keskiviikko 5. elokuuta 2009

Skeptismi

Päivitetty 25.2.2019



Skeptistä kirjallisuutta hyllystäni

Wikipediassa skeptismi (tai skeptisismi) jaetaan kahteen osa-alueeseen, filosofiseen skeptismiin ja tieteelliseen skeptismiin. Tässä jutussa on tarkoitus käsitellä vain tieteellistä skeptismiä sen organisoituneessa muodossa.  Liitän sopiviin kohtiin lainauksia skeptisistä mielipiteistä, joita olen poiminut keskusteluista.


Yleinen käsitys tieteellisestä skeptismistä

Suomalaisessa Wikipediassa esitellään tieteellistä skeptismiä seuraavasti:
Tieteellisellä skeptismillä tarkoitetaan käytännöllistä väitteiden kyseenalaistamista, ja niiden todistamista tai kumoamista tieteellistä menetelmää käyttämällä.
Skeptismin mukaan yliluonnollisten ilmiöiden tai jumaluuksien olemassaoloa ei tule olettaa, ellei niistä ole saatavilla luotettavaa tietoa. Skeptisyyden tunnuslauseena on pidetty sanontaa ”epätavalliset väitteet vaativat epätavallisia todisteita” (engl. extraordinary claims require extraordinary evidence). 
Suomessa toimii Skepsis ry, joka on tieteellisten skeptikkojen vuonna 1987 perustama yhdistys.
Skepsis ry:n sivuilla on Robert Brotheruksen antama ihanteellinen kuva skeptismistä, linkki (1), josta lainausta:
Eikö olisi upeaa, jos voisimme kommunikoida pelkän ajatuksen välityksellä? Eikö olisi lohdullista jos syntyisimme uudelleen? Eikö olisi yksinkertaista, jos voisimme lukea luonteemme aurasta ja kohtalomme tähdistä? Eikö olisi mielenkiintoista, jos humanoidit vierailisivat maapallollamme?
Totta kai olisi, ja monet valitsevatkin uskomuksensa – tietoisesti tai tiedostamatta – niiden kiinnostavuuden mukaan. He hakevat niistä sisältöä elämäänsä, ja tähän heillä on toki täysi oikeus. On kuitenkin olemassa toisia ihmisiä, jotka haluavat valita uskomuksensa yksinomaan sen mukaan, mikä todistusaineistoa tarkkaan tutkittaessa näyttää olevan totta. He tekevät kaikkensa, jotta heidän maailmankuvansa vastaisi mahdollisimman tarkkaan todellisuutta. He haluavat välttää erehtymästä epätosiin uskomuksiin ja perustavat siksi tiedonhankintansa luotettaviksi havaittuihin menetelmiin ja ovat valmiita muuttamaan käsityksiään tarvittaessa.
Näitä ihmisiä, skeptikkoja, on vaikea saada uskomaan radikaaleja väitteitä ja oppeja kuten yllä mainitut. He tyytyvät sen sijaan epäilemään niiden oikeellisuutta niin kauan kuin tarpeeksi painavat perusteet niiden hyväksymiselle puuttuvat. Termi skeptikko tarkoittaakin epäilijää. Tällainen terve epäily ei ole väitetyn ilmiön kieltämistä tai dogmaattista uskoa väitteen valheellisuuteen vaan pikemminkin maalaisjärkeä ja oman tietämättömyyden tunnustamista kun tietoa ei ole.
Yleinen käsitys skeptismistä siis on, että se perustuu tieteeseen ja käsittelee erilaisia asioita kriittisesti ja objektiivisesti. Skeptismi-aiheen verkostoon pääsee käsiksi Skepsis ry:n sivuilta, linkki (2).


Organisoitunut skeptismi

Organisoitunut skeptismi on tieteellistä skeptismiä, joka erilaisten skeptikkoyhteisöjen toimesta taistelee tieteen ja terveen järjen puolesta, huuhaata vastaan. Sellainen toiminta on tietenkin tärkeätä ja ansiokasta. Tässä jutussa en puutu tähän ansiopuoleen sen enempää, vaan keskityn kritiikkiin, jota skeptikot harjoittavat parapsykologiaa kohtaan.

Organisoituneen skeptismin tieteellisyyttä voi arvioida tutustumalla skeptisiin lähteisiin
eli kirjallisuuteen ja keskustelufoorumeihin. Tiede on itseään korjaavaa ja korjausliikkeet tapahtuvat tulosten kriittisen tarkastelun ja keskustelun ansiosta. Samaa ei voi sanoa skeptisistä lähteistä, sillä siellä sisäinen kritiikki puuttuu täysin. Artikkeleissa olevia selviäkään virheitä ei tuoda omassa piirissä esiin eikä niitä missään vaiheessa pyritä korjaamaan. Skeptikot eivät todellakaan vaadi omanmielisiltä lähteiltään minkäänlaista laatua.

Organisoitunut skeptismi on teoriavetoista, mikä tarkoittaa sitä, että havainnot ovat alisteisia teorialle. Havaintoja ei tarvitse ottaa huomioon, jos ne eivät sitoudu johonkin teoriaan tai ovat ristiriidassa skeptisen järkevyyden kanssa. Empiirisissä tieteissä tilanne on ainakin teoriassa päinvastainen – hyvin tehdyt havainnot ratkaisevat. Esimerkkejä teoriavetoisuudesta:
- - -
Telepatiaa kohtaan on tunnettu kohtalaisen paljon mielenkiintoa ja kokeita on järjestetty jopa melko tosissaan. Joissain kokeissa on telepatia näyttänyt toimivan, mutta kyse on ilmeisesti ollut siitä, että testattava taikuri on taitavampi kuin testaajat. Kaikista ei varmaankaan ole käytettyä huijausmenetelmää edes selvitetty, kun koejärjestelyt ovat olleet kehnot. Koska ei ole edes järkevää teoriaa siitä, miten telepatia voisi toimia, ei tosiaan kannata liikaa innostua, jos joku väittää siinä onnistuneensa. 
- - -
 (…) On turhaa yrittää löytää ilmiöitä, jotka ovat jo peruslähtökohdiltaan ristiriidassa tunnettujen luonnonlakien kanssa. 
- - -
Minä näen ympäristöstämme piirretyn kartan yhden- ja johdonmukaisena. Se on vähän kuin puhelinluettelon kartta, mutta siellä täällä on pieniä mustia kartoittamattomia länttejä. Jossain ehkä vähän isompiakin, mutta missään ei ole niin suurta mustaa länttiä, että siihen saisi sovitettua jonkunnäköisen paranormaalin ilmiön.

Organisoituneet kansainväliset skeptikot ovat ottaneet Wikipedian ideologiseen hallintaansa. He ovat käynnistäneet Wikipedia-projektin nimeltä "Guerrilla Skepticism" eli sissiskeptismi, joka toimii skeptisten ihmisten imagon parantamiseksi ja huuhaan torjumiseksi. Skeptikkojen mielestä parapsykologia on pseudotiedettä ja huuhaata, joten he ovat joukkovoimalla järjestelmällisesti vesittäneet Wikipediassa kaikki parapsykologiaan viittaavat tiedot ja elämäkerta-artikkelit. Sissiskeptismistä on lisätietoa toisaalla täällä ja myös linkissä (5) on artikkeleita aiheesta.

Organisoitunut skeptismi on tieteen valtavirran kylkeen liimautunut sosiaalinen kupla. Skeptikot tuntevat uushenkisyyden terminologiaa ja mielikuvia jonkin verran, mutta eivät tiedä yksityiskohdista paljon mitään. Parapsykologian periaatteet ja aineisto ovat heille tuntemattomia. Olen vuosien kuluessa ollut yhteydessä lukuisiin Skepsis ry:n jäseniin ja ehdottanut keskustelua parapsykologian tutkimuksen yksityiskohdista. Kaikki ovat olleet niin kiireisiä, että eipä ole sellainen keskustelu onnistunut.

Netin keskustelupalstoilla
 huomaa, miten esiin otetuilla parapsykologian tutkimusraporteilla, lainatuilla havaintokertomuksilla tai esitetyllä skeptismin kritiikillä ei ole mitään vaikutusta skeptikoiksi itseään kutsuvien ajatuksiin. Tutkimusraporttien ja spontaanitapausten esittämisen jälkeen skeptikot lähtevät hakemaan apua omista lähteistään ja torjuvat kaiken näihin lähteisiin ja tapauskohtaisten todisteiden huteruuteen vedoten. Skeptismiin kohdistuva kritiikki kuitataan vaikenemalla ja saman tien unohtamalla selvimmätkin todisteet. Hankalaa keskusteluissa on se, että palstoilla skeptikot pyrkivät pysyttelemään yleisellä tasolla, siirtyvät huumoripuolelle tai hyökkäävät henkilöä vastaan.


Pseudoskeptismi

Organisoitunut skeptismi on käytännössä pseudoskeptismiä, jonka ominaisuuksia edesmennyt todellinen skeptikko Marcello Truzzi on parhaiten esitellyt. Suomalaisessa Wikipediassa on seuraava pseudoskeptismiä luonnehtiva luettelo:

1. Kielletään mieluummin kuin epäillään
2. Valikoiva kriittisyys
3. Tuomitaan ilman kattavaa tutkimusta
4. Mieluummin mustataan maine kuin tutkitaan
5. Pilkataan ja hyökätään henkilöä vastaan
6. Oletetaan, ettei arvostelijalla ole todistustaakkaa
7. Vastaväitteet perustuvat enemmänkin uskottavuuteen kuin empiiriseen todistusaineistoon
8. Vastapuoli luokitellaan halventavasti "edistäjiksi", "pseudotieteilijöiksi" ja "patologisen tieteen harjoittajiksi"
9. Esitetään vahvistamattomia vastaväitteitä

Englanniksi löytyy vastaava vähän laajempi jaottelu linkistä (3):

1. The tendency to deny, rather than doubt,
2. Double standards in the application of criticism,
3. The making of judgments without full inquiry,
4. Tendency to discredit, rather than investigate,
5. Use of ridicule or ad hominem attacks,
6. Presenting insufficient evidence or proof,
7. Pejorative labeling of proponents as 'promoters', 'pseudoscientists' or practitioners of 'pathological science',
8. Assuming criticism requires no burden of proof,
9. Making unsubstantiated counter-claims,
10. Counter-claims based on plausibility rather than empirical evidence,
11. Suggesting that unconvincing evidence is grounds for dismissing it,
12. Tendency to dismiss all evidence.

Raimo Nikula on kirjoittanut laajan ja vahvasti kriittisen katsauksen pseudoskeptismistä ja organisoituneesta skeptismistä, linkki (4). Laadukasta organisoituneen skeptismin kritiikkiä on linkeissä (5) ja (6).


Skeptismi ja parapsykologia


Skeptikot olettavat parapsykologian olevan osan uushenkisyyttä. He eivät tunne parapsykologian tutkimusta eivätkä siksi myöskään tiedä sen tuloksia. Psi-ilmiöt ohittavat erittäin hyvin varmennetut luonnonlait. Skeptikot ovat sitä mieltä, että jos psi-ilmiöitä olisi olemassa, niin niiden pitäisi kumota nämä luonnonlait. Tämä on virhekäsitys, koska luonnonlait ovat edelleen vahvasti voimassa havaituista psi-ilmiöistä huolimatta.
Kun psi-ilmiöt skeptikoiden mielestä lisäksi ovat järjenvastaisia, niin niitä ei voi olla olemassa. Olemattomia ilmiöitä ei tietenkään voida tutkia, varsinkaan kun parapsykologiassa ei ole toimivaa laajapohjaista teoriaa. Psi-ilmiöt kun on määritelty vain negatiivisesti, koska ei sen paremmin tiedetä mitä ne ovat. Lisäksi skeptikot olettavat, että "yliluonnollisia" ilmiöitä täytyy tietenkin tutkia yliluonnollisin menetelmin, joita niitäkään ei voi olla olemassa.

Nämä lähtökohdat johtavat ajatteluketjuun, joka estää hankkimasta tietoja parapsykologian tutkimuksesta. Tämä tapahtuu jotenkin seuraavasti:

1. Koska skeptikot tutustuvat parapsykologiaan vain skeptisiin lähteisiin tukeutuen, he tuntevat huonosti parapsykologiaa ja uskovat tietävänsä varmasti, että psi-ilmiöiden olemassaolosta ei ole olemassa ainuttakaan luotettavaa todistetta tai tutkimustulosta.

2. Siksi he tietävät, että kaikki väitteet havaituista psi-ilmiöistä ja väitetyt positiiviset tutkimustulokset ovat joko huijausta tai huuhaata.

3. Huijauksiin ja huuhaaseen tutustumiseen ei kannata tuhlata aikaansa, joten he jatkavat edelleen parapsykologiaan tutustumista vain skeptisten lähteiden avulla.

Vaikka parapsykologian tutkijat ovat tohtoreita ja professoreita joltakin perinteiseltä tieteenalalta, niin se ei auta asiaa. Skeptikkojen mielestä heidän täytyy kuitenkin olla joko huijareita tai parapsykologiaan hurahtaneita ja siksi huuhareita. Tällaisten tutkijoiden väitetyistä tuloksista ei tarvitse välittää. Kaikki parapsykologiaan eli huuhaaseen suuntautuva julkinen rahoitus on tietenkin tuhlausta ja se tulee siksi estää keinolla millä hyvänsä.

Skeptikot käsittelevät psi-ilmiöitä pelkästään yksittäistapauksina – yksittäisinä tutkimusartikkeleina tai yksittäisinä psi-kokemuksina. Siten heidän ei tarvitse ottaa huomioon parapsykologian laajaa kokonaisuutta ja alalla löydettyjä erilaisia yhteyksiä asioiden välillä.

Skeptikot taistelevat parapsykologista tutkimusta vastaan käyttämällä kolmitasoista strategiaa: aineiston sopivaa valintaa, valitun aineiston skeptistä värittämistä ja pahimmillaan jopa selvää valehtelua. He eivät itse tätä strategiaa huomaa, koska eivät vertaile tietoja, joita on esitetty toisaalta parapsykologian alkuperäisraporteissa ja toisaalta skeptisissä lähteissä. Kovin harvat skeptikot tutustuvat parapsykologian kenttään henkilökohtaisesti, joten he ovat harvojen kollegojensa välittämien tietojen varassa. Samat tarinat kiertävät skeptisissä lähteissä yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka ne olisi jo jossain osoitettu perättömiksi.

Organisoituneet skeptikot ovat onnistuneet valtaamaan Wikipedian ideologiseen hallintaansa. Siellä he ovat joukkovoimalla vesittäneet kaikki parapsykologiaan viittaavat tiedot ja elämäkerta-artikkelit. Organisoituneista "skeptikkosisseistä" on hiukan lisätietoa toisaalla  täällä ja myös linkissä (5) on artikkeleita aiheesta.

Esimerkkejä skeptikkojen suhtautumisesta parapsykologiaan:
- - -
Kun tähän vielä lisätään, että yhtään paranormaalia ilmiötä ei ole pystytty valvotuissa olosuhteissa tuottamaan, ja että toisen käden tietoja täytyy tässä tilanteessa pitää epäluotettavina, niin täytyy todeta seuraavaa:
Paranormaalien ilmiöiden olemassaolon todistaminen ei ole mahdollista millään yleisesti käytetyllä todistelutavalla. 
- - -
> Jaksaisitko kuitenkin perjantaista huolimatta
> vähän valottaa, miksi paranormaalit ilmiöt
> ovat mielestäsi ei-tutkittavia?

En jaksa, anteeksi. Ihan totta, aine menee samaan kategoriaan kuin uskonto, seksuaaliset vähemmistöt, viljaympyrät ja kosmisen jään teoria. Katse lasittuu ja suupieleen ilmestyy sylkirihma
- - -Mitä on siis "paranormaali tutkimus" - mielestäni se pitää terminä sisällään käsitteellisen ristiriidan, koska tutkimus ymmärrettynä naturalistisena tieteellisenä tutkimuksena ei edes tutki paranormaaleja ilmiöitä, koska sellaisia ei naturalistisen käsityksen mukaan ole olemassa. Miksi siis tutkia sellaista jota ei ole olemassa, siinä ei ole järkeä.
- - -
Oma lähtökohtani on, että jokainen, joka väittää havaitsevansa paranormaaleja ilmiöitä, on epäluotettava, koska en ole havainnut muuta keinoa paranormaalin ilmiön havaitsemiseen kuin huijaus tai väärinkäsitys. Noissa kirjoituksissa en siksi nähnyt mitään todistetta Randin valehtelusta. En tosin ole kiinnostunut myöskään käyttämään asian selvittämiseen paljon aikaa, enkä ole siitä erityisen kiinnostunut. 
- - -
Ja miksi pitäisi uskoa, että se paranormaali ilmiö löytyy koskaan? Yksikään järjellinen teoria ei mitään sellaista ilmiötä kaipaa. 
- - -> Onko SkepDic todellakin tieteelliseksi > lähteeksi katsottava lähde? Onko > SkepDic-artikkelit ymmärrettävä näin? > Vai miten nuo suht. usein eri
> keskusteluissa toistuvat SkepDic -
> lainaukset kannattaisi ymmärtää?
Höpöti. Huijauksesta kertomiseen ei tarvitse tieteellistä lähdettä. 
- - -
Sata vuotta eikä ensimmäistäkään näyttöä mistään paranormaalista. 
- - -
Koska tiedemaailma ei ole aikanaan todennut paranormaaleja ilmiöitä olleen olemassa niin en pitäisi noita sinun luettelemiasi viitteitä kovinkaan arvokkaina.
 - - -
Kun ei ole mitään todisteita siitä että yliluonnollisia kokemiksia on, niin, yllätys yllätys, kukaan ei tiedä millaiselta sellainen tuntuu. Sinun kannattaisi perehtyä olemassa olevaan tutkimustuloksiin ettet paljastaisi ymmärtämättömyytesi näin räikeästi.
- - -
Pitäähän niiden saada yrittää, jotka jotakin haluavat väittää uskoen omiin luuloihinsa ja tulemalla itse ihan vaan vapaaehtoisesti nolaamaan itsensä!
 - - -
Paranormaalia ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kaikki jotka muuta väittävät, elävät uskossaan vahvoina, mutta vain uskossaan. Säälin heitä/teitä. 
Kirjallisuudesta löytyy kymmeniä tuhansia erittäin konkreettisia ja osittain myös tarkasti tutkittuja erilaisten ihmisten kokemia spontaaneja psi-ilmiöitä. Miten skeptikot sitten voivat jättää koko sen aineiston huomiotta? Hyvin helposti, turvautumalla käsitteeseen "anekdootti":

"Anekdootin monikko ei ole dataa", englanniksi "The plural of anecdote is not data" tai "The plural of anecdote is not evidence".

Tuollaisen ajatuksen paikkansapitämättömyys voidaan todeta ottamalla huomioon kaksi näkökohtaa:

1. Tapahtumakertomuksen totuusarvo voidaan päätellä vain sen yksityiskohdista. Teoriaan perustuva hylkääminen ilman tarkistuksien tekemistä on takaperoista. Useimmiten teoriaan vetoaminen on itse asiassa tapahtuman mahdottomuuteen uskomista. Kun hyvin selviä ja luotettavasti varmistettuja havaintokertomuksia kerääntyy valtaisa määrä, niin on käytännössä mahdotonta, että joka ikinen näistä havainnoista voisi olla virheellinen.

2. Suuret havaintokertomusten massat ovat aivan selvästi aineistoa, jota voidaan käsitellä tieteellisillä ja tilastollisilla menetelmillä. Tämä pätee jopa suureen määrään pelkkiä valheita tai väärinkäsityksiä. Pätevillä menetelmillä voidaan luotettavasti saada selville varsin hienovaraisiakin asioita, kun aineistoa on käytettävissä paljon.

Parapsykologian tutkijat ovat jossakin määrin puolustautuneet skeptikkojen arvostelua vastaan, josta yksi esimerkki on Nancy L. Zingronen artikkeli linkissä (7).

Ihmisten henkilökohtaiset maailmankuvat ovat hyvin vakaita, koska syvälle juurtuneista käsityksistä on tuskallista luopua.  Joskus harvoin joku skeptikko epäilemättä huomaa pseudoskeptismin virheet ja luopuu siitä. Kuvittelisin sellaista tapahtuvan ainakin kolmesta syystä:

1. Itselle tai lähipiirille tapahtuvan hyvin selvän psi-ilmiön vuoksi.
2. Parapsykologian tutkimukseen tutustumisen ansiosta.
3. Tieteellisyyden tarkemman huomioon ottamisen vuoksi parapsykologian arvostelussa.

Tällaisia omakohtaisia selviä kääntymistapauksia olen löytänyt netistä vain yhden, Michael Prescottin kääntymisen, linkki (8).


- - -
Linkkejä

1. Robert Brotherus (1996): Skeptismi – Terve epäily
http://www.skepsis.fi/jutut/skeptismi.html

2. Skepsis ry:n sivusto
http://www.skepsis.fi/

3. Pseudoskeptismistä
http://www.plasma-universe.com/index.php/Pseudoskepticism

4. Raimo Nikulan katsaus
http://www.raimonikula.net/skepsis/

5. Skeptical About Skeptics
http://www.skepticalaboutskeptics.org/

6. Examining Skeptics
http://www.skepticalinvestigations.org/Examskeptics/index.html#

7. Nancy L. Zingrone (1997): Failing to Go the Distance
http://www.skepticalinvestigations.org/Examskeptics/Zingrone_critics.html

8. Michael Prescott (2004): Why I'm Not a Skeptic
http://www.skepticalinvestigations.org/Examskeptics/Prescott_skeptic.html