Kuvassa on kyseenä oleva lusikka, joka on katkennut S-mutkan keskivaiheilta.
Taivutustapahtuma
Tämän tapauksen on kertonut vuoden 2009 lopulla henkilö, joka haluaa pysyä tuntemattomana. Nimitän häntä jatkossa Matiksi, mikä on keksitty nimi. Huhtikuussa 2006 oli kolmen hengen seurue viettämässä iltaa vuokraamassaan mökissä. Matti kertoo tarinansa ensi versiossa näin:
Hauska esimerkki skeptikko tutustani on se kun olimme vuokranneet mökin erään kilpailutapahtuman johdosta ja ilta kului seurustellen normaaliin suomalaiseen mitään sanomattomaan tapaan, no ilta kävi ilmeisesti tylsäksi, kun tämä skeptikko halusi todistaa ettei lusikan väännössä ole mitään ihmeellistä, hän oli opetellut taidon netistä joltain skeptikkosivulta, huom ei mitään ihmeellistä jos sen osaa!, mielenkiintoinen näkemys skeptikolta.
Hän otti mökin siististä kalustosta yhden ruokalusikan, joita oli kuusi. Sitten hän alkoi sivellä lusikkaa ja sehän näytti taipuvan, kunnes se kuumeni niin että teki pienen palovamman sormiin, hän pudotti lusikan joka oli sulanut poikki ja oli s- vinkkelillä. Pöydän ääressä oli minä ja eräs henkilö joka ei uskonut tapahtumaan vaikka näki sen, eli yleisöä oli tosi vähän noinkin suureen suoritukseen, energia tuohon tulee ihmisestä tai ihminen on välittäjä.
Hassuinta tapauksessa oli se että tämä skeptikko keräs lusikan puolikkaat ja heitti ne palavaan takkaan, josta ne välittömästi keräsin talteen hiukan mustuneina.
Tämä skeptikko väitti koko tapausta huijaukseksi sen jälkeen kun olin sanonut hänelle että siinä sulle esimerkki yliluonnollisesta. Hän ei ole taikuri eikä osaa huijata muuta kuin sanoilla. Täysskeptikkoa ei käännä mikään, sen takia en niiden kanssa juuri enään väittele, se on vain energian hukkaa.
Kyselin täsmennyksiä taivutustapahtumaan, ja päädyimme seuraavaan tapahtumien kulkuun: Skeptikko astui pöydän ääressä istuvien Matin ja toisen henkilön eteen noin kahden metrin etäisyydelle ja piti lusikkaa vaakasuorassa suunnilleen sen ohuimmasta kohdasta oikean kätensä peukalon ja etusormen välissä siten, että se näkyi katsojille sivusuunnasta. Hän alkoi heiluttaa lusikkaa lyhyttä liikettä ja hidasta tahtia ylös ja alas, kunnes se näytti taipuvan, ja 1-4 minuutin kuluttua hän heitti sen lattialle. Lusikan huomattiin olevan S-mutkalla ja kahtena palana, katkenneena ohuimmasta kohdasta, joka oli mutkan keskivaiheilla.
Matti itse kertoo taivutuksesta ja sen jälkeisistä tapahtumista lisää seuraavasti:
Lusikka oli ohuimmasta kohdasta kahden sormen välissä ja kokoajan näkyvissä, sulaminen tapahtui nopeasti, koska hän huomasi pienet palovammat sormissa vasta kun osat oli pudonneet lattialle. Muistini mukaan laittoi sormet suuhun ja puhalteli niitä, ym. Vammat oli niin pieniä, ettei muistaakseni vaatinut ihmeempää hoitoa.
Osat ei tuntuneet kuumilta kun niitä tutkittiin, en tutkinut ensimmäisenä, muttei kukaan maininnut kuumuudesta.
Lusikka oli tosiaan s:llä, jo sen taivutus olisi vaatinut hyvät sormivoimat, ei olisi onnistunut millään, seurasin tapausta mielenkiinnolla koko ajan, mainitsemasi huijaus ei tässä tapauksessa ole mahdollinen.
Huomiota lusikasta ja vertailukokeista
Matti lähetti pian yhteydenottoni jälkeen lusikan kappaleet minulle. Ruokalusikka on Hackmanin Savonia-sarjaa ja valmistettu austeniittisesta 18/10-tyyppisestä ruostumattomasta teräksestä. Ensi tarkistuksella en huomannut kappaleissa mitään epätavallista. Kuumentuminen jossakin vaiheessa ilmenee vaihtelevan vahvana ruskehtavana päästövärinä pinnassa. Värierot ilmaisevat, että viimeisessä kuumennuksessa kappaleet ovat olleet erillään toisistaan. Murtopinnat ovat hyvin epätasaiset ja niiden vieressä on repeämiä ja tyssäytymisestä aiheutuneita kasaumia.
Ostin muutaman samanlaisen lusikan vertailukokeita varten. Ensimmäisen taivuttelin poikki käsissä sellaisenaan. Taivutin sitä edestakaisin siten, että pesä ja varsi olivat aina ääriasennossaan noin 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Katkeamiseen tarvittiin 29 edestakaista taivutusta. Muokkauslujittuminen oli hyvin voimakasta, joten taivekohta pyrki laajenemaan varren ohuimmasta kohdasta yhä kauemmas kumpaankin suuntaan. 19 taivutuksen jälkeen en enää pystynyt taivuttamaan lusikkaa paljain käsin, vaan tein sen työkäsineillä ja melkoisesti ponnistellen. Lopputuloksena oli syvä S:n muoto jakautuneena noin 4 cm alueelle, ja murtuminen tapahtui keskialueen toisessa reunassa. Lusikan varressa oli valmistusvikaa yhdessä kulmassa, mikä aiheutti kulmaan ennenaikaisia repeämiä ja myös katkeamisen ennen aikojaan.
Tuon kokeen perusteella voidaan varmuudella todeta, että Matin lusikkaa ei ollut katkaistu samalla tavalla, koska siinä taipuminen oli tapahtunut lyhyemmällä alueella. Voimalla taivutus ei myöskään olisi onnistunut kuvatulla tavalla niissä olosuhteissa, sillä niin työlästä tuollaisen lusikan katkaiseminen on.
Seuraavan kokeen tein kuumentaen lusikkaa reilulla kynttilän liekillä alhaaltapäin suunnilleen ohuimmasta kohdasta, varsi viilapenkissä kiinni ja pesän kuoppapuoli ylöspäin. Taivutus pesästä paljain käsin onnistui melko helposti, kärkeä toisinaan vähän vedellä jäähdyttäen. Vesi sihisi pesän tyvellä, joten kuumin kohta oli arviolta 250 C-asteen lämpötilassa. Edestakaisen taivuttamisen taivutuskulma vaihteli 20-30 asteeseen. Muokkauslujittuminen oli vähäistä eikä taivekohta pyrkinyt leviämään kuin noin 2 cm alueelle. Lusikkaan muodostui taas S-mutka, mutta se oli suorempi kuin kylmätaivutuksessa, kaaret vain noin 90 astetta. Lusikka katkesi noin 470 edestakaisen taivutuskerran jälkeen.
Matin lusikan murtopinta on olennaisesti rosoisempi kuin minun katkaisemieni kahden lusikan. Myöskin murtopinnan viereiset repeämät ovat erilaiset. Matin lusikka näyttää kärsineen rajummasta taivutuksesta, jonka toteuttamistapa jää arvoitukseksi.
Austeniittisen teräksen kylmämuokkauksessa muokkauslujittuminen aiheutuu pääasiassa niinsanotusta työstökarkenemisesta eli siitä, että epätasapainossa oleva austeniitti leikkautuu martensiitiksi. Koska austeniitti ei ole kovinkaan magneettinen mutta martensiitti on, niin muokkauksen tapahtumia voi seurata kokeilemalla magneetin vetovoimaa lusikan eri kohtiin. Lusikan valmistuksen yhteydessä vain sen pesä on reilusti muokkautunut, joten se vetää magneettia puoleensa melko vahvasti, mutta ei läheskään niin vahvasti kuin ferriittinen teräs. Varsi on koko matkaltaan vain hyvin heikosti magneettinen. Kuumennettuna taivutettaessa austeniitti on lähempänä tasapainoa, joten se muokattaessa työstökarkenee vähemmän kuin kylmänä.
Matin lusikan ja vertailukokeitteni lusikoiden magneettiset ominaisuudet ovat mielenkiintoiset. Kylmätaivutettu lusikka on katkeamiskohdan ympäristössä pesääkin paljon magneettisempi. Kuumataivutettu lusikka on sensijaan hyvin vähän magneettinen, ja Matin lusikan magneettisuus sijoittuu näiden välille. Jälkikäteen kynttilällä kuumentaminen ei vähentänyt kylmätaivutetun lusikan magneettisuutta kovinkaan selvästi, vaikka siihen tuli heikko ruskea päästöväri. Voidaan olettaa, että Matin lusikan magneettisuus ei ole ehtinyt kovin paljon vähetä takkatulessa. Magneettisuudesta päätellen Matin lusikka on siis taivutettu kuumana, mutta kylmempänä kuin kynttiläkuumennuksessani. Niin ei kuitenkaan ole voinut tapahtua, koska taipumisalue rajoittuu vähän lyhyemmälle alueelle kuin kynttiläkuumennuksen tapauksessa.
Loppuyhteenveto
1. Matin lusikan katkaiseminen kuvatulla tavalla nopeasti ja koko ajan näkyvissä on sula mahdottomuus.
2. Lusikassa on magneettisuuden määrässä ja muokkauslujittumisessa sellaisia ristiriitoja, että niitä on vaikea selittää. Myös murtopinta ja sen viereiset muokkautumat eroavat vertailukokeiden lusikoista. Kappaleita tuskin kannattaa lähteä tässä vaiheessa pilkkomaan mikrorakenteen tutkimiseksi. En keksi, mitä lisäarvoa siitä mahdollisesti voisi saada, kun magneettisuus on niin selvä ja varma indikaattori.
3. Erikoistoimenpitein voimalla taivuttaen Matin lusikka olisi tietenkin voitu saada aikaan, mutta se olisi vaatinut melkoisesti vaivaa ja jonkin verran metalliopin perustietoja. Ja mitä tarkoitusta varten kyseiset hienosäätötoimenpiteet olisi tehty?
4. Taivutustapahtuman oikea kuvaaminen on aivan ratkaisevassa asemassa, mutta valitettavasti sitä ei tällä kertaa voida varmistaa nykyistä paremmin. Tällaisessa tapauksessa ei pitäisi olla vain yhden kertojan varassa, vaan kaikki mukana olleet olisi haastateltava erikseen ilman muiden paikalla oloa. Olisi myös ollut hienoa, jos tapauksesta olisi ollut käytettävissä tuoreeltaan tehdyt muistiinpanot. Kertojasta on olemassa niin paljon taustatietoa, että henkilökohtaisesti pidän häntä varmuudella rehellisenä. Tapauksen pääpiirteet ovat niin selvät, että ne on ollut helppo hahmottaa oikein yllättävyydestään huolimatta.
Tämä tapaus on esimerkki siitä, miten metalliopillisin, erittäin luotettavin havainnoin voidaan tukea taivutustapahtuman selittämättömyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti