torstai 10. marraskuuta 2022

Näkijät – osa 2


Linkin (16) debunkkausvideon otsikkokuva..

Pidän tässä nimitystä näkijä (psyykikko) kattokäsitteenä, joka sisältää sellaiset ihmiset, jotka kertovat, että heillä on jatkuvasti toimivia psyykkisiä kykyjä. Sellaisia henkilöitä ovat ainakin meediot, selvänäkijät, parantajat ja noidat. Puhtaat meediot kertovat olevansa yhteydessä vainajahenkien kanssa. Puhtaat selvänäkijät eivät pyri sellaiseen yhteyteen, vaan kertovat saavansa tietoja kaukaisista asioista, menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Jotkut sanovat olevansa sekä meedioita että selvänäkijöitä. Nimityksissä esiintyy jonkin verran horjuvuutta.

Näkijät – osa 1 käsitteli näkijöitä Suomessa ja oman kokemukseni kannalta. Tässä kakkososassa keskityn siihen, miten heihin yleisesti suhtaudutaan ja näkijöiden kansainväliseen tutkimukseen. Olen jo aikaisemmin käsitellyt sekä fysikaalisten meedioiden että PK-kykyjen (metallintaivutus, merkilliset voimat ym.) tutkimusta tässä blogissa.


Näkijät julkisuudessa

Wikipediat ovat erinomaisia tietolähteitä ja monet turvautuvat niihin. Mitä siis näkijöistä kerrotaan suomalaisessa tai englanninkielisessä Wikipediassa, linkki (1). Suomalaisen Wikipedian esittely on hyvin suppea:

Psyykikko (engl. psychic < muinaiskreik. ψυχικός 'sieluun liittyvä') tarkoittaa henkilöä, joka väittää omistavansa paranormaaleja kykyjä. Sana on laina englannin kielestä. Yhdenkään psyykikon olemassaolosta ei ole saatu tieteellisen konsensuksen varmistusta. Heidän on laajalti väitetty käyttävän toiminnassaan taikatemppuja, huijausta ja itsepetosta.

Englanninkielinen Wikipedia on paljon laajempi. Siellä kerrotaan näkijöiden historiasta ja populaarikulttuurista ja luetellaan nimeltä suuri joukko näkijöitä. Tutkimusta esittelevän osion otsikko on mielenkiintoinen: Criticism and research – kriittisyys ennen kaikkea. Todetaan, että väitetyt psyykkiset ilmiöt voidaan selittää monilla perinteisen tieteen esittelemillä tavoilla. Loppupäätelmä ei ole suurikaan yllätys:

Although many people believe in psychic abilities, the scientific consensus is that there is no proof of the existence of such powers, and describes the practice as pseudoscience.

Internet-kotisivuilta ja YouTubesta löytyy näkijöiden julkisuuden populaarikulttuurinen puoli, jossa kaupalliset toimijat mainostavat palveluitaan ja näkijäkoulutuksiaan. Vakavamielistä ja tieteellisen pätevää tutkimusta näkijöiden kyvyistä löytyy mielestäni yllättävän vähän verrattuna aiheen yleiseen suureen julkisuuteen.


Meediotutkimusta

Julie Beischel antaa erinomaisen yhteenvedon meedioiden tilanteesta julkisuudessa ja heistä tehdystä tutkimuksesta Psi Encyclopediassa, linkki (2). Hänen arvionsa kahden viime vuosikymmenen tutkimusten tuloksista on myönteinen aitojen psi-ilmiöiden suhteen:

Taken together, the research performed over the last two decades examining the accuracy of mediums’ statements collected under controlled experimental conditions has effectively demonstrated anomalous information reception (AIR) by mediums.

Mielestäni tehokkainta meediotutkimusta on toistaiseksi tehty Windbridge-tutkimuskeskuksessa, missä Julie Beischel työskentelee, linkki (3). He ovat muodostaneet alustavien kokeiden perusteella sertifioitujen tutkimusmeedioiden ryhmän. Kyseiset meediot olivat tottuneet antamaan tiedot asiakkailleen puhelimitse. Myös kokeiden tehtävät annettiin meedioille puhelimitse, joten se vastasi heidän normaalitoimintaansa.

Alustavien kokeiden jälkeiseen koesarjaan osallistui 20 meediota ja yksittäisiä kokeita tehtiin yhteensä 58 kappaletta, linkki (4). Kokeet tehtiin kuuden osapuolen kesken, joten sokkouttaminen voitiin toteuttaa pätevästi.

Tuloksille tehtiin kolme tilastollista tarkastelua:

1. Yksittäisten kokeiden (n = 31) vastausten osuvuusprosentti. Meedioiden lausunnoista poimittiin kaikki yksikäsitteiset yksityiskohdat luetteloiksi. Oikeiden yksityiskohtien osuvuus oli luokkaa 52 % ja virheellisten 38 %, mikä antoi todennäköisyyden p = 0,002.

2. Kokeiden (n = 58) keskimääräinen kokonaistulos: p = 0,001. (Itselleni jäi laskutapa epäselväksi.)

3. Istujien valintojen (n = 58) vertailu. Oikeita valintoja 66 % ja vääriä 34 %, joista p = 0,01.

Tutkijoiden loppupäätelmä: tarkasti sokkoutetun koesarjan tulokset antavat ymmärtää, että kyseessä oli anomaalinen tietojen saanti. Beischel kertoo lisää Windbridgessä tehdystä meediotutkimuksesta videolla linkissä (5).

Emily Williams Kelly et al. (2011) tekivät kaksiosaisen, mielestäni merkittävän, hyvin sokkoutetun meediotutkimuksen, linkki (6). Siinä ensimmäinen, suppeampi tutkimus ei tuottanut selvää psi-tulosta. Toiseen tutkimukseen osallistui 9 meediota ja 40 istujaa. Meediot antoivat lausuntonsa edesmenneestä kohdehenkilöstä istujan hänestä valitseman valokuvan perusteella. Istujat eivät olleet yhteydessä meedioihin, vaan tutkijat haastattelivat heidät puhelimitse. Tuloksissa jäi sattumalle vain erittäin pieni todennäköisyys, p < 0,0001. Mielestäni tärkeä osatulos ilmenee alla olevasta taulukosta 1:



Taulukko 1. Yhteenveto lausuntojen osumisesta oikeaan kohdehenkilöön.

Kaksi lausuntoa jäi puuttumaan, joten niitä oli yhteensä 38. Taulukosta ilmenee, että 14 istujaa osasi valita oikein oman lausuntonsa viiden vertailulausunnon joukosta. Kakkostilalle valittiin 7 lausuntoa, ja kukaan ei sijoittanut omaa lausuntoaan viimeiseksi. Meedioista parhaan kaikki 6 lausuntoa asetettiin ykköstilalle. Huonoimmin onnistuneen meedion lausuntojen sijoituksen keskiarvoksi tuli 3,67 eli vähän satunnaista odotusarvoa huonompi tulos.

Christian Gaden Jensenin ja Etzel Cardeñan tekemässä koesarjassa tulokset olivat puolestaan kielteiset psi-oletuksen suhteen, linkki (7):

Thus, neither the overall scores nor the average statement ratings for the target SOS were significantly better than expected by chance. These results are not supportive of anomalous cognition during the experiment

Tuossa SOS tarkoittaa yhdestä istunnosta muodostettua eriteltyjen lausuntokohtien kokonaisuutta (series of statements). Maksumuurin takaa löytyisi vielä muutama tutkimus. Myös muutamat skeptikot ovat tarkistelleet meedioiden antamien tietojen luotettavuutta. Odotetusti he eivät olleet huomanneet meedioiden lausunnoissa mitään paranormaalia.

Parapsykologian arkistot epäilemättä sisältävät suuren määrän vanhoja meediotutkimuksia. Psi Encyclopediassa esitellään niin sanottu ristikirjeenvaihto (The Cross-Correspondences) esimerkkien avulla. Monissa yleistajuisissa julkaisuissa ristikirjeenvaihto on esitelty paljon edullisemmassa valossa kuin mitä esimerkit osoittavat. Ristikirjeenvaihto on joidenkin tutkijoiden mielestä vakuuttava, mutta myös epäilyksiä esiintyy.

Yhteenvetona meediotutkimuksista voidaan sanoa, että tarkkaan kontrolloituja tutkimuksia on tehty viime vuosikymmeninä kovin vähän ja että tulokset niissä ovat olleet vaatimattomia verrattuna populaarikulttuurin tarinoihin. Kuitenkin uskon, että lisätutkimuksella voitaisiin saada lisää vakuuttavaa tietoa meedioiden aitojen kykyjen olemassaolosta.


Parantajatutkimusta

Englanninkielisessä Wikipediassa henkiparannus on nimeltään 'energy medicine', linkki (8). Siinä artikkelissa ei ole linkkiä suomenkieliseen Wikipediaan, jossa aihetta käsitellään otsikon 'henkiparannus' alla, linkki (9).

Suomenkielisen Wikipedian mukaan
Henkiparannus
(engl. healing, psychic healing, spiritual healing) tai uskollaparannus (engl. faith healing) on parannusmenetelmä, jossa tukeudutaan rituaaleihin tai yliluonnollisiin voimiin. Henkiparannusta ei ole pystytty tieteen keinoin todentamaan. Siksi sen katsotaan olevan näennäistieteeseen kuuluva paranormaali ilmiö.

Englanninkielisen Wikipedian mukaan
Energy medicine
is a branch of alternative medicine based on a pseudo-scientific belief that healers can channel "healing energy" into a patient and effect positive results.

Henkiparannuksen tutkimuksesta kerrotaan Wikipediassa seuraavaa:

Reviews of the scientific literature on energy healing have concluded that there is no evidence supporting clinical efficacy. The theoretical basis of healing has been criticised as implausible; research and reviews supportive of energy medicine have been faulted for containing methodological flaws and selection bias, and positive therapeutic results have been determined to result from known psychological mechanisms.

Eli siis henkiparannuksen toimivuudesta ei ole olemassa tieteellistä näyttöä.

Psi Encyclopediassa on pitkä artikkeli aiheesta otsikolla ‘Psi Healing Research’, linkki (10). Siinä on seuraava yhteenveto:

This article assesses the quality and outcomes of research into forms of complementary and alternative medicine: intercessory prayer, therapeutic touch, Reiki and Johrei and other forms of spiritual or distant healing. The existing research is found to be suggestive of significant effects, although a lack of rigour across most studies means no positive conclusions can as yet be drawn with confidence.

Sen mukaan siis tieteellistä näyttöä on olemassa, mutta tutkimusten usein riittämättömän kontrolloinnin vuoksi lopullisia myönteisiä johtopäätöksiä ei vielä voida tehdä.

Psi Encyclopediassa on myös artikkeli sosiologian professori William Bengstonin tutkimuksista, linkki (11). Bengston tutustui opiskeluaikanaan Bennett Mayrick -nimiseen mieheen, joka kertoi omaavansa psykometrikon kyvyn. Heidän yhdessä kokeillessaan Mayrick osoittautui myös potilaiden sairauksien löytäjäksi ja parantajaksi.

Bengston on parhaiten tunnettu hiiritutkimuksistaan, joissa onnistuttiin parantamaan hiirille ruiskeilla aiheutettu normaalisti kuolemaan johtava syöpä.

No, kumpi leiri on lähempänä totuutta, Wikipediat vai Psi Encyclopedia? Artikkelien lähdeluettelot paljastavat paljon. Wikipedioihin on valittu lähinnä tasoltaan vaihtelevia skeptisiä artikkeleita ja Psi Encyclopediaan määritelmiä ja tutkimusartikkeleita. Skeptikot syyttävät parapsykologeja aineistojen harhaanjohtavasta valinnasta, mutta mielestäni sellainen valinta on paljon selvempää skeptikkoleirissä.

Kristinuskon joidenkin suuntausten piirissä harjoitetaan parantamista ja parantumistapauksista on olemassa paljon luotettavan tuntuisia kertomuksia. Helluntailiikkeeseen kuuluneet Markus Hirsilä ja Vesa Maanselkä tutkivat kerrottuja parannustapauksia liikkeen piirissä, linkki (12). Varsin suuren työmäärän jälkeen Hirsilän loppuarvio on tällainen:

Oman selvitystyömme haaviin ei runsaasta julkisuudesta huolimatta jäänyt ainuttakaan selkeästi todistettavissa olevaa ihmettä eli lääketieteellisestä ennusteesta merkittävästi poikkeavaa elimellistä parantumista.

Kokemustensa tuloksena Hirsilä erosi liikkeestä ja Maanselkä identifioi itsensä agnostikoksi.


Selvänäkijöiden ja noitien tutkimusta

Selvänäkijätutkimuksesta en löytänyt kunnollisia yhteenvetoja netistä. Yksittäisten kyvykkäiden selvänäkijöiden tutkimuksia on runsaasti parapsykologian arkistoissa, esimerkiksi Sean Harribancen kykyjen tutkimuksia, linkki (13).

Noita määritellään suomalaisessa Wikipediassa seuraavasti:

Noita tarkoittaa ihmistä, jolla uskotaan olevan yliluonnollisia kykyjä. Noitia ovat erilaiset luonnonkansojen tietäjät: poppamiehet, velhot ja šamaanit.

Aitoon Wikipedian tapaan sitten käsitellään ihmisten uskomuksia noidista ja sitä, millaisia tapahtumia historiassa on noitien ja noituuden ympärillä esiintynyt. Psi-ilmiöiden tapahtumisen mahdollisuutta noitien yhteydessä ei tietenkään oteta huomioon.

No, mitä mieltä parapsykologit puolestaan ovat noidista?

Psi Encyclopediassa on artikkeli noituudesta, linkki (14). Yllätys, yllätys – siinäkin noituutta ja noitia käsitellään vain uskomuksina ja noituuden historiana eikä mahdollisista psi-ilmiöistä hiiskuta mitään. Hyvät yhteenvedot noitien psi-kykyjen tutkimuksista taitavat olla tulevaisuuden asia.

Noituus on itselleni epämiellyttävä ympäristö enkä halua viipyä sen piirissä. Pidän sitä hankalana sekoituksena suggestiota ja aitoja psi-kykyjä. Perinnetutkijat ovat voineet löytää kertomuksia hyvinkin konkreettisista näytöistä noitien kyvyistä, mutta hehän eivät voi mainettaan menettämättä tuoda niitä sellaisina esiin.

Minulla on kirja Doreen Irvine (1974): Olin noita. Siitä näyttää olevan uusintapanos vuodelta 2009. Valitettavasti en ole löytänyt kirjaani tähän hätään tarkistuksia varten. Irvine kääntyi noituudesta kristinuskoon ja kertoo kirjassaan myös konkreettisista psi-ilmiöistä ympärillään. Muistan, miten hän kertoi tyhjien housujen tanssineen itsekseen lattialla kotonaan. Tutkimusmielessä petyin kirjaan, koska sen kerrontatapa rajoittuu enimmäkseen tulkintoihin ja yksityiskohtia on varsin vähän.

Mielestäni hyvin uskottavalta kuulostaa linkin (15) videon lopussa oleva maininta, miten noituudesta irrottautumisen yhteydessä tauluja putoili seiniltä.

 

Linkkejä

1: Wikipediat
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psyykikko
https://en.wikipedia.org/wiki/Psychic

2. Beischel, J. (2018). ‘Mental Mediumship Research’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 24 June 2022.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/mental-mediumship-research.

3. Windbrige Researc Center
www.Windbridge.org

4. Beischel, Boccuzzi, Biuso, & Rock (2015): Testing Mediums’ Accuracy Under Controlled Laboratory Conditions
https://www.windbridge.org/factsheets/WRC_accuracy.pdf

5. Investigating Mediums with Julie Beischel
https://www.youtube.com/watch?v=cUV-WN743aY

6. Emily Williams Kelly, PhD, and Dianne Arcangel, MA (2011): An Investigation of Mediums Who Claim to Give Information About Deceased Persons
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/wp-content/uploads/sites/360/2016/12/KEL13JNMD-2011-Mediumship-Paper.pdf

7. Jensen, C. G., & Cardeña, E. (2009). A controlled long distance experiment with a professional medium. European Journal of Parapsychology, 24, 53–67.
http://ejp.wyrdwise.com/EJP%20v24-1.pdf

8. Energy medicine
https://en.wikipedia.org/wiki/Energy_medicine

9. Henkiparannus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Henkiparannus

10. Sonnex, C. (2015). ‘Psi Healing Research’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 27 July 2022.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/psi-healing-research

11. Wehrstein, KM (2017): ‘William Bengston and Energy Healing’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 27 July 2022.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/william-bengston-and-energy-healing

12. Markus Hirsilä (2006): Herra tekee ihmeitä ilman määrää? Kahden helluntailaisen selvitystyö nykyajan ihmeparantumiskertomuksista.
https://docplayer.fi/49789041-Herra-tekee-ihmeita-ilman-maaraa.html

13. Sean Harribance
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/sean-harribance

14. Ruickbie, L. (2019): ‘Witchcraft’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 4 November 2022.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/witchcraft

15. Lähikuvassa: Henkisyyden harhapoluilla
https://www.youtube.com/watch?v=DGtKa1Bnvfw

16. The CIA’s Very Real Experiments into Psychic Powers
https://www.youtube.com/watch?v=DVZ2P5pe0-Q

torstai 16. kesäkuuta 2022

 

Kuolemanrajakokemukset – osa 2




Kuolemanrajakokemusten (NDE) ykkösosassa http://parapsykologia.blogspot.fi/2012/03/kuolemanrajakokemukset.html kuvailen esimerkkikertomusten ja lyhyiden yhteenvetojen avulla sitä, millainen kokemus on kyseessä ja kaavailen kokemusten merkitystä parapsykologian ja maailmankuvan kannalta.

Tässä kakkososassa keskityn tulkintoihin ja tutkimuksiin.

 

NDE:n esiintyvyys

International Association for Near Death Studies (IANDS) tarjoilee laajalla sivustollaan tuhdin tietopaketin NDE:stä, linkki (1). Kokemuksen yleisestä esiintyvyydestä on kuitenkin vain lyhyt maininta:

Surveys taken in the US, Australia and Germany suggest that 4 to 15 % of the population have had NDEs.

Kolmesta lähteestä kerätyn yhteenvedon mukaan NDE:t siis ovat melko yleisiä, eli arviolta 4-15 % väestöistä saa niitä jossakin elämänsä vaiheessa.

Penny Sartori kertoo linkissä (2) miten suuri osuus sydänpysähdyspotilaista on tutkimusten mukaan saanut NDE:n:

- 344 potilaan aineistossa 62 heistä (18 %) ilmoitti kokeneensa NDE:n
-
63 potilasta ja 7 (11 %) NDE:tä
- 174 potilaasta 55 jäi eloon ja heistä 30 voi kertoa 7 (23%) NDE:tä
- 116 potilasta ja heistä 15.5 % kertoi NDE:n
- 39
potilasta ja heistä 7 (17.9 %) kertoi NDE:n
- 140 potilasta ja heistä 9 (6 %) kertoi NDE:n

NDE:n elementtien esiintyvyyssuhteet

Uteliaisuudesta tein pienen 34 tapauksen yhteenvetotaulukon saadakseni karkean kuvan kokemusten eri elementtien yleisyydestä. Kuva on todella karkea, koska valitsin kokemuksia joukosta, joka oli jo kertaalleen valittu eli otettu julkaistavaksi. Myöhemmin huomasin, että Pim van Lommel & al. (2001, linkki 3) on julkaissut tutkimuksestaan vastaavan taulukon, johon valitut elementit tosin ovat melkoisesti erilaiset. Alla ovat tulokset vertailun vuoksi rinnakkain. Numerointi on van Lommelin mukaan ja elementin puuttuminen on esitetty merkillä "-".


Karkeasti ottaen elementtien prosenttiosuudet ovat varsin yhtäpitäviä, kun otetaan huomioon oman taulukointini laajennukset: tunnelin lisäksi otin huomioon liikkumisen myös pimeydessä, sumussa ja valossa; "kuolleiden kohtaamisella" tarkoitin kaikkia ihmisten henkiä ja van Lommel vain kokijan tutuiksi tunnistamia.

Kokemusten epätäydellisyys selviää esimerkiksi omasta taulukostani.  Valitsemissani 34 kokemuksessa elementtien lukumäärät olivat seuraavat:


NDE-tutkimuksen kannalta yksittäinen kokemus on tietenkin sitä arvokkaampi mitä useampia elementtejä se sisältää. On olemassa laaja epävarmuuden alue, onko jokin yksittäinen kokemus tulkittavissa NDE:ksi vai onko se vain sattuman tulosta.


Naturalistisia selityksiä

Monet nykytieteen valtavirran edustajat pyrkivät selittämään kuolemanrajakokemukset ihmisen normaalin fysiologian ja psykologian mukaisiksi ilmiöiksi, jotka syntyvät vallitsevien olosuhteiden vaikutuksesta. Näitä voisi nimittää naturalistisiksi selityksiksi, koska ne kaikki toimivat vain aineen tasolla.

Ykkösosasta ilmenee, että potilas koetun kehosta irtautumisen aikana usein tekee paikkansa pitäviä havaintoja aineellisesta ympäristöstään. Naturalistisesti näitä havaintoja voidaan selittää ajoituksen epävarmuudella. Kokija on voinut tehdä havainnot tiedottomuuteen vaipumisen tai tiedottomuudesta heräämisen rajatilassa ja mahdollisesti vielä täydentää havaintojaan aikaisemmin tietämillään asioilla.

Leo Näreaho (2015) käsittelee mainiossa tietokirjassaan laajasti naturalistisia selityksiä, s. 110 - 168. Hän jakaa ne kolmeen ryhmään: psykologiset, neurokemialliset ja neuroanatomiset teoriat. Wikipedioista löytyy myös hiukan eriäviä jaotteluja.

Näreahon esittämiä psykologisia selityksiä kuolemanrajakokemuksille ovat puolustautumisreaktio kuolemanpelkoa vastaan ja kuolemanjälkeisiä olosuhteita koskevien odotusten toteutuminen. NDE:t sisältävät dissosiatiivisia piirteitä kuten esimerkiksi ruumiista irtautumisen, joten jotkut henkilöt voivat olla persoonallisuutensa rakenteen vuoksi alttiita niille.

Neurokemialliset selitykset ovat varsin yksinkertaisia – aivojen hapenpuute, hiilidioksidihumala tai psykoaktiivisten aineiden vaikutukset. Sydänpysähdyksessä aivojen verenkierto pysähtyy, jolloin seurauksena on hapen puute ja hiilidioksidipitoisuuden nousu. Esimerkiksi hävittäjälentäjillä suurilla kiihtyvyyksillä verta hetkellisesti pakenee aivoista, jolloin syntyy hapenpuute ja sen aiheuttamat tajunnan muutokset.

Aivojen itse erittämiä endorfiineja on myös epäilty miellyttävien kuolemanrajakokemusten aiheuttajiksi. Psykoaktiivisina aineina Näreaho käsittelee dimetyylitryptamiinia (DMT), psilosybiinia ja ketamiinia. Näiltä käyttäen on saatu esiin kaikki tavalliset NDE-elementit, mutta erilaisilla esiintymisen yleisyyksillä kuin NDE:ssä.

Neuroanatomiset teoriat vetoavat aivojen rakenteeseen ja fysiologiaan. Ohimolohkoja magneettikentillä aktivoimalla on saatu aikaan tuntemuksia, jotka muistuttavat joitakin NDE-elementtejä. Wikipedian mukaan epilepsia aiheuttaa ennalta arvaamattomia tajuttomuus-kouristuskohtauksia tai tajunnan hämärtymiskohtauksia. Nämä voisivat joskus muistuttaa NDE:tä. Joillakin ihmisillä voisi olla taipumusta ohimolohkojen häiriötoimintaan, jolloin he ovat alttiita NDE:lle.


Skeptikkojen antamia selityksiä

Skeptikoilta ja Wikipedioista löytyy monipuolisia ja kekseliäitä naturalistisia selityksiä NDE:lle. Alla olevat poiminnat ovat SkepDicistä, linkki (4).

Skeptics, on the other hand, believe that NDEs can be explained by neurochemistry and are the result of brain states that occur due to a dying, demented, extremely stressed, or drugged brain. For example, neural noise and retino-cortical mapping explain the common experience of passage down a tunnel from darkness into a bright light.

Blackmore attributes the feelings of extreme peacefulness of the NDE to the release of endorphins in response to the extreme stress of the situation. The buzzing or ringing sound is attributed to cerebral anoxia and consequent effects upon the connections between brain cells.

It is possible that a person may appear dead to our senses or our scientific equipment but still be perceiving. The visual and auditory perceptions occurring while unconscious-but-perceiving may be produced by a variety of neuronal mechanisms.

… we do not yet know whether NDEs take place just before the crisis, during it, just after it or even during the process of trying to describe it to someone else. If clear consciousness were really possible with a completely flat EEG, this would indeed change our view of the mind/brain relationship, but so far this has not been conclusively demonstrated.

… they may be mixed memories composed after waking up and hearing others talk about what was happening while one was near death, or they may be recollections of subconsciously recorded data overheard while in a groggy state.


Riittävätkö naturalistiset selitykset selittämään kaiken?

Aineen maailmaan rajoittuvat naturalistiset selitykset eivät mitenkään voi päteä tapauksissa, joissa potilas on nähnyt asioita todenmukaisesti sen huoneen ulkopuolella, jossa hän makaa tiedottomana. Kuulohavainnot sairaalan muista tiloista ovat myös käytännössä useimmiten mahdottomia.

Toinen naturalistiset selitykset ylittävä havaintotyyppi on kokemuksen aikana saatu paikkansa pitävä tieto, jota ei ole kenenkään sillä hetkellä paikalla olevan tiedossa. Tällaisten naturalistisesti selittämättömien havaintojen määrä ja laatu ratkaisevat, miten vakuuttavia ne ovat.

Mielestäni hiukan liian paljon uskovaisuuteen taipuva Christian von Kamp kirjoitti vuonna 2010 laajan ja ilmeisen asiantuntevan artikkelin naturalististen selitysten pätevyydestä. Sen pitäisi olla linkissä (5), mutta siellä ilmoitetaan jutun olevan muokkauksessa. Poimin sen aikanaan talteen, joten tässä tilanteessa lainaan siitä mielestäni tärkeimmät kohdat. Selityskohdat ovat todellisuudessa NDE-elementtien yleisyyssuhteisiin perustuvia eivätkä väitteet ole ehdottomia:

Selityksenä aivojen hapenpuute ja veren liian suuri hiilidioksidipitoisuus:
- ei elämän läpikäyntiä
- ei valo-olennon kohtaamista
- ei elämänasenteen muutosta
- tunnelikokemusta esiintyy, mutta ei nopeata liikettä tunnelissa

Selityksenä kemiallisten aineiden vaikutukset (huumeet, narkoosi, endorfiinit):
- hajuaistimuksia – puuttuvat NDE:ssä
- kokemukset sekavia
- ei elämänasenteen muutosta
- kokijat tunnistavat epärealistisuuden
- joskus myös "aitoja" NDE-kokemuksia, jolloin aineet voidaan tulkita laukaisijoiksi eikä aiheuttajiksi

Selityksenä aivoalueiden ärsyttäminen sähköisesti tai vastaava ylikiihottuminen:
- hallusinaatiot useimmiten ahdistavia
- havainnot ympäristöstä epärealistisia
- ei elämänasenteen muutosta

Hyvin perusteltuna yhteenvetona voidaan sanoa, että mitkään yksinkertaiset naturalistiset, pelkkään aivotoimintaan perustuvat selitykset eivät riitä kuolemanrajakokemusten selityksiksi. Selitykset eivät ota huomioon kaikkia niitä tilanteita, joissa kuolemanrajakokemuksia esiintyy eivätkä myöskään selitä kokemusten yhtenäistä tapahtumien kulkua ja vaikutusta loppuelämään.

Mielestäni naturalistiset selitykset mukaan ottava realistinen malli on se, että yksityisen ihmisen sielunelämässä ja elämäntilanteessa ovat olemassa NDE:n mahdollisuudet, jotka sitten toteutuvat erilaisten olosuhteiden laukaisemina – toisinaan jopa edellä lueteltujen yksinkertaisten fysiologisten syiden vuoksi.

Tutkimusta

Kuolemanrajakokemuksia on toistaiseksi tutkittu melko vähän, ottaen huomioon aiheen merkityksen maailmankuvan kannalta. Parapsykologian tutkijat näyttävät jättäneen aiheen melko lailla sivuun. Muutamat kuolemanrajakokemuksista kiinnostuneet aikaisemmat tutkijat ovat olleet enimmäkseen lääkäreitä ja psykologeja, jotka ovat aluksi sattumalta tutustuneet ilmiöön. Heidän usein kirjoina julkaistut tutkimuksensa eivät ole olleet kovinkaan järjestelmällisiä, vaan lähinnä tapausten keräilyä ja kuvailua ja jonkin verran päätelmien tekemistä aineistoista. Esimerkkeinä voisi mainita Raymond Moodyn (1975) ja Maurice Rawlingsin (1978) kirjat, joissa esiteltiin aihetta suurelle yleisölle.

Parapsykologian tutkijoista Karlis Osis ja Charles Tart ovat aikanaan osallistuneet kuolemanrajakokemusten tutkimukseen. Nykyään tutkimus on tehostumassa, mikä ilmenee esimerkiksi linkeistä (6) ja (7). Hollantilainen Pim van Lommel on uudenlaisen, järjestelmällisen tutkimuksen tekijä, ja hän on saanut julkaistua tuloksensa Lancetissa, arvovaltaisessa lääketieteellisessä aikakauslehdessä. IANDS julkaisee vertaisarvioitua aikakauslehteä nimeltään Journal of Near-Death Studies, linkki (8).

Van Lommel & al. (2001, linkki 3) tutki kymmenessä sairaalassa yhteensä 344 sydänpysähdyksestä elvytetyn potilaan kokemukset ja niiden taustat. Kaikkien elvytysten piti olla samassa sairaalassa ja peräkkäisiä, jolloin aikaisempien tutkimusten valintavirheet vältettiin. Elvytystapauksista 18 %:ssa muistettiin jonkinlainen ja 12 %:ssa täydellisempi (core experience) kuolemanrajakokemus. Kaikki muistot olivat miellyttäviä, joten tutkimuksen otokseen ei sattunut ahdistavia kokemuksia.

Tutkituista taustavaikuttajista ei löytynyt selitystä kuolemanrajakokemusten esiintymiselle, eli esimerkiksi lääkitys ja sydänpysähdyksen pituus eivät vaikuttaneet selvästi havaittavassa määrässä.

Sam Parnia on kuolemisen ja elvytyksen huippuasiantuntija ja samalla NDE-kokemusten tutkija. Hän on mukana AWARE-hankkeessa, jonka puitteissa englanninkielisen Wikipedian mukaan 25 sairaalaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa osallistuu elvytettyjen potilaiden haastatteluihin. Kokemusten realistisuuden selvittämiseksi joidenkin sairaaloiden kattoon on sijoitettu tietokonenäyttö, jossa kuvat vaihtuvat satunnaisesti ja joka näkyy vain katonrajasta. Jos potilas kokemuksensa aikana näkee tarkistettavissa olevan kuvan oikein, niin siinä on erittäin vahvaa näyttöä kokemuksen realistisuudesta. Kokemuksen hallitsemattoman luonteen vuoksi kuvan näkemisen arvioidut mahdollisuudet ovat hyvin pienet. YouTubesta löytyy Parnian nimellä hakien lukuisia tutkimuksen tilannetta valaisevia haastatteluja.

Tutkija Janice Holden (2012) antaa YouTubessa mielestäni erittäin hyvän yleiskatsauksen NDE-tutkimuksen nykyvaiheesta (Linkki 9). Hänellä on ollut käytettävissään noin 3500 tapausta ja hän kertoo itse tehneensä tuhansia haastatteluja. Ahdistavia kokemuksia on aineistosta noin 10 %. Hänen mukaansa kaikista kuolemanrajalla käyneistä noin 20 % muistaa NDE-kokemuksen. Kokemuksia tulee myös muissa tilanteissa, esimerkiksi äkillisessä pelästymisessä ja rentoutumisen tai mietiskelyn yhteydessä. Ikä, sukupuoli, kulttuuri, uskonto ja mielenterveys eivät vaikuta kokemusten määrään, mutta kulttuurilla on vaikutusta kokemusten yksityiskohtiin ja uskonnolla niiden tulkintaan.

Holdenin mukaan NDE:n kokemista tai sen puuttumista ei voida mitenkään ennakoida kokijan persoonallisuuden perusteella eikä myöskään voida ennakoida sitä, onko kokemus miellyttävä vai ahdistava. Monille kokemus antaa varmuuden elämän tarkoituksesta ja aiheuttaa vahvan elämänmuutoksen suuremman sosiaalisuuden ja heikomman itsekkyyden suuntaan.

Myös skeptikot ovat tavoistaan poiketen tehneet kenttätutkimusta kuolemanrajakokemuksesta. Tulosten suhteen ei koskaan ole etukäteisjännitystä, koska ainoa mahdollinen tulos on psi-ilmiöiden kannalta kielteinen. Ellei asia muuten järjesty, niin skeptikot jättävät sivuun psi-ilmiöihin viittaavat seikat ja keskittyvät havaintojen heikkouksiin. Kaksi opiskelijaa vanhemman skeptikon ohjauksessa kävi Seattlessa sairaalassa tarkistelemassa kuuluisaa Marian tennistossutapausta, jossa Maria kertoi olleensa kehostapoistuneena sairaalan ulkopuolella ja nähneensä kengän ikkunalaudalla. Opiskelijoiden tutkimustulokset ovat lähteessä Ebbern & al. (1996, linkki 10).

Skeptinen tutkijakolmikko ei tuottanutkaan pettymystä hengenheimolaisilleen, vaan hyvin asenteellisella artikkelillaan tekivät Marian tapauksen kyseenalaiseksi. Michael Prescott (2009, linkki 11) puolestaan kyseenalaistaa kolmikon artikkelin, mielestäni varsin hyvin perustellen. Marian tapauksen julkistanut sosiaalityöntekijä Kimberly Clark Sharp toimi oppaana skeptisille tutkijoille, ja hänen mukaansa opiskelijat käyttäytyivät ylimielisesti ja mm. tunkeutuivat luvatta sairaalan huoneisiin ja sillä tavalla vaaransivat tulehduksille herkkien potilaiden terveyden.

Tutkimuksen avuksi on kehitetty yhä hienojakoisempia ja tarkempia NDE-elementtien luetteloita. Bruce Greysonin skaalassa on 16 elementtiä, linkki (12). Kun näistä elementeistä täyttyy 7, niin tapaus on hänen mukaansa tutkimukselle arvokas. Linkin (13) laajassa ja monipuolisessa yhteenvedossa on otettu käyttöön 20 elementin skaala.

Robert & Suzanne Mays (2012, linkki 14) jaottelevat oikeiksi osoitetut (veridical) tiedot saantitavan mukaan neljään ryhmään:

1. Aineellisesta ympäristöstä saadut oikeat tiedot.
2. Ilmeisesti kuolleiden ihmisten henkien antamat tiedot, joita kokijalla ei ole mahdollisuutta tietää.
3. Jaetun NDE-kokemuksen aikana tapahtuneen kuolevan elämän läpikäynnin aikana saadut oikeat tiedot, joita kuoleva ei ole aikanaan kokijalle kertonut.
4. Kokemuksen aikana saatujen yksityiskohtaisten näkyjen toteutuminen kokijan myöhemmässä elämässä.

Janice Holden löysi jo 10 vuotta sitten aineistostaan 107 psi-tapausta, joissa kokija on saanut sellaista tietoa, mitä hän ei ole voinut saada aistiensa kautta tai päättelemällä, linkki (8-3). Nämä tapaukset antavat havainnolle myös ajoituksen siten, että ne poistavat mahdollisuuden esim. heräämisen yhteydessä saadusta muistikuvasta. Esimerkkeinä Holden esittää tapauksen, jossa kertoja näki isäpuolensa käytävässä syöttämässä rahaa makeisautomaattiin ja toisen tapauksen, jossa tiedottomana ja silmät peitettynä makaava potilas Al Sullivan näki kirurgin tekevän "lentoharjoituksia". Näistä tapauksista on omat videot ykkösosassa http://parapsykologia.blogspot.fi/2012/03/kuolemanrajakokemukset.html.

Tulkintoja

Jos mikään, niin kuolemanrajakokemukset ovat sellainen aihe, missä tulkintoja ja ristiriitaisia selityksiä riittää. Kirjoista ei välttämättä paljosta tekstistä huolimatta saa hyvää kokonaiskuvaa kuolemanrajakokemuksista. Esimerkiksi Moody ei laajassa katsauksessaan mainitse ollenkaan ahdistavia kokemuksia ja Rawlingsin uskonnollinen asenne saa hänet arvioimaan ainakin joka toisen kokemuksen olevan helvettikokemus.

Kuolemanrajakokemuksia on tiukasti ottaen mahdotonta selittää tieteellisesti pätevällä tavalla, koska niiden taustat jäävät liian suurelta osalta piiloon. Se ei kuitenkaan ole estänyt monien tieteiden edustajia antamasta perusteettoman varmoja lausuntoja kokemusten syistä, vedoten siihen, että tietoisuutta aivojen ulkopuolella ei voi olla olemassa. Tämä on tietenkin pelkkä oletus, jonka tekemiseen aivojen tilan ja tiedostamisen vahva korrelaatio on antanut aihetta. Mutta korrelaatio ei ole sama kuin syy-seuraus-riippuvuus.

Skeptisten arvioijien mielestä oikeiksi todetut havainnot fyysisestä ympäristöstä on tehty juuri tajuttomuuden alkaessa tai sen loppuessa, jolloin muistikuvia on voinut syntyä. Myöskään heidän mielestään ei voida olla täysin varmoja, ettei tajuttomuuden aikana voida aistia ja ladata muistiin yhtä ja toista. He edelleen ajattelevat, että kokemusten ajoittaminen on mahdotonta, joten kaikki on vain pelkkää hapenpuutteesta kärsivien aivosolujen leikkiä.

Van Lommelilta on merkittävä kannanotto linkissä (15), jossa hän tulee toisenlaiseen tulokseen ja pitää aivojen ulkopuolista tietoisuutta hyvinkin mahdollisena. Samanlaiseen tulokseen on päätynyt neurokirurgi Eben Alexander oman kuolemanrajakokemuksensa perusteella, kuten ilmenee hienon yksityiskohtaisessa haastattelussa Alex Tsakirisin Skeptiko-sivustolla, linkki (16). Sivustolta löytyy runsaasti haastatteluja ja keskustelua kuolemanrajakokemuksista. Niissä tulevat erilaiset tulkintamahdollisuudet hyvin esiin.

Neuropsykiatri Peter Fenwick on kuolemisen asiantuntija, ja hän kertoo kuolemisen prosessista ja kuolemanrajakokemuksesta linkissä (17). Hänen pitkän kokemuksensa vuoksi hänen tulkintansa ovat epäilemättä varteenotettavia.  Kuoleminen ei ole vain yksinkertaista tietoisuuden sammumista, vaan prosessi, jota voisi sanoa kotiin tulemiseksi. Hänen mielestään tietoisuus ei ole yhtä kuin aivot ja kuolevien kertomat asiat ovat niin vakuuttavia, että hän pitää ihmistä jonkinlaisena henkisenä olentona. Hän kertoo myös kuolinvuodetapahtumista, jotka liittyvät kuolemisprosessiin.

Asuuko siis tietoisuus vain aivoissa? Ja kun aivot hajoavat, niin tietoisuus loppuu tyhjiin? Täyttä tieteellistä varmuutta siitä ei ole mahdollista saada tässä vaiheessa. Kuitenkin monia NDE:n tapahtumia on ollut mahdollista ajoittaa niin hyvin, että niiden tiedetään osuneen EEG-käyrän nollaviivan alueelle. Joskus myös vakavasti ja lopullisesti vaurioituneet aivot voivat tuottaa merkillisen kirkkaan muistamisen ja ymmärtämisen hetken juuri ennen kuolemaa. Tällaiset ilmiöt tarkoittaisivat sitä, että aivot eivät ole ainoa mahdollinen tietoisuuden alusta.

Skeptiset näkökohdat hallitsevat skeptisessä tietosanakirjassa SkepDicissä (Linkki 4). Siellä on paljon asiallisia ja tärkeitä kriittisiä näkökohtia kuolemanrajakokemuksista. Mutta siellä on myös selvästi virheellistä lähteiden arviointia ja annetaan virheellinen kuva parapsykologian tutkijoiden suhtautumisesta kuolemanrajakokemuksiin. Mikä on pahinta, monet tieteiden edustajat luottavat SkepDiciin kritiikittä. He luulevat tietävänsä eri ilmiöistä riittävästi SkepDicin avulla, vaikka siellä visusti vaietaan skeptikkojen kannalta ikävistä asioista.

Erikieliset Wikipediat sentään alkavat olla lähes asiallisia NDE-artikkeleissaan.



Linkkejä

1. Key Facts about Near-Death Experiences - History and Prevalence
https://iands.org/ndes/about-ndes/key-nde-facts21.html?start=1

2. Sartori, Penny (2015): ‘Near-Death Experience’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/near-death-experience

3. Pim van Lommel & al. (2001): Near-death experience in survivors of cardiac arrest: a prospective study in the Netherlands. Lancet Vol. 356, s. 2039-45.
https://www.researchgate.net/publication/11601344_Near-Death_Experience_in_Survivors_of_Cardiac_Arrest_A_Prospective_Study_in_the_Netherlands

4. Robert Todd Carroll: The Skeptic's Dictionary
http://www.skepdic.com/nde.html

5. Christian von Kamp (2010): Sind Nahtoderfahrungen Halluzinationen, Träume oder Ähnliches?
http://www.christian-von-kamp.de/nahtoderfahrung/Nahtoderfahrungen-Halluzinationen.html

6. Near-Death Experience Research Foundation
http://www.nderf.org/

7. Near-Death Experiences and the Afterlife
http://www.near-death.com/

8. Journal of Near-Death Studies
https://iands.org/research/publications/journal-of-near-death-studies.html?highlight=WyJqb3VybmFsIiwiam91cm5hbHMiLCJqb3VybmFsJ3MiLCJqb3VybmFsaXNtIiwiam91cm5hbGluZyJd

9-1. Jan Holden (2012): Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 1
http://www.youtube.com/watch?v=ZcPRg7USiTk
9-2. Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 2
https://www.youtube.com/watch?v=oeT35xks-e0
9-3. Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 3
https://www.youtube.com/watch?v=espZhEoZjug

10. Hayden Ebbern & al. (1996): Maria's Near-Death Experience: Waiting for the Other Shoe to Drop. The Skeptical Inquirer vol. 20 No 4.
http://records.viu.ca/www/ipp/pdf/NDE.pdf

11. Michael Prescott (2009): Who Will Watch the Watchers?
http://www.michaelprescott.net/who-will-watch-the-watchers.html

12. Bruce Greysonin 16 kriteeriä kokemuksille (IANDS)
https://iands.org/research/nde-research/important-research-articles/698-greyson-nde-scale.html

13. A New Scale to Assess Near-Death Experiences
https://iands.org/1505-a-new-scale-to-assess-near-death-experiences-commentary.html

14. Robert & Suzanne Mays - The Future of NDE and Consciousness Research (2012) 
http://www.youtube.com/watch?v=GgelyOlaNGo&list=TLxlBeiMwRTF0

15. Pim van Lommel  (2004): About the Continuity of Our Consciousness
http://iands.org/research/important-research-articles/43-dr-pim-van-lommel-md-continuity-of-consciousness.html

16. Neurokirurgi Eben Alexanderin haastattelu  (Tsakiris 2011):
http://www.skeptiko.com/154-neurosurgeon-dr-eben-alexander-near-death-experience/

17. Dr Peter Fenwick on Near Death Experience (NDE) (2012)
http://www.youtube.com/watch?v=M4PmjKn1zPE

 

Kirjalliset lähteet

Leo Näreaho (2015): Kuolemanrajakokemukset – Tutkimuksista tulkintoihin. Kirjapaja, Helsinki 2015.

Raymond Moody (1975/1979): Kokemuksia kuolemasta. Gummerus 1979. Alkuteos "Life after Life".

Maurice Rawlings (1978/1986): Kuoleman tuolla puolen. Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy 1986. Alkuteos "Beyond death's door".

maanantai 28. helmikuuta 2022

Parapsykologia pysyy sitkeästi tabuna


Parapsykologia on edelleen vahva tabu tieteen valtavirralle, maailman valtamedioille ja useimmille netin informaatiosivustoille. Tilanne jatkuu muuttumattomana, vaikka netistä löytyisi helposti asiallista parapsykologiaa koskevaa aineistoa ja ainakin Suomen akateemisessa maailmassa on entistä enemmän asiallisia opinnäytteitä ja tutkijoiden kirjoittamia tietokirjoja.

 

Tabu tieteessä

Akateemisille kuulijoille psi-ilmiöitä esitelleet parapsykologian tutkijat kertovat, että eräs ilmiö toistuu yhä uudelleen. Kuulijoita tulee esityksen jälkeen kertomaan heille yksityisesti omia merkillisiä kokemuksiaan. Sitten he vannottavat, että heidän nimensä ei saa tulla julkisesti esille tällaisten asioiden yhteydessä.

Tieteen tekijöillä on omat kiireensä ja ammattiuran luominen käynnissä eikä kaikesta tietenkään ehdi eikä jaksa kiinnostua. Vaikka heillä olisi omakohtaisia selviä psi-kokemuksia, niin niistä on viisainta vaieta, koska muuten on oma tieteellinen maine vaarassa – niin vahvasti skeptiset asenteet vaikuttavat tieteen valtavirrassa. Tabu tulee esiin esimerkiksi siinä, että Lundin yliopiston henkilökunta yhteisvoimin kävi parapsykologian professuurin puolikkaan kimppuun, vaikka sen rahoitus tulee yliopiston ulkopuolelta.
Etzel Cardeñan artikkeli linkissä (1) kertoo mm. tästä.

Artikkelin abstrakti:

This paper describes various examples of blatant attempts to suppress and censor parapsychology research and those who are doing it. The examples include raising false accusations, barring access to journals, suppressing papers and data, and ostracizing and persecuting scientists interested in the topic. The intensity of fear and vituperation caused by parapsychology research is disproportionate even to the possibility that the psi hypothesis could be completely wrong, so I speculate on the psychological reasons that may give rise to it. There are very few circumstances in which censorship might be appropriate, and the actions by parapsychology censors put them at odds not only with the history of science but with the history of modern liberal societies.


Dean Radin kertoo linkissä (2) esimerkkejä sekä tieteen psi-tabusta että parapsykologian tutkimustuloksista. Filosofian professori Stephen Braude kertoo linkissä (3) omia kokemuksiaan, kun hän filosofian pohjalta tutki sellaista, mitä ei olisi saanut tutkia. Kollegat yrittivät yksissä tuumin vaikeuttaa hänen akateemista asemaansa ja myös osittain onnistuivat siinä.  Braude on kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa, joiden nimet ovat paljastavia, Crimes of Reason ja Dangerous Pursuits: Mediumship, Mind, and Music, linkki (4).

Sosiologi James McClenon on tutkinut sitä, miten valtavirtatieteen edustajat ja suuri yleisö suhtautuvat parapsykologiaan ja spontaaneihin psi-ilmiöihin. Tyypillistä on, että monet tieteen edustajat suuttuivat hänen tekemistään kyselyistä. Hänen mainio haastattelunsa on linkissä (5).

Neurologian tohtori Mario Beauregard kertoo linkin (6) videolla, miten hänet vähitellen savustettiin ulos omasta yliopistostaan, koska hän tutki 'sopimattomia' asioita. Hengellisen tutkimuksen esteistä hän kertoo hiukan vanhalla mutta edelleen pätevällä videolla linkissä (7).

Akateemista psi-tutkimusta on ollut olemassa jo reilut sata vuotta, mutta parapsykologia on edelleen eristettynä tieteen valtavirran ulkopuolelle. Nykyinen asetelma näyttää niin vankkumattomalta, että parapsykologia tuskin tekee läpimurtoa tieteen sisältä käsin nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Ehkä ainoa mahdollisuus on se, että suuren yleisön mielenkiinto "yliluonnolliseen" alkaa vaikuttaa tieteellisen tutkimuksen rahoitukseen.

Tieteellisen psi-tutkimuksen syntyaikoina tilanne ei ollut yhtä kärjistynyt kuin nykyään. Filosofian tohtori, teologian maisteri ja uskonnon aineenopettaja sekä tietokirjailija Tea Holm kertoo kirjassaan 'Magian lumo' (2021), että aikansa huiput tieteessä olivat käynnistämässä psi-ilmiöiden tieteellistä tutkimusta. Sellaiset nimet kuin William James ja William Crookes muistetaan valtavirran tieteellisistä ansioistaan, mutta heidän psyykkiset tutkimuksensa usein unohdetaan tiedepiireissä. Wikipedioissa skeptikot selittävät heidän tulleen meedioiden huijaamiksi.

Tiettävästi maailmassa on yksi ainoa tohtori, joka on milloinkaan valmistunut parapsykologian alalta. Hän on Jeffrey Mishlove, jolla on oma laaja ja tärkeä YouTube-kanava, linkki (8). Kaikki muut parapsykologian tutkijat ovat pätevöityneet tohtoreiksi muilta aloilta, enimmäkseen psykologiasta. Linkin (9) videolla Mishlove kertoo, että kun hän puhui tietoisuutta käsittelevässä konferenssissa, niin termin "parapsykologia" käyttäminen esityksessä oli kiellettyä.

Tiede on yleisen käsityksen mukaan itseään korjaavaa ja palaa siksi aina lopulta oikealle polulle mahdollisten harharetkien jälkeen. Akateemiset tutkijat ovat kuitenkin ihmisiä, joille on liian usein tärkeämpää toimeentulo ja kollegojen parissa arvostettu asema kuin aito tieteellinen uteliaisuus. Nykyinen tieteen suuntautuminen lyhyen tähtäyksen taloudelliseen hyötyyn johtavaan tutkimukseen heikentää uutta tietoa luovan perustutkimuksen ja ihmistieteiden asemaa.


Tabu tiedotusvälineissä

Enpä muista, milloin Suomen suurimmat sanomalehdet tai televisiokanavat olisivat viimeksi julkistaneet arkipäivän psi-kokemuksia samalla kertoen, että ne ovat erittäin yleisiä ja että noin puolelle meistä kaikista sellaisia tapahtuu. Joskus sellaista voi vilahtaa lyhyesti jossain henkilöhaastattelussa tai kirja-arvostelussa. Facebookin "yliluonnolliset" yksityiset ryhmät sen sijaan ovat pullollaan erittäin konkreettisia ja selviä tapahtumia, joita on vaikeata selittää tunnetuilla syillä. 

Varsinkin Helsingin Sanomat ja Tiede-lehti ovat jyrkän skeptisessä hallinnassa. Hesarissa haastateltiin Maija-Riitta Honkasaloa hänen kertomansa mukaan kerran, koska hän sai niin suuren apurahan tutkimushankkeeseensa "Mieli ja toinen".  Mutta tutkimuksesta julkaistun kirjan "Mielen rajoilla" valmistumisen jälkeen ei haastatteluja enää pyydetty. Skeptikkopsykologi Jukka Häkkistä on sen sijaan laajasti julkistettu hänen uusimpien kirjojensa jälkeen.

Ylellä on toimittaja Sari Valto parhaiten kunnostautunut "yliluonnollisen" raportoinnissa. Hän on haastatellut mm. Jeena Ranckenia, Tea Holmia ja Anuirmeli Sallamo-Lavia, Miia Kontroa ja Leo Näreahoa. Vastapainoksi myös Jukka Häkkinen ja mentalisti Jose Ahonen ovat päässeet Valton ohjelmaan selittämään psi-ilmiöita, Häkkinen useamman kerran. Myös Marja-Liisa Honkasalo on ollut Ylellä haastateltavana kirjansa julkaisemisen jälkeen.

Tiedotusvälineissä suosittu tieteen edustaja ja puolestapuhuja Kari Enqvist kirjoitti vuonna 2017 Ylellä seuraavaa, linkki (10):

Missä tontut ovat nyt? Siirtyivätkö ne ylemmälle astraalitasolle vai matkasivatko UFOn mukana tähtiin? Miksei niitä enää nähdä?

Julistetaan jossittelematta: yliluonnollisesta ei ole mitään todistusaineistoa. Ei ole mitään viitettä siitä, että avaruusolennot olisivat vierailleet Maassa.

Karia voisi joku valistaa, että eivät tontut ole mihinkään hävinneet, ne ovat vain siirtyneet piiloon julkisuudesta. Tonttujen olemukseen sen enempää puuttumatta kerron, että Shadow Cameran YouTube-kanavan haastatteluissa esiintyy useampiakin tuoreita tonttujen näkijöitä.

Tiedotusvälineissä erittäin suosittu tieteen puolustaja ja popularisoija Esko Valtaoja puolestaan kirjoitti vuonna 2017 Seura-lehden sivustolla seuraavasti, linkki (11):

 Lentävät lautaset. Himalajan hirmuinen lumimies. Atlantis. Faaraon kirous. Loch Nessin merihirviö. Nostradamus. Kummitustalot. Ajatustenluku. Aino Kassinen. Lapsuuteni aikakauslehdet pursusivat kunnon juttuja todella jännittävistä asioista.

Hänen laajassa kirjastossaan on hänen kertomansa mukaan myös parapsykologian osasto. Olisipa hauska nähdä, mitä kirjoja se sisältää. Joka tapauksessa hänen luettelonsa on yllättävän laaja-alainen.

Kaikissa tiedotusvälineissä on yhteinen piirre – parapsykologia mainitaan erittäin harvoin, vaikka puhe olisi juuri siihen tieteenalaan kuuluvista asioista. "Yliluonnollisen" tabu on vähitellen helpottumassa, mutta se ei ainakaan vielä näy parapsykologian tilanteessa.

 

Tabu nettisivustoilla ja videokanavilla

Netistä tietenkin löytyy laidasta laitaan aivan mitä tahansa. Haluan kuitenkin tuoda esiin, mitä tolkun ihmisinä itseään pitävät ajattelevat siellä parapsykologiasta. Otan tässä vain yhden esimerkin. Futucast-kanavalla kerrotaan heidän olevan "matkalla kohti yleissivistystä", linkki (12). Ja toden totta, sitä he aivan selvästi ovatkin erittäin laajan aihevalikoimansa ansiosta.

Minulla on kuitenkin kavereiden asenteesta hiukan kriittisiä ajatuksia. He ovat valtavirtaisen talouspainotteisia - luontokato ja alkanut koko ajan lisääntyvän nälän aikakausi jää siinä jalkoihin. He operoivat paljolti filosofian tasolla, jolloin havainnot jäävät sivuosaan. Parapsykologiaan suhtautuminen on tabutasolla. Kun katselin heidän keskusteluaan "terveen skeptisyyden" edustajan Pauli Ohukaisen kanssa, linkki (13), niin päätin kokeilla kepillä jäätä. Lähetin heille seuraavan viestin:

Kiitos monista taitavista ja informatiivisista haastatteluista – ne ovat mielestäni nettijournalismia parhaimmillaan. Futucast - Matkalla kohti yleissivistystä toteutuu mukavasti.

Mutta Pauli Ohukaisen haastattelua kuunnellessa ilmeni, että tässä yleissivistyksessä on kuitenkin psi-ilmiöiden ja ufotodellisuuden kokoinen aukko. Muuten, Pauli on minulle tavallaan vanha tuttu, vaikka hän sanoi optimoivansa ajankäyttöään ja kieltäytyi keskustelemasta kanssani yksityisesti.

Olen parikymmentä vuotta yrittänyt päästä järkevään, älykkääseen ja perusteisiin nojaavaan nettikeskusteluun tietyllä tavalla skeptisesti ajattelevien ihmisten kanssa. Jos jotakuta kiinnostaa, niin olen esittänyt näiden yritysten tulokset täällä:

https://parapsykologia.blogspot.com/2020/03/keskusteluni-skeptikkojen-kanssa.html

Kokemusteni mukaan minun ei kannata nähdä tämän enempää kommentointivaivaa.

Kokemukseni pitivät taas kerran paikkansa. En saanut vastausta viestiini eikä kukaan käynyt noin viikkoon avaamassa antamaani linkkiä. Joka puolella on vastassa sama, omasta mielestään oikealla asialla olevien tahojen hiljaisuuden muuri. Sanan 'parapsykologia' näkeminen herättää heissä vain ylemmyyden ja säälin tunteita.

 

Kirja

Tea Holm (2021): Magian lumo - William James valkoisen korpin jäljillä. Basam Books Oy, 200 sivua.

 

Linkit

1. Etzel Cardeña (2015): The Unbearable Fear of Psi: On Scientific Suppression in the 21st Century
http://www.scientificexploration.org/docs/29/jse_29_4_Cardena.pdf

2. "Science and the taboo of psi" with Dean Radin
https://www.youtube.com/watch?v=qw_O9Qiwqew

3. Mind, Nature, and the Paranormal with Stephen E. Braude
https://www.youtube.com/watch?v=DkSIdg1EE7Y

4. Stephen Brauden kotisivut
https://userpages.umbc.edu/~braude/

5. Parapsychology as a Deviant Science with James McClenon
https://www.youtube.com/watch?v=UWw_ll2dTs8

6. Dr. Mario Beauregard, Frontier Science Wake Up Call |538|
https://www.youtube.com/watch?v=8i-Q0MTJFls

7. The Barriers to the Scientific Study of Consciousness and Spirituality - Dr. Mario Beauregard
https://www.youtube.com/watch?v=lHnTNdc58vU

8. New Thinking Allowed with Jeffrey Mishlove
https://www.youtube.com/c/NewThinkingAllowed

9. Emmy Vadnais Interviews Jeffrey Mishlove About the Grand Prize Bigelow Institute Essay
https://www.youtube.com/watch?v=jL_k1XBRQjs

10.
Kari Enqvistin kolumni: Hyvästi tontut, tervetuloa tiede (2017)
https://yle.fi/uutiset/3-9544273

11. Esko Valtaoja: Huuhaan lumo (
2017)
https://seura.fi/blogit-ja-kolumnit/esko-valtaoja-huuhaan-lumo/

12. Futucast
https://www.youtube.com/channel/UCQPojdjir3suCXQA_09P0ag

13. Pauli Ohukainen - Tieteellinen ajattelu ja koronapandemia
https://www.youtube.com/watch?v=6LkJz5kig38

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Yhteensattumista

 

Linkin (1) videon otsikkokuva.

 

Meille kaikille tapahtuu monenlaisia sattumia ja yhteensattumia. Parapsykologian kannalta mielenkiintoisia ja tärkeitä ovat hämmästyttävät yhteensattumat, joihin monet osaavat kiinnittää huomiota.

Itse asiassa ESP on sellainen psi-ilmiöiden ilmenemismuoto, että sitä ei voida millään keinolla varmuudella erottaa yhteensattumasta. Vaikka tapahtuma tai koetulos olisi miten uskomaton hyvänsä, se kuitenkin voisi periaatteessa olla seurausta vain pelkästä sattumasta. Todennäköisyyslakien mukaan pitää äärimmäisen harvinaisiakin sattumia käytännössä esiintyä, koska erilaisia tapahtumia on maailmassa erittäin suuria määriä.

Psykokinesia PK on toista maata silloin, kun ympäristössä tapahtuu selviä ja pysyviä muutoksia. Jos esimerkiksi raskas kaappi siirtyy paikaltaan itsekseen, hyvin kiinnitetty hylly putoaa itsekseen alas tai lusikka taipuu ilman voimankäyttöä, niin sellaista ei tapahdu sattumalta.

 

C. G. Jung ja synkronisiteetti

Ennakkoluuloton psykiatri Carl Gustav Jung kiinnitti aikanaan huomiota merkittäviltä tuntuviin ja osuvuudessaan hämmästyttäviin yhteensattumiin. Hän keksi sellaisille ilmiöille oman nimenkin - synkronisiteetti, Synchronizität, sychronicity. Yksinkertaisemmat ilmaukset synkronisuus ja synkroniset ilmiöt ei sopinut nimeksi, koska kaikki synkronistiset tapahtumat eivät ole samanaikaisia eikä aina ole kysymys vain tapahtumisen ajankohdasta.

Jung on kirjoittanut synkronisiteetista laajan ja ainakin minulle vaikeaselkoisen artikkelin, joka on hänen englanniksi julkaistuissa kootuissa teoksissaan (Jung 1952/1960/1969). Artikkelin ensimmäinen luku on luettuna videolla linkissä (1).

Karkeasti määritellen kyseessä ovat tapahtumat, jotka näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa ilman havaittavaa syy-yhteyttä. Toisinaan yhteensattumat koskevat vain arkipäiväisiä ja merkityksettömiä asioita. Kyseessä ovat silloin tiettyjen yksittäisten numeroiden tai lukujen, sanojen tai asioiden toistuminen arkielämässä niin tiheästi ja niin pitkinä sarjoina, että kokija alkaa kiinnittää niihin huomiota. Toisinaan yhteensattumilla on tärkeä merkitys kokijoilleen.

Jung kertoo esimerkkinä tapahtumasarjan, joissa kala tuli hänelle eri tavoilla toistuvasti esille huhtikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1949. Lounaaksi oli tarjolla kalaa, sitten joku mainitsi aprillipilan, jonka huijauskohteen nimitys oli kansanomaisesti "April fish". Samana aamuna hän oli sattunut lukemaan latinankielisen lauseen, jossa oli sana "piscis". Iltapäivällä eräs entinen potilas tuli pitkästä aikaa käymään ja esitteli maalaamiaan kala-aiheisia kuvia. Illalla hänelle esiteltiin kala-aiheista koristelua ja seuraavana päivänä potilas kertoi hänelle kala-aiheisen unensa. Kala-sarjan 'selitys' oli se, että Jung parhaillaan tutki kala-symbolin esiintymistä historiassa. (Jung 1952/1960/1969, s. 426).

Jung jakoi yksittäin esiintyvät, useimmiten merkitykselliset synkronistiset ilmiöt tai tapahtumat kolmeen ryhmään (Jung 1952/1960/1969, s. 526):

1. Yhteensattuma, jossa kokijan psyykkiseen tilanteeseen sopiva ilmiö tapahtuu ilman tilanteen ja tapahtuman välistä syysuhdetta. Esimerkkinä Jung kertoo terapiatilanteessa ikkunaan koputtaneesta kultakuoriaisesta samalla hetkellä, kun potilas kertoi unesta jossa hänelle annettiin kultainen skarabee. Jung päästi kuoriaisen sisään, otti sen kiinni ja näytty potilaalleen sanoen "tässä on se sinun skarabeesi". Paikalleen juuttunut terapia lähti uudelleen etenemään siitä tapahtumasta (Jung 1952/1960/1969, s. 438), lyhyesti myös linkissä 2).

2. Yhteensattuma, jossa kokija saa oikean tiedon tai tuntemuksen kaukana tapahtuvasta asiasta. Esimerkkinä Jung kertoo tapauksen, jossa hän hotellihuoneessa nukkuessaan heräsi yöllä tuntemukseen, että joku oli tullut huoneeseen. Hänestä tuntui myös kuin ovi olisi nopeasti avattu. Hän sytytti valon, mutta huoneessa ei ollut ketään ulkopuolista. Käytävässä oli hiljaista. Sitten hän muisti heränneensä vaimeaan kipuun kuin jokin olisi iskenyt hänen otsaansa ja sitten takaraivoonsa. Hänen entinen potilaansa teki samana yönä itsemurhan ampumalla itseään päähän, ja luoti oli pysähtynyt takaraivoon (Jung 1961/1985, s. 156-157).

3. Yhteensattuma, jossa kokija saa oikean tiedon tai tuntemuksen tulevaisuudessa tapahtuvista asioista. Kyse on siis yksinkertaisesti ennaltatietämisestä.

Jung esittää kirjoissaan esimerkkejä monista omista merkityksellisistä yhteensattumistaan ja tapahtumista, joissa hän on ollut mukana ja lisäksi tapahtumista, joita hän oli löytänyt kirjallisuudesta. Alla on lyhyt esimerkki kolmiosaisesta kirjallisuudesta otetusta yhteensattumasarjasta (Jung 1952/1960/1969, s. 431). Ilmeisesti luumuvanukas oli aikanaan harvinainen ruokalaji Ranskassa:

Ranskalainen monsieur Deschamps oli poikaiässä saanut luumuvanukasta Monsieur de Fortgibulta Orléansissa. Kymmenen vuotta myöhemmin M. Deschamps huomasi pariisilaisessa ravintolassa luumuvanukkaan ja pyysi siitä palaa. Osoittautui kuitenkin, että muuan M. de Fortgibu oli tilannut sen. Vuosia myöhemmin M. Deschamps sai kutsun maistamaan luumuvanukasta, jota tarjottiin erikoisharvinaisuutena. Sitä syödessään hän huomautti, ettei enää muuta puuttunut kuin M. de Fortgibu. Sillä hetkellä ovi avautui ja sisään kompuroi seniliteetin viimeisiin vaiheisiin ehtinyt ukko. M. de Fortgibu oli ollut menossa toiseen osoitteeseen, mutta oli erehtynyt väärään paikkaan.



Pelkkää sattumaa?

No, voidaanko sitten kaikki spontaani-ilmiöt, ESP-koetulokset ja synkronisiteetit kuitata merkityksettömiksi pelkkinä sattumina? Kyllä, mutta vain siinä tapauksessa, että kaikille niille löytyy riittävän hyvä selitys. Skeptikkojen hallinnassa olevista Wikipedioista kannattaa etsiä selityksiä näille yhteensattumille ja tapahtumasarjoille.

Psykologisena selityksenä löytyy suomenkielisestä Wikipediasta artikkeli "Vahvistusharha":

Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. Confirmation bias) on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut.

Vahvistusharhoja esiintyy varsinkin käsitellessä vahvasti tunteisiin sidonnaisia asioita tai vakiintuneita uskomuksia.

On luonnollista, että tavalliset tapahtumat unohdetaan saman tien, mutta hämmästyttävät muistetaan hyvinkin pitkän aikaa. Vahvistusharha johtaa helposti laskennallisiin virhearvioihin, kuten esimerkiksi aliarvioituun tapahtumien todennäköisyyteen tai virheellisesti tulkittuun korrelaatioon tai riippuvuuteen. Vahvistusharhan eri muotoihin tutustuminen olisi epäilemättä hyödyllistä meille kaikille.

Englanninkielisestä Wikipediasta löytyy artikkeli otsikolla "Littlewood's law", Littlewoodin laki. Tämän lain kuvaus on seuraavanlainen:
- määritellään "ihmeeksi" tapahtuma, jonka todennäköisyys on yksi miljoonasta
- oletetaan, että ihminen aistii valveilla ollessaan yhden "tapahtuman" sekunnissa
- oletetaan, että ihminen on valveilla 8 tuntia vuorokaudessa

Näistä perusteista voidaan laskea, että yhdelle ihmiselle 
tapahtuu ihmeitä keskimäärin joka 35:s päivä, eli ihmeet ovat varsin tavallisia.

Englanninkielisestä Wikipediasta löytyy myös artikkeli otsikolla "Law of truly large numbers". Tämän lain perusteella Wikipediassa päätellään, että vaikka yksittäinen tapahtuma tuntuisi täysin mahdottomalta, niin sellaisiakin sattuu, kun tapahtumajoukko on hyvin suuri.

Siinäpä oli niitä skeptisiä kaavailuja. Muutamia asioita tuossa jäi huomioimatta:

1. Parapsykologian tutkijat ovat tehneet mahdollisimman realistisia tilastollisia laskelmia sekä spontaanitapauksista että omista koetuloksistaan. Monissa näissä on saatu verrattomasti pienempiä todennäköisyyksiä kuin yksi miljoonasta.

2. Monet tapaukset ovat olleet hyvin tärkeitä ja merkityksellisiä kokijoilleen. Toisaalta tietenkin ovat olemassa myös ne merkityksettömät yhteensattumasarjat, jotka kokonaisuutena voivat olla hyvinkin hämmästyttäviä.

3. Yhteensattumat eivät jakaudu tasaisesti, vaan monet kertovat heille tapahtuvan sellaisia jatkuvasti, jopa useita päivittäin. Vahvistusharha huomioon ottaen voidaan olettaa, että ihmisillä on taipumus jakautua kahteen joukkoon, toisaalta suureen enemmistöön, joka ei kiinnitä huomiota kokemiinsa yhteensattumiin ja unohtaa ne nopeasti ja toisaalta vähemmistöön, joka huomioi mitättömimmätkin yhteensattumat merkityksellisinä.

Synkronistisia ilmiöitä tapahtuu mielestäni liian paljon tilastolliseen todennäköisyyteen verrattuna ja niissä on mukana psi-ilmiöitä. Lisäksi niissä on havaittavissa jonkinlaista säännönmukaisuutta. Itse en usko sattuman tai vahvistusharhan tyhjentävästi selittävän läheskään kaikkia kokijoiden kertomia merkillisiä yhteensattumia.



Linkin (4) videon otsikkokuva.

 

Johdatuksessa

Monet uushenkisenkulttuurin edustajat ja henkisen tien kulkijoiksi itseään nimittävät ihmiset ovat kertoneet huomanneensa, että heille tapahtuu synkronistisia ilmiöitä. Merkityksettömät luvut ovat usein sellaisia, että ne on helppo muistaa, esimerkiksi 111 tai 444. Ne voivat olla esimerkiksi päivämääriä, lipunnumeroita, digitaalisia kellonaikoja, auton rekisterinumeroita tai asioiden järjestysnumeroita.

YouTubesta löytyy videoita, joilla uushenkiset ihmiset kertovat näiden ilmiöiden kokemisen jopa kuuluvan henkiseen kehitykseen. Esimerkiksi videolla linkissä (3) kerrotaan kolmesta synkronististen ilmiöiden vaiheesta henkisen kehityksen kuluessa, tosin sijoitettuna kovin uushenkiseen kehykseen. Linkin (4) videolla esitetään reippaasti ihan hyviä perustietoja synkronistisista ilmiöistä, tosin edelleen uushenkisessä kehyksessä. Vastaavia uushenkisiä videoita näyttää olevan runsaasti YouTubessa.

Henkisen tien kulkijat kertovat toisinaan olevansa jonkin instanssin johdatuksessa. Esimerkiksi linkissä (5) on melko hämmästyttävä kokoelma tilanteita, joihin "ne" ovat kokijan kertoman mukaan hänet johtaneet. Kun jättää egonsa sivuun ja luottaa johdatukseen, niin "käy hyvin". Tällaisessa johdatuksessa olevat joutuvat tai pääsevät synkronistisiin tilanteisiin. Heille tapahtuu merkillisiä yhteensattumia ja he kohtaavat ihmisiä, joilta he saavat itselleen tärkeätä apua tai sellaisia joita he voivat tönäistä auttavaan suuntaan juuri tarpeellisella hetkellä.

Eräs elämänsä ajan herännäiskristillisessä uskossa ollut sukulaiseni sai nuorena Jumalalta tehtäviä, jotka hänen piti toteuttaa. Ne olivat esimerkiksi sanomia, joita hänen piti välittää annetuille henkilöille. Tämä sukulainen kertoi esimerkin, jossa hänelle annettiin tehtäväksi mennä pysäkille ja astua linja-autoon tietyllä vuorolla. Hänen piti välittää siellä olevalle henkilölle tietty sanoma. Hän kertoi, että kyseinen henkilö todella oli siinä autossa ja sanoman saatuaan sanoi sen olleen itselleen hyvin tärkeän. Myös itse pääsin toteamaan, että hän osasi auttaa oikeaan aikaan.

Linkissä (6) haastateltava kertoo, että hänen elämänsä muuttui ratkaisevasti, kun hän alkoi tarkkailla ympäristöään. Hän alkoi huomata synkronisiteetteja ja asiat alkoivat järjestyä kumman helposti. Linkin (7) videolla haastateltava suunnilleen pakotettiin johdatukseen, ja siitä lähtien hänen elämänsä on ollut ihmettä, seikkailua ja synkronistisia ilmiöitä.

Monet henkisen tien kulkijat ovat oppineet luottamaan intuitioonsa, voisi jopa sanoa heidän toimivan intuition johdatuksessa. Kun he seuraavat intuitionsa ohjeita, niin asiat järjestyvät merkillisen helposti, jopa niin helposti, että mukana voisi olla synkronisiteettia eli informaatiota, joka ei ole voinut olla kokijan tiedossa.

Asta Raami on intuition tutkija. Linkin (8) videolla hän kertoo huomanneensa, että intuitiota on kolmenlaista:

1. Evoluution kuluessa kehittynyttä vaistonvaraista tietämistä.
2. Kokemusten ja asiantuntemuksen muistivarastoista kumpuavaa intuitiota.
3. Intuitiota, jolle ei löydy selitystä kokemusmaailmasta. Sellainen intuitio ilmeisesti sisältää synkronisitteettia.

 

Omista yhteensattumista

Kerron omia yhteensattumatapauksiani omassa jutussaan. Olen huomannut itselleni tapahtuvan yhteensattumia enimmäkseen uushenkisissä yhteyksissä. Viime vuosikymmeninä niitä on tapahtunut erittäin harvoin, ei edes vuosittain.

Kuinka ollakaan, tämän jutun yhteydessä minulle tuli pitkästä aikaa muistiin merkittävä yhteensattuma. Tätä miettiessäni ja kirjoittaessani kännykkäni näyttöön ilmestyi itsestään C. G. Jungin kuva. Se oli kuva YouTube-videon otsikkokuvien luetteloista. Olen käynyt koko älykännykän omistusaikanani vain kerran YouTubessa kokeillakseni, toimiiko se kännykässäni, joten minulla ei ole sinne vakioreittiä auki. Kyseessä oli siis vahinkokosketus, joka tuotti mielenkiintoisen tuloksen. Valitettavasti en ällistykseltäni huomannut panna merkille, mikä niistä muutamista saman kuvan alla olevista videoista oli kyseessä.

Mitä sitten ajattelen omista yhteensattumistani? Pidän niitä tervetulleina muistutuksina siitä, että jossain taustalla toimii tärkeitä järjestelmiä, joita ei tieteellisesti tunneta. Olen askaroinut psi-ilmiöiden parissa niin paljon, että minulle riittävät vain harvakseltaan esiintyvät yhteensattumat omakohtaisen tuntuman säilyttämiseksi.

 

Lähdekirjallisuus

Carl Gustav Jung (1952/1960/1969): Synchronicity: An acausal connecting principle. The Collected Works of C. G. Jung. The Structure and Dynamics of the Psyche. Routledge & Kegan Paul, London 1972. Sivut 417-519. Artikkelin liite: On Synchronicity, sivut 520-531.

Carl Gustav Jung (1961/1985): Unia, ajatuksia, muistikuvia. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo - Helsinki - Juva 1985, 454 sivua.


Linkit

1. Synchronicity: An Acausal Connecting Principle, by CG (Carl Gustav) Jung.
https://www.youtube.com/watch?v=r0WBwlAAPKE

2. Carl Jung - Synchronicity
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/carl-jung#Synchronicity_

3.
The 3 Stages Of SYNCHRONICITY That Will Happen During Spiritual Awakening
https://www.youtube.com/watch?v=4GpMbLhTtv0

4. What is SYNCHRONICITY? [How to REALLY Use It!]
https://www.youtube.com/watch?v=loeEEr4gg_A

5. RTV esittää: Kohtaamisia Risto Ahlberg
https://www.youtube.com/watch?v=qm_vKsjv1sw

6. RTV esittää: Paulin pakeilla Slim Mill
https://www.youtube.com/watch?v=A7xKC6xf2gw

7. RTV esittää: Paulin pakeilla Pekka J. Mattila
https://www.youtube.com/watch?v=p5jTx4sP1QA

8. Maailmankuvia Asta Raami
https://www.youtube.com/watch?v=lhwaznoQNMw