Mikä meitä odottaa tuonpuoleisessa?

Nosso Larin portilla. Kuvan lähde on linkin (3) video.

Pseudoskeptikot kertovat, että tuonpuoleista ei ole olemassa ja että kaikki loppuu tyhjyyteen kuolemassa. Tästä uskomuksesta ei ole mahdollisuutta edetä minnekään.

Kuitenkin tuonpuoleisesta on saatu kokemuskertomuksia eri yhteyksissä. Parapsykologian kannalta tuonpuoleinen on kiinnostava siksi, että sekä rajantakaisten käyntien kokijoille että tuonpuoleisesta tietoja saaville näkijöille tapahtuu psi-ilmiöitä. Tuonpuoleisesta saadut tiedot ovat kiinnostavia myös maailmankuvan kannalta.

Tuonpuoleisen olosuhteista saatuja tietoja ei voida normaalilla tavalla tarkistaa, mutta eri lähteistä saatuja kuvauksia voidaan vertailla keskenään.

Kuolemanrajakokemukset

Kuolemanrajakokemuksessa ikään kuin siirrytään väliaikaisesti tuonpuoleiseen ja palataan takaisin elämään. Käytän tässä jutussa tuonpuoleiseen siirtyneestä ja siellä oloaan jatkavasta persoonallisuudesta enimmäkseen nimitystä henki. Joissakin yhteisöissä siitä käytetään nimitystä sielu.

Usein kokemukset alkavat siitä, että potilas katsoo itselleen tehtäviä toimenpiteitä huoneen katosta. Sitten hän ajautuu tai häntä opastetaan eteenpäin esimerkiksi tunneliin, jonka perällä näkyy valoa. Kun potilas tulee tunnelista ulos, niin häntä voi olla vastaanottamassa edesmenneitä sukulaisia, ystäviä ja lemmikkieläimiä. Maisema on esimerkiksi kaunis kukkaniitty. Siellä on usein jokin raja, esimerkiksi portti tai joki, josta eteenpäin mennessä ei ole enää paluuta elämään. Toisinaan edesmenneitä sukulaisia nähdään vain tämän rajan toisella puolella.

Kokemukset eivät aina sisällä tunnelissa kulkemista, vaan kokija voi huomata aluksi olevansa vain pimeydessä, sumussa tai valossa. Toisinaan hän ei näe mitään hahmoja, vaan joko vain kuulee puhetta tai saa tietoja telepaattisesti.

Joskus henget ovat vain kirkkaita valoja tai palloja. Erikoiselta tuntuu, että varsinkin idän uskontojen piirissä monien vastaanottajana on ollut pöytänsä takana istuva toimistotyöntekijä, joka kokijan nähdessään on mennyt arkistohyllylle ja tarkastanut hänen tietonsa jostakin kirjasta. Sitten hän on ilmoittanut, että ei ole vielä kokijan aika tulla tänne ja passittanut hänet takaisin jatkamaan elämäänsä. Näissä tapauksissa rajan takana näyttäisi olevan kiinteitä rakenteita.

Toisinaan NDE-kokija tapaa retkellään valo-olennon, joka eroaa tavallisista hengistä siten, että se on paljon kirkkaampi ja voimallisempi ja sen henkimä rakkaus on ehdoton ja rajaton. Monet kokijat tunnistavatkin sen uskontonsa mukaan esimerkiksi Jumalaksi tai Jeesukseksi. Valo-olento kertoo hänelle asioita ja usein antaa hänen elää läpi kaikki elämänvaiheensa.

Ihanien maisemien ja hyvien henkien lisäksi rajan takana esiintyy, tosin onneksi harvemmin, kaikenlaisia pahoja henkiä, hirviöitä tai iljettäviä otuksia, jotka uhkaavat kokijaa. Pienet kiusankappaleet voivat näykkiä hänestä palasia irti, ja hän tuntee koko ajan tulevansa yhä avuttomammaksi. Myös helvetin tulijärvi ja kuumuus esiintyvät ja kuuluu kiusattujen henkien kammottavaa valitusta.

Monet kertovat, että rajan takana ei ole aikaa, joten voi samanaikaisesti olla useassa paikassa ja eri ajankohtina. Joidenkin näkökenttä on ollut 360 astetta eli he ovat samanaikaisesti nähneet joka suuntaan. NDE-kokijoiden kertomuksien perusteella näyttää siltä, rajan takana ei useimmiten ole mitään kiinteätä, mikä olisi kaikille sama. Ei pysyvää rakennusta, paikkaa tai maisemaa, vaan kaikki voi hetkessä muuttua erilaiseksi. Paljon näyttää olevan kiinni kokijan perustiedoista ja mielikuvituksesta.


Jälleensyntymistapausten välitila

Jälleensyntymistapausten välitilasta on pitkä ja mielestäni erittäin ansiokas James G. Matlockin kirjottama artikkeli linkissä (1). Siinä käsitellään myös kuolemanrajakokemusten yhteyttä jälleensyntymistapauksiin. Välitila voisi olla jatkoa kuolemanrajakokemukselle, kun kuolemanraja on lopullisesti ylitetty. Artikkeli on niin runsas ja kattava, että tässä ei voi muuta kuin hahmotella sen sisältöä.

Vainajan henki voi oleskella hetken ruumiinsa läheisyydessä ja seurata sitä sen käsittelyn eri vaiheissa. Hän voi olla mukana omissa hautajaisissaan ja sitten etääntyä paikalta. Joissakin tapauksissa henki on lähtenyt seuraamaan jotakin naista ja jälleensyntynyt hänelle ilman pitempää oleskelua rajan takana.

Muistetut välitilakokemukset ovat riippuvaisia kulttuuritaustasta. Länsimailla välitilakokemukset koetaan enimmäkseen kauempana maan piiristä, nimitetään sitä paikkaa vaikka taivasmaailmaksi. Siellä oleskellaan esimerkiksi enkelien seurassa tai kohdataan jumaluuksia. Sieltä oppaat sitten auttavat henkeä syntymään uudestaan. Matlockin tutkimusten mukaan korkeampien henkiolentojen yleisiä nimityksiä olivat Portinvartija, Opas ja Johtava Olento.

Käännöstä Matlockin kertomista yksityiskohdista:

Aasiassa tai länsimaissa ei näytä olevan säännöllistä toimintasuunnitelmaa taivasmaailmassa tai maan piirissä oleville hengille. Vain kaksi Matlockin ja Giesler-Petersenin koehenkilöistä kertoi tehneensä arvion edellisestä elämästään kuollessaan. Nasir Toksöz, turkkilainen alevipoika, sanoi, että hän teki kuoltuaan Jumalalle tiliä teoistaan. Kazuya, japanilainen poika, sanoi, että itsemurhansa jälkeen hän oli viettänyt jonkin aikaa "mietiskelyhuoneessa" ennen kuin päätti syntyä uudelleen entiselle äidilleen. Englantilainen poika nimeltä Stephan Ramsay kertoi työskennelleensä suuressa kirjastossa, jossa häntä oli ohjeistettu "laittamaan kaikki uudet palaset kirjoihin". Hän oli päättänyt työskennellä, mutta taivaassa työskentelyä ei vaadittu. Kazuya kertoi tehneensä ennen syntymää sopimuksen kolmen muun hengen kanssa, jotka syntyisivät uudestisyntyneinä suunnilleen samaan aikaan. Kukaan muu koehenkilö ei maininnut tehneensä suunnitelmia seuraavaa elämäänsä varten vanhempiensa valitsemisen lisäksi.

Aasiassa enimmäkseen oleskellaan rajan takana mutta maan piirissä, usein entisen asuinpaikan ympäristössä. Henki voi asua esimerkiksi puussa ja toisinaan seurailla entisen perheensä jäseniä heidän toimissaan. Jossain vaiheessa hän löytää sopivan perheen, johon hän syntyy uudelleen.

Matlockin tutkimusten mukaan rajantakaiset henget vaikuttavat aineen tasolla kahdella tavalla: ihmisten unissa ja aiheuttamalla poltergeist-tyyppisiä ilmiöitä.


Regressiokokeet hypnoosissa

Hypnoosilla ajassa taaksepäin taannutettaessa voidaan helposti päästä tutkimaan entisten elämien tapahtumia, ainakin näennäisesti. Vaikeampaa ja harvinaisempaa on taannuttaa asiakkaat tuonpuoleiseen, kuolemanrajan taakse tai jälleensyntymisten välitilaan. Michael Newton (1994/2004, sivu 10) sanoo välitilaan pääsyn edellyttävän ylitietoisuuden tilaa hypnoosissa. Hypnoosin käytöstä on varsin paljon juttua toisaalla täällä.

Menneiden elämien regressioterapiaa käyttäviä hypnoterapeutteja on maailmassa runsaasti. Heitä löytää helposti esimerkisi YouTuben sisäisellä haulla. Alla käsittelen Michael Newtonin kirjan sisältöä.


Suorat tiedot

Scolessa saatiin henkimaailmasta suoraa tietoa, henkien itsensä puhumana meedoiden suun kautta. Valitettavasti en ole löytänyt rajantakaisista olosuhteista Scolesta tehtyä kirjallista yhteenvetoa, joten tiedot jäävät hyvin niukoiksi. Alla olevasta nauhalta puretusta keskustelunpätkästä saa vähän aavistusta. Tutkija kysyy ajan olemassaolosta ja henkiolennot Patrick ja EB vastaavat:

Ralph Noyes (tutkijavieras): Mistä tiedät milloin on aika tulla, tiedätkö tästä kokoontumisesta? Onko aika teidän puolellanne kuten aika täällä.
Patrick: Voi, nyt lähdet syville vesille jo ennen kuin olemme aloittaneet. Emme halua puhua ajasta, koska se järkyttää monia ihmisiä. Mutta aikaa ei todellakaan ole meille samalla tavalla kuin teille, mutta tiedän olevan aika tulla sillä hetkellä kun tunnen vetämistä.
EB: Se on tuntemus enemmän kuin mikään muu.
Patrick: Niin, tuntemus ikään kuin vetäminen, ja minä tunnen vetämisen ja tiedän mistä se tulee.

Ajan olemattomuudesta tai suhteellisuudesta tuli vahvistus kahden yli puolivuosisataa vanhan, mutta painotuoreen sanomalehden apportin muodossa.


Michael Newton

Hypnoterapeutti Michael Newton on kertonut ensimmäisessä kirjassaan (1994/2004) ja kahdessa muussa kirjassaan erittäin yksityiskohtaisesti tuonpuoleisen tapahtumista. Hänen rakentamansa järjestelmä on omintakeinen katsaus jälleensyntymisten välitilaan.

Newtonin mukaan tuonpuoleisessa on kaiken yläpuolella Jumala (s. 313). Hänen lisäkseen siellä on vain eri kehitystasoilla olevia ihmissieluja eikä muita henkitason olentoja. Suojelusenkelit näyttävät olevan hänen mielestään läheisiä henkioppaita. (s. 45) Pahoista hengistä eli demoneista hän sanoo näin:

Jos kuulemme sisäisen äänen, joka käskee meitä vahingoittamman itseämme ta muita, kyse ei ole demonisessta hengestä, avaruusjoliosta tai pahansuovasta ja luopiomaisesta henkioppaasta. Kielteiset voimat kumpuavat meistä itsestämme. (s.58)

Newtonin mukaan sielun matka tuonpuoleiseen alkaa kuolemassa. Hengen erottua ruumiista se näkee alapuolellaan makaavan tomumajansa ja usein pysyttelee sen lähellä hautajaisiin saakka. Sitten tulee näkyviin tunneli, jota pitkin se lähtee etääntymään maan piiristä. Tunnelin loppupäässä näkyy valoa ja matka jatkuu pilvimäisissä muodostelmissa. Vähitellen esiin alkaa tulla ihmisiä, henkiopas ja vanhoja tuttuja rajan takana. Nämä poistuvat kauemmas ja sielu tulee lepopaikkaan, missä se voi kuntoutua rasituksistaan.

Sielut esiintyvät rajan takana valopisteinä, muina valomuodostelmina tai ihmishahmossa. Sielun kehitystaso näkyy sen auran väreistä.

Seuraavaksi sielut saapuvat yksin tai opastettuina kokoontumispaikalle, josta kaikki suuntaavat lopulliseen määränpäähänsä. Sielut sijoittuvat ryhmiin, jotka ovat heidän kehitystasonsa mukaisia. Ryhmien jäsenet tuntevat toisiaan jo monien jälleensyntymien ajalta. Ryhmät kokoontuvat henkiseen luokkahuoneseensa, jossa sielu saa lisäopetusta ja valmistautumista seuraavaan syntymiseensä. Elämänvalintapaikalla sieluille näytetään kuvaruuduilta mahdollisia seuraavia elämiä ja valitaan niistä yksi. Sen jälkeen valitaan tuleva keho, johon jälleensynnytään.

Tunnistamisluokassa valmistellaan tulevat ihmissuhteet yhdessä muiden jälleensyntyvien henkien kanssa. Näin on laadittu jälleensyntymisen sielunsuunnitelma, jonka kaikki hyväksyvät. Tulevan elämän puitteet ja oppimiskohteet sisältyvät suunnitelmaan. Sitten sielu hyvästelee henkiystävänsä, valitsee äitinsä ja syntyy maailmaan.

Edellä oli suppea kuvaus ’tavallisen’ sielun matkasta. Newtonin mukaan on olemassa myös eksyneitä sieluja, joita hän kuvaa näin:

Eksyneitä sieluja on kahdenlaisia: sellaisia, jotka eivät hyväksy fyysisen kehonsa kuolemaa ja jotka kamppailevat henkimaailmaan palaamista vastaan erilaisista henkilökohtaisista tunnesyistä, ja sellaisia jotka ovat osallisia rikollisiin tapahtumiin ihmiskehossa ollessaan. Ensimmäisessa tapauksessa kyse on sielun omasta valinnasta, toisen tapauksen kohdalla henioppaat eristävät sielun määräämättömäksi ajaksi muista sieluista. (s. 56)


Nosso Lar

Suomessa on saatavissa rajantakaisista olosuhteista runsaasti aineistoa Suomen Henkiopin Liiton sivustolta, linkki (2). Siellä esitellään myös kirja Nosso Lar, joka on ostettavissa tai ilmaiseksi luettavissa suomen kielellä. Kirjan nimi käännettynä tarkoittaa meidän kotiamme. Nosso Lar on erikoistapaus jälleensyntymisen välitilasta.

Brasiliassa tuonpuoleiseen siirtynyt lääkäri André Luiz saneli meedio Chico Xavierille mainitun kirjan, jossa André laajasti kertoo tuonpuoleisen olosuhteista ja tapahtumista. André ei ole lääkärin oikea nimi, joka on kyllä tiedossa. Xavier on kirjoittanut kyseisen kirjan, josta on olemassa vielä jatko-osia. Kirjan mukaan on tehty myös pitkä elokuva, joka on katseltavissa linkin (3) videolla. Itse kuuntelin kirjan kokonaan englannin kielellä linkistä (4).

Herätessään kuolemansa jälkeen André löysi itsensä tuonpuoleisessa synkästä kiirastulenomaisesta paikasta. Oli sumuista, kuului valitusta, pahat ihmiset ja hirviöt hyökkäilivät ja ivailivat häntä. Hän oli tuskissaan, nälkäinen ja janoinen. Hän valitti itsekin ja alkoi rukoilla.

Vanha ystävällinen mies kumartui Andrén puoleen ja rohkaisi häntä. Kaksi avustajaa teki kuin paarit ja he kantoivat hänet portin läpi uudelle alueelle ja sairaalaan. Siellä hänet asetettiin vuoteelle, annettiin virkistävää juomaa ja parannettiin hänen tuskallista leikkaushaavaansa vatsassa magneettisella sivelyllä. André oli tullut Nosso Lariin, astraalikaupunkiin.

Elämä siellä oli hyvin maallisen kaupunkilaisuuden oloista. Avustajat kantoivat huonokuntoisia tulijoita paareilla sairaalaan toipumaan. Siellä syötiin ruokaa kuten maassa, elettiin asunnoissa ovien takana ja seinällä oli kello. Vieraat soittivat ovikelloa tullessaan. Vaatteet oli itse hankittava.

Nosso Larissa tehtiin työtä maalliseen tapaan. Siellä oli julkinen vesilaitos, jonka tuottama vesi oli maallista kevyempää. Siellä ajettiin ilmassa kulkevalla bussilla. Konserttiin ostettiin liput, joukoille viestimiseen käytettiin kaiuttimia, jne. Nosso Larin asukkaat valmistautuivat sopivassa vaiheessa syntymään uudelleen maan päälle.

Kärsivien henkien alueen ja Nosso Lar-kaupungin lisäksi tuonpuoleisessa oli korkeampia henkisiä tasoja, joilla esimerkiksi Andrén äiti oleskeli.

Meediot ja muut näkijät

Meedioilta saadaan yleensä hyvin vähän tietoa rajantakaisista olosuhteista. Istunnoissa keskitytään todistelemaan rajan takaa saapuneen hengen olevan aidosti se, jonka meedio on ilmoittanut hänen olevan. Yleensä vain kerrotaan, että hengillä on rajan takana kaikki hyvin.

Facebookin ’yliluonnollisissa’ yksityisissä ryhmissä esiintyy näkijöitä, jotka kertovat aistivansa maan piirissä olevia henkiä, jotka syystä tai toisesta eivät ole menneet eteenpäin. He kertovat, että heillä on kyky keskustella näiden henkien kanssa ja he ohjaavat niitä eteenpäin ”valoon”, Brittiläinen kirjailija Kate Christie (1965) kertoo, että toisen maailmansodan aikana sodassa kuolleiden sotilaiden sekavuustilassa olevia henkiä tuli hänen luokseen ja alitajuisesti hän auttoi niitä eteenpäin (sivut 35-51).

Katrina Berg (2013) kertoo kirjassaan, miten hän vapauttaa ihmisiä tarrahengistä. Tarrahenget ovat maan piirissä olevia henkiä jotka eivät ole omillaan, vaan ovat tarrautuneet sopiviin ihmisiin, aiheuttaen heille monenlaista haittaa. Hänen kokemuksensa mukaan monet rajut mielialan vaihtelut ovat tarrahenkien aiheuttamia. Tarrahenkiterapeutteja on olemassa runsaasti eri puolilla maailmaa.


Mitä jää käteen

Itse pidän parhaina tietolähteina kuolemanrajakokemuksia, koska ne ovat yksilöllisiä ja ilman ulkopuolista vaikutusta tai välittäjää. Ne ovat monipuolisia ja kokemuskertomuksia on kerätty tuhansia tutkittaviksi. Niissä on vain yksi heikkous: ne eivät ulotu lopullisen kuoleman rajan taakse. Myös muilla menetelmillä lopullisen rajan takaa näyttää olevan vaikeampaa saada tietoa kuin lopullisen rajan tältä puolelta.

Kuolemanrajakokemukset ovat vaikeasti kielellisesti kuvattavissa. Esimerkiksi monissa kertomuksissa mainittu ajan puuttuminen on vaikeasti hahmotettavissa. Niistä kuitenkin hahmottuu mielestäni karkea kuva, jota hallitsevat kokemusten suuret vaihtelut ja nopeat ympäristön muutokset. Kiintetä rakennelmia ei useimmiten ole, vaikka niistä joskus kerrotaan. Samanlaisina pysyviä ja monien kokijoiden toistuvasti kuvaamia ympäristöjä ei taida löytyä.

Michael Newtonin hypnoosissa saaduista tiedoista koostettu järjestelmä ja Nosso Lar -kanavointi eroavat toisistaan paljon. Sen lisäksi kumpikin järjestelmä eroaa melkoisesti kuolemanrajakokemuksista. Voisi ajatella, että tietojen hankkimismenetelmä on vaikuttanut lopputulokseen. Toisistaan riippumattomia yksityiskohtaisen tiedon hankkimisia lopullisen kuoleman rajan takaa pitäisi olla käytettävissä enemmän.

Voidaan myös ajatella, että kokemukset tuonpuoleisesta ovat yksilöllisiä, kokijan kokemuksista ja mielikuvituksesta riippuvia. Toisaalta kuitenkin kuolemanrajakokemukset tuovat esiin asioita, jotka ovat vastoin kokijan maailmankuvaa. Ateisti joutuu myöntämään Jumalan olemassaolon tai rajakokemus on vastoin kokijan uskonnollisia käsityksiä. Myös rahan ja vaikutusvallan hankkimiseen keskittyneet ihmiset joutuvat usein muuttamaan elämänsä suunnan.

Saatavissa olevan kokemusaineiston perusteella lopullisen kuoleman rajan takana näyttää olevan hyvin monenlaisia ympäristöjä ja monia tasoja. Näyttää olevan paljon valinnan varaa, mihin uskoa ja mihin ei. Yksikäsitteistä ja selvää todellisuutta ei kokemusaineistosta mielestäni toistaiseksi ole johdettavissa. Näistä asioista tarvitaan paljon lisää tutkimustietoa. Valitettavasti tieteen valtavirran tabu on esteenä tutkimiselle.

Kirjalliset lähteet

Kate Christie (1965): Apparitions. An Autobiographical Study in Parapsychology. Routledge and Kegan Paul, Lodon. 124 s.

Michael Newton (1994/2004): Sielujen matka. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi. 315 s.

Katrina Berg (2013): Sielu matkalla vapauteen. Basam Books. 254 s.

Linkit

1. Matlock, J. G (2017): Reincarnation Intermission Memories. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 4 November 2025.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/reincarnation-intermission-memories

2. Suomen Henkiopin Liitto
https://www.henkioppi.fi

3. Astral City 1 Nosso lar 1 - Subtitle in English - Full movie about reincarnation.
https://www.youtube.com/watch?v=0uWe-3JYc-Q

4. Audiobook - Nosso Lar: Life in the Spirit World Collection - Book 1
https://www.youtube.com/watch?v=pZQXvPmpGDI

Unet ja parapsykologia

Tieteen käsitys unista

Wikipedioista yleensä löytyy tieteen valtavirran käsitys eri aiheista. Hakusanalla ‘unet’ löytyi seuraavaa tekstiä, linkki (1):

Unennäkö on omakohtainen, subjektiivinen nukkumisen aikana koettava elämys, jossa esiintyy unia – ajatuksia, tunteita, mielikuvia, ääniä ja muita aistimuksia.

Unia on kaukaisista ajoista lähtien pidetty tulevaisuutta ennustavina profeetallisina viesteinä toisesta maailmasta. Tällaisille enneunille ei kuitenkaan ole löydetty tieteellisiä todisteita.

Unien näkemisen tarkoituksesta ei ole tieteilijöiden keskuudessa vieläkään yksimielisyyttä, ja ilmiölle on esitetty useita teorioita. Filosofien, antropologien, psykologien, uskontotieteilijöiden ja neurologien teoriat unien luonteesta, tarkoituksesta ja merkityksestä ovat erilaisia ja voivat olla toisilleen vastakkaisia. Esimerkiksi freudilaisen psykoanalyyttisen uninäkemyksen ja akateemisen kognitiivisen neurotieteen unentutkimuksen välillä on suuri kuilu.

Wikipedioissa tyypillisesti joka käänteessä kerrotaan, että psi-ilmiöistä ei ole löydetty tieteellistä näyttöä.


Unien sisältö

Unien sisällön esittelyssä turvaudun taas Wikipediaan, linkki (2). Calvin S. Hall keräsi 1940-luvulta lähtien aina vuoteen 1985 asti yli 50,000 uniraporttia. Vuonna 1966 Hall ja Robert Van de Castle julkaisivat raportin ‘The Content Analysis of Dreams’, jonka aineistona oli 1000 uniraporttia. Alla on kääntämiäni poimintoja Wikipedian artikkelista.

Hallin tutkimuksessa yleisin unissa koettu tunne oli ahdistus. Muita tunteita olivat hylkääminen, viha, pelko, ilo ja onnellisuus. Negatiiviset tunteet olivat paljon yleisempiä kuin positiiviset. Hallin data-analyysi osoitti, että seksuaalisia unia esiintyy korkeintaan 10 % ajasta ja että ne ovat yleisempiä nuorilla ja teini-ikäisillä.

Unien visuaalinen luonne on yleensä erittäin mielikuvituksellinen, eli eri paikat ja esineet sulautuvat jatkuvasti toisiinsa. Visuaaliset kuvat (mukaan lukien paikat, ihmiset ja esineet) heijastavat yleensä henkilön muistoja ja kokemuksia, mutta keskustelu voi saada erittäin liioiteltuja ja outoja muotoja. Jotkut unet voivat jopa kertoa monimutkaisia ​​tarinoita, joissa uneksija astuu täysin uusiin, monimutkaisiin maailmoihin ja herää ideoilla, ajatuksella ja tunteella, joita ei ole koskaan koettu ennen unta.

Unien sisällöstä lisää poimintoja Wikipediasta linkissä (1):

Ihmisen unet koostuvat pääasiassa kuvista ja äänistä. Sen sijaan maku-, haju- ja tuntoaistimuksia esiintyy harvoin, ja näistä toiminnoista vastaavat aivojen alueet eivät ole unien aikana aktiivisia. Uni voi olla mustavalkoinen tai värillinen. Unen kohtaukset eivät seuraa toisiaan selkeässä järjestyksessä. Ihminen voi nähdä unta vain asioista ja tunteista, joista hän tietää valvetilassaan. Unessa asiat voivat kuitenkin yhdistyä uudenlaisella tavalla. Unet ovat symbolisia ja pääasiassa epäloogisia, sillä aivojen tietoiset ja rationaaliset osat eivät unen aikana ole aktiivisia.

Unessa esiintyvistä tunteista yleisimpiä ovat pelko, raivo, yllätys, ilo, suru ja häpeä. Tavallisia tapahtumia ja tilanteita unissa ovat esimerkiksi takaa-ajo, esteen kohtaaminen, lentäminen, putoaminen, kaatuminen, kuolema, itsen näkeminen nuorena tai vanhana, raskaus, syntymä, koetilanne, eroottinen tai romanttinen tilanne, pukeutuminen, alastomuus, myöhästyminen, menetys, hylkääminen, sieppaus, kuolleen näkeminen, kuuluisan ihmisen näkeminen ja WC-käynti. Unissa esiintyy usein esimerkiksi vettä, tulta, ruokaa, eläimiä ja kasveja.

Oma tyyppinsä ovat ahdistavat painajaisunet, jotka yleensä herättävät nukkujan. Myös koettuja traumaattisia tapahtumia voidaan kokea unissa yhä uudelleen ja uudelleen.

Unien muistamista parantaa se, että niihin kiinnitetään huomiota. Tärkeätä on pitää unipäiväkirjaa, johon unet kirjoitetaan heti heräämisen jälkeen.


ESP-unet

ESP-unet sisältävät selviä yksityiskohtia, joitka eivät ole unen näkijän tiedossa eikä hän olisi voinut arvata niitä päättelemällä.

Alkuun muutama ESP-uni Vauva-lehden keskustelupalstalta. Tätä keskustelua ei sieltä enää löytynyt. Tapaukset ovat anonyymien kirjoittamia ja tarkistamattomia, mutta myös tarkistetut tapaukset ovat hyvin samantyyppisiä.

Näen usein enneunia, ihan tavallisista keskusteluista ja usein vain sivulauseessa huomautan keskustelukumppanille, että mä olen muuten nähnyt tästä unta.

Tavallaan pelkään tätä taitoani, mutta en haluaisi poiskaan antaa.

Kerran lapsena olin mennyt isälle sanomaan yöllä, ihan umpiunessa, että katso isä mitä tässä listassa on, katso nyt siinä on sinun nimesi mitä meille nyt käy. Seuraavana päivänä isän työpaikalla irtisanottiin joukko ihmisiä, isäni mukaanlukien, ihan yllättäen.

Kerran suunnilleen samanikäisenä aamulla sanoin äidilleni, että Timo on kuollut. Timo oli opettajani. Äiti sanoi, että se oli vaan unta. No, opettaja ei tullut kouluun sinä päivänä, ja parin päivän päästä koululla kerrottiin että opettaja oli kuollut. Tosin ei sinä aamuna kun minä siitä puhuin, mutta sinä aamuna oli saanut kohtauksen ja vaipunut tajuttomaksi josta ei enää herännyt.

J. B. Rhinen vaimo Louisa Rhine keräsi aikanaan laajan kertomuskokoelman spontaaneista psi-kokemuksista. Tapausten loppuyhteenvedossa hän kertoi, että 65 % kaikista ESP-kokemuksista saatiin unissa, (D. Saunders (2015), linkki 3).

Rhine havaitsi myös, että useimmat ennaltatietämiskokemukset tapahtuivat unissa, joista 60 % oli realistisia, eli ne kuvasivat tulevaa tapahtumaa sellaisena kuin se sitten tapahtui. 15 % oli epärealistisia unia, eli mielikuvituksellisia tai symbolisia. Muista kuin unista 20 % oli intuitioita ja 5 % hallusinaatioita (näkö-, kuulo-, tunto- tai hajuaistimuksia), edelleen Saundersin mukaan.

Unissa saadaan selittämätöntä psi-tietoa menneisyyden tapahtumista, parhaillaan tapahtuvista asioista ja tulevaisuuden tapahtumista.

Oma tyyppinsä ESP-unista ovat jälleensyntymistapausten äitien näkemät ilmoitusunet.

Linkin (4) alunperin saksankielisellä videolla on unien erikoisilmiöiden monipuolista käsittelyä.


Yhteiset unet

Yhteiset unet ovat sellaisia, että niissä vähintään kaksi henkilöä näkee riittävän selvästi saman unen. Jos tarkkoja ja epätavallisia yksityiskohtia on riittävästi, niin unessa on ollut selittämätöntä tiedon siirtymistä eli mukana on psi-vaikutusta. Esimerkkejä Vauva-lehden keskustelusta:

Pelottavinta minusta on ollut se, että sekä äiti että minä näimme samana yönä saman unen. Emme asu samassa taloudessa ja välimatkaa noin 80km. Äitini soitti aamulla ja kertoi nähneensä ahdistavan unen ja miettivänsä mitähän se tarkoittaa. Sitten hän kertoi juuri saman unen jonka itse olin nähnyt. Unissamme oli vain pieni sanavivahde. Eräs henkilö sanoi unessa molemmille saman asian, mutta hiukan eri sanoin.

Näen myös enneunia kuolemista, mutta en ikinä siitä henkilöstä, joka kuolee vaan unessa joku toinen henkilö kuolee, silloin tiedän, että joku tuttavapiirissä kuolee pian. Näen myös samoja unia kuin lapseni.

Niin ja aviomiehen kanssa menevät usein unet ristiin, ts näemme samaa unta.

Wikipedioissa ei kerrota yhteisistä unista. Nettihaulla aiheesta löytyy vain vähän artikkeleita ja mainintoja. Linkin (5) keskustelussa käsitellään yhteisiä unia ja siellä kerrotaan joitakin omia kokemuksia aiheesta. Yhdessä viestissä on kahden saman unen näkijän kertomukset unestaan:

My version:

In my dream, we were living in some sort of a large artist loft/co-op spare (don't actually live in one, own a house) and I had an art show going on that I was trying to get ready for. For some reason we had this very large aquarium with 3 medium sized/big pet turtles. One of the turtles escaped the aquarium because the lid of the aquarium was not totally covering the aquarium. My parents showed up to the art show and my dad was trying to help me rescue this turtle who was walking around on the floor. I didn't want anyone to step on or hurt the turtle. My dad and I struggled to put the turtle back in the aquarium and I suggested putting one of the window screens over the aquarium.

Husband's version:
In his dream, again, somehow we had an aquarium with a pet turtle. I think in his dream it was one turtle and a small turtle. Our cats (or maybe it was just one of the cats) got the lid off of the aquarium and was trying to play with or even eat/kill the poor turtle. So, my husband was trying to rescue this turtle.

Yksityiskohdissa on eroja, mutta akvaario ja merikilpikonnan pelastaminen mielestäni oikeuttavat pitämään unia yhteisinä. Myös tarkemmin samanlaisista henkilökohtaisista unista kerrotaan joillakin videoilla.

Lisätietoa aiheesta on linkissä (6). Siellä kerrotaan myös, että selkounia hallitsevat voivat käydä unimaailmassa tapaamassa toisiaan. Eräällä väliaikaisesti näytetyllä videolla haastateltu kertoi, että on perustettu ryhmiä, jotka harrastavat yhteisiä tapaamisia unimaailmassa. Joku unennäkijä kertoi, että yhteinen uni nähtiin eri öinä eikä samanaikaisesti.


Selkounet

Selkounista löytyy runsaasti aineistoa, jopa Wikipediassa, linkki (7):

Selkouni (myös selväuni, kirkas uni ja lucid-uni, engl. lucid dream) on unta, jota nähdessään henkilö tiedostaa näkevänsä unta. Useimmiten selkounessa pystytään myös jossain määrin vaikuttamaan unen sisältöön, esimerkiksi liikkumaan unimaailmassa oman mielen mukaan tai vuorovaikuttamaan unihahmojen kanssa. Selkounet koetaan usein lähes yhtä aidon tuntuisiksi kuin valveilla tehdyt havainnot.

Psykologian opiskelijoilla eri maissa tehdyissä kyselytutkimuksissa selkounia kertoi nähneensä 47–82 prosenttia vastaajista. Toistuvasti selkounia kertoi näkevänsä 20 prosenttia. Brittiläisistä lapsista 44 prosenttia kertoi nähneensä vähintään yhden selkounen, ja saksalaisista lapsista ja nuorista noin 51 prosenttia kertoi nähneensä selkounta. Sukupuolten välillä ei ole havaittu eroa selkounien näkemisen määrällä, joskin naisilla on tapana kertoa unistaan useammin kuin miehillä.

Selkounitila voi aiheuttaa unennäkijälle syvällisiä ja mystisiä kokemuksia esimerkiksi omasta merkityksestä ja ykseyden tunteesta kaikkeen olevaiseen. Jotkut kertovat käyttävänsä selkounia apuna henkiseen kasvuun.

Annekatrin Puhle on kirjoittanut Psi-ensyklopediaan artikkelin selkounista, linkki (8). Hänen mukaansa tyypillisiä selkounikokemuksia ovat seuraavat:

1. Liikkuminen vapaasti hallitulla nopeudella ja lentäminen, jonka avulla unikeho kulkee salamannopeasti mihin tahansa.
2. Aineen läpäiseminen (suljetut ovet ja ikkunat, seinät, muut unihahmot)
3. Sellaisten ihmisten tapaaminen, jotka ovat täysin vieraita tai jotka tunnetaan, mutta asuvat kaukana tai jotka ovat kuolleet, myös ihmisiä jotka ovat täysin vieraita.
4. Yhteyden saaminen luontoon.
5. Filosofisten ja henkisten oivalluksien saaminen uusien kokemusten kautta, omien käsitysten tarkistaminen aineellisesta elämästä ja niin sanotusta todellisuudesta.

Parapsykologia tulee mukaan kuvioihin silloin, kun unimatkoilla ja tapaamisissa saadaan tarkistetusti oikeata tietoa, joka ei olisi unennäkijällä ennestään. Mielenkiintoisia ovat myös tavatut unihenkilöt tai olennot.

Selkounitapaamisia Puhle jaottelee seuraavasti:

1. Kaksi uneksijaa näkevät spontaanisti samaa tai samankaltaista unta, tapaamatta toisiaan niissä unissa.
2. Unennäkijä tapaa toisen henkilön unessa, ja tämä toinen henkilö näkee sisällöltään samanlaista unta, mutta ei muista tavanneensa ensimmäistä uneksijaa omassa unessaan.
3. Kaksi uneksijaa tapaavat samansisältöisessä unessa ja molemmat muistavat sen jälkeenpäin.
4. Yksi uneksija tapaa toisen henkilön unessa ja saa myöhemmin selville, että tämä henkilö ei nähnyt samaa tai samanlaista, vaan toteutti valvetilassa sen, mitä ensimmäinen henkilö oli nähnyt unessaan.
5. Toisen tai molempien unennäkijöiden unet osuvat tarkoituksellisesti yhteen.

Mielestäni tutkimuksen ja filosofian kannalta tärkeä kysymys on: mikä on sellainen unimaailma, josta voidaan saada yhteisiä kokemuksia?


Linkkejä

1.Wikipedia: Unennäkö
https://fi.wikipedia.org/wiki/Unenn%C3%A4k%C3%B6

2.Wikipedia: Dream
https://en.wikipedia.org/wiki/Dream

3.Saunders, D. (2015): Dreams and ESP. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 2 March 2025.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/dreams-and-esp

4. Consciousness in Sleep and Dream | Experiences with the "Little Brother of Death"
https://www.youtube.com/watch?v=V63wDGJH1GM
Bewusstsein in Schlaf und Traum | Erlebnisse mit dem „kleinen Bruder des Todes“
https://www.youtube.com/watch?v=MAFdt-1EXgA

5. Mutual Dreaming(2 people share the same dream)
https://www.dreamviews.com/beyond-dreaming/3334-mutual-dreaming-2-people-share-same-dream.html

6. What Are Shared Dreams and How Can You Have Them?
https://www.dreams.co.uk/sleep-matters-club/what-are-shared-dreams-2

7. Wikipedia: Selkouni
https://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni

8. Puhle, A. (2017). ‘Lucid Dreaming’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 24 February 2025.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/lucid-dreaming

Suomalaista tiedettä

 

Olen monessa yhteydessä kertonut, miten nuivasti tieteen valtavirta suhtautuu parapsykologiaan. Tällä kertaa otan esimerkiksi pro gradu -tutkimuksen, jonka aihe sivuaa parapsykologiaa: "Ydintiedon sekaannukset ja intuitiivinen ajattelutyyli ennustavat paranormaaleja ja uskonnollisia uskomuksia". Tutkimuksesta mielestäni paistavat esille ne oletukset ja tietty sokeus, jotka ovat yleisiä tieteen edustajien ajatuksissa.

Opinnäytetyö tehtiin Helsingin yliopiston Lääketieteelliseen tiedekuntaan psykologian alalta vuonna 2020. Tutkimus on vapaasti luettavissa linkissä (1).

Keskityn tässä jutussa vain paranormaalien uskomusten osuuteen, joten uskonnolliset uskomukset jäävät vähemmälle. Jatkossa jätän lainauksista lähdetiedot pois selkeyden vuoksi.

Tutkimuksessa käytettyjä käsitteitä

Tutkimuksessa käytetään omaa vakiintunutta terminologiaansa, josta on hyvä olla selvillä. Termejä ei määritellä järjestelmällisesti, vaan selityksiä tippuu esiin siellä täällä tutkimuksen eri vaiheissa. Kognitiiviselle vinoumalle en löytänyt napakkaa määritelmää. Alla on joitakin annettuja selityksiä tutkimuksessa käytetyille käsitteille.

Sekä uskonnolliset että paranormaalit uskomukset ovat perinteisten määritelmien mukaan yliluonnollisia, koska ne olettavat, että fysikaalisen todellisuuden lisäksi on olemassa muita todellisuuksia, joissa luonnonlait eivät päde, ja jotka eivät ole todistettavissa tieteen keinoin.

Paranormaalit uskomukset käsittävät uskomuksia erilaisiin yli-inhimillisiin kykyihin ja voimiin, kuten tulevaisuuden ennustamiseen, noituuteen, yliaistillisiin kykyihin ja telepatiaan. Kuten uskonnolliset uskomukset, myös paranormaalit uskomukset käsittävät ajatuksia kuolemattomasta sielusta ja mielen ja ruumiin erillisyydestä. Tällaiset ajatukset näyttäytyvät paranormaaleina uskomuksina jälleensyntymiseen, kehosta irtautumisen kokemuksiin ja kuolleiden kanssa kommunikointiin.

Ydintiedon sekaannuksia arvioitiin Lindemanin ym. kehittämällä asteikolla, joka koostuu 15 ydintiedon sekaannus -väittämästä sekä kolmesta vertauskuvallisesta ja kolmesta kirjaimellisesta kontrolliväittämästä. Ydintiedon sekaannus -väittämät sisältävät sellaisen tiedon sekaannuksia, jonka lasten tiedetään oppivan yhdistämään psykologisiin, fysikaalisiin ja biologisiin ilmiöihin asianmukaisesti kouluikään mennessä. Tällaisia väittämiä ovat esimerkiksi ”Maa haluaa vettä”, ”Mieli koskettaa toista” ja ”Talo tietää historiansa”.

Ennen asteikon täyttämistä koehenkilöille havainnollistettiin esimerkkien avulla, mitä tehtävässä tarkoitettiin kirjaimellisella (”Sibelius oli säveltäjä”) ja vertauskuvallisella (”Ystävät ovat elämän suola”).

Intuitiivinen tai Tyypin 1 tiedonkäsittely on autonomista, eli sen toiminta on pitkälti tietoisesta tarkkaavaisuudesta ja työmuistikapasiteetista riippumatonta. Tällaisen tiedonkäsittelyn on ehdotettu koostuvan useista automaattisista tiedonkäsittelyprosesseista, joille yhteisiä piirteitä saattavat olla tiedonkäsittelyn nopeus, assosiatiivisuus sekä heuristiikkojen, toiminnallisesti erikoistuneen ja tunnepohjaisen tiedon hyödyntäminen tiedonkäsittelyssä.

Analyyttinen tai Tyypin 2 tiedonkäsittely on puolestaan työmuistikapasiteetista riippuvaista, ja sen toiminta näyttäisi olevan luonteeltaan hidasta, sarjallista, kognitiivista ponnistelua vaativaa ja korreloivan jossain määrin yleisen kognitiivisen kapasiteetin kanssa.

Keskeisempi ajattelun piirre yliluonnollisten uskomusten kyseenalaistamisessa saattaa sen sijaan olla pyrkimys tarkastella omia uskomuksia ja mielipiteitä kriittisesti ja huomioida päätöksenteossa useita eri näkökulmia. Tällaista ajattelutyyliä on kutsuttu ajattelun avoimuudeksi. Itsearvioidun ajattelun avoimuuden on aiemmissa tutkimuksissa havaittu ennustavan parempaa suoriutumista esimerkiksi rationaalista päättelytapaa ja konfliktin tunnistusta mittaavissa tehtävissä.

Tutkimuksen lähtökohtia

Parapsykologian kannalta tutkimuksen tärkeitä lähtökohtia ja huomioita ovat seuraavat:

Tavoitteet: Yliluonnollisten uskomusten on ehdotettu juontavan universaaleista evoluution myötä kehittyneistä kognitiivisista vinoumista. Yleisten ajattelutyylien on puolestaan havaittu ennustavan yksilöiden välisiä eroja yliluonnolliseen uskomisessa. Näitä yliluonnollisten uskomusten kognitiivisia selittäjiä on kuitenkin tutkittu toisistaan irrallaan eikä niitä ole aikaisemmin teoreettisesti integroitu toisiinsa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli yhdistää näitä lähestymistapoja, ja selvittää välittävätkö yksilölliset erot intuitiivisessa ja analyyttisessä ajattelutyylissä kahden kognitiivisen vinouman, ydintiedon sekaannusten ja perusteettoman teleologisen ajattelun, yhteyttä paranormaaleihin ja uskonnollisiin uskomuksiin.

Mikä saa ihmisen laittamaan uskonsa jumaliin, henkiin ja muihin näkymättömiin voimiin, joiden olemassaololle ei ole mitään todistusaineistoa? Tämä on kysymys, joka on pohdituttanut tutkijoita kautta aikojen. Vuonna 2020 yli 80 % ihmiskunnasta kuuluu johonkin uskontokuntaan. Vaikka perinteinen uskonnollinen uskominen ja uskonnollisiin uskomusjärjestelmiin identifioituminen on laskenut voimakkaasti läntisissä maissa, kuten Euroopassa ja Yhdysvalloissa, yliluonnolliset uskomukset ovat yleisiä myös sekularisoituvissa maissa.

Kommentteja tutkimuksen lähtökohdista ja käsitteistä

Tutkimuksen tieteellisenä lähtökohtana kerrotaan, että yliluonnollisten asioiden "olemassaololle ei ole mitään todistusaineistoa". Väitettyä todisteiden puutetta voisi kommentoida muistuttamalla, että on olemassa Yhdysvaltain tieteen kattojärjestöön AAAS:ään kuuluva tiede nimeltä parapsykologia, jota tohtori- ja professoritasoiset tutkijat ovat harjoittaneet jo hyvin reilusti yli sadan vuoden ajan.

Parapsykologian tilanne olisi katastrofaalinen, jos tutkijat eivät olisi löytäneen psi-ilmiöille kerrassa mitään todistusaineistoa näin pitkän ajan kuluessa. Todellisuudessa arkistot ovat pullollaan tätä hyvin tutkittua aineistoa, sekä kokeellisen tutkimuksen tuloksia että tarkistettujen spontaanen psi-ilmiöiden havaintojen kokoelmia ja analyyseja.

Sen lisäksi, että psi-ilmiöistä ei tutkimuksen tieteellisen oletuksen mukaan ole olemassa mitään todistusaineistoa, niin tieteellisen oletuksen mukaan psi-ilmiöt myöskään "eivät ole todistettavissa tieteen keinoin". Muistuttaisin, että sana todistaminen ei kuulu empiirisen tieteen sanastoon, koska mitään yksittäistä havaintoa tai teoriaa ei voida todistaa lopullisesti oikeaksi.

Edellä lainaamani lauseet eivät ole tiedettä. Niiden pätevyyttä ei perustella tieteellisesti, vaan ne ovat pelkkiä väitteitä tai oletuksia. Tieteessä kaiken pitää perustua tutkittuun tietoon eli luotettaviin lähteisiin tai omiin tutkimuksiin eikä perustelemattomiin oletuksiin. Tiede on tieteellisten menetelmien soveltamista tutkimuksessa eikä tieteellisen tutkimuksen kohteille tiettävästi ole olemassa rajoituksia.

Ydintiedon sekaannuksia arvioitiin asteikolla, joka koostuu 15 ydintiedon sekaannus -väittämästä sekä kolmesta vertauskuvallisesta ja kolmesta kirjaimellisesta kontrolliväittämästä. Etsin, mutta en löytänyt näitä tutkimuksessa käytettyjä väittämiä, jotka olisivat olleet tärkeitä tietää työn arvioimiseksi.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Joitakin lainauksia tutkimuksen kirjallisuuskatsauksesta:

Tieteellisen tiedon lisääntymisestä huolimatta, yliluonnolliset uskomukset näyttää siis pitävän pintansa. Osa tutkijoista onkin ehdottanut, että yliluonnolliseen uskominen on ihmiselle luontaista. Evoluutiopsykologian ja kognitiivisen uskontotieteen tutkijoiden mukaan yliluonnolliset uskomukset ovat intuitiivisesti houkuttavia, sillä ne pohjaavat evoluution myötä kehittyneisiin kognitiivisiin vinoumiin, jotka ovat saattaneet aikanaan edistää ihmislajin selviytymistä.

Yliluonnolliseen uskovien on ehdotettu olevan taipuvaisia suosimaan ja tukeutumaan ajattelussaan intuitiiviseen ”sisäiseen ääneensä”. Analyyttistä ajattelutapaa suosivien on puolestaan ehdotettu suhtautuvan skeptisesti yliluonnollisiin uskomuksiin, jotka eivät ole loogisesti tai tieteellisesti perusteltavissa.

Koska yliluonnolliset uskomukset sisältävät loogisia ristiriitaisuuksia, jotka eivät kestä analyyttistä tarkastelua, analyyttisen ajattelutyylin on oletettu liittyvän vähäisempään yliluonnolliseen uskomiseen. Analyyttistä ajattelutapaa suosivien henkilöiden on ehdotettu suhtautuvan skeptisesti tällaisiin uskomuksiin, koska he tarkastelevat ajatuksiaan ja uskomuksiaan kriittisesti, tunnistavat niissä ilmeneviä loogisia ristiriitoja ja ”poisuskovat” tällaisia ristiriitoja sisältäviä uskomuksia.

Ydintiedon sekaannukset eivät näytä katoavan tieteellisen kouluttautumisen myötä, vaan tällaisia sekaannuksia esiintyy myös yliopisto-opiskelijoilla, eikä yliopistossa opiskeltujen vuosien määrä näytä olevan yhteydessä sekaannusten määrään.

Lainauksia tutkimuksen tuloksista:

Intuitiivinen ajattelutyyli ennusti kohtalaisen voimakkaasti molempia uskomustyyppejä, mutta oli voimakkaammin yhteydessä paranormaaleihin uskomuksiin. Ajattelun avoimuus oli sen sijaan yhteydessä ainoastaan uskonnollisten uskomusten vähäisyyteen, muttei ennustanut paranormaalien uskomusten vähäisyyttä.

Tutkimustulosten mukaan ydintiedon sekaannukset ja intuitiivinen ajattelutyyli ovat keskeisiä yliluonnollisia uskomuksia selittäviä kognitiivisia tekijöitä. Tulokset viittaavat siihen, että erityisesti intuitioihin luottavat henkilöt saattavat olla taipuvaisia hyväksymään ajattelussaan intuitiivisia psykologisen, biologisen ja fysikaalisen ydintiedon sekaannuksia, mikä saattaa ilmetä yliluonnollisten uskomusten hyväksymisenä.

Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että eri uskomustyyppien selitysmekanismeissa saattaa olla eroja: erityisesti paranormaalit uskomukset saattavat ilmentää kognitiivisia vinoumia, kuten ydintiedon sekaannuksia.

Risen (2016) on ehdottanut, että ihmiset saattavat tietyissä tapauksissa olla motivoituneita tukeutumaan yliluonnollisiin uskomuksiin, vaikka he tunnistaisivat, että uskomus on loogisesti virheellinen. Tämä saattaa selittää sitä, miksi analyyttinen ajattelutapa tässä tutkimuksessa ennusti voimakkaasti vähäisempää ydintiedon sekaannusten määrää, muttei silti ollut juurikaan yhteydessä vähäisempien paranormaalien uskomusten raportoimiseen.

Omat loppukommenttini

Mielestäni tutkimuksen kirjallisuuskatsaus ja toteutus ovat mallikkaat. Lähteisiin on vedottu asiallisen tarkasti. Tutkimuksen kirjalliset kyselyvastaukset on kerätty huolella ja käsitelty tilastollisesti hyvin ja monipuolisesti, sen mukaan kuin ymmärrän. Pidän kuitenkin puutteena sitä, että vastaaja-aineiston sukupuolijakaumasta ei kerrota mitään.

Tutkimuksen tulokset ovat mielestäni päteviä. Uskoisin, että laajalle levinneet uushenkiset ajatukset ovat olleet vaikuttamassa tuloksiin. Uushenkiset ihmiset pitävät psi-ilmiöitä itsestään selvyytenä, korostavat intuition merkitystä ja luonnontieteellisen perustiedon vähäisyyden vuoksi heillä on epäfysikaalisia uskomuksia. Tämä on tietenkin karkea yleistys, mutta suunta on mielestäni selvä.

Tutkimuksessa kerrotaan monin sanankääntein, että paranormaalit uskomukset eivät ole loogisesti tai tieteellisesti perusteltavissa. Pidän tätä ajatusta virheellisenä, sillä empiiriset tieteet perustuvat luotettaviin havaintoihin. Jos havainnot ovat ristiriidassa teorian kanssa, niin teoriaa pitää vähintään muokata havaintoaineistoon sopivaksi. Luotettavia havaintoja ei voi kumota teorialla eikä logiikalla.

Parapsykologia perustuu spontaanisti ja kokeellisesti tehtyihin havaintoihin. Ne voidaan kumota vain osoittamalla ne selvästi virheellisiksi.

Tutkimuksesta puuttuu täysin psi-kokemusten empiria. Sana kokemus esiintyy gradussa vain kerran, nimityksen 'kehosta irtautumisen kokemus' yhteydessä. Sanaa havainto ei esiinny ollenkaan kokemuskertomusten yhteydessä. Kokemuskertomusten sisältöä ei avata missään vaiheessa, vaan kaikki kuitataan sanalla uskomus.

Työssä ihmetellään sitä, miten sitkeästi yliluonnolliset uskomukset pitävät pintansa:

Tieteellisen tiedon lisääntymisestä huolimatta, yliluonnolliset uskomukset näyttää siis pitävän pintansa.

Ydintiedon sekaannukset eivät näytä katoavan tieteellisen kouluttautumisen myötä, vaan tällaisia sekaannuksia esiintyy myös yliopisto-opiskelijoilla, eikä yliopistossa opiskeltujen vuosien määrä näytä olevan yhteydessä sekaannusten määrään. Lindemanin ja Aarnion (2007) mukaan ydintiedon sekaannusten säilyminen ajattelussa voidaan ymmärtää ajattelun kaksoisprosessointiteorioiden avulla: sekaannukset kumpuavat intuitiivisesta tiedonkäsittelystä ja säilyvät intuitiivisen tiedonkäsittelyn selitysmalleina kouluttautumisen myötä omaksuttujen tieteellisesti tai loogisesti validien selitysten rinnalla.

Yksinkertaisin ja loogisin ajatus ei juolahda näiden tutkijoiden mieleen: ‘yliluonnolliset uskomukset’ ovat niin sitkeitä siksi, että lukemattomilla ihmisillä on erittäin selviä ja vakuuttavia omakohtaisia psi-kokemuksia, koulutuksesta riippumatta. Ydintiedon sekaannuksia puolestaan esiintyy enimmäkseen luonnontieteellisen koulutuksen puutteen vuoksi.

Vaikka tutkimus toteutettiin muodollisesti hyvin, niin maailmankuvaan liittyvät lähtöoletukset eivät anna mairittelevaa kuvaa suomalaisesta tieteestä.

Linkit

1. Liisa Vaalasranta (2020):Ydintiedon sekaannukset ja intuitiivinen ajattelutyyli ennustavat paranormaaleja ja uskonnollisia uskomuksia (Pro Gradu –tutkielma)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/323291/Vaalasranta_Liisa_pro_gradu_2020.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Kokeellinen tutkimus

Olen jo vuosikausia ollut kiinnostunut lähinnä spontaaneista psi-ilmiöistä. Alkuaikoina luin suuret määrät kokeellisen tutkimuksen raportteja. Loputtoman yksityiskohtaiset koeasetelmien ja kontrollitoimenpiteiden esittelyt ja yleensä heikkojen tulosten tilastolliset käsittelyt alkoivat vähitellen tuntua puuduttavilta. Siksi olen jopa vähän laiminlyönyt kokeellista tutkimusta.

Parapsykologian kokeellinen tutkimus on täyttänyt alan aikakauslehdet runsaan sadan vuoden aikana. Lähdeaineiston laajuuden ja monipuolisuuden vuoksi tämä juttu jää erittäin pintapuoliseksi.

Kokeellinen tutkimus on tärkeätä

Suomalaisen Wikipedian tynkä-artikkelin mukaan:

Kokeellinen tutkimus on tutkimus, jossa selvitetään hyvin harvan, yleensä yhden tai kahden, muuttujan vaikutusta tutkimuskohteeseen. Kokeellisessa tutkimuksessa voidaan esimerkiksi kasvattaa kasveja eri hiilidioksidipitoisuuksissa ja tutkia kasvueroja. Eli kyseessä on syy-seuraussuhde.

Parapsykologiassa ollaan vielä osittain alkeellisemmalla tasolla, eli kokeellisella tutkimuksella pyritään osoittamaan, että psi-ilmiöitä on olemassa. Tieteen valtavirran nihkeä suhtautuminen parapsykologiaan on pakottanut tähän.

Monissa lähteissä väitetään, että luotettavaa tietoa saadaan vain kokeellisella tutkimuksella. Ellei ilmiötä pystytä osoittamaan koetoistoin, niin sitä tuskin on olemassa. Mielestäni näin ankara kanta ei ole perusteltu. Ilmiön olemassaolo on mahdollista osoittaa myös luotettavin havainnoin, jos ilmiö toistuu riittävän usein. Esimerkiksi avaruuden suuret etäisyydet, massat ja energiat asettavat rajoituksia kokeiden tekemiseen, mutta se ei kyseenalaista tähtitieteen asemaa tieteenä.

Kokeellisen tutkimuksen päämääriä

Parapsykologian kokeellisessa tutkimuksessa on pyritty esimerkiksi seuraaviin päämääriin:

1. Osoittamaan psi-ilmiöiden olemassaolo. Monet parapsykologit ovat aikojen kuluessa olleet vakuuttuneita, että psi-ilmiöiden olemassaolon osoittamisen vaihe on jo ohitettu.
2. Selvittämään psi-ilmiöiden taustamekanismit.
3. Kehittämään parapsykologialle kattava teoria.
4. Saavuttamaan tieteen valtavirran tunnustus, että parapsykologia on tiede. Monien tutkijoiden mielestä tämä tapahtuu parhaiten selvittämällä taustamekanismit ja kehittämällä kunnollisen teorian.
5. Selvittämään psi-ilmiöiden yleisyys suuren yleisön keskuudessa.
6. Löytämään ihmisiä, jotka onnistuvat kokeissa keskimääräistä paremmin.
7. Löytämään olosuhteet, joissa psi-ilmiöt tulevat parhaiten esiin.
8. Opettamaan koehenkilöitä saavuttamaan parempia tuloksia.
9. Taustalla on koko ajan vaikuttanut ajatus, että voitaisiin osoittaa tietoisuuden jatkuminen kuoleman jälkeen.
 

Katsaus kokeelliseen tutkimukseen

Linkissä (1) on erinomainen katsaus kokeellisesta tutkimuksesta parapsykologiassa. Myös linkissä (2) on laaja esittely kokeellisesta tutkimuksesta.

1800-luvun lopulla eturivin fyysikko William Crookes tutki fysikaalisia meedioita kokeellisesti. Tuolloin myös alettiin tehdä telepatiakokeita ja korttien arvauskokeita, joiden tuloksia käsiteltiin tilastollisesti.

1930-luvulla kasvitieteen tohtori Joseph Banks Rhine (Linkki 3) otti tehtäväkseen osoittaa psi-ilmiöiden olemassaolon laajoin koesarjoin, käyttäen aluksi satunnaisia koehenkilöitä. Häntä pidetään nykyaikaisen parapsykologian perustajana. Hän otti käyttöönsä ns. Zener-kortit, joissa pakkaan kuuluu yhteensä 25 korttia, joissa on 5 erilaista kuviota, 5 kappaletta kutakin: ympyrä, risti, aaltoviivat, neliö ja tähti. Laajojen koesarjojen tuloksista ilmeni, että ESP on riippumaton etäisyydestä.

Seuraavana loogisena askeleena oli yrittää osoittaa Zener-korttien avulla, että myös ennalta tietäminen on olemassa. Viimeisenä vaiheena Rhine teki vielä psykokinesiakokeita nopilla. Laajojen koesarjojen tilastollisesti erittäin merkittävät tulokset eivät kuitenkaan saaneet tieteen valtavirtaa suosiolliseksi parapsykologialle.

1930-luvulla otettiin käyttöön Ganzfeld-menetelmä, jolla pyrittiin lisäämään ESP:n esiintyvyyttä koesarjoissa. Ongelmana olivat usein ympäristöstä tulevat aistihavainnot, jotka häiritsivät keskittymistä kokeeseen. Ganzfeldissä koehenkilö pyrittiin eristämään ympäristön aistihavainnoista asettamalla hänet lepoasentoon, valaisemalla punaisella valolla silmien eteen asetetut pingispallon puolikkaat ja antamalla kuulokkeista esim. valkoista kohinaa, linkki (4).

1960-luvulla aloitettiin Maimonides Medical Centerissä kokeellinen ESP-tutkimus unien avulla. Vakuuttavista tuloksista huolimatta laboratorion rahoitus loppui ja se lakkautettiin vuonna 1978, linkki (5).

1960-luvulla aloitettiin myös kaukokatsomiskokeet, joista kehittyi merkittävä tutkimushaara, linkki (6).

Internetin käyttöönotto ja tutkimusvälineiden kehitys ovat tuoneet mukanaan laajan kirjon erityyppisiä tutkimuksia, linkki (7).

Aivoihin liittyvästä psi:stä kertovassa artikkelissa on katsaus moniin tutkimuksiin, linkki (8).


Kokeellisen tutkimuksen tuloksia

En löytänyt Psi-ensykopediasta parapsykologian kokeellisen tutkimuksen tuloksia esittelevää yhteenvetoartikkelia, mikä on mielestäni huomattava puute. Siksi teen niistä katsauksen lähinnä ulkomuistista.

Tutkimusraporttien tilastollisesti käsitellyt tulokset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Pieni joukko on ollut jopa selvästi negatiivisia, suuri enemmistö satunnaisia tai heikosti merkitseviä ja pienehkö joukko vahvasti merkitseviä tuloksia. Harvinaisina on saavutettu myös tähtitieteellisen pieniä todennäköisyyksiä. Kokeellisella tutkimuksella on saatu esiin joukko löysiä tilastollisia 'lakeja', joita psi-ilmiöt noudattavat. Esimerkiksi:

1. ESP on riippumaton ajasta ja paikasta. Tietojen tarkistaminen vaikeutuu, kun ajallinen tai paikallinen etäisyys kasvaa.
2. ESP:tä ei voi rajoittaa materiaalisilla esteillä.
3. Muuntuneet tajunnantilat edistävät psi:tä.
4. Ulospäin kääntyneet henkilöt saavat parempia tuloksia kuin sisäänpäin kääntyneet.
5. Hyvä ilmapiiri kokeissa parantaa tuloksia.
6. Tulokset riippuvat kokeiden tekijöistä, linkki (9).
7. Toistokokeissa ja pitkissä koesarjoissa tulokset yleensä heikkenevät alkuun verrattuna.
8. Psi-vaikutus voi toimia myös vastakkaiseen suuntaan halutusta. Ilmiö vaikeuttaa tutkimusta, koska tarvitaan suurempia koemääriä verrattuna vain yhteen suuntaan toimivaan psi-vaikutukseeen.

Psi-ilmiöiden esiintyvyydestä suuren yleisön keskuudessa saaduista tutkimustuloksista olen kirjoittanut toisaalla täällä:

Karkeana lopputuloksena voidaan esittää, että 33 - 50 % ihmisistä uskoo kokeneensa spontaaneja psi-ilmiöitä. Tulos on ollut riippumaton kulttuurista ja kansallisuudesta. Naiset ovat ilmoittaneet kokemuksistaan selvästi useammin kuin miehet.

Kokeellisen tutkimuksen ongelmia

Kokeellisen tutkimuksen perustavaa laatua oleva ongelma on psi-ilmiöiden hallitsemattomuus. Suunnitellun seuraavan koesarjan tulosta ei voida milloinkaan etukäteen ennustaa. Parapsykologian krooninen rahapula estää riittävän laajojen toistokokeiden järjestämisen.

Skeptikot ja tieteen valtavirran edustajat ovat väittäneet, että parapsykologit jättävät julkaisematta tutkimukset, joissa psi-vaikutus on olematon tai mitätön. Jos kaikki julkaistaisiin, niin psi-vaikutus häviäisi olemattomiin. Tilastollinen tarkastelu on kuitenkin osoittanut, että sellaisia määriä heikkoja tuloksia ei ole voinut jäädä pöytälaatikkoon.

Kaikissa tieteissä parapsykologia mukaan lukien on ollut houkutuksena ja pahimmillaan tapana parantaa tuloksia kahdella tavalla:
1. Kokeiden havaintoaineiston kerääminen lopetetaan kokeiden edullisessa vaiheessa.
2. Tehdään moninkertainen tilastollinen tarkastelu, jossa parhaat tulokset tuottava menetelmä valitaan lopulliseen raporttiin.

Parapsykologian kokeellisessa tutkimuksessa pitäisikin olla sääntönä, että koesuunnitelma julkaistaan etukäteen ja suunnitelluista koemääristä ja tilastollisista tarkasteluista ei poiketa loppuraportissa.

Kaikissa tieteissä on aina esiintynyt vilppiä kokeiden teossa. Parapsykologiakaan ei ole säästynyt vilpiltä. Aiheesta on artikkeli linkissä (10). Kirjoittajan loppupäätelmä on, että on perusteltua ajatella, että parapsykologian tutkimuksessa on esiintynyt vähemmän vilppiä kuin muissa tieteissä.

Koehenkilöiden vilpillisyydestä ja sen torjunnasta on pitkä artikkeli linkissä (11).

 

Linkkejä

1. Broughton, R. (2015): ‘Experimental Parapsychology’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. <https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-parapsychology>. Retrieved 15 April 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-parapsychology

2. Douglas M. Stokes (2007, kirja): The Conscious Mind and the Material World: On Psi, the Soul and the Self. 4. The Evidence for Psi: Experimental Studies.

http://www.newdualism.org/papers/D.Stokes/Experimental_Psi.html

3. Rhine Feather, S. and Ensrud, B. (2018): ‘JB Rhine’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 17 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/jb-rhine

4. Parker, A. (2017): ‘Ganzfeld ESP’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/ganzfeld-esp

5. Wehrstein, KM and McLuhan, R. (2023): ‘Maimonides Dream Telepathy Research’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research.  Retrieved 17 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/maimonides-dream-telepathy-research

6. Schwartz, S. (2017): ‘Remote Viewing’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/remote-viewing

7. Duggan, M. (2020): ‘Experimental Psi: Recent Innovations’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 202
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-psi%C2%A0recent-innovations

8. Duggan, M. (2022): ‘The Brain and Psi’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/brain-and-psi

9. Palmer, J. (2017): ‘Experimenter Effects’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimenter-effects

10. Roe, C. (2018). ‘Fraud in Science and Parapsychology’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 28 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/fraud-science-and-parapsychology

11. George P. Hansen (1990): Deception by Subjects in Psi Research. The Journal of the American Society for Psychical Research, Vol. 84, No. 1, January 1990, pp. 25-80.
http://www.tricksterbook.com/ArticlesOnline/DeceptionBySubjects.html

Spontaanien psi-ilmiöiden moninaisuus

 

Päivitetty 13.12.2023

Minulla on arkistossani tuhatkunta kokemuskertomusta spontaanitapauksista ja olen lukenut ja kuullut niitä aikojen kuluessa paljon lisää. Ajattelin, että olisi kiinnostavaa yrittää tehdä niistä jonkinlaista suppeaa yleiskatsausta.

Käytän tässä kokemuskertomusten käsitteitä ja mielikuvia. Jätän yksittäisten kertomusten totuusarvon ja maailmankuvan tällä kertaa sivuun.

Olen valikoinut kokemuskertomukset monista lähteistä. Eri kokemustyyppien yleisyyden arviointi olisi mielenkiintoinen, mutta erittäin työläs tehtävä.

Satunnaisilmiöt

Tarkoitan satunnaisilmiöillä hämmästyttäviä kokemuksia, jotka toistuvat vain muutaman kerran yhden ihmisen elämässä tai ovat yleisiä, mutta helposti selitettävissä sattumiksi. Hämmästyttävistä yhteensattumista on oma juttunsa toisaalla  täällä.

Satunnaiskokemukset ovat useimmiten samanlaisia kokemuksia kuin ne, joita tulee esiin erilaisissa yhteyksissä, joista on jaottelu alla.

Ojennan käden kohti puhelinta ennen kuin se edes soi ja tiedän kuka minulle soittaa katsomatta näyttöä yms.

Monesti saatan rueta yhtäkkiä ajattelemaan jotain ihmistä ja kohta se sama ihminen soittaa tai tekstaa tai muuten vaan törmään häneen yllätäen..outoa..

Joskus otan puhelimen käteen ja ajattelen soittaa vaikka "Tiinalle", niin samalla kun painan nappia etsiäkseni "Tiinan" numeron niin sillä painalluksella vastaan puheluun. Soittaja on tietenkin "Tiina". Tämä on tapahtunut monta monta kertaa vaikka kenen ihmisen soittaessa. Hassuinta se on silloin kun kyseessä on ihminen jonka kanssa ei tule usein puhuttua puhelimessa :)

Myös mä oon nähny äitini kanssa samoja unia, samoten oon nähny unta numerosarjasta, joka sittemmin piti paikkansa ja oli lapseni syntymäaika (tämä unen näkeminen tapahtui n. 2v ennen lasta), todisteena on kirje, johon tuolloin olin kirjoittanut numerot ja lähettänyt kaverille.

Olen pari kertaa nähnyt samaa unta äitini kanssa. Toisella kertaa nähtiin unta jostain koirasta, en enää muista sitä tarkemmin, mutta aika pelottava painajaistyylinen uni se oli. Aamulla kerroin äidille ja hän kyseli, että oliko se koira iso ja harmaa ja oliko siellä niittyä? Nyökkäsin ja äiti sanoi nähneensä samaa unta ja ihmetelleensä, koskei pitkiin aikoihin ollut painajaista nähnyt.

Karmivaa nähdä ihan täysin samaa unta kahden muunkin henkilön kanssa...vaikka niitä ei edes tunne...

Makasimme kimppakämpässä yömyöhällä vielä jutellen keskenämme, sänkyjen välillä oli n. metrin rako jossa yhtäkkiä välähti todella kirkas valonleimaus, joka sitten singahti ikkunasta metsikköön. Katottiin toisiamme monttu auki... ja todella molemmat tämä nähtiin eikä keksitty mikä se voisi olla.

Seuraavana yönä kissani kuolemasta itkeä nyyhkyttelin sängyssäni, ja yhtäkkiä minusta tuntui kuin joku katselisi minua! Nousin sängyssäni istumaan, ja itku loppui. Ulkona oli jo pimeää, mutta pihakuusen oksien välistä hehkui outoa valoa, joka pian hävisi, mutta valoläiskä ilmestyi sängyn viereiselle seinälle. Tuijotin valoa seinässä, joka hitaasti pieneni ja pieneni, ja ollessaan suurinpiirtein pääni kokoinen jämähti paikoilleen. Se oli uskomaton tunne. Mä en uskaltanut koskea siihen, tuijotin vaan.  

Ekas omas asunnos kuului yhtäkkiä kova kolahdus. Enkä kuvitellut sitä koska kissakin pomppas pystyyn sohvalla. Totesin et nyt sit tuli vessas peilikaappi alas ja kattoon. Oli paikoillaan. Sit seinän toisella puolen oli tiskikaappi niin äkkiä kattoon onko sieltä hylly pudonnut mut ei ollut. Naaourista ei voinut tulla ku olivat lomalla. Kun palasivat kysyin et oliko niillä joku kaappi pudonnut ku kova rysäys kuului mut ei ollut.

Herkkien ihmisten tuntemukset

Näillä tarkoitan aistimuksia, joita muut paikalla olevat eivät tunne. Niitä ei voida erottaa aistiharhoista. Parapsykologian kannalta tärkeitä ovat aistiharhat, jotka tuovat oikeata tietoa selittämättömällä tavalla. Useimmiten tuntemukset kuitenkin jäävät selittämättömiksi. Oikeata tietoa tulee herkille ihmisille myös intuitioina.

Satunnaiset jälleensyntymismuistot ja intuitiivinen tieto tuntemattomien ihmisten elämästä kuluvat myös tähän yhteyteen.

Mä tunnen usein jonkun "ylimääräisen" ihmisen/hengen/olennon huoneessa. Joskus se saattaa ohi mennen koskettaa, joskus se vetää hiuksista, joskus se päästää huokauksen. Kylmät väreet kuuluvat aina näihin kosketuksiin.

Välillä tuntuu kylmiä ilmavirtauksia kasvoilla, tai sitten lämpimiä, yleensä kyllä kylmiä. En tiedä laittasinko vedon syyksi mutta noita on siis aina ja kaikkialla, olispahan kesä tai talvi tai nukuinpahan vaikka sellasessa huoneessa jossa ei ole mitään vetoa tms.

'Erikoisihmiset'

Näkijät ovat erikoisihmisiä, usein synnynnäisesti. Jotkut ovat erikoisihmisiä ilman näkijän kykyjä. Jotkut herkistyvät kuolemanraja- tai ufokokemuksen jälkeen.

Sähkölaitteet temppuilevat usein näiden henkilöiden läheisyydessä. Kun he suuttuivat, niin hehkulamppuaikaan lamput poksahtelivat rikki. Tavaroita katoaa heidän lähellään, joskus lopullisesti ja joskus ne löytyvät entiseltä paikaltaan tai hyvinkin merkillisestä paikasta.

Erään tuttavani ympärillä kuuluu harvakseltaan matkimisääniä, esimerkiksi kuin helmi pomppisi kovalla alustalla, aluksi harvakseltaan ja loppua kohti kiihtyen. Eikä helmeä tai sellaista alustaa ole kohdassa, mistä ääni kuuluu. Myös apportteja esiintyy.

Taulu lensi kaksi metriä miun ja mieheni keskelle kun otettiin sanallisesti harvoja kertoja yhteen oikein kunnolla. Siinä oli vielä rivi kissapulloja ko taulun edessä. Ne ei hievahtaneetkaan.

 

Kuoleman hetkellä

On olemassa kertomuksia monista ilmiöistä kuoleman hetken aikoihin. Alla on muutama esimerkki näistä kokemuksista:

Aistin kuoleman. Kun pappani kuoli, heräsin keskellä yötä yhtäkkiä. Pappa oli saanut samaan aikaan yöllä sydänkohtauksen.

Enoni kuollessa hän kävi jättämässä jäähyväiset sisaruksilleen. Yksi tädeistäni oli herännyt puhelimen soittoon, ja kun oli vastannut, siellä ei ollutkaan ketään. Äitini ikkunan taakse tuli pieni lintu hakkaamaan nokallaan ikkunaan kunnes äitini oli hereillä. Toisen enoni luona olivat valot syttyneet itsekseen. Kaikki nämä siis samaan aikaan kun enoni kuoli.

Ranne- ja seinäkelloni pysähtyivät tietyyn aikaa. Myöhemmin kuulin, että vaarini oli kuollut silloin.

Äitini oli saattohoidossa ja vanhassa kotitalossa, jossa silloin olin, oli yöllä useita sekunteja kestävä valoilmiö, huomattavan kaunista, pehmeää valoa. Katsoin sitten kelloa. Puolen tunnin päästä palvelutalosta soitettiin, että äitini oli kuollut juuri samalla minuutilla kuin tämä valoilmiö oli.

Potilashuoneista osa oli 6 hengen huoneita. Yöllä oli yhdestä 6 hengen huoneesta tullut hoitaja kutsu ja kun hoitaja meni tämän kutsuneen potilaan luokse hän kertoi jonkun seisoskelleen yhden sängyn vierellä ja hän sitten oli sitä ihmetellyt tovin ja kutsui siksi hoitajan. Hoitaja oli sitten mennyt katsomaan tätä potilasta, jonka sängyn luona joku oli seisoskellut, niin se potilas oli kuollut.

Kuulin kuinka ulko-ovi kävi ja joku tuli sisälle minun kotiin eteisestä kuului kassien maahanlaittoääni. Kysyin kuka tuli niin , vastasi minä Mirja. Menin eteiseen eikä ollut ketään, ja ulko-ovi oli lukossa, kun kokeilin. Sitten soi puhelin ja ilmoittivat että Mirja kuoli noin 30 min sitten sairaalassa.

Kun minun mummuni, - joka oli mulle kuin toinen äiti- kuoli, pysähtyi ainakin minun ja äitini luona kellot mummun kuolinaikaan, klo 12:40. Virallinen toteamisaika voi olla hieman myöhemmin, koska mummun kuolema oli yhtäkkinen ja odottamaton, vaikka olikin sairaalassa, ja hoitajat olivat löytäneet hänet elottomana vuoteesta. Puhelu kuolemasta oli tullut äidille klo 13 jälkeen. Muistaakseni hoitajat olivat löytäneet hänet n. klo 12:50. Koko päivän tunsin silloin mummun olevan läsnä, ja kerran sen päivän aikana tunsin myös voimakkaan tönäisyn. Vasta myöhemmin tuli äidin kanssa puhe tuosta kellojen pysähtymisestä. Jossain yhteydessä tulin maininneeksi asiasta, ja äiti totesi pienen hiljaisuuden jälkeen, että "niin pysähtyi täälläkin".

 

Edesmenneet

Näyttää siltä, että edesmenneet läheiset antavat joskus merkkejä itsestään. Yleisimpiä ovat unet, joissa edesmennyt kertoo, että hänen on nyt hyvä olla ja parhaassa tapauksessa hän antaa tietoa, joka on jälkeenjääneille tärkeätä. Mutta mielestäni hereillä tapahtuvat aistihavainnot ovat mielenkiintoisempia.

Isoisäni kuoleman jälkee minä ja silloinen poikaystäväni kuulimme hänen yskivän usein talossamme. Samaa ns. tupakkayskää jota oli vuosikaudet yskinyt. Siskoni näke hänet monesti sumuisena hahmona, kunnes pikkuhiljaa nämä ilmiöt loppuivat.

Näin mummuni vaikka hän oli kuollut. ihan elävänä edessä

10 vuotta sitten,kun pappani kuoli olimme muutama päivä kuoleman jälkeen tätini luona muistelemassa pappaa. Meitä oli 5 aikuista ja 2 nuorta (13 ja 15 vuotiaat). Kukaan meistä ei todellakaan aiemmin uskonut mihinkään yliluonnolliseen. Siinä juttelimme kaikessa rauhassa keittiössä ja näimme takapihalla kaksi kynttilää palamassa. Tätini arveli työkavereidensa ottaneen osaa suruun tuomalla kynttilät sinne. Mietimme kuinka huomaavainen ele. Toinen kynttilöistä sammui hetken kuluttua ja sanoimme 13 vuotiaalle, että kävisi sytyttämässä sen uudelleen. Hän kävi, mutta tuli pian hölmistyneenä takaisin sanoen, että ei siellä mitään kynttilöitä ole. Kävimme kaikki ulkona katsomassa, mutta kynttilöitä ei tosiaan ollut missään, eikä myöskään mitään jälkiä lumessa. Pappa kävi meidät vielä hyvästelemässä.

Henkimaailmasta vierailtaessa tuoksut (hajut myös) usein mukana. Myös koputukset, musiikki jne. Omat rakkaat ovat lähestyneet myös herätyskellon aikaa siirtämällä, esineitä liikuttamalla, valoja vilkuttamalla, tv ja radio päälle laittamalla jne

Kerran kävi yhdessä työpaikassa niin, että erään huoneen potilas alkoi kertomaan hänelle vieraasta naisesta, joka oli käynyt vierailulla hänen huoneessaan. Vierailija oli esitellyt itsensä tälle potilaalle nimeltään. Tämä vierailija oli kyseisessä huoneessa aiemmin kuollut potilas.

Kummitteluilmiöt

Kyseessä ovat ilmiöt, jotka toistuvat samassa paikassa ainakin jonkin aikaa. Yleisimpiä ovat koputukset, askeleiden äänet ja esineiden liikkuminen. Mielenkiintoisia ovat matkimisäänet, joita vastaavia esineiden kaatumisia, liikkumisia tai särkymisiä ei todellisuudessa tapahdu.

Edellisenä yönä havahduimme siihen molemmat. Viime yönä vain minä heräsin siihen. Se kuulostaa siltä kuin ontolla muovisella kappaleella koputtaisi puuhun. Kuuntelimme sitä edellisyönä pitkään sängyssä, mutta se ei loppunut. Lopulta kävelin olohuoneeseen ja se loppui samantien. Sama juttu viime yönä. Naputus jatkuu niin kauan kunnes menen olohuoneeseen, josta ääni kuuluu. AIvan kamalaa. Syytä äänelle en ole löytänyt.

Työpaikallani on ollut jo pitkään painostava ja ahdistava energia, jopa pelottavaa olla. Yksin ollessa ei ole tuntunut olevansa yksin. Kattolamput ja liiketunnistin ovat menneet päälle itsestään, on kuulunut selittämätöntä kolinaa ja eräs henkilö näki myös harmaan hahmon. Tilassa vierailulla ollut koira oli myös todella peloissaan joissain huoneissa eikä suostunut menemään joka paikkaan. Tämä ei todellakaan ollut normaalia käytöstä kyseiselle koiralle.

Vanhassa kodissa oli normaalia että tavarat lenteli monesti viikkoa ilmassa. Auton avaimet lähti ilmaa usein tiskipöydältä ja kaapista joku viskoi olohuoneeseen asti vaatteita.

Edellisessä asunnossa ikkunalla roikkui sydänvalaisin metalliketjussa. Olin naulannut sen suoraan ketjun yhdestä lenkistä kiinni ettei ainakaan tipahda kun naulan kanta oli sen verran iso reikään verrattuna. Kaikkea meillä oli jo sattunut ja yksi ilta kun kaveri tuli kylään sanoin hänelle että meillä kummittelee. Siinä samalla kun kaveri rupesi naureskelemaan, lamppu tippui rytinällä alas. Naula tiukasti edelleen kiinni ja ketju lattialla. Eihän sitä takaisin saanut kun ketjun lenkit tosiaan oli niin pieniä siihen naulan kantaan verrattuna. Kaveria ei enää naurattanut ja yritettiin miettiä kaikki mahdolliset teoriat miten se pystyi tippumaan alas. Ketju täysin ehjä ja naula edelleen tiukasti kiinni seinässä

Nyt vilkastui vielä entisestään viikonlopun/itsenäisyyspäivän aikoihin tämän talon toiminta... Yläkertaan (tyhjä kylmä vintti) menevillä portailla kuuluu selvästi iltaisin askeleita. Lauantai iltana koputettiin voimakkaasti ulko-oveen, koiratkin alkoi murista, mutta ei siellä ketään ollut. Myös outoja "tömähdyksiä" kuuluu talosta iltaisin/öisin, mutta vaikea paikantaa suuntaa.

Ei oo lennelly mutta liikkuneet kyllä. Mm kuulin yöllä että keittiön tuolia siirrettiin (siinä oli pullokassi roikkumassa ja kuulin ääneen kun tölkit ja pullot kilisi). Aamulla tuoli oli tosiaan vedetty pöydän alta pois. Kerran yöllä kuulin rysähdyksen ja menin kattomaan niin mun kitarat jotka on kokovartalopeilin molemmin puolin, olivat siirtyneet paikoiltaan n. 40 cm. Tuo oli aikaa kun mua peloteltiin öisin muutenkin, ja hahmot ja nuo kaikki asiat loppuivat seinään kun tein puhdistuksen taloon.

 

Yhteydenottokokeilut

Meediot ottavat yhteyttä henkimaailmaan. He tuottavat ihmisille lohdutusta ja toivoa. Heidän toimintansa ei kuulu spotaanitapausten piiriin. Myös noituudessa otetaan yhteyttä henkimaailmaan, mutta siihen alueeseen en halua puuttua.

Aakkoslautaa käyttävät yleensä uteliaat ja kokeilevat nuoret. Siinä yritetään ottaa yhteyttä tuonpuoleiseen. Olen lukenut monia kertomuksia rajuista ilmiöistä näissä yhteyksissä. Valitettavan usein ne näyttävät totena kerrotuilta kaupunkitarinoilta. Mutta uskoisin, että ei savua ilman tulta tässäkään asiassa.

Spiritismiin en enää koskisi pitkällä tikullakaan sen jälkeen, mitä teini-iän kokeilujen jälkeen alkoi tapahtumaan.

On tätä tullut nuorena kokeiltua useammankin kerran. Ja toiminut on..jopa niin hyvin, että mikään ei saisi minua enää istumaan tuon pelilaudan ääreen. Mehän nuorisoporukassa kans alussa syytettiin toisiamme lasin liikuttelusta. Kyseltiin asioita, joita ei kenenkään ringissä mukana olleen pitäisi tietää. Kun siltikin vielä epäiltiin, päätettiin sitten kysyä asioita vuorollaan omissa ajatuksissa. Siis ei sanottu ääneen. Esim. kysyin mielessäni mikä on äitini toinen nimi (kukaan paikalla olijoista ei sitä siis kuullut) ja sain oikean vastauksen kirjain kirjaimelta. Siinä vaiheessa alkoi olla pakko uskoa, että joku siellä vastaa.

Muistan, että omassa huoneessani alkoi tapahtumaan outoja asioita tuon spiritismin aloittamisen jälkeen. Tiedän, että moni voi olla ihan sattumaa/niihin on luonnollinen selitys/mielikuvitusta, mutta kyllä se jätti teinityttöön sellaiset traumat, että hirvittää vielä tänäkin päivänä. Eräs karmivimmista jutuista oli sellainen, että perus teinityyliin koko huoneeni oli vuorattu erinäisten 90-luvun hittibändien/näyttelijöiden pärstöillä, "vapaata" tilaa seinillä ei ollut lähes ollenkaan. No, eräänä iltana nukkumaan käydessäni yksi juliste tipahti lattialle, no, ei siinä mitään, sinitarra joskus pettää ja kyllähän noita aina tasaisin väliajoin tippui muutenkin lattialle. En siis välittänyt siitä ollenkaan, vaan yritin jatkaa unia. Yhtäkkiä julisteet alkoivatkin tippumaan jokainen yksitellen lattialle, siis kaikki, yhtään ei jäänyt seinille! Sitä ei voi oikein mitenkään selittää

Kyllä, leikittiin spiritismii niin pyhä maria ei saanut olla enää seinällä. [ilmeisesti putosi alas]

Älkää lapset ikinä leikkikö spiritismin kanssa! Meillä oli joskus semmonen lauta ja päätettiin ihan vaan huvikseen kokeilla, että toimiiko se vai ei. No kyllä toimi. Heti ensinmäinen (ja samalla viimeinen ) kysymys mitä esitettiin oli, että missä piru on. Samantien kaatui kokonainen iso kirjahylly. Se leikki jäi siihen. En suosittele.

Eläinkokemukset

Eläinkokemuksia näyttää olevan kahdenlaisia ja ne keskittyvät kissoihin, koiriin ja joskus hevosiin. Eläinten aistit ovat paljon herkemmät kuin ihmisillä. Joskus ne reagoivat johonkin, mitä ihmiset eivät aisti, ne katsovat jotakin tiukasti, pelkäävät silminnähden tai käyttäytyvät oudosti.

Toisissa kokemuksissa rajan taakse menneet eläimet antavat merkkejä itsestään – tai niihin kiintyneet ihmiset kuvittelevat niin surussaan.

Pelottavinta mitä minulle on tapahtunut on kun jotain 10 vuotta sitten makasin illalla sängyssä lukemassa kirjaa ja nyt jo edesmennyt kissamme nukkui jalkopäässä. Yhtäkkiä kissa hyppäsi sängyllä pystyyn ja alkoi tuijottaa yhtä kohtaa huoneessa ja sähisi selkä köyryssä. Minua alkoi hirveästi pelottaa ja aloin rukoilemaan mielessäni. Olisko kissa ehkä minuutin tuijottanut sitä kohtaa ja sähissyt ja sitten rauhoittui.

Rakas perheenjäsenemme, kissavahus siirtyi ajasta ikuisuuteen taannoin. Tänään tapahtui outoja, jokaikinen kissakoriste mitä kodista löytyy ( ei niitä hirveetä määrää ole, ehkä 10 yhteensä) tipahti lattialle. Siis...en ole tämmöistä kokenut vielä koskaan. Ikkunat kiinni joten tuultakaan ei voi syyttää, tosin ei noi painavammat mistään vedosta edes tipahtaisi.

Välillä tuntenu ku jo poismenny kissapappa hypänny viereen nukkuu tai puskenu. Välillä kuulunu tassuttelun ääniä ja näkyn nurkan taa häipyvä hännänpää.

Meillä naukui ja raapi ovea päästäkseen sisään, kuten oli eläessään tapana. Hyppäsi myös sänkyyn. Tätä kesti n. kk verran kuolemasta.

Mun koirani makaili usein keittiön pöydän alla ja pitä päätään jalkaterieni päällä siinä istuessani...kuoli yli 18vuotiaana, terverotuinen pohjanpystykorva. Tunsin tuon kuonon painan vielä 2 vuotta   

Tassun kynnet rapisi lattialla pitkään.

Mun edesmenneen koiran, Manun tassunjäljet kuului parin viikon ajan, lopetuksen jälkeen   Manulla oli todella tunnistettavat askeleet ja tietyt paikat omassa kodissa, mistä myös askeleet kuului   Lelut myös liikkui vaikka toinen meidän koirista oli vieressä nukkumassa eikä siinä ollut minkäänlaista ilman vetoa

Meillä kissat kattoo kerran molemmat yläkertaan pitkän aikaa eikä siälä mitään ollu. Tuli vähä spooki olo.  Toissapäivänä ovi kävi. Mäkin kuulin sen ja kissat kattoi ovelle kans. No sielläkään ei ollu ketään.

Kokemuskertomusten laatu

Kokemuskertomusten laatu on mielestäni huonontunut vuosikymmenien kuluessa. Yhteiskunnan ja koulujärjestelmän epäonnistuminen näkyy ajattelemattomuutena, hutiloivana ja epätäsmällisenä kielenkäyttönä ja yksityiskohtien puutteena. Kun juttu on vain "scary", niin se riittää. Sellaiset kokemuskertomukset eivät anna luotettavaa kuvaa kertojasta eivätkä hänen kuvaamistaan tapahtumista. Usein tulee mieleen jostakin kuultu kaupunkitarina, jota levitetään tositapahtumana eteenpäin.

Monien kokemuskertomusten totuusarvoa voidaan selvittää tarkistuksilla eli kenttätutkimuksella. Itse olen pyrkinyt tarkistamaan tärkeiltä tuntuvat tapaukset kysymällä lisätietoja. Kokemukseni mukaan tarkistukset johtavat joko kertomusten totuusarvon kasvamiseen tai heikkenemiseen. Kertoja on joko kertonut kokemuksensa tarkasti oikein tai liioitellut tapahtumia tai erehtynyt tulkinnoissaan.

Tähän juttuun valikoimani kertomukset voivat olla todellisia psi-kokemuksia tai sitten ei. Ne voivat olla yhteensattumia, väärintulkintoja, yleisiä harha-aistimuksia, kansanperinnettä, kaupunkitarinoiden muunnoksia tai keksittyjä tarinoita. Ihmisen mielikuvituksella ei ole rajoja. Tarkistusten puuttuessa tuntemattomien ihmisten kertomukset jäävät epävarmoiksi. 

Pitkältä ajalta tuntemieni tuttavien kertomuksista menen takuuseen. Lisäksi olen lukenut parapsykologien arkistoista satoja tarkistettuja tapauksia. Kun tuntemattomat ihmiset kertovat samanlaisista kokemuksista, niin uskoisin huomattavan osan kertomuksista pitävän paikkansa. Mielestäni hälyn joukosta on helposti löydettävissä selvä signaali.

Kulttuurin vaikutus

Suomalainen kansanperinne sisältää runsaasti yllä kuvattuja kokemustyyppejä. Folkloristit nimittävät joidenkin tapahtumien kokijan kokemuksia elämyksiksi ja omakohtaisia kertomuksia niistä memoraateiksi. Folkloristi Pasi Klemettinen (1997) lainaa kirjaksi painetussa väitöskirjassaan folkloristia ja uskontotieteen professoria Lauri Honkoa, s. 113:

Lauri Honko kirjoittaa supranormaalin elämyksen vaativan aina syntyessään "supranormaalin tradition tuntemista, yleistä harjaannusta ja valmiutta kokea tietynlaisia elämyksiä".

Memoraatit olisivat siten pelkkää 'kansanperineen aktuaalistumista' ilman totuusarvoa. Omana perusteltuna käsityksenään Klemettinen kuitenkin esittää seuraavaa:

Poltergeistia käsittelevien memoraattien perusteella voi kuitenkin väittää, että on olemassa supranormaaleita ilmiöitä, jotka tunkeutuvat ihmisten arkitodellisuuteen ilman näennäistä syytä tai funktiota, tunsivatpa ilmiön kokijat kyseistä traditiota tai eivät.

Satoihin memoraatteihin tutustumisen seurauksena olen päätynyt samaan tulokseen kuin Klemettinen. Mutta kyllähän niistä kertomuksista usein myös paistaa läpi usko henkimaailmaan ja henkisiin voimiin. En kuitenkaan pidä mahdollisena, että suurin osa näistä kokemuskertomuksista selittyisi pelkällä henkiuskolla tai että ne olisivat väärintulkintaa tai keksittyjä tarinoita.

Kirja

Pasi Klemettinen (1997): Mellastavat pirut. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 687, Miktor 1997. 245 sivua.