torstai 26. lokakuuta 2017

Onko "yliluonnollisen" tabu murtumassa?

Päivitetty 4.11.2018


"Yliluonnollisia" asioita käsittelevää informaatiota on viime aikoina tullut runsaasti julkisuuteen, sekä netin välityksellä että kirjoina. Tässä en "yliluonnollisella" tarkoita runsasta uushenkistä aineistoa vaan ihmisille arkielämässä tapahtuvia merkillisiä kokemuksia. Sellaisia tapahtuu harvakseltaan spontaanisti kenelle tahansa ja "erikoisihmisille" jatkuvasti, jopa päivittäin.

Nämä kokemukset ovat edelleen tabu tieteen valtavirralle siinä mielessä, että niiden totuusarvoa ei tutkita. Spontaanitapauksiin sisältyy virhetulkintojen lisäksi myös aitoja psi-ilmiöitä. Odottelenkin mielenkiinnolla sitä, sataako tämä "yliluonnollisen" julkitulon lisääntyminen myös tieteen nimeltä parapsykologia laariin. Kirjoitan "yliluonnollisen" lainausmerkeissä irtisanoutuakseni siitä panolastista, mitä sanaan yleisesti liittyy.


"Yliluonnollisen" historiaa

"Yliluonnollisen" historia on yhtä pitkä kuin kirjoitetun tiedon historia. Kaikkina aikoina ihmisillä on ollut yliluonnollisina pidettyjä kokemuksia, maailmankuvaan ja uskontoihin yhdistettyinä. Tieteellistä tutkimusta alkoi esiintyä ainakin 1800-luvun lopulla, kun The Society for Psychical Research -yhdistyksen tutkijat ahkerasti keräsivät ja tarkistelivat spontaanitapauksia.

Rhinen pariskunta jatkoi tieteellisellä puolella siten, että J. B. tutki psi-ilmiöitä kokeellisesti luonnontieteen menetelmillä ja hänen vaimonsa Louisa E. tutki spontaanitapauksia. Parapsykologian valtavirta ihastuikin niin luonnontieteen ja psykologian kokeellisiin menetelmiin, että spontaanitapauksia on laiminlyöty tähän päivään asti ja kenttätutkijoita on ollut harvassa.

Folkloristi Leea Virtanen uskalsi 1970-luvulla täällä Suomessa tuoda esiin ajatuksen, että spontaanitapauksilla voi joskus olla myös totuusarvoa. Hän perusteli ajatustaan konkreettisten kokemusten suurella määrällä ja parapsykologian tutkimuksella. Ja kuinkas kävikään – kollegat pääasiassa vaikenivat hänestä täysin, mutta hän sai myös jonkin verran nuhteita sopimattomasta toiminnastaan. Ikävät asiat tulivatkin siten lakaistuiksi maton alle ja hiljaisuus laskeutui spontaanitapausten totuusarvon ylle.

Spontaanitapausten julkitulon lisääntymisen huomasin ensimmäiseksi siitä, että YouTubeen ilmestyi nopeassa tahdissa valtaisa määrä videoita kuolemanrajakokemuksista, sekä tieteelliseltä että uskonnolliselta kannalta käsiteltyinä. Aiheen tabuluonne tuli esiin siinä, että monet kokijat eivät olleet tietäneet mitään muiden kokemuksista eivätkä siksi olleet uskaltaneet leimautumisen pelossa kertoa niistä edes lähimmilleen.

"Yliluonnollisten" kokemusten julkisuus on viime vuosien aikana lisääntynyt merkittävästi Suomessa. Turussa on tutkittu "kummaa" tieteellisen perusteellisesti Marja-Liisa Honkasalon johdolla ja raportti on nyt julkaistu kirjan muodossa. Tampereella Jeena Rancken teki gradunsa jälkeen vielä väitöskirjan "yliluonnollisesta" ja sekin on julkaistu kirjana. Shadow Camera on ladannut YouTubeen jo yli 300 haastatteluvideota, joissa kokijat kertovat elämästään ja hiukan harvakseltaan esiintyy myös konkreettisia spontaanitapauksia.


Tabu on ollut tieteessä ja tiedotusvälineissä

Jo "yliluonnollisista" kokemuksista kertominen on ollut tabu, sillä kokemusten kertominen on lähes poikkeuksetta aiheuttanut halveksivan suhtautumisen kokijan lähipiirissä ja terveydenhoidon ammattilaisten taholta kokija on todennäköisesti saanut oirediagnoosin ja reseptin lääkityksen aloittamiseksi.

Vielä kokemuksiakin suurempi tabu on ollut kokemusten totuusarvon arvioiminen ja tapahtumien tarkistaminen kantaa ottamattomista lähtökohdista. Kokemusten parissa askaroivat valtavirtatieteen tai terapian alat kuten folkloristiikka, psykologia ja psykiatria ovat suoralta kädeltä kiistäneet kokemusten totuusarvon mahdollisuuden. Tiedotusvälineiden valtavirta on sitten jatkanut tabua vaikenemalla tapahtumista uutisoinnissaan. Asiaa ei ole parantanut se, että uushenkinen kirjallisuus kyllä sisältää runsaasti "yliluonnollisia" kokemuksia, mutta lukijat hyväksyvät niiden totuusarvon suoralta kädeltä tapahtumien laadusta riippumatta.

Tiedotusvälineissä tabu jatkuu edelleen siten, että "yliluonnollisista" tapahtumista kerrotaan vain yleisessä ja menneessä muodossa haastattelujen yhteydessä. Yksittäiset tapahtumat eivät ylitä uutiskynnystä.

Kokemusten julkaisemisen kynnys on selvästi nyt madaltunut, mutta totuusarvon arvioimisen tabu on edelleen voimissaan. Kaikki "yliluonnollisten" kokemusten ja ufokokemusten tutkijat ovat tähän mennessä lähes aina ilmoittaneet, että he eivät ota kantaa kertomusten totuusarvoon. He ovat tehneet realistisuudessaan oikean päätöksen, koska totuusarvon tieteellinen arvioiminen edellyttäisi oikeustieteellisiä ja luonnontieteellisiä menetelmiä. Mitä he mielessään ajattelevat, se onkin sitten toinen juttu.  Mutta mikä tärkeintä – selittämättömien kokemusten totuusarvoa voidaan arvioida jo ihan arkijärjellä, kun ensin tarkistuksin selvitetään mitä todella on tapahtunut.


Paraneeko parapsykologian asema?

Toivon, että "yliluonnollisten" kokemusten julkisuuden lisääntyminen vaikuttaa edullisesti parapsykologian tutkimukseen. Yhä useamman ihmisen mieleen voisi juolahtaa, että hei, osa konkreettisimmista kokemuksista voi ihan hyvin olla totta. Totuusarvosta keskusteleminen toivottavasti lisääntyy niin paljon, että suuren yleisön kiinnostuksen paineesta tulee tarvetta totuusarvon tutkimiseen.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Maailmankuva – osa 2

Päivitetty 29.1.2020

Yleiskatsaus maailmankuvaan on ykkösosassa. Tässä kakkososassa pyrin välttämään toistoa, kun otan kantaa ihmisten asenteisiin ja muutamiin muihin yksityiskohtiin.

Kaikki erilaiset maailmankuvat eivät voi kuvata maailmaamme todenmukaisesti, koska ne ovat niin selvässä ristiriidassa keskenään. Lähes kaikki maailmankuvat ovat vaihtelevassa määrin harhaisia. Epärealistinen maailmankuva johtaa huonoihin päätöksiin, jotka pahimmillaan ovat vaarallisia ympäristölle ja jopa päätöksentekijälle itselleen.


Tiede ja skientismi

Mielestäni tieteellinen menetelmä on luotettavin ja varmin keino tuottaa maailmastamme oikeaa tietoa. Tiede ei ole mitään käsittämätöntä, vaan vain arkiajattelun jatke, kuten Kari Enqvist kertoo mainiossa esitelmässään linkissä (1). Tieteessä tutkitaan ja mitataan asioita mahdollisimman tarkasti ja teorioiden avulla sidotaan asiat ristiriidattomiksi kokonaisuuksiksi. Näin menetellen on saatu ja edelleen saadaan erittäin luotettavaa tietoa maailmastamme.

Monet uskovat, että heidän maailmankuvansa on tieteellinen, mutta tarkemmin katsoen se on kuitenkin itse asiassa skientistinen. Wikipedia kertoo skientismistä seuraavaa:
Skientismi eli tieteiskatsomus, joskus myös ”tiedeusko” tai ”tieteisuskovaisuus”, on näkökanta, jonka mukaan kaikki todellinen tieto on tieteellistä tietoa – että ei ole olemassa järkevää, objektiivisia tapaa tehdä tutkimusta, joka ei ole osa tiedettä. Skientismiin voi kuulua joko käsitys, jonka mukaan tiede pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat, tai käsitys, jonka mukaan tieteellä (ja erityisesti luonnontieteillä) on etusija elämän ja todellisuuden tulkitsemisessa ohi niin humanististen tieteiden kuin uskonnollisten, myyttisten tai hengellisten selitysten.
Englanninkielisessä Wikipediassa sanotaan alussa napakasti:
Scientism is a term generally used to describe the cosmetic application of science in unwarranted situations not covered by the scientific method.
Skientismi johtaa ylimielisyyteen ja valtavirran maailmankuvaan sopimattomien havaintojen hylkäämiseen suoralta kädeltä, ilman tieteellisiä perusteita. Esimerkiksi Kari Enqvistin ja Esko Valtaojan lukuisista lausumista on todettavissa, että heidän mielestään ei ole olemassa niin sanottua telepatiaa, ennalta tietämistä, psi-metallintaivutusta eikä poltergeist-ilmiöitä. Tällaiset lausunnot kuitenkin ovat pelkkiä oletuksia ja epätieteellisiä metafyysisiä väitteitä, koska niiden esittäjät näyttävät olevan tietämättömiä olemassa olevista havainnoista, jotka tukevat näiden ilmiöiden olemassaoloa. Heidän maailmankuvansa perustuu vain heidän erittäin hyvin tuntemaansa aineelliseen maailmaan ja skeptisistä lähteistä poimittuihin tietoihin.

Juha Kuvajainen on kirjoittanut laajan ja mielestäni erittäin ansiokkaan gradun, jossa hän käsittelee maailmankuvaa, linkki (2). Siinä hän myös esittelee hallitsevaa luonnontieteellistä maailmankuvaa ja skientismiä.

Linkissä (3) on keskusteluohjelma uskon ja tieteen välisestä suhteesta. Siinä Esko Valtaoja sanoo, että hän ei ole tavannut sellaista luonnontieteilijää, joka ajattelisi omaa uskomusjärjestelmäänsä tai olisi edes kiinnostunut siitä. Hän lisäksi viittaa arkkipiispa Tapio Luoman esiin tuomiin käsitteisiin skientismi ja tiedeusko ja sanoo, että hän ei ole pitkän uransa tavannut ainuttakaan tiedeuskovaista. Omaa objektiivisuuttaan ei tietenkään tule epäilleeksi, ellei huomaa käytännössä jokaisen ihmisen maailmankuvan olevan samalla myös uskomusjärjestelmä. Ehkä hän ei ole tunnistanut omaa peilikuvaansa.

Kuvajainen kirjoittaa gradussaan seuraavasti:

Materialismin voi omaksua maailmankuvakseen oikeastaan vain sellainen henkilö, joka syystä tai toisesta ei halua tai jaksa pohtia ontologisia kysymyksiä pintaraapaisua syvemmältä tai jolla ei ole sellaisia kokemuksia, jotka laittavat pohtimaan myös muita mahdollisia tulkin­toja todellisuudesta.

Alla olevista kuvista näkyy maailman johtaviin kosmologeihin kuuluvan Sean Carrollin julistus, jonka mukaan arkielämäämme hallitsevat fysiikan lait ymmärretään täydellisesti eikä ole olemassa lusikantaivutusta, ennalta tietämistä, selvänäkemistä eikä kuolemanjälkeistä elämää. Kuvat on poimittu hänen esitelmästään linkissä (4). Avaruuden rakenteiden ymmärtämisen kannalta hänen lukuisat YouTube-luentonsa ovat kuitenkin erittäin suositeltavia.


Psi-ilmiöt olisivat aivan hyvin tutkittavissa tieteellisin menetelmin, mutta tieteen valtavirrassa niitä ei tutkita, koska niiden tutkiminen on valtavirralle tabu. Tuosta tabusta on lisää ykkösosassa.


Maailmankuvat eivät kohtaa toisiaan

Kun skientistit elävät pelkästään tässä materiaalisessa maailmassa, niin uushenkiset ihmiset puolestaan elävät hyvin erilaisissa maailmoissa. Monilla on taustanaan kokemuksia mm. enkeleistä, henkioppaista, yksisarvisista, ennaltatietämisestä, kuolleiden henkien kohtaamisesta, luonnonhengistä, ufosieppauksista, poltergeist-ilmiöistä ja edellisistä elämistä sekä lähes päivittäisiä hämmästyttäviä yhteensattumia. Monilla on taustanaan myös oma, vakuuttava kokemus kaiken yhteydestä ja ajan suhteellisuudesta. Shadow Camera on koonnut todellisen maailmankuvien aarreaitan suomen kielellä YouTube-tililleen, jossa on suuri määrä kokijoiden haastatteluja, linkki (5).

Huomattava osuus suuresta yleisöstä kertoo kokeneensa hyvin merkillisiä spontaaneja tapahtumia, jotka ovat maailmankuvan kannalta ilmeisen tärkeitä. Näitä kokemuksia pitäisi kaiken järjen mukaan voida tutkia ja tarkistella tieteellisillä menetelmillä. Tällaisen tutkimuksen pitäisi aineiston keruun ja tulkintojen lisäksi sisältää myös kokemusten totuusarvon selvittämisen, eli että onko kerrottuja asioita todellakin tapahtunut täällä aineen maailmassa.

Kyseessä ovat merkilliset ilmiöt myös siinä mielessä, että niitä on tapahtunut spontaanisti myös lapsille, jotka eivät ole ehtineet kuulla sellaisista asioista puhuttavan eivätkä vielä ole osanneet lukea. Miten ihmeessä ihmisille voi tulla sellaisia monimutkaisia kokemuksia, mistä he eivät ole saaneet etukäteen tietoa?

Mutta kokemusten totuusarvoahan ei voida tutkia, koska sellaiset ajatukset ovat tieteelle tabu eikä sellaisille tutkimuksille myönnetä rahoitusta valtavirran lähteistä. Viime aikoina kuitenkin Suomessa näyttää tapahtuneen kehitystä parempaan suuntaan esimerkiksi Marja-Liisa Honkasalon ja Jeena Ranckenin (2017) tutkimuksissa, joista on saatu ihmisten kummia kokemuksia päivänvaloon. He ovat nimenomaan uskaltaneet tutkia kokemuksia ennakkoluulottomasti ja ymmärtäväisesti, samalla tuoden esiin kokemusten suuren yleisyyden.

Oman ryhmänsä muodostavat niin sanotut salaliittoteoreetikot, jotka uskovat tieteentekijöiden, hallitusten ja poliitikkojen salaavan oikeata tietoa ja muun muassa myrkyttävän erilaisia kohteita maapallon väestön vähentämiseksi. Eri alojen salaliittoteoreetikot uskovat esimerkiksi siihen, että ihminen ei ole koskaan käynyt kuussa, että tähtitieteilijät salaavat Nibiru-planeetan eli planeetta X:n, että maapallo on ontto tai litteä, että jopa matkustajalentokoneiden pakokaasuvanat tarkoituksella myrkytetään tai että rokotusohjelmilla on tarkoitus tuhota väestöä.


Erilaisilla maailmankuvilla on monensuuntaisia rajapintoja keskenään, mutta tärkeimpänä pidän rajapintaa tiede/muut maailmankuvat. Tieteellistä tietoa maailmasta on saatavissa runsain mitoin ja kai sitä koulujärjestelmässämmekin yritetään opettaa, mutta miksi tieto ei mene perille? Ainakin salaliittoteoreetikkojen suhteen asiaa on tutkittukin, ja Lassi Lapintie (2015, linkki 6) on kirjoittanut Iltalehteen laajasta tutkimuksesta yhteenvedon.

Facebookin sisältöjen avulla tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että salaliittoteoreetikot toimivat lähes täysin omassa Facebook-kuplassaan, peukuttaen samoin ajattelevia ja jakaen heidän tuotoksiaan eteenpäin. Lisäksi ilmeni, että heillä ei ollut mediakriittisyyttä, vaan he hyväksyivät omiin ajatuksiinsa sopivat väitteet sellaisinaan, ilman tarkistuksia ja lukematta vastapuolen ajatuksia. Vielä he osoittivat taitamattomuutensa siten, että eivät ymmärtäneet omien uskomustensa parodiointia, vaan jopa peukuttivat sille hyväksyntäänsä.

Tiede ei ole huudossa myöskään kaikissa uushenkisissä piireissä, ehkä kvantti-ilmiöitä lukuun ottamatta. Epäilemättä tieteen ja terveydenhoidon edustajien nuiva suhtautuminen ihmisten kertomiin kokemuksiin vaikuttaa paljon. Näkijät ovat myös usein vastahakoisia omien tietojensa täsmentämiseen ja tarkistuksiin. He eivät yleensä tee muistiinpanoja kokemuksistaan, joten on helppo muistaa vain onnistumiset ja unohtaa epäonnistumiset. Näkijöiden mahdollisuudet voittaa skeptikkojen haasteita ovat erittäin huonot, koska he eivät osaa varautua tiukkaan kykyjensä tarkistamiseen sokkoutetuissa olosuhteissa.


Tieteen tekijöillä ei useimmiten ole aavistustakaan siitä, millaisessa maailmassa monet ihmiset elävät. Monet maailmankuvat tosin ovat aineellisesta todellisuudesta vieraantuneita, mutta on myös paljon tapauksia, joissa kerrotut kokemukset ovat erittäin konkreettisia ja kokijat ovat järkeviä ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Minulla esimerkiksi on hyllyssäni kaksi rajua kirjaa, joissa näitä konkreettisia kokemuksia kerrotaan. Kirjailija Kate Christie (1965) kertoo omaelämäkerrallisessa romaanissaan muun muassa siitä, miten hän auttoi toisen maailmansodan rintamalla kuolleita sotilaita eteenpäin maan piiristä. Nuoret miehet olivat täydellisen hämmennyksen vallassa ja tulivat tietämättään hakemaan apua tältä selvänäköiseltä naiselta. Yhdysvaltalainen Kyproksella syntynyt sosiologian professori Kyriacos C. Markides (1985) kertoo omia kokemuksiaan Kyproksella eläneestä merkillisestä parantajamiehestä, jolla oli uskomattomia, vahvoja kykyjä.

Maailmankuvamielessä on aina syytä ottaa huomioon, että kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia. Alan asiantuntujan lausumiin kannattaa suhtautua vakavasti niin kauan kun hän pysyy omalla alallaan. Tilanne muuttuu, kun hän siirtyy alueelle, jota ei tunne. Ja tietenkin on lisäksi paljon ihmisiä, jotka vain luulevat tuntevansa asioita, joista heillä ei ole riittävästi tietoa ja joita he eivät ole riittävästi ymmärtäneet.


Hyökkäys on paras puolustus

Keskustelufoorumeihin osallistuessa tulee selvästi näkyviin, miten keskustelijat lähtevät hyökkäykseen vastapuolen henkilöä vastaan silloin, kun heidän uskomuksiaan arvostellaan. Usein samalla joutuu yhteishyökkäyksen kohteeksi, koska foorumeilla on runsaasti saman kuplan sisällä olevia. Olen poiminut talteen itseäni vastaan tehtyjä hyökkäyksiä, ja alla on muutamia parhaimmista:
- - -
Kun ei ole mitään todisteita siitä että yliluonnollisia kokemuksia on, niin, yllätys yllätys, kukaan ei tiedä millaiselta sellainen tuntuu. Sinun kannattaisi perehtyä olemassa oleviin tutkimustuloksiin, ettet paljastaisi ymmärtämättömyyttäsi näin räikeästi.
- - -
Pitäähän niiden saada yrittää, jotka jotakin haluavat väittää uskoen omiin luuloihinsa ja tulemalla itse ihan vaan vapaaehtoisesti nolaamaan itsensä!
- - -
Paranormaalia ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kaikki jotka muuta väittävät, elävät uskossaan vahvoina, mutta vain uskossaan. Säälin heitä/teitä.
- - -
Okiven kanssa ei kannata väitellä, kaveri elää harhoissa.
Ja kaverin säestystä: Pahalta vaikuttaa...
- - -
Kerro kun palaat tähän oikeaan todellisuuteen taas tuolta jukujuku-maasta. Uskot varmaan edelleen Uri Gellerin lusikan taivutukseenkin.
- - -
Okivin ja lokin mielestä heidän ylivoimainen internetasiantuntijuutensa saa kaiken muun olemaan feikkiä tai huijausta. He itse eivät voi olla tulkinnoissaan väärässä, joten kaiken muun on oltava huijausta, mutta he itse ovat erehtymättömiä. Melkoinen God complex molemmilla.
- - -
Kyllä, Olavi, teit jotain väärin. Et suostunut näkemään omia virheitäsi ja annoit itsesi tekaiseman todellisuuden ottaa vallan.
- - -
Ps. vasta huomasin, että nimimerkkisi allekirjoituksessa on joku parapsykologialinkki. Tämä selittääkin paljon. Ilmiselvästi harrastat myös parataloustiedettä, parateknologiaa ja parageologiaa, eli ilmankos juttusi tuntuvat olevaan vallan toisesta todellisuudesta.

Noissa henkilökohtaisuuksissa on ollut se ikävä piirre, että säännöllisesti en ole saanut vastausta pyydettyäni perusteluja, täsmennyksiä tai näyttöä harhoistani ja virheistäni. Keskustelu voisi vastausten pohjalta jatkua tuloksellisena, mutta hyökkääjät jättävät sen jostakin syystä kesken sillä kertaa.

Toinen pätevä keino keskustelun ohjaamiseksi ojaan on ylimieliseen huumoriin siirtyminen, mikä myös on hyvin yleisessä käytössä.


Onko maailma järjellä käsitettävissä?

Koska henkinen alue on maailmankuvassa epäilemättä erittäin tärkeä ja aineellinen maailma on joidenkin mielestä pelkkää harhaa, niin voisimmeko jättää tämän harhan sivuun ja keskittyä pelkästään henkisyyteen? Mielestäni ei missään nimessä. Tieteen ja tekniikan avulla on saatu esiin täsmällisiä ja luotettavia maailmankuvan aineksia esimerkiksi tähtitieteessä. Henkiset avaruusmatkaajat eivät ole tuoneet mukanaan yhtä pätevää tietoa.

Uskonoppineet käsittelivät Areiopagi-verkkolehden seminaarissa aihetta "Teologia ja tieteellinen maailmankuva", ja mielestäni parhaan puheenvuoron esitti ekumeniikan professori Risto Saarinen, linkki (7). Hän esitti mielestäni tärkeän kysymyksen: onko maailma käsitettävissä järjen avulla? Sitähän me emme tässä vaiheessa tiedä, mutta jotakin voidaan kaavailla tieteen historian valossa. Ainakin kerran on jo yleisesti ajateltu järjen tuoneen meidät perille, kun 1900-luvun alun tienoilla fysiikan tarjoamaa tieteellistä maailmankuvaa pidettiin pääpiirteissään lopullisena – juuri kun oltiin uusien mullistavien havaintojen ja teorioiden kynnyksellä.

Oma ajatukseni on se, että olemme maailmankuvan kehittelyssä vasta kovin alussa. Tieteellisessä maailmankuvassa on selviä aukkoja, joista helpoimmin huomattava on psi-ilmiöiden puuttuminen kuvasta. Henkisyyteen perustuvat maailmankuvat ovat mielestäni liian yksinkertaisia ja siloteltuja ja ne jättävät omaan tapaukseensa sopimattomat asiat huomiotta. Maailma ja elämä ovat paljon ihmeellisempiä kuin kukaan meistä osaa arvatakaan. Tiede ja järki voivat viedä kehitystä vielä uskomattoman paljon eteenpäin, kunhan emme unohda kunnioittaa kanssaihmisiämme, eläimiä kanssakulkijoinamme ja luonnon ihmeellistä kokonaisuutta.




Kirjallisuutta

Kate Christie (1965): Apparitions – An Autobiographical Study in Parapsychology. Routledge and Kegan Paul, London. 124 sivua.

Kyriacos C. Markides (1985): The Magus of Strovolos – The Extraordinary World of a Spiritual Healer. Penguin Books ltd, London. 222 sivua.

Jeena Rancken (2017): Yliluonnollinen kokemus - Tulkinta, merkitys ja vaikutus. Vastapaino. 375 sivua.


Linkkejä

1. Kari Enqvist (2013): Uskomukset ja maailmankuvat
https://www.youtube.com/watch?v=18TKh0evFnw

2. Juha Kuvajainen (2019, maisterintutkielma): Monismista moneksi - näkökulmarelativistista materialistisen maailmankuvan tarkastelua.


3. Yle, Horisontti (2019): Millainen on uskon ja tieteen välinen suhde?
https://areena.yle.fi/1-50299571

4. Sean Carroll On Death And The Afterlife (2015)
https://www.youtube.com/watch?v=uQNnvfMJd_Y

5. Shadow Camera
https://www.youtube.com/channel/UCfvxYaBKSjeaJd_j-Suk87g

6. Lassi Lapintie (2015): Nyt se on todistettu: salaliittoteoreetikot ovat kuplassa eläviä hölmöjä
http://www.iltalehti.fi/digi/2015022619264197_du.shtml

7. Risto Saarinen: Kirkon usko ja tieteellinen maailmankuva (2016)
https://www.youtube.com/watch?v=get1Rog2yWw

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Maailmankuva

Päivitetty 1.3.2022

















Andromedan galaksi (Lähde: Wikipedia)


Luonnontieteiden voittokulku on ollut todella vaikuttava sen jälkeen, kun tieteellinen ajattelu pääsi kunnolla käyntiin. Aineellinen hyvinvointimme on mitä suurimmassa määrin luonnontieteiden ansiota ja ihmiskunnan hallitsema luotettava tietämys maailmasta ulottuu toisaalta avaruuden ääriin ja toisaalta aineen pienimpiin hitusiin. Biologiassa on selvitetty eliöiden ominaisuuksien periytymisen mekanismeja ja perimää pystytään jopa muuttamaan halutulla tavalla. Myös ihmisen psyyken salaisuuksia on selvitelty jo satakunta vuotta. Onko maailmankuvamme siis jo periaatteessa valmis ja vain pienehköjä tarkennuksia vailla? Monien tieteen edustajien mielestä tilanne on sellainen.


Mitä maailmankuvalla tarkoitetaan?

Suomalaisen Wikipedian mukaan:
maailmankuva on käsitys maailman kokonaisuudesta. Sitä lähellä ovat sanat maailmankatsomus ja elämänkatsomus. 
Wikipediassa esitetään myös seuraavat lisämäärittelyt:
Maailmankuva on määritelty muun muassa
- maailmaa koskevien, tavalla tai toisella perusteltujen väitteiden järjestelmälliseksi kokonaisuudeksi
- maailmaa koskevien käsitysten kokonaisuudeksi, joka suuntaa ajattelua, käsityksiä ja toimintaa
- kokonaiskäsitykseksi, jonka avulla hahmotetaan maailmaa
- aikakauteen sidoksissa olevaksi kokonaiskuvaksi maailmasta ja sen rakenteista
Alan auktoriteetti Ilkka Niiniluoto erittelee, edelleen Wikipedian mukaan, erilaisilta perustoilta lähtevät maailmankuvat seuraavasti:

Tieteellinen
Arkikokemukseen perustuva
Metafyysinen
Epätieteellinen
Maaginen
Uskonnollinen


Käytän tässä erilaista jaottelua. Toivon mukaan Niiniluodon jaottelu tulee samalla riittävästi huomioon otetuksi.

Omasta puolestani lisäisin vielä luonnehdinnan, että maailmankuva on väistämättä myös yksi uskomusjärjestelmä muiden joukossa. Tuskin kukaan ihminen pystyy suhtautumaan asioihin täysin objektiivisesti ja ottamaan kaikista asioista itse selvää, vaan joutuu yksinkertaisesti uskomaan sen, mitä eri alojen asiantuntijat kertovat. 


Tieteellinen maailmankuva

Niiniluodon ja Wikipedian mukaan maailmankuva on tieteellinen, jos kaikki siihen kuuluvat väitteet ovat tieteellisin menetelmin hankittuja ja perusteltuja sekä tieteenharjoittajien muodostaman tiedeyhteisön hyväksymiä. Tieteellinen maailmankuva on, edelleenkin Niiniluodon mukaan, historiallisesti kehittyvä, avoin ja itseään korjaava: sen kaikki osat ovat periaatteessa arvosteltavissa ja muutettavissa uuden tosiasia-aineiston perusteella.

Tieteellisten väitteiden tulee läpäistä vaatimus julkisesta perusteltavuudesta ja koeteltavuudesta, eli niiden on kestettävä vertailussa todellisuuteen sekä tiedeyhteisössä käytävässä arvostelevassa keskustelussa.

Niiniluodon ja Wikipedian käsitys tieteellisestä maailmankuvasta on ihanteellisuudessaan epärealistinen. Tosielämässä kaikki tieteentekijät ovat ihmisiä vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ihmisen sielunelämässä on mekanismeja, jotka estävät näin ihanteellisen tieteellisyyden toteutumisen. Intuitiotutkija Asta Raami kertoo linkin (1) mainiossa haastattelussa näistä tieteen edistymistä jarruttavista tekijöistä.

Nykypäivän valtavirtatieteiden maailmankuva perustuu pääasiassa aineellisen maailman ilmiöihin. Se on vahvasti materialistinen ja yhteistoiminnassa organisoidun skeptismin kanssa. Mielestäni sitä vaivaa hiukan myös empiiristen tieteiden marssijärjestyksen hämärtyminen eli teorioiden hallitsevuus. Teorioita käsittääkseni kehitetään selittämään havaintoja eikä havaintoja pitäisi johtaa teorioista. Toimiva teoria tietenkin ennustaa tapahtumia lähes täydellisen hyvin, mutta täydellistä ennustettavuutta ei kuitenkaan pitäisi aina olettaa. Yksittäisten havaintojen totuusarvo pitäisi selvittää näiden havaintojen tarkistuksilla eikä vain teorioista päättelemällä.

Fyysikkojen valtavirran maailmankuvassa oletetaan, että enää ei voi löytyä perustavaa laatua olevia tuntemattomia voimia
, jotka ilmenisivät esimerkiksi poltergeist-ilmiöissä ja noituudessa. Pelkkä olettaminen ei taida kuulua tieteen työkalupakkiin. Lisäksi tämä olettaminen tapahtuu sellaisten tutkijoiden toimesta, jotka eivät ole alkuunkaan riittävästi tutustuneet olemassa olevaan laajaan aineistoon, joka viittaa tällaisten voimien olemassaoloon. Kerrottujen psi-havaintojen tutkijat ja parapsykologian tohtoritasoiset tutkijat niputetaan sievästi nimityksen pseudotiede alle. Ja pseudotieteen tutkimiseen ei tietenkään myönnetä rahoitusta.

Wikipediassa mainittu tiedeyhteisön hyväksynnän vaatimus maailmankuvalle on harkitsematon, koska tieteen valtavirta on joissakin murrosvaiheissa toiminut jopa tieteellisen edistymisen esteenä.


 

Hiljattain ilmestyneessä kirjassa Honkasalo ja Koski (2017) tuodaan ansiokkaasti esille länsimaisen tieteellisen maailmankuvan suppeus, kun siitä ei ole mitään apua arkipäivän kummiin kokemuksiin. Tästä kirjasta myös ilmenee, että parapsykologia on tieteen valtavirralle suorastaan tabu.


Maaginen maailmankuva

Niiniluodon mukaan maailmankuva on maaginen, jos se perustuu taikauskoon, tavallisesti perinteeseen pohjautuviin käsityksiin luonnossa vaikuttavista hengistä sekä hyvistä ja pahoista voimista. Suomenkielisen Wikipedian mukaan:
Taikausko on käsitys, että luonteeltaan uskonnollisista poikkeavat yliluonnolliset voimat voivat vaikuttaa todelliseen elämään. Taikausko on yksi taikuuteen eli magiaan uskomisen muoto.
Maaginen-nimen vuoksi käyttäisin myös määritelmää: maaginen maailmankuva perustuu maagiseen ajatteluun. Englanninkielinen Wikipedia luonnehtii maagista ajattelua vapaasti käännettynä seuraavasti:

Maaginen ajattelu on antropologiassa ja psykologiassa käytetty termi, joka tarkoittaa virheellistä oletusta syysuhteista eri toimintojen ja tapahtumien välillä. Maaginen ajattelu voi perinteen lisäksi olla seurausta myös omista kokemuksista eli merkillisistä yhteensattumista, kokemuksista oudoista voimista ja kokemuksista taikojen tekemisen tehokkuudesta.

Taikausko ei sellaisenaan kelpaa mukaan alla kaavailemaani laajaan maailmankuvaan. Ainakaan itse en usko olevan pysyvää syysuhdetta esimerkiksi mustan kissan tien yli menemisen tai tikkaiden ali kulkemisen ja huonon onnen välillä.


Uskonnollinen maailmankuva

Niiniluodon mukaan maailmankuva on uskonnollinen, jos siihen sisältyy sellaisia väitteitä, joiden ainoana perusteluna on vetoaminen joihinkin uskonnolliseen arvovaltaan, kuten Raamattuun tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin tai elämyksiin. Uskonnollinen maailmankuva on epätieteellinen, jos se muodostuu näkemyksistä, jotka ovat ristiriidassa tieteen kanssa.

Laajentaisin tätä ottamalla Raamatun lisäksi mukaan kaikkien uskontojen pyhät kirjat, niiden johtajien julistamat opit ja uskonnon mukaiset henkiset kokemukset. Uskonnollinen maailmankuva on suurelta osin auktoriteetteihin uskomista. Kaikkien uskontojen fundamentalistit suhtautuvat vihamielisesti uskonveljiensä ja -sisartensa itsenäiseen, kriittiseen ajatteluun. Tällainen uskominen on kehityksen jarru, mutta esimerkiksi kristinusko on joutunut Euroopassa antamaan paljon periksi tieteellisen tiedon lisääntymisen ja yhteiskunnallisten muutosten vuoksi.


Uushenkinen maailmankuva

Uushenkisessä maailmankuvassa on mielestäni samoja aineksia kuin maagisessa ja uskonnollisessa maailmankuvassa. Se ei kuitenkaan ole yhtenäinen, lukkoon lyöty oppirakennelma, vaan itse kukin valitsee itselleen parhaiten sopivia osia tarjolla olevista monipuolisista ja toistensa kanssa jopa ristiriidassa olevista ajatuksista. Monen uushenkisyyden harrastajan maailmankuva perustuu omiin yliluonnollisina pidettyihin kokemuksiin
, joihin he ovat löytäneet selityksen uushenkisistä mielikuvista. Syvän vaikutuksen maailmankuvaan ovat usein tehneet mystiset kokemukset, joissa on saatu erittäin vakuuttava tunne kaiken yhteydestä ja ajan suhteellisuudesta.


Laaja maailmankuva

Laaja maailmankuva rakentuu mielestäni hyvin yksinkertaisella tavalla: tieteiden tuloksiin, ympäristöön ja ihmisten toimintaan tutustumalla hankitaan todistusaineistoa ja edetään sinne, minne luotettava todistusaineisto johtaa. Koko ajan on tarpeen pitää huolta siitä, että olennaisimmat asiat ovat kunnossa ja muodostavat loogisia kokonaisuuksia ilman sisäisiä ristiriitoja.

Laajan maailmankuvan rakentaminen vaatii valtavan paljon työtä, älyllistä uteliaisuutta ja jatkuvaa uuden oppimista. Myös vaaditaan valmiutta omien käsitysten muuttamiseen aina silloin, kun esiin tulee sellaista uutta aineistoa, joka kumoaa näitä käsityksiä. Tämä vaatimus näyttää olevan kaikkein vaikein toteuttaa käytännössä.

Siinäpä on urakkaa tieteellisen maailmankuvan rakentajalle! Maailmankuvan rakentaminen harrastuksena on kuitenkin hyvin mielenkiintoista, palkitsevaa ja jopa hauskaa. Tietenkin harrastajalle riittää vain tutkimuksen ja sen tulosten pääkohtien ymmärtäminen ja yksityiskohdat joutuu jättämään tieteen tekijöiden huoleksi. Tiede on monilla aloilla edennyt niin pitkälle, että se on hankalaa ymmärtää ja alkaa pahimmillaan olla jopa arkiajattelun vastaista.

Laajan maailmankuvan rakentaminen vaatii älyllistä uteliaisuutta ja jatkuvaa uuden oppimista. Myös vaaditaan valmiutta omien käsitysten muuttamiseen aina silloin, kun esiin tulee sellaista uutta aineistoa, joka kumoaa näitä käsityksiä. Tämä vaatimus näyttää olevan käytännössä kaikkein vaikein toteuttaa. 


Kaavailemani laaja maailmankuva olisi nykyinen tieteellinen maailmankuva tietyin muutoksin:

1. Tieteen tuloksille pitää jättää enemmän muuntelutilaa kuin monet tieteen valtavirran tutkijat näyttävät tekevän.
2. Tieteen maailmankuvaa pitää laajentaa psi-ilmiöiden ja ns. henkimaailman tutkimisen suuntaan.

Vastoin skeptikkojen käsityksiä Suomessakin tapahtuu joka päivä lukemattomia spontaaneja psi-ilmiöitä, jotka ovat äärimmäisen selviä ja jopa rajuja. Tämä on selvää, kun tekee päätelmiä ilmiöistä jälkikäteen saaduista tiedoista. Jeffrey Mishloven tutkiman PK-miehen tapauksessa olivat kyseessä jopa pelottavat ilmiöt – säihin vaikuttaminen, ihmisille sattuneet tapaturmat ja jopa itsemurhat, linkit (2) ja (3). Stephen E. Braude käsittelee psi-pelkoa ansiokkaasti linkissä (4). Valitettavasti Brauden esitystyyli on nykivä ja äänitys särisevä tässä videossa.

Psi-ilmiöt eivät ole niin pahassa ristiriidassa luonnonlakien kanssa, että niiden olemassaolo olisi teoreettinen mahdottomuus, varsinkin kun luotettavia havaintoja on olemassa suuret määrät. Pikemminkin ilmiöt jollakin tavalla "kiertävät" tunnetut luonnonlait. Ne eivät sekoita tunnettua maailmanjärjestystä, koska vaikutukset ovat useimmiten heikkoja ja vahvat ilmiöt ovat harvinaisia.

Oma lukunsa ovat vielä mystiset kokemukset, joiden monipuolinen hallinta ei näytä kuuluvan nykyiseen tieteelliseen maailmankuvaan.


Jälkimaterialistinen maailmankuva

Myös akateemisessa maailmassa esiintyy pyrkimystä maailmankuvan laajentamiseen edellä esittämääni suuntaan. Ryhmä tutkijoita on laatinut "Jälkimaterialistisen tieteen julistuskirjan", joka on suomennettuna linkissä (5) ja alkukielellä linkissä (6).

Itse en ole ollut ihan kaikessa samaa mieltä muutamien julistuskirjan laatijoiden kaavailuista. He ovat tietenkin tärkeitä uranuurtajia, mutta he ovat mielestäni kehitelleet ajatuksiaan liian abstraktisella, teoreettisella ja filosofisella tasolla. Julistuskirjassa se ilmenee siten, että omasta mielestäni tärkein eli arkipäivän spontaanit psi-kokemukset jäävät siinä mainitsematta. No, ehkä sentään julistuksessa mukana olevia kuolemanrajakokemuksia voidaan pitää spontaaneina.


Uteliaisuuden puute

Skeptikot ovat minullekin yhä uudelleen ja uudelleen toistaneet, että jos jossakin tapahtuisi psi-ilmiö, niin paikalla olisi mustanaan tutkijoita tutkimassa sitä ja hankkimassa itselleen mahdollisuutta Nobel-palkinnon saamiseen. Toistaiseksi en ole tällaista tutkijaryntäystä missään havainnut, vaikka aikojen kuluessa on konkreettisista ilmiöistä ollut uutisia julkisuudessakin varsin runsaasti. Sopivista lähteistä etsien löytyy eritasoisia psi-ilmiöitä miten paljon tahansa.

Uteliaisuuden puutetta ilmentävät esimerkiksi omat kokemukseni vuodelta 1974. Tuolloin oli laajalevikkisissä aikakauslehdissä ja muutamissa paikallislehdissä uutisia lusikoita ilman voimankäyttöä taivuttelevista kahdesta pojasta, 8- ja 9-vuotiaista. Eri paikkakunnilla asuneiden poikien uroteoista kerrottiin hyvin konkreettisia ja selviä esimerkkejä. Pidin tietenkin tuollaista taivuttelua mahdottomana, mutta kertomusten konkreettisuuden vuoksi halusin tarkistaa asian.

Otin yhteyttä poikien vanhempiin ja kummallakin taholla suostuttiin kokeiluihin. Valmistelin lusikoita ja muita koekappaleita ja kuinka ollakaan, lähes kaikki niistä todella taipuivat ilman näkyvää voimankäyttöä. Melkoisesta julkisuudesta huolimatta vain lähituttavat, muutamat toimittajat, paikallinen rotaryklubi ja minä olimme ottaneet yhteyttä poikien perheisiin. Julkaisin tulokseni parhaani mukaan, mutta yksikään akateeminen tutkija ei ottanut poikiin tai minuun yhteyttä tutkimusmielessä. Valitettavasti poikien kyky hävisi muutamassa kuukaudessa, joten tarkemmat tutkimukset ja dokumentointi jäivät vain suunnitelmiksi.


Hyvin perusteltu maailmankuva ei tunnu kovin yleisesti olevan kiinnostuksen kohteena, vaan toimeentuloa, elämänkumppanin etsimistä, viihdettä, urheilua ja muita arkipäivän asioita pidetään tärkeämpinä. Maailmankuva omaksutaan yleensä liian helposti, ikään kuin huomaamatta. Kuitenkin se on kaikille tavalla tai toisella muodostunut ja saa aikaan uuden tiedon valikointia. Omia käsityksiä vahvistava tieto hyväksytään ja sopimaton tieto torjutaan ja unohdetaan. 


Mielipiteen muuttamisen vaikeus

Perustavaa laatua olevien käsitysten muuttaminen on kovin tuskallista eikä sitä yleensä tehdä muuten kuin vasta pakon edessä. Kaikkein selvimpienkin käytännön tosiasioiden on vaikea tunkeutua maailmankuvaa suojaavan panssarin läpi.

Äärimmäinen esimerkki oman maailmankuvan suojaamisesta ovat nuoren maan kreationistit, joiden mukaan Maan ikä on 6000 - 10 000 vuotta ja Jumala loi kaiken kuudessa päivässä. Biologinen tietämys, fossiilit, geologiset muodostelmat ja avaruuden galaksit eivät tee heihin mitään vaikutusta. He kuitenkin katsovat voivansa sanoa käsitystään luomistieteeksi ja askaroivat kaikenlaisten sivujuonteiden parissa, unohtaen evoluutioteorian ja aineellisen maailman kokonaiskuvan.

Yhtä vaikeata näyttää olevan tieteen valtavirran edustajien luopuminen omista usein liian yksinkertaisista ja yksipuolisista mielikuvistaan. Tunnetut tieteen popularisoijat julistavat, että tiede on totta. Tämä näyttää tapahtuvan sellaisella varmuudella, että vakuuttelut tieteen kehittyvyydestä, avoimuudesta ja itsensä korjaavuudesta jäävät tuntumaan pelkältä sananhelinältä. Tiede on tänään todellakin erittäin pitkälle totta, mutta tieteen historian valossa pitäisi jättää ovi avoimeksi uusille, jopa perustavaa laatua oleville löydöille.

Uushenkisen maailmankuvan omaksuneet puolestaan pitävät psi-ilmiöitä itsestään selvyytenä. Niitä ei tarvitse sen kummemmin perustella eikä ihmetellä eikä niitä ole tarvetta tutkia. Parapsykologia tieteenä ei ole riittävän henkistä. Myös uushenkiset ihmiset ovat ilmeisen haluttomia tarkastelemaan totena pitämiään asioita riittävän kriittisesti.


Kakkososa

Tämä maailmankuvajuttu alkoi välittömästi tuntua vajaalta, joten kirjoitin seuraavaksi kakkososan:

Maailmankuva – osa 2
http://parapsykologia.blogspot.fi/2017/10/maailmankuva-osa-2.html


Kirjallisuutta

Marja-Liisa Honkasalo, Kaarina Koski (2017), toim.: Mielen rajoilla – Arjen kummat kokemukset. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 360 sivua.


Linkkejä

1. Maailmankuvia Asta Raami
https://www.youtube.com/watch?v=lhwaznoQNMw

2. Reflections on The PK Man with Debra Lynne Katz
https://www.youtube.com/watch?v=Kv6ARS5Hl9U

3. The Case of the PK Man with Stephen E. Braude
https://www.youtube.com/watch?v=1ZXNccfg6uc

4. Fear of Psi
https://www.youtube.com/watch?v=7TkuBG18Qzc

5. Jälkimaterialistisen tieteen julistuskirja
https://allankardec.yhdistysavain.fi/jalkimaterialistinen-tiede/

6. The Manifesto for a Post-Materialist Science
https://opensciences.org/about/manifesto-for-a-post-materialist-science

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Fysikaalinen mediumismi

Päivitetty 2.9.2019


Kuva Helen Duncanin istunnosta. Lähde: Wikipedia, Mediumship.

Spiritualistiset meedioistunnot ovat jaettavissa kahteen ryhmään, mentaaliseen mediumismiin/meediumismiin ja fysikaaliseen mediumismiin/meediumismiin. Mentaalisessa mediumismissa saadaan tietoa rajan takaa pelkästään meedion puheen välityksellä. Fysikaalisen mediumismin istunnoissa saadaan henkimaailman antamien tietojen lisäksi aineellista näyttöä ilmiöiden aitoudesta ja se on siksi parhaimmillaan hyvin todistusvoimaista.

Keskityn käytännön tapahtumiin fysikaalisissa istunnoissa enkä järjestelmällisesti esittele mediumismin historiaa, erilaisia teorioita, henkioppaita yms., joista on tietoja eri lähteissä. Käytän jatkossa henkimaailmaan viittaavia nimityksiä työniminä lyhyyden vuoksi, ottamatta kantaa rajantakaiseen todellisuuteen. En myöskään aina lisää varauksia, kuten esimerkiksi "kerrottu", "näennäinen", jne.


Mentaalinen mediumismi

Mentaalisissa spiritualistisissa istunnoissa kaikki sanomat rajan takaa tulevat osanottajien kuultaviksi meedion välityksellä, hänen puheenaan. Syvätranssissa oleva meedio toimii hengen puhe-elimenä ja voi jopa puhua vainajan elinaikaisella äänellä. Kevyemmässä transsissa meedio vain kertoa siitä, mitä hän näkee ja mitä hän kuulee hengen puhuvan. Tietojen tarkistettavuus on kolmentasoista:

1. Meedio kertoo tapahtumien yksityiskohtia, joista hänellä ei ole voinut olla tavallisilla tavoilla hankittuja tai arvattuja tietoja. Näissä tapauksissa kyse on psi-ilmiöistä.
3. Meedio kertoo tietoja, joiden vastaanottajaa tai kohdetta ei löydy istunnossa. Toisinaan tiedot osoittautuvat oikeiksi myöhemmin, tarkistusten jälkeen tai silloin, kun kerrotut tapahtumat toteutuvat.
2. Meedio kertoo tietoja rajan takaa, muilta planeetoilta tai tulevaisuudesta, jolloin normaaleja tarkistusmahdollisuuksia ei sillä hetkellä ole.


Fysikaalinen mediumismi

Fysikaaliset istunnot tuovat osanottajille paljon vahvempia ja vakuuttavampia kokemuksia kuin mentaalinen mediumismi. He saavat kuulla rakkaittensa puhetta suoraan, heidän omalla äänellään, ja keskustella heidän kanssaan. Parhaimmassa tapauksessa he pääsevät puristamaan rajantakaisten rakkaittensa kättä ja voivat jopa syleillä ja suudella heitä.

Fysikaalinen mediumismi oli lamassa useita vuosikymmeniä ennen toiminnan aloittamista Scolessa. Itävaltalainen Peter Mulacz (2004) kertoo tilanteesta linkissä (1). Fysikaalisia ilmiöitä ei saada aikaan helposti. Vaatimuksena on vahva meedio, vahva vakituinen piiri ja usein vuosien harjoittelu ennen kuin ensimmäisiä heikkoja ilmiöitä alkaa esiintyä.

Suomen kielellä näyttää netissä olevan aika vähän tietoa fysikaalisesta mediumismista. Suomen ylivoimaisesti paras fysikaalisten istuntojen asiantuntija on Georg Lindström. Hänellä on pitkä kokemus vahvoista ilmiöistä yhteensä 14 fysikaalisen mediumismin istunnosta, joita hän on kotimaisten vahvojen piirien puuttuessa mennyt seuraamaan ulkomaille. Kirjassaan "Kuoleman jälkeen elämä" (1996) hän lainaa kirjallisuudessa olevia tietoja fysikaalisista istunnoista ja kertoo omista monipuolisista kokemuksistaan osanottajana. Jatkossa käytän hyväksi muiden lähteiden ohella Lindströmin kirjaa ja asiantuntemusta.

Istuntohuoneessa on useimmiten vaatimuksena täydellinen pimeys ja vain harvoin on sallittu punainen valo. Meediot ovat ilmeisesti aina transsissa fysikaalisen istunnon aikana. Useimmiten he suojautuvat ns. kabinettiin, joka voi olla esimerkiksi kaksiosaisella verholla eristetty tila huoneen nurkassa. Vaakatankoon ripustettuja verhoja voidaan liikutella sivusuunnassa ja pitää suljettuina tai keskeltä avattuina tarpeen mukaan. Usein meedio istuu kabinetissa tuolissa, johon hänet on sidottu kiinni sekä käsistään että jaloistaan.

Jäljempänä puheena olevan meedio Helen Duncanin (1897-1956) istunnoissa oli valaistuksena punainen valo, toisinaan jopa melko kirkaskin. Fysikaalisen mediumismin istunnoissa ei ilmeisesti toistaiseksi ole tullut viittauksia jälleensyntymiseen, päinvastoin kuin mentaalisessa mediumismissa.

Lindströmin ja muiden lähteiden mukaan fysikaalisissa istunnoissa tapahtuu mm. seuraavia fysikaalisia ilmiöitä:

- ektoplasman ilmestyminen
- esineiden liikkumiset, levitaatiot
- suorat äänet
- apportit eli säilyvien vieraiden esineiden ilmestyminen
- asportit eli esineiden katoaminen istuntohuoneesta
- meedion osittainen dematerialisaatio
- henkikirjoitus, piirtäminen ja maalaaminen
- materialisoituminen (esim. käden tai kokonaisten ihmishahmojen)
- EVP/ITC (sanomien saaminen suoraan magneettinauhalle tai levylle)
- kuvia ja tekstejä filmille (Scolessa)
- henkivalot (varsinkin Scolessa)

Kirjallisuudessa on kuvauksia keskenkasvuisten lasten materialisaatioista, jotka kulkevat osanottajien joukossa. Tällaisen pitäisi parhaimmillaan olla hyvin todistusvoimaista, koska aikuinen meedio ei kontrolloiduissa olosuhteissa voi esiintyä sellaisena lapsena.

Fysikaalisen mediumismin hyviä yleisesittelyjä on esimerkiksi linkeissä (2) - (5).


Esimerkki istunnon kulusta

Kuvatakseni yhden istunnon tapahtumia otan esimerkiksi istunnon, josta Georg Lindström kertoo kirjansa sivuilla 37-42. Käytän suoraa lainaamista Georgin tekstistä, hiukan soveltaen.

Istunto pidettiin John Austinin kotipiirin tiloissa hänen olohuoneessaan. Huoneessa olivat kiinteästi asennettuina tarvittavat valaistukset, kabinetti, nauhurin stereomikrofonit, infrapunakamera, umpeen levytetyt ikkunat ja valaistuksen ohjaus. Piiri kokoontui tilassa vuoden jokaisena tiistaina.

Ennen istuntoa meedio Lincoln kytkettiin tuoliin käsivarsistaan ja jaloistaan vahvoin muovisin nippusitein. Näin tehtiin sekä meedion oman turvallisuuden vuoksi että kaiken mahdollisen vilpin poissulkemiseksi. Georgia pyydettiin seuraamaan tarkasti toimenpiteitä ja lopuksi tarkistamaan kiinnitykset. Piirin kaikki viisi jäsentä olivat paikalla ja vieraina Georg ja hänen vaimonsa Mikki.

Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen, istuntohuoneen ovi suljettiin avaimella ja avain annettiin Georgin taskuun säilytettäväksi. Valot sammutettiin huoneesta ja himmennetty punainen valo katossa sytytettiin. Osallistujat muodostivat piirin toisiaan käsistä kiinni pitäen. He istuivat niin muutamia minuutteja, jona aikana Lincoln meni syvään transsiin. Heti tämän jälkeen hänet siirrettiin tuoleineen kabinetin sisäpuolelle ja punainen valo sammutettiin. Nuori tyttö luki alkurukoukset ja avasi piirin istunnon. He lauloivat joitakin "voimalauluja", jotta huonetilaan olisi saatu lisää voimaa.

Muutaman laulun jälkeen heihin yhtyi kaunis naisääni, joka kuului tulevan kabinetin sisäpuolelta. Aluksi katkonaisesti, mutta hetken kuluttua täysin heidän lauluunsa sulautuen, mutta paljon kauniimmin ja erittäin kovaäänisesti. Tämän koulutetun sopraanoäänen omisti Frances, yksi piirin oppaista. Ennen poistumistaan hän, täydessä pimeydessä, kuului laulavan yksinään kabinetin ulkopuolella seisten "Sateenkaaren tuolla puolen" – aivan mahtavana esityksenä.

Sen jälkeen toinen piirin opas, Felix, kääntyi Georgin ja Mikin puoleen ja toivoi heidän pitävän suunniteltujen ilmiöiden näytöksestä, joka esitettiin heitä varten. Felixin ektoplasminen kaapu kuului kahisevan edessä ja hän käänsi lattialla olleen itsevalaisevan levyn valaisevan puolen näkyviin ja asetti levyn leukansa alle. Levyn tuottamassa valossa näkyivät Felixin kädet osittain ja kasvot, joissa puhuva suu näkyi erittäin selvästi, mutta silmät olivat vain epämääräiset pisteet.

Piirin jäsenet saivat tehdä Felixille kysymyksiä, joihin hän vastasi. Sitten Felix pyysi Georgilta lupaa saada koskettaa häntä. Hänen kaapunsa kahisi äänekkäästi, kun hän lähestyi ja kumartui hänen puoleensa ja silitti hellästi Georgin vasenta kättä useampaan kertaan. Se tuntui lämpimältä, suurelta ihmisen kädeltä. Luvan saatuaan Felix lähestyi myös Mikkiä koskettaakseen häntä. Georg kertoo kuulleensa kaavun kahinan ja kosketuksen, kun Felix kulki hänen ohitseen samalla taputtaen hänen polveaan suurella kämmenellään. Felix silitti Mikin kättä ja poskea samalla hänelle hellästi puhuen.

Felix poistui ja esiin tuli kolmas piirin opas, Charlie-lapsi, joka oli kuollut yhdeksänvuotiaana rotanpureman aiheuttamaan verenmyrkytykseen. Hän otti molemmista päistään fosforoidun trumpetin ja kosketti sillä kaikkia osanottajia kevyesti rintaan ja sitten lennätti sitä ympäriinsä vinhaa vauhtia ja lopuksi rummutti sillä huoneen kattoa. Hän kulki ympäri huonetta lauleskellen, metelöiden ja esineitä siirrellen. Bravuurinumeronaan hän siirsi sohvaa, jolla istui kolme ihmistä.

Charlie toi mukaan entisen kuuluisan meedion Helen Duncanin, jolla oli henkilökohtainen sanoma Mikille. Sen jälkeen Frances tuli uudelleen esiin ja lauloi sohvan päädyssä seisten laulun kauniilla sopraanollaan. Hänen poistuttuaan mukaan tuli vielä yksi piirin opas, Daphne, joka tervehti ja ilmoitti istunnon voiman olevan loppumassa. Hän antoi kuitenkin Charlien vielä tulla esiin, ja Georg ja muut tunsivat sohvan taas lähtevän liikkeelle.

Daphnen hyvän yön toivotuksen jälkeen sytytettiin punainen valo. Huomattiin, että kabinettiin nostettu meedio Lincoln istuikin tuoliinsa sidottuna entisellä paikallaan kabinetin ulkopuolella. Joskus hänet on löydetty istunnon loputtua talon makuuhuoneesta tuolissaan istumassa. Charlien siirtämät esineet voitiin nähdä ja hänen Mikin syliin tuomansa pahvilevyyn hiilikynällä kirjoitettu henkilökohtainen sanoma voitiin lukea.

Istunto oli kestänyt puolitoista tuntia. Meedio irrotettiin siteistään ja normaali seurustelu alkoi.


Ektoplasma

Ektoplasma on merkillinen valkoinen aine, jota purkautuu meediosta, enimmäkseen hänen luonnollisista ruumiinaukoistaan ja usein suusta ja nenästä. Ektoplasma on tarpeen mahdollistamaan materialisaatiot istunnoissa. Scolessa henkitiimi kuitenkin pystyi aikaansaamaan materialisaatiot ilman ektoplasmaa. Toisinaan kuuluu kohisevaa ääntä ektoplasman purkautuessa meediosta. Ektoplasma kestää enintään vain punaista valoa. Linkin (2) kertoja hollantilainen Nicole de Haas kertoo ektoplasmassa olevan epämiellyttävän hajun, mutta se on ainoa maininta hajusta, minkä olen huomannut.

Istunnon lopussa ektoplasma virtaa takaisin meedioon, ja kun kaikki sujuu hyvin, niin virtaaminen tapahtuu riittävän hitaasti. Häiriötilanteissa imeytyminen on liian nopeaa, jolloin seurauksina ovat olleet kova kipu ja muutaman päivän säilyvät arpimaiset jäljet iholla, (Haas, linkki 2), tai verenvuotoa nenästä, (Milligan, linkki 5). Nicole de Haas oli ensimmäisen kiputilan sattuessa kokematon eikä ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Lähdetietojen mukaan häiriöiden aiheuttama ankara kipu tuntuu solar plexuksen alueella ja myös jäljet syntyvät siihen kohtaan.

Ektoplasman käyttäytymisestä on esimerkkinä Georg Lindströmin kokemus. Koska laadimme kertomuksen yhteistyönä, niin esitän sen lainauksena: 
Huoneessa oli ajoittain punainen valaistus, jolloin silmien totuttua ympäristö ja kaikki tapahtumat olivat selvästi nähtävissä. Meedio Stewart Alexander istui kabinetissa, mutta oli selkeästi näkyvissä kabinettiverhojen ollessa auki. Hänen suustaan virtasi ektoplasmaa ja sitä oli hetken päästä runsaasti meedion kaulan ympärillä, josta kyseinen aine valui lattialle. Ektoplasmaa nousi myös huoneen keskellä olevalle pöydälle, jonka ympärillä osallistujat istuivat. Pöydälle muotoutui ektoplasmasta pitkulainen pötkö, ikään kuin polakka-leipä. Pötkön päästä putkahtivat yksitellen esiin sormet ja lopulta siinä oli täydellinen käsi ja käsivarsi kyynärpäätä myöten. Kyynärpäästä jatkui selvästi näkyvä ektoplasminen nyöri, joka johti kabinetissa istuvaan meedioon. 
Tämä käsi lähestyi Lindströmiä ja hyväili hänen kättään. Henki ilmoittautui hänen isäkseen.
Myös Stephen Braude kertoo pelkistä käsien materialisaatioista linkissä (3). Täydellisiä käsiä oli toisinaan olemassa vain ranteeseen asti, lämpimiä ja oikean lihaisen käden tuntuisia. Niitä voi kätellä ja joskus ne hävisivät olemattomiin käteltäessä.

Lähes poikkeuksetta kaikki ektoplasma palaa meedioon, jolloin voi kuulua imaiseva ääni. Joskus siitä on kuitenkin saanut ottaa näytteen. Lindströmin kirjan sivulla 81 kerrotaan, että Minnie Harrisonin istunnossa sai piirin yhden oppaan ektoplasmakaavun helmasta leikata saksilla näytteen. Leikattaessa meedion kuultiin huokaisevan syvään. Ensimmäisessä kokeessa näyte ilmeisesti haihtui pois jo istunnon aikana. Seuraavassa istunnossa leikattiin nenäliinan kokoinen näyte, joka kiersi piirissä ympäri niin, että kaikki osanottajat saivat tutustua siihen.  Henkimaailman kemistit olivat valmistaneet lasiastiaan säilytysnesteen, jossa näyte säilyi neljä vuorokautta.


Huijausta

Maksullisten fysikaalisten istuntojen pitämisestä on aikojen kuluessa tullut monien meedioiden tärkein tulonlähde ja lopulta ammatti. Psi-ilmiöiden aikaansaaminen haluttaessa on enemmän tai vähemmän epävarmaa, joten istunnoissa ei aina voida päästä kokemaan mitään merkittävää. Maineen menettämisen lisäksi maksullisen istunnon epäonnistuminen on kiusallinen siinä mielessä, että osallistujat voivat alkaa vaatia rahojaan takaisin. Tästä syystä on ymmärrettävää, että myös aitoja ilmiöitä aikaansaavilla piireillä syntyy kiusaus varmistaa istunnon onnistuminen varautumalla temppujen tekoon ja tekemällä ilmiöitä vilpillisesti.

Englanninkielisen Wikipedian artikkeli "Mediumship" on paljolti vain puuduttavaa luetteloa havaituista huijaustapauksista. Wikipedia on skeptisen ideologian äänitorvi, joten ihan kaikkea ei kannata uskoa sellaisenaan. Mahdolliset aidot ilmiöt on tietenkin jätetty pois Wikipediasta ja tulkinnat ovat tavoitehakuisia. Suurin osa näistä syytöksistä kuitenkin epäilemättä pitää paikkansa enemmän tai vähemmän, joten niihin on suhtauduttava vakavasti. Minua kiusaa se, että monet syytökset ovat vain lyhyesti esitettyä tapahtumien tulkintaa ilman havaintojen yksityiskohtien ja saatujen todisteiden kertomista.

Parapsykologian tutkija Donald West (1946, linkki 6) kertoo pitkässä artikkelissaan kaksi tapausta, joissa skeptiset osallistujat tarttuivat kiinni oletettuihin materialisoituneisiin henkiin Helen Duncanin istunnoissa. Toisessa tapauksessa nainen tarttui toisella kädellään piirin oppaana toimineeseen materialisoituneeseen pikkutyttöön. Hän tunsi kädessään kankaan, joka repeytyi, kun se kiskaistiin irti hänen kädestään. Kun valot sytytettiin, niin Duncan nähtiin yrittämässä tunkea repeytynyttä aluspaitaa pukunsa sisään.

Toisessa tapauksessa kaksi skeptistä nuorta miestä teki yhteistyötä. Toinen mies istui toisessa tuolirivissä ja syöksyi sieltä, edessä istuvaan törmäten, käymään kiinni kabinetin verhojen välissä seisovaan materialisoituneeseen hahmoon. Toinen mies valaisi tilannetta taskulampulla, jolloin hahmon nähtiin olevan Duncan heittämässä päältään valkeata harsoa. Syöksyjä tarttui toisella kädellä Duncaniin ja toisella kädellä harsoon. Harso repäistiin hänen kädestään istujien suuntaan ja taskulamppu lyötiin pois toisen miehen kädestä. Kun valot sytytettiin, niin harsoa ei enää löytynyt mistään.

On huomattava, että näin väkivaltaisen häirinnän tuloksena transsissa olevan meedion olisi kummassakin tapauksessa pitänyt vahingoittua vakavasti ektoplasman liian nopeasta sisään vedosta. Tätä ei tapahtunut, joten transsi oli ollut teeskennelty.

Duncanilta saatiin viisi ektoplasmanäytettä, jotka osoittautuvat paperiksi, kankaaksi, sideharsoksi ja aineeksi, joka kaikin puolin muistutti munanvalkuaista. Yhtäkään näytettä ei saatu harsokangasta muistuttavasta ektoplasmasta, jota toisinaan oli näkyvissä jopa muutaman metrin pituisena leveänä nauhana.

Parapsykologian tutkijat filosofi Stephen Braude ja biologi ja Michael Nahm tutkivat yhdessä nykyistä saksalaisen Felix-piirin meediota nimeltään Kai Mügge. He kertovat tuloksistaan linkeissä (7) - (9). He havaitsivat Müggen istunnoissa selvästi vilppiin viittaavia tapahtumia ja Mügge yritti peittää tekemisiään valehtelemalla heille tietämistään ja tekemistään asioista.

Mügge mm. osti runsaasti pilailutarkoituksiin valmistettua keinotekoista hämähäkinseittiä, jota hänen tuottamansa ektoplasma kovasti muistutti. Aikojen kuluessa kerrottujen havaintojen mukaan ektoplasman pitäisi olla yhteydessä lähtöaukkoonsa meediossa, mutta Müggen ektoplasma oli toisinaan irrallaan kasana lattialla hänen jalkojensa juuressa.  Yksi hänen liikkuvista valopisteistään jätti valokuvaan samalla tavalla katkeilevan jäljen kuin yleisesti saatavilla oleva LED-valolaite jättää, minkä lisäksi tällainen laite löydettiin hänen tavaroistaan. Löydön jälkeen hän tunnusti huijaavansa silloin tällöin.


Ristiriitoja

Spiritualististen lähteiden ja Wikipedian maailmat ja maailmankuvat ovat kovin erilaiset. Jopa niin erilaiset, että ne ikään kuin eivät voisi kuvata samoja meedioita ja heidän istuntojaan. Tämä erilaisuus perustuu sekä aineiston tarkoitushakuiseen valintaan että tapahtumien tarkoitushakuiseen tulkintaan.

Otetaanpa esimerkiksi Helen Duncanin istunnot. Wikipediassa on oma artikkelinsa Duncanista linkissä (10), jossa hänet kuvataan pelkäksi huijariksi. Artikkelin kuvat jossain määrin vahvistavat sellaista käsitystä. Niissä ektoplasma näyttää eräältä aikakauden harsokangastyypiltä (cheese-cloth). Donald Westin artikkelissa todetaan, että hänen kyvyistään ei saatu tutkimuksissa selvää näyttöä, vaikka osa ilmiöistä jäi selittämättömiksi. Esimerkiksi runsaan ektoplasmamäärän esiintyminen jäi arvoitukseksi, koska Duncan ja istuntosali tutkittiin toisinaan erittäin tarkasti ennen istuntoa.

Westin artikkelissa lainataan kymmenissä Duncanin istunnoissa mukana olleiden ihmisten hämmästyttäviä kokemuksia. West antaa ymmärtää, että kyse oli hallusinaatioista ja epäselvästi havaittujen ilmiöiden väärintulkinnasta. Lindström (1996, s. 57-68) on kääntänyt lainauksia Duncanista kirjoitetusta kirjasta. Mikäli edes osa kerrotuista ilmiöistä on kuvattu oikein, niin Duncanin on täytynyt olla todella vahvojen aitojen ilmiöiden tuottaja.

Kai Müggen istunnoissa muutamat ilmiöt vaikuttivat sellaisilta, että niitä olisi ollut mahdotonta järjestää vilpillisesti. Näitä olivat eri puolilta huonetta kuuluvat voimakkaat ja monipuoliset koputusäänet, trumpetin leijailu ympäri huonetta, pöydän levitointi ja liikkuva sinertävä valoilmiö. Brauden tekemä loppuarvio on alla olevassa kuvassa, poimittuna linkin (8) videolta.



Fysikaalinen mediumismi on hankala tutkittava

Henkimaailmaan uskovien samaten kuin skeptikkojen kuvauksissa istuntojen tapahtumista on samanlainen vika: kuvaukset ovat usein enemmän havaintojen tulkintoja kuin itse havaintojen tarkkaa kuvaamista. Tapahtumien arvioinnin kannalta olennaisia yksityiskohtia ei kerrota, joten lukiessa herää enemmän kysymyksiä kuin löytyy vastauksia.

Tällaista epämääräisyyttä voitaisiin hälventää vain paikalla olleiden lahjomattomien tutkijoiden laatimilla yksityiskohtaisilla raporteilla. Lahjomattomuudella tarkoitan sitä, että he seuraavat todistusaineistoa siitä riippumatta, minne se johtaa. Valitettavasti fysikaalinen mediumismi on koko olemassaolonsa ajan ollut niin ristiriitoja herättävä, että tällaisia raportteja löytyy yllättävän vähän. Georg Lindström on mielestäni osoittautunut niin kriittiseksi ja yksityiskohdat huomioivaksi havaitsijaksi, että pidän luotettavina hänen kuvauksiaan omista havainnoista ja lainauksia spiritualistisista lähteistä.

Täyspimeys tai hämärä punainen valaistus haittaavat havaintojen tekoa. Taustalla soitettu musiikki vaikeuttaa heikkojen äänien kuulemista. Edesmenneiden rakkaiden tapaamisen mahdollisuus herättää vahvoja tunteita ja toiveita. Tällainen on omiaan lisäämään virhetulkintojen todennäköisyyttä.

Eräs merkillinen piirre on se, että en ole toistaiseksi löytänyt yhtäkään valokuvaa osittaisesta materialisaatiosta, vaan kaikki henkihahmot ovat olleet täydellisen kokoisia. Meediosta lähtevän ektoplasmanyörin jatkuminen osittaisena, suurehkona materialisaationa olisi varsin todistusvoimaista valokuvana ja videona.

Voisi toivoa, että tulevaisuudessa edelleen löytyy vahvoja, rehellisiä ja tutkimusmyönteisiä fysikaalisia piirejä ja meedioita, jotka pystyvät tuottamaan ilmiöitä entistä kirkkaammassa punaisessa valossa. Hienoimpien elektronisten tutkimuslaitteiden käyttämisellä voitaisiin saada aikaan ilmiöiden todistusvoimaista dokumentointia.

Itse olen vakuuttunut, että fysikaalisen mediumismin istunnoissa toisinaan on tapahtunut ja edelleen tapahtuu psi-ilmiöitä. Muuten en tietenkään olisi ryhtynyt esittelemään aihetta enimmäkseen sen myönteiseltä puolelta.



Linkkejä

1. Peter Mulacz (2004): Physical Mediumship: Open Questions From the Past ― a Challenge for the Future
http://archived.parapsych.org/papers/29.pdf

2. Physical Medium, Nicole De Haas shares her development and Understanding of Physical Mediumship

3. Macro-Psychokinesis, Part One: Physical Mediumship, with Stephen E. Braude

4. Introduction To Physical Mediumship for online class

5.  Scott Milligan, Physical Medium shares his story, development and offers advice on developing.

6. Donald J. West (1946): The Trial of Mrs. Helen Duncan

7. Stephen E. Braude (2014): Investigations of the Felix Experimental Group
Journal of Scientifi c Exploration, Vol. 28, No. 2, pp. 285–343.

8. Stephen E. Braude, PhD on The Felix Experimental Group

9. Michael Nahm (2014): The Development and Phenomena of a Circle for Physical Mediumship
Journal of Scientific Exploration, Vol. 28, No. 2, pp. 229–283, 2014

10. Wikipedia Helen Duncanista



Kirja

Georg Lindström (1996): Kuoleman jälkeen elämä – matkalla meedioiden maailmassa. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi 1996. 128 sivua.

maanantai 7. elokuuta 2017

Scole-koe

Päivitetty 4.9.2019


Spiritualistisen Scole-ryhmän istunnot ovat merkittävä esimerkki fysikaalisesta mediumismista. Scole on kylä Norfolkissa Britanniassa ja siellä oli 1900-luvun lopulla toiminnassa tämä aktiivinen ryhmä. Ryhmän istunnoissa oli tullut esiin harvinaisen selviä ja monipuolisia ilmiöitä. Lontoon SPR sai tietoa Scolen tapahtumista ja huomattavan epäröinnin jälkeen lähetti sinne kolme tutkijaa. Tutkimusten loputtua ja taas epäröinnin jälkeen tutkijat saivat julkaista raportin kirjana yhdistyksen Proceedings-julkaisusarjassa (Keen & al. 1999).

Tukeudun jatkossa paljolti tähän raporttiin. Kirjan alussa on luettelo istuntoihin osallistuneista henkiolennoista, Scole-ryhmän jäsenistä, tutkijoista ja osasta muita osallistujia. Kirjassa lainataan näytteeksi monia istunnoissa nauhoitettuja keskusteluja, mutta ei kuvata järjestelmällisesti hengiltä saatuja tietoja henkimaailman olosuhteista. Raportissa keskitytään lähinnä havaintojen ja niiden puitteiden esittelyyn.

Kirjan loppuun on liitetty SPR:n merkittävien tutkijoiden antamaa tiukkaa arvostelua ja kirjoittajien vastaukset arvosteluun.

Kuten yleensäkin, käytän viittauksia henkimaailmaan vain työnimityksinä ottamatta kantaa mahdolliseen todellisuuteen rajan takana.


Tutkimuksen puitteet Scolessa

Scole-kokeessa oli kolme osapuolta:
1. Vakiintunut Scole-ryhmä, joka järjesti istunnot. Ryhmän johtaja oli Robin Foy ja siihen kuului kaksi meediota (Alan ja Diana) sekä muita jäseniä alussa kolme ja lopussa yksi.
2. Henkimaailman puolella oli "henkitiimi" eli kymmenkunta vaihtelevasti esiintyvää vakiojäsentä.
3. Kolmantena osapuolena olivat tutkijat, joita oli kolmen raportin kirjoittajan lisäksi toistakymmentä satunnaisemmin mukana ollutta.

Scole-ryhmä oli aloittanut istunnot Foyn kellarissa vuonna1993, kaksi istuntoa viikossa. Ryhmän tarkoitus oli alusta lähtien laajempi kuin tällaisilla piireillä yleensä. Tietojen saannin ja henkisen kehittymisen sijasta päätarkoituksena oli tuottaa todisteita kuolemanjälkeisestä elämästä. Ryhmä julkaisi lehteä nimeltään The Spiritual Scientist.

Tutkimusistuntoja oli yhteensä 36, aikavälillä 2.10.1995 – 16.8.1997. Kaikki raportin kirjoittajat eivät olleet paikalla jokaisessa istunnossa. Tutkijavieraiden lisäksi oli myös muita satunnaisia vieraita. Ryhmä piti tutkimusistuntojen lisäksi omia suljettuja istuntojaan, joissa he ikään kuin keräsivät voimia ja saivat henkitiimiltä ohjeita tutkimusmahdollisuuksista.

Tutkimusistunnot kestivät yleensä 2-2,5 tuntia. Tutkijat voivat kyllä tehdä ehdotuksia istuntojen toimintatavoista ja olosuhteista, mutta henkitiimi kuitenkin määräsi yksityiskohtaisesti mitä todella saatiin tehdä. Istunnoissa vallitsi täydellinen pimeys, jota voivat valaista vain henkien itse järjestämät "henkivalot" ja loppuvaiheissa mukaan otetun kommunikointilaitteen punainen LED-lamppu. Heikkoa valoa antoivat lisäksi itsevalaisevat tarranauhat, jotka ladattiin valolla ennen istuntoa. Ne himmenivät istunnon kuluessa, mutta silmien tottuessa pimeään niistä oli kuitenkin paljon apua kohteiden sijainnin varmistamisessa.

Valaisevaa tarranauhaa oli ryhmän jäsenten Velcro-kiinnitteisissä rannekkeissa, pöytätennispallossa ja katosta riippuvan pikku kellojen ryhmän alapäässä. Lisäksi istujien keskellä olleeseen pöytään oli merkitty neljä ilmansuuntaa valaisevin tarroin. Pöydän jalat olivat ristin muotoiset seinämät estäen vastakkaisilla puolilla istuvien jalkoja koskettamasta toisiaan. Pöydällä oli mm. suuri lasikupu, lasimalja ja kristalleja eli mineraalikiteitä. Esineet oli hankittu henkitiimin ohjeiden mukaan keräämään ja vahvistamaan tarvittavaa "energiaa". Pöydällä olleet esineet näkyvät joissakin kuvissa Scole-ryhmän sivustolla linkissä (1).

Tunnelmaa luovaa musiikkia soitettiin nauhalta koko ajan vaihtelevalla voimakkuudella. Kaikki istunnot nauhoitettiin ääninauhurilla kahden mikrofonin kautta. Lisäksi tutkija Montague Keen teki tapahtumista muistiinpanoja paperille aina istuntoon osallistuessaan. Keskustelu oli vapaata ja sitä jopa rohkaistiin. Myös huumoria viljeltiin runsaasti.


Keskustelua ja arvuuttelua

Alla on kolme esimerkkiotosta istuntojen keskusteluista vapaana käännöksenä. Henkitiimin osuus on kursiivilla.

Tilanne: keskustelua henkimaailman olosuhteista, s. 182-183:

Patrick: Paljon liikettä, paljon tapahtuu.
Robin Foy (ryhmän "isäntä"): Kyllä, lörpöttele, se kyllä auttaa.
Patrick: Kiitoksia paljon.
Sandra Foy (ryhmä): Älä sinä, Patrick!  …sinun on parasta olla hetki hiljaa.
Montague Keen: Patrick kuulosti melko väsyneeltä.
RF: Hän kuulostaa aina väsyneeltä; hän ottaa nokoset.
"Emily Bradshaw": Nostaa jalkansa ylös aina tilaisuuden tullen.
Patrick: Se on todella… kuinka se valtaa minut. Kun minua ensin kutsutaan niin se saa minut tuntemaan unisuutta. Minulla ei ole aavistustakaan mitä se on, mutta jos pysyn paikalla niin tilanne paranee.
Ralph Noyes (tutkijavieras): Mistä tiedät milloin on aika tulla, tiedätkö tästä kokoontumisesta? Onko aika teidän puolellanne kuten aika täällä.
Patrick: Voi, nyt lähdet syville vesille jo ennen kuin olemme aloittaneet. Emme halua puhua ajasta, koska se järkyttää monia ihmisiä. Mutta aikaa ei todellakaan ole meille samalla tavalla kuin teille, mutta tiedän olevan aika tulla sillä hetkellä kun tunnen vetämistä.
EB: Se on tuntemus enemmän kuin mikään muu.
Patrick: Niin, tuntemus ikään kuin vetäminen, ja minä tunnen vetämisen ja tiedän mistä se tulee.

Tilanne: Montague Keen ja Rupert Sheldrake istuvat vierekkäin. Vain RS näkee henkivalon edessään, s. 196-197 .

MK: Kumarrun sinua kohti enkä kuitenkaan voi nähdä sitä.
RS: Siinä se on: se tulee alas. Voitko nähdä sen?
MK: En voi… kumarrun sinua kohti.
RS: Ei, nyt se on mennyt.
RF: Mineraalikide valaistuu nyt.
MK: Niin todella! Aivan edessäni.
RF: Oi, voin nähdä sormet siinä. Joku poimii sen ylös.
MK: Sitä siirretään, näettekö?
RS: Kyllä.
MK: Se menee maljaan. Toivottavasti he tekevät sen katoamisharjoituksen!
EB: Kuulostaa uskaliaalta toiveelta.
MK: Kutsu (pöytä tärisee).
RF: Oi, malja: nyt se on valaiseva.
SF: Oi, näettekö kiteet siinä?
MK: Näittekö käden tulevan yli, poimivan sen?
RS: Kyllä.
MK: Käsi, osoittaen hyvin selvästi! Näittekö sen? Erikoista!
SF: Näyttää sinulle.
EB: Voitko nähdä sen, Rupert?
RS: Kyllä voin.
EB: Sepä hienoa.
RS: Kädellä näytti olevan myös hiha.

Tilanne:  Tyypillistä kiusoittelevaa arvuuttelua, s. 230.

EB: Älä mene liian syvälle. Se oli koesana, aikaisemmin saatu. Käy läpi pölyisiä muistiinpanojasi.
SF: Koeistunto aikaisemmin, jolloin sanaa käytettiin?
EB: Oikein, Sandra. Siihen tarvitaan nainen, eikö vain?
SF: Heidän pitää käydä takautuvasti läpi muistiinpanonsa ja tarkistaa viittaukset.
EB: Haluatteko vielä yhden johtolangan?
SF: Jatka vaan, kerro heille (naurua).
EB: Tämä on ihmeellistä! Nautin tästä työstä niin paljon; tänne kannattaa tulla kiusaamaan näitä poikia.
MK: Tämä antaa meille tunteen kuin istuisimme taka-alalla, sillä aikaa kun tytöt… (?)
SF: En tiedä kuka se on! Ei aavistustakaan.
EB: Sandralla ei ole johtolankaa, mutta hän on vain looginen sen suhteen, mitä sanon.
David Fontana: Voitko antaa meille vielä johtolangan?
EB: Voin kertoa teille, että rouva Verallilla [sic] ja rouva Forbesilla oli koesana eräältä tietyltä herralta. Kas siinä, kissa on päästetty säkistä!
DF: Myersiltä?
EB: Aivan oikein!


Ilmiöitä istunnoissa

Meediot välittivät keskusteluissa henkitiimin edustajien puhetta. Siinä oli tyypillistä, että puheen tyyli oli aina erehtymättä sanoman antajan puhetapa. Tiimin jäsen Lawrence puhui suoraa ääntä käyttäen. Hänen raakkuva äänensä liikkui ympäri huonetta, ja liikkeitä oli helppo seurata kuulon suunta-aistimuksen avulla.

Henkivalojen valaistessa oli nähtävissä, miten pöydällä olleet esineet liikkuivat. Myös luonnollisen kokoisia henkikäsiä oli näkyvissä, kun ne liikuttelivat esineitä. Pimeässä käsiä voi myös joskus koskettaa ja kätellä. Ne tuntuivat eri tavalla eri tilanteissa, viileiltä, kuivilta jne. Myös pieniä ihmishahmoja näkyi, ja koskettaessa ne tuntuivat harsolta tai musliinikankaalta.

Osanottajat tunsivat usein kosketuksia, ja yleisimpiä tuntemuksia olivat ikään kuin harson hipaisut. Yhdessä istunnossa tunsivat osallistujat yleisesti kuin kissan hännän hipaisuja. Myös leikillisiä napautuksia ja läpsäyksiä tuli toisinaan rangaistukseksi, esimerkiksi jos erehtyi käyttämään ilmaisua "suora ääni" sallitun "energiaäänen" sijasta. Myös henkivalojen kosketus voi tuntua, jopa niiden tunkeutuminen kehon sisään ja liikkuminen siellä.

Tärkeä tutkimussuunta istunnoissa oli omissa purkeissaan olevien filmien valottuminen, josta enemmän alempana.

Istunnoissa vastaanotettiin silloin tällöin apportteja eli pikkuesineitä, jotka usein tulivat napsahtaen pöydälle.  Sellaisia olivat esimerkiksi vanha lantti ja lusikka. Linkissä (2) on nähtävissä näitä apportteja. Tiimin antamien tietojen mukaan ne olivat lahjoja ryhmälle ja sen vieraille. Ne olivat kadonneita tai hylättyjä tai jopa tiimin edustajien eläessään omistamia esineitä. Ihmeellisimpiä apportteja olivat painotuoreet, täysvalkoisen paperin sanomalehdet Daily Mirror vuodelta 1936 ja Daily Mail vuodelta 1944. Ainakin Daily Mirror kuitenkin kellastui jo viikossa, vaikka sitä säilytettiin ilmatiiviisti. Daily Mailista lisää alempana.

Koeistunnoissa kokeiltiin erilaisia elektronisia laitteita. Varsin merkillinen oli tapaus, jossa saatiin äänikasetille ääntä, vaikka nauhurista oli mikrofoni poistettu.


Henkivalot

Henkivalot olivat useimmiten lähes pistemäisiä, mutta muoto vaihteli ja voi olla toisinaan jopa laajahko hehku. Valojen voimakkuus vaihteli, mutta useimmiten ne riittivät valaisemaan ympäristöään. Raportissa sivuilla 190-193 on 33 kohdan luettelo henkivalojen yksittäisistä esiintymisistä. Alla on esimerkkejä joistakin, osittain kirjan kohtien yhdistelminä:

- liikkui suurella nopeudella tehden mutkikkaita kuvioita erittäin tarkasti samalla radalla pysyen
- pystyi pimentämään itsensä joihinkin suuntiin siten että näkyi vain kapeassa kulmassa
- laskeutui ojennetulle kädelle ja hyppäsi kädeltä toiselle
- teki pyydettyjä asioita (laskeutui kämmenelle, valaisi kohteita)
- meni pienenä pisteenä mineraalikiteen sisään ja liikkui siellä valaisten kiteen
- sammui ja syttyi nopeaan tahtiin liikkuessaan ympyränkehää
- näkyi Pyrex-maljan pohjalla kiteenä, mutta tartuttaessa siinä ei ollutkaan mitään;
seuraavalla yrityksellä siihen saikin kiinni; toistui
- aiheutti pöydän pintaan osuessaan terävän napsauksen ja lasikupuun osuessaan kilahduksen
- meni pöytätennispallon ja hehkulampun sisään valaisten sieltä
- meni ihmisten rinnasta sisään, tuntui liikkuvan siellä ja tuli muusta kohdasta ulos
- meni vesilasiin ja liikutti vettä loiskuvalla äänellä, katsojan kasvojen ollessa niin lähellä lasin
yläpuolella että valo ei voinut olla johdon varassa
- valaisi laajalla himmeällä hohteella
- henkikäsi nosti sisältä valaistun mineraalikiteen pöydältä
- vieri suurena marmorikuulana pöydällä
- iskeytyi äänekkäästi pöytään ja hävisi, tuli esiin pöydän alta
- muutti muotoaan monella tavalla
- valaisi normaalikokoisen henkikäden sormet, jotka tuntuivat viileiltä


Filmit ja kuvat

Kokeissa käytetyt filmit eivät olleet sisällä kamerassa vaan sellaisinaan omissa purkeissaan, eri tavoilla suojattuina. Mahdollisuus filmien huijaamalla valottamiseen pyrittiin kaikin keinoin estämään. Toimintaohjeet saatiin aina henkitiimiltä tai he ainakin osallistuivat päätöksentekoon. Järjestelyihin jäi kuitenkin aina jonkinlaisia aukkoja. Filmien kuviot olivat filmin pituussuuntaisia ilman kamerassa kuvattujen filmien ruutuja. Käsin kirjoitettua tekstiä ja piirroksia tai ainakin vähäisiä kuvioita saatiin yhteensä 15 filmille. Filmejä käsiteltiin usealla tavalla, alla yksi tyypillinen:

- tutkijat ostivat ja toimittivat filmin
- filmin pakkaus tarkastettiin
- filmi otettiin esiin pakkauksestaan, mutta jätettiin purkkiinsa
- purkki merkittiin ja asetettiin puurasiaan
- rasia suljettiin riippulukolla
- avain vietiin tutkijan lukittuun autoon
- puurasiaa pidettiin valvonnassa istunnon ajan
- istunnon jälkeen rasia avattiin tutkijoiden toimesta
- filmi kehitettiin valvotusti

Filmien kuvien aiheita olivat esimerkiksi:
- Wordsworthin Ruth-runon eräs versio käsin kirjoitettuna
- saksankielistä käsin kirjoitettua syvällistä runoa, jonka kirjoittajaa ei saatu selville
- lyhyitä syvämietteisiä lauseita eri kielillä
- erilaisia perinteisiä symbolisia kuvioita

Minun ei tarvitse loukata tekijänoikeuksia kopioimalla raportin kuvia tänne, sillä linkissä (3) on runsaasti kuvamateriaalia.


Scole-kokeen loppu ja lisätietoja

Tutkimusistunnot loppuivat siihen, että henkitiimi sanoutui irti kaikesta yhteistyöstä SPR:n kanssa. Tiimin mielestä tutkijoilla oli jo riittävästi aineistoa. Henget kertoivat keskittyvänsä kehittämään uusia menetelmiä, mutta vain Scole-ryhmän kanssa. Tutkijat saivatkin vielä nähdä yritetyn videokuvauksen tuloksia.

Muistaakseni henkitiimi myöhemmin ilmoitti, että tulevaisuudesta tulevan häiriövaikutuksen vuoksi he lopettavat yhteistyönsä myös Scole-ryhmän kanssa. Niinpä henkitiimi hävisi kokonaan ja ilmiöt loppuivat sillä erää siihen. Myös The Spiritual Scientistin ilmestyminen loppui. Valitettavasti en löytänyt lähdettä tälle muistikuvalleni. Mahdollisesti sain tiedot muutamien sähköpostien vaihdossa Montague Keenin kanssa, ja ne viestit jäivät vanhaan koneeseen sen kieltäytyessä käynnistymästä.

David Fontana kertoo linkissä (4) kolmesta tarkistuksesta, jotka on tehty raportin julkaisemisen jälkeen. Yksi oli sanomalehti, joka tuli apporttina sen jälkeen, kun eräs henkitiimin jäsen kertoi edesmenneen meedio Helen Duncanin haluavan antaa lahjan osoittaakseen mielenkiintonsa ryhmän työhön. Se oli painotuore Daily Mail päivältä 1.4.1944, jonka etusivulla oli uutinen Duncanin saamasta 18 kuukauden tuomiosta silloisen noituuslain perusteella. Samainen lehden numero löytyi British Librarysta, paitsi että se oli eri painoerästä. Paperin laadun ja tekstin kirjasintyypin ja painotavan tutkimusten perusteella kyseessä oli tosiaan alkuperäinen sen ajan lehti. Ihmeellisintä on se, että se oli painotuore ilman vähäisintäkään kellastumista.

Raportin lopussa oleva SPR:n arvovaltaisten jäsenten antama arvostelu henkii mielestäni jonkinasteista vihamielisyyttä raportin kirjoittajia kohtaan. Aineiston yksityiskohtien arvostelu on kyllä kekseliästä ja asiallista, mutta he eivät ottaneet huomioon tilannetta kokonaisuutena. Niin raju arvostelu oli mielestäni ajattelematonta, koska se vähensi tutkimuksen uskottavuutta. Skeptikot voivat nyt helposti torjua kaiken sanomalla aivan oikein, että johan itse SPR:n jäsenetkin totesivat näytöt olemattomiksi. Skeptisessä linkissä (7) näin jo tapahtuukin.


Tutkimuksen heikkouksia

Istuntojen suurin hankaluus oli tietenkin henkitiimin vaatima täydellinen pimeys. Infrapuna- tai pimeänäkölaitteita ei saanut käyttää, koska ne tiimin ilmoituksen mukaan olisivat häirinneet vaadittujen energioiden syntymistä. Tämän kiellon vuoksi kaikkein vahvin mahdollinen näyttö jäi saamatta. Erikoiselta tuntuu se, että tiimin vaatimat varotoimet eivät aina olleet loogisessa suhteessa toisiinsa eivätkä tilanteeseen.

Henkitiimi ei suostunut katsomaan sanoja kirjaston kirjoista tai selvittämään lukuja.  Jos tarkoituksena oli tuottaa todisteita aidoista ilmiöistä, niin muuten niin älykkäänä esiintyneen tiimin olisi luullut keksivän sitovampia todisteita taidoilleen.

Tunnelman luomiseksi käytetty taustamusiikki peitti ääniä jonkin verran, mutta tutkijat vakuuttivat, ettei se kuitenkaan sanottavasti häirinnyt. Lähes kaikki filmien sisältö ja sanalliset tiedot olivat saatavissa julkisista lähteistä. Kuvat eivät olleet aivan tarkkoja kopioita vaan useimmiten huolimattomammin piirrettyjä kuin alkuperäiset. Monia filmejä pidettiin istunnoissa kahdessa lukitussa puurasiassa, mutta kuvia tuli vain toiseen rasiaan. Se sattui pahaksi onneksi olemaan ryhmän meedion sukulaisen valmistama, ja juuri se ei ollut murtovarma. Sen voi lievää väkivaltaa käyttäen avata, vaikka lukko oli paikoillaan.

Raportin lopussa sitä arvostelleet muut merkittävät SPR:n tutkijat sanoivat, että ilmiöissä oli huijauksen merkit. Kaikki yksittäiset ilmiöt olisikin ollut mahdollista saada aikaan huijauksella, mutta vain hyvissä olosuhteissa.

Scole-ryhmän jäsenet olivat kaikki syvästi uskovia spiritualisteja. Mahdollisesti heidän kokemuksensa antoivat heille hyvät perusteet uskolleen. Heillä vaikuttaa olleen vajavainen luonnontieteellinen tausta, mikä epäilemättä jossain määrin hankaloitti yhteistoimintaa heidän kanssaan.


Tutkimuksen vahvuuksia

Kaikki kolme päätutkijaa ja myös monet vierailevat tutkijat olivat asiantuntijoita, joita ei olisi uskonut ihan helposti voitavan huijata. Tutkimusistuntoja oli paljon ja eräitä oli muuallakin kuin Scolen vakiotiloissa, ja samat ilmiöt toistuivat muuallakin. Montague Keen oli mukana istunnoissa Ibizalla ja Kaliforniassa. Kaikki tilat tarkastettiin ennen istuntoja ja myös niiden jälkeen. Raportti on melko raskaslukuinen, koska siinä on niin paljon yksityiskohtia. Tiedot ovat luotettavia, koska ne on purettu istuntojen nauhoilta ja Montague Keenin pimeässä tehdyistä muistiinpanoista.

Pimeäolosuhteista huolimatta tilanteista oli saatavissa varsin paljon irti. Henkivalot toivat paljon yksityiskohtia esiin ja itsevalaisevat tarrat paljastivat liikkeitä. Tarrojen irrottamisesta syntyi niin kuuluva rapina, että salaa irrottaminen olisi ollut erittäin vaikeata. Jatkuva vilkas keskustelu paljasti koko ajan osallistujien sijainnin pöydän ympärillä. Ryhmän johtaja Robin Foy joutui huolehtimaan nauhureista. Ilmiöt olivat usein vuorovaikutteisia, eli henkitiimi toteutti paikalla olevien toivomuksia. Sellaiseen ei olisi voinut riittävästi varautua kaiken ennakkosuunnittelulla.

Ilmiöiden moninaisuus oli niin suuri, että kaikkien toteuttaminen olisi vaatinut mestarihuijaria ja kehittyneitä laitteita. Monien ilmiöiden kohdennus oli niin nopea ja tarkka, että ryhmän jäsenillä olisi pitänyt itsellään olla pimeänäkölaitteet onnistuakseen tempuissa. Sellainen olisi ollut käytännössä mahdotonta, koska kaikki olivat useimmiten kevyesti pukeutuneita.

Scole-ryhmän toiminnassa ei ilmennyt viitteitä vilppiin missään vaiheessa koko lähes kahden vuoden tutkimuksen aikana. Lisäksi heitä oli seurattu vuosia jo ennen tutkimusta ja tarkistuksia tehtiin vielä tutkimuksen jälkeen. Jo ryhmän runsas ajankäyttö istuntoihin osoittaa suurta ja pitkäjänteistä kiinnostusta, varsinkin kun toiminta vaati heiltä koko ajan taloudellisia uhrauksia.


Skeptisiä näkökantoja

Skeptisiä näkökantoja voi lukea esimerkiksi Brian Dunningilta linkistä (5). Käsittely on ennalta arvattavaa – skeptisiin auktoriteetteihin vedoten kumotaan raportin yksityiskohtia yksi kerrallaan. lähes asiallisesti, mutta ilmiöiden kokonaisuuden unohtaen. Scole-tapahtumien kuvaukset antavat kokeesta harhaanjohtavan yleiskuvan, joka on toteutettu aineiston sopivalla valinnalla ja vääristelyllä.

Englanninkielinen Wikipedia johtaa vain Dunningin artikkeliin ja suomenkielisessä Wikissä ei ole Scolea mainittu. Pikakatsaus skeptiseen kirveellä veistettyyn käsitykseen on kuultavissa linkissä (6). Siinä myös tavallaan oikein todetaan, että aidotkaan ilmiöt eivät lopullisesti vahvistaisi henkimaailman olemassaoloa. Tietenkin unohtaen kaikki muut erilaiset henkimaailmaan viittaavat selvät todisteet.

Varsin monipuolisesti skeptinen Scolen arviointi on linkissä (7). Sen alkutiedoissa on lisäksi monia mainioita skeptisiä linkkejä. Australialaiselta kuulostava skeptikko vetoaa ensin voimakkaasti tieteeseen ja toteaa sitten, että Scole-koe ei ollut tieteellinen. Siellä kun mikään ei ollut tieteellisesti kontrolloitua. Hauskalta kuulostaa myös kysymys, olivatko istuntojen tapahtumat mahdollisia ja uskottavia tai todennäköisiä. Useamman kerran toistetaan, että vaikka vilppiä ei havaittu, niin tapahtumien ei silti tarvinnut olla aitoja psi-ilmiöitä.

Videon kertoja antaa varsin vinoutuneen kuvan istuntojen tapahtumista. Hän kertoo siellä istutun pilkkopimeässä ja unohtaa, että nauhoituksilta löytyy keskustelua siitä, mitä osallistujat juuri sillä hetkellä näkivät. Hän ehdottaa, että henkivalot olivat laserkynän valopisteitä, jotka osuivat huoneen esineisiin, ja unohtaa, että valojen nähtiin selvästi liikkuvan ilmassa ja että ne muuttivat muotoaan. Hän unohtaa, että valot pitivät ääntä johonkin osuessaan ja pyydettäessä laskeutuivat kämmenelle, jolloin niillä tuntui olevan painoa. Hän unohtaa, että kaikkia istuntoja ei pidetty Scolen kellarissa jne.

Nykytilanne

Nykyisellä Scole-ryhmällä on laajat ja edelleen kehitteillä olevat kotisivut linkissä (1).
Siellä on Scole-ryhmän ja Scole-kokeen esittelyä, tietoja Scole-kirjoista, Scole-raportin filmien kuvia ja saatuja uusia kuvia. Mukana on myös useita Scole-kokeilun merkitystä koskevia artikkeleita. Ryhmän meediot jatkavat edelleen toimintaansa nimellä "The Norfolk Experiment". Valitettavasti sivuilla näkyy myös valokuvia, joissa on käytetty peilisymmetriaa keskiviivan suhteen. Sillä tekniikalla saadaan helposti hyvännäköisiä kasvokuvia, mutta niin helposti, että sellaista menetelmää ei pitäisi käyttää ollenkaan.

Ryhmän sivuilta ilmenee, että raporttikirjasta on tehty laajennettu uusintapainos.
Mielestäni paras löytämäni pitkä dokumenttivideo Scolesta on linkissä (8). Lyhyttä hyvää yhteenvetoa on linkissä (9).

Netistä löytyy haulla runsaasti materiaalia Scolesta, sekä myönteistä että kielteistä arviointia. Itse olen ilmiöiden todellisuudesta hyvin vakuuttunut raporttikirjan ja ilmiöiden muodostaman monipuolisen kokonaisuuden perusteella.


- - -
Kirjallisuutta

Montague Keen, Arthur Ellison & David Fontana (1999): The Scole Report. Proceedings of the Society for Psychical Research Vol 58 Part 220 November 1999. (353 tekstisivua, numerointi 149-452)


Linkkejä

1. Scole-ryhmän kotisivut
http://www.thescoleexperiment.com

2. Apportteja
http://www.thescoleexperiment.com/paranormal-apports-phenomena.html

3. Filmien kuvia ja muuta kuvamateriaalia
http://www.thescoleexperiment.com/paranormal-photographic-evidence.html

4. David Fontana: The Scole Report Five Years Later
http://www.thescoleexperiment.com/david-fontana-the-scole-report-five-years-later.html

5. Artikkeli Brian Dunningin Skeptoidissa
https://skeptoid.com/episodes/4179

6. Skeptinen pikanäkemys
The Scole Experiment p3 - If Real It'll Prove...
https://www.youtube.com/watch?v=Ohajh95FLQU

7. Skeptinen näkemys monipuolisemmin
The Scole Experiment - A Skeptical Perspective (link to report in description)
https://www.youtube.com/watch?v=pm-A_bVnj_8

8. Pitkä dokumenttivideo Scolesta ja italialaisen Marcello Baccin EVP:stä
THE AFTERLIFE INVESTIGATIONS: The Scole Experiments - FEATURE
https://www.youtube.com/watch?v=6qSEi_sfaSU

9. Lyhyt yhteenveto parhaasta Scole-videomateriaalista
This is Probably the Best Evidence of The Paranormal and Aliens.
https://www.youtube.com/watch?v=ke0ZtXYw3QA