Kuolemanrajakokemukset – osa 2

Kuolemanrajakokemusten (NDE) ykkösosassa kuvailen esimerkkikertomusten ja lyhyiden yhteenvetojen avulla sitä, millainen kokemus on kyseessä ja kaavailen kokemusten merkitystä parapsykologian ja maailmankuvan kannalta.

Tässä kakkososassa keskityn tutkimuksiin ja tulkintoihin.

 

NDE:n esiintyvyys

International Association for Near Death Studies (IANDS) tarjoilee laajalla sivustollaan tuhdin tietopaketin NDE:stä, linkki (1). Kokemuksen yleisestä esiintyvyydestä on kuitenkin vain lyhyt maininta:

Surveys taken in the US, Australia and Germany suggest that 4 to 15 % of the population have had NDEs.

Kolmesta lähteestä kerätyn yhteenvedon mukaan NDE:t siis ovat melko yleisiä, eli arviolta 4-15 % väestöistä saa niitä jossakin elämänsä vaiheessa.

Penny Sartori kertoo linkissä (2) miten suuri osuus sydänpysähdyspotilaista on tutkimusten mukaan saanut NDE:n:

- 344 potilaan aineistossa 62 heistä (18 %) ilmoitti kokeneensa NDE:n
- 63 potilasta ja 7 (11 %) NDE:tä
- 174 potilaasta 55 jäi eloon ja heistä 30 voi kertoa 7 (23%) NDE:stä
- 116 potilasta ja heistä 15.5 % kertoi NDE:n
- 39 potilasta ja heistä 7 (17.9 %) kertoi NDE:n
- 140 potilasta ja heistä 9 (6 %) kertoi NDE:n

NDE:n elementtien esiintyvyyssuhteet

Uteliaisuudesta tein pienen 34 tapauksen yhteenvetotaulukon saadakseni karkean kuvan kokemusten eri elementtien yleisyydestä. Kuva on todella karkea, koska valitsin kokemuksia joukosta, joka oli jo kertaalleen valittu eli otettu julkaistavaksi. Myöhemmin huomasin, että Pim van Lommel & al. (2001, linkki 3) on julkaissut tutkimuksestaan vastaavan taulukon, johon valitut elementit tosin ovat melkoisesti erilaiset. Alla ovat tulokset vertailun vuoksi rinnakkain. Numerointi on van Lommelin mukaan ja elementin puuttuminen on esitetty merkillä "-".

Karkeasti ottaen elementtien prosenttiosuudet ovat varsin yhtäpitäviä, kun otetaan huomioon oman taulukointini laajennukset: tunnelin lisäksi otin huomioon liikkumisen myös pimeydessä, sumussa ja valossa; "kuolleiden kohtaamisella" tarkoitin kaikkia ihmisten henkiä ja van Lommel vain kokijan tutuiksi tunnistamia.

Kokemusten epätäydellisyys selviää esimerkiksi omasta taulukostani.  Valitsemissani 34 kokemuksessa elementtien lukumäärät olivat seuraavat:

NDE-tutkimuksen kannalta yksittäinen kokemus on tietenkin sitä arvokkaampi mitä useampia elementtejä se sisältää. On olemassa laaja epävarmuuden alue, onko jokin yksittäinen kokemus tulkittavissa NDE:ksi vai onko se vain sattuman tulosta.

Naturalistisia selityksiä

Monet nykytieteen valtavirran edustajat pyrkivät selittämään kuolemanrajakokemukset ihmisen normaalin fysiologian ja psykologian mukaisiksi ilmiöiksi, jotka syntyvät vallitsevien olosuhteiden vaikutuksesta. Näitä voisi nimittää naturalistisiksi selityksiksi, koska ne kaikki toimivat vain aineen tasolla.

Ykkösosasta ilmenee, että potilas koetun kehosta irtautumisen aikana usein tekee paikkansa pitäviä havaintoja aineellisesta ympäristöstään. Naturalistisesti näitä havaintoja voidaan selittää ajoituksen epävarmuudella. Kokija on voinut tehdä havainnot tiedottomuuteen vaipumisen tai tiedottomuudesta heräämisen rajatilassa ja mahdollisesti vielä täydentää havaintojaan aikaisemmin tietämillään asioilla.

Leo Näreaho (2015) käsittelee mainiossa tietokirjassaan laajasti naturalistisia selityksiä, s. 110 - 168. Hän jakaa ne kolmeen ryhmään: psykologiset, neurokemialliset ja neuroanatomiset teoriat. Wikipedioista löytyy myös hiukan eriäviä jaotteluja.

Näreahon esittämiä psykologisia selityksiä kuolemanrajakokemuksille ovat puolustautumisreaktio kuolemanpelkoa vastaan ja kuolemanjälkeisiä olosuhteita koskevien odotusten toteutuminen. NDE:t sisältävät dissosiatiivisia piirteitä kuten esimerkiksi ruumiista irtautumisen, joten jotkut henkilöt voivat olla persoonallisuutensa rakenteen vuoksi alttiita niille.

Neurokemialliset selitykset ovat varsin yksinkertaisia – aivojen hapenpuute, hiilidioksidihumala tai psykoaktiivisten aineiden vaikutukset. Sydänpysähdyksessä aivojen verenkierto pysähtyy, jolloin seurauksena on hapen puute ja hiilidioksidipitoisuuden nousu. Esimerkiksi hävittäjälentäjillä suurilla kiihtyvyyksillä verta hetkellisesti pakenee aivoista, jolloin syntyy hapenpuute ja sen aiheuttamat tajunnan muutokset.

Aivojen itse erittämiä endorfiineja on myös epäilty miellyttävien kuolemanrajakokemusten aiheuttajiksi. Psykoaktiivisina aineina Näreaho käsittelee dimetyylitryptamiinia (DMT), psilosybiinia ja ketamiinia. Näiltä käyttäen on saatu esiin kaikki tavalliset NDE-elementit, mutta erilaisilla esiintymisen yleisyyksillä kuin NDE:ssä.

Neuroanatomiset teoriat vetoavat aivojen rakenteeseen ja fysiologiaan. Ohimolohkoja magneettikentillä aktivoimalla on saatu aikaan tuntemuksia, jotka muistuttavat joitakin NDE-elementtejä. Wikipedian mukaan epilepsia aiheuttaa ennalta arvaamattomia tajuttomuus-kouristuskohtauksia tai tajunnan hämärtymiskohtauksia. Nämä voisivat joskus muistuttaa NDE:tä. Joillakin ihmisillä voisi olla taipumusta ohimolohkojen häiriötoimintaan, jolloin he ovat alttiita NDE:lle.

Skeptikkojen antamia selityksiä

Skeptikoilta ja Wikipedioista löytyy monipuolisia ja kekseliäitä naturalistisia selityksiä NDE:lle. Alla olevat poiminnat ovat SkepDicistä, linkki (4).

Skeptics, on the other hand, believe that NDEs can be explained by neurochemistry and are the result of brain states that occur due to a dying, demented, extremely stressed, or drugged brain. For example, neural noise and retino-cortical mapping explain the common experience of passage down a tunnel from darkness into a bright light.

Blackmore attributes the feelings of extreme peacefulness of the NDE to the release of endorphins in response to the extreme stress of the situation. The buzzing or ringing sound is attributed to cerebral anoxia and consequent effects upon the connections between brain cells.

It is possible that a person may appear dead to our senses or our scientific equipment but still be perceiving. The visual and auditory perceptions occurring while unconscious-but-perceiving may be produced by a variety of neuronal mechanisms.

… we do not yet know whether NDEs take place just before the crisis, during it, just after it or even during the process of trying to describe it to someone else. If clear consciousness were really possible with a completely flat EEG, this would indeed change our view of the mind/brain relationship, but so far this has not been conclusively demonstrated.

… they may be mixed memories composed after waking up and hearing others talk about what was happening while one was near death, or they may be recollections of subconsciously recorded data overheard while in a groggy state.

Riittävätkö naturalistiset selitykset selittämään kaiken?

Aineen maailmaan rajoittuvat naturalistiset selitykset eivät mitenkään voi päteä tapauksissa, joissa potilas on nähnyt asioita todenmukaisesti sen huoneen ulkopuolella, jossa hän makaa tiedottomana. Kuulohavainnot sairaalan muista tiloista ovat myös käytännössä useimmiten mahdottomia.

Toinen naturalistiset selitykset ylittävä havaintotyyppi on kokemuksen aikana saatu paikkansa pitävä tieto, jota ei ole kenenkään sillä hetkellä paikalla olevan tiedossa. Tällaisten naturalistisesti selittämättömien havaintojen määrä ja laatu ratkaisevat, miten vakuuttavia ne ovat.

Mielestäni hiukan liian paljon uskovaisuuteen taipuva Christian von Kamp kirjoitti vuonna 2010 laajan ja ilmeisen asiantuntevan artikkelin naturalististen selitysten pätevyydestä. Sen pitäisi olla linkissä (5), mutta siellä ilmoitetaan jutun olevan muokkauksessa. Poimin sen aikanaan talteen, joten tässä tilanteessa lainaan siitä mielestäni tärkeimmät kohdat. Selityskohdat ovat todellisuudessa NDE-elementtien yleisyyssuhteisiin perustuvia eivätkä väitteet ole ehdottomia:

Selityksenä aivojen hapenpuute ja veren liian suuri hiilidioksidipitoisuus:
- ei elämän läpikäyntiä
- ei valo-olennon kohtaamista
- ei elämänasenteen muutosta
- tunnelikokemusta esiintyy, mutta ei nopeata liikettä tunnelissa

Selityksenä kemiallisten aineiden vaikutukset (huumeet, narkoosi, endorfiinit):
- hajuaistimuksia – puuttuvat NDE:ssä
- kokemukset sekavia
- ei elämänasenteen muutosta
- kokijat tunnistavat epärealistisuuden
- joskus myös "aitoja" NDE-kokemuksia, jolloin aineet voidaan tulkita laukaisijoiksi eikä aiheuttajiksi

Selityksenä aivoalueiden ärsyttäminen sähköisesti tai vastaava ylikiihottuminen:
- hallusinaatiot useimmiten ahdistavia
- havainnot ympäristöstä epärealistisia
- ei elämänasenteen muutosta

Hyvin perusteltuna yhteenvetona voidaan sanoa, että mitkään yksinkertaiset naturalistiset, pelkkään aivotoimintaan perustuvat selitykset eivät riitä kuolemanrajakokemusten selityksiksi. Selitykset eivät ota huomioon kaikkia niitä tilanteita, joissa kuolemanrajakokemuksia esiintyy eivätkä myöskään selitä kokemusten yhtenäistä tapahtumien kulkua ja vaikutusta loppuelämään.

Mielestäni naturalistiset selitykset mukaan ottava realistinen malli on se, että yksityisen ihmisen sielunelämässä ja elämäntilanteessa ovat olemassa NDE:n mahdollisuudet, jotka sitten toteutuvat erilaisten olosuhteiden laukaisemina – toisinaan jopa edellä lueteltujen yksinkertaisten fysiologisten syiden vuoksi.

Tutkimusta

Kuolemanrajakokemuksia on toistaiseksi tutkittu melko vähän, ottaen huomioon aiheen merkityksen maailmankuvan kannalta. Parapsykologian tutkijat näyttävät jättäneen aiheen melko lailla sivuun. Muutamat kuolemanrajakokemuksista kiinnostuneet aikaisemmat tutkijat ovat olleet enimmäkseen lääkäreitä ja psykologeja, jotka ovat aluksi sattumalta tutustuneet ilmiöön. Heidän usein kirjoina julkaistut tutkimuksensa eivät ole olleet kovinkaan järjestelmällisiä, vaan lähinnä tapausten keräilyä ja kuvailua ja jonkin verran päätelmien tekemistä aineistoista. Esimerkkeinä voisi mainita Raymond Moodyn (1975) ja Maurice Rawlingsin (1978) kirjat, joissa esiteltiin aihetta suurelle yleisölle.

Parapsykologian tutkijoista Karlis Osis ja Charles Tart ovat aikanaan osallistuneet kuolemanrajakokemusten tutkimukseen. Nykyään tutkimus on tehostumassa, mikä ilmenee esimerkiksi linkeistä (6) ja (7). Hollantilainen Pim van Lommel on uudenlaisen, järjestelmällisen tutkimuksen tekijä, ja hän on saanut julkaistua tuloksensa Lancetissa, arvovaltaisessa lääketieteellisessä aikakauslehdessä. IANDS julkaisee vertaisarvioitua aikakauslehteä nimeltään Journal of Near-Death Studies, linkki (8).

Van Lommel & al. (2001, linkki 3) tutki kymmenessä sairaalassa yhteensä 344 sydänpysähdyksestä elvytetyn potilaan kokemukset ja niiden taustat. Kaikkien elvytysten piti olla samassa sairaalassa ja peräkkäisiä, jolloin aikaisempien tutkimusten valintavirheet vältettiin. Elvytystapauksista 18 %:ssa muistettiin jonkinlainen ja 12 %:ssa täydellisempi (core experience) kuolemanrajakokemus. Kaikki muistot olivat miellyttäviä, joten tutkimuksen otokseen ei sattunut ahdistavia kokemuksia.

Tutkituista taustavaikuttajista ei löytynyt selitystä kuolemanrajakokemusten esiintymiselle, eli esimerkiksi lääkitys ja sydänpysähdyksen pituus eivät vaikuttaneet selvästi havaittavassa määrässä.

Sam Parnia on kuolemisen ja elvytyksen huippuasiantuntija ja samalla NDE-kokemusten tutkija. Hän on mukana AWARE-hankkeessa, jonka puitteissa englanninkielisen Wikipedian mukaan 25 sairaalaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa osallistuu elvytettyjen potilaiden haastatteluihin. Kokemusten realistisuuden selvittämiseksi joidenkin sairaaloiden kattoon on sijoitettu tietokonenäyttö, jossa kuvat vaihtuvat satunnaisesti ja joka näkyy vain katonrajasta. Jos potilas kokemuksensa aikana näkee tarkistettavissa olevan kuvan oikein, niin siinä on erittäin vahvaa näyttöä kokemuksen realistisuudesta. Kokemuksen hallitsemattoman luonteen vuoksi kuvan näkemisen arvioidut mahdollisuudet ovat hyvin pienet. YouTubesta löytyy Parnian nimellä hakien lukuisia tutkimuksen tilannetta valaisevia haastatteluja.

Tutkija Janice Holden (2012) antaa YouTubessa mielestäni erittäin hyvän yleiskatsauksen NDE-tutkimuksen nykyvaiheesta (Linkki 9). Hänellä on ollut käytettävissään noin 3500 tapausta ja hän kertoo itse tehneensä tuhansia haastatteluja. Ahdistavia kokemuksia on aineistosta noin 10 %. Hänen mukaansa kaikista kuolemanrajalla käyneistä noin 20 % muistaa NDE-kokemuksen. Kokemuksia tulee myös muissa tilanteissa, esimerkiksi äkillisessä pelästymisessä ja rentoutumisen tai mietiskelyn yhteydessä. Ikä, sukupuoli, kulttuuri, uskonto ja mielenterveys eivät vaikuta kokemusten määrään, mutta kulttuurilla on vaikutusta kokemusten yksityiskohtiin ja uskonnolla niiden tulkintaan.

Holdenin mukaan NDE:n kokemista tai sen puuttumista ei voida mitenkään ennakoida kokijan persoonallisuuden perusteella eikä myöskään voida ennakoida sitä, onko kokemus miellyttävä vai ahdistava. Monille kokemus antaa varmuuden elämän tarkoituksesta ja aiheuttaa vahvan elämänmuutoksen suuremman sosiaalisuuden ja heikomman itsekkyyden suuntaan.

Myös skeptikot ovat tavoistaan poiketen tehneet kenttätutkimusta kuolemanrajakokemuksesta. Tulosten suhteen ei koskaan ole etukäteisjännitystä, koska ainoa mahdollinen tulos on psi-ilmiöiden kannalta kielteinen. Ellei asia muuten järjesty, niin skeptikot jättävät sivuun psi-ilmiöihin viittaavat seikat ja keskittyvät havaintojen heikkouksiin. Kaksi opiskelijaa vanhemman skeptikon ohjauksessa kävi Seattlessa sairaalassa tarkistelemassa kuuluisaa Marian tennistossutapausta, jossa Maria kertoi olleensa kehostapoistuneena sairaalan ulkopuolella ja nähneensä kengän ikkunalaudalla. Opiskelijoiden tutkimustulokset ovat lähteessä Ebbern & al. (1996, linkki 10).

Skeptinen tutkijakolmikko ei tuottanutkaan pettymystä hengenheimolaisilleen, vaan hyvin asenteellisella artikkelillaan tekivät Marian tapauksen kyseenalaiseksi. Michael Prescott (2009, linkki 11) puolestaan kyseenalaistaa kolmikon artikkelin, mielestäni varsin hyvin perustellen. Marian tapauksen julkistanut sosiaalityöntekijä Kimberly Clark Sharp toimi oppaana skeptisille tutkijoille, ja hänen mukaansa opiskelijat käyttäytyivät ylimielisesti ja mm. tunkeutuivat luvatta sairaalan huoneisiin ja sillä tavalla vaaransivat tulehduksille herkkien potilaiden terveyden.

Tutkimuksen avuksi on kehitetty yhä hienojakoisempia ja tarkempia NDE-elementtien luetteloita. Bruce Greysonin skaalassa on 16 elementtiä, linkki (12). Kun näistä elementeistä täyttyy 7, niin tapaus on hänen mukaansa tutkimukselle arvokas. Linkin (13) laajassa ja monipuolisessa yhteenvedossa on otettu käyttöön 20 elementin skaala.

Robert & Suzanne Mays (2012, linkki 14) jaottelevat oikeiksi osoitetut (veridical) tiedot saantitavan mukaan neljään ryhmään:

1. Aineellisesta ympäristöstä saadut oikeat tiedot.
2. Ilmeisesti kuolleiden ihmisten henkien antamat tiedot, joita kokijalla ei ole mahdollisuutta tietää.
3. Jaetun NDE-kokemuksen aikana tapahtuneen kuolevan elämän läpikäynnin aikana saadut oikeat tiedot, joita kuoleva ei ole aikanaan kokijalle kertonut.
4. Kokemuksen aikana saatujen yksityiskohtaisten näkyjen toteutuminen kokijan myöhemmässä elämässä.

Janice Holden löysi jo 10 vuotta sitten aineistostaan 107 psi-tapausta, joissa kokija on saanut sellaista tietoa, mitä hän ei ole voinut saada aistiensa kautta tai päättelemällä, linkki (8-3). Nämä tapaukset antavat havainnolle myös ajoituksen siten, että ne poistavat mahdollisuuden esim. heräämisen yhteydessä saadusta muistikuvasta. Esimerkkeinä Holden esittää tapauksen, jossa kertoja näki isäpuolensa käytävässä syöttämässä rahaa makeisautomaattiin ja toisen tapauksen, jossa tiedottomana ja silmät peitettynä makaava potilas Al Sullivan näki kirurgin tekevän "lentoharjoituksia". Näistä tapauksista on omat videolinkit ykkösosassa.

Tulkintoja

Jos mikään, niin kuolemanrajakokemukset ovat sellainen aihe, missä tulkintoja ja ristiriitaisia selityksiä riittää. Kirjoista ei välttämättä paljosta tekstistä huolimatta saa hyvää kokonaiskuvaa kuolemanrajakokemuksista. Esimerkiksi Moody ei laajassa katsauksessaan mainitse ollenkaan ahdistavia kokemuksia ja Rawlingsin uskonnollinen asenne saa hänet arvioimaan ainakin joka toisen kokemuksen olevan helvettikokemus.

Kuolemanrajakokemuksia on tiukasti ottaen mahdotonta selittää tieteellisesti pätevällä tavalla, koska niiden taustat jäävät liian suurelta osalta piiloon. Se ei kuitenkaan ole estänyt monien tieteiden edustajia antamasta perusteettoman varmoja lausuntoja kokemusten syistä, vedoten siihen, että tietoisuutta aivojen ulkopuolella ei voi olla olemassa. Tämä on tietenkin pelkkä oletus, jonka tekemiseen aivojen tilan ja tietoisuuden välinen vahva korrelaatio on antanut aihetta. Mutta korrelaatio ei ole sama kuin syy-seuraus-riippuvuus.

Skeptisten arvioijien mielestä oikeiksi todetut havainnot fyysisestä ympäristöstä on tehty juuri tajuttomuuden alkaessa tai sen loppuessa, jolloin muistikuvia on voinut syntyä. Myöskään heidän mielestään ei voida olla täysin varmoja, ettei tajuttomuuden aikana voida aistia ja ladata muistiin yhtä ja toista. He edelleen ajattelevat, että kokemusten ajoittaminen on mahdotonta, joten kaikki on vain pelkkää hapenpuutteesta kärsivien aivosolujen leikkiä.

Van Lommelilta on merkittävä kannanotto linkissä (15), jossa hän tulee toisenlaiseen tulokseen ja pitää aivojen ulkopuolista tietoisuutta hyvinkin mahdollisena. Samanlaiseen tulokseen on päätynyt neurokirurgi Eben Alexander oman kuolemanrajakokemuksensa perusteella, kuten ilmenee hienon yksityiskohtaisessa haastattelussa Alex Tsakirisin Skeptiko-sivustolla, linkki (16). Sivustolta löytyy runsaasti haastatteluja ja keskustelua kuolemanrajakokemuksista. Niissä tulevat erilaiset tulkintamahdollisuudet hyvin esiin.

Neuropsykiatri Peter Fenwick on kuolemisen asiantuntija, ja hän kertoo kuolemisen prosessista ja kuolemanrajakokemuksesta linkissä (17). Hänen pitkän kokemuksensa vuoksi hänen tulkintansa ovat epäilemättä varteenotettavia.  Kuoleminen ei ole vain yksinkertaista tietoisuuden sammumista, vaan prosessi, jota voisi sanoa kotiin tulemiseksi. Hänen mielestään tietoisuus ei ole yhtä kuin aivot ja kuolevien kertomat asiat ovat niin vakuuttavia, että hän pitää ihmistä jonkinlaisena henkisenä olentona. Hän kertoo myös kuolinvuodetapahtumista, jotka liittyvät kuolemisprosessiin.

Asuuko siis tietoisuus vain aivoissa? Ja kun aivot hajoavat, niin tietoisuus loppuu tyhjiin? Täyttä tieteellistä varmuutta siitä ei ole mahdollista saada tässä vaiheessa. Kuitenkin monia NDE:n tapahtumia on ollut mahdollista ajoittaa niin hyvin, että niiden tiedetään osuneen EEG-käyrän nollaviivan alueelle. Joskus myös vakavasti ja lopullisesti vaurioituneet aivot voivat tuottaa merkillisen kirkkaan muistamisen ja ymmärtämisen hetken juuri ennen kuolemaa. Tällaiset ilmiöt tarkoittaisivat sitä, että aivot eivät ole ainoa mahdollinen tietoisuuden alusta.

Skeptiset näkökohdat hallitsevat skeptisessä tietosanakirjassa SkepDicissä (Linkki 4). Siellä on paljon asiallisia ja tärkeitä kriittisiä näkökohtia kuolemanrajakokemuksista. Mutta siellä on myös selvästi virheellistä lähteiden arviointia ja annetaan virheellinen kuva parapsykologian tutkijoiden suhtautumisesta kuolemanrajakokemuksiin. Mikä on pahinta, monet tieteiden edustajat luottavat SkepDiciin kritiikittä. He luulevat tietävänsä eri ilmiöistä riittävästi SkepDicin avulla, vaikka siellä visusti vaietaan skeptikkojen kannalta ikävistä asioista.

Erikieliset Wikipediat sentään alkavat olla lähes asiallisia NDE-artikkeleissaan.

Linkkejä

1. Key Facts about Near-Death Experiences - History and Prevalence
https://iands.org/ndes/about-ndes/key-nde-facts21.html?start=1

2. Sartori, Penny (2015): ‘Near-Death Experience’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/near-death-experience

3. Pim van Lommel & al. (2001): Near-death experience in survivors of cardiac arrest: a prospective study in the Netherlands. Lancet Vol. 356, s. 2039-45.
https://www.researchgate.net/publication/11601344_Near-Death_Experience_in_Survivors_of_Cardiac_Arrest_A_Prospective_Study_in_the_Netherlands

4. Robert Todd Carroll: The Skeptic's Dictionary
http://www.skepdic.com/nde.html

5. Christian von Kamp (2010): Sind Nahtoderfahrungen Halluzinationen, Träume oder Ähnliches?
http://www.christian-von-kamp.de/nahtoderfahrung/Nahtoderfahrungen-Halluzinationen.html

6. Near-Death Experience Research Foundation
http://www.nderf.org/

7. Near-Death Experiences and the Afterlife
http://www.near-death.com/

8. Journal of Near-Death Studies
https://iands.org/research/publications/journal-of-near-death-studies.html?highlight=WyJqb3VybmFsIiwiam91cm5hbHMiLCJqb3VybmFsJ3MiLCJqb3VybmFsaXNtIiwiam91cm5hbGluZyJd

9-1. Jan Holden (2012): Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 1
http://www.youtube.com/watch?v=ZcPRg7USiTk
9-2. Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 2
https://www.youtube.com/watch?v=oeT35xks-e0
9-3. Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 3
https://www.youtube.com/watch?v=espZhEoZjug

10. Hayden Ebbern & al. (1996): Maria's Near-Death Experience: Waiting for the Other Shoe to Drop. The Skeptical Inquirer vol. 20 No 4.
http://records.viu.ca/www/ipp/pdf/NDE.pdf

11. Michael Prescott (2009): Who Will Watch the Watchers?
http://www.michaelprescott.net/who-will-watch-the-watchers.html

12. Bruce Greysonin 16 kriteeriä kokemuksille (IANDS)
https://iands.org/research/nde-research/important-research-articles/698-greyson-nde-scale.html

13. A New Scale to Assess Near-Death Experiences
https://iands.org/1505-a-new-scale-to-assess-near-death-experiences-commentary.html

14. Robert & Suzanne Mays - The Future of NDE and Consciousness Research (2012) 
http://www.youtube.com/watch?v=GgelyOlaNGo&list=TLxlBeiMwRTF0

15. Pim van Lommel  (2004): About the Continuity of Our Consciousness
http://iands.org/research/important-research-articles/43-dr-pim-van-lommel-md-continuity-of-consciousness.html

16. Neurokirurgi Eben Alexanderin haastattelu  (Tsakiris 2011):
http://www.skeptiko.com/154-neurosurgeon-dr-eben-alexander-near-death-experience/

17. Dr Peter Fenwick on Near Death Experience (NDE) (2012)
http://www.youtube.com/watch?v=M4PmjKn1zPE

 

Kirjalliset lähteet

Leo Näreaho (2015): Kuolemanrajakokemukset – Tutkimuksista tulkintoihin. Kirjapaja, Helsinki 2015.

Raymond Moody (1975/1979): Kokemuksia kuolemasta. Gummerus 1979. Alkuteos "Life after Life".

Maurice Rawlings (1978/1986): Kuoleman tuolla puolen. Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy 1986. Alkuteos "Beyond death's door".

Kehostapoistumiskokemus

Päivitetty 13.6.2019

Kehostapoistumiskokemuksessa (OBE) kokija havaitsee irronneensa paikallaan lepäävästä kehostaan ja leijailevansa sen yläpuolella tai katselevansa sitä sivulta. Joissakin tapauksissa hän voi tahdonalaisesti tai pakolla vietynä kulkea mm. seinien läpi, kulkea pitkiäkin matkoja ja mennä jopa tutkimaan vieraita planeettoja. Jos vaeltaminen tapahtuu reaalimaailmassa todellisuutta havainnoiden, niin miksei näistä havainnoista tahdo löytyä kunnollista näyttöä? Mistähän tässä oikein on kysymys ja missä maailmassa nämä retket tapahtuvat?

Pari OBE-esimerkkiä

Ufoihin ja paranormaaliin erikoistunut kirjailija Jenny Randles (1999/2000, s. 243) kuvaa omaa kokemustaan seuraavasti: 

Oli tammikuu vuonna 1971, ja olin yhdeksäntoistavuotias. Isoäitini, jonka lukuisat psyykkiset kokemukset olivat herättäneet kiinnostukseni paranormaaliin, oli hiljakkoin kuollut olohuoneessamme. Hautajaisia edeltäneenä yönä jäin erään ystäväni yöksi outoon taloon Manchesterissa. Heräsin keskellä yötä. Huoneessa oli pimeää, mutta näin siitä huolimatta kaiken yhtä selvästi kuin olisi ollut päivä. Leijuin kenties kolmisen metriä ilmassa, mutta samalla katselin itseäni makaamassa vuoteella. En ollut koskaan kuullut koko ilmiöstä, ja pelästyin valtavasti. Pelkoni teki kokemuksesta lopun: samassa palauduin fyysiseen ruumiiseeni kuin paksun kuminauhan saattelemana. Kavahdin istualleni ja tuijotin pimeään.

 Toinen kokemus Randlesin kirjasta sivulta 256: 

Biologi-tohtori Lyall Watson kertoi minulle kuitenkin kiehtovalla tavalla samankaltaisesta tapauksesta, jonka hän oli kokenut linja-autokolarissa Afrikassa. Geoffin tapaan hänkin koki törmäyshetkellä "irtautumisen" ja totesi tarkastelevansa sen jälkiä hetken verran ennen kuin taas "palautui" ruumiiseensa. Yläilmoista hän oli ehtinyt havaita alkuasukaspojan, joka oli jäänyt loukkuun sellaiseen paikkaan, että auto voisi millä hetkellä hyvänsä rysähtää pojan päälle ja murskata hänet. Kun pelastusryhmä saapui, hän neuvoi miehiä kiireesti "pelastamaan pojan", ja näin tehtiin. Tohtori Watson huomautti kuitenkin, ettei hän olisi mitenkään voinut nähdä poikaa paikasta, jossa itse makasi voimatta hievahtaakaan, sillä tilanteen näki ainoastaan yläilmoista, ja sinne hän uskoi päässeensä ruumiistaan irtautumalla.

  

OBE ja tiede

Kehostapoistumiskokemuksen tieteellisessä tutkimuksessa käsitellään ilmiötä kokonaisuutena ja tarkistellaan, mitä kaikkea siitä on saatu selville. Parapsykologi Carlos Alvarado (2015, linkki 1) on kirjoittanut yhteenvedon OBE-tutkimuksesta. Seurailen hänen artikkeliaan tässä.

OBE:stä on varhaisimpia mainintoja jo intialaisessa ja kiinalaisessa kirjallisuudessa ja klassisen antiikin ajalta. 1800-luvulla muutamat kokijat kertoivat omista retkistään ja muutamat tutkijat kehottivat koehenkilöitään tekemään retkiä ja kertomaan niistä.

Harvalukuisissa tutkimuksissa on saatu epävarma tulos, jonka mukaan OBE:tä esiintyy vajaalla 10 prosentilla väestöstä. Useimmiten kokemus tapahtuu spontaanisti yhden tai muutaman kerran elämässä, mutta myös taparetkeilijöitä esiintyy. Tutkimusmenetelmänä on yleensä ollut pelkkä kysymyslomakkeen käyttö ilman tarkisteluja tai syventäviä kysymyksiä. Yhteiskuntaluokalla ei näytä olevan merkitystä kokemuksen yleisyyteen. Kokemuksen piirteistä on vastauksissa alustavasti havaittu seuraavia esiintymistiheyksiä:

- tietoisuus kehosta irtautumisesta: 34 %

- oman kehon näkeminen: n. 60 %

- tietoisuus yhteydestä kehoon: 26 %

- tärähdys (shock) kehoon palatessa: 33 % 

- henkien kohtaaminen: 7 %

- musiikin kuuleminen: 8 %

- entisten elämien muistaminen: 15 %

Joidenkin kokijoiden tärkeänä pitämä retkeilijän ja kehon välinen "hopealanka" havaittiin varsin harvoin. Ympäristön havainnointi voi olla joko jatkuvaa tai eri nopeuksilla vaihtelevaa. Harvemmin on raportoitu myös erikoisia havainnointitapoja, esimerkiksi 360-asteinen näkymä tai esteiden taakse näkeminen.

OBE:n lähtötilanne vaihtelee laajoissa rajoissa. Yksi erikoistapaus OBE:stä tapahtuu kuolemanrajakokemuksen (NDE) yhteydessä. Linkin (1) artikkelissa luetellaan eräässä kyselytutkimuksessa saadut yleisimmät tilanteet retkelle lähdettäessä:

- kehollisesti rentoutuneena 79 %

- mieleltään rauhallisena 79 %

- unessa 36 %

- meditaatiossa 27 %

- tunnestressin alaisena 23 %

OBE:n aikana tehtyjä havaintoja on tutkittu kokeellisesti yllättävän vähän niiden oikeellisuuden tarkistamiseksi, vaikka kyseessä olisi tärkeä alue maailmankuvan kannalta. Spontaanitapauksia on sentään tarkisteltu runsain määrin. Toistaiseksi tärkein kokeellinen OBE-tutkija taitaa olla Charles Tart, jonka tuloksista kerrotaan linkissä (2).

Maailmankuvan kannalta on tärkeätä huomioida kertovatko OBE-retkeilijät sellaisista havainnoista, joita ei ole mahdollista nähdä heidän makuupaikaltaan. Lukuisissa tapauksissa onkin tarkistuksissa todettu näin tapahtuneen. Joissakin tapauksissa retkeilijä on jopa havaittu ilmestyksenä siellä, missä hän on käynyt. Lainaus linkin (1) artikkelista:

As mentioned before, several cases have been recorded in which the person having an OBE has perceived things he or she did not know about but which were verified later, and as well as cases in which OBErs have been seen as an apparition at the location they were ‘visiting’. This line of research would benefit from greater efforts to discover relevant cases and to document their veridicality. But the number of cases reported over the years clearly suggest there is a phenomenon to study here, one that should [be] limited neither to post hoc assumptions of conventional perceptual explanations, nor, on the other side, to the continuous retelling of cases that have not been investigated in detail. 

OBE:n jälkivaikutuksia on tutkittu selvästikin tutkijoiden omien, vaihtelevien käsitysten lähtökohdista. Enimmäkseen vaikutukset näyttävät myönteisiltä elämän laadun kannalta eli elämänymmärryksen lisääntymisenä ja kuolemanpelon vähenemisenä.

OBE:tä selittämään kehitetyt teoriat lähtevät karkeasti kahdelta pohjalta:

1. Projektioteoriat, joissa jokin psyyken osa irtoaa kehosta ja tekee havaintoja olemassaolon eri tasoilla. Vastaavan parapsykologiaan perustuvan teorian mukaan oikeiksi osoitetut selittämättömät havainnot tehdään ESP:n avulla ja retkien projektiomuoto on vain kokemusten tulkintatapa.

2. Psykologiset hallusinaatioteoriat, joiden mukaan OBE-retket ovat pelkkiä konkreettisesti tulkittuja hallusinaatioita.

Projektioteorioiden olettamat tasot ja psyyken osat eivät ole toistaiseksi tieteellisessä hallinnassa. Oikeiksi osoitetut selittämättömät havainnot puolestaan eivät sovi hallusinaatioteorioihin, joten kehostapoistumiskokemusta pitäisi tutkia vielä paljon lisää.

Suomenkielinen Wikipedia on ideologiansa mukaisesti psykologisten hallusinaatioteorioiden kannalla. On siellä vähän muutakin asiaa, skeptikoilta omaksuttua: 

Kehostapoistumiskokemuksia käytetään joskus perusteena materiaalisesta kehosta ja aivoista riippumattoman hengen tai sielun olemassaololle sekä sitä kautta kuolemanjälkeisen elämän tai jälleensyntymisen todisteena. Kehostapoistumiskokemuksen kokeneiden ei kuitenkaan ole tutkimuksissa havaittu saaneen mitään sellaista tietoa, jota olisi voinut saada ainoastaan aidon poistumisen kautta. Henkilöllä itsellään voi silti olla voimakas tunne kokemansa oikeellisuudesta.

Edellä olevassa lainauksessa on kestämätön väite, että ei olisi olemassa tarkistettuja kokemuskertomuksia oikeaksi osoitetun tiedon saamisesta OBE-retkillä. Siinä on myös hiukan totuutta sanonnassa "ainoastaan aidon poistumisen kautta", koska ESP:n käyttämisen mahdollisuutta ei ole voitu luotettavasti sulkea pois.

Kokijoiden hypoteeseja

Muutama esimerkki siitä, mitä monilla OBE-retkillä käyneet kokemuksistaan ajattelevat.

Tunnetun kokijan ja asiantuntijan Luis Mineron videoita on runsaasti YouTubessa, esimerkiksi linkin (3) video. Hän on puheenjohtajana (president) kansainvälisessä järjestössä "The International Academy of Consciousness" (IAC). IAC kouluttaa yleisöä saavuttamaan OBE:n. Järjestön sivuilla linkissä (4) kerrotaan, että OBE on reaalinen kokemus, jossa tietoisuus siirtyy ei-fysikaaliselle alueelle. Linkin (4) ja Mineron mukaan osassa IAC:n kurssien OBE-retkistä on saatu aineellisesta maailmasta sellaista tietoa, mitä paikallaan maaten ei mitenkään olisi voinut saada. Retkeilijät ovat myös joskus tavanneet toisiaan retkillä, joten retkien todellisuus on tullut varmistettua.

Mineron mukaan OBE-retkeilijällä on mahdollisuus päästä myös realistista aineen tasoa korkeampiin maailmoihin. Hän selittää OBE:n ja selkounen eron siten, että OBE-havainnot ovat totta aineen maailmassa, mutta selkounet ovat nukkujan ohjattavissa eli mielikuvituksen tuotetta.

Myös Robert Monroe on tunnettu OBE-retkeilijä. Hän kertoo muutamalla YouTube-videolla omista retkistään, nimihaulla löytyy. Linkissä (5) on luettavissa artikkeli hänestä. Monroe kirjoitti kolme kirjaa kokemuksistaan. Ensimmäisessä kirjassaan hän jaotteli retkien suuntautumisen kolmelle eri todellisuuden tasolle:

1. Aineellisen maailman taso. Sellaisilta retkiltä hän kertoo saaneensa muiden oikeaksi vahvistamaa tietoa.

2. Ei-aineellinen taso, jonka rajat ovat tuntemattomat. Ajatukset muokkaavat tätä tasoa, joka sisältää taivaan ja helvetin ja muitakin erilaisia paikkoja. Tasolla voi tavata erilaisia olentoja ja keskustella heidän kanssaan. Aika ja paikka menettävät merkityksensä.

3. Näennänen rinnakkaismaailma, jonka tekniikka ja sosiaaliset tavat eroavat omasta maailmastamme.

Monroe perusti myöhemmin yrityksen "The Monroe Institute" jossa edelleenkin opetetaan kehostapoistumista Hemi-Sync-menetelmää soveltaen.

Kyproslainen kristillinen mystikko, selvänäkijä ja parantaja Daskalos (Stylianos Atteshlis) on kertonut olevansa myös OBE-retkeilijä. Hänen mukaansa ihmisellä on kolme kehoa, jotka liikkuvat vastaavasti kolmella eri tasolla (Markides 1985, s. 9):

1. Aineellinen keho aineen tasolla

2. Psyykkinen keho psyykkisellä tunnetasolla

3. "Noeettinen" (noetic) keho noeettisella tasolla

Näiden kolmen kehon kokemukset ovat yhteydessä toisiinsa ja voivat tulla yhteiseen käyttöön. Daskalos kertoi, että hän lähimpine oppilaineen kävi nukkuessaan auttamassa monia ihmisiä mm. Lähi-idän alueella.

Diplomi-insinööri Juha Leskinen kertoo insinöörinomaisella pikkutarkkuudella omista retkistään linkissä (6). Hän oppi retkeilemään lukemansa kirjan opastuksella. Leskinen toi selvästi esille erään piirteen, eli OBE-todellisuuden epämääräisyyden. Mielikuvitus vääristää saatua tietoa helposti, joten täytyy olla tarkkana, että ei harhaudu näkemään asioita todellisuuden vastaisesti.

OBE-kokijat yleensä kertovat, että he ovat saaneet varmuuden tietoisuuden jatkumisesta kuoleman jälkeen eivätkä siksi enää pelkää kuolemaa. He pitävät retkiään myös tärkeinä henkisen kehityksen käynnistäjinä ja edistäjinä. Yksi asia minua mietityttää: koska monet kertovat näkevänsä retkillään aineen maailmaa realistisesti ja oikein, niin miksi he eivät hanki lisätuloa ja kunniaa voittamalla skeptikkojen haasteita?

OBE ja henkiset liikkeet

Uushenkisyyden piirissä OBE:stä käytetään nimityksiä astraalivaellus tai astraaliprojektio. Monet uushenkisyyden ja erilaisten uskonsuuntien edustajat kertovat voivansa halutessaan lähteä astraalikehossa vaeltelemaan ympäriinsä, jopa toisille planeetoille asti.  He myös kertovat, että ihmisen nukkuessa hänen astraalikehonsa kulkee vastaavilla retkillä. Vaikka me kaikki kertoman mukaan teemme nukkuessamme tällaisia retkiä kehon ulkopuolelle, niin vain harvat ovat tietoisia tästä ja voivat muistaa, mitä retkillä tapahtui. Matkansa muistavien kertomukset sisältävät kuitenkin yleensä niin vähän yksityiskohtia, että niistä ei selviä kokemusten luonne kovinkaan hyvin.

Teosofit käyttävät yleensä seitsemään tasoon perustuvaa hierarkiaa maailmasta. Kirjallisuudessa puhutaan astraaliruumiista ja astraalivierailuista, mutta en löytänyt teosofien vanhoista lähdeteoksista paljonkaan yksityiskohtaisia esimerkkejä tai selityksiä OBE:lle.

Henkinen kehitys -sivustolla olevassa mainiossa sanastossa (Linkki 7) astraalivaellus ja astraaliruumis määritellään seuraavasti:

Astraalivaellus Ihmisen liikkuminen astraalikehossaan astraalitasolla, jonne useimmat ihmiset siirtyvät ensimmäiseksi fyysisen kuoleman jälkeen.

Astraaliruumis, astraalikeho Tunnekeho. Aineeton ja fyysisille silmille näkymätön henkiruumis. Ihmisellä on fyysisen kehon lisäksi henkinen olemuspuoli (aura), josta voidaan erottaa värähtelytaajuudeltaan ja tehtäviltään eroavia osasia, "kehoja". Astraalikeho on se osa, jossa sijaitsevat ihmisen tunteet.

Hajahavaintoja unikokemuksista

Itselleni tuntui aluksi vaikealta uskoa, että me kaikki kävisimme OBE-retkillä unissamme muistamatta niitä. Tutustuin kuitenkin muutamiin spontaanitapauksiin, jotka huomioon ottaen väite ei enää tunnu yhtä mielikuvitukselliselta. Kolmessa tapauksessa kokija kertoi heränneensä tilanteeseen, jossa oli viitteitä unenaikaisesta toiminnasta, josta heidän normaalitietoisuutensa ei ollut perillä.

Selvänäkökokemuksistaan kertova Kate Christie (1965, s. 46) heräsi unesta käsi ylhäällä pään yläpuolelle jäähyväistervehdykseen kohotettuna. Hän päätteli, että avustettavana ollut toisessa maailmansodassa kuollut sotilas Mick oli silloin lähtenyt eteenpäin. Hänen raskas olonsa helpottikin sen jälkeen eikä Mick enää palannut hänen luokseen.

Tärkeän YouTube-kanavan ylläpitäjä Jeffrey Mishlove kertoo linkissä (8), että hänen isänsä tai äitinsä sedän (great-uncle) kuollessa hän heräsi siihen, että lauloi ja itki. Filosofian ja uskonnollisen ajattelun professori Jeffrey Kripal (Linkki 9) kertoo nukkuneensa kerran samassa huoneessa ufokontaktihenkilö Whitley Strieberin kanssa. Hän heräsi yöllä siihen, että huudahti "Oh my God!" ja oli kiihtyneessä tilassa. Hän päätteli, että Strieberillä oli taas sinä yönä vieraita ja jokin osa hänen psyykestään oli ollut tietoinen siitä.

Olen lukenut useita kertomuksia siitä, miten toisilleen läheiset ihmiset ovat nähneet yhteistä unta. Joissakin tapauksissa unien sisältö ei ole ollut tarkalleen sama; esimerkiksi heidän osansa ovat voineet vaihtua toisikseen samoissa tapahtumissa. Unien tapahtumat ovat olleet niin monivaiheisia ja erikoisia, että kyse ei käytännössä voi olla pelkistä yhteensattumista.

Tällaiset yksittäistapaukset eivät ole suoranaisia OBE-retkiä. Ne kuitenkin osoittavat, että ihmisen psyyke näyttää olevan jotenkin kerroksellinen tavalla, jota nykypsykologiassa ei ole selvitetty. Tietoisuuden tasoa syvemmällä näyttää olevan taso, jolla psi-informaatio välittyy ihmiseltä toiselle ja paikasta ja ajasta toiseen.

Kirjoja

Jenny Randles (1999/2000): Paranormaalit ilmiöt. Helsinki, Kustannus Oy Otava, 336 sivua.

Kyriacos C. Markides (1985): The Magus of Strovolos – The Extraordinary World of a Spiritual Healer. Penguin Books ltd, London. 222 sivua.

Kate Christie (1965): Apparitions – An Autobiographical Study in Parapsychology. Routledge and Kegan Paul, London. 124 sivua.

  

Linkkejä

1. Carlos S Alvarado (2015): Out-of-Body Experience (OBE)

https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/out-body-experience-obe

2. Charles T. Tart (1997): Six Studies of Out-of-the-Body Experiences

https://s3.amazonaws.com/cttart/articles/april2013articles/Six+Studies+of+Out-of-Body+Experiences.pdf

3. Out-of-Body Exploration with Luis Minero

https://www.youtube.com/watch?v=PaK5btXbFtU

4. Projectiology – Introduction

https://www.iacworld.org/projectiology-introduction/

5. Karen Wehrstein (2018): Robert Monroe

https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/robert-monroe

6. Juha Leskinen: Astraalimatkalla

https://www.youtube.com/watch?v=XXjVz7xYj0E

7. https://www.henkinenkehitys.fi/spiritualismi/sanastoa

8. Jeffrey Mishlove - Roots of Consciousness on Provocative Enlightenment

https://www.youtube.com/watch?v=lI13i3XdadE

9. A New Vision of the Unexplained, Part Two with Jeffrey Kripal

https://www.youtube.com/watch?v=kVBfACshw6Y

Ennaltatietäminen

Tiedonsaanti tulevista tapahtumista ennakkoon on yleisin arkipäivän psi-ilmiö eli spontaanitapaus. Useimmiten tieto saadaan ennusunessa, mutta monia muitakin saantitapoja esiintyy. Tieto voidaan saada intuitiona, valvenäkynä muuntuneessa tietoisuudentilassa, kuolemanrajakokemuksen yhteydessä tai aidon näkijän kertomana. Tieto voi tulla esiin realistisesti eli sellaisenaan tulevana tapahtumana tai symbolisesti, jolloin se on osattava tulkita oikein. 


Esimerkkitapauksia

Huuskon veljessarja oli heinätöissä Paltamossa kesällä 1935. Kalevi Huusko nukahti tauolla ja oli herätessään hämmentyneen näköinen. Hän kertoi Arvo-veljelle näkemänsä unen (Mustonen 1988, s. 94):

(…) enkeli taivaasta laskeutui aivan eteeni ja sanoi, että lähde kanssani mukaan taivaaseen. Minä hämmästyin hirveästi ja sanoinkin sille, että enhän minä täältä voi lähteä näin nuorena. On vielä kaikenlaisia töitäkin tekemättä. Selitin enkelille, että olen vasta kaksikymmentäyksivuotias, elämä edessä ja kaikki… Silloin se enkeli poistui.

(…) Paikka oli ollut tuuhean metsän kehystämä maantie, jolla oli ihan tungokseen asti ajoneuvoja, silmänkantamattomiin henkilöautoja ja kuorma-autoja, kaikki melkein kiinni toisiinsa ajettuina ja kaikissa valtaisat määrät erilaista tavaraa. Paikalla oli myös satoja hevosia, joiden vetämät pelit olivat niin ikään kukkuroillaan oudon näköistä kamaa.

Kalevi-veli kaatui neljä vuotta myöhemmin Raatteen tien motin taisteluissa vuonna 1939. Hän näki unessaan ilmeisen selviä yksityiskohtia tielle pysäytetystä kuormastosta.

Mustosen kirjassa on monia tapauksia, joissa miehet etukäteen tiesivät kuolevansa ja myös tapauksia, joissa varoittava ääni tai vahva tunne sai miehet siirtymään pois paikalta, johon kranaatit pian putosivat.

Märta Tikkanen kertoo ennusunensa sukuromaanissaan (2010, s.213-214), joka on myös suomennettu. Unessa hän astui tyhjään, suureen ja valoisaan huoneistoon. Korkean, kapean ikkunan edessä seisoi mustapukuinen nainen selin, katsellen ulos lehdettömiä puita. Hän astuu naisen luo ja kysyy: Onko tämä sinun elämääsi? Saatko elää näin, ilman ja valon ympäröimänä? Nainen kääntyy hitaasti, jolloin Tikkanen huomaa, että siinä onkin hän itse. – Uni oli niin vaikuttava, että hän heräsi siihen ja kirjoitti unen saman tien muistiin.

Seitsemän vuoden kuluttua Tikkanen etsi uutta asuntoa ja näki ilmoituksen sopivalla paikalla sijaitsevasta uudistetusta asunnosta. Hän jopa tiesi, missä talossa se oli, mutta ei ollut koskaan käynyt siellä sisällä. Hän lähti katsomaan huoneistoa ilman etukäteissopimusta. Kun hän soitti porttikelloa, niin ulos astui huoneiston esittelijä ja päästi hänet sisään. Kun hän astui huoneistoon, niin kaikki täsmäsi hänen uneensa tarkasti: tyhjyys, valoisuus, huoneiden korkeus ja ikkunasta näkyvät lehdettömät puut. Myöhemmin ilmeni, että hänen isoäitinsä oli asunut siinä Tikkasen ollessa pieni lapsi. Hän oli varmaankin kuullut lapsuudessaan talon osoitteen, mutta ei ollut käynyt siellä eikä edes nähnyt mahdollisia huoneistossa otettuja valokuvia.

- - -
Timo Kyllönen & Markku Siivola (2013), s. 2-3:

Orvolla itselläänkin oli tavanomaisen aistiherkkyyden ylittäviä ominaisuuksia. Hän näki viisivuotiaana unta, jossa hän kulki suuren navetan keskikäytävää, ja karjan kytkyinten kalina kuului navetassa, sekä ääni joka sanoi "kytkyimet, kytkyimet!". Käytävän toisesta päästä hän näki noin 15-vuotiaan pojan lähestyvän häntä kainalosauvoin, toinen jalka polven alapuolelta poikki. Kun poika tuli lähemmäs, hän järkyttyi havaitessaan pojan olevan hän itse.

Hänen ollessaan 13-vuotias hänen äitinsä kertoi hänelle hänen tulevan menettämään toisen jalkansa.

Noin 15-vuotiaana Orvo Raippamaan toinen jalka sitten katkesi polven alapuolelta, kun junan pyörä kulki siitä yli.


Tutkimusta

Ennaltatietämisen tieteellinen tutkimus alkoi SPR:n toimesta spontaanitapausten keräämisellä ja tarkistuksilla. Robert Rosenberg (2015, linkki 1) on kirjoittanut Psi-encyclopediaan perusteellisen katsauksen ennaltatietämistapausten tutkimuksen historiasta ja ilmiöihin liittyvistä tutkijoiden teoreettisista kaavailuista. Artikkelissa on runsaasti esimerkkitapauksia. Louisa E. Rhine (1981) on kirjoittanut kirjan, jossa hän tarkastelee yhteensä yli 7000 spontaanitapauksen kokoelmaa monien muuttujien suhteen. Aineisto sisältää kaikentyyppisiä kokemuksia, joista ennaltatietämisiä on vain pieni osa. Kirjassa on kerrottu myös suuri joukko esimerkkitapauksia. Vain pieni osa hänen tapauksiaan oli tarkistettu kenttätutkimuksella, sillä ne oli valittu mukaan vain kokemuskertomuksen tapahtumien ilmeisen selittämättömyyden perusteella.

Rhinen mukaan spontaania ennalta tietämistä tapahtuu useimmiten ennusunien välityksellä. Ennusunet voivat olla realistisia eli tilanteen kokemista kuin paikalla ollen tai symbolisia, jolloin tieto välittyy vertauskuvien kautta. Myös kummankin tyypin sekoittumista samassa unessa voi tapahtua. Valveilla tehdyt havainnot ovat joko intuitioita tai aistihavaintoja. Intuitio voi ilmoittaa tapahtuman realistisesti tai olla vain aavistus, että jotakin – yleensä pahaa – tulee tapahtumaan.

Rhinen mukaan unennäkijä ei useinkaan tiedä unen olevan ennusuni ennen kuin vasta silloin, kun tapahtuma toteutuu. Myös tapahtumien kanssa samanhetkisiä unia on kerrottu, mutta ne eivät eroa muodoltaan ennusunista. Olen lukenut ja kuullut monestakin lähteestä, että jotkut ihmiset näkevän usein ennusunia ja he ovat oppineet erottamaan ne muista unista. Ennusunet voisivat periaatteessa aina olla pelkkiä yhteensattumia, ja aidon ennusunen ja yhteensattuman raja on epäselvä. Ääripäässä unien tiedot kuitenkin sisältävät suuren joukon tarkkoja yksityiskohtia, jotka ovat käytännössä mahdottomia ennakoida. Olisi älyllistä väkivaltaa pitää koko aineistoa pelkkinä yhteensattumina.

Kokeellisen tutkimuksen järjestäminen ennaltatietämisestä on helppoa: koehenkilöt yrittävät arvata tuloksen, joka arvotaan vasta koepöytäkirjan valmistuttua. Kyseessä voi olla esimerkiksi Zener-korttien tai valokuvien järjestyksen arvaaminen tai lantinheiton tulos. Vilppimahdollisuuksia on tavallista vähemmän, koska tulosta ei voi tirkistellä silloin, kun sitä ei ole vielä olemassakaan. Tällaisia ajan oloon pitkästyttäviä kokeita on tehtykin, kohtuullisen hyvin tuloksin. Douglas Stokes kertoo muutamista pitkässä artikkelistaan linkissä (2). Mukana on myös runsaasti psi:n erilaisten esiintymismuotojen teoreettista vertailua.

Ennaltatietämistä on mahdotonta teoreettisesti erottaa psykokinesiasta eli PK:sta. Tiedon saanut ihminen tai jokin muu mahdollinen instanssi voi myöhemmin toteuttaa ennalta saadun tiedon. Tällaista on kuitenkin vaikeata uskoa esimerkiksi luonnonmullistusten tapauksissa.

Mielenkiintoinen ennaltatietämisen muoto on tapahtumien fysiologinen ennakointi, jota Dean Radin ja muutamat muut ovat tutkineet. Kaksi Radinin tutkimusraporttia on linkeissä (3) ja (4). Hän on tutkinut, miten esimerkiksi ihon sähkönjohtavuus muuttui, kun koehenkilöille näytettiin satunnaisesti arvottuina kahdentyyppisiä kuvia, neutraaleja (calm) eli maisemia, luontokuvia ja ihmisiä tai tunteita herättäviä (emotional) eli eroottisia, väkivaltaisia tai onnettomuuskuvia.

Yllä oleva kuva on linkistä (4). Siitä on nähtävissä, että sähkönjohtavuus vaihteli eri tavalla neutraalien ja tunteita herättävien kuvien esittämisen yhteydessä, kuten oletettavissa olikin. Tärkein ja merkillisin havainto on se, että käyrät alkoivat erota toisistaan jo jopa noin 6 sekuntia ennen kuvien näkymistä.

Lukemattomat herkät ihmiset hankkivat toimeentulonsa meedioina ja selvänäkijöinä. He näkevät usein myös asiakkaittensa tulevaisuuteen. On suorastaan käsittämätöntä, että SPR:n alkuaikojen jälkeen valtavirran parapsykologit eivät ole nimeksikään tutkineet heidän osumatarkkuuttaan. Viime aikoina on sentään ainakin Julie Beischel tutkinut meedioita tieteellisin sokkoutusmenetelmin. Hän on raportoinut löytäneensä monia meedioita, jotka kertovat koehenkilöistä sellaisia asioita, mitä he eivät olisi millään keinolla voineet tietää. Mukana on varmaankin ollut myös oikeaan osuneita ennustuksia.

Televisiossa esiintyvistä näkijöistä osa ainakin Yhdysvalloissa hankkii tietojaan vilpillisesti, kuten esimerkiksi linkistä (5) on kuultavissa.


Voiko tulevaisuutta muuttaa?

Mielenkiintoinen sekä teoreettinen että käytännön kysymys on se, voidaanko ennaltatietämisen avulla torjua tulossa oleva onnettomuus tai muuten muuttaa tulossa olevaa tilannetta. Tähän liittyvät myös vapaan tahdon ja kohtaloon uskomisen ongelmat. Edellä lueteltujen lähteiden lisäksi Leea Virtanen (1974, s. 109) pohtii samaa asiaa kirjansa luvussa "Voiko onnettomuuksia ehkäistä". Hänellä on myönteinen esimerkki tapauksesta, jossa ryhmänjohtaja vältti mahdollisen vahingossa ammutuksi tulemisen ennakkoaavistuksen avulla.

Rosenberg kertoo  Psi-encyclopediassa Louisa Rhinen kirjasta lainaamansa tapauksen, jossa raitiovaunun kuljettaja ilmeisesti välttyi kuolemaan johtavalta onnettomuudelta unensa avulla:

I was working as a street car operator for the Los Angeles Railway Company. I dreamed that I was operating a “one man” car on the “W” line going south on F… Street. I pulled up at an intersection, Avenue 26, loaded passengers and waited for the signal to change. All things in the dream were as they actually were; I mean the street, stores, traffic conditions, everything was in the dream just as they were in real life.

When the signal said “Go” I proceeded and crossed the intersection.

(…)  As I crossed the intersection I saw a northbound “5” car approaching. I waved to the motorman and went on. As the cars passed my car was at the point of this exit. Suddenly, without warning, a big truck, painted a solid bright red, cut in front of me coming from the exit. The north bound car had obstructed my view of the exit, and the truck, making the illegal turn, could not see my car because of the other street car. There was a terrific crash. People were thrown from their seats on the street car and the truck was overturned. There had been three people in the truck—two men and a woman. The two men were sprawled on the street, dead, and the woman was screaming in pain. I walked over to the woman and she looked at me with the largest bluest eyes I had ever seen. She repeatedly shouted at me, “You could have avoided this, you could have avoided this.” 

Unessa kuljettaja ajoi tutulla reitillä. Hän tervehti vastaantulevan vaunun tuttua kuljettajaa lähestyessään edessä olevaa tuttua risteystä. Äkkiarvaamatta kirkkaanpunainen kuorma-auto teki kielletyn kääntymisen piilosta vastaantulevan vaunun takaa, jolloin unennäkijän vaunu törmäsi siihen ja kaatoi sen. Kaksi miestä makasi kadulla kuolleina ja sinisilmäinen nainen huusi tuskissaan.

Kun kuljettaja aamulla heräsi, hänellä oli huono olo, mutta hän lähti kuitenkin töihin. Hän toipui, unohti unensa ja sai kuljetettavakseen unen mukaisen reitin. Kun vastaantulevan vaunun kuljettaja tervehti häntä, niin hän äkkiä muisti unen ja jarrutti voimakkaasti. Silloin kuorma-auto sujahti kielletyssä käännöksessään aivan vaunun edestä. Autossa oli kolme ihmistä, ja hän näki ohjaamon ikkunasta katsovan kauhistuneen naisen, jolla oli epätavallisen suuret siniset silmät. Kuorma-auto ei ollut täysikokoinen kuorma-auto eikä täyspunainen, mutta sen kyljessä oli suuri kirkkaanpunainen alue mainosten kiinnittämistä varten.

Louisa Rhinella oli lähtöaineistona 1324 ennaltatietämistapausta. Näistä osa oli sellaisia, että niiden perusteella ei vahinkotilannetta voinut tunnistaa riittävällä tarkkuudella. Lisäksi, koska kokijat eivät aina ottaneet vakavasti kokemustaan ja osa tapauksista oli miellyttäviä, niin jäljelle jäi 433 sellaista tapausta, joiden ennustamaa vahinkoa kokija olisi voinut pyrkiä estämään. Kuitenkin vain 162 tapauksessa vahingolta oli todellisuudessa pyritty välttymään.

Rhine kasvatti vielä aineistoaan 29:llä kirjallisuudesta etsimällään vastaavalla tapauksella, mutta niissä oli ilmeisesti jonkin verran valikoitumisvirhettä. Lopputulos oli, että näistä kaikista tapauksista vahinkoa ei saatu estymään 60 tapauksessa ja estäminen siis onnistui 131 tapauksessa. Ei aivan huono tulos, ja ennaltatietämistä siis kannattaa yrittää käyttää hyväkseen.

Suomalainen Veli Martin Keitel kertoo linkissä (6) torjuneensa kohtalokkaan autojen törmäyksen unensa avulla.

Voi tietenkin herätä kysymys, että jos onnettomuus ei toteutunut, niin oliko kyseessä sitten ollenkaan ennaltatietäminen. Rhinen käyttämiä todentamiskeinoja olivat esimerkiksi se, että kokija tai hänen varoittamansa henkilö jäivät ennaltatietämisen takia pois joukosta, jolle vahinko sitten tapahtui. Joissakin tapauksissa tilanne kehittyi niin selvästi ennalta nähtyyn suuntaan, että se hälytti tekemään muutoksen tavalliseen toimintaan.

Onnettomuus voidaan siis torjua toimimalla toisin kuin unessa tapahtui. Niin teki yllä olevan esimerkin raitiovaunun kuljettaja ja myös Veli Martin Keitel.


Ajan olemuksesta

Alkeisfysiikan teorioiden ja logiikan perusteella aika on selvä käsite. Kappaleet liikkuvat ja kemialliset reaktiot tapahtuvat täsmällisesti luonnonlakien määräämällä nopeudella. Ensin ovat syyt, joiden jälkeen seuraukset tapahtuvat loogisesti ja luonnonlakeja noudattaen. Kehittyneempi fysiikka ja matematiikka tuovat täydelliseen täsmällisyyteen epävarmuutta, mutta ne pähkäilyt minun on pakko jättää asiantuntijoiden huoleksi.

Ihmisen tietoisuuden kannalta aika onkin sitten paljon monimutkaisempi ongelma. "Rajan" takaa saadut viestit useimmiten kertovat, että siellä ei aikaa ole. Esimerkiksi Scolessa henkitiimi kertoi niin. Tämä on käsittämätön ajatus aineellisen maailman rajoittamille ihmisille. Materialisteille vaikeasti uskottavissa on myös se, että saatu tieto ajan puuttumisesta vahvistuu lukemattomien ihmisten kokemuksissa. Ajatonta olemassaoloa koetaan esimerkiksi kuolemanrajakokemusten yhteydessä, sopivien hengellisten harjoitusten tuloksena ja toisinaan jopa spontaanisti, yllättäen.

Kaksi lyhyttä lainausta Anita Moorjanin kirjoittamista kuvauksista kuolemanrajakokemuksestaan:

Also, there is no such thing as time and space in that dimension. It felt like everything was happening simultaneously. I saw what could be interpreted as past lives, I saw what was happening currently (my brother on the plane, and conversations between my family members and doctors), and I also saw the future of this life pan out. But it was as if they were all happening at once, and I was living them all at once. It felt like, only after coming back, my mind has to process it as happening in linear time, but in that dimension, it didn’t feel that way at all.

In addition, I seemed to understand that, as tests had been taken for my organ functions (and the results were not out yet), that if I chose life, the results would show that my organs were functioning normally.  If I chose death, the results would show organ failure as the cause of death, due to cancer.  I was able to change the outcome of the tests by my choice!

Olen kopioinut lainaukset linkeistä, jotka ovat jo vanhentuneita. Moorjanin kokemuksesta on edelleen luettavissa hänen sivustoltaan linkistä (7). Hän siis näki koomassa ollessaan eri puolilla samanaikaisesti tapahtuvia asioita ja kuuli keskusteluja huoneensa ulkopuolelta. Samoin hän koki jälleensyntymiään samanaikaisesti tapahtuvina. Hurjin väite on se, että tehtyjen laboratoriokokeiden jo olemassa olevat tulokset olisivat olleet sen mukaiset, päättikö hän jäädä rajan taakse vai palata elämään.

Kate Christie (1965) ilmeisesti myös koki ajattomuuden, koska hän kirjoittaa omaelämäkerrallisessa romaanissaan sivulla 67 näin:

Time is kind, it allows us to experience in sequence events and sufferings which would overwhelm us if they came at once.

Elizabeth Krohn kertoo linkeissä (8) ja (9) erittäin yksityiskohtaisesti, miten hän kuoli salamaniskuun ja poistui ruumiistaan. Häntä opetettiin rajan takana puutarhapenkillä istuen kahden viikon ajan, vaikka todellisuudessa hän oli tiedottomana vain pari minuuttia. Hän kiistää, että olisi voinut omaksua sellaisen tietomäärän parin minuutin aikana. Lisäksi hän sai tietoja tulevaisuudesta, alkoi nähdä ennusunia ja hänelle tuli selvänäkökykyä.



Linkkejä

1. Robert Rosenberg (2015): Precognition
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/precognition-0

2. Douglas M. Stokes (2007): The Evidence for Psi: Experimental Studies
http://www.newdualism.org/papers/D.Stokes/Experimental_Psi.html

3. Dean I. Radin (1997): Unconscious Perception of Future Emotions: An Experiment in Presentiment
http://www.scientificexploration.org/docs/11/jse_11_2_radin.pdf

4. Dean I. Radin (2004): Electrodermal Presentiments of Future Emotions
http://www.scientificexploration.org/docs/18/jse_18_2_radin.pdf

5. Provocative Enlightenment: Among Mediums - A Scientist’s Quest for Answers w/Julie Beischel
https://www.youtube.com/watch?v=p2nHljoE0b8

6. Veli- Martin Keitel: Puhuvan puun aika - osa 2
https://www.youtube.com/watch?v=KD2kvDG50Do
(Unen taustoitus alkaa kohdalla n. 30 min)

7. Anita Moorjanin kotisivut
http://anitamoorjani.com

8. The Power of the Near-Death Experience, Part 1 with Elizabeth Krohn
https://www.youtube.com/watch?v=S_Yomwcod3E

9. Changed in a Flash!
https://www.youtube.com/watch?v=DgHuzwqz5eI



Kirjallisuutta

Timo Kyllönen & Markku Siivola (2013): Orvo Raippamaa: Tiettömällä tiellä. Helsinki. 359 sivua.

Märta Tikkanen (2010): Emma & Uno – visst var det kärlek. Söderströms, 216 sivua.

Esko Mustonen (1988): Aavistuksia sodassa 1939-1944. Werner Söderström Osakeyhtiö, Juva. 279 sivua.

Louisa E. Rhine (1981): The invisible picture; A study of psychic experiences. McFarland, Jefferson, NC. 267 sivua.

Leea Virtanen (1974): Kun kello pysähtyi. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. 186 sivua.

Kate Christie (1965): Apparitions – An Autobiographical Study in Parapsychology. Routledge and Kegan Paul, London. 124 sivua.

Kuolemanrajakokemukset - osa 1

Päivitetty 13.11.2023

Kuolemanrajakokemuksen (NDE) syynä on useimmiten sydänpysähdys. Tällöin verenkierto aivoissa  loppuu ja seurauksena on tajuttomuus. Kokija tuntee irtautuneensa ruumiistaan ja käyvänsä lähellä  lopullisen kuolemisen rajaa, mutta palaa takaisin. Kokemukset ovat nykyään melko yleisiä.

Parapsykologian kannalta on kiinnostavinta, että kokijat usein kertovat saaneensa paikkansa pitäviä tietoja kokemuksen aikana sellaisista asioista, joita he eivät tiedottomina maatessaan mitenkään voineet havaita. Kuten yleensäkin, käytän nimitystä "henki", "olento" jne. neutraalisti, vain yleisesti tunnettuna työnimenä ilman todellisuusoletusta.

Jaoin NDE-jutut kahteen osaan.  Tässä päivitetyssä ykkösosassa on tarkoitus tutustua itse kokemukseen ja sen merkitykseen ja kakkososassa keskityn enemmän tutkimukseen ja tulkintoihin.

 

Esimerkkitapauksia myönteisistä kokemuksista

Kuusivuotias Daniel oli pyöräilemässä, kun auto törmäsi häneen. Daniel sai vakavan päävamman ja oli tajuttomana kaksi viikkoa. Hän ei muistanut juuri mitään onnettomuudesta tai sitä edeltävistä hetkistä.  Pojan selvimmät muistikuvat olivat törmäyksen jälkeisistä hetkistä:

"Seisoin katselemassa, kuinka lääkärit siirsivät minut ambulanssiin. Silloin huomasin olevani ruumiin ulkopuolella. Äitini itki, kaikilla oli kiire. Kun minut oli tuotu sairaalaan, näin lääkärien työntävän minuun putkia. Näytin vastenmieliseltä, koska olin verinen ja mustelmilla. Sitten liu'uin alas tunneliin, jossa oli pimeää. Tunnelin päässä oli kirkas valo. En ollut surullinen enkä iloinen, mutta en halunnut mennä valoon. Kun saavutin valon, tapasin kolme miestä. Yksi oli hyvin pitkä ja kaksi muuta lyhyitä. Heidän takanaan oli sateenkaarisilta, joka ulottui taivaan yli. He vaikuttivat mukavilta, mutta pelkäsin kuitenkin heitä. Yhtäkkiä olin takaisin ruumiissani. Katselin alas jalkojani ja nuo kolme miestä olivat siellä. Sitten he katosivat ja olin täysin palannut kehooni." (Näreaho 2015, s. 65) 

72-vuotias Matti kertoo, että hän oli 26-vuotiaana ajamassa autolla töihin. Selkään alkoi pistää ja hengittäminen vaikeutui. Jatkotapahtumista hän kertoo seuraavasti: 

Pystyin kuitenkin ajamaan vielä sairaalan päivystykseen, joka oli aivan lähistöllä. Päivystyksestä minut vietiin välittömästi leikkaukseen, kun todettiin, mistä on kysymys.

Koin kuolemanrajakokemuksen sillä tavalla, että erkaannuin ruumiistani ja näin, kun minua vietiin leikkauspöydälle. Koin jonkinlaisen autuuden ja minulla oli käsitys siitä, että nyt minä kuolin ja ruumistani viedään siellä. En muista muuta kuin tämän autuuden kokemuksen siinä erkaantumisessa ja katselin, kun minua vietiin leikkaukseen. Missään muualla en käynyt. (Kontro 2018, s. 37)

Seuraavaksi Matti heräsi leikkauksesta ja totesi olevansa edelleen elossa normaalisti. 58-vuotias Kaisa kertoo, että 30-vuotiaana hänen lapsensa kuoli kuukauden ikäisenä kätkytkuolemassa. Hän oli siitä syvästi murheen murtama, ja parin päivän jälkeen aamukahvia juodessa hänelle alkoi tapahtua: 

Yhtäkkiä kesken kahvin juomisen huomasin olevani valkoisessa huoneessa, jossa ei ollut ikkunoita. Ihan kuin olisin ollut laatikon sisällä. Pidin sylissä vauvaani, joka kääntyi, vaikka oli vasta kuukauden ikäinen. Tiesi, ettei sen ikäinen vauva vielä todellisuudessa osaa kääntyä. Hänen kääntyessään näin, että hänellä oli pienet siivet selässään. Niillä siivillä hän lähti lentämään luotisuoraan ja minä lähdin lentämään hänen peräänsä.

En osannut lentää niin hienosti kuin hän. Keikuin ilmassa ja yritin saada itseäni tasapainoon. Lensimme kotikaupunkimme läpi, ja kaikki talot näyttivät siltä kuin ne olisivat tulessa. Kaupungintalon takana näkyi iso sukkula, joka oli kuin jäätelötötterö sivuttain. Lapseni lensi suoraan siihen sukkulaan ja minä seurasin perässä.

Sukkula oli mustan tunnelin alku. Pyörin tunnelissa ja näin kaukana valoa, jota kohti lapseni lensi. Lensin sinne hänen perässään. Paikkaa, johon lensimme, ei pysty kuvailemaan: valo oli niin täydellistä valoa, joka ei kuitenkaan häikäissyt, ikään kuin kultaa ja valkoista. Näin myös niityn, joka huojui tuulessa. Kullanväristä, hohtavaa, kypsän viljan väristä niittyä ja virta, jonka toisella puolella lapseni seisoi.

Katsoin lastani: hän oli jo 12-13-vuotias nuori. Hänen kanssaan oli isoäitini, joka oli myös kuollut. Näin myös tätini ja setäni – minulle rakkaita ja merkityksellisiä ihmisiä lapseni seurassa. Sydämen tasolla tunnistin, että siinä on lapseni, vaikka hän oli jo kasvanut isoksi.

Kaikki heiluttivat ja hymyilivät minulle onnellisina virran toiselta puolelta. Minun teki mieli päästä heidän luokseen, ja mietin, miten se onnistuisi. Samassa tunsin, että joku seisoi vierelläni, vaikken nähnyt ketään. Tunsin selvästi, että oikealla puolellani oli mieshahmo. Kuulin hänen äänensä hänen sanoessaan, että sinun aikasi ei ole vielä tullut, että sen tähden et pääse tuonne. (Kontro 2018, s. 83-84) 

Anomisestaan huolimatta Kaisa ei saanut jäädä sinne, vaan seuraavaksi hän havahtui pöytänsä äärestä.

YouTubesta voi kuunnella vastaavia kertomuksia kokijan itsensä kertomana satamäärin. Ehdotan tässä muutamia mielestäni parhaiden joukkoon kuuluvia, jotka ovat riittävän laajoja ja yksityiskohtaisesti kerrottuja. Anita Moorjani kertoo pitkällä videolla linkissä (1) mainiosti koko prosessin sairastumisestaan, NDE:stään ja sitä seuraavista tapahtumista. Miten hän oli hämmentynyt kokemuksesta, jollaisesta hän ei ollut koskaan kuullutkaan. Ja miten asiat alkoivat vähitellen selvitä ja hänestä tuli julkisuuden henkilö.

Hyvän yleiskatsauksen kokemuksestaan antaa myös Reinee Pasarow linkin (2) pitkän videon alkupuoliskolla. Penny Sartori on kirjoittanut yleiskatsauksen esimerkkitapauksineen Psi Encyclopediassa, linkki (3). Erikielisissä Wikipedioissa on runsaasti yleistietoja NDE:stä.

Myönteiset NDE:t

Kuolemanrajakokemusta ei ole yksikäsitteisesti määritelty eikä se ole selvästi rajattavissa erilleen muista kokemustyypeistä. Puhtaimmillaan se esiintyy sydänpysähdyksestä elvytyksellä tajuihinsa palautettujen potilaiden kohdalla. Silloinkaan kokemukset eivät yleensä sisällä kaikkia mahdollisia tyypillisiä vaiheita eivätkä vaiheet ole aina samassa järjestyksessä. Samantyyppisiä kokemuksia esiintyy esimerkiksi mietiskellessä, unihalvauksissa, äkillisissä uhkaavissa tilanteissa, kiihtyvyyden heikentäessä aivojen verenkiertoa ja kemiallisten aineiden vaikutuksesta.

Psykologian professori Kenneth Ring kehitti NDE-kokemusten arviointiin menetelmän, johon hän otti mukaan 9 kokemukseen kuuluvaa osaa eli elementtiä, linkki (3), vähän muokattuna:

- tunne, että on kuollut
- rauhan ja hyvänolon tunteita
- ruumiista irtautuminen
- astuminen pimeyteen
- jonkun läsnäolon tunteminen tai äänen kuuleminen
- oman elämän läpikäynti ja arviointi
- kauniiden värien näkeminen
- astuminen valoon
- näkyvien 'henkien' kohtaaminen

Kahta tarkasti samanlaista kuolemanrajakokemusta ei ole, vaan jokainen on omanlaisensa. Kokija ei aina muista ruumiista irtautumistaan eikä siihen palaamistaan. Kokemuksen alussa voi kuulua jokin ääni, esimerkiksi kellon kilinä. Kokemukset eivät aina sisällä tunnelissa kulkemista, vaan kokija voi huomata aluksi olevansa vain pimeydessä, sumussa tai valossa. Toisinaan hän ei näe mitään hahmoja, vaan joko vain kuulee puhetta tai saa tietoja telepaattisesti.

Vastaanottavat henget ovat monenlaisia. Usein vastaanottaja on kokijan kuollut äiti tai isä tai joku muu sukulainen. Joskus henget ovat vain kirkkaita valoja tai palloja. Erikoiselta tuntuu, että varsinkin idän uskontojen piirissä monien vastaanottajana on ollut pöytänsä takana istuva toimistotyöntekijä, joka kokijan nähdessään on mennyt arkistohyllylle ja tarkastanut hänen tietonsa jostakin kirjasta. Sitten hän on ilmoittanut, että ei ole vielä kokijan aika tulla tänne ja passittanut hänet takaisin jatkamaan elämäänsä.

Usein NDE-kokija tapaa retkellään valo-olennon, joka eroaa tavallisista hengistä siten, että se on paljon kirkkaampi ja voimallisempi ja sen henkimä rakkaus on ehdoton ja rajaton. Monet kokijat tunnistavatkin sen uskontonsa mukaan esimerkiksi Jumalaksi tai Jeesukseksi.

Myös kuvaillut ympäristöt ovat hyvin vaihtelevia. Avaruusnäkymät ovat yleisiä ja tunnelin suulta näkyy usein valoisia kukkaniittyjä ja kaunista luontoa, missä käyskentelee onnellisen näköisiä ihmisiä.

Ahdistavat kokemukset

Myönteiset NDE:t ovat hallitsevia, mutta myös hyvin pelottavia kokemuksia esiintyy. Uskovainen sydänlääkäri Maurice Rawlings (1978/1986) esittää kirjassaan mm. seuraavan esimerkin ahdistavasta kokemuksesta, s. 100:

Seuraavaksi muistan sen, kun tulin synkeään huoneeseen. Sen yhdessä ikkunassa oli valtava jättiläinen, joka katsoi minuun irvokkaalla naamalla. Ikkunalaudalla juoksenteli pieniä paholaisia tai maahisia, jotka näyttivät olevan jättiläisen seuruetta. Jättiläinen viittoili minua mukaansa. En halunnut mennä, mutta oli pakko. Ulkona oli pimeää, mutta kuulin ihmisten vaikerointia kaikkialta ympäriltä. Tunsin miten olentoja liikuskeli jaloissani. Yhä pahempaa tuli, kun etenimme tunnelia tai luolaa pitkin. Muistan, että itkin. Sitten jostain syystä jättiläinen päästi minut irti ja lähetti minut takaisin.

IANDS (Linkki 10) jaottelee epämiellyttävät kokemukset kolmeen ryhmään:

- voimattomuuskokemus, tapahtumiin ei voi vaikuttaa
- olemattomuuskokemus, ikuiseen tyhjyyteen jääminen
- helvettikokemus (Hellish experience)

Voimattomuustyypissä kokijalle tapahtumat tuntuvat pelottavilta ja vain tapahtuvat hänen voimatta vaikuttaa millään tavalla.

Olemattomuustyypissä kokija tuntee, että häntä ei ole olemassa tai että hän on täysin yksin tyhjyydessä.

Helvettikokemuksessa kaikenlaiset pahat henget, hirviöt tai iljettävät otukset uhkaavat kokijaa. Pienet kiusankappaleet voivat näykkiä hänestä palasia irti, ja hän tuntee koko ajan tulevansa yhä avuttomammaksi. Myös helvetin tulijärvi ja kuumuus esiintyvät ja kuuluu kiusattujen henkien kammottavaa valitusta. Linkin (17) videolla on yksityiskohtainen kuvaus helvettikokemuksesta. Se kääntyy lopussa miellyttävään suuntaan.

Joidenkin kokijoiden kauhukokemus kääntyy miellyttäväksi, kun he luovuttavat tilanteen tai huutavat hyviä henkiä apuun. Hyvin harvoin voi myös tapahtua niin, että alkuun miellyttävä kokemus muuttuu kauhistuttavaksi. On huomattava, että kuolemanrajakokemukset ovat lähes poikkeuksetta todella vaikuttavia, ja esimerkiksi olemattomuustyyppi voi olla erittäin ahdistava.

Ahdistavat kokemukset ovat onneksi paljon harvinaisempia kuin miellyttävät kokemukset. Maurice Rawlings (1978/1986) kuitenkin kertoo kirjassaan seuraavaa, s. 56:

Kliinisestä kuolemasta palanneiden ja toiseen elämään siirtymisen kokeneiden potilaiden tuoreet haastattelut osoittavat, että kertomuksia hyvistä ja pahoista kokemuksista on suunnilleen yhtä paljon.

Kokemusten jälkivaikutukset

Penny Sartorin artikkelissa linkissä (3) luetellaan kokijoiden asenteenmuutoksia, jollaisia ei yleensä esiinny kuolemanrajalla käyneillä ellei heillä ole samalla ollut NDE:tä. Sellaisia muutoksia ovat:

- vapautuminen kuolemanpelosta
- rahan ja aineellisen omaisuuden tavoittelun loppuminen
- lisääntynyt rakkaus ja myötätunto muita kohtaan
- uusi perheen, ystävien ja luonnon arvostaminen
- luopuminen työurasta ja entisistä ihmissuhteista

Lisäksi tapahtuu fysiologisia ja psykologisia muutoksia. Kokija voi ihmeparantua, hänen intuitiivisuutensa lisääntyy ja myös psyykkisiä kykyjä voi ilmaantua. He voivat lukea muiden ihmisten ajatuksia ja kokevat ennaltatietämistä. Outo vaikutus on monien kertoma ilmiö, että he eivät enää voi käyttää rannekelloa. Niin jousivetoiset kuin elektronisetkaan kellot eivät toimi heidän ranteissaan, vaikka muut ihmiset aivan hyvin voivat käyttää niitä. Heidän läheisyytensä voi jopa vaurioittaa sähkölaitteita.

Monet ihmiset ovat radikaalisti muuttaneet elämänsä suuntaa NDE-kokemuksen jälkeen. Heidän maailmankuvansa ja asenteidensa muutos on vaikuttanut sen, että he ovat eronneet aviokumppanistaan ja ateistit ovat ryhtyneet kristillisiksi saarnaajiksi tai lähteneet kulkemaan jotain muuta henkistä polkua.

Kokemusten murtautuminen julkisuuteen

NDE on epäilemättä ihmiskunnan ikiaikainen kokemus. Siitä huolimatta se oli ennen vuotta 1975 vain erittäin pienten piirien tiedossa. Raymond Moody (1975/1979) julkaisi tuolloin kirjansa Life after Life, joka on käännetty myös suomeksi. Osasyynä on varmaankin se, että kokemusta esiintyi vain harvakseltaan, koska sydänpysähdys useimmiten johti saman tien kuolemaan. Kun potilas yhä useammin osattiin elvyttää takaisin elämään, niin kokemukset yleistyivät ja muutamat lääkärit alkoivat kiinnittää niihin huomiota.

Nykyään netistä on löydettävissä valtaisat määrät tietoa NDE:stä. Muun muassa linkeissä IANDS (4), NDERF (5) ja Near-Death Experiences and the Afterlife (6) on luetteloituina yhteensä yli 3000 kokemuskertomusta. Saksankielisellä Netzwerk Nahtoderfahrung -sivustolla (Linkki 7) ei ole vastaavia luetteloita, mutta monta kokemusta sieltäkin on löydettävissä. Sivustoilla on myös runsaasti oheistietoa kuolemanrajakokemuksista.

YouTube on suorastaan räjähtänyt täyteen NDE-kokemuskertomuksista. Laajimpia löytämiäni kanavia on lueteltuna linkissä (8).

NDE:t ovat edelleen pitkälti tuntemattomia ilmiöitä suurelle yleisölle ja myös tabu samaan tapaan kuin parapsykologiakin, käytettävissä olevasta laajasta julkisen tiedon määrästä huolimatta. Monet eivät uskalla puhua kokemuksistaan, koska pelkäävät leimautumista mielenvikaiseksi. Sairaanhoidon ammattilaisten seurassa NDE:hen viittaaminen suurella todennäköisyydellä johtaa omituisena pitämiseen ja naureskeluun, kuten nuoret alan toimijat kertovat linkissä (9).

Oikeiksi osoitetut tiedot

Parapsykologian kannalta mielenkiintoisimpia ovat tapaukset, joissa potilaat ovat kokemuksensa aikana nähneet tai muuten saaneet tietää asioita, jotka ovat pitäneet paikkansa ja joita heidän kaiken järjen mukaan ei olisi pitänyt saada selville tiedottomina maatessaan. Tällaisia tapauksia on jo runsaasti ja koko ajan niitä epäilemättä on tulossa lisää.

Esimerkkinä voisi mainita kuuluisan ja kiistellyn Pam Reynoldsin tapauksen, joka on päässyt englanninkieliseen Wikipediaankin. Vaikuttavia tapauksia ovat mm. Anita Moorjani (Linkki 1) ja sydänkirurgi Lloyd Rudyn kertomus potilaistaan (Linkki 11).

Moorjani kuuli keskusteluja ja tiesi tapahtumista potilashuoneensa ulkopuolella vaikka hän makasi syvässä koomassa elämänsä arvioituina viimeisinä hetkinä. Rudyn sydänleikattupotilas alkoi osoittaa heikkoja elpymisen merkkejä noin 20 minuuttia sen jälkeen, kun hänet oli todettu kuolleeksi epäonnistuneiden elvytysyritysten jälkeen. Mikä merkillisintä, hän kertoi tapahtumista siltä ajanhetkeltä, jolloin elvytys aloitettiin uudelleen.

Tricia Barker kertoo videolla linkissä (12), miten hän näki NDE:nsä aikana isäpuolensa sairaalan käytävällä syöttämässä rahaa makeisautomaattiin.  Linkin (13) videolla kerrotaan Al Sullivanin tapauksesta, jossa hän silmät peitettynä ja tiedottomana maatessaan näki kirurgin tekevän "lentoharjoituksia".

Psi Encyclopediassa on mainio luettelo, jossa kerrotaan 29 tarkistetun tapauksen pääpiirteet, myös monet tässä mainitsemani, linkki (14).

Bruce Ggreyson kertoo pitkässä artikkelissaan linkissä (15) esimerkkejä niin sanotusta "Peak in Darien"-ilmiöstä. Siinä nähdään rajan takana NDE:n yhteydessä henkilöitä, jotka ovat kuolleita, mutta joiden kuolemasta ei kokijalla eikä usein kenelläkään muullakaan paikalla olleista ole tietoa.

NDE:t ja maailmankuva

NDE:t ovat mielestäni erittäin tärkeitä maailmankuvan kannalta. Ne näyttävät liikkuvan kahdessa todellisuudessa: aineellisessa ympäristössämme ja jossakin, mitä voisi nimittää neutraalisti vaikkapa transsendenssiksi. Aineellinen ympäristö on kokemuksessa toisinaan selvä ja todellinen, mutta joissakin tapauksissa siihen sekoittuu myös transsendenssia. Transsendenssi vaihtelee hyvin laajoissa rajoissa vertailtaessa kokijoiden kertomuksia keskenään. Tärkeä kysymys on: kun kokemusten aikana saadaan oikeata tietoa, niin miten "oikeata" sitten on tuo vaihteleva tieto?

Kokijoiden kertomusten perusteella voisi hahmotella karkean kuvan aineellisen maailman ja transsendenssin suhteista. Transsendenssin puolelta voi tulla vierailijoita aineelliseen maailmaan ja kokija voi tiedostaen edetä jonkin matkaa transsendenssin puolelle. Jossain kohdassa on kuitenkin lopullisen kuoleman raja, jonka ylittämisen jälkeen ei enää voi palata takaisin elämäänsä.

Transsendenssin puolella on monenlaisia ympäristöjä ja olentoja. Siellä kokijat voivat tavata tuttuja ja tuntemattomia kuolleiden henkiä ja entisiä lemmikkieläimiään. Siellä on myös henkiä, joilla on muita enemmän määräysvaltaa. Iljettävät otukset ja pahat henget voivat käydä siellä kimppuun. Kaikilla olennoilla ei välttämättä ole selvää henkiruumista, vaan ne voivat esiintyä vaikkapa pelkkinä valopisteinä. Ympäristöt vaihtelevat puutarhoista ja vihreistä niityistä helvetin lieskoihin.

Näyttäisi siltä, että transsendenssissa ei olisi olemassa paikkoja, jotka olisivat vakaita ja kaikille samanlaisia. Ilmeisesti kokijan intuitiolla ja mielikuvituksella on suuri vaikutus kokemusten sisältöön. Transsendenssissa ei myöskään esiinny aikaa samalla tavalla yhteen suuntaan etenevänä prosessina kuin aineellisessa maailmassa näyttää olevan.

Kaikkein tärkeintä ihmisen elämässä on kuolemanrajakokemusten perusteella se, mitä ihminen on tehnyt kanssaihmisilleen ja nimenomaan hyvät työt. C. G. Jungilla oli omat näkynsä ja transsendenssin puolella hän kertoi omaelämäkerrassaan joutuneensa luopumaan kaikesta muusta kuin elämänaikaisista kokemuksistaan ja toiminnastaan.

Monien NDE:n parissa askaroivien ihmisten mielestä kokemukset ja niiden henkiset selitykset ovat jo itsestäänselvyyksiä. Itsestäänselvyydet kuuluvat kuitenkin uskontojen piiriin, sillä empiiriset tieteet eivät tunnusta lopullisesti todistettuja totuuksia, vaikka jotkut niiden edustajat lopullisia totuuksia julistavatkin.

Omaan maailmankuvaani ovat NDE:t tehneet huomattavan laajennuksen. Linkeissä mainitsemieni mielestäni vaikuttavien kokemuskertomusten sarjaan kuuluu myös Yolaine Stoutin kertomus, linkki (16). NDE:t on tärkeätä suhteuttaa myös kuolinvuodetapahtumiin, kehostapoistumiskokemuksiin ja jälleensyntymismuistoihin.

Linkkejä

1. Anita Moorjani's Near Death Experience- Dying to Live
https://www.youtube.com/watch?v=tmT13Uuump0

2. Ms Reinee Pasarow on Her Near Death Experience
https://www.youtube.com/watch?v=xB-T78qgfHM

3. Sartori, Penny (2015): ‘Near-Death Experience’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/near-death-experience

4. International Association for Near Death Studies
http://iands.org/home.html

5. Near-Death Experience Research Foundation
http://www.nderf.org/

6. Near-Death Experiences and the Afterlife
http://www.near-death.com/

7. Netzwerk Nahtoderfahrung
http://www.netzwerk-nahtoderfahrung.org

8. Laajoja NDE-kanavia YouTubessa
IANDSvideos
https://www.youtube.com/c/IANDSvideos
Thanatos TV
https://www.youtube.com/c/Thanatos-Television
Thanatos TV EN
https://www.youtube.com/channel/UC95WPHh1j9frBR7gyMOuBeQ
Empirische Jenseitsforschung
https://www.youtube.com/channel/UCxZod2wYQ7PwXotyA1qnYQA

9. 40 Year of NDE Research: Enlightening Gens Y and Z Now - Vincent, John and Joe
https://www.youtube.com/watch?v=3qWoIh5EVJA

10. Distressing Near-Death Experiences
https://iands.org/distressing-near-death-experiences.html

11. Haastattelussa sydänkirurgi Lloyd Rudy, kuolemanrajakokemus NDE (alkuperäisvideo 2011)
https://www.youtube.com/watch?v=Odk2M0Zj3KU

12. The near-death experience of Tricia Barker
https://www.youtube.com/watch?v=2GFT_89YMWE

13. Al Sullivanin kuolemanrajakokemus ja oikeaksi vahvistetut havainnot (alkuperäisvideo 2011)
https://www.youtube.com/watch?v=dph2nXkGQ38

14. Rivas, T. (2021). ‘Near-Death Experiences – Paranormal Aspects’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 10 June 2022.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/near-death-experiences-%E2%80%93-paranormal-aspects

15. Bruce Greyson (2010): Seeing Dead People Not Known to Have Died:
“Peak in Darien” Experiences
http://www.newdualism.org/nde-papers/Greyson/Greyson-Anthropology%20and%20Humanism_2010-35-159-171.pdf

16. Yolaine Stout "A Suicidal Near-Death Experience and What it Taught Me About Life
https://www.youtube.com/watch?v=BMfjM6TrkV8

17. Good Catholic Goes to Hell; Says Religion Is to Blame (Shocking NDE!)
https://www.youtube.com/watch?v=MfOAvfwEMVs

Kirjalliset lähteet

Miia Kontro (2018): Portilla – Suomalaisia kuolemanrajakokemuksia. Atena kustannus Oy 2018.

Raymond Moody (1975/1979): Kokemuksia kuolemasta. Gummerus 1979. Alkuteos "Life after Life".

Leo Näreaho (2015): Kuolemanrajakokemukset – Tutkimuksista tulkintoihin. Kirjapaja, Helsinki 2015.

Maurice Rawlings (1978/1986): Kuoleman tuolla puolen. Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy 1986. Alkuteos "Beyond death's door".