Spontaanit psi-ilmiöt - osa 1

Päivitetty 18.12.2019


Spontaanitapaukset ovat arkipäivän psi-ilmiöitä, joita voi tapahtua satunnaisesti ja odottamatta kenelle hyvänsä. Muutamat ihmiset kuitenkin näyttävät vetävän näitä ilmiöitä puoleensa vuosikymmenien ajan ja poikkeuksellisen usein, mikä sekin tukee ilmiöiden psi-luonnetta. 

Myös poltergeist/kummitustapaukset ja mahdollisten jälleensyntymismuistojen tapaukset ovat spontaaneja, mutta ne ovat yleensä laajempia ja monimutkaisempia eivätkä kuulu tähän yhteyteen.

Arkipäivän psi-ilmiöt ovat hyvin moninaisia, kuten esimerkiksi ennusunia, ällistyttäviä yhteensattumia, paikkansa pitäviä tiedonsaanteja kaukaisista asioista, merkityksellisiä näkyjä, kellojen pysähtymisiä, esineiden selittämättömiä katoamisia ja palautumisia sekä esineiden liikkumisia ja rikkoutumisia.


Esimerkkitapauksia

"Onni Petteri Repo kertoo sotasyksyltä 1941, kuinka he etulinjassa sijaitsevan konekivääriaseman takana lepäilivät välillä vanhassa riihessä ruumenien päällä. Satoi ja taivas oli harmaa. - Äkkiä hätkähdin, sillä joku ääni puhui terävästi lähelläni: - Sinun aikasi on nyt tullut, lähde heti, se sanoi. Kun en siinä siunaamassa toiminut, vaan ihmettelin, mistä ääni mahtoi tulla, se uusiutui ja paljon entistä käskevämpänä: Lähde riihen taakse – heti. Huusin kavereilleni, että tulkaa nopeasti perässä, ja syöksyin kärppänä ulos ovesta. Silloin riihessä räjähti. Ruumenkasa, millä olimme istuneet, hävisi olemattomiin, sirpaleet repivät reikiä seiniin, ja yhdessä seinässä oli kranaatin tuloaukko." Mustonen (1988, s. 122).

- - -
"Eräänä yönä elokuun lopulla Allin äiti heräsi tyttärensä huoneesta kuuluneeseen parkaisuun. Kello oli neljän tienoilla. Äiti hapuili pimeässä pikkupöydän lampun katkaisinta ja kuuli samalla Allin kutsuvan häntä hätäisellä äänellä. Tultuaan tyttärensä huoneeseen äiti näki tämän lojuvan lattialla miltei tajuttomana. Hän nosti Allin takaisin vuoteeseen, mistä lie nuo voimansa saanutkin. Alli avasi silmänsä ja sanoi tuskaisella äänellä:
- Tuossa vasemmassa kyljessä kävi kamala kipu, yritin nousta, mutta putosin lattialle… Mikähän se mahtoi olla. (…)

Allin vasemmassa kyljessä, alimmaisen kylkiluun alapuolella, oli aivan kuin suksisauvalla tökätty syvä painuma. Vamma näytti niin pahalta, että Alli vietiin ambulanssilla sairaalaan. Rintamalla tapahtui samaan aikaan Allin tulevalle aviomiehelle seuraavaa:

He olivat juuri levittäytymässä viuhkan muotoon, kun vihollinen avasi suoraan edestä kiivaan tulen. He olivat kulkeneet väijytykseen. Ahti tunsi vasemmassa kyljessään kuin nyrkin iskun, ja heittäytyessään kanervikkoon hän suolasi konepistoolillaan sarjoja pimeässä läikähteleviä suuliekkejä kohti. Mutta sitten hänen tajuntansa sammui.

Ahti oli saanut kiväärin luodin vasempaan kylkeensä, alimmaisen kylkiluunsa alapuolelle. Luoti pysähtyi aivan selkärangan juureen. Tapauksista uskallettiin puhua avoimesti vasta Allin ja Ahdin häiden jälkeen. Vammojen todettiin olleen tarkalleen samoissa kohdissa ja aikalailla samannäköisiä, vaikka Allin selittämätön ja nopeasti parantunut vamma ei ollutkaan syvä. Mustonen (1988, s. 146-149).

- - -
"Eräs nainen New Yorkissa näki unta, että hän kuuli kirkaisun, kääntyi ympäri ja näki kaksivuotiaan poikansa putoavan avoimesta ikkunasta alas. Sitten hän kuuli ambulanssin sireenin äänen talon edestä.

Nainen heräsi säikähtäneenä ja tarkisti missä lapsi oli ja tarkisti myös ikkunan. Kaikki oli kunnossa. Kaksi päivää myöhemmin hän laittoi lapsen patjan tuulettumaan ikkunalle ja veti ikkunan tiukasti alas patjan päälle. Hän puuhaili viereisessä huoneessa, kun äkkiä muisti unen. Hän juoksi lastenhuoneeseen. Poika oli onnistunut työntämään ikkunan auki ja oli kiivennyt ikkunalaudalle. Nainen tarttui poikaan juuri kun tämä oli putoamassa. Patja oli jo pudonnut." Rhine (1981, s. 117, oma vapaa käännökseni).

- - -
"Mieheni kuoli samana vuonna (1947) ja hällä oli kultakello. Hän sairasti syöpää, oli sotainvalidi. Hän sanoi: "Usko, äiti, kun kuolen, toi kello seisattuu sillä minuutilla", ja kun hän kuoli, katsoin sitä kelloa, se seiso, ja mieheni isä sanoi, että älä sitä liikuta. 10 minuutin päästä se kävi käymään. (Eläkeläinen, nainen, s. 1909)" Virtanen (1974, s. 53).

Yllä olevien neljän esimerkkitapauksen lisäksi olen kertonut kolme itse tarkistamaani tapausta toisaalla täällä ja itse kokemiani yhteensattumia täällä.


Tapauskertomusten tietolähteistä

Mahdollisista spontaaneista, arkipäivän psi-ilmiöistä on olemassa aineistoa valtaisat määrät. Ulkomaisista kirjoista ja parapsykologian ammattilehdistä löytyy vanhempia tapauksia runsaasti. Myös Suomessa on julkaistu monta kirjaa spontaanitapauksista. Tietääkseni parhaita ovat Leea Virtasen (1974 ja 1977) kirjat, joissa on kiitettävän tutkimuksellinen ote. Kotimaisiksi esimerkeiksi sopivat myös Esko Mustosen (1988) ja Aikki Perttola-Flinckin (1971) vähemmän tieteelliset mutta kuitenkin mielenkiintoiset kirjat. Runsaasti tapauksia löytyy myös Honkasalo&Kosken (2017) ja Ranckenin (2017) kirjoista.

Suurelle yleisölle tehtyjen kyselyjen vastaukset ovat sellaisia, että tapahtumat ovat kokijoiden omasta mielestä "yliluonnollisia". Ylivoimaisesti suurin osa niistä on kuitenkin helposti selitettävissä tunnetuilla ilmiöillä. Tämän ei kuitenkaa pitäisi antaa hämärtää sitä tosiseikkaa, että joukossa on myös hyvin laajatietoisia, pikkutarkkoja ja kriittisiä havaitsijoita, joiden kokemuksia ei voida nykytietämyksellä selittää.

Nykyään on Internetissä kaikkien luettavissa todella paljon kertomuksia spontaanitapauksista, sekä keskustelufoorumeilla että sivustoilla. Keskustelufoorumeista voisi mainita esimerkkeinä lyhyehkön ketjun Tiede-lehden foorumilla (Linkki 1), Murha-infon foorumin laajan osion (Linkki 2) ja Suomi24-foorumin rajatietosivut (Linkki 3). Alan tiiliskivi Gurney & al. (1886) on nyt ilmaisena näköispainoksena netissä, linkki (4). Valikoima tapauskertomuksia ja asiantuntevaa pohdintaa löytyy Stokesin (2006) sivustolla, linkki (5).

Louisa E. Rhine (1981) analysoi yli 10 000 tutkimukseen hyväksyttyä tapausta. Noin puolitoistakertainen määrä kaikista ilmoitetuista tapauksista oli sellaisia, että niitä pidettiin liian epämääräisinä hyväksyttäväksi mukaan. Niitä ei heitetty pois, vaan ne arkistoitiin erikseen vertailuaineistoksi.

Elämäkerroissa ja päiväkirjoissa kertomuksia on epäilemättä runsaasti, mutta ne ovat hajallaan ja vaarassa jäädä huomaamatta tai ne voivat hävitä kokonaan kuolemantapausten ja muuttojen yhteydessä.

Monet foorumeilla kerrotut kokemukset selittyvät todennäköisinä unihalvauksina ja harhoina tai muina virhetulkintoina sekä valitettavasti myös keksittyinä piloina. Omina tai tuttavien kokemuksina kerrotut tarinat ovat usein helposti tunnistettavissa kansanperinteeksi tai kaupunkitarinoiksi. Joissakin tarinoissa on niin paljon konkreettisia ja erikoisia yksityiskohtia, että niitä on syytä pitää piloina. Yksi roskaisimmista foorumeista on Suomi24, josta vain harvoin löytää hyödynnettävissä olevia kertomuksia, vilkkaasta keskustelusta huolimatta. Suomi24 on tietämättömien, herkkäuskoisten ja pilailevien nuorten temmellyskenttä ja kristinuskoisten harrastaman pelottelun ja neuvonnan paikka.

Kokemuskertomusten ja kertomuskokoelmien arvon ratkaisee se, miten hyvin ne on dokumentoitu. Avainominaisuuksia ovat kertomusten luotettavuus, yksityiskohtaisuus ja tapahtumien selvä selittämättömyys. Keskustelufoorumit ovat tässä suhteessa kaikkein huonoimpia lähteitä. Siellä esiinnytään enimmäkseen nimimerkeillä, jotka usein jäävät lopullisesti tunnistamattomiksi.

Kertomusten luotettavuuden arviointi on usein vaikeata eikä virheiltä voi kokonaan välttyä. On pyrittävä minimoimaan sekä perättömien juttujen ottaminen vakavasti että toisaalta aitojen psi-kokemusten hylkääminen niiden epäuskottavuuden vuoksi. Itselläni on tapahtunut aikojen kuluessa erehdyksiä kumpaankin suuntaan, mutta kokemuksen karttuessa erehdykset ovat vähentyneet. Toisinaan tapausten yhteydessä on sellaisia yhteensattumia, jotka johtavat väärään arviointiin. Kertomusten luotettavuus ei välttämättä selviä muutamassa viikossa vaan vasta vuosien kuluttua tehdyissä seurantahaastatteluissa.


Spontaanitapauksia on laiminlyöty

Louisa Rhinen kirjasta henkii luottamus tieteeseen ja sen menetelmiin. Hän uskoi, että parapsykologian lainalaisuudet on mahdollista selvittää järjestelmällisellä tutkimuksella, jollaista tuolloin tehtiin Duken laboratoriossa. Valitettavasti nykytilanteessa voidaan sanoa, että Rhinen ajatukset ovat osoittautuneet optimistisiksi. Parapsykologia on edelleen kovin huonosti tunnettu tieteenala, ja tieteen valtavirran edustajat eivät useimmiten edes tunnusta parapsykologian tutkijoiden tekemää työtä tieteelliseksi.

Parapsykologian tutkijat ovat vuosikymmeniä laiminlyöneet kenttätutkimusta ja spontaanitapauksia sillä perusteella, että niiden avulla ei voida saada luotettavaa tietoa. Mielestäni suuren yleisön mielenkiinto parapsykologiaan on osittain siksi ratkaisevalla tavalla menetetty. Kokeiden tuloksista tilastollisesti osoitetut psi-ilmiöt jäävät epäkonkreettisiksi eivätkä oikein puhuttele maallikkoa.

Rahoitusahdinkoon joutuneet parapsykologit näyttävät parhaillaan muuttavan asenteitaan. He ovat huomanneet yleisön suuren kiinnostuksen esimerkiksi poltergeisteja ja kummituksia kohtaan ja yrittävät käyttää sitä hyväkseen. Parapsychological Association on muuttanut jäsenyysvaatimuksiaan väljemmiksi.

Perinteentutkijat keräävät perinteenä kiertäviä tarinoita ja myös kansan kertomuksia kokemuksistaan. Epäilemättä SKS:n kansanrunousarkistossa ja folkloristiikan laitosten arkistoissa on muiden joukkoon hautautuneina myös aitoja psi-kokemuksia. Perinteentutkijat eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita tarinoiden totuusarvosta, vaan vain tarinoista sinänsä. Tavallaan sitä ei ihmettele, kun tutustuu näitä tarinoita sisältäviin kirjoihin. Niin paljon siellä esiintyy piruja ja haltijoita ja ollaan hautausmaalla tai kirkossa – tyypillistä kansanperinnettä..


Tutkimusmahdollisuuksia

Spontaani-ilmiöiden hyljeksiminen parapsykologian tutkijoiden keskuudessa johtuu käsittääkseni siitä, että tapausaineiston arvoa ei ole riittävästi tunnistettu. Parapsykologia on läpi historiansa ollut enimmäkseen ihmistieteiden edustajien hallinnassa, kuten nimitys "parapsykologia" osoittaa. Heillä ei useinkaan ole kovin hyvää käsitystä aineellisen maailman ominaisuuksista ja mahdollisuuksista.

Omasta mielestäni fysikaalisia ilmiöitä tuottavat spontaanitapaukset voivat antaa kovimman mahdollisen luokan todisteita psi-ilmiöistä. Niistä jää aineellisia kappaleita, joita voidaan tutkia tarkimmilla mahdollisilla tutkimuslaitteilla ja menetelmillä, esimerkiksi monenlaisilla mikroskoopeilla. Myös voidaan saada onnistuneita videotallenteita. Se on toista kuin kokeellisen tutkimuksen olemattoman heikot vaikutukset ja tulosten epävarmuus, kun koskaan ei voi olla varma etukäteen tuleeko psi-tekijä esiin vai eikö tule. Siitä huolimatta kokeellinen tutkimus tietenkin on edelleen parapsykologian tutkimuksen tärkein tukipylväs.

Suuret määrät luotettavia tapauksia, jotka sisältävät selviä yksityiskohtia, tarjoavat myös hyviä tutkimusmahdollisuuksia. ESP:tä on mahdotonta erottaa yhteensattumista, joten psi-ilmiön mukana oleminen voidaan olettaa vain yhteensattumien suuren epätodennäköisyyden vuoksi. Aineistoon jää aina pakostakin pelkkiä yhteensattumia, joiden osuus täytyy pysyä niin pienenä, että ne eivät häiritse tarkasteluja. Useimpien fysikaalisten ilmiöiden suhteen ei ole vaaraa sekoittumisesta yhteensattumiin, vaikka kelloja silloin tällöin pysähtyykin itsekseen ja sopivissa olosuhteissa esineisiin syntyy sellaisia jännityksiä, että ne särkyvät ilman ulkoista iskua.

Laajoista spontaani-ilmiöiden ryhmitellyistä tietokannoista voidaan tehdä tärkeitä päätelmiä psi-ilmiöiden luonteesta. Erilaisten tapausten esiintymistiheys erilaisissa olosuhteissa antaa hyödyllistä tietoa, samoin psykologiset tekijät kokemusten yhteydessä. Klusterianalyysilla saadaan tapaukset ryhmiteltyä joukkoihin niiden omilla ehdoilla, ilman väkivaltaisia rajojen vetoja. Jopa luotettavuustutkimus on mahdollinen vertailemalla tapausten selkeyttä ja outousastetta ja tehtyjen tarkistusten laatua keskenään.

Hyvien tapauskokoelmien ja tietokantojen aikaansaaminen vaatii ehdottomasti kenttätutkimuksia. Kokijoihin pitää saada yhteys ja yhdessä heidän kanssaan on kenttätutkijan kaivettava esiin kaikki mahdolliset yksityiskohdat ja kirjattava ne huolellisesti muistiin.


Skeptiset näkökannat

Skeptikkojen muodostamien yhteisöjen näkökanta on hyvin yksinkertainen ja selvä – spontaanitapaukset ovat vain "anekdootteja" eikä niillä ole vähäisintäkään todistearvoa. Spontaanitapausten kerääminen ja tutkiminen on heidän mielestään hyödytöntä, kuten selvästi ilmenee esimerkiksi seuraavista lainauksista Skepsis ry:n keskustelusivuilta:

Mutta kuten kaikki muistamme, anekdootin monikko ei ole todiste ja (…).

Viittasin juuri tällaisiin anekdootteihin, kun sanoin että ellei Ψ-ilmiöitä saada toistettavasti labrassa esille, homma degeneroituu jonkinlaiseksi historiatieteeksi tai folkloristiikaksi ja kohta ollaankin havaintopsykologian hyllyvällä suolla. "Anekdootin" monikko ei edelleenkään ole "data".

Muuttuisi umpipölhöjen väitteidenkin todentaminen yllättävän helpoksi, mikäli kriteerinä olisi riittävän anekdoottimäärän täyttyminen.

Tässä taas kerran ilmenee kauniisti skeptisen ajattelun noidankehä: psi-ilmiöitä ei ole olemassa, koska niistä ei ole näyttöä, ja koska niistä ei ole näyttöä, niin niiden tutkimiseen ei kenenkään kannata tuhlata aikaansa.

Skeptikon päähän ei koskaan näytä juolahtavan, että spontaanitapausten luotettavuutta voisi arvioida tapahtumien tarkistamisen avulla. Kun hyvin tarkistettuja ja selviä samantyyppisiä tapauksia kerääntyy hyvin suuri määrä, niin on käytännössä mahdotonta, että kaikki olisi selitettävissä ilman psi-ilmiöiden olemassaoloa.


Ilmoita kokemuksistasi

Valtalehdistö ja televisio vaikenevat vakavasti otettavista paranormaaleista ilmiöistä tai tuovat niitä esille lähinnä viihteenä. Kuitenkin monet ihmiset kokevat outoja ilmiöitä, jotka ihmetyttävät ja pahimmassa tapauksessa jopa pelottavat heitä. Paranormaalit kokemukset eivät välttämättä ole oire psyykkisistä häiriöistä, vaan ne ovat terveilläkin yleisempiä kuin julkisuuden perusteella voisi arvata. Siksi niitä ei tarvitsisi salailla tai pelätä. Tämä asiain tila pitäisi saada myös laajaan julkisuuteen, niin että kokijat uskaltaisivat tuoda kokemuksiaan esiin eivätkä tapaukset jäisi piiloon ja siten hyödyttömiksi.

Kun paranormaalien ilmiöiden olemassaolo tulee yleisesti tunnustetuksi, se voi saada paljon useammat ihmiset ajattelemaan vakavasti omaa maailmankuvaansa ja tekemään parempia ratkaisuja elämässään.

Tutkijoille on suurin hyöty sellaisista tapauksista, jotka voidaan tarkistaa yleisillä menetelmillä. Sellaisia ilmiöitä, jotka eivät yleensä ole tarkistettavissa ovat esimerkiksi tieto kaukaisen aurinkokunnan planeetan tapahtumista, kokemus kivikauden ihmisenä tai yksin kuultu ääni. Myöskään kovin epämääräiset tai moniselitteiset kokemukset eivät anna parasta mahdollista aineistoa tutkijoille.

Oudon ilmiön kokijan olisi hyvä tehdä muistiinpanot tapahtumasta pikaisesti. Päivämäärä, kellonaika ja mahdollisimman paljon yksityiskohtia tulisi kirjata muistiin, vaikkapa lyhyestikin. Lisäksi olisi hyvä kertoa yksin koettu tapaus jollekin tuttavalle mahdollisimman pian. Sellainen kokemus on arvokkain, josta on tehty lyhyetkin muistiinpanot tai siitä on kerrottu jollekin lähipiirissä.

Ilmiöiden aineellisuuden selvittäminen on tärkeätä. Aineellinen ilmiö on sellainen, joka todella tapahtuu ympäristössä eikä ole vain havaitsijan oma sisäinen kokemus. Aineellisen ilmiön selvin merkki on se, että se on kaikkien paikalla olevien havaittavissa, jos heillä on normaalit mahdollisuudet siihen. Esimerkiksi kaikkien kuulema ääni on aineellinen ilmiö, koska se edellyttää ilman aaltoliikettä.

Ilmiöiden aineellisuutta voi varmistaa erilaisilla menetelmillä kuten esimerkiksi mittalaitteilla ja äänen tai kuvan tallennuksella. Jos joku epäilee huoneissa tapahtuvan yöllä fyysistä liikkumista, niin sen luonteesta voi saada selvyyttä esimerkiksi jättämällä äänestä käynnistyvä sanelulaite yöksi äänittämään tai ripottelemalla jauhoja sopiviin kohtiin. Nauhoittava valvontakamera on tietenkin paras mahdollinen laite moneen tarkoitukseen.

Aineettomat ilmiöt ovat tietenkin yhtä arvokkaita kuin aineelliset, jos ne antavat sellaista varmistettavissa olevaa tietoa, mitä kokija ei olisi voinut normaalisti saada.

Suositeltavinta on lähettää havainnot Suomen Ufotutkijat ry:n Paranormaalien tapausten ilmoituslomakkeelle  (Linkki 6). Tietokanta on julkinen ja luettavissa linkissä (7), mutta lähettäjän henkilökohtaiset tiedot salataan. Jos lomakkeen täyttäminen tuntuu hankalalta, niin myös minä mielelläni otan vastaan ilmoituksia luottamuksellisesti, sähköposti olavi.kiviniemi (at) gmail (dot) com.


Kakkososa

Tälle jutulle tuli aivan riittävästi pituutta, vaikka tutkimustulokset jäivät heikoille. Kirjoitinkin tutkimukseen ja niiden tuloksiin keskittyvän kakkososan, joka löytyy toisaalta täältä.



Kirjallisuutta

Esko Mustonen (1988): Aavistuksia sodassa 1939-1944. Werner Söderström Osakeyhtiö, Juva. 279 sivua.

Louisa E. Rhine (1981): The invisible picture; A study of psychic experiences. McFarland, Jefferson, NC. 267 sivua.

Leea Virtanen (1974): Kun kello pysähtyi. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. 186 sivua.

Leea Virtanen (1977): Telepaattiset kokemukset. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. 352 sivua.

Aikki Perttola-Flinck (1971): Ihmistiedon rajamailla. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. 121 sivua.

Marja-Liisa Honkasalo ja Kaarina Koski, toim. (2017): Mielen rajoilla – Arjen kummat kokemukset. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 360 sivua.

Jeena Rancken (2017): Yliluonnollinen kokemus - Tulkinta, merkitys ja vaikutus. Vastapaino. 375 sivua.

Edmund Gurney, F. W. H. Myers, and Frank Podmore (1886): Phantasms of the Living. 2 vols. London: Society for Psychical Research, Trubner & Co. Yli 3000 sivua. Linkki 4.


Linkkejä

1. Tiede-lehden keskustelufoorumi
https://www.tiede.fi/keskustelu/35967/ketju/kella_kokemusta_poltergeist_ilmioista

2. Murha-infon keskustelufoorumi
http://www.murha.info/phpbb2/viewforum.php?f=9

3. Suomi24 Kummittelu
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4811

4. Phantasms of the Living
https://archive.org/details/phantasmsoflivin02gurniala

5. Douglas M. Stokes (2006): The Evidence for Psi: Spontaneous Phenomena
http://www.newdualism.org/papers/D.Stokes/Spontaneous_Psi.html

6. Piiloluonnollisen havainnon ilmoituslomake
http://www.fufora.fi/lomakkeet/paralomake.php

7. Paranormaalien tapausten tietokanta
http://www.fufora.fi/sut_paradb/database.php?sid=&s=1