keskiviikko 23. elokuuta 2017

Fysikaalinen mediumismi

Päivitetty 2.9.2019


Kuva Helen Duncanin istunnosta. Lähde: Wikipedia, Mediumship.

Spiritualistiset meedioistunnot ovat jaettavissa kahteen ryhmään, mentaaliseen mediumismiin/meediumismiin ja fysikaaliseen mediumismiin/meediumismiin. Mentaalisessa mediumismissa saadaan tietoa rajan takaa pelkästään meedion puheen välityksellä. Fysikaalisen mediumismin istunnoissa saadaan henkimaailman antamien tietojen lisäksi aineellista näyttöä ilmiöiden aitoudesta ja se on siksi parhaimmillaan hyvin todistusvoimaista.

Keskityn käytännön tapahtumiin fysikaalisissa istunnoissa enkä järjestelmällisesti esittele mediumismin historiaa, erilaisia teorioita, henkioppaita yms., joista on tietoja eri lähteissä. Käytän jatkossa henkimaailmaan viittaavia nimityksiä työniminä lyhyyden vuoksi, ottamatta kantaa rajantakaiseen todellisuuteen. En myöskään aina lisää varauksia, kuten esimerkiksi "kerrottu", "näennäinen", jne.


Mentaalinen mediumismi

Mentaalisissa spiritualistisissa istunnoissa kaikki sanomat rajan takaa tulevat osanottajien kuultaviksi meedion välityksellä, hänen puheenaan. Syvätranssissa oleva meedio toimii hengen puhe-elimenä ja voi jopa puhua vainajan elinaikaisella äänellä. Kevyemmässä transsissa meedio vain kertoa siitä, mitä hän näkee ja mitä hän kuulee hengen puhuvan. Tietojen tarkistettavuus on kolmentasoista:

1. Meedio kertoo tapahtumien yksityiskohtia, joista hänellä ei ole voinut olla tavallisilla tavoilla hankittuja tai arvattuja tietoja. Näissä tapauksissa kyse on psi-ilmiöistä.
3. Meedio kertoo tietoja, joiden vastaanottajaa tai kohdetta ei löydy istunnossa. Toisinaan tiedot osoittautuvat oikeiksi myöhemmin, tarkistusten jälkeen tai silloin, kun kerrotut tapahtumat toteutuvat.
2. Meedio kertoo tietoja rajan takaa, muilta planeetoilta tai tulevaisuudesta, jolloin normaaleja tarkistusmahdollisuuksia ei sillä hetkellä ole.


Fysikaalinen mediumismi

Fysikaaliset istunnot tuovat osanottajille paljon vahvempia ja vakuuttavampia kokemuksia kuin mentaalinen mediumismi. He saavat kuulla rakkaittensa puhetta suoraan, heidän omalla äänellään, ja keskustella heidän kanssaan. Parhaimmassa tapauksessa he pääsevät puristamaan rajantakaisten rakkaittensa kättä ja voivat jopa syleillä ja suudella heitä.

Fysikaalinen mediumismi oli lamassa useita vuosikymmeniä ennen toiminnan aloittamista Scolessa. Itävaltalainen Peter Mulacz (2004) kertoo tilanteesta linkissä (1). Fysikaalisia ilmiöitä ei saada aikaan helposti. Vaatimuksena on vahva meedio, vahva vakituinen piiri ja usein vuosien harjoittelu ennen kuin ensimmäisiä heikkoja ilmiöitä alkaa esiintyä.

Suomen kielellä näyttää netissä olevan aika vähän tietoa fysikaalisesta mediumismista. Suomen ylivoimaisesti paras fysikaalisten istuntojen asiantuntija on Georg Lindström. Hänellä on pitkä kokemus vahvoista ilmiöistä yhteensä 14 fysikaalisen mediumismin istunnosta, joita hän on kotimaisten vahvojen piirien puuttuessa mennyt seuraamaan ulkomaille. Kirjassaan "Kuoleman jälkeen elämä" (1996) hän lainaa kirjallisuudessa olevia tietoja fysikaalisista istunnoista ja kertoo omista monipuolisista kokemuksistaan osanottajana. Jatkossa käytän hyväksi muiden lähteiden ohella Lindströmin kirjaa ja asiantuntemusta.

Istuntohuoneessa on useimmiten vaatimuksena täydellinen pimeys ja vain harvoin on sallittu punainen valo. Meediot ovat ilmeisesti aina transsissa fysikaalisen istunnon aikana. Useimmiten he suojautuvat ns. kabinettiin, joka voi olla esimerkiksi kaksiosaisella verholla eristetty tila huoneen nurkassa. Vaakatankoon ripustettuja verhoja voidaan liikutella sivusuunnassa ja pitää suljettuina tai keskeltä avattuina tarpeen mukaan. Usein meedio istuu kabinetissa tuolissa, johon hänet on sidottu kiinni sekä käsistään että jaloistaan.

Jäljempänä puheena olevan meedio Helen Duncanin (1897-1956) istunnoissa oli valaistuksena punainen valo, toisinaan jopa melko kirkaskin. Fysikaalisen mediumismin istunnoissa ei ilmeisesti toistaiseksi ole tullut viittauksia jälleensyntymiseen, päinvastoin kuin mentaalisessa mediumismissa.

Lindströmin ja muiden lähteiden mukaan fysikaalisissa istunnoissa tapahtuu mm. seuraavia fysikaalisia ilmiöitä:

- ektoplasman ilmestyminen
- esineiden liikkumiset, levitaatiot
- suorat äänet
- apportit eli säilyvien vieraiden esineiden ilmestyminen
- asportit eli esineiden katoaminen istuntohuoneesta
- meedion osittainen dematerialisaatio
- henkikirjoitus, piirtäminen ja maalaaminen
- materialisoituminen (esim. käden tai kokonaisten ihmishahmojen)
- EVP/ITC (sanomien saaminen suoraan magneettinauhalle tai levylle)
- kuvia ja tekstejä filmille (Scolessa)
- henkivalot (varsinkin Scolessa)

Kirjallisuudessa on kuvauksia keskenkasvuisten lasten materialisaatioista, jotka kulkevat osanottajien joukossa. Tällaisen pitäisi parhaimmillaan olla hyvin todistusvoimaista, koska aikuinen meedio ei kontrolloiduissa olosuhteissa voi esiintyä sellaisena lapsena.

Fysikaalisen mediumismin hyviä yleisesittelyjä on esimerkiksi linkeissä (2) - (5).


Esimerkki istunnon kulusta

Kuvatakseni yhden istunnon tapahtumia otan esimerkiksi istunnon, josta Georg Lindström kertoo kirjansa sivuilla 37-42. Käytän suoraa lainaamista Georgin tekstistä, hiukan soveltaen.

Istunto pidettiin John Austinin kotipiirin tiloissa hänen olohuoneessaan. Huoneessa olivat kiinteästi asennettuina tarvittavat valaistukset, kabinetti, nauhurin stereomikrofonit, infrapunakamera, umpeen levytetyt ikkunat ja valaistuksen ohjaus. Piiri kokoontui tilassa vuoden jokaisena tiistaina.

Ennen istuntoa meedio Lincoln kytkettiin tuoliin käsivarsistaan ja jaloistaan vahvoin muovisin nippusitein. Näin tehtiin sekä meedion oman turvallisuuden vuoksi että kaiken mahdollisen vilpin poissulkemiseksi. Georgia pyydettiin seuraamaan tarkasti toimenpiteitä ja lopuksi tarkistamaan kiinnitykset. Piirin kaikki viisi jäsentä olivat paikalla ja vieraina Georg ja hänen vaimonsa Mikki.

Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen, istuntohuoneen ovi suljettiin avaimella ja avain annettiin Georgin taskuun säilytettäväksi. Valot sammutettiin huoneesta ja himmennetty punainen valo katossa sytytettiin. Osallistujat muodostivat piirin toisiaan käsistä kiinni pitäen. He istuivat niin muutamia minuutteja, jona aikana Lincoln meni syvään transsiin. Heti tämän jälkeen hänet siirrettiin tuoleineen kabinetin sisäpuolelle ja punainen valo sammutettiin. Nuori tyttö luki alkurukoukset ja avasi piirin istunnon. He lauloivat joitakin "voimalauluja", jotta huonetilaan olisi saatu lisää voimaa.

Muutaman laulun jälkeen heihin yhtyi kaunis naisääni, joka kuului tulevan kabinetin sisäpuolelta. Aluksi katkonaisesti, mutta hetken kuluttua täysin heidän lauluunsa sulautuen, mutta paljon kauniimmin ja erittäin kovaäänisesti. Tämän koulutetun sopraanoäänen omisti Frances, yksi piirin oppaista. Ennen poistumistaan hän, täydessä pimeydessä, kuului laulavan yksinään kabinetin ulkopuolella seisten "Sateenkaaren tuolla puolen" – aivan mahtavana esityksenä.

Sen jälkeen toinen piirin opas, Felix, kääntyi Georgin ja Mikin puoleen ja toivoi heidän pitävän suunniteltujen ilmiöiden näytöksestä, joka esitettiin heitä varten. Felixin ektoplasminen kaapu kuului kahisevan edessä ja hän käänsi lattialla olleen itsevalaisevan levyn valaisevan puolen näkyviin ja asetti levyn leukansa alle. Levyn tuottamassa valossa näkyivät Felixin kädet osittain ja kasvot, joissa puhuva suu näkyi erittäin selvästi, mutta silmät olivat vain epämääräiset pisteet.

Piirin jäsenet saivat tehdä Felixille kysymyksiä, joihin hän vastasi. Sitten Felix pyysi Georgilta lupaa saada koskettaa häntä. Hänen kaapunsa kahisi äänekkäästi, kun hän lähestyi ja kumartui hänen puoleensa ja silitti hellästi Georgin vasenta kättä useampaan kertaan. Se tuntui lämpimältä, suurelta ihmisen kädeltä. Luvan saatuaan Felix lähestyi myös Mikkiä koskettaakseen häntä. Georg kertoo kuulleensa kaavun kahinan ja kosketuksen, kun Felix kulki hänen ohitseen samalla taputtaen hänen polveaan suurella kämmenellään. Felix silitti Mikin kättä ja poskea samalla hänelle hellästi puhuen.

Felix poistui ja esiin tuli kolmas piirin opas, Charlie-lapsi, joka oli kuollut yhdeksänvuotiaana rotanpureman aiheuttamaan verenmyrkytykseen. Hän otti molemmista päistään fosforoidun trumpetin ja kosketti sillä kaikkia osanottajia kevyesti rintaan ja sitten lennätti sitä ympäriinsä vinhaa vauhtia ja lopuksi rummutti sillä huoneen kattoa. Hän kulki ympäri huonetta lauleskellen, metelöiden ja esineitä siirrellen. Bravuurinumeronaan hän siirsi sohvaa, jolla istui kolme ihmistä.

Charlie toi mukaan entisen kuuluisan meedion Helen Duncanin, jolla oli henkilökohtainen sanoma Mikille. Sen jälkeen Frances tuli uudelleen esiin ja lauloi sohvan päädyssä seisten laulun kauniilla sopraanollaan. Hänen poistuttuaan mukaan tuli vielä yksi piirin opas, Daphne, joka tervehti ja ilmoitti istunnon voiman olevan loppumassa. Hän antoi kuitenkin Charlien vielä tulla esiin, ja Georg ja muut tunsivat sohvan taas lähtevän liikkeelle.

Daphnen hyvän yön toivotuksen jälkeen sytytettiin punainen valo. Huomattiin, että kabinettiin nostettu meedio Lincoln istuikin tuoliinsa sidottuna entisellä paikallaan kabinetin ulkopuolella. Joskus hänet on löydetty istunnon loputtua talon makuuhuoneesta tuolissaan istumassa. Charlien siirtämät esineet voitiin nähdä ja hänen Mikin syliin tuomansa pahvilevyyn hiilikynällä kirjoitettu henkilökohtainen sanoma voitiin lukea.

Istunto oli kestänyt puolitoista tuntia. Meedio irrotettiin siteistään ja normaali seurustelu alkoi.


Ektoplasma

Ektoplasma on merkillinen valkoinen aine, jota purkautuu meediosta, enimmäkseen hänen luonnollisista ruumiinaukoistaan ja usein suusta ja nenästä. Ektoplasma on tarpeen mahdollistamaan materialisaatiot istunnoissa. Scolessa henkitiimi kuitenkin pystyi aikaansaamaan materialisaatiot ilman ektoplasmaa. Toisinaan kuuluu kohisevaa ääntä ektoplasman purkautuessa meediosta. Ektoplasma kestää enintään vain punaista valoa. Linkin (2) kertoja hollantilainen Nicole de Haas kertoo ektoplasmassa olevan epämiellyttävän hajun, mutta se on ainoa maininta hajusta, minkä olen huomannut.

Istunnon lopussa ektoplasma virtaa takaisin meedioon, ja kun kaikki sujuu hyvin, niin virtaaminen tapahtuu riittävän hitaasti. Häiriötilanteissa imeytyminen on liian nopeaa, jolloin seurauksina ovat olleet kova kipu ja muutaman päivän säilyvät arpimaiset jäljet iholla, (Haas, linkki 2), tai verenvuotoa nenästä, (Milligan, linkki 5). Nicole de Haas oli ensimmäisen kiputilan sattuessa kokematon eikä ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Lähdetietojen mukaan häiriöiden aiheuttama ankara kipu tuntuu solar plexuksen alueella ja myös jäljet syntyvät siihen kohtaan.

Ektoplasman käyttäytymisestä on esimerkkinä Georg Lindströmin kokemus. Koska laadimme kertomuksen yhteistyönä, niin esitän sen lainauksena: 
Huoneessa oli ajoittain punainen valaistus, jolloin silmien totuttua ympäristö ja kaikki tapahtumat olivat selvästi nähtävissä. Meedio Stewart Alexander istui kabinetissa, mutta oli selkeästi näkyvissä kabinettiverhojen ollessa auki. Hänen suustaan virtasi ektoplasmaa ja sitä oli hetken päästä runsaasti meedion kaulan ympärillä, josta kyseinen aine valui lattialle. Ektoplasmaa nousi myös huoneen keskellä olevalle pöydälle, jonka ympärillä osallistujat istuivat. Pöydälle muotoutui ektoplasmasta pitkulainen pötkö, ikään kuin polakka-leipä. Pötkön päästä putkahtivat yksitellen esiin sormet ja lopulta siinä oli täydellinen käsi ja käsivarsi kyynärpäätä myöten. Kyynärpäästä jatkui selvästi näkyvä ektoplasminen nyöri, joka johti kabinetissa istuvaan meedioon. 
Tämä käsi lähestyi Lindströmiä ja hyväili hänen kättään. Henki ilmoittautui hänen isäkseen.
Myös Stephen Braude kertoo pelkistä käsien materialisaatioista linkissä (3). Täydellisiä käsiä oli toisinaan olemassa vain ranteeseen asti, lämpimiä ja oikean lihaisen käden tuntuisia. Niitä voi kätellä ja joskus ne hävisivät olemattomiin käteltäessä.

Lähes poikkeuksetta kaikki ektoplasma palaa meedioon, jolloin voi kuulua imaiseva ääni. Joskus siitä on kuitenkin saanut ottaa näytteen. Lindströmin kirjan sivulla 81 kerrotaan, että Minnie Harrisonin istunnossa sai piirin yhden oppaan ektoplasmakaavun helmasta leikata saksilla näytteen. Leikattaessa meedion kuultiin huokaisevan syvään. Ensimmäisessä kokeessa näyte ilmeisesti haihtui pois jo istunnon aikana. Seuraavassa istunnossa leikattiin nenäliinan kokoinen näyte, joka kiersi piirissä ympäri niin, että kaikki osanottajat saivat tutustua siihen.  Henkimaailman kemistit olivat valmistaneet lasiastiaan säilytysnesteen, jossa näyte säilyi neljä vuorokautta.


Huijausta

Maksullisten fysikaalisten istuntojen pitämisestä on aikojen kuluessa tullut monien meedioiden tärkein tulonlähde ja lopulta ammatti. Psi-ilmiöiden aikaansaaminen haluttaessa on enemmän tai vähemmän epävarmaa, joten istunnoissa ei aina voida päästä kokemaan mitään merkittävää. Maineen menettämisen lisäksi maksullisen istunnon epäonnistuminen on kiusallinen siinä mielessä, että osallistujat voivat alkaa vaatia rahojaan takaisin. Tästä syystä on ymmärrettävää, että myös aitoja ilmiöitä aikaansaavilla piireillä syntyy kiusaus varmistaa istunnon onnistuminen varautumalla temppujen tekoon ja tekemällä ilmiöitä vilpillisesti.

Englanninkielisen Wikipedian artikkeli "Mediumship" on paljolti vain puuduttavaa luetteloa havaituista huijaustapauksista. Wikipedia on skeptisen ideologian äänitorvi, joten ihan kaikkea ei kannata uskoa sellaisenaan. Mahdolliset aidot ilmiöt on tietenkin jätetty pois Wikipediasta ja tulkinnat ovat tavoitehakuisia. Suurin osa näistä syytöksistä kuitenkin epäilemättä pitää paikkansa enemmän tai vähemmän, joten niihin on suhtauduttava vakavasti. Minua kiusaa se, että monet syytökset ovat vain lyhyesti esitettyä tapahtumien tulkintaa ilman havaintojen yksityiskohtien ja saatujen todisteiden kertomista.

Parapsykologian tutkija Donald West (1946, linkki 6) kertoo pitkässä artikkelissaan kaksi tapausta, joissa skeptiset osallistujat tarttuivat kiinni oletettuihin materialisoituneisiin henkiin Helen Duncanin istunnoissa. Toisessa tapauksessa nainen tarttui toisella kädellään piirin oppaana toimineeseen materialisoituneeseen pikkutyttöön. Hän tunsi kädessään kankaan, joka repeytyi, kun se kiskaistiin irti hänen kädestään. Kun valot sytytettiin, niin Duncan nähtiin yrittämässä tunkea repeytynyttä aluspaitaa pukunsa sisään.

Toisessa tapauksessa kaksi skeptistä nuorta miestä teki yhteistyötä. Toinen mies istui toisessa tuolirivissä ja syöksyi sieltä, edessä istuvaan törmäten, käymään kiinni kabinetin verhojen välissä seisovaan materialisoituneeseen hahmoon. Toinen mies valaisi tilannetta taskulampulla, jolloin hahmon nähtiin olevan Duncan heittämässä päältään valkeata harsoa. Syöksyjä tarttui toisella kädellä Duncaniin ja toisella kädellä harsoon. Harso repäistiin hänen kädestään istujien suuntaan ja taskulamppu lyötiin pois toisen miehen kädestä. Kun valot sytytettiin, niin harsoa ei enää löytynyt mistään.

On huomattava, että näin väkivaltaisen häirinnän tuloksena transsissa olevan meedion olisi kummassakin tapauksessa pitänyt vahingoittua vakavasti ektoplasman liian nopeasta sisään vedosta. Tätä ei tapahtunut, joten transsi oli ollut teeskennelty.

Duncanilta saatiin viisi ektoplasmanäytettä, jotka osoittautuvat paperiksi, kankaaksi, sideharsoksi ja aineeksi, joka kaikin puolin muistutti munanvalkuaista. Yhtäkään näytettä ei saatu harsokangasta muistuttavasta ektoplasmasta, jota toisinaan oli näkyvissä jopa muutaman metrin pituisena leveänä nauhana.

Parapsykologian tutkijat filosofi Stephen Braude ja biologi ja Michael Nahm tutkivat yhdessä nykyistä saksalaisen Felix-piirin meediota nimeltään Kai Mügge. He kertovat tuloksistaan linkeissä (7) - (9). He havaitsivat Müggen istunnoissa selvästi vilppiin viittaavia tapahtumia ja Mügge yritti peittää tekemisiään valehtelemalla heille tietämistään ja tekemistään asioista.

Mügge mm. osti runsaasti pilailutarkoituksiin valmistettua keinotekoista hämähäkinseittiä, jota hänen tuottamansa ektoplasma kovasti muistutti. Aikojen kuluessa kerrottujen havaintojen mukaan ektoplasman pitäisi olla yhteydessä lähtöaukkoonsa meediossa, mutta Müggen ektoplasma oli toisinaan irrallaan kasana lattialla hänen jalkojensa juuressa.  Yksi hänen liikkuvista valopisteistään jätti valokuvaan samalla tavalla katkeilevan jäljen kuin yleisesti saatavilla oleva LED-valolaite jättää, minkä lisäksi tällainen laite löydettiin hänen tavaroistaan. Löydön jälkeen hän tunnusti huijaavansa silloin tällöin.


Ristiriitoja

Spiritualististen lähteiden ja Wikipedian maailmat ja maailmankuvat ovat kovin erilaiset. Jopa niin erilaiset, että ne ikään kuin eivät voisi kuvata samoja meedioita ja heidän istuntojaan. Tämä erilaisuus perustuu sekä aineiston tarkoitushakuiseen valintaan että tapahtumien tarkoitushakuiseen tulkintaan.

Otetaanpa esimerkiksi Helen Duncanin istunnot. Wikipediassa on oma artikkelinsa Duncanista linkissä (10), jossa hänet kuvataan pelkäksi huijariksi. Artikkelin kuvat jossain määrin vahvistavat sellaista käsitystä. Niissä ektoplasma näyttää eräältä aikakauden harsokangastyypiltä (cheese-cloth). Donald Westin artikkelissa todetaan, että hänen kyvyistään ei saatu tutkimuksissa selvää näyttöä, vaikka osa ilmiöistä jäi selittämättömiksi. Esimerkiksi runsaan ektoplasmamäärän esiintyminen jäi arvoitukseksi, koska Duncan ja istuntosali tutkittiin toisinaan erittäin tarkasti ennen istuntoa.

Westin artikkelissa lainataan kymmenissä Duncanin istunnoissa mukana olleiden ihmisten hämmästyttäviä kokemuksia. West antaa ymmärtää, että kyse oli hallusinaatioista ja epäselvästi havaittujen ilmiöiden väärintulkinnasta. Lindström (1996, s. 57-68) on kääntänyt lainauksia Duncanista kirjoitetusta kirjasta. Mikäli edes osa kerrotuista ilmiöistä on kuvattu oikein, niin Duncanin on täytynyt olla todella vahvojen aitojen ilmiöiden tuottaja.

Kai Müggen istunnoissa muutamat ilmiöt vaikuttivat sellaisilta, että niitä olisi ollut mahdotonta järjestää vilpillisesti. Näitä olivat eri puolilta huonetta kuuluvat voimakkaat ja monipuoliset koputusäänet, trumpetin leijailu ympäri huonetta, pöydän levitointi ja liikkuva sinertävä valoilmiö. Brauden tekemä loppuarvio on alla olevassa kuvassa, poimittuna linkin (8) videolta.



Fysikaalinen mediumismi on hankala tutkittava

Henkimaailmaan uskovien samaten kuin skeptikkojen kuvauksissa istuntojen tapahtumista on samanlainen vika: kuvaukset ovat usein enemmän havaintojen tulkintoja kuin itse havaintojen tarkkaa kuvaamista. Tapahtumien arvioinnin kannalta olennaisia yksityiskohtia ei kerrota, joten lukiessa herää enemmän kysymyksiä kuin löytyy vastauksia.

Tällaista epämääräisyyttä voitaisiin hälventää vain paikalla olleiden lahjomattomien tutkijoiden laatimilla yksityiskohtaisilla raporteilla. Lahjomattomuudella tarkoitan sitä, että he seuraavat todistusaineistoa siitä riippumatta, minne se johtaa. Valitettavasti fysikaalinen mediumismi on koko olemassaolonsa ajan ollut niin ristiriitoja herättävä, että tällaisia raportteja löytyy yllättävän vähän. Georg Lindström on mielestäni osoittautunut niin kriittiseksi ja yksityiskohdat huomioivaksi havaitsijaksi, että pidän luotettavina hänen kuvauksiaan omista havainnoista ja lainauksia spiritualistisista lähteistä.

Täyspimeys tai hämärä punainen valaistus haittaavat havaintojen tekoa. Taustalla soitettu musiikki vaikeuttaa heikkojen äänien kuulemista. Edesmenneiden rakkaiden tapaamisen mahdollisuus herättää vahvoja tunteita ja toiveita. Tällainen on omiaan lisäämään virhetulkintojen todennäköisyyttä.

Eräs merkillinen piirre on se, että en ole toistaiseksi löytänyt yhtäkään valokuvaa osittaisesta materialisaatiosta, vaan kaikki henkihahmot ovat olleet täydellisen kokoisia. Meediosta lähtevän ektoplasmanyörin jatkuminen osittaisena, suurehkona materialisaationa olisi varsin todistusvoimaista valokuvana ja videona.

Voisi toivoa, että tulevaisuudessa edelleen löytyy vahvoja, rehellisiä ja tutkimusmyönteisiä fysikaalisia piirejä ja meedioita, jotka pystyvät tuottamaan ilmiöitä entistä kirkkaammassa punaisessa valossa. Hienoimpien elektronisten tutkimuslaitteiden käyttämisellä voitaisiin saada aikaan ilmiöiden todistusvoimaista dokumentointia.

Itse olen vakuuttunut, että fysikaalisen mediumismin istunnoissa toisinaan on tapahtunut ja edelleen tapahtuu psi-ilmiöitä. Muuten en tietenkään olisi ryhtynyt esittelemään aihetta enimmäkseen sen myönteiseltä puolelta.



Linkkejä

1. Peter Mulacz (2004): Physical Mediumship: Open Questions From the Past ― a Challenge for the Future
http://archived.parapsych.org/papers/29.pdf

2. Physical Medium, Nicole De Haas shares her development and Understanding of Physical Mediumship

3. Macro-Psychokinesis, Part One: Physical Mediumship, with Stephen E. Braude

4. Introduction To Physical Mediumship for online class

5.  Scott Milligan, Physical Medium shares his story, development and offers advice on developing.

6. Donald J. West (1946): The Trial of Mrs. Helen Duncan

7. Stephen E. Braude (2014): Investigations of the Felix Experimental Group
Journal of Scientifi c Exploration, Vol. 28, No. 2, pp. 285–343.

8. Stephen E. Braude, PhD on The Felix Experimental Group

9. Michael Nahm (2014): The Development and Phenomena of a Circle for Physical Mediumship
Journal of Scientific Exploration, Vol. 28, No. 2, pp. 229–283, 2014

10. Wikipedia Helen Duncanista



Kirja

Georg Lindström (1996): Kuoleman jälkeen elämä – matkalla meedioiden maailmassa. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi 1996. 128 sivua.

maanantai 7. elokuuta 2017

Scole-koe

Päivitetty 4.9.2019


Spiritualistisen Scole-ryhmän istunnot ovat merkittävä esimerkki fysikaalisesta mediumismista. Scole on kylä Norfolkissa Britanniassa ja siellä oli 1900-luvun lopulla toiminnassa tämä aktiivinen ryhmä. Ryhmän istunnoissa oli tullut esiin harvinaisen selviä ja monipuolisia ilmiöitä. Lontoon SPR sai tietoa Scolen tapahtumista ja huomattavan epäröinnin jälkeen lähetti sinne kolme tutkijaa. Tutkimusten loputtua ja taas epäröinnin jälkeen tutkijat saivat julkaista raportin kirjana yhdistyksen Proceedings-julkaisusarjassa (Keen & al. 1999).

Tukeudun jatkossa paljolti tähän raporttiin. Kirjan alussa on luettelo istuntoihin osallistuneista henkiolennoista, Scole-ryhmän jäsenistä, tutkijoista ja osasta muita osallistujia. Kirjassa lainataan näytteeksi monia istunnoissa nauhoitettuja keskusteluja, mutta ei kuvata järjestelmällisesti hengiltä saatuja tietoja henkimaailman olosuhteista. Raportissa keskitytään lähinnä havaintojen ja niiden puitteiden esittelyyn.

Kirjan loppuun on liitetty SPR:n merkittävien tutkijoiden antamaa tiukkaa arvostelua ja kirjoittajien vastaukset arvosteluun.

Kuten yleensäkin, käytän viittauksia henkimaailmaan vain työnimityksinä ottamatta kantaa mahdolliseen todellisuuteen rajan takana.


Tutkimuksen puitteet Scolessa

Scole-kokeessa oli kolme osapuolta:
1. Vakiintunut Scole-ryhmä, joka järjesti istunnot. Ryhmän johtaja oli Robin Foy ja siihen kuului kaksi meediota (Alan ja Diana) sekä muita jäseniä alussa kolme ja lopussa yksi.
2. Henkimaailman puolella oli "henkitiimi" eli kymmenkunta vaihtelevasti esiintyvää vakiojäsentä.
3. Kolmantena osapuolena olivat tutkijat, joita oli kolmen raportin kirjoittajan lisäksi toistakymmentä satunnaisemmin mukana ollutta.

Scole-ryhmä oli aloittanut istunnot Foyn kellarissa vuonna1993, kaksi istuntoa viikossa. Ryhmän tarkoitus oli alusta lähtien laajempi kuin tällaisilla piireillä yleensä. Tietojen saannin ja henkisen kehittymisen sijasta päätarkoituksena oli tuottaa todisteita kuolemanjälkeisestä elämästä. Ryhmä julkaisi lehteä nimeltään The Spiritual Scientist.

Tutkimusistuntoja oli yhteensä 36, aikavälillä 2.10.1995 – 16.8.1997. Kaikki raportin kirjoittajat eivät olleet paikalla jokaisessa istunnossa. Tutkijavieraiden lisäksi oli myös muita satunnaisia vieraita. Ryhmä piti tutkimusistuntojen lisäksi omia suljettuja istuntojaan, joissa he ikään kuin keräsivät voimia ja saivat henkitiimiltä ohjeita tutkimusmahdollisuuksista.

Tutkimusistunnot kestivät yleensä 2-2,5 tuntia. Tutkijat voivat kyllä tehdä ehdotuksia istuntojen toimintatavoista ja olosuhteista, mutta henkitiimi kuitenkin määräsi yksityiskohtaisesti mitä todella saatiin tehdä. Istunnoissa vallitsi täydellinen pimeys, jota voivat valaista vain henkien itse järjestämät "henkivalot" ja loppuvaiheissa mukaan otetun kommunikointilaitteen punainen LED-lamppu. Heikkoa valoa antoivat lisäksi itsevalaisevat tarranauhat, jotka ladattiin valolla ennen istuntoa. Ne himmenivät istunnon kuluessa, mutta silmien tottuessa pimeään niistä oli kuitenkin paljon apua kohteiden sijainnin varmistamisessa.

Valaisevaa tarranauhaa oli ryhmän jäsenten Velcro-kiinnitteisissä rannekkeissa, pöytätennispallossa ja katosta riippuvan pikku kellojen ryhmän alapäässä. Lisäksi istujien keskellä olleeseen pöytään oli merkitty neljä ilmansuuntaa valaisevin tarroin. Pöydän jalat olivat ristin muotoiset seinämät estäen vastakkaisilla puolilla istuvien jalkoja koskettamasta toisiaan. Pöydällä oli mm. suuri lasikupu, lasimalja ja kristalleja eli mineraalikiteitä. Esineet oli hankittu henkitiimin ohjeiden mukaan keräämään ja vahvistamaan tarvittavaa "energiaa". Pöydällä olleet esineet näkyvät joissakin kuvissa Scole-ryhmän sivustolla linkissä (1).

Tunnelmaa luovaa musiikkia soitettiin nauhalta koko ajan vaihtelevalla voimakkuudella. Kaikki istunnot nauhoitettiin ääninauhurilla kahden mikrofonin kautta. Lisäksi tutkija Montague Keen teki tapahtumista muistiinpanoja paperille aina istuntoon osallistuessaan. Keskustelu oli vapaata ja sitä jopa rohkaistiin. Myös huumoria viljeltiin runsaasti.


Keskustelua ja arvuuttelua

Alla on kolme esimerkkiotosta istuntojen keskusteluista vapaana käännöksenä. Henkitiimin osuus on kursiivilla.

Tilanne: keskustelua henkimaailman olosuhteista, s. 182-183:

Patrick: Paljon liikettä, paljon tapahtuu.
Robin Foy (ryhmän "isäntä"): Kyllä, lörpöttele, se kyllä auttaa.
Patrick: Kiitoksia paljon.
Sandra Foy (ryhmä): Älä sinä, Patrick!  …sinun on parasta olla hetki hiljaa.
Montague Keen: Patrick kuulosti melko väsyneeltä.
RF: Hän kuulostaa aina väsyneeltä; hän ottaa nokoset.
"Emily Bradshaw": Nostaa jalkansa ylös aina tilaisuuden tullen.
Patrick: Se on todella… kuinka se valtaa minut. Kun minua ensin kutsutaan niin se saa minut tuntemaan unisuutta. Minulla ei ole aavistustakaan mitä se on, mutta jos pysyn paikalla niin tilanne paranee.
Ralph Noyes (tutkijavieras): Mistä tiedät milloin on aika tulla, tiedätkö tästä kokoontumisesta? Onko aika teidän puolellanne kuten aika täällä.
Patrick: Voi, nyt lähdet syville vesille jo ennen kuin olemme aloittaneet. Emme halua puhua ajasta, koska se järkyttää monia ihmisiä. Mutta aikaa ei todellakaan ole meille samalla tavalla kuin teille, mutta tiedän olevan aika tulla sillä hetkellä kun tunnen vetämistä.
EB: Se on tuntemus enemmän kuin mikään muu.
Patrick: Niin, tuntemus ikään kuin vetäminen, ja minä tunnen vetämisen ja tiedän mistä se tulee.

Tilanne: Montague Keen ja Rupert Sheldrake istuvat vierekkäin. Vain RS näkee henkivalon edessään, s. 196-197 .

MK: Kumarrun sinua kohti enkä kuitenkaan voi nähdä sitä.
RS: Siinä se on: se tulee alas. Voitko nähdä sen?
MK: En voi… kumarrun sinua kohti.
RS: Ei, nyt se on mennyt.
RF: Mineraalikide valaistuu nyt.
MK: Niin todella! Aivan edessäni.
RF: Oi, voin nähdä sormet siinä. Joku poimii sen ylös.
MK: Sitä siirretään, näettekö?
RS: Kyllä.
MK: Se menee maljaan. Toivottavasti he tekevät sen katoamisharjoituksen!
EB: Kuulostaa uskaliaalta toiveelta.
MK: Kutsu (pöytä tärisee).
RF: Oi, malja: nyt se on valaiseva.
SF: Oi, näettekö kiteet siinä?
MK: Näittekö käden tulevan yli, poimivan sen?
RS: Kyllä.
MK: Käsi, osoittaen hyvin selvästi! Näittekö sen? Erikoista!
SF: Näyttää sinulle.
EB: Voitko nähdä sen, Rupert?
RS: Kyllä voin.
EB: Sepä hienoa.
RS: Kädellä näytti olevan myös hiha.

Tilanne:  Tyypillistä kiusoittelevaa arvuuttelua, s. 230.

EB: Älä mene liian syvälle. Se oli koesana, aikaisemmin saatu. Käy läpi pölyisiä muistiinpanojasi.
SF: Koeistunto aikaisemmin, jolloin sanaa käytettiin?
EB: Oikein, Sandra. Siihen tarvitaan nainen, eikö vain?
SF: Heidän pitää käydä takautuvasti läpi muistiinpanonsa ja tarkistaa viittaukset.
EB: Haluatteko vielä yhden johtolangan?
SF: Jatka vaan, kerro heille (naurua).
EB: Tämä on ihmeellistä! Nautin tästä työstä niin paljon; tänne kannattaa tulla kiusaamaan näitä poikia.
MK: Tämä antaa meille tunteen kuin istuisimme taka-alalla, sillä aikaa kun tytöt… (?)
SF: En tiedä kuka se on! Ei aavistustakaan.
EB: Sandralla ei ole johtolankaa, mutta hän on vain looginen sen suhteen, mitä sanon.
David Fontana: Voitko antaa meille vielä johtolangan?
EB: Voin kertoa teille, että rouva Verallilla [sic] ja rouva Forbesilla oli koesana eräältä tietyltä herralta. Kas siinä, kissa on päästetty säkistä!
DF: Myersiltä?
EB: Aivan oikein!


Ilmiöitä istunnoissa

Meediot välittivät keskusteluissa henkitiimin edustajien puhetta. Siinä oli tyypillistä, että puheen tyyli oli aina erehtymättä sanoman antajan puhetapa. Tiimin jäsen Lawrence puhui suoraa ääntä käyttäen. Hänen raakkuva äänensä liikkui ympäri huonetta, ja liikkeitä oli helppo seurata kuulon suunta-aistimuksen avulla.

Henkivalojen valaistessa oli nähtävissä, miten pöydällä olleet esineet liikkuivat. Myös luonnollisen kokoisia henkikäsiä oli näkyvissä, kun ne liikuttelivat esineitä. Pimeässä käsiä voi myös joskus koskettaa ja kätellä. Ne tuntuivat eri tavalla eri tilanteissa, viileiltä, kuivilta jne. Myös pieniä ihmishahmoja näkyi, ja koskettaessa ne tuntuivat harsolta tai musliinikankaalta.

Osanottajat tunsivat usein kosketuksia, ja yleisimpiä tuntemuksia olivat ikään kuin harson hipaisut. Yhdessä istunnossa tunsivat osallistujat yleisesti kuin kissan hännän hipaisuja. Myös leikillisiä napautuksia ja läpsäyksiä tuli toisinaan rangaistukseksi, esimerkiksi jos erehtyi käyttämään ilmaisua "suora ääni" sallitun "energiaäänen" sijasta. Myös henkivalojen kosketus voi tuntua, jopa niiden tunkeutuminen kehon sisään ja liikkuminen siellä.

Tärkeä tutkimussuunta istunnoissa oli omissa purkeissaan olevien filmien valottuminen, josta enemmän alempana.

Istunnoissa vastaanotettiin silloin tällöin apportteja eli pikkuesineitä, jotka usein tulivat napsahtaen pöydälle.  Sellaisia olivat esimerkiksi vanha lantti ja lusikka. Linkissä (2) on nähtävissä näitä apportteja. Tiimin antamien tietojen mukaan ne olivat lahjoja ryhmälle ja sen vieraille. Ne olivat kadonneita tai hylättyjä tai jopa tiimin edustajien eläessään omistamia esineitä. Ihmeellisimpiä apportteja olivat painotuoreet, täysvalkoisen paperin sanomalehdet Daily Mirror vuodelta 1936 ja Daily Mail vuodelta 1944. Ainakin Daily Mirror kuitenkin kellastui jo viikossa, vaikka sitä säilytettiin ilmatiiviisti. Daily Mailista lisää alempana.

Koeistunnoissa kokeiltiin erilaisia elektronisia laitteita. Varsin merkillinen oli tapaus, jossa saatiin äänikasetille ääntä, vaikka nauhurista oli mikrofoni poistettu.


Henkivalot

Henkivalot olivat useimmiten lähes pistemäisiä, mutta muoto vaihteli ja voi olla toisinaan jopa laajahko hehku. Valojen voimakkuus vaihteli, mutta useimmiten ne riittivät valaisemaan ympäristöään. Raportissa sivuilla 190-193 on 33 kohdan luettelo henkivalojen yksittäisistä esiintymisistä. Alla on esimerkkejä joistakin, osittain kirjan kohtien yhdistelminä:

- liikkui suurella nopeudella tehden mutkikkaita kuvioita erittäin tarkasti samalla radalla pysyen
- pystyi pimentämään itsensä joihinkin suuntiin siten että näkyi vain kapeassa kulmassa
- laskeutui ojennetulle kädelle ja hyppäsi kädeltä toiselle
- teki pyydettyjä asioita (laskeutui kämmenelle, valaisi kohteita)
- meni pienenä pisteenä mineraalikiteen sisään ja liikkui siellä valaisten kiteen
- sammui ja syttyi nopeaan tahtiin liikkuessaan ympyränkehää
- näkyi Pyrex-maljan pohjalla kiteenä, mutta tartuttaessa siinä ei ollutkaan mitään;
seuraavalla yrityksellä siihen saikin kiinni; toistui
- aiheutti pöydän pintaan osuessaan terävän napsauksen ja lasikupuun osuessaan kilahduksen
- meni pöytätennispallon ja hehkulampun sisään valaisten sieltä
- meni ihmisten rinnasta sisään, tuntui liikkuvan siellä ja tuli muusta kohdasta ulos
- meni vesilasiin ja liikutti vettä loiskuvalla äänellä, katsojan kasvojen ollessa niin lähellä lasin
yläpuolella että valo ei voinut olla johdon varassa
- valaisi laajalla himmeällä hohteella
- henkikäsi nosti sisältä valaistun mineraalikiteen pöydältä
- vieri suurena marmorikuulana pöydällä
- iskeytyi äänekkäästi pöytään ja hävisi, tuli esiin pöydän alta
- muutti muotoaan monella tavalla
- valaisi normaalikokoisen henkikäden sormet, jotka tuntuivat viileiltä


Filmit ja kuvat

Kokeissa käytetyt filmit eivät olleet sisällä kamerassa vaan sellaisinaan omissa purkeissaan, eri tavoilla suojattuina. Mahdollisuus filmien huijaamalla valottamiseen pyrittiin kaikin keinoin estämään. Toimintaohjeet saatiin aina henkitiimiltä tai he ainakin osallistuivat päätöksentekoon. Järjestelyihin jäi kuitenkin aina jonkinlaisia aukkoja. Filmien kuviot olivat filmin pituussuuntaisia ilman kamerassa kuvattujen filmien ruutuja. Käsin kirjoitettua tekstiä ja piirroksia tai ainakin vähäisiä kuvioita saatiin yhteensä 15 filmille. Filmejä käsiteltiin usealla tavalla, alla yksi tyypillinen:

- tutkijat ostivat ja toimittivat filmin
- filmin pakkaus tarkastettiin
- filmi otettiin esiin pakkauksestaan, mutta jätettiin purkkiinsa
- purkki merkittiin ja asetettiin puurasiaan
- rasia suljettiin riippulukolla
- avain vietiin tutkijan lukittuun autoon
- puurasiaa pidettiin valvonnassa istunnon ajan
- istunnon jälkeen rasia avattiin tutkijoiden toimesta
- filmi kehitettiin valvotusti

Filmien kuvien aiheita olivat esimerkiksi:
- Wordsworthin Ruth-runon eräs versio käsin kirjoitettuna
- saksankielistä käsin kirjoitettua syvällistä runoa, jonka kirjoittajaa ei saatu selville
- lyhyitä syvämietteisiä lauseita eri kielillä
- erilaisia perinteisiä symbolisia kuvioita

Minun ei tarvitse loukata tekijänoikeuksia kopioimalla raportin kuvia tänne, sillä linkissä (3) on runsaasti kuvamateriaalia.


Scole-kokeen loppu ja lisätietoja

Tutkimusistunnot loppuivat siihen, että henkitiimi sanoutui irti kaikesta yhteistyöstä SPR:n kanssa. Tiimin mielestä tutkijoilla oli jo riittävästi aineistoa. Henget kertoivat keskittyvänsä kehittämään uusia menetelmiä, mutta vain Scole-ryhmän kanssa. Tutkijat saivatkin vielä nähdä yritetyn videokuvauksen tuloksia.

Muistaakseni henkitiimi myöhemmin ilmoitti, että tulevaisuudesta tulevan häiriövaikutuksen vuoksi he lopettavat yhteistyönsä myös Scole-ryhmän kanssa. Niinpä henkitiimi hävisi kokonaan ja ilmiöt loppuivat sillä erää siihen. Myös The Spiritual Scientistin ilmestyminen loppui. Valitettavasti en löytänyt lähdettä tälle muistikuvalleni. Mahdollisesti sain tiedot muutamien sähköpostien vaihdossa Montague Keenin kanssa, ja ne viestit jäivät vanhaan koneeseen sen kieltäytyessä käynnistymästä.

David Fontana kertoo linkissä (4) kolmesta tarkistuksesta, jotka on tehty raportin julkaisemisen jälkeen. Yksi oli sanomalehti, joka tuli apporttina sen jälkeen, kun eräs henkitiimin jäsen kertoi edesmenneen meedio Helen Duncanin haluavan antaa lahjan osoittaakseen mielenkiintonsa ryhmän työhön. Se oli painotuore Daily Mail päivältä 1.4.1944, jonka etusivulla oli uutinen Duncanin saamasta 18 kuukauden tuomiosta silloisen noituuslain perusteella. Samainen lehden numero löytyi British Librarysta, paitsi että se oli eri painoerästä. Paperin laadun ja tekstin kirjasintyypin ja painotavan tutkimusten perusteella kyseessä oli tosiaan alkuperäinen sen ajan lehti. Ihmeellisintä on se, että se oli painotuore ilman vähäisintäkään kellastumista.

Raportin lopussa oleva SPR:n arvovaltaisten jäsenten antama arvostelu henkii mielestäni jonkinasteista vihamielisyyttä raportin kirjoittajia kohtaan. Aineiston yksityiskohtien arvostelu on kyllä kekseliästä ja asiallista, mutta he eivät ottaneet huomioon tilannetta kokonaisuutena. Niin raju arvostelu oli mielestäni ajattelematonta, koska se vähensi tutkimuksen uskottavuutta. Skeptikot voivat nyt helposti torjua kaiken sanomalla aivan oikein, että johan itse SPR:n jäsenetkin totesivat näytöt olemattomiksi. Skeptisessä linkissä (7) näin jo tapahtuukin.


Tutkimuksen heikkouksia

Istuntojen suurin hankaluus oli tietenkin henkitiimin vaatima täydellinen pimeys. Infrapuna- tai pimeänäkölaitteita ei saanut käyttää, koska ne tiimin ilmoituksen mukaan olisivat häirinneet vaadittujen energioiden syntymistä. Tämän kiellon vuoksi kaikkein vahvin mahdollinen näyttö jäi saamatta. Erikoiselta tuntuu se, että tiimin vaatimat varotoimet eivät aina olleet loogisessa suhteessa toisiinsa eivätkä tilanteeseen.

Henkitiimi ei suostunut katsomaan sanoja kirjaston kirjoista tai selvittämään lukuja.  Jos tarkoituksena oli tuottaa todisteita aidoista ilmiöistä, niin muuten niin älykkäänä esiintyneen tiimin olisi luullut keksivän sitovampia todisteita taidoilleen.

Tunnelman luomiseksi käytetty taustamusiikki peitti ääniä jonkin verran, mutta tutkijat vakuuttivat, ettei se kuitenkaan sanottavasti häirinnyt. Lähes kaikki filmien sisältö ja sanalliset tiedot olivat saatavissa julkisista lähteistä. Kuvat eivät olleet aivan tarkkoja kopioita vaan useimmiten huolimattomammin piirrettyjä kuin alkuperäiset. Monia filmejä pidettiin istunnoissa kahdessa lukitussa puurasiassa, mutta kuvia tuli vain toiseen rasiaan. Se sattui pahaksi onneksi olemaan ryhmän meedion sukulaisen valmistama, ja juuri se ei ollut murtovarma. Sen voi lievää väkivaltaa käyttäen avata, vaikka lukko oli paikoillaan.

Raportin lopussa sitä arvostelleet muut merkittävät SPR:n tutkijat sanoivat, että ilmiöissä oli huijauksen merkit. Kaikki yksittäiset ilmiöt olisikin ollut mahdollista saada aikaan huijauksella, mutta vain hyvissä olosuhteissa.

Scole-ryhmän jäsenet olivat kaikki syvästi uskovia spiritualisteja. Mahdollisesti heidän kokemuksensa antoivat heille hyvät perusteet uskolleen. Heillä vaikuttaa olleen vajavainen luonnontieteellinen tausta, mikä epäilemättä jossain määrin hankaloitti yhteistoimintaa heidän kanssaan.


Tutkimuksen vahvuuksia

Kaikki kolme päätutkijaa ja myös monet vierailevat tutkijat olivat asiantuntijoita, joita ei olisi uskonut ihan helposti voitavan huijata. Tutkimusistuntoja oli paljon ja eräitä oli muuallakin kuin Scolen vakiotiloissa, ja samat ilmiöt toistuivat muuallakin. Montague Keen oli mukana istunnoissa Ibizalla ja Kaliforniassa. Kaikki tilat tarkastettiin ennen istuntoja ja myös niiden jälkeen. Raportti on melko raskaslukuinen, koska siinä on niin paljon yksityiskohtia. Tiedot ovat luotettavia, koska ne on purettu istuntojen nauhoilta ja Montague Keenin pimeässä tehdyistä muistiinpanoista.

Pimeäolosuhteista huolimatta tilanteista oli saatavissa varsin paljon irti. Henkivalot toivat paljon yksityiskohtia esiin ja itsevalaisevat tarrat paljastivat liikkeitä. Tarrojen irrottamisesta syntyi niin kuuluva rapina, että salaa irrottaminen olisi ollut erittäin vaikeata. Jatkuva vilkas keskustelu paljasti koko ajan osallistujien sijainnin pöydän ympärillä. Ryhmän johtaja Robin Foy joutui huolehtimaan nauhureista. Ilmiöt olivat usein vuorovaikutteisia, eli henkitiimi toteutti paikalla olevien toivomuksia. Sellaiseen ei olisi voinut riittävästi varautua kaiken ennakkosuunnittelulla.

Ilmiöiden moninaisuus oli niin suuri, että kaikkien toteuttaminen olisi vaatinut mestarihuijaria ja kehittyneitä laitteita. Monien ilmiöiden kohdennus oli niin nopea ja tarkka, että ryhmän jäsenillä olisi pitänyt itsellään olla pimeänäkölaitteet onnistuakseen tempuissa. Sellainen olisi ollut käytännössä mahdotonta, koska kaikki olivat useimmiten kevyesti pukeutuneita.

Scole-ryhmän toiminnassa ei ilmennyt viitteitä vilppiin missään vaiheessa koko lähes kahden vuoden tutkimuksen aikana. Lisäksi heitä oli seurattu vuosia jo ennen tutkimusta ja tarkistuksia tehtiin vielä tutkimuksen jälkeen. Jo ryhmän runsas ajankäyttö istuntoihin osoittaa suurta ja pitkäjänteistä kiinnostusta, varsinkin kun toiminta vaati heiltä koko ajan taloudellisia uhrauksia.


Skeptisiä näkökantoja

Skeptisiä näkökantoja voi lukea esimerkiksi Brian Dunningilta linkistä (5). Käsittely on ennalta arvattavaa – skeptisiin auktoriteetteihin vedoten kumotaan raportin yksityiskohtia yksi kerrallaan. lähes asiallisesti, mutta ilmiöiden kokonaisuuden unohtaen. Scole-tapahtumien kuvaukset antavat kokeesta harhaanjohtavan yleiskuvan, joka on toteutettu aineiston sopivalla valinnalla ja vääristelyllä.

Englanninkielinen Wikipedia johtaa vain Dunningin artikkeliin ja suomenkielisessä Wikissä ei ole Scolea mainittu. Pikakatsaus skeptiseen kirveellä veistettyyn käsitykseen on kuultavissa linkissä (6). Siinä myös tavallaan oikein todetaan, että aidotkaan ilmiöt eivät lopullisesti vahvistaisi henkimaailman olemassaoloa. Tietenkin unohtaen kaikki muut erilaiset henkimaailmaan viittaavat selvät todisteet.

Varsin monipuolisesti skeptinen Scolen arviointi on linkissä (7). Sen alkutiedoissa on lisäksi monia mainioita skeptisiä linkkejä. Australialaiselta kuulostava skeptikko vetoaa ensin voimakkaasti tieteeseen ja toteaa sitten, että Scole-koe ei ollut tieteellinen. Siellä kun mikään ei ollut tieteellisesti kontrolloitua. Hauskalta kuulostaa myös kysymys, olivatko istuntojen tapahtumat mahdollisia ja uskottavia tai todennäköisiä. Useamman kerran toistetaan, että vaikka vilppiä ei havaittu, niin tapahtumien ei silti tarvinnut olla aitoja psi-ilmiöitä.

Videon kertoja antaa varsin vinoutuneen kuvan istuntojen tapahtumista. Hän kertoo siellä istutun pilkkopimeässä ja unohtaa, että nauhoituksilta löytyy keskustelua siitä, mitä osallistujat juuri sillä hetkellä näkivät. Hän ehdottaa, että henkivalot olivat laserkynän valopisteitä, jotka osuivat huoneen esineisiin, ja unohtaa, että valojen nähtiin selvästi liikkuvan ilmassa ja että ne muuttivat muotoaan. Hän unohtaa, että valot pitivät ääntä johonkin osuessaan ja pyydettäessä laskeutuivat kämmenelle, jolloin niillä tuntui olevan painoa. Hän unohtaa, että kaikkia istuntoja ei pidetty Scolen kellarissa jne.

Nykytilanne

Nykyisellä Scole-ryhmällä on laajat ja edelleen kehitteillä olevat kotisivut linkissä (1).
Siellä on Scole-ryhmän ja Scole-kokeen esittelyä, tietoja Scole-kirjoista, Scole-raportin filmien kuvia ja saatuja uusia kuvia. Mukana on myös useita Scole-kokeilun merkitystä koskevia artikkeleita. Ryhmän meediot jatkavat edelleen toimintaansa nimellä "The Norfolk Experiment". Valitettavasti sivuilla näkyy myös valokuvia, joissa on käytetty peilisymmetriaa keskiviivan suhteen. Sillä tekniikalla saadaan helposti hyvännäköisiä kasvokuvia, mutta niin helposti, että sellaista menetelmää ei pitäisi käyttää ollenkaan.

Ryhmän sivuilta ilmenee, että raporttikirjasta on tehty laajennettu uusintapainos.
Mielestäni paras löytämäni pitkä dokumenttivideo Scolesta on linkissä (8). Lyhyttä hyvää yhteenvetoa on linkissä (9).

Netistä löytyy haulla runsaasti materiaalia Scolesta, sekä myönteistä että kielteistä arviointia. Itse olen ilmiöiden todellisuudesta hyvin vakuuttunut raporttikirjan ja ilmiöiden muodostaman monipuolisen kokonaisuuden perusteella.


- - -
Kirjallisuutta

Montague Keen, Arthur Ellison & David Fontana (1999): The Scole Report. Proceedings of the Society for Psychical Research Vol 58 Part 220 November 1999. (353 tekstisivua, numerointi 149-452)


Linkkejä

1. Scole-ryhmän kotisivut
http://www.thescoleexperiment.com

2. Apportteja
http://www.thescoleexperiment.com/paranormal-apports-phenomena.html

3. Filmien kuvia ja muuta kuvamateriaalia
http://www.thescoleexperiment.com/paranormal-photographic-evidence.html

4. David Fontana: The Scole Report Five Years Later
http://www.thescoleexperiment.com/david-fontana-the-scole-report-five-years-later.html

5. Artikkeli Brian Dunningin Skeptoidissa
https://skeptoid.com/episodes/4179

6. Skeptinen pikanäkemys
The Scole Experiment p3 - If Real It'll Prove...
https://www.youtube.com/watch?v=Ohajh95FLQU

7. Skeptinen näkemys monipuolisemmin
The Scole Experiment - A Skeptical Perspective (link to report in description)
https://www.youtube.com/watch?v=pm-A_bVnj_8

8. Pitkä dokumenttivideo Scolesta ja italialaisen Marcello Baccin EVP:stä
THE AFTERLIFE INVESTIGATIONS: The Scole Experiments - FEATURE
https://www.youtube.com/watch?v=6qSEi_sfaSU

9. Lyhyt yhteenveto parhaasta Scole-videomateriaalista
This is Probably the Best Evidence of The Paranormal and Aliens.
https://www.youtube.com/watch?v=ke0ZtXYw3QA