Päivitetty 13.12.2023
Minulla on arkistossani
tuhatkunta kokemuskertomusta spontaanitapauksista ja olen lukenut ja kuullut niitä
aikojen kuluessa paljon lisää. Ajattelin, että olisi kiinnostavaa yrittää tehdä
niistä jonkinlaista suppeaa yleiskatsausta.
Käytän tässä kokemuskertomusten käsitteitä ja mielikuvia. Jätän yksittäisten kertomusten totuusarvon ja maailmankuvan tällä kertaa sivuun.
Olen valikoinut
kokemuskertomukset monista lähteistä. Eri kokemustyyppien yleisyyden arviointi
olisi mielenkiintoinen, mutta erittäin työläs tehtävä.
Satunnaisilmiöt
Tarkoitan satunnaisilmiöillä hämmästyttäviä kokemuksia, jotka toistuvat vain
muutaman kerran yhden ihmisen elämässä tai ovat yleisiä, mutta helposti
selitettävissä sattumiksi. Hämmästyttävistä yhteensattumista on oma juttunsa
toisaalla täällä.
Satunnaiskokemukset ovat useimmiten samanlaisia kokemuksia kuin ne, joita tulee esiin erilaisissa yhteyksissä, joista on jaottelu alla.
Ojennan käden kohti
puhelinta ennen kuin se edes soi ja tiedän kuka minulle soittaa katsomatta
näyttöä yms.
Monesti saatan rueta
yhtäkkiä ajattelemaan jotain ihmistä ja kohta se sama ihminen soittaa tai
tekstaa tai muuten vaan törmään häneen yllätäen..outoa..
Joskus otan puhelimen
käteen ja ajattelen soittaa vaikka "Tiinalle", niin samalla kun
painan nappia etsiäkseni "Tiinan" numeron niin sillä painalluksella
vastaan puheluun. Soittaja on tietenkin "Tiina". Tämä on tapahtunut
monta monta kertaa vaikka kenen ihmisen soittaessa. Hassuinta se on silloin kun
kyseessä on ihminen jonka kanssa ei tule usein puhuttua puhelimessa :)
Myös mä oon nähny
äitini kanssa samoja unia, samoten oon nähny unta numerosarjasta, joka
sittemmin piti paikkansa ja oli lapseni syntymäaika (tämä unen näkeminen
tapahtui n. 2v ennen lasta), todisteena on kirje, johon tuolloin olin
kirjoittanut numerot ja lähettänyt kaverille.
Olen pari kertaa
nähnyt samaa unta äitini kanssa. Toisella kertaa nähtiin unta jostain koirasta,
en enää muista sitä tarkemmin, mutta aika pelottava painajaistyylinen uni se
oli. Aamulla kerroin äidille ja hän kyseli, että oliko se koira iso ja harmaa
ja oliko siellä niittyä? Nyökkäsin ja äiti sanoi nähneensä samaa unta ja
ihmetelleensä, koskei pitkiin aikoihin ollut painajaista nähnyt.
Karmivaa nähdä ihan
täysin samaa unta kahden muunkin henkilön kanssa...vaikka niitä ei edes tunne...
Makasimme
kimppakämpässä yömyöhällä vielä jutellen keskenämme, sänkyjen välillä oli n.
metrin rako jossa yhtäkkiä välähti todella kirkas valonleimaus, joka sitten
singahti ikkunasta metsikköön. Katottiin toisiamme monttu auki... ja todella
molemmat tämä nähtiin eikä keksitty mikä se voisi olla.
Seuraavana yönä
kissani kuolemasta itkeä nyyhkyttelin sängyssäni, ja yhtäkkiä minusta tuntui
kuin joku katselisi minua! Nousin sängyssäni istumaan, ja itku loppui. Ulkona
oli jo pimeää, mutta pihakuusen oksien välistä hehkui outoa valoa, joka pian
hävisi, mutta valoläiskä ilmestyi sängyn viereiselle seinälle. Tuijotin valoa
seinässä, joka hitaasti pieneni ja pieneni, ja ollessaan suurinpiirtein pääni
kokoinen jämähti paikoilleen. Se oli uskomaton tunne. Mä en uskaltanut koskea
siihen, tuijotin vaan.
Ekas
omas asunnos kuului yhtäkkiä kova kolahdus. Enkä kuvitellut sitä koska kissakin
pomppas pystyyn sohvalla. Totesin et nyt sit tuli vessas peilikaappi alas ja
kattoon. Oli paikoillaan. Sit seinän toisella puolen oli tiskikaappi niin äkkiä
kattoon onko sieltä hylly pudonnut mut ei ollut. Naaourista ei voinut tulla ku
olivat lomalla. Kun palasivat kysyin et oliko niillä joku kaappi pudonnut ku
kova rysäys kuului mut ei ollut.
Herkkien ihmisten
tuntemukset
Näillä tarkoitan aistimuksia, joita muut paikalla olevat eivät tunne. Niitä ei voida erottaa aistiharhoista. Parapsykologian kannalta tärkeitä ovat aistiharhat, jotka tuovat oikeata tietoa selittämättömällä tavalla. Useimmiten tuntemukset kuitenkin jäävät selittämättömiksi. Oikeata tietoa tulee herkille ihmisille myös intuitioina.
Satunnaiset jälleensyntymismuistot ja intuitiivinen tieto tuntemattomien ihmisten elämästä kuluvat myös tähän yhteyteen.
Mä tunnen usein jonkun
"ylimääräisen" ihmisen/hengen/olennon huoneessa. Joskus se saattaa
ohi mennen koskettaa, joskus se vetää hiuksista, joskus se päästää huokauksen.
Kylmät väreet kuuluvat aina näihin kosketuksiin.
Välillä tuntuu kylmiä
ilmavirtauksia kasvoilla, tai sitten lämpimiä, yleensä kyllä kylmiä. En tiedä
laittasinko vedon syyksi mutta noita on siis aina ja kaikkialla, olispahan kesä
tai talvi tai nukuinpahan vaikka sellasessa huoneessa jossa ei ole mitään vetoa
tms.
'Erikoisihmiset'
Näkijät ovat erikoisihmisiä, usein synnynnäisesti. Jotkut ovat erikoisihmisiä ilman näkijän kykyjä. Jotkut herkistyvät kuolemanraja- tai ufokokemuksen jälkeen.
Sähkölaitteet temppuilevat usein näiden henkilöiden läheisyydessä. Kun he suuttuivat, niin hehkulamppuaikaan lamput poksahtelivat rikki. Tavaroita katoaa heidän lähellään, joskus lopullisesti ja joskus ne löytyvät entiseltä paikaltaan tai hyvinkin merkillisestä paikasta.
Erään tuttavani ympärillä kuuluu harvakseltaan matkimisääniä, esimerkiksi kuin helmi pomppisi kovalla alustalla, aluksi harvakseltaan ja loppua kohti kiihtyen. Eikä helmeä tai sellaista alustaa ole kohdassa, mistä ääni kuuluu. Myös apportteja esiintyy.
Taulu
lensi kaksi metriä miun ja mieheni keskelle kun otettiin sanallisesti harvoja
kertoja yhteen oikein kunnolla. Siinä oli vielä rivi kissapulloja ko taulun
edessä. Ne ei hievahtaneetkaan.
Kuoleman hetkellä
On olemassa kertomuksia monista ilmiöistä kuoleman hetken aikoihin. Alla on muutama esimerkki näistä kokemuksista:
Aistin kuoleman. Kun pappani
kuoli, heräsin keskellä yötä yhtäkkiä. Pappa oli saanut samaan aikaan yöllä
sydänkohtauksen.
Enoni kuollessa hän
kävi jättämässä jäähyväiset sisaruksilleen. Yksi tädeistäni oli herännyt
puhelimen soittoon, ja kun oli vastannut, siellä ei ollutkaan ketään. Äitini
ikkunan taakse tuli pieni lintu hakkaamaan nokallaan ikkunaan kunnes äitini oli
hereillä. Toisen enoni luona olivat valot syttyneet itsekseen. Kaikki nämä siis
samaan aikaan kun enoni kuoli.
Ranne- ja seinäkelloni
pysähtyivät tietyyn aikaa. Myöhemmin kuulin, että vaarini oli kuollut silloin.
Äitini oli
saattohoidossa ja vanhassa kotitalossa, jossa silloin olin, oli yöllä useita
sekunteja kestävä valoilmiö, huomattavan kaunista, pehmeää valoa. Katsoin
sitten kelloa. Puolen tunnin päästä palvelutalosta soitettiin, että äitini oli
kuollut juuri samalla minuutilla kuin tämä valoilmiö oli.
Potilashuoneista osa oli 6 hengen huoneita. Yöllä oli
yhdestä 6 hengen huoneesta tullut hoitaja kutsu ja kun hoitaja meni tämän
kutsuneen potilaan luokse hän kertoi jonkun seisoskelleen yhden sängyn vierellä
ja hän sitten oli sitä ihmetellyt tovin ja kutsui siksi hoitajan. Hoitaja oli
sitten mennyt katsomaan tätä potilasta, jonka sängyn luona joku oli
seisoskellut, niin se potilas oli kuollut.
Kuulin
kuinka ulko-ovi kävi ja joku tuli sisälle minun kotiin eteisestä kuului kassien
maahanlaittoääni. Kysyin kuka tuli niin , vastasi minä Mirja. Menin eteiseen
eikä ollut ketään, ja ulko-ovi oli lukossa, kun kokeilin. Sitten soi puhelin ja
ilmoittivat että Mirja kuoli noin 30 min sitten sairaalassa.
Kun minun mummuni, - joka oli mulle kuin toinen äiti- kuoli, pysähtyi ainakin minun ja äitini luona kellot mummun kuolinaikaan, klo 12:40. Virallinen toteamisaika voi olla hieman myöhemmin, koska mummun kuolema oli yhtäkkinen ja odottamaton, vaikka olikin sairaalassa, ja hoitajat olivat löytäneet hänet elottomana vuoteesta. Puhelu kuolemasta oli tullut äidille klo 13 jälkeen. Muistaakseni hoitajat olivat löytäneet hänet n. klo 12:50. Koko päivän tunsin silloin mummun olevan läsnä, ja kerran sen päivän aikana tunsin myös voimakkaan tönäisyn. Vasta myöhemmin tuli äidin kanssa puhe tuosta kellojen pysähtymisestä. Jossain yhteydessä tulin maininneeksi asiasta, ja äiti totesi pienen hiljaisuuden jälkeen, että "niin pysähtyi täälläkin".
Edesmenneet
Näyttää siltä, että edesmenneet läheiset antavat joskus merkkejä itsestään. Yleisimpiä ovat unet, joissa edesmennyt kertoo, että hänen on nyt hyvä olla ja parhaassa tapauksessa hän antaa tietoa, joka on jälkeenjääneille tärkeätä. Mutta mielestäni hereillä tapahtuvat aistihavainnot ovat mielenkiintoisempia.
Isoisäni kuoleman
jälkee minä ja silloinen poikaystäväni kuulimme hänen yskivän usein talossamme.
Samaa ns. tupakkayskää jota oli vuosikaudet yskinyt. Siskoni näke hänet monesti
sumuisena hahmona, kunnes pikkuhiljaa nämä ilmiöt loppuivat.
Näin mummuni vaikka
hän oli kuollut. ihan elävänä edessä
10 vuotta sitten,kun
pappani kuoli olimme muutama päivä kuoleman jälkeen tätini luona muistelemassa
pappaa. Meitä oli 5 aikuista ja 2 nuorta (13 ja 15 vuotiaat). Kukaan meistä ei
todellakaan aiemmin uskonut mihinkään yliluonnolliseen. Siinä juttelimme
kaikessa rauhassa keittiössä ja näimme takapihalla kaksi kynttilää palamassa.
Tätini arveli työkavereidensa ottaneen osaa suruun tuomalla kynttilät sinne.
Mietimme kuinka huomaavainen ele. Toinen kynttilöistä sammui hetken kuluttua ja
sanoimme 13 vuotiaalle, että kävisi sytyttämässä sen uudelleen. Hän kävi, mutta
tuli pian hölmistyneenä takaisin sanoen, että ei siellä mitään kynttilöitä ole.
Kävimme kaikki ulkona katsomassa, mutta kynttilöitä ei tosiaan ollut missään,
eikä myöskään mitään jälkiä lumessa. Pappa kävi meidät vielä hyvästelemässä.
Henkimaailmasta
vierailtaessa tuoksut (hajut myös) usein mukana. Myös koputukset, musiikki jne.
Omat rakkaat ovat lähestyneet myös herätyskellon aikaa siirtämällä, esineitä
liikuttamalla, valoja vilkuttamalla, tv ja radio päälle laittamalla jne
Kerran kävi yhdessä työpaikassa niin, että erään
huoneen potilas alkoi kertomaan hänelle vieraasta naisesta, joka oli käynyt
vierailulla hänen huoneessaan. Vierailija oli esitellyt itsensä tälle
potilaalle nimeltään. Tämä vierailija oli kyseisessä huoneessa aiemmin kuollut
potilas.
Kummitteluilmiöt
Kyseessä ovat ilmiöt, jotka toistuvat samassa paikassa ainakin
jonkin aikaa. Yleisimpiä ovat koputukset, askeleiden äänet ja esineiden
liikkuminen. Mielenkiintoisia ovat matkimisäänet, joita vastaavia esineiden
kaatumisia, liikkumisia tai särkymisiä ei todellisuudessa tapahdu.
Edellisenä yönä
havahduimme siihen molemmat. Viime yönä vain minä heräsin siihen. Se kuulostaa
siltä kuin ontolla muovisella kappaleella koputtaisi puuhun. Kuuntelimme sitä
edellisyönä pitkään sängyssä, mutta se ei loppunut. Lopulta kävelin
olohuoneeseen ja se loppui samantien. Sama juttu viime yönä. Naputus jatkuu
niin kauan kunnes menen olohuoneeseen, josta ääni kuuluu. AIvan kamalaa. Syytä
äänelle en ole löytänyt.
Työpaikallani on ollut jo pitkään
painostava ja ahdistava energia, jopa pelottavaa olla. Yksin ollessa ei ole
tuntunut olevansa yksin. Kattolamput ja liiketunnistin ovat menneet päälle
itsestään, on kuulunut selittämätöntä kolinaa ja eräs henkilö näki myös harmaan
hahmon. Tilassa vierailulla ollut koira oli myös todella peloissaan joissain
huoneissa eikä suostunut menemään joka paikkaan. Tämä ei todellakaan ollut
normaalia käytöstä kyseiselle koiralle.
Vanhassa
kodissa oli normaalia että tavarat lenteli monesti viikkoa ilmassa. Auton
avaimet lähti ilmaa usein tiskipöydältä ja kaapista joku viskoi olohuoneeseen
asti vaatteita.
Edellisessä asunnossa ikkunalla roikkui sydänvalaisin metalliketjussa. Olin naulannut sen suoraan ketjun yhdestä lenkistä kiinni ettei ainakaan tipahda kun naulan kanta oli sen verran iso reikään verrattuna. Kaikkea meillä oli jo sattunut ja yksi ilta kun kaveri tuli kylään sanoin hänelle että meillä kummittelee. Siinä samalla kun kaveri rupesi naureskelemaan, lamppu tippui rytinällä alas. Naula tiukasti edelleen kiinni ja ketju lattialla. Eihän sitä takaisin saanut kun ketjun lenkit tosiaan oli niin pieniä siihen naulan kantaan verrattuna. Kaveria ei enää naurattanut ja yritettiin miettiä kaikki mahdolliset teoriat miten se pystyi tippumaan alas. Ketju täysin ehjä ja naula edelleen tiukasti kiinni seinässä
Nyt vilkastui vielä entisestään viikonlopun/itsenäisyyspäivän aikoihin tämän talon toiminta... Yläkertaan (tyhjä kylmä vintti) menevillä portailla kuuluu selvästi iltaisin askeleita. Lauantai iltana koputettiin voimakkaasti ulko-oveen, koiratkin alkoi murista, mutta ei siellä ketään ollut. Myös outoja "tömähdyksiä" kuuluu talosta iltaisin/öisin, mutta vaikea paikantaa suuntaa.
Ei oo lennelly mutta liikkuneet kyllä.
Mm kuulin yöllä että keittiön tuolia siirrettiin (siinä oli pullokassi
roikkumassa ja kuulin ääneen kun tölkit ja pullot kilisi). Aamulla tuoli oli
tosiaan vedetty pöydän alta pois. Kerran yöllä kuulin rysähdyksen ja menin
kattomaan niin mun kitarat jotka on kokovartalopeilin molemmin puolin, olivat
siirtyneet paikoiltaan n. 40 cm. Tuo oli aikaa kun mua peloteltiin öisin
muutenkin, ja hahmot ja nuo kaikki asiat loppuivat seinään kun tein
puhdistuksen taloon.
Yhteydenottokokeilut
Meediot ottavat yhteyttä henkimaailmaan. He tuottavat ihmisille lohdutusta ja toivoa. Heidän toimintansa ei kuulu spotaanitapausten piiriin. Myös noituudessa otetaan yhteyttä henkimaailmaan, mutta siihen alueeseen en halua puuttua.
Aakkoslautaa käyttävät yleensä uteliaat ja kokeilevat nuoret. Siinä yritetään ottaa yhteyttä tuonpuoleiseen. Olen lukenut monia kertomuksia rajuista ilmiöistä näissä yhteyksissä. Valitettavan usein ne näyttävät totena kerrotuilta kaupunkitarinoilta. Mutta uskoisin, että ei savua ilman tulta tässäkään asiassa.
Spiritismiin en enää
koskisi pitkällä tikullakaan sen jälkeen, mitä teini-iän kokeilujen jälkeen
alkoi tapahtumaan.
On tätä tullut nuorena
kokeiltua useammankin kerran. Ja toiminut on..jopa niin hyvin, että mikään ei
saisi minua enää istumaan tuon pelilaudan ääreen. Mehän nuorisoporukassa kans
alussa syytettiin toisiamme lasin liikuttelusta. Kyseltiin asioita, joita ei
kenenkään ringissä mukana olleen pitäisi tietää. Kun siltikin vielä epäiltiin,
päätettiin sitten kysyä asioita vuorollaan omissa ajatuksissa. Siis ei sanottu
ääneen. Esim. kysyin mielessäni mikä on äitini toinen nimi (kukaan paikalla
olijoista ei sitä siis kuullut) ja sain oikean vastauksen kirjain kirjaimelta.
Siinä vaiheessa alkoi olla pakko uskoa, että joku siellä vastaa.
Muistan, että omassa
huoneessani alkoi tapahtumaan outoja asioita tuon spiritismin aloittamisen
jälkeen. Tiedän, että moni voi olla ihan sattumaa/niihin on luonnollinen selitys/mielikuvitusta,
mutta kyllä se jätti teinityttöön sellaiset traumat, että hirvittää vielä
tänäkin päivänä. Eräs karmivimmista jutuista oli sellainen, että perus
teinityyliin koko huoneeni oli vuorattu erinäisten 90-luvun
hittibändien/näyttelijöiden pärstöillä, "vapaata" tilaa seinillä ei
ollut lähes ollenkaan. No, eräänä iltana nukkumaan käydessäni yksi juliste
tipahti lattialle, no, ei siinä mitään, sinitarra joskus pettää ja kyllähän
noita aina tasaisin väliajoin tippui muutenkin lattialle. En siis välittänyt
siitä ollenkaan, vaan yritin jatkaa unia. Yhtäkkiä julisteet alkoivatkin
tippumaan jokainen yksitellen lattialle, siis kaikki, yhtään ei jäänyt
seinille! Sitä ei voi oikein mitenkään selittää
Kyllä,
leikittiin spiritismii niin pyhä maria ei saanut olla enää seinällä. [ilmeisesti
putosi alas]
Älkää lapset ikinä
leikkikö spiritismin kanssa! Meillä oli joskus semmonen lauta ja päätettiin
ihan vaan huvikseen kokeilla, että toimiiko se vai ei. No kyllä toimi. Heti
ensinmäinen (ja samalla viimeinen ) kysymys mitä esitettiin oli, että missä
piru on. Samantien kaatui kokonainen iso kirjahylly. Se leikki jäi siihen. En
suosittele.
Eläinkokemukset
Eläinkokemuksia näyttää olevan kahdenlaisia ja ne keskittyvät kissoihin, koiriin ja joskus hevosiin. Eläinten aistit ovat paljon herkemmät kuin ihmisillä. Joskus ne reagoivat johonkin, mitä ihmiset eivät aisti, ne katsovat jotakin tiukasti, pelkäävät silminnähden tai käyttäytyvät oudosti.
Toisissa kokemuksissa rajan taakse menneet eläimet antavat merkkejä itsestään – tai niihin kiintyneet ihmiset kuvittelevat niin surussaan.
Pelottavinta mitä
minulle on tapahtunut on kun jotain 10 vuotta sitten makasin illalla sängyssä
lukemassa kirjaa ja nyt jo edesmennyt kissamme nukkui jalkopäässä. Yhtäkkiä
kissa hyppäsi sängyllä pystyyn ja alkoi tuijottaa yhtä kohtaa huoneessa ja
sähisi selkä köyryssä. Minua alkoi hirveästi pelottaa ja aloin rukoilemaan
mielessäni. Olisko kissa ehkä minuutin tuijottanut sitä kohtaa ja sähissyt ja
sitten rauhoittui.
Rakas
perheenjäsenemme, kissavahus siirtyi ajasta ikuisuuteen taannoin. Tänään
tapahtui outoja, jokaikinen kissakoriste mitä kodista löytyy ( ei niitä
hirveetä määrää ole, ehkä 10 yhteensä) tipahti lattialle. Siis...en ole
tämmöistä kokenut vielä koskaan. Ikkunat kiinni joten tuultakaan ei voi
syyttää, tosin ei noi painavammat mistään vedosta edes tipahtaisi.
Välillä tuntenu ku jo
poismenny kissapappa hypänny viereen nukkuu tai puskenu. Välillä kuulunu
tassuttelun ääniä ja näkyn nurkan taa häipyvä hännänpää.
Meillä naukui ja raapi
ovea päästäkseen sisään, kuten oli eläessään tapana. Hyppäsi myös sänkyyn. Tätä
kesti n. kk verran kuolemasta.
Mun koirani makaili
usein keittiön pöydän alla ja pitä päätään jalkaterieni päällä siinä istuessani...kuoli
yli 18vuotiaana, terverotuinen pohjanpystykorva. Tunsin tuon kuonon painan
vielä 2 vuotta
Tassun kynnet rapisi
lattialla pitkään.
Mun edesmenneen
koiran, Manun tassunjäljet kuului parin viikon ajan, lopetuksen jälkeen Manulla oli todella tunnistettavat askeleet
ja tietyt paikat omassa kodissa, mistä myös askeleet kuului Lelut myös liikkui vaikka toinen meidän
koirista oli vieressä nukkumassa eikä siinä ollut minkäänlaista ilman vetoa
Meillä kissat kattoo
kerran molemmat yläkertaan pitkän aikaa eikä siälä mitään ollu. Tuli vähä
spooki olo. Toissapäivänä ovi kävi.
Mäkin kuulin sen ja kissat kattoi ovelle kans. No sielläkään ei ollu ketään.
Kokemuskertomusten
laatu
Kokemuskertomusten laatu on mielestäni huonontunut vuosikymmenien kuluessa. Yhteiskunnan ja koulujärjestelmän epäonnistuminen näkyy ajattelemattomuutena, hutiloivana ja epätäsmällisenä kielenkäyttönä ja yksityiskohtien puutteena. Kun juttu on vain "scary", niin se riittää. Sellaiset kokemuskertomukset eivät anna luotettavaa kuvaa kertojasta eivätkä hänen kuvaamistaan tapahtumista. Usein tulee mieleen jostakin kuultu kaupunkitarina, jota levitetään tositapahtumana eteenpäin.
Monien kokemuskertomusten totuusarvoa voidaan selvittää tarkistuksilla eli kenttätutkimuksella. Itse olen pyrkinyt tarkistamaan tärkeiltä tuntuvat tapaukset kysymällä lisätietoja. Kokemukseni mukaan tarkistukset johtavat joko kertomusten totuusarvon kasvamiseen tai heikkenemiseen. Kertoja on joko kertonut kokemuksensa tarkasti oikein tai liioitellut tapahtumia tai erehtynyt tulkinnoissaan.
Tähän juttuun valikoimani kertomukset voivat olla todellisia psi-kokemuksia tai sitten ei. Ne voivat olla yhteensattumia, väärintulkintoja, yleisiä harha-aistimuksia, kansanperinnettä, kaupunkitarinoiden muunnoksia tai keksittyjä tarinoita. Ihmisen mielikuvituksella ei ole rajoja. Tarkistusten puuttuessa tuntemattomien ihmisten kertomukset jäävät epävarmoiksi.
Pitkältä ajalta tuntemieni tuttavien kertomuksista menen takuuseen. Lisäksi olen lukenut parapsykologien arkistoista satoja tarkistettuja tapauksia. Kun tuntemattomat ihmiset kertovat samanlaisista kokemuksista, niin uskoisin huomattavan osan kertomuksista pitävän paikkansa. Mielestäni hälyn joukosta on helposti löydettävissä selvä signaali.
Kulttuurin vaikutus
Suomalainen kansanperinne sisältää runsaasti yllä kuvattuja kokemustyyppejä. Folkloristit nimittävät joidenkin tapahtumien kokijan kokemuksia elämyksiksi ja omakohtaisia kertomuksia niistä memoraateiksi. Folkloristi Pasi Klemettinen (1997) lainaa kirjaksi painetussa väitöskirjassaan folkloristia ja uskontotieteen professoria Lauri Honkoa, s. 113:
Lauri Honko kirjoittaa supranormaalin elämyksen vaativan aina
syntyessään "supranormaalin tradition tuntemista, yleistä harjaannusta ja
valmiutta kokea tietynlaisia elämyksiä".
Memoraatit olisivat siten pelkkää 'kansanperineen aktuaalistumista' ilman totuusarvoa. Omana perusteltuna käsityksenään Klemettinen kuitenkin esittää seuraavaa:
Poltergeistia käsittelevien memoraattien perusteella voi kuitenkin
väittää, että on olemassa supranormaaleita ilmiöitä, jotka tunkeutuvat ihmisten
arkitodellisuuteen ilman näennäistä syytä tai funktiota, tunsivatpa ilmiön
kokijat kyseistä traditiota tai eivät.
Satoihin memoraatteihin tutustumisen seurauksena olen päätynyt samaan tulokseen kuin Klemettinen. Mutta kyllähän niistä kertomuksista usein myös paistaa läpi usko henkimaailmaan ja henkisiin voimiin. En kuitenkaan pidä mahdollisena, että suurin osa näistä kokemuskertomuksista selittyisi pelkällä henkiuskolla tai että ne olisivat väärintulkintaa tai keksittyjä tarinoita.
Kirja
Pasi Klemettinen (1997): Mellastavat pirut. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 687, Miktor 1997. 245 sivua.
