Parapsykologia: kesäkuuta 2019

Päivitetty 13.6.2019

Kehostapoistumiskokemuksessa (OBE) kokija havaitsee irronneensa paikallaan lepäävästä kehostaan ja leijailevansa sen yläpuolella tai katselevansa sitä sivulta. Joissakin tapauksissa hän voi tahdonalaisesti tai pakolla vietynä kulkea mm. seinien läpi, kulkea pitkiäkin matkoja ja mennä jopa tutkimaan vieraita planeettoja. Jos vaeltaminen tapahtuu reaalimaailmassa todellisuutta havainnoiden, niin miksei näistä havainnoista tahdo löytyä kunnollista näyttöä? Mistähän tässä oikein on kysymys ja missä maailmassa nämä retket tapahtuvat?

Pari OBE-esimerkkiä

Ufoihin ja paranormaaliin erikoistunut kirjailija Jenny Randles (1999/2000, s. 243) kuvaa omaa kokemustaan seuraavasti:

Oli tammikuu vuonna 1971, ja olin yhdeksäntoistavuotias. Isoäitini, jonka lukuisat psyykkiset kokemukset olivat herättäneet kiinnostukseni paranormaaliin, oli hiljakkoin kuollut olohuoneessamme. Hautajaisia edeltäneenä yönä jäin erään ystäväni yöksi outoon taloon Manchesterissa. Heräsin keskellä yötä. Huoneessa oli pimeää, mutta näin siitä huolimatta kaiken yhtä selvästi kuin olisi ollut päivä. Leijuin kenties kolmisen metriä ilmassa, mutta samalla katselin itseäni makaamassa vuoteella. En ollut koskaan kuullut koko ilmiöstä, ja pelästyin valtavasti. Pelkoni teki kokemuksesta lopun: samassa palauduin fyysiseen ruumiiseeni kuin paksun kuminauhan saattelemana. Kavahdin istualleni ja tuijotin pimeään.

Toinen kokemus Randlesin kirjasta sivulta 256:

Biologi-tohtori Lyall Watson kertoi minulle kuitenkin kiehtovalla tavalla samankaltaisesta tapauksesta, jonka hän oli kokenut linja-autokolarissa Afrikassa. Geoffin tapaan hänkin koki törmäyshetkellä "irtautumisen" ja totesi tarkastelevansa sen jälkiä hetken verran ennen kuin taas "palautui" ruumiiseensa. Yläilmoista hän oli ehtinyt havaita alkuasukaspojan, joka oli jäänyt loukkuun sellaiseen paikkaan, että auto voisi millä hetkellä hyvänsä rysähtää pojan päälle ja murskata hänet. Kun pelastusryhmä saapui, hän neuvoi miehiä kiireesti "pelastamaan pojan", ja näin tehtiin. Tohtori Watson huomautti kuitenkin, ettei hän olisi mitenkään voinut nähdä poikaa paikasta, jossa itse makasi voimatta hievahtaakaan, sillä tilanteen näki ainoastaan yläilmoista, ja sinne hän uskoi päässeensä ruumiistaan irtautumalla.

OBE ja tiede

Kehostapoistumiskokemuksen tieteellisessä tutkimuksessa käsitellään ilmiötä kokonaisuutena ja tarkistellaan, mitä kaikkea siitä on saatu selville. Parapsykologi Carlos Alvarado (2015, linkki 1) on kirjoittanut yhteenvedon OBE-tutkimuksesta. Seurailen hänen artikkeliaan tässä.

OBE:stä on varhaisimpia mainintoja jo intialaisessa ja kiinalaisessa kirjallisuudessa ja klassisen antiikin ajalta. 1800-luvulla muutamat kokijat kertoivat omista retkistään ja muutamat tutkijat kehottivat koehenkilöitään tekemään retkiä ja kertomaan niistä.

Harvalukuisissa tutkimuksissa on saatu epävarma tulos, jonka mukaan OBE:tä esiintyy vajaalla 10 prosentilla väestöstä. Useimmiten kokemus tapahtuu spontaanisti yhden tai muutaman kerran elämässä, mutta myös taparetkeilijöitä esiintyy. Tutkimusmenetelmänä on yleensä ollut pelkkä kysymyslomakkeen käyttö ilman tarkisteluja tai syventäviä kysymyksiä. Yhteiskuntaluokalla ei näytä olevan merkitystä kokemuksen yleisyyteen. Kokemuksen piirteistä on vastauksissa alustavasti havaittu seuraavia esiintymistiheyksiä:

- tietoisuus kehosta irtautumisesta: 34 %

- oman kehon näkeminen: n. 60 %

- tietoisuus yhteydestä kehoon: 26 %

- tärähdys (shock) kehoon palatessa: 33 %

- henkien kohtaaminen: 7 %

- musiikin kuuleminen: 8 %

- entisten elämien muistaminen: 15 %

Joidenkin kokijoiden tärkeänä pitämä retkeilijän ja kehon välinen "hopealanka" havaittiin varsin harvoin. Ympäristön havainnointi voi olla joko jatkuvaa tai eri nopeuksilla vaihtelevaa. Harvemmin on raportoitu myös erikoisia havainnointitapoja, esimerkiksi 360-asteinen näkymä tai esteiden taakse näkeminen.

OBE:n lähtötilanne vaihtelee laajoissa rajoissa. Yksi erikoistapaus OBE:stä tapahtuu kuolemanrajakokemuksen (NDE) yhteydessä. Linkin (1) artikkelissa luetellaan eräässä kyselytutkimuksessa saadut yleisimmät tilanteet retkelle lähdettäessä:

- kehollisesti rentoutuneena 79 %

- mieleltään rauhallisena 79 %

- unessa 36 %

- meditaatiossa 27 %

- tunnestressin alaisena 23 %

OBE:n aikana tehtyjä havaintoja on tutkittu kokeellisesti yllättävän vähän niiden oikeellisuuden tarkistamiseksi, vaikka kyseessä olisi tärkeä alue maailmankuvan kannalta. Spontaanitapauksia on sentään tarkisteltu runsain määrin. Toistaiseksi tärkein kokeellinen OBE-tutkija taitaa olla Charles Tart, jonka tuloksista kerrotaan linkissä (2).

Maailmankuvan kannalta on tärkeätä huomioida kertovatko OBE-retkeilijät sellaisista havainnoista, joita ei ole mahdollista nähdä heidän makuupaikaltaan. Lukuisissa tapauksissa onkin tarkistuksissa todettu näin tapahtuneen. Joissakin tapauksissa retkeilijä on jopa havaittu ilmestyksenä siellä, missä hän on käynyt. Lainaus linkin (1) artikkelista:

As mentioned before, several cases have been recorded in which the person having an OBE has perceived things he or she did not know about but which were verified later, and as well as cases in which OBErs have been seen as an apparition at the location they were ‘visiting’. This line of research would benefit from greater efforts to discover relevant cases and to document their veridicality. But the number of cases reported over the years clearly suggest there is a phenomenon to study here, one that should [be] limited neither to post hoc assumptions of conventional perceptual explanations, nor, on the other side, to the continuous retelling of cases that have not been investigated in detail.

OBE:n jälkivaikutuksia on tutkittu selvästikin tutkijoiden omien, vaihtelevien käsitysten lähtökohdista. Enimmäkseen vaikutukset näyttävät myönteisiltä elämän laadun kannalta eli elämänymmärryksen lisääntymisenä ja kuolemanpelon vähenemisenä.

OBE:tä selittämään kehitetyt teoriat lähtevät karkeasti kahdelta pohjalta:

1. Projektioteoriat, joissa jokin psyyken osa irtoaa kehosta ja tekee havaintoja olemassaolon eri tasoilla. Vastaavan parapsykologiaan perustuvan teorian mukaan oikeiksi osoitetut selittämättömät havainnot tehdään ESP:n avulla ja retkien projektiomuoto on vain kokemusten tulkintatapa.

2. Psykologiset hallusinaatioteoriat, joiden mukaan OBE-retket ovat pelkkiä konkreettisesti tulkittuja hallusinaatioita.

Projektioteorioiden olettamat tasot ja psyyken osat eivät ole toistaiseksi tieteellisessä hallinnassa. Oikeiksi osoitetut selittämättömät havainnot puolestaan eivät sovi hallusinaatioteorioihin, joten kehostapoistumiskokemusta pitäisi tutkia vielä paljon lisää.

Suomenkielinen Wikipedia on ideologiansa mukaisesti psykologisten hallusinaatioteorioiden kannalla. On siellä vähän muutakin asiaa, skeptikoilta omaksuttua:

Kehostapoistumiskokemuksia käytetään joskus perusteena materiaalisesta kehosta ja aivoista riippumattoman hengen tai sielun olemassaololle sekä sitä kautta kuolemanjälkeisen elämän tai jälleensyntymisen todisteena. Kehostapoistumiskokemuksen kokeneiden ei kuitenkaan ole tutkimuksissa havaittu saaneen mitään sellaista tietoa, jota olisi voinut saada ainoastaan aidon poistumisen kautta. Henkilöllä itsellään voi silti olla voimakas tunne kokemansa oikeellisuudesta.

Edellä olevassa lainauksessa on kestämätön väite, että ei olisi olemassa tarkistettuja kokemuskertomuksia oikeaksi osoitetun tiedon saamisesta OBE-retkillä. Siinä on myös hiukan totuutta sanonnassa "ainoastaan aidon poistumisen kautta", koska ESP:n käyttämisen mahdollisuutta ei ole voitu luotettavasti sulkea pois.

Kokijoiden hypoteeseja

Muutama esimerkki siitä, mitä monilla OBE-retkillä käyneet kokemuksistaan ajattelevat.

Tunnetun kokijan ja asiantuntijan Luis Mineron videoita on runsaasti YouTubessa, esimerkiksi linkin (3) video. Hän on puheenjohtajana (president) kansainvälisessä järjestössä "The International Academy of Consciousness" (IAC). IAC kouluttaa yleisöä saavuttamaan OBE:n. Järjestön sivuilla linkissä (4) kerrotaan, että OBE on reaalinen kokemus, jossa tietoisuus siirtyy ei-fysikaaliselle alueelle. Linkin (4) ja Mineron mukaan osassa IAC:n kurssien OBE-retkistä on saatu aineellisesta maailmasta sellaista tietoa, mitä paikallaan maaten ei mitenkään olisi voinut saada. Retkeilijät ovat myös joskus tavanneet toisiaan retkillä, joten retkien todellisuus on tullut varmistettua.

Mineron mukaan OBE-retkeilijällä on mahdollisuus päästä myös realistista aineen tasoa korkeampiin maailmoihin. Hän selittää OBE:n ja selkounen eron siten, että OBE-havainnot ovat totta aineen maailmassa, mutta selkounet ovat nukkujan ohjattavissa eli mielikuvituksen tuotetta.

Myös Robert Monroe on tunnettu OBE-retkeilijä. Hän kertoo muutamalla YouTube-videolla omista retkistään, nimihaulla löytyy. Linkissä (5) on luettavissa artikkeli hänestä. Monroe kirjoitti kolme kirjaa kokemuksistaan. Ensimmäisessä kirjassaan hän jaotteli retkien suuntautumisen kolmelle eri todellisuuden tasolle:

1. Aineellisen maailman taso. Sellaisilta retkiltä hän kertoo saaneensa muiden oikeaksi vahvistamaa tietoa.

2. Ei-aineellinen taso, jonka rajat ovat tuntemattomat. Ajatukset muokkaavat tätä tasoa, joka sisältää taivaan ja helvetin ja muitakin erilaisia paikkoja. Tasolla voi tavata erilaisia olentoja ja keskustella heidän kanssaan. Aika ja paikka menettävät merkityksensä.

3. Näennänen rinnakkaismaailma, jonka tekniikka ja sosiaaliset tavat eroavat omasta maailmastamme.

Monroe perusti myöhemmin yrityksen "The Monroe Institute" jossa edelleenkin opetetaan kehostapoistumista Hemi-Sync-menetelmää soveltaen.

Kyproslainen kristillinen mystikko, selvänäkijä ja parantaja Daskalos (Stylianos Atteshlis) on kertonut olevansa myös OBE-retkeilijä. Hänen mukaansa ihmisellä on kolme kehoa, jotka liikkuvat vastaavasti kolmella eri tasolla (Markides 1985, s. 9):

1. Aineellinen keho aineen tasolla

2. Psyykkinen keho psyykkisellä tunnetasolla

3. "Noeettinen" (noetic) keho noeettisella tasolla

Näiden kolmen kehon kokemukset ovat yhteydessä toisiinsa ja voivat tulla yhteiseen käyttöön. Daskalos kertoi, että hän lähimpine oppilaineen kävi nukkuessaan auttamassa monia ihmisiä mm. Lähi-idän alueella.

Diplomi-insinööri Juha Leskinen kertoo insinöörinomaisella pikkutarkkuudella omista retkistään linkissä (6). Hän oppi retkeilemään lukemansa kirjan opastuksella. Leskinen toi selvästi esille erään piirteen, eli OBE-todellisuuden epämääräisyyden. Mielikuvitus vääristää saatua tietoa helposti, joten täytyy olla tarkkana, että ei harhaudu näkemään asioita todellisuuden vastaisesti.

OBE-kokijat yleensä kertovat, että he ovat saaneet varmuuden tietoisuuden jatkumisesta kuoleman jälkeen eivätkä siksi enää pelkää kuolemaa. He pitävät retkiään myös tärkeinä henkisen kehityksen käynnistäjinä ja edistäjinä. Yksi asia minua mietityttää: koska monet kertovat näkevänsä retkillään aineen maailmaa realistisesti ja oikein, niin miksi he eivät hanki lisätuloa ja kunniaa voittamalla skeptikkojen haasteita?

OBE ja henkiset liikkeet

Uushenkisyyden piirissä OBE:stä käytetään nimityksiä astraalivaellus tai astraaliprojektio. Monet uushenkisyyden ja erilaisten uskonsuuntien edustajat kertovat voivansa halutessaan lähteä astraalikehossa vaeltelemaan ympäriinsä, jopa toisille planeetoille asti. He myös kertovat, että ihmisen nukkuessa hänen astraalikehonsa kulkee vastaavilla retkillä. Vaikka me kaikki kertoman mukaan teemme nukkuessamme tällaisia retkiä kehon ulkopuolelle, niin vain harvat ovat tietoisia tästä ja voivat muistaa, mitä retkillä tapahtui. Matkansa muistavien kertomukset sisältävät kuitenkin yleensä niin vähän yksityiskohtia, että niistä ei selviä kokemusten luonne kovinkaan hyvin.

Teosofit käyttävät yleensä seitsemään tasoon perustuvaa hierarkiaa maailmasta. Kirjallisuudessa puhutaan astraaliruumiista ja astraalivierailuista, mutta en löytänyt teosofien vanhoista lähdeteoksista paljonkaan yksityiskohtaisia esimerkkejä tai selityksiä OBE:lle.

Henkinen kehitys -sivustolla olevassa mainiossa sanastossa (Linkki 7) astraalivaellus ja astraaliruumis määritellään seuraavasti:

Astraalivaellus Ihmisen liikkuminen astraalikehossaan astraalitasolla, jonne useimmat ihmiset siirtyvät ensimmäiseksi fyysisen kuoleman jälkeen.

Astraaliruumis, astraalikeho Tunnekeho. Aineeton ja fyysisille silmille näkymätön henkiruumis. Ihmisellä on fyysisen kehon lisäksi henkinen olemuspuoli (aura), josta voidaan erottaa värähtelytaajuudeltaan ja tehtäviltään eroavia osasia, "kehoja". Astraalikeho on se osa, jossa sijaitsevat ihmisen tunteet.

Hajahavaintoja unikokemuksista

Itselleni tuntui aluksi vaikealta uskoa, että me kaikki kävisimme OBE-retkillä unissamme muistamatta niitä. Tutustuin kuitenkin muutamiin spontaanitapauksiin, jotka huomioon ottaen väite ei enää tunnu yhtä mielikuvitukselliselta. Kolmessa tapauksessa kokija kertoi heränneensä tilanteeseen, jossa oli viitteitä unenaikaisesta toiminnasta, josta heidän normaalitietoisuutensa ei ollut perillä.

Selvänäkökokemuksistaan kertova Kate Christie (1965, s. 46) heräsi unesta käsi ylhäällä pään yläpuolelle jäähyväistervehdykseen kohotettuna. Hän päätteli, että avustettavana ollut toisessa maailmansodassa kuollut sotilas Mick oli silloin lähtenyt eteenpäin. Hänen raskas olonsa helpottikin sen jälkeen eikä Mick enää palannut hänen luokseen.

Tärkeän YouTube-kanavan ylläpitäjä Jeffrey Mishlove kertoo linkissä (8), että hänen isänsä tai äitinsä sedän (great-uncle) kuollessa hän heräsi siihen, että lauloi ja itki. Filosofian ja uskonnollisen ajattelun professori Jeffrey Kripal (Linkki 9) kertoo nukkuneensa kerran samassa huoneessa ufokontaktihenkilö Whitley Strieberin kanssa. Hän heräsi yöllä siihen, että huudahti "Oh my God!" ja oli kiihtyneessä tilassa. Hän päätteli, että Strieberillä oli taas sinä yönä vieraita ja jokin osa hänen psyykestään oli ollut tietoinen siitä.

Olen lukenut useita kertomuksia siitä, miten toisilleen läheiset ihmiset ovat nähneet yhteistä unta. Joissakin tapauksissa unien sisältö ei ole ollut tarkalleen sama; esimerkiksi heidän osansa ovat voineet vaihtua toisikseen samoissa tapahtumissa. Unien tapahtumat ovat olleet niin monivaiheisia ja erikoisia, että kyse ei käytännössä voi olla pelkistä yhteensattumista.

Tällaiset yksittäistapaukset eivät ole suoranaisia OBE-retkiä. Ne kuitenkin osoittavat, että ihmisen psyyke näyttää olevan jotenkin kerroksellinen tavalla, jota nykypsykologiassa ei ole selvitetty. Tietoisuuden tasoa syvemmällä näyttää olevan taso, jolla psi-informaatio välittyy ihmiseltä toiselle ja paikasta ja ajasta toiseen.

Kirjoja

Jenny Randles (1999/2000): Paranormaalit ilmiöt. Helsinki, Kustannus Oy Otava, 336 sivua.

Kyriacos C. Markides (1985): The Magus of Strovolos – The Extraordinary World of a Spiritual Healer. Penguin Books ltd, London. 222 sivua.

Kate Christie (1965): Apparitions – An Autobiographical Study in Parapsychology. Routledge and Kegan Paul, London. 124 sivua.

Linkkejä

1. Carlos S Alvarado (2015): Out-of-Body Experience (OBE)

https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/out-body-experience-obe

2. Charles T. Tart (1997): Six Studies of Out-of-the-Body Experiences

https://s3.amazonaws.com/cttart/articles/april2013articles/Six+Studies+of+Out-of-Body+Experiences.pdf

3. Out-of-Body Exploration with Luis Minero

https://www.youtube.com/watch?v=PaK5btXbFtU

4. Projectiology – Introduction