perjantai 31. heinäkuuta 2020

Näkijät - osa 1

Monet näkijät käyttävät apunaan Tarot-kortteja


Näkijät eli psyykikot ovat tärkeitä uushenkisyyden toimijoita. Tarkoitan näkijöillä sellaisia ihmisiä, jotka kertovat jatkuvasti näkevänsä ja kokevansa sellaisia asioita, mitä suurin osa ihmisistä ei aisti. Näkijöitä ovat esimerkiksi meediot ja selvänäkijät, mutta myös muut henkisyyden harrastajat voivat aistia enemmän kuin me tavalliset tallaajat. Suurelle yleisölle tapahtuu vastaavia kokemuksia satunnaisesti ja kertaluontoisesti yksittäistapauksina eli spontaani-ilmiöinä.

Lähestymisnäkökulmani on oma luonnontieteellinen taustani ja parapsykologiasta juontuva kysymys, tuottavatko näkijät aitoja psi-ilmiöitä. Eli kertovatko he aineellisesta maailmasta sellaisia paikkansa pitäviä tietoja, joita he eivät ole voineet saada tavallisten aistikanavien kautta. Kakkososassa keskityn näkijöihin suhtautumiseen julkisuudessa ja heistä käytettävissä olevaan kokeelliseen tutkimukseen.

Hahmotelma näkijän kehityksestä

Shadow Cameran sadoista haastatteluista linkissä (1) on hahmoteltavissa näkijän yleinen kehityskulku, josta on lukemattomia erilaisia versioita. Useimmiten näkijä on naispuolinen. Hän on kertomansa mukaan varhaislapsuudesta lähtien nähnyt ympärillään erilaisia olentoja – luonnonhenkiä, keijukaisia, menninkäisiä, tähteläisiä, enkeleitä ja muita henkiolentoja, mukaan lukien kuolleiden ihmisten henget. Osalla on jälleensyntymismuistoja  edellisistä elämistään.

Jotkut kertovat saaneensa lapsuudessa tietoonsa ympärillä olevien ihmisten ajatuksia ja heille sattuneita tapahtumia, kauempana tapahtuvia asioita ja jopa tulevaisuuden tapahtumia. Kun he lapsuuden viattomuudella kertoivat aikuisille näkemisistään ja edellisistä elämistään, niin ympäristön reagointi voi olla tylyä. Monet näkijät kertovat lapsuudessa luulleensa, että kaikki näkevät samalla tavalla. Pian he kuitenkin joutuvat toteamaan, että niin ei ole eikä kaikille pidä kertoa näkemisistään.

Ympäristön kielteinen suhtautuminen aiheuttaa monien kohdalla ilmiöiden jättämisen pitkiksi ajoiksi taka-alalle. Monet kokevat itsensä yksinäisiksi ja ulkopuolisiksi ja jotkut jopa tuntevat kuuluvansa muille planeetoille. Usein he joutuvat koulukiusatuiksi herkkyytensä takia. Murrosiän jälkeen heidän tilanteensa usein vakiintuu avioliitossa, työelämässä ja lapsista huolehtien. Sitten voi tulla vaikeita kriisejä, joista he kertovat selvinneensä henkimaailman johdatuksen ansiosta. Jokin kirja, sopivaan ihmiseen tutustuminen tai henkiselle kurssille osallistuminen ovat auttaneet henkisyyteen ja rakkaudelliseen elämään, jossa ollaan armollisia sekä itselle että muille.

Esimerkiksi näkijöillä Anu Väisänen ja Pirjo Hutchings näyttää olevan suunnilleen edellä kuvattu yleinen kehitys, linkit (2) ja (3).

Elämän selkiintymisen jälkeen näkijät kovia kokeneina ja lisäkoulutuksen jälkeen usein katsovat olevansa päteviä aloittamaan oman maksullisen terapiatoiminnan ja henkisten kurssien pitämisen. Monet alkavat hankkia toimeentulonsa toimimalla meedioina tai selvänäkijöinä. Monilla näkijöillä on myös huomattavasti eroavia kehityskulkuja. He ovat usein miehiä, joiden kokemusmaailma on rajoitetumpi ja jotka toimivat enemmän opilliselta pohjalta.

Näkijöiden ominaisuuksia

Ilmeisimpiä näkijöillä mielestäni esiintyviä ominaisuuksia ovat suggestioalttius ja vahva intuitio. He ovat usein päässeet uuden elämänvaiheen alkuun toiselta ihmiseltä saamansa suggestiivisen vaikutuksen seurauksena tai spontaanin intuitiivisen kokemuksen tai vahvan oivalluksen tuloksena.

Itselleni on tullut ilmeiseksi näkijöiden useimmiten heikko luonnontieteellinen koulutustaso. Kun tieto aineellisen maailman todellisuudesta ja mekanismeista on vähäinen, niin näkijät ovat alttiita virheellisille kuvitelmille näkyvästä aineen maailmasta. Myös tieteen periaatteiden ja tieteellisten menetelmien ymmärtäminen on vaillinaista. Netissä uskomuksina leviävät tai jopa tarkoituksellisesti ja hämmingin aiheuttamiseksi levitetyt käsitykset saavat usein mukaansa näkijöitä ja heidän seuraajiaan. Näitä käsityksiä nimitetään yleisesti salaliittoteorioiksi – nimitystä kuitenkin käytetään myös asiattomaan leimaamiseen.

Onneksi alalta löytyy myös monia poikkeuksia, ylemmän koulutustason ja jopa tohtoritason henkilöitä, joilla on ilmeinen näkemisen ja osittain myös parantamisen kyky ja jotka kaikesta huolimatta uskaltavat esiintyä julkisesti. Heitä ovat esimerkiksi fysiikan tohtori Johanna Blomqvist (Linkki 4), kasvitieteen professori Sinikka Piippo (Linkki 5) ja kasvatustieteiden tohtori Laila Mäkinen (Linkki 6). Metsänhoidon professori Erkki Lähde kertoo lähinnä aistivansa luonnon energioita (Linkki 7).

Terveydenhuollon tohtori ja dosentti Merja Sankelo on kirjoittanut kirjat "Rakkauden voima elämässä" ja "Henkiparannuksen ihmeet" (Linkki 8). Krista Lagus on tekniikan tohtori (2000) ja digitaalisten yhteiskuntatieteiden professori (2017) Helsingin yliopistossa (Linkki 9).

Luonnontieteiden alalta valmistuneilla on ymmärrys tieteen menetelmistä ja käytössään työkalut luonnonlakien ymmärtämiseksi. Esimerkiksi Johanna Blomqvist on parantaja ja tarkistelee kriittisesti omia kokemuksiaan, pysyen tiukasti luonnontieteen perusteiden ja tieteellisten menetelmien polulla. Ihmistieteiden alalta valmistuneilla on kyllä käsitys tieteellisistä menetelmistä, mutta kuitenkin heillä voi olla vaillinainen aineellisen ympäristön hallinta.

Itselleni on käsittämätöntä, että monille kokijoille heidän ylimaalliset kokemuksensa näyttävät olevan todempia kuin arkikokemukset, niin että henkisyys ja rakkaudellisuus syrjäyttävät kriittisen ajattelun ja osittain myös arkitodellisuuden.

Näkemistapa

Näkijät saavat tietonsa monilla erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi Pirjo Hutchings kertoo näkevänsä filminä, vain tietävänsä, kuulevansa tai tuntevansa omassa kehossaan asiakkaisiinsa liittyviä asioita. Anu Väisänen kertoo nähneensä ihmisten auroja jo varhaislapsuudessaan. Hän luki niistä heidän asioitaan ja kertoi niitä lapsen viattomuudella aikuisten kauhistukseksi. Hän kertoo reiki-kurssin jälkeen alkaneensa tuntea ihmisten vaivoja omassa kehossaan. Hän kehottaa erottamaan auran lukemisen ja henkimaailmasta tulevan tiedon toisistaan.

Laila Mäkinen on monien muiden tapaan havainnut ajan olevan jollain tavalla suhteellinen käsite. Hän kertoo mielenkiintoisen yhteisen aikasiirtymäkokemuksen Machu Picchussa Olli Pajulan kanssa. Krista Lagus kertoo hänelle aikuisiällä resitaatiomeditaatiossa tapahtuneen käänteen tekevän kokemuksen. Päälaella tuntui aukeavan luukku, josta tuli sisään absoluuttista rakkautta loputtomasta lähteestä. Hän on lukenut paljon ja uskoo kanavointeihin, tähteläisiin ja 5 D:hen. Hän kertoo itsellään olevan paljon auttajia ja sanoo olevansa korkean voiman ohjauksessa.

Sinikka Piipon elämänasenne muuttui ratkaisevasti seuraavassa kokemuksessa:

Piippo piti välivuotta ennen yliopisto-opintojaan ja kävi joulukoristeita valmistavalla Weisteellä töissä. Hän pyöräili aina aikaisin työpaikalleen. Eräänä aamuna tapahtui jotain todella yllättävää.

– Kaikki, koko luonto, alkoi helistä ympärilläni. Kuulin selvästi sanat: ’sinä olet ikuinen’. Kokemus vaikutti minuun valtavan voimakkaasti.

Piiposta tuli kasvissyöjä eikä ateismista enää ollutkaan maailman selitykseksi. Hän tajusi, ettei voisi katkaista yhtäkään oksaa mistään puusta, koska se oli aivan samanlainen elävä olento kuin hänkin.

– Koin vahvasti kaiken yhteyden, elämän pyhyyden ja kuolemattomuuden. Tuli tunne, että henkinen puoli on olemassa ensisijaisesti ja vasta sitten tulee muu aineellinen. Kaikki on perustaltaan jumalallista.

Erika Juusola (Linkki 10) kertoo muistavansa oman syntymänsä ja nähneensä lapsuudessa huutokaupasta ostettujen tavaroiden mukana tulleita henkiä. Tyypillisesti hän lapsena möläytteli näkemiään asioita ja herätti kummastusta joissakin aikuisissa. Hän sanoo olevansa erittäin telepaattinen ja kuulee ihmisten ajatuksia heidän puheenaan. Aluksi hän ei aina osannut erottaa toveriensa ajatuksia heidän puheestaan, vaan vastasi ääneen heidän ajatuksiinsa. Myös Tarja Sahari kertoo kuulleensa paikalla olevien ajatuksia (Linkki 11). Hän lopetti pian, koska ei halunnut "kurkkia avaimenreiästä", varsinkaan miesten ajatuksia.

Marjut Saariniemi kertoo pudonneensa aikuisiällä rengaskaivoon ja päässeensä omin voimin ylös vain tajuntaansa tulleiden ohjeiden ansiosta (Linkki 12). Kun hän sen jälkeen meni tuttuun metsään, niin se tuntui muuttuneen erilaiseksi.

Monet näkijät saavat tietoja kanavoimalla eli kirjoittamalla spontaanisti tai sisäisen sanelun mukaan tekstiä, jota eivät tunnista omaksi keksinnökseen. Parantajat useimmiten tuntevat olevansa vain parantavan energian välittäjiä, esimerkiksi siten, että energiavirta tuntuu tulevan päälaelle ja jatkuvan siitä käsien kautta parannettavaan. Terapiaistunnoissa ja kursseilla kerrotaan osanottajien traumoja tulevan odottamattomasti ja ilman suggerointia esiin. Myös ihmeparantumisista kerrotaan.

Psykologien selitykset

Psykologian valtavirrassa lähdetään siitä, että kaikki ihmisten oudot kokemukset selittyvät pelkästään aivojen toiminnan pohjalta. Kaikki tieto ympäristöstä on tämän mukaan saatu aivoihin aistien välityksellä ja ilman selittämätöntä ulkopuolista vaikutusta. Aivot sitten käsittelevät saamaansa informaatiota ja tuottavat kaikki kokemuksemme ja kaiken käytettävissä olevan tietomme.

Virallisen psykologian kanta tulee esille Skepsis ry:n entisen puheenjohtajan Jukka Häkkisen kirjoittamassa kirjassa "Mielen oudot maisemat", jossa käsitellään hallusinaatioiden psykologiaa. En ole lukenut kirjaa, mutta siitä on pätevältä vaikuttava esittely Ylellä Kalle Haatasen haastattelussa, linkki (13).

Psykologiassa on hankittu suuri määrä hyödyllistä tietoa ihmisen psyyken toiminnasta, muun muassa aivojen kuvantamisen avulla. Häkkisen kirjan lukeminen on hyödyllistä psykologisten tapahtumien ymmärtämisen kannalta. Siinä muun muassa tehdään rajauksia hallusinaatioiden ja muiden samantapaisten ilmiöiden välillä. Itselleni uusi tieto oli, miten konkreettisia ja monimutkaisia hallusinaatiot toisinaan voivat olla. Pieni ote haastattelun esittelystä:

Myös voimakas suru voi aiheuttaa hallusinaatioita. Yksi yleinen hallusinaation laji on vainajakokemukset. Sureva ihminen voi nähdä kuolleen läheisensä hahmon hyvin todellisena ja elävänä.

Tutkijat arvelevat, että nämä kokemukset johtuvat siitä, että ihmisen aivot jatkavat tunnesidettä läheiseen ihmiseen vielä tämän kuoltuakin.

Vainajakokemukset ovat joskus niin todellisia, että ihminen voi jopa keskustella vainajan kanssa.

Sekä Häkkinen että Haatanen olettavat, että kaikki kokemukset ovat vain päänsisäisiä asioita ilman psi-yhteyttä aineelliseen tai henkiseen todellisuuteen. Heidän mieleensä ei juolahda kysymys, voisivatko hallusinaatiot toisinaan tuottaa sellaista tietoa aineellisesta maailmasta, mikä ei ole voinut olla valmiina kokijan aivoissa.

Uusi kulttuuri on tarpeen

Monien vuosikymmenien ajan Suomessa ovat ihmisten kertomat merkilliset kokemukset olleet vain uushenkisten piirien ja yksittäisten tutkijoiden tiedossa. Shadow Cameran eli Timo Tahvanaisen merkittävä urotyö on nyt tuonut näitä kokemuksia helposti suomalaisten kuunneltaviksi omalla kielellään. Myös muutamat tutkijat ovat julkaisseet kirjoissaan suuren määrän näitä kokemuksia.

Uushenkinen kulttuuri välittyy eteenpäin videoilla, luennoilla ja lukemattomilla kursseilla, joilla tehdään harjoituksia ja opitaan mielikuvia rajantakaisten asioiden ymmärtämiseksi ja hallitsemiseksi. Nämä tilaisuudet helpottavat ratkaisevasti monien elämää kriisitilanteissa ja vievät heidän kehitystään eteenpäin. Toisaalta ne myös vaikuttavat siten, että mielikuvat urautuvat vanhoihin uomiinsa eikä uusia kehitystä eteenpäin vieviä mielikuvia synny kovinkaan helposti.

Mielestäni uushenkisyyden kulttuurin pitäisi kehittyä siten, että asioiden erottelu selvästi päänsisäisiin ja selvästi päänulkoisiin tulisi yleisemmäksi. Rajatapauksissa se ei tietenkään ole mahdollista, mutta kuitenkin pitäisi yrittää toteuttaa tätä erottelua entistä enemmän. Tällainen erottelu on ilmeisesti ristiriidassa vahvan intuition ja muun kokemisen kanssa. Krista Lagus kertoo, että hän joutui luopumaan syvällisesti sisäistämästään analyyttisestä tieteellisestä ajattelusta päästäkseen eteenpäin kokemustensa kanssa.

Skeptikot elävät omassa tiukasti materialistisessa maailmassaan ja hylkäävät kaikki mahdolliset psi-kokemukset pelkkinä aivokummituksina ilman totuusarvoa. Jukka Häkkisen kirja ilmeisesti kuvastaa heidän käsityksiään.

Skeptikot ovat aivan vakavissaan esittäneet näkijöille haasteitaan, joissa he tarjoavat merkittäviä rahallisia houkuttimia päästäkseen itse toteamaan aitoja psi-ilmiöitä. Skeptikkojen ja uushenkisten maailmankuvien eriytyneisyyttä kuvaa se, että uushenkisten arkipäiväisen todellisina ja varmoina pitämät psyykkiset kyvyt eivät kuitenkaan ole riittäneet haasteiden voittamiseen, monista yrityksistä huolimatta. Haasteen kriteerien sopiminen skeptikkojen ja näkijöiden kesken tosin on vaikeata siksi, että näkijät eivät näytä saavan haluttuja tietoja, vaan tulee vain sellaista mitä on tullakseen.

Valtavirtatieteissä on noin sadan vuoden ajan totuttu olettamaan, että luonnonlait tunnetaan jo niin hyvin, että psi-ilmiöt ja näkijöiden kyvyt ovat jo periaatteessa mahdottomia. On syntynyt tieteen tabu, jonka mukaan parapsykologia on vahingollista pseudotiedettä ja taikauskoa, jonka vakavaan tutkimiseen ei ole syytä antaa rahoitusta. Vain harvat tutkijat ovat uskaltaneet vaarantaa toimeentulonsa ja maineensa ryhtymällä pätevöitymisensä jälkeen parapsykologian tutkijoiksi.

Erikoisten kokemusten julkisuuden lisääntyessä voisi toivoa, että eri leirit alkaisivat ymmärtää toisiaan enemmän ja maailmankuvan kannalta tärkeästä "yliluonnollisen" mahdollisuudesta tulisi varteenotettava tutkimuskohde, tapahtumien totuusarvon tutkiminen mukaan lukien.

Tuottavatko näkijät aitoja psi-ilmiöitä?

Mielestäni näkijöiden saamat tiedot on tarkistuksissa todettava paikkansa pitäviksi aineellisessa maailmassa ennen kuin niitä voidaan pitää psi-ilmiöinä. Pelkkä olettaminen joko aidoksi tai huuhaaksi ei ole viisasta. Rajan takaa, henkimaailmasta ja muilta planeetoilta saadut tiedot vaihtelevat kovin paljon, joten näkijät eivät ole toistaiseksi pystyneet tuottamaan kattavaa ja yksityiskohdissaan tieteellisen vakuuttavaa maailmankuvaa.

Meedioiden ja selvänäkijöiden yleisöistunnoissa he kertovat näkemiään asioita ja pyrkivät kohdentamaan ne jollekin paikalla olevalle osanottajalle. Anu Väisänen kertoo tästä prosessista videolla (2). Olen ollut mukana noin kymmenessä tällaisessa tilaisuudessa eivätkä tapahtumat ole yhdessäkään olleet yhtä suoraviivaisia kuin Väisänen kuvailee. Sivullisena arvioiden tapahtumat eivät ole olleet minulle kovinkaan vakuuttavia, vaan ne ovat olleet melkoista hapuilua, jossa rajantakaisen hengen maanpäällistä henkilöllisyyttä joudutaan etsimään vuorovaikutuksessa yleisön kanssa, hakupiiriä yhä enemmän laajentaen.

Laajentaminen menee yleensä seuraavaan tapaan. Ensin kuvaillaan kuolleen henkilön ulkonäköä ja ehkä kerrotaan etunimi, joka on se tai se tai jotain sen tapaista. Ellei kyseessä ole äiti tai isä, niin se voi olla esivanhempi tai jommankumman vanhemman sisarus tai sitten tuttava tai naapuri. Ellei selvänäkijän kertomalle kohteelle löydy sopivaa vastaavuutta nyt, niin se voi tarkoittaa myös tulevaisuutta. Sanomat sitten sisältävät hyvin yleisluontoista tietoa, esimerkiksi että rajan takana on kaikki hyvin ja henki ojentaa kukkakimpun kohdehenkilölle.

Entisiltä ajoilta kerrotaan, että yleisötilaisuuksissa meedio on suoralta kädeltä kertonut hengen etu- ja sukunimen ja erittäin tarkkoja paikkansa pitäviä yksityiskohtia hänen elämästään ja kuolemastaan. Vaikka enää ei sellaiseen tarkkuuteen yleisötilaisuuksissa kokemukseni mukaan päästä, niin olen aina silloin tällöin huomannut väläyksiä, joita olen pitänyt aitona selittämättömänä tietona. Selityksenä yleisötilaisuuksien sivullisen kannalta heikolle onnistumiselle voisivat olla esimerkiksi, että tilanne on hajottavampi kuin yksityisistunto, että näkijä ei voi kertoa julkisesti kaikkein henkilökohtaisimpia näkemiään asioita ja että sivullisella ei ole samaa taustatietoa kuin sanoman saajalla.

Monet kriittisetkin henkilöt ovat kertoneet saaneensa yleisötilaisuuksissa niin yksityiskohtaisia ja paikkansa pitäviä sanomia, että ovat vakuuttuneet yhteyden aitoudesta siinä mielessä, että kyseessä oli psi-ilmiö. Uskon, että yksityisistunnoissa vakuuttavuus on vielä paljon suurempi. Ilmeisesti monet sanoman saajat ovat yleisötilaisuuksissa sen verran hämmentyneitä, että eivät osaa suhtautua sanomaan sillä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla, vaan sen arvo selviää vasta ajan kanssa.

Itse olen saanut sanoman yleisötilaisuudessa vain kerran, ja välittömästi se tuntui mitäänsanomattomalta. Sanoman merkitys tuli ilmeiseksi vasta kokonaisuuden selkiinnyttyä. Sain selvän vastauksen minua juuri silloin askarruttaneeseen kysymykseen. Ulkomainen meedio sanoi minua tuntematta minun olevan enemmän käytännön ihminen kuin teoreetikko, mikä pitää hyvin paikkansa. Olen huomannut, että kuulun siihen ihmisten pieneen vähemmistöön, jolle havainnot ovat paljon tärkeämpiä kuin teoriat ja ideologiat. Kyseessä ei ollut yhteys kehenkään edesmenneeseen sukulaiseeni, vaan tilanne tuntui lähinnä selvänäöltä. Nyt olen sitä mieltä, että sanomassa oli riittävästi oikeata asiaa ollakseen osoitus psi-kyvystä. 

Mielestäni tulevien näkijöiden lapsena kertomat spontaanit kokemukset vahvistavat psi-ilmiöiden aitoutta. Juuri puhumaan oppineet pikkulapset kun eivät ole vielä ehtineet käydä kursseilla eivätkä lukea mitään, ja heidän maailmankuvansa pitäisi olla hahmottamaton ja avoin. Siksi lasten sanomisissa olisi paljon kenttätutkimuksen aihetta.

 

Linkkejä

1. Shadow Cameran YouTube-kanava
https://www.youtube.com/channel/UCfvxYaBKSjeaJd_j-Suk87g

2. RTV esittää: Paulin pakeilla Anu Väisänen
https://www.youtube.com/watch?v=NCYWGcKg22s

3. Rajatieto TV esittää: Paulin pakeilla - Pirjo Hutchings
https://www.youtube.com/watch?v=JcI6ljm1yqc

4. Maailmankuvia: tri Johanna Blomqvist
https://www.youtube.com/watch?v=7RsYmoUdBsE

5. Sinikka Piippo: Jokaisessa puussa elää henki
https://www.terve.fi/artikkelit/sinikka-piippo-jokaisessa-puussa-elaa-henki

6. Maailmankuvia: Laila Mäkinen
https://www.youtube.com/watch?v=QNpidyW6k7Q

7. Erkki Lähde: luontokosketus
https://www.youtube.com/watch?v=HhkcKduyslg

8. Merja Sankelo: Matkalla Casa de Dom Inacioon
https://www.youtube.com/watch?v=CjW8RBa3kXc

9. RTV esittää: Paulin pakeilla Krista Lagus
https://www.youtube.com/watch?v=BOjcsSwDZ78

10. Maailmankuvia: Erika Juusola
https://www.youtube.com/watch?v=EwruNn6FZQI

11. Tarja Sahari: Elämäni
https://www.youtube.com/watch?v=foNM1wUnThA

12. RTV esittää: Paulin pakeilla Marjut Saariniemi
https://www.youtube.com/watch?v=Zx-GVOKrd-U

13. Kalle Haatanen – Jukka Häkkinen: Hallusinaatioiden psykologia
https://areena.yle.fi/audio/1-50512020