Yliluonnollinen sota

 

Luin kirjan Satumaarit Myllyniemi (2021): ’Yliluonnollinen sota’ ja hänen väitöskirjansa (2025): ’Herkistyneen mielen enteet’. Kirja on lähes pelkästään kokemuskertomusten esittelyä ja tutkimuspuoli uusine kokemuskertomuksineen käsitellään väitöskirjassa.

Päätin kirjoittaa muistiin näiden kirjallisten lähteiden herättämiä ajatuksia parapsykologian kannalta. Yleensä vältän käsitettä ’yliluonnollinen’ ja korvaan sen psi:llä, mutta mielestäni se Myllyniemen käyttämänä on asiallinen tunnettuutensa vuoksi. Siksi käytän samaa käsitettä tässä jutussani vapaasti.

Myllyniemen lähestymistavat aiheeseen

Väitöksen aiheena on ”Herkistyneen mielen enteet: Etnografinen tutkimus suomalaisten kertomista toisen maailmansodan yliluonnollisista kokemuksista ja kokemusperinnön luomisesta”.

Myllyniemelle on annettava suuri kiitos siitä, että hän on rohkeasti valinnut tutkimukselleen aiheen, joka herättää ristiriitoja ja vahvoja tunteita, varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen yliluonnollisia sotakokemuksia käsittävä akateeminen tutkimus Suomessa.

Tutkimuksessa ei tieteellisen tarkasti määritellä käsitettä yliluonnollinen, vaan lähestymistapa on käytännöllinen: kokijoiden halutaan kertovan yliluonnollisiksi tulkitsemiaan kokemuksia. (Väitös, s. 11)

Myllyniemi lähestyy kertojiaan mielestäni ihanteellisella tavalla, kertojia kunnioittaen, herkästi kuunnellen ja aiheesta itse lisää oppien. Hän suosittelee yliluonnollisten kokemusten tutkimiselle avoimuutta ja moniäänisyyttä. Lähestymistavan pitäisi hänen mielestään olla kuvaannollisesti alhaalta ylöspäin eikä tutkijan viisaampana ylhäältä päin määräämää.

Kertoja halusi korjata tekstiään, poistaa sen hurjat sanamuodot. Kyseisen kertojan kohdalla tulee esille olennainen muistitiedon ominaisuus, että se mitä muistetaan, tai halutaan muistaa, voi muuttua ajan kuluessa. Usein kertomus kiteytyy tai niukkenee tai sitä voidaan haluta esimerkiksi sievistellä. Kyseiseltä kertojalta kuulin erilaisia versioita läheisen kokemuksista. Pidän muuttuvia, kehittyviä ja ristiriitaisia kertomuksia todistusvoimaisina. Kertomuksen muuntuminen on tutkimuksellisesti mielenkiintoinen asia. Kertojien vakavasti ottaminen ja heidän kertomansa kunnioittaminen ovat olleet keskeiset eettiset ohjenuorani. Suhtaudun empaattisesti ja myötäelävästi tutkimukseen osallistujiin. (Väitös, s. 59)

Kertomusten moninaisuus

Myllyniemi jaottelee tutkimusaineistonsa kokemistavat ja niiden prosenttiosuudet seuraavasti:

näyt 25 %, aavistukset 22 %, enneunet 21 %, varjelus 12 %, äänet 12 %, eläinten tarkkailu 5 % ja ennustaminen 3 %, yhteensä 278 kokemuskertomusta. (Väitös, s. 60) Aineisto on kyllästynyt, eli uudet kertomukset eivät enää tuoneet esiin uudentyyppisiä kokemuksia. (Väitös, s. 15)

Kokemusten kohteita on kolmenlaisia, kokijan oma kohtalo, kokijalle läheisen ihmisen kohtalo tai Suomen kohtalo. (Väitös, s.70)

Myllyniemi sanoo tutkimuksessa selvinneen, että sotaan liittyvät yliluonnollisiksi tulkitut kokemukset ovat yleisiä ja tavallisten ihmisten kokemia. (Väitös, s. 4)

Sotaan liittyvä ahdistus ja kuolemanpelko on herkistänyt mieliä ja saanut aikaan yliluonnollisia kokemuksia. Kertojat käyttävät kokemustensa tulkintaan neljää kulttuurista lähtökohtaa: kristilliset tulkinnat, kansanuskoiset tulkinnat, henkiset tulkinnat ja rationaaliset tulkinnat. (Väitos, s. 89-107)

Ennekokemukset

Enteet ilmenevät useammalla tavalla, näkyinä, ennusunina ja intuitioina eli aavistuksina. Kansanuskossa tulkitaan eläinten erikoista käyttäytymistä enteenä.

Taivaalla nähtiin enteellisiä näkyjä, Esimerkiksi:

Ennen talvisotaa Suomussalmella, Piispajärven koulun asuntolan ikkunasta nähtiin kirkas risti itäisellä yötaivaalla. Siitä vanhat tiesivät, että tulee sota. Kinnusen isännän kerrottiin ihmetelleen Karjalasta päin tullutta sotatorven töräystä. Hän arveli sodan olevan lähellä. Revontulet roihusivat taivaalla ja lumi värjäytyi verenpunaiseksi ennen sodan syttymistä. (Väitös, s. 53)

Ihmiset todistivat poikkeuksellisen punaisia revontulia. Taivaalla näkyivät esimerkiksi valonumerot 3 ja 9204 sekä tumma risti. (Väitös, s. 68)

Mielenkiitoisen selkeä symbolinen enneuni:

Kokija on kertojan mummo, joka näki unen viidestä pojastaan rintamalla. Unessa hän vei aamulla viisi lammasta laitumelle, ja kun hän meni illalla hakemaan niitä, niin yksi puuttui ja neljä oli keritty. Sodassa viidestä veljeksestä yksi kuoli ja neljä haavoittui. (Väitös, s. 159)

Kun esimerkiksi oravat kiipeilivät talon seinillä tai käki tuli pihaan kukkumaan, niin sen tulkittiin enteilevän sotaa.

Monet sotilaat tiesivät lomalta rintamalle lätiessään, että eivät enää palaa kotiin. Jokut rintamalla aamulla herätessään jakoivat tavaroita kavereilleen ja kaatuivat samana päivänä.

Esimerkki ennustavasta äänestä:

Äänet liittyvät aineistossani useimmiten sotilaan omaan kohtaloon. Aimo Viitiö muisteli Svante-enoaan, joka valmistautui sotaan lähtöön talvisodan edellä. Hän kuuli äänen, joka enteili hänen sotakohtaloaan. Svante oli rukiin kylvötyöt tehtyään Kuortaneen Ruonankylässä heittäytynyt maahan levähtämään. Yhtäkkiä hän hyppäsi pystyyn ja kysyi: ”Kuka niin sanoi?” Kertojan isoäiti oli vierellä ja vastasi, ettei kukaan ole mitään sanonut. Mutta Svante väitti, että ihan selvästi sanottiin: ”Rukiin sinä kylvit, mutta et korjaa sitä enää.” Ääni todentui, kun Svante Matias Wiitiö (Viitiö) kaatui Taipaleenjoen Metsäpirtissä 9.12.1939. (Väitös, s. 63)

Samalla hetkellä -kokemukset

Myllyniemi sanoo ilmeisesti aineistoonsa perustuen: ”Usein samalla hetkellä, kun läheinen kaatui rintamalla, se tiedettiin kotona.” (Väitös, s. 94). Alla on pari esimerkkiä kertomuksista. Ensimmäinen on erikoinen ja tiedoiltaan vaillinainen ilman tytön kuolinsyytietoa.

Nelivuotias tyttönen leikki illalla lattialla kotonaan. Yhtäkkiä hän lopetti leikkinsä sanoen: ”Nyt veli ammuttiin, veli nukkuu jo, minä menen viereen nukkumaan.” Hän pyysi vielä isää hyvästijättämään. ”Älä hassuttele”, sanoi isä ja meinasi ottaa syliinsä tytön, joka sanoi: ”Älä ota, minä nukun, enkä koskaan enää tule isän syliin.” Kun isä otti tytön kädestä kiinni, huomasi hän, että tytön käsi alkoi kylmetä. Siihen nukahti pikkutyttö. Myöhemmin tuli tieto, että tytön veli oli kaatunut Viipurissa, sillä hetkellä, kun tyttö ilmoitti. (Väitös, s. 176)

Seisoin hellan edessä, kun yks kaks minua jysäytti rintaan kolme kertaa, ikään kuin joku olisi lyönyt tai olisin saanut sähköiskun. Menin puolitiedottomaksi ja sydämeni aivan pysähtyi. En tiedä, miten lienen päässyt istumaan, mutta kun siitä selvisin, niin nousin pannuani korjaamaan hellalta. Koko päivän olin kuin horteessa.

Samalla hetkellä oli vihollisen partio yllättänyt mieheni ja hänen neljä toveriaan. Kolme kuulaa oli lävistänyt mieheni rinnan, mutta hän oli ainoa elossa oleva joukkosidontapaikalle tuotaessa. Seuraavana aamuna hän kuoli. (Kirja, s. 156-157)

Varjelus

On monia kokemuskertomuksia joiden mukaan ihmishenkiä säästyi sodassa selittämättömän varjeluksen kautta. Tapauksia on enimmäkseen kahdentyyppisiä: varoittava tai neuvova ääni tai tarvittaessa johdattaminen omien joukkoon. Myllyniemi:

Varjelus voi näyttäytyä suojelusenkelimäisenä olentona, joka auttaa hädässä olevaa ihmistä. Se voi näyttäytyä myös kirkkaana valona. (Väitös, s. 63)

Kaksi esimerkkiä neuvovasta tai käskevästä äänestä:

Kun mies oli talvisodassa, seisoi hän reppunsa vieressä erään puun suojassa. Oli kova kranaattituli. Joku sanoi hänelle: ”Mene toisen puun alle.” Hän totteli ääntä, ja kun hän vilkaisi sen puun juurelle, missä hänen reppunsa oli, niin samassa lensi reppu ilmaan. (Kirja, s. 124)

Suomalaisten epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen saksalaiset ampuivat kranaatteja suomalaisten perääntymispaikkaan. Väinö makasi suuren kiven takana suojautuen kranaattitulelta, kun kuuli yhtäkkiä äänen, joka kehotti kiireesti poistumaan kiven takaa. Ääni oli sellainen, että sitä piti

totella. Väinö lähti ryömimään läheisen kannon taakse. Kranaatteja tuli koko ajan, ja hän pelkäsi. Hänen päästyään kannon taakse räjähti kranaatti kiven takana, juuri siinä kohdassa, josta hän oli hetki sitten suojaa hakenut. Kranaatin sirpaleet repivät häntä vaikeasti, mutta kaverit kantoivat hänet pois. Kertojan isä kummasteli ääntä, että mikä se mahtoi olla. (Väitös, s. 84-85)

Kaksi esimerkkiä opastuksesta:

Kertojan isosetä Matti palveli talvisodan aikaan kaukopartiomiehenä pohjoisessa. Kerran hänet määrättiin viestinviejäksi. Matti koetti vastustaa, sillä hän oli kotipuolessa tunnettu siitä, ettei häntä voinut yksin päästää edes rankametsään omille mailleen, koska hän eksyi helposti. Matti selvisi kuitenkin takaisin omiensa luokse. Aina jonkin matkan päässä edellä välkkyi pieni valo, kuin lyhty, jota Matti seurasi. (Väitös, s. 93)

Antti kertoi seurakuntakavereilleen, miten hän eksyi joukko-osastostaan vihollisen puolelle eikä osannut palata omiensa luo. Silloin hänen eteensä ilmestyi ratsumies, joka pyysi seuraamaan. Kun Antti pääsi takaisin omien puolelle, niin ratsumies hävisi. Joukko-osastossa ei kukaan muu nähnyt ratsumiestä. (Väitös, s. 92)

Yliluonnollisen tabu

Myllyniemen väitöskirjasta ilmenee, että sekä yliluonnollisten kokemusten kertominen että kertomusten tutkiminen voi aiheuttaa halveksuntaa läheisten ihmisten ja akateemisen maailman taholta.

Antropologi Marja-Liisa Honkasalo ja Kaarina Koski ovat virittäneet kriittistä keskustelua siitä, minkä vuoksi kummista kokemuksista keskusteleminen ja niiden tutkiminen on latautunutta tutkimusyhteisöissä. Aihe voi leimata tutkijan. Huomasin tutkimusta tehdessäni erityisen vaateen perustella suhdettani yliluonnollisiin kokemuksiin. Halu kuulla perusteluja on ymmärrettävä, koska yliluonnollinen kokemus ei ole luonnontieteellisesti todistettavissa ja aihevalinta on tieteelliselle tutkimukselle arkaluonteinen rationaalisessa diskurssissa. (Väitös, s. 13)

Rationaalisesta diskurssista tarkastellen ihminen, joka tulkitsee kokemuksensa yliluonnolliseksi, voi kokea, ettei häntä ymmärretä, eikä hän saa tarvitsemaansa tukea. Osaa tutkimukseen osallistuneista on aliarvioitu ja leimattu ”hörhöiksi”, koska heidän tulkintansa poikkeaa norminmukaisesta, ja on sellainen, jota yhteiskunnassamme on vieroksuttu. Yliluonnollisiksi tulkituista kokemuksista puhuttaessa väheksyvät kommentit ovat tai ovat olleet yleisiä: ”se kuulee ääniä”, ”se näkee näkyjä” tai ”joka uniinsa uskoo, se varjoaan pelkää”. (Väitös, s. 107)

Diane Goldstein ja Amy Shuman ovat käsitelleet sitä, miten tutkija voi joutua vaikeaan tilanteeseen tutkiessaan ei-hyväksyttäviä kulttuurikäytäntöjä, mutta painottavat, että leimatuksi tulleille ihmisille äänen antaminen on tärkeää. Folkloristi Ülo Valk ja kirjallisuudentutkija Daniel Sävborg ovat tuoneet esille yliluonnollisten kokemusten tutkimisen haasteita Virossa. Aiheen tutkimus on ollut marginaalissa. Sitä on harvoin tutkittu vakavassa diskurssissa, koska se voi saattaa kyseenalaiseksi tutkijan aseman järkevänä yksilönä. (Väitös, s. 117)

Myllyniemen väitöskirjassa on kuitenkin optimismia sen suhteen, että tabu on heikkenemässä.

Aineistoni kertojien mielestä nykyisin voi jo kertoa vaikeista kokemuksista. Terttu Arajärvi kirjoitti kokemuksistaan teoksessa Sodan haavoittama lapsuus (2010). Hänen mielestään ”kummalliset” tabut ovat poistuneet. (Väitös, s. 117)

Kirjallisuuteen perehtyessäni huomasin, että yliluonnollisiksi tulkitut kokemukset ovat tutkimusaihe, joka on kansainvälisesti valtavirtaistunut. Kulttuurien tutkijat käsittelevät kokemuksia arkikokemuksista poikkeavina, merkityksellisinä ja muille kertomisen arvoisina. Kokemuksiin suhtaudutaan yleisinhimillisinä ja ne korostuvat kriisiaikoina ja vaikeissa elämäntilanteissa, kuten juuri sota-aikana. Utelias ja avoin suhtautuminen on saanut tutkijat näkemään yliluonnollisten kokemusten käsittelyssä potentiaalia. (Väitös, s. 13-14)

Myllyniemen väitöskirjassa on kuitenkin vielä jäljellä aimo annos tabua. Parapsykologia on tiede, joka tutkii yliluonnollista, mutta sana parapsykologia esiintyy vain kerran,  Esko Mustosen yhteydessä. Kokemuskertomusten totuusarvon arvioinnin suhteen tabu on edelleen voimissaan.

Kokemuskertomusten totuusarvo

Parapsykologian kannalta on tärkeätä ottaa huomioon, mikä on näiden kokemuskertomusten yliluonnollisuuden aste ja mikä on kertomusten totuusarvo.

Heikoimpana aineistona yliluonnollisuuden suhteen pidän joitakin kansanuskon mukaisia enteitä. Eläinten käyttäytymisen huomioiminen enteenä johtui mielestäni lähestyvän sodan aiheuttamasta jännityksestä ja herkkyydestä. Kyllä villit eläimet usein tulevat pihapiiriin ilman että siitä seuraa mitään pahaa. Kuitenkin jotkin hyvin erikoiset tapahtumat voivat mielestäni käydä merkittävistä yhteensattumista.

Auringon aktiivisuuden vaiheet toistuvat noin 11 vuoden jaksolla. Itsekin olen nähnyt punaisen revontulikruunun suoraan yläpuolella jo vuosikymmeniä sitten, eikä sotaa tullut. Taivaan merkit kuvaillaan useimmiten niin suurpiirteisesti, että todellinen tapahtuma jää avoimeksi.

Taivaalla on kolmenlaisia ilmiöitä, jotka voidaan tulkita kuviksi: pilvet, revontulet ja haloilmiöt. Viittaukset näihin puuttuvat säännöllisesti havaintojen yhteydessä. Vain harvoissa tapauksissa nämä luonnolliset ilmiöt eivät voi selittää kokemuskertomusten näkyjä.

Aavistukset ovat usein heikkoja yliluonnollisina ilmiöinä. Tarvittaisiin myös tilastotietoa aavistuksista, jotka eivät toteutuneet.

Kertomuksen totuusarvon kannalta vahvimpia ovat mielestäni selkeimmät ennusunet, samalla hetkellä -tapaukset ja fysikaaliset ilmiöt. Mitä useampi henkilö havaitsee samaa, sitä parempi.

Tapahtuman jälkeen tehdyt tarkistukset ovat tärkeitä. Kokemukseni mukaan tarkistukset jakavat tapauksia kahteen suuntaan, tapahtuman totuusarvo joko kasvaa tai kutistuu.

Kirjalliset lähteet

Satumaarit Myllyniemi (2021): Yliluonnollinen sota 1939-1945. SKS Kirjat, Helsinki.

Satumaarit Myllyniemi (2025, väitöskirja): Herkistyneen mielen enteet: Etnografinen tutkimus suomalaisten kertomista toisen maailmansodan yliluonnollisista kokemuksista ja kokemusperinnön luomisesta

Linkit

1. Satumaarit Myllyniemi (2025, väitöskirja): Herkistyneen mielen enteet:Etnografinen tutkimus suomalaisten kertomista toisen maailmansodan yliluonnollisista kokemuksista ja kokemusperinnön luomisesta
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0267-5

2. Yliluonnollinen sota - Satumaarit Myllyniemi
https://www.youtube.com/watch?v=MKzuHKsKwas

Mikä meitä odottaa tuonpuoleisessa?

Nosso Larin portilla. Kuvan lähde on linkin (3) video.

Pseudoskeptikot kertovat, että tuonpuoleista ei ole olemassa ja että kaikki loppuu tyhjyyteen kuolemassa. Tästä uskomuksesta ei ole mahdollisuutta edetä minnekään.

Kuitenkin tuonpuoleisesta on saatu kokemuskertomuksia eri yhteyksissä. Parapsykologian kannalta tuonpuoleinen on kiinnostava siksi, että sekä rajantakaisten käyntien kokijoille että tuonpuoleisesta tietoja saaville näkijöille tapahtuu psi-ilmiöitä. Tuonpuoleisesta saadut tiedot ovat kiinnostavia myös maailmankuvan kannalta.

Tuonpuoleisen olosuhteista saatuja tietoja ei voida normaalilla tavalla tarkistaa, mutta eri lähteistä saatuja kuvauksia voidaan vertailla keskenään.

Kuolemanrajakokemukset

Kuolemanrajakokemuksessa ikään kuin siirrytään väliaikaisesti tuonpuoleiseen ja palataan takaisin elämään. Käytän tässä jutussa tuonpuoleiseen siirtyneestä ja siellä oloaan jatkavasta persoonallisuudesta enimmäkseen nimitystä henki. Joissakin yhteisöissä siitä käytetään nimitystä sielu.

Usein kokemukset alkavat siitä, että potilas katsoo itselleen tehtäviä toimenpiteitä huoneen katosta. Sitten hän ajautuu tai häntä opastetaan eteenpäin esimerkiksi tunneliin, jonka perällä näkyy valoa. Kun potilas tulee tunnelista ulos, niin häntä voi olla vastaanottamassa edesmenneitä sukulaisia, ystäviä ja lemmikkieläimiä. Maisema on esimerkiksi kaunis kukkaniitty. Siellä on usein jokin raja, esimerkiksi portti tai joki, josta eteenpäin mennessä ei ole enää paluuta elämään. Toisinaan edesmenneitä sukulaisia nähdään vain tämän rajan toisella puolella.

Kokemukset eivät aina sisällä tunnelissa kulkemista, vaan kokija voi huomata aluksi olevansa vain pimeydessä, sumussa tai valossa. Toisinaan hän ei näe mitään hahmoja, vaan joko vain kuulee puhetta tai saa tietoja telepaattisesti.

Joskus henget ovat vain kirkkaita valoja tai palloja. Erikoiselta tuntuu, että varsinkin idän uskontojen piirissä monien vastaanottajana on ollut pöytänsä takana istuva toimistotyöntekijä, joka kokijan nähdessään on mennyt arkistohyllylle ja tarkastanut hänen tietonsa jostakin kirjasta. Sitten hän on ilmoittanut, että ei ole vielä kokijan aika tulla tänne ja passittanut hänet takaisin jatkamaan elämäänsä. Näissä tapauksissa rajan takana näyttäisi olevan kiinteitä rakenteita.

Toisinaan NDE-kokija tapaa retkellään valo-olennon, joka eroaa tavallisista hengistä siten, että se on paljon kirkkaampi ja voimallisempi ja sen henkimä rakkaus on ehdoton ja rajaton. Monet kokijat tunnistavatkin sen uskontonsa mukaan esimerkiksi Jumalaksi tai Jeesukseksi. Valo-olento kertoo hänelle asioita ja usein antaa hänen elää läpi kaikki elämänvaiheensa.

Ihanien maisemien ja hyvien henkien lisäksi rajan takana esiintyy, tosin onneksi harvemmin, kaikenlaisia pahoja henkiä, hirviöitä tai iljettäviä otuksia, jotka uhkaavat kokijaa. Pienet kiusankappaleet voivat näykkiä hänestä palasia irti, ja hän tuntee koko ajan tulevansa yhä avuttomammaksi. Myös helvetin tulijärvi ja kuumuus esiintyvät ja kuuluu kiusattujen henkien kammottavaa valitusta.

Monet kertovat, että rajan takana ei ole aikaa, joten voi samanaikaisesti olla useassa paikassa ja eri ajankohtina. Joidenkin näkökenttä on ollut 360 astetta eli he ovat samanaikaisesti nähneet joka suuntaan. NDE-kokijoiden kertomuksien perusteella näyttää siltä, rajan takana ei useimmiten ole mitään kiinteätä, mikä olisi kaikille sama. Ei pysyvää rakennusta, paikkaa tai maisemaa, vaan kaikki voi hetkessä muuttua erilaiseksi. Paljon näyttää olevan kiinni kokijan perustiedoista ja mielikuvituksesta.


Jälleensyntymistapausten välitila

Jälleensyntymistapausten välitilasta on pitkä ja mielestäni erittäin ansiokas James G. Matlockin kirjottama artikkeli linkissä (1). Siinä käsitellään myös kuolemanrajakokemusten yhteyttä jälleensyntymistapauksiin. Välitila voisi olla jatkoa kuolemanrajakokemukselle, kun kuolemanraja on lopullisesti ylitetty. Artikkeli on niin runsas ja kattava, että tässä ei voi muuta kuin hahmotella sen sisältöä.

Vainajan henki voi oleskella hetken ruumiinsa läheisyydessä ja seurata sitä sen käsittelyn eri vaiheissa. Hän voi olla mukana omissa hautajaisissaan ja sitten etääntyä paikalta. Joissakin tapauksissa henki on lähtenyt seuraamaan jotakin naista ja jälleensyntynyt hänelle ilman pitempää oleskelua rajan takana.

Muistetut välitilakokemukset ovat riippuvaisia kulttuuritaustasta. Länsimailla välitilakokemukset koetaan enimmäkseen kauempana maan piiristä, nimitetään sitä paikkaa vaikka taivasmaailmaksi. Siellä oleskellaan esimerkiksi enkelien seurassa tai kohdataan jumaluuksia. Sieltä oppaat sitten auttavat henkeä syntymään uudestaan. Matlockin tutkimusten mukaan korkeampien henkiolentojen yleisiä nimityksiä olivat Portinvartija, Opas ja Johtava Olento.

Käännöstä Matlockin kertomista yksityiskohdista:

Aasiassa tai länsimaissa ei näytä olevan säännöllistä toimintasuunnitelmaa taivasmaailmassa tai maan piirissä oleville hengille. Vain kaksi Matlockin ja Giesler-Petersenin koehenkilöistä kertoi tehneensä arvion edellisestä elämästään kuollessaan. Nasir Toksöz, turkkilainen alevipoika, sanoi, että hän teki kuoltuaan Jumalalle tiliä teoistaan. Kazuya, japanilainen poika, sanoi, että itsemurhansa jälkeen hän oli viettänyt jonkin aikaa "mietiskelyhuoneessa" ennen kuin päätti syntyä uudelleen entiselle äidilleen. Englantilainen poika nimeltä Stephan Ramsay kertoi työskennelleensä suuressa kirjastossa, jossa häntä oli ohjeistettu "laittamaan kaikki uudet palaset kirjoihin". Hän oli päättänyt työskennellä, mutta taivaassa työskentelyä ei vaadittu. Kazuya kertoi tehneensä ennen syntymää sopimuksen kolmen muun hengen kanssa, jotka syntyisivät uudestisyntyneinä suunnilleen samaan aikaan. Kukaan muu koehenkilö ei maininnut tehneensä suunnitelmia seuraavaa elämäänsä varten vanhempiensa valitsemisen lisäksi.

Aasiassa enimmäkseen oleskellaan rajan takana mutta maan piirissä, usein entisen asuinpaikan ympäristössä. Henki voi asua esimerkiksi puussa ja toisinaan seurailla entisen perheensä jäseniä heidän toimissaan. Jossain vaiheessa hän löytää sopivan perheen, johon hän syntyy uudelleen.

Matlockin tutkimusten mukaan rajantakaiset henget vaikuttavat aineen tasolla kahdella tavalla: ihmisten unissa ja aiheuttamalla poltergeist-tyyppisiä ilmiöitä.


Regressiokokeet hypnoosissa

Hypnoosilla ajassa taaksepäin taannutettaessa voidaan helposti päästä tutkimaan entisten elämien tapahtumia, ainakin näennäisesti. Vaikeampaa ja harvinaisempaa on taannuttaa asiakkaat tuonpuoleiseen, kuolemanrajan taakse tai jälleensyntymisten välitilaan. Michael Newton (1994/2004, sivu 10) sanoo välitilaan pääsyn edellyttävän ylitietoisuuden tilaa hypnoosissa. Hypnoosin käytöstä on varsin paljon juttua toisaalla täällä.

Menneiden elämien regressioterapiaa käyttäviä hypnoterapeutteja on maailmassa runsaasti. Heitä löytää helposti esimerkisi YouTuben sisäisellä haulla. Alla käsittelen Michael Newtonin kirjan sisältöä.


Suorat tiedot

Scolessa saatiin henkimaailmasta suoraa tietoa, henkien itsensä puhumana meedoiden suun kautta. Valitettavasti en ole löytänyt rajantakaisista olosuhteista Scolesta tehtyä kirjallista yhteenvetoa, joten tiedot jäävät hyvin niukoiksi. Alla olevasta nauhalta puretusta keskustelunpätkästä saa vähän aavistusta. Tutkija kysyy ajan olemassaolosta ja henkiolennot Patrick ja EB vastaavat:

Ralph Noyes (tutkijavieras): Mistä tiedät milloin on aika tulla, tiedätkö tästä kokoontumisesta? Onko aika teidän puolellanne kuten aika täällä.
Patrick: Voi, nyt lähdet syville vesille jo ennen kuin olemme aloittaneet. Emme halua puhua ajasta, koska se järkyttää monia ihmisiä. Mutta aikaa ei todellakaan ole meille samalla tavalla kuin teille, mutta tiedän olevan aika tulla sillä hetkellä kun tunnen vetämistä.
EB: Se on tuntemus enemmän kuin mikään muu.
Patrick: Niin, tuntemus ikään kuin vetäminen, ja minä tunnen vetämisen ja tiedän mistä se tulee.

Ajan olemattomuudesta tai suhteellisuudesta tuli vahvistus kahden yli puolivuosisataa vanhan, mutta painotuoreen sanomalehden apportin muodossa.


Michael Newton

Hypnoterapeutti Michael Newton on kertonut ensimmäisessä kirjassaan (1994/2004) ja kahdessa muussa kirjassaan erittäin yksityiskohtaisesti tuonpuoleisen tapahtumista. Hänen rakentamansa järjestelmä on omintakeinen katsaus jälleensyntymisten välitilaan.

Newtonin mukaan tuonpuoleisessa on kaiken yläpuolella Jumala (s. 313). Hänen lisäkseen siellä on vain eri kehitystasoilla olevia ihmissieluja eikä muita henkitason olentoja. Suojelusenkelit näyttävät olevan hänen mielestään läheisiä henkioppaita. (s. 45) Pahoista hengistä eli demoneista hän sanoo näin:

Jos kuulemme sisäisen äänen, joka käskee meitä vahingoittamman itseämme ta muita, kyse ei ole demonisessta hengestä, avaruusjoliosta tai pahansuovasta ja luopiomaisesta henkioppaasta. Kielteiset voimat kumpuavat meistä itsestämme. (s.58)

Newtonin mukaan sielun matka tuonpuoleiseen alkaa kuolemassa. Hengen erottua ruumiista se näkee alapuolellaan makaavan tomumajansa ja usein pysyttelee sen lähellä hautajaisiin saakka. Sitten tulee näkyviin tunneli, jota pitkin se lähtee etääntymään maan piiristä. Tunnelin loppupäässä näkyy valoa ja matka jatkuu pilvimäisissä muodostelmissa. Vähitellen esiin alkaa tulla ihmisiä, henkiopas ja vanhoja tuttuja rajan takana. Nämä poistuvat kauemmas ja sielu tulee lepopaikkaan, missä se voi kuntoutua rasituksistaan.

Sielut esiintyvät rajan takana valopisteinä, muina valomuodostelmina tai ihmishahmossa. Sielun kehitystaso näkyy sen auran väreistä.

Seuraavaksi sielut saapuvat yksin tai opastettuina kokoontumispaikalle, josta kaikki suuntaavat lopulliseen määränpäähänsä. Sielut sijoittuvat ryhmiin, jotka ovat heidän kehitystasonsa mukaisia. Ryhmien jäsenet tuntevat toisiaan jo monien jälleensyntymien ajalta. Ryhmät kokoontuvat henkiseen luokkahuoneseensa, jossa sielu saa lisäopetusta ja valmistautumista seuraavaan syntymiseensä. Elämänvalintapaikalla sieluille näytetään kuvaruuduilta mahdollisia seuraavia elämiä ja valitaan niistä yksi. Sen jälkeen valitaan tuleva keho, johon jälleensynnytään.

Tunnistamisluokassa valmistellaan tulevat ihmissuhteet yhdessä muiden jälleensyntyvien henkien kanssa. Näin on laadittu jälleensyntymisen sielunsuunnitelma, jonka kaikki hyväksyvät. Tulevan elämän puitteet ja oppimiskohteet sisältyvät suunnitelmaan. Sitten sielu hyvästelee henkiystävänsä, valitsee äitinsä ja syntyy maailmaan.

Edellä oli suppea kuvaus ’tavallisen’ sielun matkasta. Newtonin mukaan on olemassa myös eksyneitä sieluja, joita hän kuvaa näin:

Eksyneitä sieluja on kahdenlaisia: sellaisia, jotka eivät hyväksy fyysisen kehonsa kuolemaa ja jotka kamppailevat henkimaailmaan palaamista vastaan erilaisista henkilökohtaisista tunnesyistä, ja sellaisia jotka ovat osallisia rikollisiin tapahtumiin ihmiskehossa ollessaan. Ensimmäisessa tapauksessa kyse on sielun omasta valinnasta, toisen tapauksen kohdalla henioppaat eristävät sielun määräämättömäksi ajaksi muista sieluista. (s. 56)


Nosso Lar

Suomessa on saatavissa rajantakaisista olosuhteista runsaasti aineistoa Suomen Henkiopin Liiton sivustolta, linkki (2). Siellä esitellään myös kirja Nosso Lar, joka on ostettavissa tai ilmaiseksi luettavissa suomen kielellä. Kirjan nimi käännettynä tarkoittaa meidän kotiamme. Nosso Lar on erikoistapaus jälleensyntymisen välitilasta.

Brasiliassa tuonpuoleiseen siirtynyt lääkäri André Luiz saneli meedio Chico Xavierille mainitun kirjan, jossa André laajasti kertoo tuonpuoleisen olosuhteista ja tapahtumista. André ei ole lääkärin oikea nimi, joka on kyllä tiedossa. Xavier on kirjoittanut kyseisen kirjan, josta on olemassa vielä jatko-osia. Kirjan mukaan on tehty myös pitkä elokuva, joka on katseltavissa linkin (3) videolla. Itse kuuntelin kirjan kokonaan englannin kielellä linkistä (4).

Herätessään kuolemansa jälkeen André löysi itsensä tuonpuoleisessa synkästä kiirastulenomaisesta paikasta. Oli sumuista, kuului valitusta, pahat ihmiset ja hirviöt hyökkäilivät ja ivailivat häntä. Hän oli tuskissaan, nälkäinen ja janoinen. Hän valitti itsekin ja alkoi rukoilla.

Vanha ystävällinen mies kumartui Andrén puoleen ja rohkaisi häntä. Kaksi avustajaa teki kuin paarit ja he kantoivat hänet portin läpi uudelle alueelle ja sairaalaan. Siellä hänet asetettiin vuoteelle, annettiin virkistävää juomaa ja parannettiin hänen tuskallista leikkaushaavaansa vatsassa magneettisella sivelyllä. André oli tullut Nosso Lariin, astraalikaupunkiin.

Elämä siellä oli hyvin maallisen kaupunkilaisuuden oloista. Avustajat kantoivat huonokuntoisia tulijoita paareilla sairaalaan toipumaan. Siellä syötiin ruokaa kuten maassa, elettiin asunnoissa ovien takana ja seinällä oli kello. Vieraat soittivat ovikelloa tullessaan. Vaatteet oli itse hankittava.

Nosso Larissa tehtiin työtä maalliseen tapaan. Siellä oli julkinen vesilaitos, jonka tuottama vesi oli maallista kevyempää. Siellä ajettiin ilmassa kulkevalla bussilla. Konserttiin ostettiin liput, joukoille viestimiseen käytettiin kaiuttimia, jne. Nosso Larin asukkaat valmistautuivat sopivassa vaiheessa syntymään uudelleen maan päälle.

Kärsivien henkien alueen ja Nosso Lar-kaupungin lisäksi tuonpuoleisessa oli korkeampia henkisiä tasoja, joilla esimerkiksi Andrén äiti oleskeli.

Meediot ja muut näkijät

Meedioilta saadaan yleensä hyvin vähän tietoa rajantakaisista olosuhteista. Istunnoissa keskitytään todistelemaan rajan takaa saapuneen hengen olevan aidosti se, jonka meedio on ilmoittanut hänen olevan. Yleensä vain kerrotaan, että hengillä on rajan takana kaikki hyvin.

Facebookin ’yliluonnollisissa’ yksityisissä ryhmissä esiintyy näkijöitä, jotka kertovat aistivansa maan piirissä olevia henkiä, jotka syystä tai toisesta eivät ole menneet eteenpäin. He kertovat, että heillä on kyky keskustella näiden henkien kanssa ja he ohjaavat niitä eteenpäin ”valoon”, Brittiläinen kirjailija Kate Christie (1965) kertoo, että toisen maailmansodan aikana sodassa kuolleiden sotilaiden sekavuustilassa olevia henkiä tuli hänen luokseen ja alitajuisesti hän auttoi niitä eteenpäin (sivut 35-51).

Katrina Berg (2013) kertoo kirjassaan, miten hän vapauttaa ihmisiä tarrahengistä. Tarrahenget ovat maan piirissä olevia henkiä jotka eivät ole omillaan, vaan ovat tarrautuneet sopiviin ihmisiin, aiheuttaen heille monenlaista haittaa. Hänen kokemuksensa mukaan monet rajut mielialan vaihtelut ovat tarrahenkien aiheuttamia. Tarrahenkiterapeutteja on olemassa runsaasti eri puolilla maailmaa.


Mitä jää käteen

Itse pidän parhaina tietolähteina kuolemanrajakokemuksia, koska ne ovat yksilöllisiä ja ilman ulkopuolista vaikutusta tai välittäjää. Ne ovat monipuolisia ja kokemuskertomuksia on kerätty tuhansia tutkittaviksi. Niissä on vain yksi heikkous: ne eivät ulotu lopullisen kuoleman rajan taakse. Myös muilla menetelmillä lopullisen rajan takaa näyttää olevan vaikeampaa saada tietoa kuin lopullisen rajan tältä puolelta.

Kuolemanrajakokemukset ovat vaikeasti kielellisesti kuvattavissa. Esimerkiksi monissa kertomuksissa mainittu ajan puuttuminen on vaikeasti hahmotettavissa. Niistä kuitenkin hahmottuu mielestäni karkea kuva, jota hallitsevat kokemusten suuret vaihtelut ja nopeat ympäristön muutokset. Kiintetä rakennelmia ei useimmiten ole, vaikka niistä joskus kerrotaan. Samanlaisina pysyviä ja monien kokijoiden toistuvasti kuvaamia ympäristöjä ei taida löytyä.

Michael Newtonin hypnoosissa saaduista tiedoista koostettu järjestelmä ja Nosso Lar -kanavointi eroavat toisistaan paljon. Sen lisäksi kumpikin järjestelmä eroaa melkoisesti kuolemanrajakokemuksista. Voisi ajatella, että tietojen hankkimismenetelmä on vaikuttanut lopputulokseen. Toisistaan riippumattomia yksityiskohtaisen tiedon hankkimisia lopullisen kuoleman rajan takaa pitäisi olla käytettävissä enemmän.

Voidaan myös ajatella, että kokemukset tuonpuoleisesta ovat yksilöllisiä, kokijan kokemuksista ja mielikuvituksesta riippuvia. Toisaalta kuitenkin kuolemanrajakokemukset tuovat esiin asioita, jotka ovat vastoin kokijan maailmankuvaa. Ateisti joutuu myöntämään Jumalan olemassaolon tai rajakokemus on vastoin kokijan uskonnollisia käsityksiä. Myös rahan ja vaikutusvallan hankkimiseen keskittyneet ihmiset joutuvat usein muuttamaan elämänsä suunnan.

Saatavissa olevan kokemusaineiston perusteella lopullisen kuoleman rajan takana näyttää olevan hyvin monenlaisia ympäristöjä ja monia tasoja. Näyttää olevan paljon valinnan varaa, mihin uskoa ja mihin ei. Yksikäsitteistä ja selvää todellisuutta ei kokemusaineistosta mielestäni toistaiseksi ole johdettavissa. Näistä asioista tarvitaan paljon lisää tutkimustietoa. Valitettavasti tieteen valtavirran tabu on esteenä tutkimiselle.

Kirjalliset lähteet

Kate Christie (1965): Apparitions. An Autobiographical Study in Parapsychology. Routledge and Kegan Paul, Lodon. 124 s.

Michael Newton (1994/2004): Sielujen matka. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi. 315 s.

Katrina Berg (2013): Sielu matkalla vapauteen. Basam Books. 254 s.

Linkit

1. Matlock, J. G (2017): Reincarnation Intermission Memories. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 4 November 2025.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/reincarnation-intermission-memories

2. Suomen Henkiopin Liitto
https://www.henkioppi.fi

3. Astral City 1 Nosso lar 1 - Subtitle in English - Full movie about reincarnation.
https://www.youtube.com/watch?v=0uWe-3JYc-Q

4. Audiobook - Nosso Lar: Life in the Spirit World Collection - Book 1
https://www.youtube.com/watch?v=pZQXvPmpGDI

Unet ja parapsykologia

Tieteen käsitys unista

Wikipedioista yleensä löytyy tieteen valtavirran käsitys eri aiheista. Hakusanalla ‘unet’ löytyi seuraavaa tekstiä, linkki (1):

Unennäkö on omakohtainen, subjektiivinen nukkumisen aikana koettava elämys, jossa esiintyy unia – ajatuksia, tunteita, mielikuvia, ääniä ja muita aistimuksia.

Unia on kaukaisista ajoista lähtien pidetty tulevaisuutta ennustavina profeetallisina viesteinä toisesta maailmasta. Tällaisille enneunille ei kuitenkaan ole löydetty tieteellisiä todisteita.

Unien näkemisen tarkoituksesta ei ole tieteilijöiden keskuudessa vieläkään yksimielisyyttä, ja ilmiölle on esitetty useita teorioita. Filosofien, antropologien, psykologien, uskontotieteilijöiden ja neurologien teoriat unien luonteesta, tarkoituksesta ja merkityksestä ovat erilaisia ja voivat olla toisilleen vastakkaisia. Esimerkiksi freudilaisen psykoanalyyttisen uninäkemyksen ja akateemisen kognitiivisen neurotieteen unentutkimuksen välillä on suuri kuilu.

Wikipedioissa tyypillisesti joka käänteessä kerrotaan, että psi-ilmiöistä ei ole löydetty tieteellistä näyttöä.


Unien sisältö

Unien sisällön esittelyssä turvaudun taas Wikipediaan, linkki (2). Calvin S. Hall keräsi 1940-luvulta lähtien aina vuoteen 1985 asti yli 50,000 uniraporttia. Vuonna 1966 Hall ja Robert Van de Castle julkaisivat raportin ‘The Content Analysis of Dreams’, jonka aineistona oli 1000 uniraporttia. Alla on kääntämiäni poimintoja Wikipedian artikkelista.

Hallin tutkimuksessa yleisin unissa koettu tunne oli ahdistus. Muita tunteita olivat hylkääminen, viha, pelko, ilo ja onnellisuus. Negatiiviset tunteet olivat paljon yleisempiä kuin positiiviset. Hallin data-analyysi osoitti, että seksuaalisia unia esiintyy korkeintaan 10 % ajasta ja että ne ovat yleisempiä nuorilla ja teini-ikäisillä.

Unien visuaalinen luonne on yleensä erittäin mielikuvituksellinen, eli eri paikat ja esineet sulautuvat jatkuvasti toisiinsa. Visuaaliset kuvat (mukaan lukien paikat, ihmiset ja esineet) heijastavat yleensä henkilön muistoja ja kokemuksia, mutta keskustelu voi saada erittäin liioiteltuja ja outoja muotoja. Jotkut unet voivat jopa kertoa monimutkaisia ​​tarinoita, joissa uneksija astuu täysin uusiin, monimutkaisiin maailmoihin ja herää ideoilla, ajatuksella ja tunteella, joita ei ole koskaan koettu ennen unta.

Unien sisällöstä lisää poimintoja Wikipediasta linkissä (1):

Ihmisen unet koostuvat pääasiassa kuvista ja äänistä. Sen sijaan maku-, haju- ja tuntoaistimuksia esiintyy harvoin, ja näistä toiminnoista vastaavat aivojen alueet eivät ole unien aikana aktiivisia. Uni voi olla mustavalkoinen tai värillinen. Unen kohtaukset eivät seuraa toisiaan selkeässä järjestyksessä. Ihminen voi nähdä unta vain asioista ja tunteista, joista hän tietää valvetilassaan. Unessa asiat voivat kuitenkin yhdistyä uudenlaisella tavalla. Unet ovat symbolisia ja pääasiassa epäloogisia, sillä aivojen tietoiset ja rationaaliset osat eivät unen aikana ole aktiivisia.

Unessa esiintyvistä tunteista yleisimpiä ovat pelko, raivo, yllätys, ilo, suru ja häpeä. Tavallisia tapahtumia ja tilanteita unissa ovat esimerkiksi takaa-ajo, esteen kohtaaminen, lentäminen, putoaminen, kaatuminen, kuolema, itsen näkeminen nuorena tai vanhana, raskaus, syntymä, koetilanne, eroottinen tai romanttinen tilanne, pukeutuminen, alastomuus, myöhästyminen, menetys, hylkääminen, sieppaus, kuolleen näkeminen, kuuluisan ihmisen näkeminen ja WC-käynti. Unissa esiintyy usein esimerkiksi vettä, tulta, ruokaa, eläimiä ja kasveja.

Oma tyyppinsä ovat ahdistavat painajaisunet, jotka yleensä herättävät nukkujan. Myös koettuja traumaattisia tapahtumia voidaan kokea unissa yhä uudelleen ja uudelleen.

Unien muistamista parantaa se, että niihin kiinnitetään huomiota. Tärkeätä on pitää unipäiväkirjaa, johon unet kirjoitetaan heti heräämisen jälkeen.


ESP-unet

ESP-unet sisältävät selviä yksityiskohtia, joitka eivät ole unen näkijän tiedossa eikä hän olisi voinut arvata niitä päättelemällä.

Alkuun muutama ESP-uni Vauva-lehden keskustelupalstalta. Tätä keskustelua ei sieltä enää löytynyt. Tapaukset ovat anonyymien kirjoittamia ja tarkistamattomia, mutta myös tarkistetut tapaukset ovat hyvin samantyyppisiä.

Näen usein enneunia, ihan tavallisista keskusteluista ja usein vain sivulauseessa huomautan keskustelukumppanille, että mä olen muuten nähnyt tästä unta.

Tavallaan pelkään tätä taitoani, mutta en haluaisi poiskaan antaa.

Kerran lapsena olin mennyt isälle sanomaan yöllä, ihan umpiunessa, että katso isä mitä tässä listassa on, katso nyt siinä on sinun nimesi mitä meille nyt käy. Seuraavana päivänä isän työpaikalla irtisanottiin joukko ihmisiä, isäni mukaanlukien, ihan yllättäen.

Kerran suunnilleen samanikäisenä aamulla sanoin äidilleni, että Timo on kuollut. Timo oli opettajani. Äiti sanoi, että se oli vaan unta. No, opettaja ei tullut kouluun sinä päivänä, ja parin päivän päästä koululla kerrottiin että opettaja oli kuollut. Tosin ei sinä aamuna kun minä siitä puhuin, mutta sinä aamuna oli saanut kohtauksen ja vaipunut tajuttomaksi josta ei enää herännyt.

J. B. Rhinen vaimo Louisa Rhine keräsi aikanaan laajan kertomuskokoelman spontaaneista psi-kokemuksista. Tapausten loppuyhteenvedossa hän kertoi, että 65 % kaikista ESP-kokemuksista saatiin unissa, (D. Saunders (2015), linkki 3).

Rhine havaitsi myös, että useimmat ennaltatietämiskokemukset tapahtuivat unissa, joista 60 % oli realistisia, eli ne kuvasivat tulevaa tapahtumaa sellaisena kuin se sitten tapahtui. 15 % oli epärealistisia unia, eli mielikuvituksellisia tai symbolisia. Muista kuin unista 20 % oli intuitioita ja 5 % hallusinaatioita (näkö-, kuulo-, tunto- tai hajuaistimuksia), edelleen Saundersin mukaan.

Unissa saadaan selittämätöntä psi-tietoa menneisyyden tapahtumista, parhaillaan tapahtuvista asioista ja tulevaisuuden tapahtumista.

Oma tyyppinsä ESP-unista ovat jälleensyntymistapausten äitien näkemät ilmoitusunet.

Linkin (4) alunperin saksankielisellä videolla on unien erikoisilmiöiden monipuolista käsittelyä.


Yhteiset unet

Yhteiset unet ovat sellaisia, että niissä vähintään kaksi henkilöä näkee riittävän selvästi saman unen. Jos tarkkoja ja epätavallisia yksityiskohtia on riittävästi, niin unessa on ollut selittämätöntä tiedon siirtymistä eli mukana on psi-vaikutusta. Esimerkkejä Vauva-lehden keskustelusta:

Pelottavinta minusta on ollut se, että sekä äiti että minä näimme samana yönä saman unen. Emme asu samassa taloudessa ja välimatkaa noin 80km. Äitini soitti aamulla ja kertoi nähneensä ahdistavan unen ja miettivänsä mitähän se tarkoittaa. Sitten hän kertoi juuri saman unen jonka itse olin nähnyt. Unissamme oli vain pieni sanavivahde. Eräs henkilö sanoi unessa molemmille saman asian, mutta hiukan eri sanoin.

Näen myös enneunia kuolemista, mutta en ikinä siitä henkilöstä, joka kuolee vaan unessa joku toinen henkilö kuolee, silloin tiedän, että joku tuttavapiirissä kuolee pian. Näen myös samoja unia kuin lapseni.

Niin ja aviomiehen kanssa menevät usein unet ristiin, ts näemme samaa unta.

Wikipedioissa ei kerrota yhteisistä unista. Nettihaulla aiheesta löytyy vain vähän artikkeleita ja mainintoja. Linkin (5) keskustelussa käsitellään yhteisiä unia ja siellä kerrotaan joitakin omia kokemuksia aiheesta. Yhdessä viestissä on kahden saman unen näkijän kertomukset unestaan:

My version:

In my dream, we were living in some sort of a large artist loft/co-op spare (don't actually live in one, own a house) and I had an art show going on that I was trying to get ready for. For some reason we had this very large aquarium with 3 medium sized/big pet turtles. One of the turtles escaped the aquarium because the lid of the aquarium was not totally covering the aquarium. My parents showed up to the art show and my dad was trying to help me rescue this turtle who was walking around on the floor. I didn't want anyone to step on or hurt the turtle. My dad and I struggled to put the turtle back in the aquarium and I suggested putting one of the window screens over the aquarium.

Husband's version:
In his dream, again, somehow we had an aquarium with a pet turtle. I think in his dream it was one turtle and a small turtle. Our cats (or maybe it was just one of the cats) got the lid off of the aquarium and was trying to play with or even eat/kill the poor turtle. So, my husband was trying to rescue this turtle.

Yksityiskohdissa on eroja, mutta akvaario ja merikilpikonnan pelastaminen mielestäni oikeuttavat pitämään unia yhteisinä. Myös tarkemmin samanlaisista henkilökohtaisista unista kerrotaan joillakin videoilla.

Lisätietoa aiheesta on linkissä (6). Siellä kerrotaan myös, että selkounia hallitsevat voivat käydä unimaailmassa tapaamassa toisiaan. Eräällä väliaikaisesti näytetyllä videolla haastateltu kertoi, että on perustettu ryhmiä, jotka harrastavat yhteisiä tapaamisia unimaailmassa. Joku unennäkijä kertoi, että yhteinen uni nähtiin eri öinä eikä samanaikaisesti.


Selkounet

Selkounista löytyy runsaasti aineistoa, jopa Wikipediassa, linkki (7):

Selkouni (myös selväuni, kirkas uni ja lucid-uni, engl. lucid dream) on unta, jota nähdessään henkilö tiedostaa näkevänsä unta. Useimmiten selkounessa pystytään myös jossain määrin vaikuttamaan unen sisältöön, esimerkiksi liikkumaan unimaailmassa oman mielen mukaan tai vuorovaikuttamaan unihahmojen kanssa. Selkounet koetaan usein lähes yhtä aidon tuntuisiksi kuin valveilla tehdyt havainnot.

Psykologian opiskelijoilla eri maissa tehdyissä kyselytutkimuksissa selkounia kertoi nähneensä 47–82 prosenttia vastaajista. Toistuvasti selkounia kertoi näkevänsä 20 prosenttia. Brittiläisistä lapsista 44 prosenttia kertoi nähneensä vähintään yhden selkounen, ja saksalaisista lapsista ja nuorista noin 51 prosenttia kertoi nähneensä selkounta. Sukupuolten välillä ei ole havaittu eroa selkounien näkemisen määrällä, joskin naisilla on tapana kertoa unistaan useammin kuin miehillä.

Selkounitila voi aiheuttaa unennäkijälle syvällisiä ja mystisiä kokemuksia esimerkiksi omasta merkityksestä ja ykseyden tunteesta kaikkeen olevaiseen. Jotkut kertovat käyttävänsä selkounia apuna henkiseen kasvuun.

Annekatrin Puhle on kirjoittanut Psi-ensyklopediaan artikkelin selkounista, linkki (8). Hänen mukaansa tyypillisiä selkounikokemuksia ovat seuraavat:

1. Liikkuminen vapaasti hallitulla nopeudella ja lentäminen, jonka avulla unikeho kulkee salamannopeasti mihin tahansa.
2. Aineen läpäiseminen (suljetut ovet ja ikkunat, seinät, muut unihahmot)
3. Sellaisten ihmisten tapaaminen, jotka ovat täysin vieraita tai jotka tunnetaan, mutta asuvat kaukana tai jotka ovat kuolleet, myös ihmisiä jotka ovat täysin vieraita.
4. Yhteyden saaminen luontoon.
5. Filosofisten ja henkisten oivalluksien saaminen uusien kokemusten kautta, omien käsitysten tarkistaminen aineellisesta elämästä ja niin sanotusta todellisuudesta.

Parapsykologia tulee mukaan kuvioihin silloin, kun unimatkoilla ja tapaamisissa saadaan tarkistetusti oikeata tietoa, joka ei olisi unennäkijällä ennestään. Mielenkiintoisia ovat myös tavatut unihenkilöt tai olennot.

Selkounitapaamisia Puhle jaottelee seuraavasti:

1. Kaksi uneksijaa näkevät spontaanisti samaa tai samankaltaista unta, tapaamatta toisiaan niissä unissa.
2. Unennäkijä tapaa toisen henkilön unessa, ja tämä toinen henkilö näkee sisällöltään samanlaista unta, mutta ei muista tavanneensa ensimmäistä uneksijaa omassa unessaan.
3. Kaksi uneksijaa tapaavat samansisältöisessä unessa ja molemmat muistavat sen jälkeenpäin.
4. Yksi uneksija tapaa toisen henkilön unessa ja saa myöhemmin selville, että tämä henkilö ei nähnyt samaa tai samanlaista, vaan toteutti valvetilassa sen, mitä ensimmäinen henkilö oli nähnyt unessaan.
5. Toisen tai molempien unennäkijöiden unet osuvat tarkoituksellisesti yhteen.

Mielestäni tutkimuksen ja filosofian kannalta tärkeä kysymys on: mikä on sellainen unimaailma, josta voidaan saada yhteisiä kokemuksia?


Linkkejä

1.Wikipedia: Unennäkö
https://fi.wikipedia.org/wiki/Unenn%C3%A4k%C3%B6

2.Wikipedia: Dream
https://en.wikipedia.org/wiki/Dream

3.Saunders, D. (2015): Dreams and ESP. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 2 March 2025.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/dreams-and-esp

4. Consciousness in Sleep and Dream | Experiences with the "Little Brother of Death"
https://www.youtube.com/watch?v=V63wDGJH1GM
Bewusstsein in Schlaf und Traum | Erlebnisse mit dem „kleinen Bruder des Todes“
https://www.youtube.com/watch?v=MAFdt-1EXgA

5. Mutual Dreaming(2 people share the same dream)
https://www.dreamviews.com/beyond-dreaming/3334-mutual-dreaming-2-people-share-same-dream.html

6. What Are Shared Dreams and How Can You Have Them?
https://www.dreams.co.uk/sleep-matters-club/what-are-shared-dreams-2

7. Wikipedia: Selkouni
https://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni

8. Puhle, A. (2017). ‘Lucid Dreaming’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 24 February 2025.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/lucid-dreaming

Suomalaista tiedettä

 

Olen monessa yhteydessä kertonut, miten nuivasti tieteen valtavirta suhtautuu parapsykologiaan. Tällä kertaa otan esimerkiksi pro gradu -tutkimuksen, jonka aihe sivuaa parapsykologiaa: "Ydintiedon sekaannukset ja intuitiivinen ajattelutyyli ennustavat paranormaaleja ja uskonnollisia uskomuksia". Tutkimuksesta mielestäni paistavat esille ne oletukset ja tietty sokeus, jotka ovat yleisiä tieteen edustajien ajatuksissa.

Opinnäytetyö tehtiin Helsingin yliopiston Lääketieteelliseen tiedekuntaan psykologian alalta vuonna 2020. Tutkimus on vapaasti luettavissa linkissä (1).

Keskityn tässä jutussa vain paranormaalien uskomusten osuuteen, joten uskonnolliset uskomukset jäävät vähemmälle. Jatkossa jätän lainauksista lähdetiedot pois selkeyden vuoksi.

Tutkimuksessa käytettyjä käsitteitä

Tutkimuksessa käytetään omaa vakiintunutta terminologiaansa, josta on hyvä olla selvillä. Termejä ei määritellä järjestelmällisesti, vaan selityksiä tippuu esiin siellä täällä tutkimuksen eri vaiheissa. Kognitiiviselle vinoumalle en löytänyt napakkaa määritelmää. Alla on joitakin annettuja selityksiä tutkimuksessa käytetyille käsitteille.

Sekä uskonnolliset että paranormaalit uskomukset ovat perinteisten määritelmien mukaan yliluonnollisia, koska ne olettavat, että fysikaalisen todellisuuden lisäksi on olemassa muita todellisuuksia, joissa luonnonlait eivät päde, ja jotka eivät ole todistettavissa tieteen keinoin.

Paranormaalit uskomukset käsittävät uskomuksia erilaisiin yli-inhimillisiin kykyihin ja voimiin, kuten tulevaisuuden ennustamiseen, noituuteen, yliaistillisiin kykyihin ja telepatiaan. Kuten uskonnolliset uskomukset, myös paranormaalit uskomukset käsittävät ajatuksia kuolemattomasta sielusta ja mielen ja ruumiin erillisyydestä. Tällaiset ajatukset näyttäytyvät paranormaaleina uskomuksina jälleensyntymiseen, kehosta irtautumisen kokemuksiin ja kuolleiden kanssa kommunikointiin.

Ydintiedon sekaannuksia arvioitiin Lindemanin ym. kehittämällä asteikolla, joka koostuu 15 ydintiedon sekaannus -väittämästä sekä kolmesta vertauskuvallisesta ja kolmesta kirjaimellisesta kontrolliväittämästä. Ydintiedon sekaannus -väittämät sisältävät sellaisen tiedon sekaannuksia, jonka lasten tiedetään oppivan yhdistämään psykologisiin, fysikaalisiin ja biologisiin ilmiöihin asianmukaisesti kouluikään mennessä. Tällaisia väittämiä ovat esimerkiksi ”Maa haluaa vettä”, ”Mieli koskettaa toista” ja ”Talo tietää historiansa”.

Ennen asteikon täyttämistä koehenkilöille havainnollistettiin esimerkkien avulla, mitä tehtävässä tarkoitettiin kirjaimellisella (”Sibelius oli säveltäjä”) ja vertauskuvallisella (”Ystävät ovat elämän suola”).

Intuitiivinen tai Tyypin 1 tiedonkäsittely on autonomista, eli sen toiminta on pitkälti tietoisesta tarkkaavaisuudesta ja työmuistikapasiteetista riippumatonta. Tällaisen tiedonkäsittelyn on ehdotettu koostuvan useista automaattisista tiedonkäsittelyprosesseista, joille yhteisiä piirteitä saattavat olla tiedonkäsittelyn nopeus, assosiatiivisuus sekä heuristiikkojen, toiminnallisesti erikoistuneen ja tunnepohjaisen tiedon hyödyntäminen tiedonkäsittelyssä.

Analyyttinen tai Tyypin 2 tiedonkäsittely on puolestaan työmuistikapasiteetista riippuvaista, ja sen toiminta näyttäisi olevan luonteeltaan hidasta, sarjallista, kognitiivista ponnistelua vaativaa ja korreloivan jossain määrin yleisen kognitiivisen kapasiteetin kanssa.

Keskeisempi ajattelun piirre yliluonnollisten uskomusten kyseenalaistamisessa saattaa sen sijaan olla pyrkimys tarkastella omia uskomuksia ja mielipiteitä kriittisesti ja huomioida päätöksenteossa useita eri näkökulmia. Tällaista ajattelutyyliä on kutsuttu ajattelun avoimuudeksi. Itsearvioidun ajattelun avoimuuden on aiemmissa tutkimuksissa havaittu ennustavan parempaa suoriutumista esimerkiksi rationaalista päättelytapaa ja konfliktin tunnistusta mittaavissa tehtävissä.

Tutkimuksen lähtökohtia

Parapsykologian kannalta tutkimuksen tärkeitä lähtökohtia ja huomioita ovat seuraavat:

Tavoitteet: Yliluonnollisten uskomusten on ehdotettu juontavan universaaleista evoluution myötä kehittyneistä kognitiivisista vinoumista. Yleisten ajattelutyylien on puolestaan havaittu ennustavan yksilöiden välisiä eroja yliluonnolliseen uskomisessa. Näitä yliluonnollisten uskomusten kognitiivisia selittäjiä on kuitenkin tutkittu toisistaan irrallaan eikä niitä ole aikaisemmin teoreettisesti integroitu toisiinsa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli yhdistää näitä lähestymistapoja, ja selvittää välittävätkö yksilölliset erot intuitiivisessa ja analyyttisessä ajattelutyylissä kahden kognitiivisen vinouman, ydintiedon sekaannusten ja perusteettoman teleologisen ajattelun, yhteyttä paranormaaleihin ja uskonnollisiin uskomuksiin.

Mikä saa ihmisen laittamaan uskonsa jumaliin, henkiin ja muihin näkymättömiin voimiin, joiden olemassaololle ei ole mitään todistusaineistoa? Tämä on kysymys, joka on pohdituttanut tutkijoita kautta aikojen. Vuonna 2020 yli 80 % ihmiskunnasta kuuluu johonkin uskontokuntaan. Vaikka perinteinen uskonnollinen uskominen ja uskonnollisiin uskomusjärjestelmiin identifioituminen on laskenut voimakkaasti läntisissä maissa, kuten Euroopassa ja Yhdysvalloissa, yliluonnolliset uskomukset ovat yleisiä myös sekularisoituvissa maissa.

Kommentteja tutkimuksen lähtökohdista ja käsitteistä

Tutkimuksen tieteellisenä lähtökohtana kerrotaan, että yliluonnollisten asioiden "olemassaololle ei ole mitään todistusaineistoa". Väitettyä todisteiden puutetta voisi kommentoida muistuttamalla, että on olemassa Yhdysvaltain tieteen kattojärjestöön AAAS:ään kuuluva tiede nimeltä parapsykologia, jota tohtori- ja professoritasoiset tutkijat ovat harjoittaneet jo hyvin reilusti yli sadan vuoden ajan.

Parapsykologian tilanne olisi katastrofaalinen, jos tutkijat eivät olisi löytäneen psi-ilmiöille kerrassa mitään todistusaineistoa näin pitkän ajan kuluessa. Todellisuudessa arkistot ovat pullollaan tätä hyvin tutkittua aineistoa, sekä kokeellisen tutkimuksen tuloksia että tarkistettujen spontaanen psi-ilmiöiden havaintojen kokoelmia ja analyyseja.

Sen lisäksi, että psi-ilmiöistä ei tutkimuksen tieteellisen oletuksen mukaan ole olemassa mitään todistusaineistoa, niin tieteellisen oletuksen mukaan psi-ilmiöt myöskään "eivät ole todistettavissa tieteen keinoin". Muistuttaisin, että sana todistaminen ei kuulu empiirisen tieteen sanastoon, koska mitään yksittäistä havaintoa tai teoriaa ei voida todistaa lopullisesti oikeaksi.

Edellä lainaamani lauseet eivät ole tiedettä. Niiden pätevyyttä ei perustella tieteellisesti, vaan ne ovat pelkkiä väitteitä tai oletuksia. Tieteessä kaiken pitää perustua tutkittuun tietoon eli luotettaviin lähteisiin tai omiin tutkimuksiin eikä perustelemattomiin oletuksiin. Tiede on tieteellisten menetelmien soveltamista tutkimuksessa eikä tieteellisen tutkimuksen kohteille tiettävästi ole olemassa rajoituksia.

Ydintiedon sekaannuksia arvioitiin asteikolla, joka koostuu 15 ydintiedon sekaannus -väittämästä sekä kolmesta vertauskuvallisesta ja kolmesta kirjaimellisesta kontrolliväittämästä. Etsin, mutta en löytänyt näitä tutkimuksessa käytettyjä väittämiä, jotka olisivat olleet tärkeitä tietää työn arvioimiseksi.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Joitakin lainauksia tutkimuksen kirjallisuuskatsauksesta:

Tieteellisen tiedon lisääntymisestä huolimatta, yliluonnolliset uskomukset näyttää siis pitävän pintansa. Osa tutkijoista onkin ehdottanut, että yliluonnolliseen uskominen on ihmiselle luontaista. Evoluutiopsykologian ja kognitiivisen uskontotieteen tutkijoiden mukaan yliluonnolliset uskomukset ovat intuitiivisesti houkuttavia, sillä ne pohjaavat evoluution myötä kehittyneisiin kognitiivisiin vinoumiin, jotka ovat saattaneet aikanaan edistää ihmislajin selviytymistä.

Yliluonnolliseen uskovien on ehdotettu olevan taipuvaisia suosimaan ja tukeutumaan ajattelussaan intuitiiviseen ”sisäiseen ääneensä”. Analyyttistä ajattelutapaa suosivien on puolestaan ehdotettu suhtautuvan skeptisesti yliluonnollisiin uskomuksiin, jotka eivät ole loogisesti tai tieteellisesti perusteltavissa.

Koska yliluonnolliset uskomukset sisältävät loogisia ristiriitaisuuksia, jotka eivät kestä analyyttistä tarkastelua, analyyttisen ajattelutyylin on oletettu liittyvän vähäisempään yliluonnolliseen uskomiseen. Analyyttistä ajattelutapaa suosivien henkilöiden on ehdotettu suhtautuvan skeptisesti tällaisiin uskomuksiin, koska he tarkastelevat ajatuksiaan ja uskomuksiaan kriittisesti, tunnistavat niissä ilmeneviä loogisia ristiriitoja ja ”poisuskovat” tällaisia ristiriitoja sisältäviä uskomuksia.

Ydintiedon sekaannukset eivät näytä katoavan tieteellisen kouluttautumisen myötä, vaan tällaisia sekaannuksia esiintyy myös yliopisto-opiskelijoilla, eikä yliopistossa opiskeltujen vuosien määrä näytä olevan yhteydessä sekaannusten määrään.

Lainauksia tutkimuksen tuloksista:

Intuitiivinen ajattelutyyli ennusti kohtalaisen voimakkaasti molempia uskomustyyppejä, mutta oli voimakkaammin yhteydessä paranormaaleihin uskomuksiin. Ajattelun avoimuus oli sen sijaan yhteydessä ainoastaan uskonnollisten uskomusten vähäisyyteen, muttei ennustanut paranormaalien uskomusten vähäisyyttä.

Tutkimustulosten mukaan ydintiedon sekaannukset ja intuitiivinen ajattelutyyli ovat keskeisiä yliluonnollisia uskomuksia selittäviä kognitiivisia tekijöitä. Tulokset viittaavat siihen, että erityisesti intuitioihin luottavat henkilöt saattavat olla taipuvaisia hyväksymään ajattelussaan intuitiivisia psykologisen, biologisen ja fysikaalisen ydintiedon sekaannuksia, mikä saattaa ilmetä yliluonnollisten uskomusten hyväksymisenä.

Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että eri uskomustyyppien selitysmekanismeissa saattaa olla eroja: erityisesti paranormaalit uskomukset saattavat ilmentää kognitiivisia vinoumia, kuten ydintiedon sekaannuksia.

Risen (2016) on ehdottanut, että ihmiset saattavat tietyissä tapauksissa olla motivoituneita tukeutumaan yliluonnollisiin uskomuksiin, vaikka he tunnistaisivat, että uskomus on loogisesti virheellinen. Tämä saattaa selittää sitä, miksi analyyttinen ajattelutapa tässä tutkimuksessa ennusti voimakkaasti vähäisempää ydintiedon sekaannusten määrää, muttei silti ollut juurikaan yhteydessä vähäisempien paranormaalien uskomusten raportoimiseen.

Omat loppukommenttini

Mielestäni tutkimuksen kirjallisuuskatsaus ja toteutus ovat mallikkaat. Lähteisiin on vedottu asiallisen tarkasti. Tutkimuksen kirjalliset kyselyvastaukset on kerätty huolella ja käsitelty tilastollisesti hyvin ja monipuolisesti, sen mukaan kuin ymmärrän. Pidän kuitenkin puutteena sitä, että vastaaja-aineiston sukupuolijakaumasta ei kerrota mitään.

Tutkimuksen tulokset ovat mielestäni päteviä. Uskoisin, että laajalle levinneet uushenkiset ajatukset ovat olleet vaikuttamassa tuloksiin. Uushenkiset ihmiset pitävät psi-ilmiöitä itsestään selvyytenä, korostavat intuition merkitystä ja luonnontieteellisen perustiedon vähäisyyden vuoksi heillä on epäfysikaalisia uskomuksia. Tämä on tietenkin karkea yleistys, mutta suunta on mielestäni selvä.

Tutkimuksessa kerrotaan monin sanankääntein, että paranormaalit uskomukset eivät ole loogisesti tai tieteellisesti perusteltavissa. Pidän tätä ajatusta virheellisenä, sillä empiiriset tieteet perustuvat luotettaviin havaintoihin. Jos havainnot ovat ristiriidassa teorian kanssa, niin teoriaa pitää vähintään muokata havaintoaineistoon sopivaksi. Luotettavia havaintoja ei voi kumota teorialla eikä logiikalla.

Parapsykologia perustuu spontaanisti ja kokeellisesti tehtyihin havaintoihin. Ne voidaan kumota vain osoittamalla ne selvästi virheellisiksi.

Tutkimuksesta puuttuu täysin psi-kokemusten empiria. Sana kokemus esiintyy gradussa vain kerran, nimityksen 'kehosta irtautumisen kokemus' yhteydessä. Sanaa havainto ei esiinny ollenkaan kokemuskertomusten yhteydessä. Kokemuskertomusten sisältöä ei avata missään vaiheessa, vaan kaikki kuitataan sanalla uskomus.

Työssä ihmetellään sitä, miten sitkeästi yliluonnolliset uskomukset pitävät pintansa:

Tieteellisen tiedon lisääntymisestä huolimatta, yliluonnolliset uskomukset näyttää siis pitävän pintansa.

Ydintiedon sekaannukset eivät näytä katoavan tieteellisen kouluttautumisen myötä, vaan tällaisia sekaannuksia esiintyy myös yliopisto-opiskelijoilla, eikä yliopistossa opiskeltujen vuosien määrä näytä olevan yhteydessä sekaannusten määrään. Lindemanin ja Aarnion (2007) mukaan ydintiedon sekaannusten säilyminen ajattelussa voidaan ymmärtää ajattelun kaksoisprosessointiteorioiden avulla: sekaannukset kumpuavat intuitiivisesta tiedonkäsittelystä ja säilyvät intuitiivisen tiedonkäsittelyn selitysmalleina kouluttautumisen myötä omaksuttujen tieteellisesti tai loogisesti validien selitysten rinnalla.

Yksinkertaisin ja loogisin ajatus ei juolahda näiden tutkijoiden mieleen: ‘yliluonnolliset uskomukset’ ovat niin sitkeitä siksi, että lukemattomilla ihmisillä on erittäin selviä ja vakuuttavia omakohtaisia psi-kokemuksia, koulutuksesta riippumatta. Ydintiedon sekaannuksia puolestaan esiintyy enimmäkseen luonnontieteellisen koulutuksen puutteen vuoksi.

Vaikka tutkimus toteutettiin muodollisesti hyvin, niin maailmankuvaan liittyvät lähtöoletukset eivät anna mairittelevaa kuvaa suomalaisesta tieteestä.

Linkit

1. Liisa Vaalasranta (2020):Ydintiedon sekaannukset ja intuitiivinen ajattelutyyli ennustavat paranormaaleja ja uskonnollisia uskomuksia (Pro Gradu –tutkielma)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/323291/Vaalasranta_Liisa_pro_gradu_2020.pdf?sequence=2&isAllowed=y