1.3.2020
Päivitetty 13.4.2023
Parikymmentä vuotta sitten tunsin olevani niin varma
psi-ilmiöiden olemassaolosta, että halusin ryhtyä keskustelemaan niistä
skeptikkojen kanssa. Ajattelin, että saisimme asioita selviksi kaksivaiheisen
kiertoprosessin avulla.
Ensimmäisessä vaiheessa selvitettäisiin, mistä olemme
samaa mieltä ja mistä eri mieltä. Sitten pohtisimme erimielisyyksiämme hyvin
perustellen, lähdeaineistojen avulla. Tässä keskustelussa tulisi esiin uusia
asioita, joista olisimme samaa mieltä. Sitten voisimme jatkaa jäljellä olevien
erimielisyyksien selvittämistä, edelleen hyvin perustellen. Olin kiinnostunut
katsomaan, mihin päätyisimme riittävän monien keskustelukierrosten jälkeen.
Liityin Skepsis ry:n jäseneksi ja aloin keskustella
parapsykologiasta, sekä yhteisen pöydän ääressä että yhdistyksen lopetetulla keskustelufoorumilla, linkki (1). Myöhemmin siirryin pääasiassa Tiede-lehden jo lopetetulle keskustelupalstalle linkki (2). Miten yllä esittämäni kaavailut toteutuivat?
Tietämättömyyttä
Kasvokkain käydyissä keskusteluissa skeptikoiksi itseään nimittävät ihmiset käyttäytyivät korrektisti. Kaikki kunnia
skeptikoille, että he osoittautuivat ystävällisiksi, mukaviksi ja usein
laajatietoisiksi ihmisiksi. En kuitenkaan voinut olla huomaamatta, miten
epäuskoisia heidän ilmeensä toisinaan olivat ja miten he vaihtoivat keskenään
merkitseviä katseita joidenkin väitteideni jälkeen.
Keskustelupalstoilla hämmästyin siitä, miten
tietämättömiä skeptikot olivat parapsykologian tutkimuksesta ja siitä, miten
yleisiä spontaanit psi-ilmiöt ovat suuren yleisön keskuudessa. Heillä oli
kuitenkin luja luottamus siihen, että he tunsivat nämä asiat hyvin. Kun yritin
esittää löytämiäni aineistoja, niin minua ei otettu vakavasti – hehän uskoivat itse
tietävänsä ne jutut paremmin kuin minä. Minua pidettiin huuhaaseen hurahtaneena
hölmönä, joka puhuu höpöjä ja josta ei siksi tarvitse välittää.
Yllätyin myös siitä, miten yleisesti keskustelijat kieltäytyivät
tutustumasta antamiini lähteisiin. Perusteluja oli lukuisia:
1. EVVK, ei voisi vähempää kiinnostaa.
2. Ei kannata hukata aikaa huuhaaseen tutustumiseen, koska se kuitenkin
osoittautuisi turhaksi.
3. Ei ole aikaa, ajankäytön priorisointia.
4. Ei periaatteesta katsella ollenkaan videoita, koska siihen kuluu liian
paljon aikaa.
5. Ei katsota, koska en ilmoittanut sitä kohtaa videolla, jota käytin
perusteluna.
6. Ei lueta paskablogeja.
Säännöt unohtuivat
Laajoilla keskustelufoorumeilla kerrotaan keskustelun
säännöt, joita kirjoittajien tulisi noudattaa. Tiede-lehden foorumilla ovat mm.
seuraavat etikettisääntöjen kohdat:
- pysy otsikon aiheessa
- perustele oma mielipiteesi
- älä mene henkilökohtaisuuksiin
Skepsiksen foorumin etikettisäännöt on toteutettu linkkinä, jonka takana on
paljon aineistoa. Joillakin palstoilla luetellaan myös argumentoinnin virheet,
joihin ei pitäisi langeta.
Parapsykologiasta keskustelemisen aloittaminen netissä oli minulle melkoinen
kylmä suihku. Esittämäni yksityiskohdat pyrittiin tyrmäämään joko omista lähteistä haetuilla virheellisillä tiedoilla tai suoralta
kädeltä ilman perusteluja. Usein vastapuolella kiihdyttiin niin kovasti
puolustamaan omaa kantaa, että säännöt ja etiikka unohtuivat. Ikävä myöntää,
että itsekin kiihdyin ja yritin lyödä perusteluillani niin kovaa ja ivallisesti
kuin osasin – erittäin tyhmä menetelmä.
Ehkä yleisin huomio parapsykologiaa koskevissa keskusteluissa oli se, miten
keskustelu kääntyi pois asiasta koskemaan henkilöitä. Ryhdyttiin kaivelemaan
sekä minun että lähteinä antamieni henkilöiden koulutusta, elämänhistoriaa ja
keskustelun asiayhteyteen kuulumattomia mielipiteitä. Lähteeni katsottiin
arvottomiksi, jos ne eivät olleet tieteiden valtavirran vertaisarvioiduista
julkaisuista. Ja vaikka lähteeni osittain olivatkin valtavirran julkaisuista,
ne kuitattiin satunnaisina vertaisarvioinnin erehdyksinä. Samanlainen
kriittisyys ei tietenkään koskenut skeptisiä lähteitä.
Usein skeptikot kävivät joukolla kimppuuni ylimielisen ivan säestyksellä.
Myös nimittely oli yleistä. Yleinen tapa oli myös jättää perustelematta
esittämänsä mielipide. Joskus se linkki sitten kuitenkin lopulta tuli, useamman
pyytämisen jälkeen. Monella keskustelijalla näytti tärkeimpänä päämääränä
olevan keskustelun 'voittaminen', vaikkapa epärehellisin keinoin. Kun joskus
huomautin saamastani kohtelusta, niin vastaus oli "niin metsä vastaa kuin
sinne huudetaan". Valitettavasti metsä usein vastasi jo ennen kuin ehdin sinne
huutaa.
Keskustelun etiikkaa sivuaa myös foorumin ylläpitäjän toiminta. Esimerkiksi
Tiede-lehden foorumilla sallitaan etiikan unohtaminen ja argumentoinnin virheet
siksi, että kiihkeä keskustelu tuo rahaa mainostajilta monien klikkausten
ansiosta.
Ideologisilla perusteilla
toimivat foorumit ovat usein niin herkkähipiäisiä, että poikkeavat mielipiteet
siivotaan pika pikaa pois silmistä. Mielestäni Skepsis ry:n julkinen
Facebook-ryhmä, linkki (3), on sellainen. Muutamien poistojen jälkeen totesin,
että minun ei kannata kuluttaa aikaani kirjoittamalla parapsykologiasta niin
innokkaasti yksisuuntaistetulle alustalle. Kiitokset annan Skepsis
ry:n keskustelufoorumille, jolta parinkymmenen vuoden aikana ei ole
poistettu yhtäkään viestiäni niiden ajoittaisesta kärjekkyydestä huolimatta.
Asiat eivät tulleet selviksi
Yleishuomiona olen todennut, että lähes kaikki laajassa käytössä olevat
julkiset keskustelufoorumit ovat skeptisten asenteiden hallitsemia. Oudolta
tuntui se, että mielestäni hyvin perustellut ja loogisesti pätevät väitteet
eivät havaittavasti vaikuttaneet asenteisiin. Samat tutut keskustelijat eivät
viidentoista vuoden aikana hievahtaneet heikosti perustelluista kannoistaan.
Keskustelu palasi jatkuvasti samaan kehään. Kaikki jatkui entiseen
malliin uusissa ketjuissa, samojen keskustelijoiden toimesta ja aikaisemmat
perusteluni unohtaen. Toisinaan minulle kerrottiin, että nämä jutut on jo lopullisesti
selvitetty, joten niihin ei kannata enää palata.
Turhauttavinta on mielestäni ollut se, että ketjuissa ei
pysytty otsikon asiassa riittävän kauan. Asioiden yksityiskohtia ei saatu
käsiteltyä riittävän perusteellisesti. Toisinaan skeptikot jättivät
käsittelyssä olleen asian kesken ja kävivät hakemassa omista lähteistään
uusia aloituksia otsikon aiheesta tai sen ulkopuolelta. Asiassa pysymistä
vaikeutti myös se, että esittämiini kysymyksiin ei vastattu. Keskustelu saatiin
toisinaan suistetuksi ojaan siirtymällä ylimielisen huumorin käyttöön, jolloin
asiallinen keskustelu loppui siihen.
Jotkut keskustelijat lopettivat vastaamisen kysymyksiini, kun reilu
vastaaminen olisi selvästi edellyttänyt aikaisempien väitteiden perumista tai
lieventämistä. Kun toisinaan onnistuin perustelemaan väitteitäni riittävän selvästi
paikkansa pitävillä tiedoilla, niin ketjuun laskeutui lopullinen hiljaisuus.
Edellä kuvaamieni kokemusten jälkeen on todettava, että
alkuperäiset sinisilmäiset kaavailuni eivät käytännössä toteutuneet.
Asiallinen keskusteleminen parapsykologiasta on mahdotonta
Koska julkinen keskustelu ei koskaan johtanut tuloksiin, niin vielä muutama
vuosi sitten ehdotin muutamalle tunnetulle skeptikolle yksityistä
keskustelua maailmankuviemme perusteista, tieteelliseltä pohjalta.
Eräs heistä kertoi blogissaan omasta kehityksestään – nuoruuden
kiinnostuksesta rajatietoon, sen myöhemmästä hylkäämisestä ja ryhtymisestä
tieteelliseksi skeptikoksi. Kun ehdotin hänelle maailmankuviemme kehityksen
vertailua, niin hän vastasi priorisoivansa ajankäyttöään, joten hän ei ehdi
keskustella rajatiedosta. Kun vastasin, että kysymys ei ole rajatiedosta, vaan
maailmankuvan tieteellisistä perusteista, niin hän ei enää vastannut. Kaksi
muuta eturivin skeptikkoa jätti asiat silleen, vaikka he aluksi lupasivat
keskustella ja vastata viesteihini.
Viitsin enää harvemmin ryhtyä niin turhaksi osoittautuneeseen ja
tuloksiltaan ennalta arvattavaan keskusteluun. Enimmäkseen jätän skeptikot
rauhaan, oman vaillinaisen maailmankuvansa pariin. En sentään ole yksin
kokemusteni kanssa. Esimerkiksi linkin (4) videolla kerrotaan, millaisia
kokemuksia kahdella keskustelua yrittäneellä parapsykologian tuntijalla on
ollut. No, Jeffrey Mishlove sentään voitti oikeusteitse miljoonaomaisuuden
taikuri Randin epäsuoralla avustuksella.
Randin ohella Martin Gardner oli merkittävä organisoidun
skeptismin johtohahmo. Hänen mottonaan ilmeisesti oli H. L. Menckenin
lausahdus, jota hän lainaa mm. kirjassaan 'Science: Good, Bad and Bogus':
One horse-laugh is worth
ten thousand syllogisms.
Skeptikoiksi itseään nimittävät näyttävät aidosti uskovan olevansa oikeassa ja tietävänsä varmasti, että psi-ilmiöitä ei ole olemassa. Tällaisen varmuuden saavuttamiseen vaaditaan, että hylkää erittäin suuren määrän varmoja tosiasioita tai ei ole tietoinen niistä. Keskustelemisen vaikeus ilmeisesti juontuu siitä, miten tuskallista olisi muuttaa tällaista perustavaa laatua olevaa uskomusta.
Linkit
1. Skepsis ry:n keskustelupalsta. Lopetettiin vuonna 2024.
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Index
2. Tiede-lehden keskustelupalsta. Lopetettiin vuonna 2022.
https://www.tiede.fi/keskustelu
3. Skepsis ry:n Facebook-ryhmä
https://www.facebook.com/groups/skepsisry/
4.
The Amazing Randi and American "Skepticism" with Mitch Horowitz
https://www.youtube.com/watch?v=gYE1LHX0gN8
Tunnisteet: Keskustelu, Maailmankuva, Skeptismi