sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Kenttätutkimuksesta

Päivitetty 23.5.2018


Parapsykologian tutkimuskenttä jakautuu karkeasti kahtia – spontaanitapausten tutkimukseen ja kokeelliseen tutkimukseen. Spontaanitapausten tutkimus vaatii ehdottomasti tuekseen kenttätutkimuksen, jonka puitteissa tapausten luotettavuutta tarkistetaan ja hankitaan lisätietoja ja täsmennyksiä yksittäisistä tapahtumista. Kenttätutkimuksissa kerätään tietoa haastattelemalla, mahdollisia aineellisia jälkiä tutkimalla ja pienimuotoisilla kokeiluilla. 


Spontaanitapauksista on kolme juttua toisaalla täällä, otsikoilla Spontaanitapauksista, Spontaani-ilmiöitä ja Yhteensattumia.


"Raakahavainnot"

Eri lähteistä löytämieni tietojen perusteella on pääteltävissä, että Suomessa tapahtuu päivittäin spontaanisti hyvin suuri määrä asioita, joita niiden kokijat pitävät yliluonnollisina, ja tilanne on sama kaikissa maailman maissa. Tällaiset kertomukset muodostavat raakahavainnot, joita sitten on tarpeen jalostaa kenttätutkimuksen avulla. 

Satoja havaintokertomuksia tarkistellessani olen huomannut, että lähes kaikki kokijansa yliluonnollisina pitämät havainnot ovat seuraavan laisia:

1. Tulkinnanvaraisia rajatapauksia psi-ilmiöiden ja tavallisten ilmiöiden välillä. Tällaisia ovat esimerkiksi lievät yhteensattumat tai epämääräisissä olosuhteissa tehdyt havainot.

2. Hyvin todennäköisiä tavallisia aistiharhoja, esimerkiksi unihalvauksia.

3. Vuosikymmeniä pelkästään muistin varassa säilyneitä tapahtumia, jotka ovat ehtineet menettää todistearvonsa lähes kokonaan.

Skeptikot ovatkin sitä mieltä, että kaikki tällaiset "anekdootit" ovat selitettävissä tavallisilla ilmiöillä eli harhoilla, virhearvioinneilla ja huijauksilla, ja tieteen valtavirran edustajat valitettavasti uskovat samoin. Kun tekee riittävästi kenttätutkimusta, niin tuskin voi olla huomaamatta, että näin ei käytännössä ole. Mukana on pätevien kokijoiden tekemiä tarkkoja havaintoja, joiden yksityiskohdat pysyvät selittämättöminä kaikkien tarkistusten jälkeenkin. Mukana on myös aineellisia ilmiöitä kuten kappaleiden siirtymisiä ja särkymisiä ja esineiden selittämättömiä ilmestymisiä eli apportteja. Tällaisia tapauksia pidän aitoina psi-ilmiöinä.

Kokemuskertomuksia tarkistelevan on helppo huomata, että rehellinen kokija kertoo konkreettiset asiat oikein. Hatarin perustein tehdyt tulkinnat pyrkivät aina vääristämään havaintoja, ja epämääräisissä tai monimutkaisista tilanteista tehdyt tulkinnat voivat tehdä kertomukset käsittämättömiksi. Selvästi havaittavat yksinkertaiset asiat kuitenkin säilyvät tunnistettavina. Tämän voi parhaiten havaita ufotutkimuksessa, missä havainnon todellinen, luonnollinen syy useimmiten saadaan selville. Näin saadaan arvokasta tietoa ihmisen havaintokyvyn ja tulkintojen rajoista. 


Haastattelutekniikka

Kaikki haastattelut on tietenkin tarpeellista tallentaa joko ääni- tai videotallenteiksi. Turvallisuus- ym. syistä tilanteessa pitäisi aina olla kaksi haastattelijaa. Useamman kokijan tapauksissa kaikki kokijat tulee haastatella erikseen ilman muiden läsnäoloa. Kertomuksia vertailemalla saadaan arvokasta tietoa kertomusten luotettavuudesta. Tällainen kokijoiden erottaminen voi tietenkin huonontaa luottamuksellista ilmapiiriä, mutta mahdollisuuksien mukaan niin kannattaa yrittää tehdä.

Ennen haastattelun alkua ei missään vaiheessa saa paljastaa sitä, mitä ajatuksia ja mielipiteitä haastattelijoilla on tapauksesta saamiensa ennakkotietojen perusteella. Jotkut haastateltavat voivat pitää sitä jotenkin outona, mutta parhaiden mahdollisten tietojen saamisen kannalta se on välttämätöntä.

Haastattelun kulusta minulle on muodostunut mielestäni parhaiten toimiva malli:

1. Kontaktin luominen – keskustelua arkipäiväisistä asioista.

2. Kokijan vapaa ja mahdollisimman täydellinen kertomus havainnoista. Siihen ei saa puuttua muuta kuin siinä tapauksessa, että kertominen jostain syystä pahasti pysähtyy.

3. Tietojen täydentäminen kysymyksillä. On äärimmäisen tärkeätä, että kysymykset ovat niin avoimia, että ne eivät johdattele haastateltavaa mihinkään suuntaan. Esimerkiksi: "kuvaile,  minkä näköinen se olento oli?" eikä "oliko se sellainen harmaapukuinen haltija?".

4. Vasta haastattelun tultua lopullisesti valmiiksi voidaan siirtyä vapaaseen keskusteluun ja haastattelijat voivat sopivassa määrin paljastaa omia mielipiteitään. Jatkokeskustelussa voi tietenkin vielä tulla esiin uutta ja hyödyllistä tietoa.


Tietojen keräily

Pääasiallinen kenttätutkimuksen toimintatapa on tietojen kerääminen ja myöhempi yhteenvetojen tekeminen. Haastattelujen kuluessa selviää yleiskuva kokijoiden persoonallisuudesta ja elämäntilanteesta. Kun kokemuskertomukset on saatu talteen, niin sitten lähdetään tarkistamaan niitä mahdollisuuksien mukaan. Kysellään kokijoiden lähipiiriltä, mitä tietoa heillä olisi. Tarkistetaan ajankohdan lehtiuutisia ja asiaan liittyviä tietoja netistä.

Fysikaaliset ilmiöt voivat mielestäni antaa vakuuttavinta mahdollista näyttöä psi-ilmiöiden olemassaolosta. Siksi on tarpeen dokumentoida niiden tapahtumisympäristö valokuvin ja videoimalla. Mahdolliset jäljet tapahtumista ja jäljelle jääneet todistuskappaleet on tarpeen tutkia mahdollisimman tarkkaan tieteen valtavirran menetelmillä. 

Kummitusten metsästäjillä on käytössään laaja teknisten laitteiden arsenaali, kun he lähtevät tutkimaan rakennuksia, joissa tapahtuvasta kummittelusta on tietoja.

Kenttätutkimus on monipuolista toimintaa, joka vaatii monenlaista erikoisosaamista. Tarvittaisiin esimerkiksi elektroniikkainsinöörin, lääkärin, psykiatrin, fyysikon, kemistin, hypnologin ja folkloristin tietoja ja taitoja.


Tutkimusnäkökohtia

Olennaisen tärkeä tieto on se, voidaanko koetut ilmiöt varmistaa ulkoisessa maailmassa tapahtuneiksi vai ovatko kokemukset vain päänsisäisiä. Yksin koettujen asioiden varmistus on tässä suhteessa epävarmaa. Joskus kokemusten tutkiminen loppuu siihen, että kokija on todettavissa mieleltään häiriintyneeksi, harvemmin tulee kysymykseen huijausyritys.

Spontaani-ilmiöt ovat useimmiten yksittäistapauksia ilman kokeiden järjestämisen mahdollisuutta. Joskus kuitenkin ilmiöt voivat toistua niin usein, että kannattaa yrittää niiden dokumentointia. Esimerkiksi vielä aktiivinen poltergeist tai joidenkin ihmisten ympärillä toistuvat ilmiöt ovat sellaisia. Mahdollisten toistuvien äänien tallennus on helppoa ja suhteellisen halpaa sanelulaitteiden avulla. 

Strategisia kohtia voi varmistaa ripottelemalla talkkia tai jauhoja, nokeamalla pintoja kynttilällä tai peittämällä niitä tahnoilla. Olisi hauska joskus saada polteirgeistilta tai kummitukselta sormenjäljet tai jalkapohjien tai kengänpohjien jäljet. Kalliimmasta päästä ovat sitten valvontakamerat ja lämpötilan mittaukset tallennuksineen sekä sähkömagneettisen kentän mittausten tallentaminen.

Paras löytämäni kenttätutkimussivusto on ASSAP:illa, linkki (1). He noudattavat tiukkaa tieteellisyyttä ja ovat keränneet sivuilleen suuren määrän tutkimusnäkökohtia ja omia tutkimustuloksiaan. Kuitenkin minulle on jäänyt heistä hiukan jäykkä kuva, ja mm. ghost boxin arviointia en heidän sivuiltaan  löytänyt.


Kenttätutkimus Suomessa

Harrastuslähtöistä tutkimustoimintaa on maassamme tälläkin hetkellä olemassa. Oulussa toimii edelleen selittämättömien ilmiöiden tutkimusseura OSIT, jonka kotisivut ja blogi ovat linkissä (2). Valitettavasti seuran jäsenet ovat joutuneet aiheettoman leimautumisen pelossa suojaamaan henkilötietonsa julkisuudelta ja seuran toiminta on viime vuosina selvästi hiipunut. Olisi toivottavaa, että vastaavia seuroja perustettaisiin eri puolille Suomea etäisyyksien lyhentämiseksi ja tutkimuskäyntien helpottamiseksi. Luonnollisesti näiden seurojen pitäisi myös verkostoitua ja vaihtaa tietoja, jolloin tutkimus tehostuisi.

Kummitusten metsästämisessä on jonkinlainen boomi tällä hetkellä. Facebookissa ja YouTubessa löytyy runsaasti heidän tuottamaansa suomalaista materiaalia. Linkeissä (3 - 5) on kolmen nökyvimmän ryhmän osoitteet. Liian vähäinen kriittisyys ei tuota kestäviä tuloksia, mutta jos puolestaan on liian valikoiva ja kriittinen, niin haaviin jää tuskin mitään. Tarkistettavien tapausten valinnassa ei saa olla liian nirso, koska asiat varmistuvat vasta tarkistuksissa.

Itse otan mielelläni vastaan ilmoituksia oudoista kokemuksista, sähköposti olavi.kiviniemi at gmail.com. Jani Lassila on pitkän linjan tutkija ufojen ja paranormaalin alalla. Hänen monipuolinen sivustonsa on linkissä (6). Myös hän ottaa vastaan tapauskertomuksia. Tapaukset käsitellään luottamuksellisesti siten, että kokijoille ei aiheudu haittaa julkisuudesta.

Nykyisen tilanteen parantamiseksi spontaanitapauksille ja kenttätutkimukselle tarvittaisiin lisää julkisuutta. Tapauskertomuksia alkaa jo olla julkisuudessa runsaasti, joten "yliluonnollisen" tabu voi olla jo murtumassa. Lisäksi on olemassa lukuisia Facebook-rymiä, joiden jäsenet kertovat toisilleen erikoisista kokemuksistaan, mutta ne ovat julkisuudelta suljettuja ryhmiä. Pelkät kertomukset eivät kuitenkaan riitä, vaan niitä pitäisi ehdottomasti tarkistella kenttätutkimuksen avulla. Kun tutkimus tehostuisi, niin luotettavasti tutkittuja tapauksia voitaisiin myös julkaista enemmän.

Kenttätutkimukseen tarvitaan lisää aktivisteja, jotka kaivaisivat esiin tapauksia, suodattaisivat pois väärät hälytykset ja saisivat kasaan yksityiskohtaisia raportteja. Vaatii runsaasti työtä ja kärsivällisyyttä, kun yrittää tulkita ylimalkaisesti muotoiltuja kertomuksia ja tekee tarkistuksia. Todistusvoimaiset tapaukset ovat harvinaisia, mutta hyvällä onnella niihin voi törmätä nopeastikin. 

Kenttätutkimus on parhaimmillaan hyvin antoisaa ja tarjoaa hienoja näköaloja siihen, mikä on ihmisen osa tässä maailmassa. Se voisi olla hauskaa yhteistyötä ja sen on pakko ollakin yhteistyötä, koska tarvitaan asiantuntemusta monilta aloilta. 




Kummitusten metsästyksestä

Haamunmetsästäjät tekevät ihailtavan innokkaasti työtä tutkimuksissaan ja sijoittavat runsaasti rahaa tutkimuslaitteistoonsa. Siksi toivoisin, että he onnistuisivat tuottamaan kovan luokan näyttöä kummittelun olemassa olosta. Sellaiseksi katsoisin esimerkiksi kylmien kohtien olemassaolon osoittamisen tallennetuilla lämpötilakäyrillä, ghost boxilla saadut pitkät ja selvät lauseet ja kummituksista tai esineiden liikkumisesta saadun kuvallisen näytön. Tutkijoiden tuntemukset voivat hyvinkin olla aito merkki kummituksista, mutta ne eivät kelpaa todisteiksi elleivät ne tuo ennalta tuntematonta ja paikkansa pitävää tietoa vanhoista tapahtumista.

Yleisimmin käytettyjen tutkimusvälineiden joukossa on radioskanneri eli ghost box, joka pyyhkii läpi radiotaajuuksia nopeudella, joka on asetettavissa. Tuloksena kuuluu useimmiten rytmikästä särisevää kohinaa ja sen joukossa lyhyitä säveliä ja puhuttuja tavuja. Laitteen käytössä pitäisi aina ottaa huomioon normaali satunnainen äänitausta eikä liian helposti hyväksyä lyhyitä tavuyhdistelmiä vastauksina esitettyihin kysymyksiin. Vastausten pitäisi myös olla niin selkeitä, että useat ihmiset tulkitsevat ne sokkoutetussa kokeessa samoilla sanoilla.

Ghost boxia on myös tutkittu ja lähes aina on saatu tulokseksi, että sokkoutetuissa kokeissa eri ihmiset tulkitsevat samoja ääniä eri sanoilla. Eräästä tällaisesta kokeilusta kerrotaan linkissä (7). 
Kokeilun tutkijoiden loppupäätelmä on karu:


Although a larger sampling of participants would strengthen the support of our hypothesis, we conclude there is enough information to state the Ghost Box is not a proper research tool for paranormal investigating due to the strong bias involved in the use and interpretation of the responses in the field.

Melkoinen poikkeus tästä on löytämäni kirja (nimi alla lopussa), jossa tutkijat tekivät ilmeisen tarkkaa tieteellistä työtä ja saivat uskomattoman hyviä tuloksia – pitkiä keskusteluja, selittämätöntä vuorovaikutusta ja oikeita tietoja. Kirjasta voi Googlebooksista lukea monia poimittuja sivuja, linkki (8).


Linkkejä

1. ASSAP: Association for the Scientific Study of Anomalous Phenomena
http://www.assap.ac.uk/

2. OSIT-ryhmän kotisivut ja blogi
http://www.osit.fi
http://ositutkimusseura.blogspot.fi/

3. Ghost Investigations Finland
https://www.facebook.com/GhostInvestigationsFinland/

4. Paranormal Investigations Group ry.
https://www.facebook.com/Haamuveljet/

5. Aavedata
https://www.facebook.com/aavedata

6. Jani Lassilan sivusto
https://sites.google.com/site/parapsykologia/

7. Mitch Silverstein, Stephanie Bohn, Kenny Biddle (2015): Testing the Validity of the Ghost Box as a Tool for Paranormal Investigation
http://nyackparanormal.com/GB2015/GB2015.htm

8. Monien sivujen valikoima kirjasta
https://books.google.fi/books?id=fcMo9DePkekC&pg=PA62&lpg=PA62&dq=ghost+box+science&source=bl&ots=zzdLtYJ4ld&sig=zcQ7hVKiNo90c2SBO5wdbnoHvyI&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwiWrrfW5__aAhWBWiwKHacRDT44ChDoATADegQIABA7#v=onepage&q=ghost%20box%20science&f=false



Kirja

Shawn Taylor & ‎Daniel Morgan (2013): The Double-Blind Ghost Box: Scientific Methods, Examples, and Transcripts.

torstai 26. marraskuuta 2009

Jälleensyntymisestä


Jälleensyntymiseen viittaavien tapausten pioneeritutkija Ian Stevenson. Kuvan lähde on Wikipedia.


Päivitetty 14.11.2021

Jälleensyntymisestä puhutaan yleensä uskona tai oppina. Harvemmin otetaan huomioon, että kyseessä on empiirisesti, kokemusten ja parhaimmillaan havaintojen perusteella tutkittava ilmiö. 

Jälleensyntymiseen uskominen lievittää kuoleman ja täydellisen häviämisen pelkoa, ja monien mielestä täydellinen ihmisten välinen oikeudenmukaisuus edellyttäisi useampia elämiä. Kuitenkaan kaikki tässä maailmassa ei ole niin kuin toivottaisiin. Tarvitaan kriittisyyttä ettei elettäisi pelkästään toiveajattelun varassa, sillä virheelliseen tietoon perustuvista toiveista todellisuuteen herääminen on aina tuskallista.

Itämaisiin ja monien alkuperäiskansojen uskontoihin kuuluu jälleensyntyminen eri tavoin tulkittuna. Käsittelen aihetta tässä kuitenkin lähinnä havaintojen ja niistä tehtävien johtopäätösten kannalta. Yksinkertaisuuden vuoksi en jatkossa aina käytä sanoja suhteellistavia lainausmerkkejä tai sanoja "kerrottu", "väitetty", jne. vaikka ilmiöt tai havainnot olisivat joidenkin mielestä kiistanalaisia. 


Jälleensyntymiseen viittaavia kokemuksia

Jälleensyntymiseen viittaavia tapauksia tulee esiin monella tavalla, sekä spontaanisti että kokeilujen ja tutkimuksen kautta. Kokeellisesti voi jälleensyntymistapauksia etsiä taannuttamalla hypnoosissa syntymää edeltäneeseen aikaan. Jotkut kertovat pääsevänsä katsomaan edellisiä elämiään henkisten harjoitusten tuloksena, mutta näistä kokijoista ei yleensä ole apua tutkimukselle.

Vahvinta todistusaineistoa jälleensyntymisen puolesta ovat lapset, jotka heti puhumaan opittuaan alkavat kertoa eläneensä jo aikaisemmin. He eivät ole vielä ehtineet katsoa kovin paljon aikuisten TV-ohjelmia puhumattakaan kirjojen lukemisesta. Parhaimmissa tapauksissa heidän kertomuksistaan on voitu tunnistaa edellisen elämän persoonallisuus ja päästy tekemään tarkistuksia edellisen elämän perheenjäsenien parissa.

Aikuisiällä monet ovat nähneet äärimmäisen selviä, vuosien kuluessa silloin tällöin toistuvia unia, joissa he ovat osallisina historiallisissa tapahtumissa. Niissä on joskus todettu niin selviä ja harvoista lähteistä löytyviä oikeita yksityiskohtia, että ne hyvinkin voisivat olla jälleensyntymismuistoja. Jotkut ovat saaneet vahvoja, yksityiskohtaisia kokemuksia tai muistikuvia jopa spontaanisti valvetilassa. Monet ovat kertoneet osanneensa suunnistaa oikein paikoissa, missä he eivät ole milloinkaan käyneet.

Selvänäkijöiden normaalirekvisiittaan kuuluvat kuvailut asiakkaiden edellisistä elämistä. Pahamaineisia entisiä elämiä ovat monet jälleensyntyneet Kleopatrat, keisarit, uskonnolliset johtajat ja muiden planeettojen asukkaat. Pahamaineisia siksi, että heillä loogisesti voi olla vain yksi jälleensyntymisketju ja heistä on joko liian paljon julkista tietoa tai sitten ei ollenkaan mahdollisuuksia tarkistuksiin. Olen kuitenkin kuullut monia kertomuksia, että useammat selvänäkijät olisivat toisistaan riippumatta kertoneet henkilölle samoista edellisistä elämistä, ja sehän on hyvin merkillistä ja merkillepantavaa.

Spiritualististen meedioiden antamat tiedot ovat nykyään enimmäkseen myönteisiä jälleensyntymisen suhteen ja aihe kuuluu tärkeänä osana uushenkisyyteen. Fysikaalisen mediumismin suomalaisen asiantuntijan Georg Lindströmin (1996, s. 99 - 101) kertoman mukaan jälleensyntyminen ei tule esiin fysikaalisissa istunnoissa ja alan toimijat yleensä kieltävät sen selvästi. Carl A. Wicklandin (1924/1971, s. 352) kirjassa itse H. P. Blavatsky tuli henkimaailmasta kertomaan, että jälleensyntyminen ei ole totta.


Esimerkkejä merkittävistä tapauksista

Intiasta löydettyjä lapsitapauksia käsittelevässä kirjassa (1975, s.70-106) kerrotaan yhdeksän muun tapauksen ohella vuonna 1956 syntyneestä Gopal Guptasta. Hän oppi puhumaan vasta melko myöhään, vasta yli kaksivuotiaana. Ensimmäinen vihje jälleensyntymismuistoista tuli melko pian puhumaan oppimisen jälkeen. Silloin Gopalia pyydettiin tuomaan vesilasi vieraalle. Hän tekikin työtä käskettyä, mutta ei suostunut korjaamaan lasia pois, vaan sanoi: "En vie sitä, minä olen Sharma". Sharma oli korkea kasti, jonka edustajille palvelijat hoitivat käytännön työt. Hänen nykyinen perheensä oli alempaa kastia.

Gopal Gupta antoi entisestä elämästään yhteensä 46 yksittäistä tietoa, joista lähes kaikki olivat tarkistettavissa ja oikein. Seuraavassa on muutama esimerkki yksityiskohtaisimmista paikkansa pitäneistä tiedoista:

- hänellä oli palvelijoita, jotka veivät astiat pois pöydästä
- hänellä oli hyvin suuri talo Mathurassa
- hän oli johtajana lääkeyrityksessä, jonka nimi oli "Sukh Shancharak"
- hän kätteli tohtori Radhakrishnania Agran yliopistossa
- hänen nuoremmalla veljellään oli vaimo, joka oli kotoisin Assamista
- hänen veljensä ampui hänet
- häntä ammuttiin rintaan
- hän tunnisti mm. vanhemman ja nuoremman veljensä ja oman kuvansa
- hän osasi osoittaa tarkasti murhapaikan yrityksen tiloissa

YouTubesta löytyy monia mielestäni merkittäviä hyvin tutkittuja tapauksia. Yksi on yhdysvaltalainen poika James Leininger, jonka tarina kerrotaan esimeriksi linkissä (1). Heti puhumaan opittuaan James kertoi vaiheistaan hävittäjälentäjä James Houstonina ja muisti lentäjätovereitaan nimeltä ja myös lentotukialuksensa nimen. Hän myös piirsi ilmataistelukohtauksia ja hänellä oli yllättävän tarkkoja tietoja ohjaamansa hävittäjän ominaisuuksista. Aluksi skeptiset vanhemmat olivat myöhemmin sitä mieltä, että James ei voinut saada tällaisia tietoja televisiosta eikä mistään muualtakaan.

Eräässä vaiheessa James kärsi pahasti painajaisunista, joissa hän oli putoavassa hävittäjässä eikä päässyt siitä pois. Vihdoin isä alkoi tarkistella arkistoista hänen kertomustaan, jolloin koko tarina paljastui.

Toinen merkittävä tapaus on poliisietsivä Robert Snow, joka kertoo tarinansa esimerkiksi linkissä (2). Hypnoosissa ilmeni, että hän oli ollut edellisessä elämässään varsin tuntematon taiteilija Carroll Beckwith, joka rahan takia ja vastoin tahtoaan joutui maalaamaan muotokuvia. Snow näki hypnoosissa kohtauksen, jossa hän maalasi kyttyräselkäisen naisen muotokuvaa. Jostain syystä hän liikuttui syvästi hypnoosin tapahtumista ja alkoi etsiä tuota maalausta. Pitäisi olla helppo homma ammattimiehelle, mutta eipä ollutkaan. Taulun maalaajan henkilöllisyys paljastui vasta erittäin työlään tutkimuksen jälkeen eikä ehkä olisi onnistunut ilman onnellista "yhteensattumaa".

Kolmas tapaus on ruotsalainen Barbro Karlén, joka unissaan näki eläneensä Anne Frankina, tunnettuna natsien uhrina, joka piilopaikassaan ehti kirjoittaa kuuluisan päiväkirjansa. Kaksivuotiaana Barbro sanoi vanhemmilleen, että hänen nimensä ei ole Barbro vaan Anne. Barbro kertoo tarinansa lyhyesti linkissä (3) ja täydellisenä linkissä (4). Hyvin liikuttava on kertomus perheen matkasta Amsterdamiin, missä Barbro osasi opastaa heidät taloon, jossa Anne Frank aikanaan piileksi. Barbro Karlénista on lyhyt maininta englanninkielisessä Wikipediassa, mutta ruotsinkielisestä sellainen artikkeli puuttuu.

Suomestakin on YouTubessa ainakin yksi tapaus. Jouko Ollikainen kertoo omista mielenkiintoisista aikuisiän kokemuksistaan linkissä (5). Hän kohtasi "sattumalta" erittäin tutun oloisen ruotsalaisen miehen ja myöhemmässä vaiheessa näki edessään tekstin "förra livet" eli "entinen elämä". Intuitionsa avulla hän sai sanat "Candas", "Jean" ja "Pierre" ja pääsi merkillisten tapahtumien pyörteisiin. Myöhemmin tuli myös selitys sille, miksi Jouko varhaislapsuudessaan oli sanonut "oikean äidin" etsivän häntä. Hänen edellisen elämänsä äiti oli surrut nuorena kuollutta poikaansa ehkä epätavallisen kovasti.  


Tutkimuksia ja niiden tuloksia

Vuonna 2007 edesmennyt Ian Stevenson oli uraauurtava ja edelleenkin merkittävin jälleensyntymiseen viittaavien tapausten tutkija. Hän löysi tutkimuksissaan parisen tuhatta aidon tuntuista lasten jälleensyntymistapausta. Kirjassaan (1997) hän esittelee syntymämerkkejä ja epämuodostumia, jotka muistuttivat edellisen elämän persoonallisuuden syntymämerkkejä tai elämän aikana syntyneitä ruumiinvammoja. Stevenson kertoo laajoista tutkimuksistaan linkissä (6).

Stevenson (1997, s. 3-6) kaavailee kirjassaan, millainen täydellinen lapsen jälleensyntymistapaus voisi olla. Täydellisestä reseptistä jää kuitenkin lähes aina jotakin puuttumaan käytännön tapauksissa. Stevenson luettelee seuraavat vaiheet:

- joku on ennen kuolemaansa ilmoittanut aikeensa  syntyä tiettyyn perheeseen
- tulevat vanhemmat näkevät ennusunia ennen lapsen syntymistä
- lapsen kehossa on syntymämerkkejä tai epämuodostumia, jotka muistuttavat edellistä persoonallisuutta
- lapsi alkaa kertoa edellisestä elämästään heti kun oppii puhumaan
- lapsen mieltymykset, tavat ja tunnereaktiot vastaavat edellistä persoonallisuutta
- edellisen elämän perhe löytyy lapsen puheiden perusteella
- vahvistukset edellisen elämän perheen piirissä eli ihmisten ja esineiden tunnistamiset oikein

James Matlock (2018, linkki 7) on kirjoittanut mainioon psi-ensyklopediaan kattavan artikkelin jälleensyntymisestä.

Leo Näreaho (1995) on kirjoittanut jälleensyntymisestä loistavan tietopaketin, kirjan nimeltä Jälleensyntyminen. Tässä monipuolisessa ja hyvin perusteltuja ajatuksia sisältävässä kirjassa kerrotaan hypnoosissa saaduista, tarkistuksissa oikeiksi osoittautuneista ja hyvin epätodennäköisesti normaalitietä saaduista yksityiskohdista. Vastaavia kokemuksia ja tietoja on joskus saatu myös muissa muuntuneissa tajunnantiloissa. Suomessakin on tullut esille muutamia spontaaneja jälleensyntymismuistoja.

Jim Tucker (2007, linkki 8) on kirjoittanut hyvän yhteenvedon jälleensyntymistapausten tutkimustilanteesta menneisyydestä aikaan 10 vuotta sitten. Hänen mukaansa oli tutkittuja jälleensyntymistapauksia ollut tuolloin noin 2500. Näistä on mahdollista tehdä jo jonkin verran yhteenvetoa tapausten luonteesta. 

Tapauksia on löydetty Etelämannerta lukuun ottamatta kaikilta mantereilta, eniten maista joissa uskotaan jälleensyntymiseen. Stevenson (2001) julkaisi viimeisenä suurena työnään eurooppalaisista tapauksista kirjan, jossa on mukana myös viisi tapausta Suomesta.

Lapset ovat alkaneet puhua edellisestä elämästään yleensä 2-3 vuoden ikäisinä ja ovat unohtaneet muistonsa 6-7 vuoden iässä. Väliaika edellisen persoonallisuuden kuolemasta lapsen syntymään on ollut keskimäärin vain 15 kuukautta.

Edelliset persoonallisuudet ovat olleet yleensä tavallisia ihmisiä, usein lapsen lähipiiristä mutta myös kauempaa. Epätavallinen seikka on se, että edellisistä persoonallisuuksista peräti 70 % on kuollut väkivallan seurauksena tai muuten äkillisesti. Lapsista 35 %:lla oli edellisen persoonallisuuden kuolinsyytä koskeva fobia. Lapset toteuttivat spontaaneissa leikeissään edellisen persoonallisuuden tilanteita ja osoittivat muutenkin vahvoja tunteita edellisen persoonallisuuden kokemusten suhteen.

Stevenson (1997) kertoo, että tapaukset ovat yleensä olleet kaikkialla melkoisesti samantyyppisiä. Kulttuurisidonnaisuutta on kuitenkin löydetty muutamassa seikassa. Esimerkiksi syntymien väliajan pituus, sukupuolen vaihtumisen yleisyys ja sukupuolen vaihtumisen suunta ovat riippuneet ympäröivästä yhteiskunnasta. Yleensä jälleensyntymistapauksissa on sama kansallisuus ja lyhyehkö etäisyys. Karman esiintuloa Stevenson ei tarkkailusta huolimatta huomannut tutkimuksissaan.

Taannuttaminen hypnoosissa

Hypnoosilla on helppo suggeroida esiin paikkansa pitäviä muistikuvia hypnotisoidun menneisyydestä. Yllättävän helposti saadaan myös muistikuvia menneistä elämistä, kun koehenkilö taannutetaan aikaan ennen syntymää. Hypnoosilla tuotetuista jälleensyntymismuistoista on olemassa niin paljon aineistoa, että kirjoitin niistä oman juttunsa.

Syntymämerkkejä ja epämuodostumia


Stevenson oli lääkäri, joten hänellä oli hyvät edellytykset tutkia tarkasti aikaisempaan persoonallisuuteen viittaavia syntymämerkkejä ja epämuodostumia. Syntymämerkkejä on käytännössä kaikilla ihmisillä, joten hän kertoo kirjassaan (1997) eri puolilla, millaiset syntymämerkit voivat olla merkittäviä:

- tarvitaan syntymämerkin riittävä selkeys ja riittävän tarkka sijainti
- syntymämerkin "syitä" voivat olla esimerkiksi edellisen persoonallisuuden vammat, entiset kehonpiirteet, entiset syntymämerkit, sitomisjäljet, kirurgiset leikkausjäljet ja tahallinen tai tahaton edellisen persoonan ruumiin värjäytyminen
- toisinaan syntymämerkit ovat yllättävän tarkkoja, esim. luodinreiät näkyvät siten, että luodin sisään menon kohdalla on pienempi pyöreä jälki ja ulostulokohdassa suurempi ja reunoiltaan epäsäännöllinen jälki.

Osa Stevensonin kuvaamista syntymämerkeistä ja epämuodostumista on hänen artikkelissaan linkissä (9). valitettavasti kaikki kuvat ovat mustavalkoisia, jolloin niiden selkeys jonkin verran kärsii. On kuitenkin muistettava, että läheskään aina ei merkittäviä fyysisiä merkkejä jälleensyntymistapauksissa ole, vaan ilmiö on suhteellisen harvinainen.


Yhdennäköisyys ja sieluryhmät

Stevenson kiinnitti huomiota tutkittavana olevan ja aikaisemman persoonallisuuden mahdolliseen yhdennäköisyyteen vasta uransa lopulla. Yhdennäköisyystutkimuksen uranuurtaja on Walter Semkiw. Hän aloitti skeptikkona, mutta alkoi näkymättömän kovan äänen antamasta kehotuksesta tutkia asioita vakavasti. Hänen tutkimustuloksensa vakuuttivat hänet myöhemmin jälleensyntymisen todellisuudesta. Semkiwin elämäntarinaan pääsee hyvin kiinni New Thinking Allowed - haastattelusarjasta, joka alkaa linkistä (10). Hänen ylläpitämänsä sivusto on linkissä (11) ja Laurel & Hardyn tapaus linkin (12) videolla.

Semkiw on kerännyt ainakin yli sata kuvaparia, joista nykyään elävien yhdennäköisyys historiallisten henkilöiden kanssa tulee selvästi esiin. Hän on löytänyt suurimman osan näistä tapauksista selvänäkijän avustuksella, jonka henkiopas antoi nimitiedon historiallisten henkilöiden nykyisistä persoonallisuuksista. Kun Semkiw näin pääsi jäljille, niin hän tarkisti näiden henkilöparien persoonallisuuden piirteet ja elämänvaiheet. Ilmeni, että niissä oli suuret määrät samankaltaisuutta ja yhteensattumia. Esimerkiksi mykkäfilmin koomikkopari Laurel & Hardy ovat hänen mukaansa syntyneet uudelleen veljesparina, ja todisteet siitä ovat mielestäni vakuuttavat.


Walter Semkiw ja yksi hänen kuvapareistaan.

Walter Semkiw huomasi myös, että Yhdysvaltojen vallankumouksen aikaiset henkilöt ovat syntyneet nykyaikaan ihmisinä, jotka ovat uudelleen jonkin verran tekemisissä toistensa kanssa. Sitä voisi nimittää sieluryhmien jälleensyntymiseksi. Leo Näreaho kertoo kirjassaan (1995, s. 200-206) hämmästyttävän ja monimutkaisen tarinan, miten joukko 1200-luvulla Ranskassa eläneitä, vainottuja kataareja oli syntynyt uudelleen Englantiin. Lapsuudessa unien perusteella tehtyjen päiväkirjojen ja uskomattomien kokemusten ja yhteensattumien avulla löytyi 1960-luvulla ryhmä, joiden kokemukset ja persoonallisuus kataareina voitiin tarkistaa paikkansa pitäviksi.

Yllättäen samantyyppinen ilmiö on hiljakkoin tullut esiin myös Suomessa, Apassi-intiaanien syntymisenä uudelleen. Pauli Liikalan johdolla he ovat päässeet keskinäiseen yhteyteen ja muodostaneet Facebook-ryhmän. Tämä ilmenee linkin (13) videolla vuodelta 2017.


Välitila

Kun yhdellä ihmisellä näyttää olevan useampia elämiä toinen toisensa jälkeen, niin luonnollisesti herää kysymys, että missä kyseinen persoonallisuus on elämien välisen ajan. Tuckerin (2007) mukaan välitilan kesto on ollut keskimäärin 15 kuukautta. 

Välitilasta on laajasti kertonut hypnoositerapeutti, tohtori Michael Newton (1994/2004) kolmessa kirjassaan, joista ensimmäisen suomennettu versio on lähteenä. Ensimmäinen kirja näyttää olevan kuunneltavissa englanniksi YouTubessa. Newtonista on yhteenvetohaastattelu mm. linkissä (14). Hän tutki välitilaa taannuttamalla asiakkaansa syntymää edeltävään aikaan. Hänen kuvaamansa tapahtumien kulku on looginen ja selvä, karkeissa pääpiirteissään seuraavanlainen:

Hengen erottua ruumiista se näkee alapuolellaan makaavan tomumajansa ja usein pysyttelee sen lähellä hautajaisiin saakka. Sitten tulee näkyviin tunneli, jota pitkin hän lähtee etääntymään maan piiristä. Tunnelin loppupäässä näkyy valoa ja matka jatkuu pilvimäisissä muodostelmissa. Vähitellen esiin alkaa tulla ihmisiä, henkiopas ja vanhoja tuttuja rajan takana. Nämä poistuvat kauemmas ja sielu tulee lepopaikkaan, missä se voi kuntoutua rasituksistaan.

Seuraavaksi sielut saapuvat yksin tai opastettuina kokoontumispaikalle, josta kaikki suuntaavat lopulliseen määränpäähänsä. Sielut sijoittuvat ryhmiin, jotka ovat heidän kehitystasonsa mukaisia. Ryhmien jäsenet tuntevat toisiaan jo monien jälleensyntymien ajalta. Ryhmissä sielu saa lisäopetusta ja valmistautumista seuraavaan syntymiseensä. Heille laaditaan jälleensyntymisen sielunsuunnitelma, jonka he hyväksyvät. Tulevan elämän puitteet ja oppimiskohteet sisältyvät suunnitelmaan. Sitten sielu valitsee äitinsä ja syntyy maailmaan.

Newton vakuuttaa, että hän hypnoosissa esittää vain avoimia kysymyksiä, mutta mielestäni äänitetyissä keskusteluissa on kuitenkin selvää johdattelua havaittavissa. Hän näyttää uskovan menetelmiinsä ja saaneensa selville lopullisen totuuden välitilojen tapahtumista. Tätä totuutta kuitenkin nakertaa se, että paljon kuolemanrajakokemuksissa ja kuolinvuodetapahtumissa kerrottuja tapahtumatyyppejä jää hänen kaavailujensa ulkopuolelle ja toisaalta hän kertoo sellaisia asioita, joita muiden kokemukset eivät vahvista. 

Newton ei mainitse monissa yhteyksissä kerrottua ajan täydellistä puuttumista rajan takana, vaan hänen kertomanaan kaikki tapahtuu ikään kuin normaalin ajankulun puitteissa. Ajankulun nopeutumisesta hän sentään mainitsee.

James Matlock (2017, linkki 15) on kirjoittanut Psi Encyclopediaan erinomaisen yhteenvetoartikkelin välitilasta. Sen mukaan välitilassa on erotettavissa viisi vaihetta:

1. Kuolema ja välittömät jälkitapahtumat
2. Olemassaolo ilman kehoa
3. Tulevien vanhempien valinta
4. Elämä kohdussa
5. Syntyminen ja välittömät jälkitapahtumat

Matlock kertoo tutkittuja esimerkkitapauksia kaikista näistä vaiheista. Parapsykologian kannalta merkittävimpiä ovat tapaukset, joissa välitilassa on saatu tarkistetusti oikeata tietoa ihmisten arkielämästä tai saatu aikaan aineellisia ilmiöitä. Varsin uskomaton on esimerkiksi se Matlockin lainaama tapaus, jossa intialaisen pojan Veer Singhin henki oli 11 vuotta kestäneessä välitilassa asettunut temppeliviikunapuuhun kotinsa lähelle. Kun naiset keinuivat puun oksasta ripustetussa keinussa, niin henki ärsyyntyi ja mursi keinun puisen istuinlaudan.

Ian Stevensonilta on lähteissäni hyvin vähän tietoja välitilasta. Stevenson (1975, s. 312-336) on tutkinut tarkasti Veer Singhin tapauksen, ja hän varmisti keinulaudan murtumisen edellisen elämän perheeltä. U Tinn Seinin tapauksessa (Stevenson 1997, s. 30) edellinen persoonallisuus oli japanilainen sotilas, joka kuolemansa jälkeen jäi seudulle oleskelemaan ja säikytteli tiellä kulkevia ihmisiä heittelemällä heitä kivillä. Erään murhatun henki seurasi pitkät matkat tulvivaan jokeen heitettyä ruumistaan.

Ohkado Masayuki (2017, linkki 16) kertoo artikkelissaan mielenkiintoisia yksityiskohtia japanilaisista tapauksista, joissa henkilöt syntyivät uudelleen edellisen persoonallisuuden perheisiin. Välitilasta hän kirjoittaa artikkelin abstraktissa näin:
During the intermission, the discarnate mind appears to retain the ability to reason and to exercise telepathy, clairvoyance, and psychokinesis (i.e. psi). Veridical perceptions of the material world, sometimes accompanied by interactions with living persons and actions perceived as poltergeist activity, have been reported during the intermission experience.

Skeptisiä näkökantoja

Skeptikot lähestyvät jälleensyntymistä rationaaliselta pohjalta, kuten skeptisen SkepDic- tietosanakirjan linkistä (17) ottamani lainaus ilmaisee:

Applying Occam's razor, both the idea of reincarnation and the idea of an immortal soul that will go to heaven or hell are equally unnecessary.

Artikkelissa sotketaan mukaan kanavointi, Hubbardin "Dianetiikka" ja idän uskonnot. SkepDic-linkissä (18) kuitataan Ian Stevenson seuraavasti:

Few critics will be willing to spend much time poring over his detailed anecdotes and tedious reports.
 … I see his work as a colossal waste of time.

Eli siis mies on kirjoittanut yksityiskohtaisia anekdootteja ja hukannut hurjasti aikaansa tutkimukseensa. Todella, Stevensonin kirjat ovat raskasta luettavaa niiden yksityiskohtaisuuden vuoksi. Mutta hän käy erittäin tarkasti ja kriittisesti myös kaikki luotettavuusasiat läpi – mitä skeptikot tuskin huomaavat, koska he lukevat vain omia lähteitään.

Englanninkielinen Wikipedia on jälleensyntymisen osalta skeptisesti vesitetty käyttäen runsain määrin satunnaisten skeptisten kommentaattoreiden kielteisiä lausuntoja. Suomalainen Wikipedia jättää tutkimuspuolen olemattoman vähälle huomiolle – epäilemättä skeptikkojen vaikutusta sekin.

Jopa Reima Kampman oli melkoisen skeptinen (1975, s. 196-197):
Tutkimuksen julkaiseminen sai liikkeelle suuren yleisön mielikuvituksen. Monet ymmärsivät kirjan sanoman, ettei sivupersoonailmiössä ollut kyse sielunvaelluksesta. Valitettavan monet sivuuttivat tutkimustuloksen ja uskoivat, että nyt on sielunvaellusteoria todistettu tieteellisesti oikeaksi. Näin kävi ilmeisesti useimmiten niiden kohdalla, joille iäisyysongelmat olivat jostakin syystä tulleet ajankohtaisiksi. Varsinkin ne, jotka olivat aiemmin hakeneet elämänvaellukselleen tukea sielunvaellusopeista, ajattelivat herkästi näin.
Reima Kampmanin tutkimuksista on lisätietoa Jussi Turusen gradussa, linkki (19).


Arkisia selityksiä

Déjà vu -ilmiössä kokijasta tuntuu, että hän on elänyt kyseisen tilanteen joskus aikaisemmin ja tietää, mitä seuraavaksi on tulossa. Tuntemus on kuitenkin lyhytaikainen ja epämääräinen ja etukäteen tietämisen oikeellisuus jää tarkistamatta. Ilmiön kokija voi kuitenkin ajatella, että tutun tuntuinen tilanne on eletty aikaisemmassa elämässä.

Varsin pätevä selitys ovat piilomuistot asioista, jotka ovat jossakin tilanteessa tarttuneet muistiin ja unohtuneet. Piilomuistiin jääneitä tietoja ei ole aikanaan välttämättä edes huomioitu tietoisesti. Piilomuistista on hyvä esimerkki Reima Kampmanin kirjassaan "Et ole yksin" kertoma tapaus, jossa ylempänä kuvatulla tavalla piilomuistiin jäänyt laulu tuli myöhemmin esiin jälleensyntymismuistona hypnoosissa.

Hypnoosissa koehenkilö yleensä mielellään toteuttaa hypnotisoijan suggestioita. Niinpä hän voi saada piilomuististaan tahattomasti sopivia "muistikuvia". Myös mahdolliset tiedostamattomassa piilottelevat sivupersoonat voivat tulla esiin hypnoosissa. Ne ilmeisesti voidaan toisinaan tunnistaa tajuista persoonallisuutta täydentävästä luonteestaan.

Huijaukset tuskin yleensä tuottavat kokemusten kertojille merkittävää taloudellista etua, mutta motiiveja voi tietenkin olla monenlaisia. Joka tapauksesta tutkijoilta vaaditaan aina suurta tarkkuutta ja valppautta ja kaikki on pyrittävä tarkistamaan mahdollisuuksien mukaan.


Psi-selityksiä ja pohdintaa

Ylivoimaisesti yksinkertaisin selitys jälleensyntymiseen viittaaville tapauksille on tietenkin juuri jälleensyntyminen, joka parhaiten kattaa lähes kaikki tapausten yksityiskohdat.

Kokeellisesti vahvistetut psi-ilmiöt voisivat myös sopia selitykseksi. Saadut tiedot voisivat olla hankittuja niin sanotulla superselvänäöllä ja syntymämerkit puolestaan psykokinesian tulosta. On myös esitetty, että lapsen äiti on voinut ensin saada tiedon edellisen persoonallisuuden ominaisuuksista selvänäöllä ja sitten aiheuttanut syntymämerkit ja epämuodostumat psykokinesialla. Superselvänäön suhteen voi tietenkin ihmetellä, että miksi se on suuntautunut vain tiettyyn kuolleeseen henkilöön eikä ilmene missään muissa yhteyksissä.

On myös mahdollista, että kuolleen henki olisi jossakin vaiheessa tarttunut lapseen ja voisi jonkin aikaa tuoda esiin omia muistojaan. Jos tuo henki ei kuitenkaan pystyisi lopullisesti valtaamaan kehoa, niin jälleensyntymistä ei siinä yhteydessä tapahtuisi. Puhutaankin niin sanotuista tarrahengistä ja ihmisten vapauttamisesta niistä releasement-terapian avulla. Lisätietoja saa esimerkiksi haulla ´spirit release. Mahdolliset tarrahenget eivät kuitenkaan näytä käytännössä yleispätevältä selitykseltä, koska niiden yhteydessä ei esiinny jälleensyntymismuistoja.

Useammaltakin taholta on kerrottu, että rajan takana ei ole olemassa aikaa. Tämä tulee mielenkiintoisesti esille myös Anita Moorjanin NDE-kokemuksessa. Alla on lainaus hänen sivustoltaan, linkki (20). Ajan suhteellisuus rajan takana ei kuitenkaan tule esiin juuri tässä lainauksessa, vaan se on kerrottu joissakin hänen videoissaan.
I then saw a glimpse of my brother and me and somehow seemed to understand it was a previous life, where I was much older than him and was like a mother to him (in this life, he is older than me). I saw in that life I was very protective towards him. I suddenly became aware he was on the plane to come and see me, and felt “I can’t do this to him – can’t let him come and see me dead”. Then I also saw how my husband’s purpose was linked to mine, and how we had decided to come and experience this life together. If I went, he would probably follow soon after.
Sellaisiakin ajatuksia esiintyy, että ajan puuttuminen rajan takana tekisi mahdolliseksi jälleensyntymisen useammassa kuin yhdessä kehossa samanaikaisesti tai että joku voisi muistaa tulevaisuuden elämänsä tapahtumia. Muistan lukeneeni jostakin esimerkin tai ehkä useammankin esimerkin elämien lyhytaikaisesta päällekkäisyydestä. Tutkitut tapaukset kuitenkin käytännössä ovat olleet loogisesti peräkkäisessä järjestyksessä.  

Mielenkiintoinen ja vaikea kysymys on se, että mikä osa edellisestä persoonallisuudesta mahdollisesti syntyy uudelleen. Siihen vastaaminen pätevästi lienee mahdotonta tiedon nykyisellä tasolla. Ainakin muistojen ja persoonallisuuden riittävä vakaus vaadittaneen, ja lähes kaikissa tapauksissa näin näyttää myös tapahtuneen.

Tieteellistä varmuutta jälleensyntymisen olemassaolosta on toistaiseksi mahdotonta saada. Myöskään ei ole mahdollista saada selvyyttä siitä, mikä luettelemistani paranormaaleista selityksistä voisi olla tapausten takana. Psi-ilmiöiden prosessit tapahtuvat täysin havaintojemme saavuttamattomissa. Kyseessä voi tietenkin olla myös sellainen psi-selitys, josta ei vielä ole aavistustakaan. Jälleensyntymisen suhteen ollaan edelleen uskon varassa, mutta saadut havaintoaineistot näyttävät aidosti nykytieteelle selittämättömiltä ja ovat joka tapauksessa maailmankuvan kannalta hyvin mielenkiintoisia.



Lähdekirjallisuutta

Georg Lindström (1996): Kuoleman jälkeen elämä. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi. 128 s.

Michael Newton (1994/2004): Sielujen matka. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi. 315 s.

Leo Näreaho (1995): Jälleensyntyminen. Arator, Karisto Oy, Hämeenlinna. 267 s.

Ian Stevenson (1975): Cases of the Reincarnation Type. Ten Cases in India. University Press of Virginia, Charlottesville. 374 s.

Ian Stevenson (1997): Where Reincarnation and Biology Intersect. Praeger, Westport, Connecticut. 203 s. (lyhennelmä lähes 3000 sivun kaksiosaisesta kirjasta).

Ian Stevenson (2001): European Cases of the Reincarnation Type. McFarland & Company, Inc., Publishers Jefferson, North Carolina and London. 270 s.

Carl A. Wickland (1924/1971): Thirty Years Among the Dead. Spiritualist Press, London. 390 s.



Linkkejä

1. James Leininger, entinen taistelulentäjä
Family Believes Son Is World War II Pilot Reincarnated James Leininger

2. Poliisietsivä Robert Snow 
Carroll Beckwith | Robert Snow Reincarnation & Past Life Regression Case 

3. Barbro Karlen Edited [Anne Frank]

4. Anne Frank | Barbro Karlen Full
https://www.youtube.com/watch?v=PxsC-TGAwsQ

5. Suomalainen aikuisiän tapaus
Jouko Ollikainen: Matkalla Candaceen

6. Ian Stevenson: Half a Career with the Paranormal

7. James Matlock (2018): Reincarnation

8. Jim B. Tucker (2007): Children Who Claim to Remember Previous Lives: Past, Present, and Future Research. Journal of Scientific Exploration, Vol. 21, No. 3, pp. 543-552. http://www.scientificexploration.org/journal/volume-21-number-3-2007

9. Ian Stevenson (1993): Birthmarks and Birth Defects Corresponding to Wounds on Deceased Persons. Journal of Scientific Exploration, Vol. 7, No. 4, pp. 403-410, 1993 

10. Walter Semkiw:n neljän haastattelun sarjan alku
Reincarnation, Part One: The Research of Ian Stevenson, with Walter Semkiw

11. Semkiw:n sivusto
Ryerson-Semkiw Celebrity & Historic Figure Reincarnation Cases

12. Laurel & Hardyn tapaus
Reincarnation Exploration: The Case of Laurel & Hardy and Josh & Danny

13. Apassi-intiaanien sieluryhmä Suomessa (Pauli Liikalan osuus alkaa puolen välin tienoilla).
Rajatieto TV:n taltiointi: puhetta rajatiedosta

14. Michael Newton Ph.D - Journey of Souls

15. James Matlock (2017): Intermission Memories. Psi Encyclopedia.

16. Ohkado Masayuki (2017): Same-Family Cases of the Reincarnation Type in Japan

17. Skeptinen käsitys jälleensyntymisestä:

18. Skeptinen käsitys Stevensonista:

19. Jussi Turunen (2013): Minä ja muut minät – psykiatri Reima Kampmanin sivupersoonatutkimukset. Pro gradu – tutkielma, Oulun yliopisto 29.5.2013. 101 s.

20. Anita Moorjanin NDE-kokemus

lauantai 31. lokakuuta 2009

Uri Geller

Päivitetty 30.9.2020


Uri ja Urin auto. Kiitokset kuvasta Sari Mastromarinolle.


Israelilaisen Uri Gellerin esiintymiset virittivät kiivaan keskustelun paranormaaleista ilmiöistä vuonna 1974, vähemmän Suomessa kuin monissa muissa maissa. Geller myös innoitti monia tutkijoita tutustumaan psi-metallintaivutukseen. Tähän päivään tultaessa on pöly ehtinyt laskeutua perusteellisesti ja sukupolvi on vaihtunut. Ehkä on sopiva aika muistella mitä silloin tapahtui ja tarkastella mitä koko jupakasta on jäänyt käteen.


Gellerin elämänvaiheita

Kirjassaan "My Story" (Lähde 1, Linkki 1) Geller kertoo, miten erilaiset kyvyt vähitellen tulivat esiin hänen lapsuudestaan lähtien (Linkki 1, HOW IT ALL STARTED, sivu 7). Jo aivan nuorena äiti ihmetteli, miten Geller usein alkoi puhua samoja asioita, mitä hänen itsensä oli juuri tarkoitus käsitellä. Aivan varhaislapsuudesta lähtien hän usein leikki naapuritalon suuressa, villiintyneessä puutarhassa. Kolmen, neljän vuoden ikäisenä hänellä oli siellä vahva kokemus: kaikki äänet ja liike loppuivat, hopeanvärinen valo lähestyi taivaalta, hän tunsi terävää kipua otsassaan ja menetti tajuntansa.

Noin seitsenvuotiaana, kun hän kerran oli syömässä äitinsä valmistamaa sienikeittoa, niin lusikan pesä lerpahti äkillisesti alas suuhun nostaessa ja keitto valahti syliin. Sitten myös lusikan pesä putosi ja Geller piti hämmästyneenä kädessään vain lusikan vartta. Ensimmäisen kerran jälkeen ruokailuvälineet pettivät hänen käytössään joitakin kymmeniä kertoja vuodessa.

Koulussa oli ilmeisesti pitkäveteistä, koska Gellerin rannekello usein edisti. Häntä aluksi pilkattiin siitä, mutta pilkka väheni, kun hän sai myös toisen oppilaan kellon hyppäämään ajassa eteenpäin. Vihdoin hänen kellonsa viisarit taipuivat itsekseen lasin alla niin, että kello meni pilalle. Koulun ylemmillä luokilla ollessa Gellerille aina silloin tällöin tapahtui erikoisia asioita – hän toisinaan osasi ennakoida tapahtumia, ja myös esineiden katoamisia ja outoja ilmaantumisia tapahtui.

Täysi-ikäisenä Geller hakeutui laskuvarjosotilaaksi ja joutui myös taisteluihin, joissa haavoittui vasempaan käsivarteen ja käteen. Sen jälkeen hän siirtyi siviilitöihin. Hän yritti pitkään piilotella kykyjään, mutta alkoi armeijapalveluksensa aikana esitellä niitä toveripiirilleen.  Sitten hän laajensi piiriä ja esiintyi ympäri Israelia. Hänestä tuli rutinoitunut lavaesiintyjä. Hänen kansainvälinen uransa alkoi lähinnä Andrija Puharichin ansiosta, joka oli lääkäri, tutkija ja keksijä. Gellerin voiman lähteenä piti olla jonkinlainen salaperäinen avaruusäly. Toisaalta hän oli sitä mieltä, että samat kyvyt ovat olemassa kaikilla ihmisillä, vaikka ne eivät yleensä tulekaan esille.


Esiintyminen Suomessa

Gelleristä alkoi tihkua tietoja Suomeen vuoden 1973 lopulla. Lähteen (2) mukaan tämä silloin 26-vuotias entinen israelilainen laskuvarjosotilas pystyi taivuttamaan metalliesineitä sivelemällä niitä kevyesti sormillaan tai jopa vain katsomalla niitä. Kun hän oli esiintynyt BBC:n radio-ohjelmassa, niin myös lähiseudun kuulijoiden kotona oli taipunut avaimia, lusikoita, veitsiä ja monenlaisia muita esineitä.

Vuoden 1974 alussa Geller oli kiertueella ympäri maailmaa ja saapui myös Suomeen. Haastatteluissa hän kertoi, että Itävallassa esiintyessään hän ei onnistunut hyvin, mutta Norjassa meni paremmin ja siellä myös kodeissa tapahtui erilaisia ilmiöitä (Lähteet 3 ja 4). Hän kehotti tulevan ohjelman katselijoita itsekin yrittämään samaa kuin hän itse ja ennusti kodeissa tapahtuvan yhtä ja toista ihmeellistä.

Geller esiintyi Suomen televisiossa, perjantaina 25.1.74. Illan ohjelmassa hän esitti telepatiaa arvaamalla piirroskuvien sisältöä sekä yritti käynnistää pysähtyneitä kelloja ja taivuttaa teelusikkaa. Kellojen käynnistymisen todistusvoima on yleensä pieni enkä tässä yhteydessä ota kantaa myöskään Gellerin telepatiakokeisiin. Lusikka näytti taipuvan edestakaisin hyvin kevyesti ja katkesi lopulta kokonaan (Lähde 5, Linkki 2).

Gellerin ennustus osoittautui oikeaksi, sillä hänen televisioesiintymisensä aikana ja jälkeen Suomessakin kerrottiin tapahtuneen kodeissa metalliesine- ja kelloilmiöitä. Television puhelinvaihde meni tukkoon innokkaiden soittajien ilmoituksista. Valitettavasti arkistossani ei ole kertomuksia kotien tapahtumista, mutta niitä on talletettuna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon.


Olivatko Gellerin esitykset aitoja?

Geller onnistui saamaan aikaan aidon tuntuisia ilmiöitä useimmiten näytösesityksissä ja epävirallisissa kahvipöytäkokeissa. Hän oli pian Israelista lähtönsä jälkeen Yhdysvalloissa Stanford Research Institute:ssa (SRI) laajahkoissa laboratoriokokeissa, joissa R. Targ ja H. Puthoff totesivat hyviä tuloksia selvänäön, telepatian ja psykokinesian alueilla. Metallintaivutuskokeita ei SRI:ssä tehty valvotuissa olosuhteissa.

Alustavasti Gellerin tapauksessa näytti siis siltä, että vihdoinkin saataisiin runsaasti kovan luokan näyttöä paranormaaleista ilmiöistä. Ajan kuluessa jouduttiin kuitenkin toteamaan, että odotukset eivät täyttyneet. Uri Geller väsyi pitkiin valvottuihin laboratoriokokeisiin SRI:ssä niin perusteellisesti, että hän ei enää sen jälkeen suostunut sellaisiin.

Geller oli nuorena miehenä tyypiltään levoton luonne, jota ärsyttävät kaikki etukäteissuunnitelmat ja tiukat varmistukset. Niinpä häntä ei useinkaan saatu pysymään jo sovittujen koejärjestelyjen rajoissa. Tiukassa valvonnassa myös tulokset jäivät usein heikoiksi. Skeptikot kertovat hänen kavahtaneen varsinkin esiintymistä taikurien edessä.

Geller viihtyi tilanteissa, joissa oli vaihtelua, improvisointia ja useita ihmisiä riittävän lähellä ympärillä. Hän vaihtoi mielellään koekappaleita koko ajan edestakaisin. Toisinaan hän lähti äkkiä viemään metalliesinettä pesuhuoneeseen vesihanan alle, koska hän tunsi että se silloin taipuisi paremmin. Muutenkin hän oli koko ajan liikkeessä niin, että tapahtumien valvominen oli usein hankalaa.

Toisinaan metalliesineet taipuivat siten, ettei kukaan nähnyt itse taipumistapahtumaa. Muutamat kappaleet taipuivat itsekseen viereisellä pöydällä kenenkään huomaamatta. Joskus taas esine oli ollut osittain Gellerin käsien suojassa ja sitten hän yhtäkkiä näytti, että katsokaa, nyt se on taipunut. Kaikki edellä luetellut seikat ovat epäilyttäviä, kun otetaan huomioon Gellerin tausta esiintyjänä. Juuri jatkuvalla liikkeellä hän olisi saanut tilaisuuden kääntää katsojien huomion sopivasti sivuun ja tehdä erinäisiä toimenpiteitä kenenkään huomaamatta.

Vuonna 1975 ilmestyneessä kirjassaan "My Story" (Lähde 1, Linkki 1) hän kertoo ryhtyneensä managerinsa vaatimuksesta hyvin vastahakoisesti täydentämään lahjojaan myös erilaisilla huijaustempuilla. Metallintaivutustemppujensa yksityiskohtia hän ei kirjassaan paljastanut.

Gellerin toiminnan monien epäilyttävien piirteiden ohella myös taivutusten aitouteen viittaavia seikkoja on olemassa runsaasti. Uri Gellerin kanssa onnistuneita taivutuskokeita ovat tehneet monet tohtoritason tutkijat, joista voidaan mainita esimerkiksi John Hasted, John Taylor, Charles Crussard, H. C. Berendt, Wilbur Franklin, Eldon Byrd, Albert Ducrocq, Thelma Moss ja Peter Mulacs.  Enemmän tai vähemmän ammattimaiset taikurit ovat toisinaan tarkkailleet häntä ja todenneet aidolta näyttäviä ilmiöitä ilman vilppiä tai sen yritystä.

Ehkä kuitenkin kaikkein tärkeintä on se, että Uri Geller ei ole yksin.  Muitakin mahdollisia taivuttajia on löytynyt, ainakin satoja ja todennäköisesti jopa tuhansia, ylivoimaisesti suurin osa lapsia ilman taikurinkokemusta. Kerron heistä ja Gellerin parhaista suorituksista toisaalla täällä ja omista kokeistani kahden pojan kanssa täällä.


Miten huijaustemppuja tehdään?

Näytöstilanteessa taikurilla ovat normaalisti kaikki olosuhteet hallinnassaan eikä hän etukäteen paljasta tulevia toimiaan. Jos hän saa mahdollisuuden pitää kappaletta käsissään useita minuutteja ja peittää sen välillä katsojilta, niin hänen on helppo onnistua tempussaan. Ilmeisimmät mahdollisuudet näyttäviin taivutushuijauksiin perustuvat koekappaleiden käsittelyyn etukäteen tai salaa näytöksen aikana, lisäosien käyttämiseen, kappaleiden vaihtamiseen ja erikoisseosten käyttöön. Lisäosana käytetään yleensä lusikan vartta.

Useimmiten taikuri taivuttaa kappaleen voimalla katsojien huomaamatta. Sitten hän pitää lusikan/haarukan toisen pään piilossa käsiensä suojassa ja hitaasti päästää sitä paremmin näkyviin siten, että se yleisön suunnasta katsoen näyttää taipuvan, ja lopuksi hän teatraalisesti paljastaa sen kokonaan, todella taipuneena.

Taikuri voi ajan kanssa salaa taivutella ohutta kappaletta edestakaisin katkeamisen rajalle ja sitten antaa avustajan työntää "pehmennyttä" kappaletta kevyesti, jolloin se menee lopullisesti poikki. Austeniittisilla lusikoilla tämä ei kuitenkaan onnistu voimakkaan muokkauslujittumisen vuoksi, sillä taivekohta pyrkii koko ajan muuttamaan paikkaa. Silloin hän voi etukäteen ohentaa lusikkaa terävillä poikittaisurilla, joiden kohdalta se katkeaa hyvin pienellä voimalla. 

Jos käytettävät koekappaleet ovat jo etukäteen tiedossa, niin taikuri voi hankkia samanlaisia ja käsitellä ne aidon näköisiksi. Esityksessä hänen on sitten helppo vaihtaa omat kappaleensa näkösälle. Jos koekappaleita on käsillä useampia samanlaisia samanaikaisesti, niin taikuri voi käyttää tilannetta hyväkseen.

Taikuri voi valmistuttaa tavallisen näköisen koekappaleen erikoisominaisuuksia antavasta metalliseoksesta ja esimerkiksi pehmentää tai taivuttaa sen vähäisen lisälämmön avulla. Kirjallisuudessa on tietoja, että jokin elohopeayhdiste voisi nopeasti tunkeutua metallin sisään raerajoja ja mahdollisia mikrorakoja pitkin. Tämä on kuitenkin pelkkää teoriaa eikä kukaan tietääkseni ole käyttänyt sitä menetelmää. Kappaleen pitäisi tulla tällöin hauraaksi ja katketa pienellä voimalla. Vaikka joku yrittäisikin, niin tällaiset temput eivät ole ongelma, jos asiantuntija pääsee tarkastamaan kappaleet jälkikäteen.

Periaatteessa joku voi myös hypnoosilla saada katsojan uskomaan lusikan pehmenneen, vaikka se on taivutettu voimalla aivan näkyvissä. Hypnoosin tekniikat ovat yleisesti tunnettuja eikä suurta joukkoa ihmisiä voida tiettävästi hypnotisoida samassa tahdissa. Siksi tällainen mahdollisuus rajoittuu vain muutaman katsojan tapaukseen ja on varsin epätodennäköinen.


Taikatemput ja psi-taivutukset

Skeptikoilla on Geller-taivutukselle yksinkertainen selitys: niin Geller kuin lapsitaivuttajatkin huijasivat taikatempuilla kaikkia tutkijoita. James Randi kirjoittaa kirjassaan (lähde 6, sivu 11):
This writer is convinced that Geller is a clever magician, nothing more – and certainly nothing less.
Netissä olevassa Randin kirjan myyntiesittelyssä sanotaan:
Randi explores Geller's background as a stage magician, and explains how Geller's spoon bending can be easily reproduced by any magician using sleight of hand.
Vielä skeptikot sanovat, että Gellerin ja muiden taivuttajien temput olivat niin helppoja tehdä, että lapsetkin ne osaavat. Asiaan voi tutustua katselemalla YouTubesta siellä olevia taivutusvideoita ja vertaamalla niitä Geller-taivutusten havaitsijoiden kuvauksiin.

Taikatempuissa on kaksi päälinjaa. Kun kyseessä on taivutusesitys, niin taikuri ei näytä koekappalettaan yleisölle kokonaisuudessaan sivusuunnassa juuri ennen sen näennäisen taipumisen alkamista. Katkaisutempussa taikuri näyttää lusikan kunnolla ja usein jopa kopauttaa sillä pöytää vakuuttavasti. Kaikissa tempuissa hän joutuu aina pitämään kriittisiä alueita käsiensä suojassa.

Tutkijoiden johtamissa taivutuskokeissa tilanne on ollut huomattavasti näytöstilanteesta eroava, koska kokeenjohtajat ovat yleensä pitäneet tilanteen hallinnassaan. He ovat suunnitelleet koekappaleet huolellisesti, selvittäneet niiden ominaisuudet etukäteen tarkasti ja merkinneet ne yksilöllisesti. Toisinaan kappaleiden mitat ja paino on mitattu hyvin tarkasti, jolloin vaihtaminen tulee käytännössä mahdottomaksi.

Taivuttaja on lähes aina ollut tutkijoiden ja muiden mukana olevien ympäröimänä, joten salaa toimiminen on vaikeutunut. Taivuttaja on toiminut kokeenjohtajan ohjeiden mukaan eikä yleensä ole paljonkaan päässyt tekemään omiaan. Varsinkin lapset ovat yrittäneet tehdä sitä, mitä aikuiset ovat kehottaneet heitä tekemään. Taivutuskokeissa koekappaleet ovat aina olleet mahdollisimman hyvin näkyvissä ja kokeenjohtaja on voinut tarkistaa niitä milloin vain.

Toisinaan kokeet eivät ole tahtoneet onnistua kontrolloidussa tilanteessa. Siksi muutamat tutkijat ovat skeptikkojen riemuksi antaneet koehenkilöiden viedä koekappaleet kotiinsa muutamaksi päiväksi ja toivoneet heidän taivuttavan ne siellä. Vilpin mahdollisuutta on kuitenkin rajoitettu monilla kekseliäillä menetelmillä. Tohtori Wolkowski laittoi lasiputkiin rautanaulan, metalliliuskan ja kierrejousen. Sitten hän sulki putket lähes ilmanpitävästi umpeen liekillä kuumentaen ja mittasi ulkomitat sekä punnitsi ne mahdollisimman tarkasti (Lähde 7, s. 49, Linkki 3, kohta 3). Kun J. P. Girard palautti putket, niin koekappaleet olivat taipuneet ja putkien mitat entisellään.

Bersani ja Martelli laittoivat koekappaleita tiukasti suljettuun läpinäkyvään laatikkoon ja laittoivat mukaan läpinäkyvän putken, jossa oli kahtena kerroksena eriväristä jauhetta (Lähde 8). Laatikon ravistaminen olisi tullut näkyviin jauhekerrosten sekoittumisena. Lapset palauttivat laatikot entisessä kunnossa ja koekappaleet taipuneina.


Nykytilanne

Olen yllä esittänyt vain pienen osan kaikesta aineistosta, mitä arkistoihin on jäänyt Uri Gelleristä. Ajan kuluessa tapahtuu netissä paljon muutoksia, ja monien aikanaan arkistoon poimimieni artikkeleiden alkuperäiset linkit eivät enää toimi.

Geller asui pitkään Lontoossa, oli hyvissä voimissa ja varoissa ja esiintyi taikurina eri puolilla maailmaa. Varmistamaton tietoni on, että hän nykyään asuisi Israelissa. Uusista psi-taivutuskokeista minulla ei ole tietoa. Hän on pysynyt hyvin salaperäisenä henkilönä, koska armeijayhteyksiensä takia hän ei kerro toimistaan. Joka tapauksessa voisi ihmetellä, mistä hän on saanut kerättyä suuren omaisuutensa. Hänellä on laajat kotisivut, jotka ovat kovin kaupalliset ja uushenkiset. Kun ei anna sen häiritä, niin sivuilta etsiessä löytyy paljon myös laadukasta materiaalia.

Suomeksi on ilmestynyt vain yksi Geller-kirja, Andrija Puharichin kirjoittamana (Lähde 9). Kirjassa ei käsitellä metallintaivutuksen yksityiskohtia, vaan se kertoo enimmäkseen muista tapahtumista - matkoista, ihmissuhteista ja hiukan erikoisemmista koesarjoista. Se sisältää uskomattomia tapahtumia ufohavaintoineen ja esineiden katoamisineen ja ilmestymisineen. Linkistä (4) pääsee katsomaan lukuisia Geller-dokumentteja Vimeolta. Videot ja niillä näytetyt valokuvat vahvistavat monia yksityiskohtia Gellerin elämänvaiheista.

Skeptikot ovat onnistuneet suuren yleisön silmissä leimaamaan Gellerin pelkäksi huijariksi. Kun heitä muistuttaa monista lapsitaivuttajista, niin he kuitenkin saman tien jättävät lapset huomiotta ja palauttavat keskustelun Gellerin taikatemppuihin.


Gellerin esiintyminen Suomessa vuonna 2016

Geller esiintyi silloin kahdessa yleisötilaisuudessa. Itse olin mukana Hengen ja Tiedon Messuilla 15.10.2016. Hänellä oli mielestäni raju ja rutinoitunut esitystyyli, hän puhui hyvin selkeästi, kovalla äänellä ja elehtien. Hän aloitti omasta elämäkerrastaan, eli miten hän lähti köyhän yksinhuoltajaäidin yhden huoneen kodista ja miten hänestä vähitellen tuli rikas mies. Esityksen aiheena oli positiivinen ajattelu, ja juuri sen avulla hän sanoi päässeensä elämässään niin hyvin eteenpäin. Hän kehotti kuulijoita aloittamaan positiivisuutensa heti aamulla herätessään, ajattelemalla kiitollisuudella alkanutta päivää.

Hän teki temppusarjan, jolla esitteli kykyjään. Hän katkaisi ruokalusikan ilman voiman käyttöä. Hän siveli katsojan toisesta päästä pitämää lusikkaa sen yläpinnalta, jolloin se taipui niin, että vapaa pää nousi ylöspäin. Hän painoi peukalollaan kuopan lusikan pesään. Hän sai kämmenellään pitämistään retiisinsiemenistä ainakin yhden kasvattamaan juuren ja vihreät sirkkalehdet. Hän siveli golfmailan vartta, ja pelkästä heilautuksesta maila katkesi napsahtaen. Hän käänsi päänsä pois siksi aikaa kun nainen kirjoitti värin "red" fläppitaululle, ja katsojat saivat lähetettyä hänelle telepaattisesti oikean värin.

Ennen kysymyksiin vastaamista Geller piti erittäin rajun esityksen tupakointia vastaan. Hän esitti valkoisen pyyheliinan avulla miten paljon likaa joutuu keuhkoihin jo vähäisistäkin henkisavuista. Hänellä oli rekvisiittana jopa nuorehkona keuhkosyöpään kuolleen tupakoitsijan toinen keuhko, jonka mustuutta hän esitteli. Kaiken jälkeen tuntui hyvältä, että Geller kertoi lahjoittavansa esiintymisestä saamansa tulot lasten hyväksi.

Psi-ilmiöihin viittaavat temput tapahtuivat kuvaukseni mukaisesti sekä Gellerin että ilmeisesti myös useimpien katsojien tulkinnan mukaan. Tarkemmin ajatellen kaikki kuitenkin vain näytti edellä kuvatun kaltaiselta ja on otettava huomioon hänen taikurintaustansa. Onneksi tapahtumista saatiin tarkat videot, mutta tosin vain yhdellä kameralla kuvattuna. Onnistuin saamaan itselleni ensimmäiseksi katkaistun lusikan, jonka pesässä on Gellerin nimikirjoitus. Murtumaa katsellessani totesin, että ainoa mahdollisuus huijaukseen olisi ollut, että lusikkaa olisi etukäteen taivuteltu edestakaisin hyvin lähelle sen lopullista katkeamista.

Gellerin tempuista niissä kahdessa tilaisuudessa näkyy lyhyt yhteenveto videolla (5). Siitä voi itse kukin katsoa, missä kohdassa se psi-energia näkyy toiminnassa. Videon kommenttiosio on mielenkiintoinen. Siitä näkyy suuren yleisön kahtiajakautuminen: osa uskoo temput sellaisinaan ja osa uskoo Randin tarinat sellaisinaan. Kumpikaan puoli ei ole kiinnostunut selvittämään asioita kunnolla.

On huomattava, että kaikki Gellerin temppujen esineet olivat hänen itse järjestämiään eikä niitä näytetty tai annettu kunnolla tutkia etukäteen. Videota tarkastellessani voin todeta, että tempuissa ei näy mitään sellaista, mikä viittaisi aitoon psi-taivutukseen. Geller osasi peittää kappaleet näkyvistä kriittisissä vaiheissa varsin onnistuneesti, mutta yhden tempun tekotapa kuitenkin paljastuu videolla.

Loppupäätelmäni on, että kyseessä oli taitava taikuriesitys, johon oli hyvin valmistauduttu etukäteen. Tällaisessa näytöksessä ei ole tilaa todellisille psi-ilmiöille, koska tilaisuus on suunniteltu sujumaan tarkasti valmistellulla tavalla. Näillä yleisöesityksillään Geller vahvistaa käsitystä, että hän on ja on myös aina ollut vain pelkkä tavallinen taikuri. Valitettavasti hän ei näytä olevan kiinnostunut tieteellisestä tutkimuksesta.

****

Kirjallisuuslähteet

1. Uri Geller (1975): My Story. Praeger, New York, 1975 [tekstiosuus on linkissä 1]
2. Ajattelija väänsi lusikat mutkalle. Helsingin Sanomat 25.11.1973
3. Metall ger sig inför hans blick. Hufvustadsbladet 25.1.1974
4. Pekka Kukkonen (1974): Lusikanvääntäjä lupaa ihmeitä. Helsingin Sanomat 25.1.1974
5. Pertti Jotuni (1974): Uri Gellerin "tv-show". Uusi Suomi 27.1.1974
6. James Randi (1975/1982): The Truth About Uri Geller. Prometheus Books (235 sivua)
7. John Hasted (1981): The Metal-benders. Routledge & Kegan Paul (279 sivua) [tekstiosuus on linkissä (3)]
8. F. Bersani ja A. Martelli (1983): Observations on selected Italian mini - Gellers. Psychoenergetics, 1983, Vol. 5, pp. 99-128
9. Andrija Puharich (1974): Uri Geller – elämä ja mysteeri. WSOY Porvoo-Helsinki (360 sivua)


Linkkejä

1. Uri Geller (1975): My Story
http://www.urigeller.com/my-story/

2. Gellerin TV-esiintyminen Suomessa 25.1.1974
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/01/taivu-lusikka-taivu

3. John Hasted: The Metal-benders [lähde 6 ilman kuvia]
http://www.urigeller.com/the-metal-benders/

4. Vimeolla on sarjana monia Geller-dokumentteja, alkaen tästää laajimmasta:
Uri Geller A Life Stranger Than Fiction
http://www.urigeller.com/simon-cowells-uri-geller-a-life-stranger-than-fiction-documentary/

5. Rajatieto TV esittää: Uri Geller - The Mystifier
https://www.youtube.com/watch?v=Pt4UoETpK0w

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Poltergeistit ja kummitukset

Päivitetty 9.10.2016

Poltergeist- ja kummituskertomuksissa esiintyy parapsykologian rajuimpia ilmiöitä. Ne ovat haaste kenen tahansa maailmankuvalle. Tutkimuksissa on saatu selville mielenkiintoisia säännönmukaisuuksia ja myös yhteyksiä muihin paranormaaleihin ilmiöihin on olemassa.


Rosenheimin poltergeist, heilahteleva kattovalaisin. 

Millaisia ilmiöitä?

Poltergeist/kummitusilmiöiden esiintymismuodot näyttävät olevan lähes rajattomat. Pieneksi näytteeksi kertomuksista sopii esimerkiksi Ylöjärven tapaus vuodelta 1885. Heikki Tikkala (1993) lainaa tapaukseen liittyviä oikeudenkäynnin pöytäkirjoja mm. seuraavasti:

Todistajan läsnäollessa murskautunut savi kokoontui näkymättömällä tavalla permannolle, kenenkään koskematta ja huomaamatta mistä ja miten se tuli. Saven murskaa keräytyi kokonaista kolme korillista. - - Savea ilmestyi kaksi kertaa lattialle ja kumpaisellakin kerralla laastiin se tarkoin pois.
Erityisesti kysyttynä selitti todistaja, että huoneen välikatto oli joksikin hatara ja suurirakoinen, mutta valansa nojalla voi hän vakuuttaa, ettei savi tullut katon kautta permannolle, koskapa sellaisen savipaljouden kulkeminen ilman kautta pudotessaan olisi kyllä näkynyt. Edelleen havaitsi todistaja eräänä päivänä suuren puukon kuusi kertaa perätysten suhahtaneen ilmassa hänen kasvojensa editse, kuitenkaan sattumatta. Hän otaksui veitsen singahtaneen ensikerran lähimmäisestä huoneesta ja sittemmin selittämättömän voiman vaikutuksesta liikkuneen edestakaisin.
Tauottuaan tupakoimasta ja pantuaan piippunsa pöydälle singahti se ilmaan, miten myöskin kivet ja kovasimet liikkuivat ilmassa näkymättömän voiman vaikutuksesta. Eräänä päivänä näki todistaja lukitusta ja ennen samanlaisten tapahtumain johdosta lujalla nuoralla kiinnisidotusta pöytälaatikosta viskautuvan kaikenlaisia esineitä ja kirjoja laatikon vähääkään aukeamatta."

Gauld ja Cornell (1979) ovat tehneet laajan tutkimuksen poltergeisteistä ja kummituksista. He valitsivat tutkimusaineistokseen 500 luotettavinta löytämäänsä tapausta vuosilta 530 - 1975. Yleisimmät ilmiöt ja niiden esiintyminen eri tapauksissa olivat seuraavat: pikkuesineiden liikkuminen 64 %, koputukset/naputukset 48 %, matkitut tai muut sekalaiset esineiden aiheuttamat äänet 43 %, suurten esineiden kuten pöydät, kaapit jne. liikkuminen 36 % ja aavenäyt 29 %.

Kohtalaisen yleisiä ilmiöitä olivat ikään kuin ihmisen aikaansaamat äänet kuten puhe, valitus, vihellys ja niin edelleen ja niin sanotut apportit eli esineiden ja aineiden selittämätön ilmestyminen paikalle. Myös ihmisten kimppuun käymistä esimerkiksi lyönnein, nipistyksin ja raapimisin esiintyi silloin tällöin eli 15 %:ssa tapauksista. Häiriöt sähkölaitteissa ovat tulleet mukaan kuvaan sähkön käytön yleistyessä.

Harvinaisia ja siksi myös epävarmempia ilmiöitä olivat esimerkiksi pikkueläinten havaitseminen, valoilmiöt, esineiden särkyminen paikallaan, kankaan tai vaatteiden leikkaaminen ja repiminen, kylmät ilmavirrat ja ulosteiden tai pahojen hajujen ilmaantuminen, tuli-ilmiöt ja suora kirjoittaminen, piirtäminen tai maalaaminen.

Poltergeist/kummitusilmiöiden selittäminen pelkkien luonnonvoimien avulla ei ole mahdollista siksi, että ilmiöt toisinaan osoittavat selvää älykkyyttä. Ilmiöiden kanssa on voitu "keskustella" merkkikielellä esimerkiksi käyttämällä naputuksia lukumäärien ilmoittamiseen ja antamalla esimerkiksi yhdelle napautukselle koodiarvon "kyllä" ja kahdelle "ei". Myös esineiden asettelu selvään järjestykseen osoittaa älykkyyttä. Toisinaan ilmiöt ovat osoittaneet paranormaaleja kykyjä esimerkiksi ilmoittamalla taskussa helisteltyjen lanttien lukumäärän oikein.

Ilmiöt ovat osoittautuneet suoraa havaintoa ja dokumentointia vältteleviksi siten, että esimerkiksi esineiden liikkumista ei ole helppo nähdä eikä tallentaa filmille tai videolle. Muutamia tallennuksia on kuitenkin saatu.

Fysikaalisesti mielenkiintoisia ilmiöitä ovat joskus ilmoitetut liikkuneiden esineiden ja apporttien lämpimyys ja esineisiin jääneet jäljet. Melko usein on havaittu esineiden hidasta tai mutkittelevaa liikettä ilmassa, mikä sulkee pois tavallisen heittämisen. Myös kerrotaan esineiden ilmestyneen ilmaan ja kulkeneen selittämättömästi kiinteiden seinämien läpi.

Olen kirjoittanut tänne erilliset jutut suomalaisista Jyväskylän kiviveistämön kummituksesta ja Isojoen Leppiniemen kummituksesta. Ne kuuluvat monimutkaisten tapausten joukkoon eivätkä ole tyypillisiä poltergeist- tai kummitustapauksia.


Poltergeist vai kummitus?

Nimityksiä poltergeist ja kummitus käytetään useimmiten epämääräisesti ja myös korvaamaan toisiaan. Käytännöllä on tietty oikeutus, koska kerrotut havainnot ovat jossain määrin samanlaisia. Mutta on myös perusteita pitää nimityksiä erillään.

Puhtaalle poltergeistille on ominaista, että se ilmenee vain tietyn henkilön läsnäollessa. Tämä niin sanottu keskushenkilö, "agentti", on useimmiten murrosikäinen tyttö. Myös poikia ja muunkin ikäisiä keskushenkilöitä esiintyy. Poltergeistin kestoaika on suhteellisen lyhyt, vain viikkoja tai kuukausia. Haamunäkyjä esiintyy vain harvoin.

Tyypillistä kummittelua esiintyy vain tietyssä paikassa ja läsnä olevia voi olla ketä tahansa. Ilmiön kestoaika on pitkä, vuosia ja vuosikymmeniä, ehkä jopa vuosisatoja. Haamunäyt ja valoilmiöt ovat yleisimpiä, ehkä myös ihmisäänet. Fysikaaliset ilmiöt ovat muuten suhteellisen harvinaisia, mutta ilman kylmenemistä tuntuu kohtalaisen usein, ja videolla (4) kertoo Loyd Auerbach sitä myös mitanneensa.

Poltergeist/kummitus-jaon kanssa ei pitäisi olla kovin kaavamainen. Gauld&Cornell tutkivat aineistoaan klusterianalyysilla ja saivat kaksi selvää pistejoukkoa, joista toinen kuvasi poltergeistejä ja toinen kummitustapauksia, mutta myös sellaisia tapauksia esiintyi runsaasti jotka eivät sopineet näihin joukkoihin. Myös monimutkaisia tapauksia ja esim. noituuden osallisuutta tapahtumiin on kirjattuna.

Kummitusten tutkiminen on hankalaa niiden ennalta arvaamattoman ja usein harvinaisen esiintymisen takia. Poltergeist-ilmiöistä saa helpommin näyttöä, jos pääsee tutkimaan niitä ilmiöiden ollessa vielä aktiivisia.


Kertomusten luotettavuus

Mistään ilmiöstä ei kannata tehdä pitkälle meneviä päätelmiä ilman kohtuullista varmuutta siitä, että ilmiö on ylipäänsä olemassa. Poltergeistit ja kummitukset ovat niin kiehtovia, että juttuja niistä on kerrottu paljon kansan suussa kaikkina aikoina.

Kansanperinne noudattaa tiettyjä kaavoja, joiden monet yksityiskohdat ovat todellisuuden suhteen hyvin epäilyttäviä. Esimerkiksi pirun näyttävä esiintyminen ei oikein tunnu uskottavalta nykyaikana. Heikki Tikkala osoittaa kirjassaan selvästi, että suusta suuhun kulkeminen ei ole pelkästään parannellut mahdollisia aitoja tapauksia, vaan on myös latistanut yksityiskohtia ja tuottanut uusia ja epäuskottavia.

Poltergeisteistä ja kummituksista on onneksi jäänyt pitkältä ajalta runsaasti hyvälaatuista aineistoa. On tuoreeltaan tehtyjä päiväkirjamerkintöjä, allekirjoitettuja todistuksia omista havainnoista, laadukkaita lehtiartikkeleita ja jopa oikeuden pöytäkirjoja. Viime vuosikymmeninä myös parapsykologian tutkijat ovat joskus ehtineet paikalle keskelle poltergeistien mellastusta, joten myös tarkasti muistiin merkittyjä tapauksia on olemassa. Esimerkkinä hyvin tutkitusta tapauksesta on Rosenheim Saksassa vuosina 1967-68, kerron siitä on muualla täällä. Myös Miamin poltergeist Yhdysvalloissa vuosina 1966-67 on hyvin tutkittu (Roll 1972).

Vanhemmissa tapauskertomuksissa on usein havaittavissa kyseisen aikakauden uskomusten vaikutuksia. Yksi selvä uskomus muiden joukossa on se, että kyseisiä ilmiöitä ei ole olemassakaan. Myös tästä on jälkiä runsaasti havaittavissa. Kertomusten arvioinnissa joudutaan puhdistamaan tapauksia uskomusaineistosta. Tarkkuudella ja kokemuksella se voi hyvinkin onnistua vertailemalla eri kertojien havaintoja ja tukeutumalla selvimpiin yksityiskohtiin, jotka yleensä tulkitaan oikein. Folkloristiikan ja parapsykologian välisestä suhteesta olen kirjoittanut toisaalla täällä.


Selityksiä

Poltergeistien ja kummitusten selittäminen ei ole vielä kovinkaan varmalla pohjalla. Itse asiassa se on erilaisten tuntemattomien ilmiöiden välisten suhteiden selvittelyä. Monilla erikoiskykyjä omaavilla näkijöillä on kyllä varma käsitys ilmiöiden luonteesta. Se ei vaan ole kovinkaan käyttökelpoinen niin kauan kun näkijät eivät osaa ottaa huomioon suggestiovaikutuksia eivätkä pyri erottelemaan pään sisäisiä tapahtumia selvästi ulkoisista. Nykyisellään näkijät eivät yleensä osallistu hedelmälliseen keskusteluun ennakkoluulottomien mutta myös kriittisten tutkijoiden kanssa.

Selittämisessä kannattaa ottaa huomioon kokeellisen parapsykologian tulokset psykokinesian (PK) ja ESP:n alueilla. Myös fysikaalisten meedioiden istunnoissa kerrotaan tapahtuneen hyvin samanlaisia ja rajuudessaan vertailukelpoisia ilmiöitä. Nämä ovat kuitenkin itsessään tuntemattomia ja osittain epävarmoja, joten niiden avulla ei päästä selityksissä pitkällekään.

Luonnolliset syyt selittävät suurimman osan heikkolaatuisista tapauksista. Psyykkiset häiriöt ja huumautuminen erilaisista aineista selittävät monta kertomusta. Mielenterveydestä on juttu toisaalla täällä. Myös aivan terveet ja normaalikuntoiset ihmiset voivat joskus saada erittäin selviä harha-aistimuksia. Epätavallisten tai huonoissa olosuhteissa havaittujen ilmiöiden väärintulkinnat mielikuvituksen avustuksella ovat yleisiä. Esimerkkinä voisi olla radiosta asemien välistä kuullut epäselvät sihahdukset, joita on ylitulkittu viesteiksi rajan takaa. Kummitushavaintoja tehdään usein niin hämärässä, että ei nähdä kunnolla.

Uneen vaipuessa ja herätessä monet ihmiset tekevät näennäisiä kummitushavaintoja. Kuvaukset ovat yksityiskohdissaan toisinaan kovin samanlaisia kuin ns. unihalvauksen tapauksissa, mistä on olemassa runsaasti tutkittua tietoa. Tällaisten kokemusten aitous psi-ilmiöinä tulisi varmistetuksi vain fysikaalisilla todisteilla tai jaettuina kokemuksina.

Joissakin tapauksissa kertomukset selittyvät huijauksilla, vaikka huijareilla on yleensä huonot mahdollisuudet saada selvää etua toiminnastaan. Joskus poltergeistien ja kummitusten suosittuja selityksiä ovat olleet maanjäristykset ja pohjaveden aiheuttamat liikunnot, mutta kovin huonolla menestyksellä nykytietämyksen mukaan.

Paranormaalit selitykset jakaantuvat karkeasti kahteen tyyppiin, joko toistaiseksi tuntemattoman energian ilmenemiseen tai henkimaailman vaikutuksiin. Puhtaat poltergeistit selittyvät kätevästi keskushenkilön PK:n avulla. Alustavasti on havaittu keskushenkilöillä olleen yhteisenä piirteenä sisäiset ristiriidat, vastoinkäymiset tai myrskyinen vaihe sielunelämässä. Kuin ristiriitoja kuvastaen heidän ympärillään useimmiten singahtelee ja särkyy esineitä ja sähkölaitteet temppuilevat. Keskushenkilön psykologisen tilanteen muutoksilla on aivan selvästi todettu olevan vaikutusta poltergeist-ilmiöön, mikä myös tukisi tätä hypoteesia.

Roll (1972) mittasi ja merkitsi muistiin esineiden liikeratoja Miamin poltergeistin yhteydessä. Hän totesi aineistojensa esineiden liikkuneen sitä useammin mitä lähempänä ne olivat keskushenkilöä. Toisaalta kauempana liikkuneet esineet kulkivat pitemmän matkan. Kun esineet lisäksi usein lensivät sivusuuntaan keskushenkilöstä katsoen, niin Roll kehitti hypoteesin keskushenkilöä ympäröivästä PK-pyörrekentästä, joka vastaisi tunnettuja fysikaalisia kenttiä. Rollin tutkimuksissa tulivat sähköiset ja magneettiset vaikutukset poissuljetuiksi.

Michael Persinger on esittänyt hypoteesin kummittelukokemusten selittymiseksi heikkojen magneettikenttien vaihteluiden vaikutuksilla. Hän on saanut hypoteesilleen kokeellista vahvistusta kehittämällään kypärällä, joka tuottaa aivoihin magneettikentän vaihteluita tietokoneen ohjaamana. Parapsykologeista esimerkiksi Roll on tämän hypoteesin kannattaja ja se on tietenkin myös skeptikkojen mieleen. Jos hypoteesi pitäisi paikkansa, niin kummittelu ei olisi ollenkaan psi-ilmiö, vaan sähkölaitteiden ja maan magneettikentän aiheuttamat vaihtelut selittäisivät kokemukset.

Toistaiseksi magneettikenttähypoteesin pätevyyttä ei kuitenkaan ole pystytty vahvistamaan muiden kuin Persingerin laboratorion kokein. Selitys ei ole riittävä myöskään silloin, jos kummittelun yhteydessä saadaan selittämätöntä tietoa, esimerkiksi jos haamu osoittaa piilopaikan, jossa on jokin tärkeä todistuskappale.

Kummittelua ajatellaan yleisesti tapahtuvan tunteita kuohuttaneiden murhenäytelmien tapahtumapaikoilla. Toisinaan selvästi näkyvät ihmishahmot kulkevat sellaista reittiä, mikä on joskus entisinä aikoina ollut siten pukeutuneiden ihmisten käytössä. Ne kulkevat seinien läpi kohdista, joissa on ennen ollut ovi tai ovat kulkiessaan polviaan myöten uponneina myöhemmin korotettuun lattiaan. Ne eivät myöskään reagoi mitenkään lähellä oleviin ihmisiin ja sääolosuhteet joidenkin kaavailujen mukaan vaikuttavat hahmojen ilmaantumiseen. Kun ne eivät osoita älyllistä toimintaa, niin kyseessä voisi olla murhenäytelmissä ympäristöön tarttunut tuntematon energia, joka selittämättömällä tavalla tuo näyt esiin.

Henkimaailmaan perustuvista selityksistä ehkä yleisin on se, että ilmiöt aiheutuvat pahan äkillisen kuoleman seurauksena maan piiriin jääneiden henkien vaikutuksesta. Kummitustapauksiin tämä sopisi erittäin hyvin. Poltergeist selittyisi siten, että keskushenkilö olisi mediaalinen eli vetäisi mellastavia henkiä puoleensa ja ehkä jopa luovuttaisi niille tarvittavaa energiaa. Osa poltergeisteistä ja kummituksista on saatu manauksella hiljenemään, mikä tarkoittaisi sitä, että henget ovat päässeet siirtymään sinne, minne ne kuuluisivat. Toisaalta manaus on voinut vain vaikuttaa psykologisesti keskushenkilön PK:hon.

Henkimaailman alaan kuuluvia selityksiä olisivat myös noitien ja muiden "voimaihmisten" vaikutus, pahat henget ja mahdolliset muut henkivallat. Pulmana näissä on vain se, että ainoastaan selvänäköiset ihmiset kykenisivät kertomaan mistä on kyse, mutta he eivät tyypillisesti osaa lähestyä tilanteita vaadittavalla järjestelmällisyydellä ja kriittisyydellä.

Linkissä (2) on englannin kielellä runsaasti aineistoa sekä kummituksista että poltergeisteistä. Artikkelit ovat osittain kansanomaisia, mutta mukana on paljon hyvää asiaa. Linkeissä (3) ja (4) on videoilla erittäin kokeneiden tutkijoiden ajatuksia aiheesta.


Nykytilanne

Ajankohtaiset poltergeist- ja kummitustapaukset ovat ainakin Suomessa olleet poissa päämedioista viime vuosikymmenet. Luultavasti niitä ei enää tapahdukaan entiseen malliin, mutta varmasti piilossa jonkin verran. Kiinteiden kyläyhteisöjen hajoaminen ja elämän yksityistyminen ovat ehkä olleet suurimpana syynä. Voitaisiin jopa ajatella, että ihmisten ajatusten keskittymisellä materiaaliseen maailmankuvaan, kiireisyydellä ja tieteiden edistyksellä olisi psi-ilmiöitä ehkäisevä vaikutus. Maailmankuvaan liittyvä aito uteliaisuus on todella harvinaista.

Viime vuosina on Suomeenkin perustettu useita yhteisöjä, jotka käyvät öisin tutkimassa rakennuksia, joista kerrotaan kummitteluhavaintoja. Näiden tutkimustuloksia on YouTubessa jo melkoisia määriä katsottavissa. Valitettavasti nämä yhteisöt eivät ole toistaiseksi tuottaneet kovan luokan näyttöä kuten esimerkiksi lämpötilakäyriä, selviä lauseita sisältävää puhetta tai videoituja hahmoja tai esineiden liikkumisia. Osanottajien tuntemukset, "ghost-boxien" lyhyet äännähdykset ja EMF-mittareiden satunnaiset selittämättömät lukemat eivät riitä kovan luokan näytöksi, ei vaikka ne olisivat todellisia havaintoja. Linkissä (5) on brittiläisen ASSAP-yhteisön sivut, joilla on suuri määrä pätevää tietoa kummitusten ja poltergeistien kenttätutkimuksesta.

Rajatiedon harrastajat ovat keskittyneet terveyteen, hyvään oloon ja henkiseen kehitykseen ja saaneet aikaan merkittäviä summia liikuttelevat markkinat. Jos näistä rahoista edes murto-osa menisi kunnolliseen tutkimukseen, tuloksia varmastikin syntyisi.

Silloin tällöin sentään kuulee joistakin uusista mutta melko heikoista poltergeist-tyyppisistä ilmiöistä. Ne ovat joko jo loppuneet tai sitten ne ovat niin harvakseltaan esiintyviä, että tarkistusten menestyksellisyys on kyseenalainen. Kovan mellastuksen tapauksia ei ehkä enää olekaan, koska niiden salaaminen olisi hyvin vaikeata. Jysäysten kerrotaan joissakin tapauksissa kuuluneen satojen metrien päähän. Ilmiöihin liittyvät olosuhteet ovat usein arkaluontoiset, mikä vaikeuttaa tapausten tulemista tutkijoiden tietoon.

Arkistojen kätköihin on unohdettu paljon hyviä poltergeist- ja kummitustapauksia. Jo niiden perusteella voidaan päätellä, että kyseessä ovat maailmankuvan kannalta tärkeät ilmiöt. Mutta ei pitäisi jäädä vain menneisyyden varaan, vaan olisi tarpeellista saada esille myös uusia tapauksia. Otan mielelläni vastaan ilmoituksia niistä, yhteyden saa esim. Facebookin kautta tai osoitteella etunimi.sukunimi@gmail.com. Myös paraseurojen pitäisi mielestäni muodostaa tiedotusverkosto, joka hälyttää riittävän perehtyneitä tutkijoita paikalle tuoreeltaan. Paras olisi tietenkin yliopistotason tutkimusyksikkö, joka keräisi, järjestelisi ja raportoisi tietoja. "Henkien vapauttajat" eivät valitettavasti yleensä jätä mahdollisille tutkijoille mitään tutkimusaineistoa.


Lähdekirjallisuus

Jarl Fahler (1961): Parapsykologia. Tammi 1969.
Alan Gauld ja A.D.Cornell (1979): Poltergeists. Routledge & Kegan Paul 1979.
Esko Mustonen (1986): Tuntematon voima poltergeist. Werner Söderström Osakeyhtiö 1986.
William G. Roll (1972): The Poltergeist. New American Library 1974.
Heikki Tikkala (1993): Olevaisen yöpuoli. Vaimosniemen kummitus ja 50 muuta poltergeistia. Omakustannus/Gummerus Oy:n kirjapaino 1993 [Linkki 1].


Linkkejä

1. Heikki Tikkala (1993): Olevaisen yöpuoli
http://c5isiark.c5.suncomet.fi/

2. http://paranormal.about.com

3. The reality of GHOST BUSTING! [Carlos S. Alvarado ja Anthony Cornell]
https://www.youtube.com/watch?v=8dT6V1qtx6k

4. The reality of GHOST BUSTING 2! [Hans Holzer ja Loyd Auerbach]
https://www.youtube.com/watch?v=Y_3Nf_pHIGM

5. http://www.assap.ac.uk/