Päivitetty 2.9.2019
Kuva Helen Duncanin istunnosta. Lähde: Wikipedia, Mediumship.
Spiritualistiset meedioistunnot ovat jaettavissa kahteen ryhmään, mentaaliseen mediumismiin/meediumismiin ja fysikaaliseen mediumismiin/meediumismiin. Mentaalisessa mediumismissa saadaan tietoa rajan takaa pelkästään meedion puheen välityksellä. Fysikaalisen mediumismin istunnoissa saadaan henkimaailman antamien tietojen lisäksi aineellista näyttöä ilmiöiden aitoudesta ja se on siksi parhaimmillaan hyvin todistusvoimaista.
Keskityn käytännön tapahtumiin fysikaalisissa istunnoissa enkä järjestelmällisesti esittele mediumismin historiaa, erilaisia teorioita, henkioppaita yms., joista on tietoja eri lähteissä. Käytän jatkossa henkimaailmaan viittaavia nimityksiä työniminä lyhyyden vuoksi, ottamatta kantaa rajantakaiseen todellisuuteen. En myöskään aina lisää varauksia, kuten esimerkiksi "kerrottu", "näennäinen", jne.
Mentaalinen mediumismi
Mentaalisissa spiritualistisissa
istunnoissa kaikki sanomat rajan takaa tulevat osanottajien kuultaviksi meedion
välityksellä, hänen puheenaan. Syvätranssissa oleva meedio toimii hengen
puhe-elimenä ja voi jopa puhua vainajan elinaikaisella äänellä. Kevyemmässä transsissa
meedio vain kertoa siitä, mitä hän näkee ja mitä hän kuulee hengen puhuvan. Tietojen
tarkistettavuus on kolmentasoista:
1. Meedio kertoo
tapahtumien yksityiskohtia, joista hänellä ei ole voinut olla tavallisilla
tavoilla hankittuja tai arvattuja tietoja. Näissä tapauksissa kyse on
psi-ilmiöistä.
3. Meedio kertoo tietoja, joiden vastaanottajaa tai kohdetta ei löydy istunnossa. Toisinaan tiedot osoittautuvat oikeiksi myöhemmin, tarkistusten jälkeen tai silloin, kun kerrotut tapahtumat toteutuvat.
2. Meedio kertoo tietoja rajan takaa, muilta planeetoilta tai tulevaisuudesta, jolloin normaaleja tarkistusmahdollisuuksia ei sillä hetkellä ole.
3. Meedio kertoo tietoja, joiden vastaanottajaa tai kohdetta ei löydy istunnossa. Toisinaan tiedot osoittautuvat oikeiksi myöhemmin, tarkistusten jälkeen tai silloin, kun kerrotut tapahtumat toteutuvat.
2. Meedio kertoo tietoja rajan takaa, muilta planeetoilta tai tulevaisuudesta, jolloin normaaleja tarkistusmahdollisuuksia ei sillä hetkellä ole.
Fysikaalinen mediumismi
Fysikaaliset
istunnot tuovat osanottajille paljon vahvempia ja vakuuttavampia kokemuksia
kuin mentaalinen mediumismi. He saavat kuulla rakkaittensa puhetta suoraan,
heidän omalla äänellään, ja keskustella heidän kanssaan. Parhaimmassa
tapauksessa he pääsevät puristamaan rajantakaisten rakkaittensa kättä ja voivat
jopa syleillä ja suudella heitä.
Fysikaalinen mediumismi
oli lamassa useita vuosikymmeniä ennen toiminnan aloittamista Scolessa. Itävaltalainen Peter Mulacz (2004) kertoo tilanteesta linkissä (1). Fysikaalisia ilmiöitä ei saada aikaan helposti.
Vaatimuksena on vahva meedio, vahva vakituinen piiri ja usein vuosien
harjoittelu ennen kuin ensimmäisiä heikkoja ilmiöitä alkaa esiintyä.
Suomen kielellä
näyttää netissä olevan aika vähän tietoa fysikaalisesta mediumismista. Suomen
ylivoimaisesti paras fysikaalisten istuntojen asiantuntija on Georg Lindström.
Hänellä on pitkä kokemus vahvoista ilmiöistä yhteensä 14 fysikaalisen mediumismin istunnosta, joita hän on
kotimaisten vahvojen piirien puuttuessa mennyt seuraamaan ulkomaille.
Kirjassaan "Kuoleman jälkeen elämä" (1996) hän lainaa kirjallisuudessa
olevia tietoja fysikaalisista istunnoista ja kertoo omista monipuolisista
kokemuksistaan osanottajana. Jatkossa käytän hyväksi muiden lähteiden
ohella Lindströmin kirjaa ja asiantuntemusta.
Istuntohuoneessa on
useimmiten vaatimuksena täydellinen pimeys ja vain harvoin on sallittu punainen
valo. Meediot ovat ilmeisesti aina transsissa fysikaalisen istunnon aikana.
Useimmiten he suojautuvat ns. kabinettiin, joka voi olla esimerkiksi kaksiosaisella
verholla eristetty tila huoneen nurkassa. Vaakatankoon ripustettuja verhoja
voidaan liikutella sivusuunnassa ja pitää suljettuina tai keskeltä avattuina
tarpeen mukaan. Usein meedio istuu kabinetissa tuolissa, johon hänet on sidottu
kiinni sekä käsistään että jaloistaan.
Jäljempänä puheena
olevan meedio Helen Duncanin (1897-1956) istunnoissa oli valaistuksena punainen valo, toisinaan jopa melko
kirkaskin. Fysikaalisen mediumismin istunnoissa ei ilmeisesti toistaiseksi ole
tullut viittauksia jälleensyntymiseen, päinvastoin kuin mentaalisessa
mediumismissa.
Lindströmin ja muiden lähteiden mukaan fysikaalisissa istunnoissa tapahtuu mm. seuraavia fysikaalisia ilmiöitä:
- ektoplasman ilmestyminen
- esineiden liikkumiset, levitaatiot
- suorat äänet
- apportit eli säilyvien vieraiden esineiden ilmestyminen
- asportit eli
esineiden katoaminen istuntohuoneesta
- meedion osittainen dematerialisaatio
- henkikirjoitus, piirtäminen ja maalaaminen
- materialisoituminen (esim. käden tai kokonaisten ihmishahmojen)
- EVP/ITC (sanomien saaminen suoraan magneettinauhalle tai levylle)
- meedion osittainen dematerialisaatio
- henkikirjoitus, piirtäminen ja maalaaminen
- materialisoituminen (esim. käden tai kokonaisten ihmishahmojen)
- EVP/ITC (sanomien saaminen suoraan magneettinauhalle tai levylle)
- kuvia ja tekstejä
filmille (Scolessa)
- henkivalot (varsinkin Scolessa)
- henkivalot (varsinkin Scolessa)
Kirjallisuudessa on
kuvauksia keskenkasvuisten lasten materialisaatioista, jotka kulkevat
osanottajien joukossa. Tällaisen pitäisi parhaimmillaan olla hyvin
todistusvoimaista, koska aikuinen meedio ei kontrolloiduissa olosuhteissa voi
esiintyä sellaisena lapsena.
Fysikaalisen
mediumismin hyviä yleisesittelyjä on esimerkiksi linkeissä (2) - (5).
Esimerkki istunnon kulusta
Kuvatakseni yhden istunnon tapahtumia otan esimerkiksi istunnon, josta Georg Lindström kertoo kirjansa sivuilla 37-42. Käytän suoraa lainaamista Georgin tekstistä, hiukan soveltaen.
Istunto pidettiin
John Austinin kotipiirin tiloissa hänen olohuoneessaan. Huoneessa olivat
kiinteästi asennettuina tarvittavat valaistukset, kabinetti, nauhurin
stereomikrofonit, infrapunakamera, umpeen levytetyt ikkunat ja valaistuksen
ohjaus. Piiri kokoontui tilassa vuoden jokaisena tiistaina.
Ennen istuntoa
meedio Lincoln kytkettiin tuoliin käsivarsistaan ja jaloistaan vahvoin muovisin
nippusitein. Näin tehtiin sekä meedion oman turvallisuuden vuoksi että kaiken
mahdollisen vilpin poissulkemiseksi. Georgia pyydettiin seuraamaan tarkasti
toimenpiteitä ja lopuksi tarkistamaan kiinnitykset. Piirin kaikki viisi jäsentä
olivat paikalla ja vieraina Georg ja hänen vaimonsa Mikki.
Kun kaikki olivat
asettuneet paikoilleen, istuntohuoneen ovi suljettiin avaimella ja avain
annettiin Georgin taskuun säilytettäväksi. Valot sammutettiin huoneesta ja
himmennetty punainen valo katossa sytytettiin. Osallistujat muodostivat piirin
toisiaan käsistä kiinni pitäen. He istuivat niin muutamia minuutteja, jona
aikana Lincoln meni syvään transsiin. Heti tämän jälkeen hänet siirrettiin
tuoleineen kabinetin sisäpuolelle ja punainen valo sammutettiin. Nuori tyttö
luki alkurukoukset ja avasi piirin istunnon. He lauloivat joitakin
"voimalauluja", jotta huonetilaan olisi saatu lisää voimaa.
Muutaman laulun
jälkeen heihin yhtyi kaunis naisääni, joka kuului tulevan kabinetin
sisäpuolelta. Aluksi katkonaisesti, mutta hetken kuluttua täysin heidän
lauluunsa sulautuen, mutta paljon kauniimmin ja erittäin kovaäänisesti. Tämän
koulutetun sopraanoäänen omisti Frances, yksi piirin oppaista. Ennen
poistumistaan hän, täydessä pimeydessä, kuului laulavan yksinään kabinetin
ulkopuolella seisten "Sateenkaaren tuolla puolen" – aivan mahtavana
esityksenä.
Sen jälkeen toinen
piirin opas, Felix, kääntyi Georgin ja Mikin puoleen ja toivoi heidän pitävän
suunniteltujen ilmiöiden näytöksestä, joka esitettiin heitä varten. Felixin
ektoplasminen kaapu kuului kahisevan edessä ja hän käänsi lattialla olleen
itsevalaisevan levyn valaisevan puolen näkyviin ja asetti levyn leukansa alle.
Levyn tuottamassa valossa näkyivät Felixin kädet osittain ja kasvot, joissa
puhuva suu näkyi erittäin selvästi, mutta silmät olivat vain epämääräiset
pisteet.
Piirin jäsenet
saivat tehdä Felixille kysymyksiä, joihin hän vastasi. Sitten Felix pyysi Georgilta
lupaa saada koskettaa häntä. Hänen kaapunsa kahisi äänekkäästi, kun hän lähestyi
ja kumartui hänen puoleensa ja silitti hellästi Georgin vasenta kättä useampaan
kertaan. Se tuntui lämpimältä, suurelta ihmisen kädeltä. Luvan saatuaan Felix
lähestyi myös Mikkiä koskettaakseen häntä. Georg kertoo kuulleensa kaavun
kahinan ja kosketuksen, kun Felix kulki hänen ohitseen samalla taputtaen hänen
polveaan suurella kämmenellään. Felix silitti Mikin kättä ja poskea samalla
hänelle hellästi puhuen.
Felix poistui ja esiin
tuli kolmas piirin opas, Charlie-lapsi, joka oli kuollut yhdeksänvuotiaana rotanpureman
aiheuttamaan verenmyrkytykseen. Hän otti molemmista päistään fosforoidun
trumpetin ja kosketti sillä kaikkia osanottajia kevyesti rintaan ja sitten
lennätti sitä ympäriinsä vinhaa vauhtia ja lopuksi rummutti sillä huoneen
kattoa. Hän kulki ympäri huonetta lauleskellen, metelöiden ja esineitä
siirrellen. Bravuurinumeronaan hän siirsi sohvaa, jolla istui kolme ihmistä.
Charlie toi mukaan
entisen kuuluisan meedion Helen Duncanin, jolla oli henkilökohtainen sanoma
Mikille. Sen jälkeen Frances tuli uudelleen esiin ja lauloi sohvan päädyssä
seisten laulun kauniilla sopraanollaan. Hänen poistuttuaan mukaan tuli vielä
yksi piirin opas, Daphne, joka tervehti ja ilmoitti istunnon voiman olevan
loppumassa. Hän antoi kuitenkin Charlien vielä tulla esiin, ja Georg ja muut
tunsivat sohvan taas lähtevän liikkeelle.
Daphnen hyvän yön
toivotuksen jälkeen sytytettiin punainen valo. Huomattiin, että kabinettiin
nostettu meedio Lincoln istuikin tuoliinsa sidottuna entisellä paikallaan
kabinetin ulkopuolella. Joskus hänet on löydetty istunnon loputtua talon
makuuhuoneesta tuolissaan istumassa. Charlien siirtämät esineet voitiin nähdä ja
hänen Mikin syliin tuomansa pahvilevyyn hiilikynällä kirjoitettu
henkilökohtainen sanoma voitiin lukea.
Istunto oli
kestänyt puolitoista tuntia. Meedio irrotettiin siteistään ja normaali
seurustelu alkoi.
Ektoplasma
Ektoplasma on
merkillinen valkoinen aine, jota purkautuu meediosta, enimmäkseen hänen
luonnollisista ruumiinaukoistaan ja usein suusta ja nenästä. Ektoplasma on tarpeen
mahdollistamaan materialisaatiot istunnoissa. Scolessa henkitiimi kuitenkin pystyi
aikaansaamaan materialisaatiot ilman ektoplasmaa. Toisinaan kuuluu kohisevaa
ääntä ektoplasman purkautuessa meediosta. Ektoplasma kestää enintään vain
punaista valoa. Linkin (2) kertoja hollantilainen Nicole de Haas kertoo
ektoplasmassa olevan epämiellyttävän hajun, mutta se on ainoa maininta hajusta,
minkä olen huomannut.
Istunnon lopussa
ektoplasma virtaa takaisin meedioon, ja kun kaikki sujuu hyvin, niin
virtaaminen tapahtuu riittävän hitaasti. Häiriötilanteissa imeytyminen on liian
nopeaa, jolloin seurauksina ovat olleet kova kipu ja muutaman päivän säilyvät
arpimaiset jäljet iholla, (Haas, linkki 2), tai verenvuotoa nenästä, (Milligan,
linkki 5). Nicole de Haas oli ensimmäisen kiputilan sattuessa kokematon eikä
ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Lähdetietojen mukaan häiriöiden aiheuttama ankara
kipu tuntuu solar plexuksen alueella ja myös jäljet syntyvät siihen kohtaan.
Ektoplasman
käyttäytymisestä on esimerkkinä Georg Lindströmin kokemus. Koska laadimme kertomuksen
yhteistyönä, niin esitän sen lainauksena:
Huoneessa oli ajoittain punainen valaistus, jolloin silmien totuttua ympäristö ja kaikki tapahtumat olivat selvästi nähtävissä. Meedio Stewart Alexander istui kabinetissa, mutta oli selkeästi näkyvissä kabinettiverhojen ollessa auki. Hänen suustaan virtasi ektoplasmaa ja sitä oli hetken päästä runsaasti meedion kaulan ympärillä, josta kyseinen aine valui lattialle. Ektoplasmaa nousi myös huoneen keskellä olevalle pöydälle, jonka ympärillä osallistujat istuivat. Pöydälle muotoutui ektoplasmasta pitkulainen pötkö, ikään kuin polakka-leipä. Pötkön päästä putkahtivat yksitellen esiin sormet ja lopulta siinä oli täydellinen käsi ja käsivarsi kyynärpäätä myöten. Kyynärpäästä jatkui selvästi näkyvä ektoplasminen nyöri, joka johti kabinetissa istuvaan meedioon.
Tämä käsi lähestyi Lindströmiä ja hyväili hänen kättään. Henki ilmoittautui hänen isäkseen.
Myös Stephen Braude
kertoo pelkistä käsien materialisaatioista linkissä (3). Täydellisiä käsiä oli toisinaan olemassa vain
ranteeseen asti, lämpimiä ja oikean lihaisen käden tuntuisia. Niitä voi kätellä
ja joskus ne hävisivät olemattomiin käteltäessä.
Lähes poikkeuksetta
kaikki ektoplasma palaa meedioon, jolloin voi kuulua imaiseva ääni. Joskus
siitä on kuitenkin saanut ottaa näytteen. Lindströmin kirjan sivulla 81 kerrotaan,
että Minnie Harrisonin istunnossa sai piirin yhden oppaan ektoplasmakaavun
helmasta leikata saksilla näytteen. Leikattaessa meedion kuultiin huokaisevan
syvään. Ensimmäisessä kokeessa näyte ilmeisesti haihtui pois jo istunnon
aikana. Seuraavassa istunnossa leikattiin nenäliinan kokoinen näyte, joka kiersi
piirissä ympäri niin, että kaikki osanottajat saivat tutustua siihen. Henkimaailman kemistit olivat valmistaneet
lasiastiaan säilytysnesteen, jossa näyte säilyi neljä vuorokautta.
Huijausta
Maksullisten
fysikaalisten istuntojen pitämisestä on aikojen kuluessa tullut monien
meedioiden tärkein tulonlähde ja lopulta ammatti. Psi-ilmiöiden aikaansaaminen
haluttaessa on enemmän tai vähemmän epävarmaa, joten istunnoissa ei aina voida
päästä kokemaan mitään merkittävää. Maineen menettämisen lisäksi maksullisen
istunnon epäonnistuminen on kiusallinen siinä mielessä, että osallistujat
voivat alkaa vaatia rahojaan takaisin. Tästä syystä on ymmärrettävää, että myös
aitoja ilmiöitä aikaansaavilla piireillä syntyy kiusaus varmistaa istunnon
onnistuminen varautumalla temppujen tekoon ja tekemällä ilmiöitä vilpillisesti.
Englanninkielisen
Wikipedian artikkeli "Mediumship" on paljolti vain puuduttavaa luetteloa
havaituista huijaustapauksista. Wikipedia on skeptisen ideologian äänitorvi,
joten ihan kaikkea ei kannata uskoa sellaisenaan. Mahdolliset aidot ilmiöt on
tietenkin jätetty pois Wikipediasta ja tulkinnat ovat tavoitehakuisia. Suurin
osa näistä syytöksistä kuitenkin epäilemättä pitää paikkansa enemmän tai
vähemmän, joten niihin on suhtauduttava vakavasti. Minua kiusaa se, että monet
syytökset ovat vain lyhyesti esitettyä tapahtumien tulkintaa ilman havaintojen
yksityiskohtien ja saatujen todisteiden kertomista.
Parapsykologian
tutkija Donald West (1946, linkki 6) kertoo pitkässä artikkelissaan kaksi tapausta, joissa
skeptiset osallistujat tarttuivat kiinni oletettuihin materialisoituneisiin
henkiin Helen Duncanin istunnoissa. Toisessa tapauksessa nainen tarttui
toisella kädellään piirin oppaana toimineeseen materialisoituneeseen pikkutyttöön.
Hän tunsi kädessään kankaan, joka repeytyi, kun se kiskaistiin irti hänen
kädestään. Kun valot sytytettiin, niin Duncan nähtiin yrittämässä tunkea
repeytynyttä aluspaitaa pukunsa sisään.
Toisessa
tapauksessa kaksi skeptistä nuorta miestä teki yhteistyötä. Toinen mies istui
toisessa tuolirivissä ja syöksyi sieltä, edessä istuvaan törmäten, käymään
kiinni kabinetin verhojen välissä seisovaan materialisoituneeseen hahmoon. Toinen
mies valaisi tilannetta taskulampulla, jolloin hahmon nähtiin olevan Duncan
heittämässä päältään valkeata harsoa. Syöksyjä tarttui toisella kädellä
Duncaniin ja toisella kädellä harsoon. Harso repäistiin hänen kädestään istujien
suuntaan ja taskulamppu lyötiin pois toisen miehen kädestä. Kun valot
sytytettiin, niin harsoa ei enää löytynyt mistään.
On huomattava, että
näin väkivaltaisen häirinnän tuloksena transsissa olevan meedion olisi
kummassakin tapauksessa pitänyt vahingoittua vakavasti ektoplasman liian
nopeasta sisään vedosta. Tätä ei tapahtunut, joten transsi oli ollut
teeskennelty.
Duncanilta saatiin
viisi ektoplasmanäytettä, jotka osoittautuvat paperiksi, kankaaksi,
sideharsoksi ja aineeksi, joka kaikin puolin muistutti munanvalkuaista.
Yhtäkään näytettä ei saatu harsokangasta muistuttavasta ektoplasmasta, jota
toisinaan oli näkyvissä jopa muutaman metrin pituisena leveänä nauhana.
Parapsykologian tutkijat filosofi Stephen Braude ja biologi ja Michael Nahm tutkivat yhdessä nykyistä
saksalaisen Felix-piirin meediota nimeltään Kai Mügge. He kertovat
tuloksistaan linkeissä (7) - (9).
He havaitsivat Müggen istunnoissa selvästi vilppiin viittaavia tapahtumia ja
Mügge yritti peittää tekemisiään valehtelemalla heille tietämistään ja
tekemistään asioista.
Mügge mm. osti
runsaasti pilailutarkoituksiin valmistettua keinotekoista hämähäkinseittiä,
jota hänen tuottamansa ektoplasma kovasti muistutti. Aikojen kuluessa
kerrottujen havaintojen mukaan ektoplasman pitäisi olla yhteydessä
lähtöaukkoonsa meediossa, mutta Müggen ektoplasma oli toisinaan irrallaan
kasana lattialla hänen jalkojensa juuressa.
Yksi hänen liikkuvista valopisteistään jätti valokuvaan samalla tavalla
katkeilevan jäljen kuin yleisesti saatavilla oleva LED-valolaite jättää, minkä
lisäksi tällainen laite löydettiin hänen tavaroistaan. Löydön jälkeen hän
tunnusti huijaavansa silloin tällöin.
Ristiriitoja
Spiritualististen lähteiden
ja Wikipedian maailmat ja maailmankuvat ovat kovin erilaiset.
Jopa niin erilaiset, että ne ikään kuin eivät voisi kuvata samoja meedioita ja heidän
istuntojaan. Tämä erilaisuus perustuu sekä aineiston tarkoitushakuiseen
valintaan että tapahtumien tarkoitushakuiseen tulkintaan.
Otetaanpa
esimerkiksi Helen Duncanin istunnot.
Wikipediassa on oma artikkelinsa Duncanista linkissä (10), jossa hänet kuvataan
pelkäksi huijariksi. Artikkelin kuvat jossain määrin vahvistavat sellaista
käsitystä. Niissä ektoplasma näyttää eräältä aikakauden harsokangastyypiltä
(cheese-cloth). Donald Westin artikkelissa todetaan, että hänen kyvyistään ei
saatu tutkimuksissa selvää näyttöä, vaikka osa ilmiöistä jäi selittämättömiksi.
Esimerkiksi runsaan ektoplasmamäärän esiintyminen jäi arvoitukseksi, koska
Duncan ja istuntosali tutkittiin toisinaan erittäin tarkasti ennen istuntoa.
Westin artikkelissa
lainataan kymmenissä Duncanin istunnoissa mukana olleiden ihmisten
hämmästyttäviä kokemuksia. West antaa ymmärtää, että kyse oli hallusinaatioista
ja epäselvästi havaittujen ilmiöiden väärintulkinnasta. Lindström (1996, s. 57-68) on kääntänyt
lainauksia Duncanista kirjoitetusta kirjasta. Mikäli edes osa kerrotuista ilmiöistä
on kuvattu oikein, niin Duncanin on täytynyt olla todella vahvojen aitojen
ilmiöiden tuottaja.
Kai Müggen
istunnoissa muutamat ilmiöt vaikuttivat sellaisilta, että niitä olisi ollut
mahdotonta järjestää vilpillisesti. Näitä olivat eri puolilta huonetta kuuluvat
voimakkaat ja monipuoliset koputusäänet, trumpetin leijailu ympäri huonetta,
pöydän levitointi ja liikkuva sinertävä valoilmiö. Brauden tekemä loppuarvio on
alla olevassa kuvassa, poimittuna linkin (8) videolta.
Fysikaalinen mediumismi on hankala tutkittava
Henkimaailmaan
uskovien samaten kuin skeptikkojen kuvauksissa istuntojen tapahtumista on
samanlainen vika: kuvaukset ovat usein enemmän havaintojen tulkintoja kuin itse
havaintojen tarkkaa kuvaamista. Tapahtumien arvioinnin kannalta olennaisia
yksityiskohtia ei kerrota, joten lukiessa herää enemmän kysymyksiä kuin löytyy
vastauksia.
Tällaista epämääräisyyttä
voitaisiin hälventää vain paikalla olleiden lahjomattomien tutkijoiden
laatimilla yksityiskohtaisilla raporteilla. Lahjomattomuudella tarkoitan sitä,
että he seuraavat todistusaineistoa siitä riippumatta, minne se johtaa. Valitettavasti
fysikaalinen mediumismi on koko olemassaolonsa ajan ollut niin ristiriitoja
herättävä, että tällaisia raportteja löytyy yllättävän vähän. Georg Lindström
on mielestäni osoittautunut niin kriittiseksi ja yksityiskohdat huomioivaksi
havaitsijaksi, että pidän luotettavina hänen kuvauksiaan omista havainnoista ja
lainauksia spiritualistisista lähteistä.
Täyspimeys tai
hämärä punainen valaistus haittaavat havaintojen tekoa. Taustalla soitettu
musiikki vaikeuttaa heikkojen äänien kuulemista. Edesmenneiden rakkaiden tapaamisen
mahdollisuus herättää vahvoja tunteita ja toiveita. Tällainen on omiaan
lisäämään virhetulkintojen todennäköisyyttä.
Eräs merkillinen
piirre on se, että en ole toistaiseksi löytänyt yhtäkään valokuvaa osittaisesta
materialisaatiosta, vaan kaikki henkihahmot ovat olleet täydellisen kokoisia. Meediosta
lähtevän ektoplasmanyörin jatkuminen osittaisena, suurehkona materialisaationa
olisi varsin todistusvoimaista valokuvana ja videona.
Voisi toivoa, että
tulevaisuudessa edelleen löytyy vahvoja, rehellisiä ja tutkimusmyönteisiä fysikaalisia
piirejä ja meedioita, jotka pystyvät tuottamaan ilmiöitä entistä kirkkaammassa
punaisessa valossa. Hienoimpien elektronisten tutkimuslaitteiden käyttämisellä
voitaisiin saada aikaan ilmiöiden todistusvoimaista dokumentointia.
Itse olen
vakuuttunut, että fysikaalisen mediumismin istunnoissa toisinaan on tapahtunut
ja edelleen tapahtuu psi-ilmiöitä. Muuten en tietenkään olisi ryhtynyt
esittelemään aihetta enimmäkseen sen myönteiseltä puolelta.
Linkkejä
1. Peter Mulacz (2004): Physical Mediumship: Open Questions From the Past ― a Challenge for the Future
http://archived.parapsych.org/papers/29.pdf
2. Physical Medium, Nicole De Haas shares her
development and Understanding of Physical Mediumship
3. Macro-Psychokinesis, Part One: Physical Mediumship,
with Stephen E. Braude
4. Introduction To Physical Mediumship for online
class
5. Scott Milligan, Physical Medium shares his
story, development and offers advice on developing.
6. Donald J. West (1946): The Trial of Mrs. Helen Duncan
7. Stephen E.
Braude (2014): Investigations
of the Felix Experimental Group
Journal
of Scientifi c Exploration, Vol. 28, No. 2, pp. 285–343.
8. Stephen E. Braude, PhD on The Felix Experimental
Group
9. Michael
Nahm (2014): The Development and Phenomena of a Circle for Physical Mediumship
Journal
of Scientific Exploration, Vol. 28, No. 2, pp. 229–283, 2014
10.
Wikipedia Helen Duncanista
Kirja
Georg Lindström (1996): Kuoleman jälkeen elämä – matkalla meedioiden maailmassa. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi 1996. 128 sivua.