maanantai 28. elokuuta 2023

Asuuko tietoisuus aivoissa

 Päivitetty 7.11.2023

Vasemmalla ovat ranskalaisen verovirkailijan aivokuvat ja oikealla normaalien aivojen kuvat. Kuvan lähde on video linkissä (8).

Aivotutkijoiden valtavirta esittää varmana asiana, että ihmisen tietoisuus on pelkästään aivojen varassa. Ja että ihmisen elämän aikana kerääntynyt valtava muistiaineisto on sekin kiinnittyneenä vain aivoihin. Itse uskon, että tällaista varmuutta ei ole olemassa.

Keskityn tässä kokemuskertomuksiin, havaintoihin ja tutkimuksiin enkä ota kantaa esitettyihin teorioihin tietoisuudesta, mukaan lukien kvanttiteoriat.


Tietoisuus

Wikipediassa tietoisuuden käsitteeseen pääsee käsiksi artikkelista 'Tietoisuus', linkki (1). Tietoisuus määritellään siellä seuraavasti:

Tietoisuus tai tajunta viittaavat sanojen jokapäiväisessä merkityksessä joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuuteen tai yksilön tietoisuuteen itsestään ja ympäristöstään tai vain hereilläoloon unitilan ja kooman vastakohtana.

Ja vielä:

David Chalmers määritteli vuonna 1996 niin kutsutun ”tietoisuuden vaikean ongelman”, joka koskee sitä, kuinka fenomenaalisen tietoisuuden tilat voitaisiin selittää niiden neurologisen pohjan kautta.

Wikipedian artikkelissa 'Mielenfilosofia' käytetään käsitteen 'tietoisuus' sijasta käsitettä 'mieli', linkki (2). Artikkelissa on paljon tietoa ja teorioita tietoisuuden ja aivojen välisestä suhteesta. Muutamia poimintoja:

Mieli–ruumis-ongelma eli psykofyysinen ongelma tarkoittaa mielenfilosofiassa kysymystä siitä, kuinka aivot (aineellinen objekti) voivat olla tietoiset (mielen ilmiö).

Dualismi ja monismi ovat kaksi päälinjaa, joiden puitteissa mielen ja ruumiin ongelmaa on pyritty ratkaisemaan. Dualismin mukaan mieli ja ruumis ovat erillisiä toisistaan.

Reduktiivisessa fysikalismissa tietoisuus pelkistetään pelkiksi aivojen fysikaalisiksi tiloiksi. Reduktionismia edustavat esimerkiksi identiteettiteoria ja funktionalismi.

Ominaisuusdualismin mukaan mieli on joukko itsenäisiä ominaisuuksia, jotka ”nousevat” aivoista (emergenssi) ja joita ei voida palauttaa pelkästään aineeseen. Sitä ei kuitenkaan katsota erilliseksi substanssiksi.

Emergenssistä on toisaalla lisää selvitystä, linkki (3):

Emergentti materialismi on mielenfilosofinen kanta, jonka mukaan mieli ja tietoisuus ovat emergenttejä ilmiöitä. Emergentissä materialismissa mieltä ja tietoisuutta ei pyritä redusoimaan eli palauttamaan fyysisiksi tai fysiologisiksi ominaisuuksiksi, eikä myöskään eliminoimaan kokonaan. Samoin mielen ja tietoisuuden tutkimus nähdään itsenäisenä fysikaalisiin tieteisiin nähden. Vaikka tietoisuutta ei kyetäkään havaitsemaan tutkimalla pelkkiä aivoja, tietoisuus kehkeytyy aivojen, ihmisolennon ja ympäristön vuorovaikutuksessa.

Muisti

Muisti on tietoisuuden osa, ja siitä  löytyy tietoa Wikipedian artikkelista 'Muisti', linkki (4). Hiukan poimintoa siitä:

Muisti on kyky tallentaa ja palauttaa mieleen menneitä kokemuksia. Ihmisen muisti jaetaan sensoriseen muistiin, lyhytkestoiseen työmuistiin ja pitkäaikaiseen säilömuistiin.

Muistin toiminnassa on neljä vaihetta: tallentaminen, säilyttäminen, palauttaminen ja tunnistaminen. Osa tiedoista on muistissa vain muutaman sekunnin ajan. Tätä kutsutaan sensoriseksi muistiksi. Työmuistiksi kutsutaan sitten hieman pidempikestoista muistia, johon kuuluu tarkkaavuusjärjestelmä ja tietynlaisia väliaikaisia tietovarastoja. Selviytymisen kannalta suotuisat tai haitalliset asiat (esim. opiskelun tulokset, palaminen tai kipu) jättävät aivoihin tyypillisesti pysyvämpiä muistijälkiä.

Aivokuorella sijaitsevasta asiamuistin (ks. jäljempänä) eri palasista on yhteys hippokampukseen, joka taas yhdistelee niitä toisiinsa eri aistinalueilta ja siirtää muihin aivokuoressa oleviin muistin osiin. Se jäsentelee irrallaan pitkin aivokuorta olevat muistijäljet kokonaisuudeksi, jonka lopullinen talletuspaikka on kuitenkin aivokuorella.


Tieteen valtavirrassa 'unohdetaan' asioita

Wikipediassa pelkästään lainataan lähteitä, joten artikkeleista useimmiten puuttuu kokoava yhteenveto. En löytänyt Wikipediasta sitä selvästi sanottuna, mutta käsitykseni mukaan tieteen valtavirrassa nykyään oletetaan, että ihmisen tietoisuus asuu pelkästään aivoissa ja voi sisältää vain sen tiedon, mikä sinne on aistien kautta tullut, lisättynä aivoissa tapahtuvalla päättelyllä.

Ajatukselle tietoisuuden riippuvuudesta aivojen tilasta on olemassa murskaava todistusaineisto. Erilaisten aivovaurioiden ja aivosairauksien vaikutukset tietoisuuteen tunnetaan hyvin. Tietoisuutta voidaan myös helposti muuttaa aivoihin vaikuttavilla kemiallisilla aineilla. Tällaisen todistusaineiston huomioon ottaen ei ole kaukana ajatus, että tietoisuuden täydellinen riippuvuus aivojen tilasta on lopullisesti osoitettu. Mutta onko näin todellisuudessa? Jos on, niin poikkeuksia säännöstä ei saa olla olemassa.

Kaikki psi-ilmiöt ovat todiste aivojen tilan ja tietoisuuden täydellistä riippuvuutta vastaan. Parapsykologian tutkijat sanovatkin että aivojen ja tietoisuuden välillä on riippuvuussuhde, mutta ei syy-seuraus- eli kausaalisuhdetta.

Tieteen valtavirrassa kielletään psi-ilmiöiden olemassaolo ja julistetaan parapsykologia pseudotieteeksi. Eli sekä spontaanit psi-ilmiöt että parapsykologian kokeellisen tutkimuksen tulokset unohdetaan.

Tietoisuuden ja aivojen välisestä yhteydestä on hieno luento linkin (5) videolla. Siinä psykiatrian ja neurobehaviorististen tieteiden professori Bruce Grayson antaa neljä esimerkkiä, jotka osoittavat ettei tietoisuus ole täydellisesti riippuvainen aivoista:

1. Tietoisuuden palautuminen kuolinvuoteella
2. Minimaalisten aivojen tuottama monimutkainen tietoisuus
3. Kuolemanrajakokemukset
4. Jälleensyntymismuistot

Kaikkein vakuuttavimmalta tuntuvat todisteet aivoista riippumattomasta tietoisuudesta antavat kehostapoistumiskokemukset ja kuolemanrajakokemukset.

Parhaimmissa niistä ihminen huomaa olevansa kehonsa ulkopuolella ja katselevansa sekä kehoaan että sen ympäristöä sellaisina, kuin ne todellisuudessa ovat. Lisäksi tietoisuus voi liikkua kauemmaksi ja havaita todennettuja asioita, joita hän ei voisi makuupaikastaan mitenkään havaita.  


Neurologien 'unohdukset'

Neurologiassa on tapahtunut valtava kehitys aivojen kuvantamisessa ja muistitutkimuksessa. Mutta sielläkin unohdetaan yhtä ja toista. Erilaisia psyykkisiä toimintoja sijoitetaan aivojen eri alueille. Mutta entä brittiläisen neurologi John Lorberin tutkimukset vesipäästä eli hydrokefaluksesta? Suomalaisessa Wikipediassa kerrotaan Lorberista näin, linkki (6):

Lorber tutki 1960-luvulla aivokuoren määrän vaikutusta hydrokealiasta eli vesipäästä kärsivien lasten älykkyyteen. Hän havaitsi, ettei aivokuoren määrä kertonut välttämättä henkilön älykkyydestä. Tutkimustensa pohjalta hän esitti puheessaan pediatreille konferenssissa 1980 kysymyksen "Is the brain really necessary?" (suom. Ovatko aivot tarpeen?). Roger Lewin julkaisi hieman myöhemmin Science-lehdessä artikkelin "Is Your Brain Really Necessary?" (suom. Ovatko aivosi tarpeen?). Lewin kertoo Sheffieldin yliopiston opiskelijasta, joka oli normaalia älykkäämpi (älykkyysosamäärä 128), vaikka hydrokefalian vuoksi opiskelijan aivokuori oli hyvin ohut.

Lorber teki yli 600:lle henkilölle tietokonekerroskuvauksen ja jakoi henkilöt neljään ryhmään, linkki (7):

- aivoiltaan lähes normaalit
- 50-70 % kallosta selkäydinnesteen täyttämä
- 70-90 % kallosta selkäydinnesteen täyttämä
- 95 % kallosta selkäydinnesteen täyttämä

Viimeisen ryhmän osuus oli noin 10 % kaikista. Puolet heistä oli vaikeasti kehitysvammaisia, mutta puolella älykkyysosamäärä ylitti 100:n. Artikkelissa on lisää esimerkkejä, joissa tuloksena oli heikko vastaavuus aivojen tilan ja tietoisuuden välillä. Miten aivojen eri toiminnot olivat sijoittuneet aivojen mitättömiin jäänteisiin?

Neurologian valtavirta luottaa siihen, että minimaalinen aivomassa riittää aivan hyvin normaalielämään.  Aivot ovat hyvin muovautuvat varsinkin nuorena ja menetetyt aivoalueet korvautuvat toisilla alueilla. Tällaista esitetään esimerkiksi linkin (8) videolla, jossa kerrotaan ranskalaisesta verovirkailijasta, jonka aivoissa oli tämän jutun otsikkokuvassa näkyvä aukko.

Mielestäni teoreettisten kaavailujen lisäksi muovautuvuusselitys pitäisi osoittaa toimivaksi myös käytännössä eli aivojen kuvantamistutkimuksilla.

Toinen neurologien unohdus on kuolinvuodetapahtumiin kuuluva äkillinen virkistyminen elämän viimeisinä aikoina. Esimerkiksi kasvainten tai Alzheimerin taudin pitkälle ja pysyvästi tuhoamat aivot voivat joissakin tapauksissa yllättäen virkistyä.

Jopa vuosia reagoimattomassa tilassa maanneet potilaat nousevat istualleen ja alkavat puhua omaistensa kanssa. He kertovat ajatuksiaan tilanteesta ja muistelevat menneitä aikoja. Sen jälkeen he useimmiten välittömästi laskeutuvat kuolemaan, mutta jotkut voivat elää pitempäänkin.  Biologi Michael Nahm on kirjoittanut kirjan tällaisista tapauksista ja kertoo niistä saksankielisellä videolla linkissä (9).


Muistintutkijoiden 'unohdukset'

Valtavirran muistintutkijat esiintyvät varsin varmoina, että he jo periaatteessa tietävät, miten muisti toimii. Kehitetty teoria näyttääkin toimivan arkipäivässä ihan hyvin Mutta selittääkö tämä teoria kaikki tehdyt havainnot muistin toiminnasta? Ellei se selitä, niin teoriaa tietenkin pitäisi parantaa.

Asiaa voidaan lähestyä tutkimalla poikkeavan muistin omaavia ihmisiä. Linkin (10) videolla esitellään kaksi naista, jotka "muistavat koko elämänsä". Kun heille annetaan jokin päivämäärä, he kertovat sen päivän tärkeimmät uutistapahtumat ja sen, mitä he sinä päivänä tekivät. Toinen nainen muistaa lisäksi kaikkien Harry Potter-kirjojen sisällön sanasta sanaan oikein. Heidän ensimmäinen tapaamisensa on suorastaan liikuttava, kun he voivat keskustella toisen samanlaisen kanssa, joka todella ymmärtää heitä.

YouTubesta löytyy runsaasti muitakin videoita muistihirmuista. Eräs mies kulki ruokaostoksilla ja painoi mieleensä EAN-koodin numerosarjan ottamistaan tavaroista.. Kassalla hän luetteli tavaroiden numeroita ja kassanhoitaja näppäili ne koneelleen. Kaikkien tavaroiden koodinumerot olivat oikein. Joillakin videoilla näytetään, miten Stephen Wiltshire painaa mieleensä näköalapaikalta näkymän kaupungista ja sitten piirtää sen muistinvaraisesti oikein.

Kun muistintutkijat esittelevät teorioitaan, niin he näyttävät unohtavan autistiset savant-ihmiset, eivätkä kaikki muistihirmut edes ole kyvyiltään rajoittuneita. Hiukan ihmetyttää, miten hippokampus keräilee pitkin aivokuorta olevista muistijäljistä koko Harry Potter-sarjan kaikki sanat. Mutta niin se teorian mukaan menee.

Neurologien lisäksi myös muistintutkijat unohtavat vesipäät, joten heidän ei tarvitse ihmetellä, mihin rakenteisiin kaikki muistikuvamme ovat tallentuneet jäljellä olevassa vähäisessä aivomassassa.

Oma lukunsa ovat jälleensyntymismuistot, joita muistojen kertoja ei mitenkään ole voinut kerätä aivoihinsa. Kuitenkin osa niistä on tarkistuksissa osoitettu paikkansa pitäviksi.


Tarvitaan lisää empiriaa

Ovatko aivot ja mieli sama asia? Näin kysytään linkin (11) videolla viideltä asiaa miettineeltä tutkijalta. Juontaja ja itsekin aivotutkija Robert Lawrence Kuhn esittää mielestäni tärkeän ajatuksen, että aiheesta voi oppia eniten kuuntelemalla tutkijaa, joka on eri mieltä kuin hän itse on.

Kuhn haastattelee aivotutkija ja kirjailija David Eaglemania, materialisti ja neuropsykologi Nicholas Humphreyta, uskonnonfilosofi Richard Swinburnea, ateisti, filosofi, sosiaalikriitikko ja lääkäri Raymond Tallisia ja neurologi ja unitutkija Robert Stickgoldia.

Lainaan alla pätkiä Robert Stickgoldin vastauksesta kysymykseen, joka siis kuului: Ovatko aivot ja mieli sama asia?

What I imagine is not that they're the same, but to me, the question is, is the mind totally explained by the brain? And if that was the question, I would say my guess is yes. We can probably explain all of it, except its very existence, and that's the rub.

As far as we know, as far as we can explain anything about the mind, the explanation is that it's an emergent property, a phenomenon that's entirely produced by the brain.

There is nothing other than the brain that explains anything that the brain doesn't, okay?

But we know that you absolutely need the brain for all of those things to occur, and we have found nothing else that can give us additional explanatory power.

Mielestäni on huomionarvoista, miten vahvasti materialismi ja filosofia hallitsevat keskustelua aivojen ja tietoisuuden välisestä suhteesta. Haastateltujen tutkijoiden ajatuksista paistaa läpi oletus, että ei ole olemassa mitään havaintoaineistoa joka kyseenalaistaisi aivojen tilan ja tietoisuuden täydellisen riippuvuuden toisistaan. Miten on mahdollista, että aivotutkijat eivät ota huomioon oman erikoisalansa reuna-alueilta löytyviä poikkeustapauksia?

Jos syynä on tietämättömyys, niin se on huono asia tieteelle. Ja jos syynä on poikkeushavaintojen olettaminen höpötiedoksi ja tutkimatta jättäminen, niin sekin on huono asia tieteelle. Mielestäni juuri poikkeustapaukset ja niiden tutkiminen veisivät tiedettä eteenpäin. Eli lisää empiriaa kehiin.

 

Linkkejä

1. Wikipedia: Tietoisuus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus

2. Wikipedia: Mielenfilosofia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mielenfilosofia

3. Wikipedia: Emergentti materialismi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Emergentti_materialismi

4. Wikipedia: Muisti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muisti

5. "Is Consciousness Produced by the Brain?" by Bruce Greyson
https://www.youtube.com/watch?v=sPGZSC8odIU

6. Wikipedia: John Lorber
https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Lorber

7. Is the Brain Really Necessary?
https://www.flatrock.org.nz/topics/science/is_the_brain_really_necessary.htm

8. The Man With No Brain: Brain Adaptation and Self-Repair - by Professor Keith Kendrick
https://www.youtube.com/watch?v=v8R71Q8_0y0

9. Zerstörtes Gehirn – und dennoch plötzlich „wach“ | Michael Nahm im Gespräch
https://www.youtube.com/watch?v=OkB9790skcU

10. The woman who remembers everything | 60 Minutes Australia
https://www.youtube.com/watch?v=6siqP5bJyC8

11. Are Brain and Mind the Same Thing? | Episode 1005 | Closer To Truth
https://www.youtube.com/watch?v=2i9UPTDUFJo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti