Parapsykologian tutkimuskenttä jakautuu karkeasti kahtia – spontaanitapausten tutkimukseen ja kokeelliseen tutkimukseen. Spontaanitapausten tutkimus vaatii ehdottomasti tuekseen kenttätutkimuksen, jonka puitteissa tapausten luotettavuutta tarkistetaan ja hankitaan lisätietoja ja täsmennyksiä yksittäisistä tapahtumista. Kenttätutkimuksissa kerätään tietoa haastattelemalla, mahdollisia aineellisia jälkiä tutkimalla ja pienimuotoisilla kokeiluilla.
Spontaanitapauksista on kolme juttua toisaalla täällä, otsikoilla Spontaanitapauksista, Spontaani-ilmiöitä ja Yhteensattumia.
"Raakahavainnot"
Eri lähteistä löytämieni tietojen perusteella on pääteltävissä, että Suomessa tapahtuu päivittäin spontaanisti hyvin suuri määrä asioita, joita niiden kokijat pitävät yliluonnollisina, ja tilanne on sama kaikissa maailman maissa. Tällaiset kertomukset muodostavat raakahavainnot, joita sitten on tarpeen jalostaa kenttätutkimuksen avulla.
Satoja havaintokertomuksia tarkistellessani olen huomannut, että lähes kaikki kokijansa yliluonnollisina pitämät havainnot ovat seuraavan laisia:
1. Tulkinnanvaraisia rajatapauksia psi-ilmiöiden ja tavallisten ilmiöiden välillä. Tällaisia ovat esimerkiksi lievät yhteensattumat tai epämääräisissä olosuhteissa tehdyt havainot.
2. Hyvin todennäköisiä tavallisia aistiharhoja, esimerkiksi unihalvauksia.
3. Vuosikymmeniä pelkästään muistin varassa säilyneitä tapahtumia, jotka ovat ehtineet menettää todistearvonsa lähes kokonaan.
Skeptikot ovatkin sitä mieltä, että kaikki tällaiset "anekdootit" ovat selitettävissä tavallisilla ilmiöillä eli harhoilla, virhearvioinneilla ja huijauksilla, ja tieteen valtavirran edustajat valitettavasti uskovat samoin. Kun tekee riittävästi kenttätutkimusta, niin tuskin voi olla huomaamatta, että näin ei käytännössä ole. Mukana on pätevien kokijoiden tekemiä tarkkoja havaintoja, joiden yksityiskohdat pysyvät selittämättöminä kaikkien tarkistusten jälkeenkin. Mukana on myös aineellisia ilmiöitä kuten kappaleiden siirtymisiä ja särkymisiä ja esineiden selittämättömiä ilmestymisiä eli apportteja. Tällaisia tapauksia pidän aitoina psi-ilmiöinä.
Kokemuskertomuksia tarkistelevan on helppo huomata, että rehellinen kokija kertoo konkreettiset asiat oikein. Hatarin perustein tehdyt tulkinnat pyrkivät aina vääristämään havaintoja, ja epämääräisissä tai monimutkaisista tilanteista tehdyt tulkinnat voivat tehdä kertomukset käsittämättömiksi. Selvästi havaittavat yksinkertaiset asiat kuitenkin säilyvät tunnistettavina. Tämän voi parhaiten havaita ufotutkimuksessa, missä havainnon todellinen, luonnollinen syy useimmiten saadaan selville. Näin saadaan arvokasta tietoa ihmisen havaintokyvyn ja tulkintojen rajoista.
Haastattelutekniikka
Kaikki haastattelut on tietenkin tarpeellista tallentaa joko ääni- tai videotallenteiksi. Turvallisuus- ym. syistä tilanteessa pitäisi aina olla kaksi haastattelijaa. Useamman kokijan tapauksissa kaikki kokijat tulee haastatella erikseen ilman muiden läsnäoloa. Kertomuksia vertailemalla saadaan arvokasta tietoa kertomusten luotettavuudesta. Tällainen kokijoiden erottaminen voi tietenkin huonontaa luottamuksellista ilmapiiriä, mutta mahdollisuuksien mukaan niin kannattaa yrittää tehdä.
Ennen haastattelun alkua ei missään vaiheessa saa paljastaa sitä, mitä ajatuksia ja mielipiteitä haastattelijoilla on tapauksesta saamiensa ennakkotietojen perusteella. Jotkut haastateltavat voivat pitää sitä jotenkin outona, mutta parhaiden mahdollisten tietojen saamisen kannalta se on välttämätöntä.
Haastattelun kulusta minulle on muodostunut mielestäni parhaiten toimiva malli:
1. Kontaktin luominen – keskustelua arkipäiväisistä asioista.
2. Kokijan vapaa ja mahdollisimman täydellinen kertomus havainnoista. Siihen ei saa puuttua muuta kuin siinä tapauksessa, että kertominen jostain syystä pahasti pysähtyy.
3. Tietojen täydentäminen kysymyksillä. On äärimmäisen tärkeätä, että kysymykset ovat niin avoimia, että ne eivät johdattele haastateltavaa mihinkään suuntaan. Esimerkiksi: "kuvaile, minkä näköinen se olento oli?" eikä "oliko se sellainen harmaapukuinen haltija?".
4. Vasta haastattelun tultua lopullisesti valmiiksi voidaan siirtyä vapaaseen keskusteluun ja haastattelijat voivat sopivassa määrin paljastaa omia mielipiteitään. Jatkokeskustelussa voi tietenkin vielä tulla esiin uutta ja hyödyllistä tietoa.
Tietojen keräily
Pääasiallinen kenttätutkimuksen toimintatapa on tietojen kerääminen ja myöhempi yhteenvetojen tekeminen. Haastattelujen kuluessa selviää yleiskuva kokijoiden persoonallisuudesta ja elämäntilanteesta. Kun kokemuskertomukset on saatu talteen, niin sitten lähdetään tarkistamaan niitä mahdollisuuksien mukaan. Kysellään kokijoiden lähipiiriltä, mitä tietoa heillä olisi. Tarkistetaan ajankohdan lehtiuutisia ja asiaan liittyviä tietoja netistä.
Fysikaaliset ilmiöt voivat mielestäni antaa vakuuttavinta mahdollista näyttöä psi-ilmiöiden olemassaolosta. Siksi on tarpeen dokumentoida niiden tapahtumisympäristö valokuvin ja videoimalla. Mahdolliset jäljet tapahtumista ja jäljelle jääneet todistuskappaleet on tarpeen tutkia mahdollisimman tarkkaan tieteen valtavirran menetelmillä.
Kummitusten metsästäjillä on käytössään laaja teknisten laitteiden arsenaali, kun he lähtevät tutkimaan rakennuksia, joissa tapahtuvasta kummittelusta on tietoja.
Kenttätutkimus on monipuolista toimintaa, joka vaatii monenlaista erikoisosaamista. Tarvittaisiin esimerkiksi elektroniikkainsinöörin, lääkärin, psykiatrin, fyysikon, kemistin, hypnologin ja folkloristin tietoja ja taitoja.
Tutkimusnäkökohtia
Olennaisen tärkeä tieto on se, voidaanko koetut ilmiöt varmistaa ulkoisessa maailmassa tapahtuneiksi vai ovatko kokemukset vain päänsisäisiä. Yksin koettujen asioiden varmistus on tässä suhteessa epävarmaa. Joskus kokemusten tutkiminen loppuu siihen, että kokija on todettavissa mieleltään häiriintyneeksi, harvemmin tulee kysymykseen huijausyritys.
Spontaani-ilmiöt ovat useimmiten yksittäistapauksia ilman kokeiden järjestämisen mahdollisuutta. Joskus kuitenkin ilmiöt voivat toistua niin usein, että kannattaa yrittää niiden dokumentointia. Esimerkiksi vielä aktiivinen poltergeist tai joidenkin ihmisten ympärillä toistuvat ilmiöt ovat sellaisia. Mahdollisten toistuvien äänien tallennus on helppoa ja suhteellisen halpaa sanelulaitteiden avulla.
Strategisia kohtia voi varmistaa ripottelemalla talkkia tai jauhoja, nokeamalla pintoja kynttilällä tai peittämällä niitä tahnoilla. Olisi hauska joskus saada polteirgeistilta tai kummitukselta sormenjäljet tai jalkapohjien tai kengänpohjien jäljet. Kalliimmasta päästä ovat sitten valvontakamerat ja lämpötilan mittaukset tallennuksineen sekä sähkömagneettisen kentän mittausten tallentaminen.
Paras löytämäni kenttätutkimussivusto on ASSAP:illa, linkki (1). He noudattavat tiukkaa tieteellisyyttä ja ovat keränneet sivuilleen suuren määrän tutkimusnäkökohtia ja omia tutkimustuloksiaan. Kuitenkin minulle on jäänyt heistä hiukan jäykkä kuva, ja mm. ghost boxin arviointia en heidän sivuiltaan löytänyt.
Kenttätutkimus Suomessa
Harrastuslähtöistä tutkimustoimintaa on maassamme tälläkin hetkellä olemassa. Oulussa toimii edelleen selittämättömien ilmiöiden tutkimusseura OSIT, jonka kotisivut ja blogi ovat linkissä (2). Valitettavasti seuran jäsenet ovat joutuneet aiheettoman leimautumisen pelossa suojaamaan henkilötietonsa julkisuudelta ja seuran toiminta on viime vuosina selvästi hiipunut. Olisi toivottavaa, että vastaavia seuroja perustettaisiin eri puolille Suomea etäisyyksien lyhentämiseksi ja tutkimuskäyntien helpottamiseksi. Luonnollisesti näiden seurojen pitäisi myös verkostoitua ja vaihtaa tietoja, jolloin tutkimus tehostuisi.
Kummitusten metsästämisessä on jonkinlainen boomi tällä hetkellä. Facebookissa ja YouTubessa löytyy runsaasti heidän tuottamaansa suomalaista materiaalia. Linkeissä (3 - 5) on kolmen nökyvimmän ryhmän osoitteet. Liian vähäinen kriittisyys ei tuota kestäviä tuloksia, mutta jos puolestaan on liian valikoiva ja kriittinen, niin haaviin jää tuskin mitään. Tarkistettavien tapausten valinnassa ei saa olla liian nirso, koska asiat varmistuvat vasta tarkistuksissa.
Itse otan mielelläni vastaan ilmoituksia oudoista kokemuksista, sähköposti olavi.kiviniemi at gmail.com. Jani Lassila on pitkän linjan tutkija ufojen ja paranormaalin alalla. Hänen monipuolinen sivustonsa on linkissä (6). Myös hän ottaa vastaan tapauskertomuksia. Tapaukset käsitellään luottamuksellisesti siten, että kokijoille ei aiheudu haittaa julkisuudesta.
Nykyisen tilanteen parantamiseksi spontaanitapauksille ja kenttätutkimukselle tarvittaisiin lisää julkisuutta. Tapauskertomuksia alkaa jo olla julkisuudessa runsaasti, joten "yliluonnollisen" tabu voi olla jo murtumassa. Lisäksi on olemassa lukuisia Facebook-rymiä, joiden jäsenet kertovat toisilleen erikoisista kokemuksistaan, mutta ne ovat julkisuudelta suljettuja ryhmiä. Pelkät kertomukset eivät kuitenkaan riitä, vaan niitä pitäisi ehdottomasti tarkistella kenttätutkimuksen avulla. Kun tutkimus tehostuisi, niin luotettavasti tutkittuja tapauksia voitaisiin myös julkaista enemmän.
Kenttätutkimukseen tarvitaan lisää aktivisteja, jotka kaivaisivat esiin tapauksia, suodattaisivat pois väärät hälytykset ja saisivat kasaan yksityiskohtaisia raportteja. Vaatii runsaasti työtä ja kärsivällisyyttä, kun yrittää tulkita ylimalkaisesti muotoiltuja kertomuksia ja tekee tarkistuksia. Todistusvoimaiset tapaukset ovat harvinaisia, mutta hyvällä onnella niihin voi törmätä nopeastikin.
Kenttätutkimus on parhaimmillaan hyvin antoisaa ja tarjoaa hienoja näköaloja siihen, mikä on ihmisen osa tässä maailmassa. Se voisi olla hauskaa yhteistyötä ja sen on pakko ollakin yhteistyötä, koska tarvitaan asiantuntemusta monilta aloilta.
Kummitusten metsästyksestä
Haamunmetsästäjät tekevät ihailtavan innokkaasti työtä tutkimuksissaan ja sijoittavat runsaasti rahaa tutkimuslaitteistoonsa. Siksi toivoisin, että he onnistuisivat tuottamaan kovan luokan näyttöä kummittelun olemassa olosta. Sellaiseksi katsoisin esimerkiksi kylmien kohtien olemassaolon osoittamisen tallennetuilla lämpötilakäyrillä, ghost boxilla saadut pitkät ja selvät lauseet ja kummituksista tai esineiden liikkumisesta saadun kuvallisen näytön. Tutkijoiden tuntemukset voivat hyvinkin olla aito merkki kummituksista, mutta ne eivät kelpaa todisteiksi elleivät ne tuo ennalta tuntematonta ja paikkansa pitävää tietoa vanhoista tapahtumista.
Yleisimmin käytettyjen tutkimusvälineiden joukossa on radioskanneri eli ghost box, joka pyyhkii läpi radiotaajuuksia nopeudella, joka on asetettavissa. Tuloksena kuuluu useimmiten rytmikästä särisevää kohinaa ja sen joukossa lyhyitä säveliä ja puhuttuja tavuja. Laitteen käytössä pitäisi aina ottaa huomioon normaali satunnainen äänitausta eikä liian helposti hyväksyä lyhyitä tavuyhdistelmiä vastauksina esitettyihin kysymyksiin. Vastausten pitäisi myös olla niin selkeitä, että useat ihmiset tulkitsevat ne sokkoutetussa kokeessa samoilla sanoilla.
Ghost boxia on myös tutkittu ja lähes aina on saatu tulokseksi, että sokkoutetuissa kokeissa eri ihmiset tulkitsevat samoja ääniä eri sanoilla. Eräästä tällaisesta kokeilusta kerrotaan linkissä (7).
Kokeilun tutkijoiden loppupäätelmä on karu:
Although a larger sampling of participants would strengthen the support of our hypothesis, we conclude there is enough information to state the Ghost Box is not a proper research tool for paranormal investigating due to the strong bias involved in the use and interpretation of the responses in the field.
Melkoinen poikkeus tästä on löytämäni kirja (nimi alla lopussa), jossa tutkijat tekivät ilmeisen tarkkaa tieteellistä työtä ja saivat uskomattoman hyviä tuloksia – pitkiä keskusteluja, selittämätöntä vuorovaikutusta ja oikeita tietoja. Kirjasta voi Googlebooksista lukea monia poimittuja sivuja, linkki (8).
Linkkejä
1. ASSAP: Association for the Scientific Study of Anomalous Phenomena
http://www.assap.ac.uk/
2. OSIT-ryhmän kotisivut ja blogi
http://www.osit.fi
http://ositutkimusseura.blogspot.fi/
3. Ghost Investigations Finland
https://www.facebook.com/GhostInvestigationsFinland/
4. Paranormal Investigations Group ry.
https://www.facebook.com/Haamuveljet/
5. Aavedata
https://www.facebook.com/aavedata
6. Jani Lassilan sivusto
https://sites.google.com/site/parapsykologia/
7. Mitch Silverstein, Stephanie Bohn, Kenny Biddle (2015): Testing the Validity of the Ghost Box as a Tool for Paranormal Investigation
http://nyackparanormal.com/GB2015/GB2015.htm
8. Monien sivujen valikoima kirjasta
https://books.google.fi/books?id=fcMo9DePkekC&pg=PA62&lpg=PA62&dq=ghost+box+science&source=bl&ots=zzdLtYJ4ld&sig=zcQ7hVKiNo90c2SBO5wdbnoHvyI&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwiWrrfW5__aAhWBWiwKHacRDT44ChDoATADegQIABA7#v=onepage&q=ghost%20box%20science&f=false
Kirja
Shawn Taylor & Daniel Morgan (2013): The Double-Blind Ghost Box: Scientific Methods, Examples, and Transcripts.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti