sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Keskusteluni skeptikkojen kanssa


1.3.2020

Päivitetty 13.4.2023

Parikymmentä vuotta sitten tunsin olevani niin varma psi-ilmiöiden olemassaolosta, että halusin ryhtyä keskustelemaan niistä skeptikkojen kanssa. Ajattelin, että saisimme asioita selviksi kaksivaiheisen kiertoprosessin avulla.

Ensimmäisessä vaiheessa selvitettäisiin, mistä olemme samaa mieltä ja mistä eri mieltä. Sitten pohtisimme erimielisyyksiämme hyvin perustellen, lähdeaineistojen avulla. Tässä keskustelussa tulisi esiin uusia asioita, joista olisimme samaa mieltä. Sitten voisimme jatkaa jäljellä olevien erimielisyyksien selvittämistä, edelleen hyvin perustellen. Olin kiinnostunut katsomaan, mihin päätyisimme riittävän monien keskustelukierrosten jälkeen.

Liityin Skepsis ry:n jäseneksi ja aloin keskustella parapsykologiasta, sekä yhteisen pöydän ääressä että yhdistyksen lopetetulla keskustelufoorumilla, linkki (1). Myöhemmin siirryin pääasiassa Tiede-lehden jo lopetetulle keskustelupalstalle linkki (2). Miten yllä esittämäni kaavailut toteutuivat? 


Tietämättömyyttä

Kasvokkain käydyissä keskusteluissa skeptikoiksi itseään nimittävät ihmiset käyttäytyivät korrektisti. Kaikki kunnia skeptikoille, että he osoittautuivat ystävällisiksi, mukaviksi ja usein laajatietoisiksi ihmisiksi. En kuitenkaan voinut olla huomaamatta, miten epäuskoisia heidän ilmeensä toisinaan olivat ja miten he vaihtoivat keskenään merkitseviä katseita joidenkin väitteideni jälkeen.

Keskustelupalstoilla hämmästyin siitä, miten tietämättömiä skeptikot olivat parapsykologian tutkimuksesta ja siitä, miten yleisiä spontaanit psi-ilmiöt ovat suuren yleisön keskuudessa. Heillä oli kuitenkin luja luottamus siihen, että he tunsivat nämä asiat hyvin. Kun yritin esittää löytämiäni aineistoja, niin minua ei otettu vakavasti – hehän uskoivat itse tietävänsä ne jutut paremmin kuin minä. Minua pidettiin huuhaaseen hurahtaneena hölmönä, joka puhuu höpöjä ja josta ei siksi tarvitse välittää.

Yllätyin myös siitä, miten yleisesti keskustelijat kieltäytyivät tutustumasta antamiini lähteisiin. Perusteluja oli lukuisia:

1. EVVK, ei voisi vähempää kiinnostaa.
2. Ei kannata hukata aikaa huuhaaseen tutustumiseen, koska se kuitenkin osoittautuisi turhaksi.
3. Ei ole aikaa, ajankäytön priorisointia.
4. Ei periaatteesta katsella ollenkaan videoita, koska siihen kuluu liian paljon aikaa.
5. Ei katsota, koska en ilmoittanut sitä kohtaa videolla, jota käytin perusteluna.
6. Ei lueta paskablogeja.


Säännöt unohtuivat

Laajoilla keskustelufoorumeilla kerrotaan keskustelun säännöt, joita kirjoittajien tulisi noudattaa. Tiede-lehden foorumilla ovat mm. seuraavat etikettisääntöjen kohdat:
- pysy otsikon aiheessa
- perustele oma mielipiteesi
- älä mene henkilökohtaisuuksiin

Skepsiksen foorumin etikettisäännöt on toteutettu linkkinä, jonka takana on paljon aineistoa. Joillakin palstoilla luetellaan myös argumentoinnin virheet, joihin ei pitäisi langeta.

Parapsykologiasta keskustelemisen aloittaminen netissä oli minulle melkoinen kylmä suihku. Esittämäni yksityiskohdat pyrittiin tyrmäämään joko 
omista lähteistä haetuilla virheellisillä tiedoilla tai suoralta kädeltä ilman perusteluja. Usein vastapuolella kiihdyttiin niin kovasti puolustamaan omaa kantaa, että säännöt ja etiikka unohtuivat. Ikävä myöntää, että itsekin kiihdyin ja yritin lyödä perusteluillani niin kovaa ja ivallisesti kuin osasin – erittäin tyhmä menetelmä.

Ehkä yleisin huomio parapsykologiaa koskevissa keskusteluissa oli se, miten keskustelu kääntyi pois asiasta koskemaan henkilöitä. Ryhdyttiin kaivelemaan sekä minun että lähteinä antamieni henkilöiden koulutusta, elämänhistoriaa ja keskustelun asiayhteyteen kuulumattomia mielipiteitä. Lähteeni katsottiin arvottomiksi, jos ne eivät olleet tieteiden valtavirran vertaisarvioiduista julkaisuista. Ja vaikka lähteeni osittain olivatkin valtavirran julkaisuista, ne kuitattiin satunnaisina vertaisarvioinnin erehdyksinä. Samanlainen kriittisyys ei tietenkään koskenut skeptisiä lähteitä.

Usein skeptikot kävivät joukolla kimppuuni ylimielisen ivan säestyksellä. Myös nimittely oli yleistä. Yleinen tapa oli myös jättää perustelematta esittämänsä mielipide. Joskus se linkki sitten kuitenkin lopulta tuli, useamman pyytämisen jälkeen. Monella keskustelijalla näytti tärkeimpänä päämääränä olevan keskustelun 'voittaminen', vaikkapa epärehellisin keinoin. Kun joskus huomautin saamastani kohtelusta, niin vastaus oli "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Valitettavasti metsä usein vastasi jo ennen kuin ehdin sinne huutaa.

Keskustelun etiikkaa sivuaa myös foorumin ylläpitäjän toiminta. Esimerkiksi Tiede-lehden foorumilla sallitaan etiikan unohtaminen ja argumentoinnin virheet siksi, että kiihkeä keskustelu tuo rahaa mainostajilta monien klikkausten ansiosta.

Ideologisilla perusteilla toimivat foorumit ovat usein niin herkkähipiäisiä, että poikkeavat mielipiteet siivotaan pika pikaa pois silmistä. Mielestäni Skepsis ry:n julkinen Facebook-ryhmä, linkki (3), on sellainen. Muutamien poistojen jälkeen totesin, että minun ei kannata kuluttaa aikaani kirjoittamalla parapsykologiasta niin innokkaasti yksisuuntaistetulle alustalle. Kiitokset annan Skepsis ry:n keskustelufoorumille, jolta parinkymmenen vuoden aikana ei ole poistettu yhtäkään viestiäni niiden ajoittaisesta kärjekkyydestä huolimatta.

Asiat eivät tulleet selviksi

Yleishuomiona olen todennut, että lähes kaikki laajassa käytössä olevat julkiset keskustelufoorumit ovat skeptisten asenteiden hallitsemia. Oudolta tuntui se, että mielestäni hyvin perustellut ja loogisesti pätevät väitteet eivät havaittavasti vaikuttaneet asenteisiin. Samat tutut keskustelijat eivät viidentoista vuoden aikana hievahtaneet heikosti perustelluista kannoistaan. Keskustelu palasi jatkuvasti samaan kehään. Kaikki jatkui entiseen malliin uusissa ketjuissa, samojen keskustelijoiden toimesta ja aikaisemmat perusteluni unohtaen. Toisinaan minulle kerrottiin, että nämä jutut on jo lopullisesti selvitetty, joten niihin ei kannata enää palata.

Turhauttavinta on mielestäni ollut se, että ketjuissa ei pysytty otsikon asiassa riittävän kauan. Asioiden yksityiskohtia ei saatu käsiteltyä riittävän perusteellisesti. Toisinaan skeptikot jättivät käsittelyssä olleen asian kesken ja kävivät hakemassa omista lähteistään uusia aloituksia otsikon aiheesta tai sen ulkopuolelta. Asiassa pysymistä vaikeutti myös se, että esittämiini kysymyksiin ei vastattu. Keskustelu saatiin toisinaan suistetuksi ojaan siirtymällä ylimielisen huumorin käyttöön, jolloin asiallinen keskustelu loppui siihen.

Jotkut keskustelijat lopettivat vastaamisen kysymyksiini, kun reilu vastaaminen olisi selvästi edellyttänyt aikaisempien väitteiden perumista tai lieventämistä. Kun toisinaan onnistuin perustelemaan väitteitäni riittävän selvästi paikkansa pitävillä tiedoilla, niin ketjuun laskeutui lopullinen hiljaisuus.

Edellä kuvaamieni kokemusten jälkeen on todettava, että alkuperäiset sinisilmäiset kaavailuni eivät käytännössä toteutuneet.


Asiallinen keskusteleminen parapsykologiasta on mahdotonta

Koska julkinen keskustelu ei koskaan johtanut tuloksiin, niin vielä muutama vuosi sitten ehdotin muutamalle tunnetulle skeptikolle yksityistä keskustelua maailmankuviemme perusteista, tieteelliseltä pohjalta.

Eräs heistä kertoi blogissaan omasta kehityksestään – nuoruuden kiinnostuksesta rajatietoon, sen myöhemmästä hylkäämisestä ja ryhtymisestä tieteelliseksi skeptikoksi. Kun ehdotin hänelle maailmankuviemme kehityksen vertailua, niin hän vastasi priorisoivansa ajankäyttöään, joten hän ei ehdi keskustella rajatiedosta. Kun vastasin, että kysymys ei ole rajatiedosta, vaan maailmankuvan tieteellisistä perusteista, niin hän ei enää vastannut. Kaksi muuta eturivin skeptikkoa jätti asiat silleen, vaikka he aluksi lupasivat keskustella ja vastata viesteihini.

Viitsin enää harvemmin ryhtyä niin turhaksi osoittautuneeseen ja tuloksiltaan ennalta arvattavaan keskusteluun. Enimmäkseen jätän skeptikot rauhaan, oman vaillinaisen maailmankuvansa pariin. En sentään ole yksin kokemusteni kanssa. Esimerkiksi linkin (4) videolla kerrotaan, millaisia kokemuksia kahdella keskustelua yrittäneellä parapsykologian tuntijalla on ollut. No, Jeffrey Mishlove sentään voitti oikeusteitse miljoonaomaisuuden taikuri Randin epäsuoralla avustuksella.

Randin ohella Martin Gardner oli merkittävä organisoidun skeptismin johtohahmo. Hänen mottonaan ilmeisesti oli H. L. Menckenin lausahdus, jota hän lainaa mm. kirjassaan 'Science: Good, Bad and Bogus': 

One horse-laugh is worth ten thousand syllogisms.

Skeptikoiksi itseään nimittävät näyttävät aidosti uskovan olevansa oikeassa ja tietävänsä varmasti, että psi-ilmiöitä ei ole olemassa. Tällaisen varmuuden saavuttamiseen vaaditaan, että hylkää erittäin suuren määrän varmoja tosiasioita tai ei ole tietoinen niistä. Keskustelemisen vaikeus ilmeisesti juontuu siitä, miten tuskallista olisi muuttaa tällaista perustavaa laatua olevaa uskomusta. 


Linkit

1. Skepsis ry:n keskustelupalsta. Lopetettiin vuonna 2024.
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Index

2. Tiede-lehden keskustelupalsta. Lopetettiin vuonna 2022.
https://www.tiede.fi/keskustelu

3. 
Skepsis ry:n Facebook-ryhmä
https://www.facebook.com/groups/skepsisry/

4. The Amazing Randi and American "Skepticism" with Mitch Horowitz
https://www.youtube.com/watch?v=gYE1LHX0gN8

Olavi Kiviniemi