiki/Parapsychology#Practical_scientific_problems