torstai 16. kesäkuuta 2022

 

Kuolemanrajakokemukset – osa 2




Kuolemanrajakokemusten (NDE) ykkösosassa http://parapsykologia.blogspot.fi/2012/03/kuolemanrajakokemukset.html kuvailen esimerkkikertomusten ja lyhyiden yhteenvetojen avulla sitä, millainen kokemus on kyseessä ja kaavailen kokemusten merkitystä parapsykologian ja maailmankuvan kannalta.

Tässä kakkososassa keskityn tulkintoihin ja tutkimuksiin.

 

NDE:n esiintyvyys

International Association for Near Death Studies (IANDS) tarjoilee laajalla sivustollaan tuhdin tietopaketin NDE:stä, linkki (1). Kokemuksen yleisestä esiintyvyydestä on kuitenkin vain lyhyt maininta:

Surveys taken in the US, Australia and Germany suggest that 4 to 15 % of the population have had NDEs.

Kolmesta lähteestä kerätyn yhteenvedon mukaan NDE:t siis ovat melko yleisiä, eli arviolta 4-15 % väestöistä saa niitä jossakin elämänsä vaiheessa.

Penny Sartori kertoo linkissä (2) miten suuri osuus sydänpysähdyspotilaista on tutkimusten mukaan saanut NDE:n:

- 344 potilaan aineistossa 62 heistä (18 %) ilmoitti kokeneensa NDE:n
-
63 potilasta ja 7 (11 %) NDE:tä
- 174 potilaasta 55 jäi eloon ja heistä 30 voi kertoa 7 (23%) NDE:tä
- 116 potilasta ja heistä 15.5 % kertoi NDE:n
- 39
potilasta ja heistä 7 (17.9 %) kertoi NDE:n
- 140 potilasta ja heistä 9 (6 %) kertoi NDE:n

NDE:n elementtien esiintyvyyssuhteet

Uteliaisuudesta tein pienen 34 tapauksen yhteenvetotaulukon saadakseni karkean kuvan kokemusten eri elementtien yleisyydestä. Kuva on todella karkea, koska valitsin kokemuksia joukosta, joka oli jo kertaalleen valittu eli otettu julkaistavaksi. Myöhemmin huomasin, että Pim van Lommel & al. (2001, linkki 3) on julkaissut tutkimuksestaan vastaavan taulukon, johon valitut elementit tosin ovat melkoisesti erilaiset. Alla ovat tulokset vertailun vuoksi rinnakkain. Numerointi on van Lommelin mukaan ja elementin puuttuminen on esitetty merkillä "-".


Karkeasti ottaen elementtien prosenttiosuudet ovat varsin yhtäpitäviä, kun otetaan huomioon oman taulukointini laajennukset: tunnelin lisäksi otin huomioon liikkumisen myös pimeydessä, sumussa ja valossa; "kuolleiden kohtaamisella" tarkoitin kaikkia ihmisten henkiä ja van Lommel vain kokijan tutuiksi tunnistamia.

Kokemusten epätäydellisyys selviää esimerkiksi omasta taulukostani.  Valitsemissani 34 kokemuksessa elementtien lukumäärät olivat seuraavat:


NDE-tutkimuksen kannalta yksittäinen kokemus on tietenkin sitä arvokkaampi mitä useampia elementtejä se sisältää. On olemassa laaja epävarmuuden alue, onko jokin yksittäinen kokemus tulkittavissa NDE:ksi vai onko se vain sattuman tulosta.


Naturalistisia selityksiä

Monet nykytieteen valtavirran edustajat pyrkivät selittämään kuolemanrajakokemukset ihmisen normaalin fysiologian ja psykologian mukaisiksi ilmiöiksi, jotka syntyvät vallitsevien olosuhteiden vaikutuksesta. Näitä voisi nimittää naturalistisiksi selityksiksi, koska ne kaikki toimivat vain aineen tasolla.

Ykkösosasta ilmenee, että potilas koetun kehosta irtautumisen aikana usein tekee paikkansa pitäviä havaintoja aineellisesta ympäristöstään. Naturalistisesti näitä havaintoja voidaan selittää ajoituksen epävarmuudella. Kokija on voinut tehdä havainnot tiedottomuuteen vaipumisen tai tiedottomuudesta heräämisen rajatilassa ja mahdollisesti vielä täydentää havaintojaan aikaisemmin tietämillään asioilla.

Leo Näreaho (2015) käsittelee mainiossa tietokirjassaan laajasti naturalistisia selityksiä, s. 110 - 168. Hän jakaa ne kolmeen ryhmään: psykologiset, neurokemialliset ja neuroanatomiset teoriat. Wikipedioista löytyy myös hiukan eriäviä jaotteluja.

Näreahon esittämiä psykologisia selityksiä kuolemanrajakokemuksille ovat puolustautumisreaktio kuolemanpelkoa vastaan ja kuolemanjälkeisiä olosuhteita koskevien odotusten toteutuminen. NDE:t sisältävät dissosiatiivisia piirteitä kuten esimerkiksi ruumiista irtautumisen, joten jotkut henkilöt voivat olla persoonallisuutensa rakenteen vuoksi alttiita niille.

Neurokemialliset selitykset ovat varsin yksinkertaisia – aivojen hapenpuute, hiilidioksidihumala tai psykoaktiivisten aineiden vaikutukset. Sydänpysähdyksessä aivojen verenkierto pysähtyy, jolloin seurauksena on hapen puute ja hiilidioksidipitoisuuden nousu. Esimerkiksi hävittäjälentäjillä suurilla kiihtyvyyksillä verta hetkellisesti pakenee aivoista, jolloin syntyy hapenpuute ja sen aiheuttamat tajunnan muutokset.

Aivojen itse erittämiä endorfiineja on myös epäilty miellyttävien kuolemanrajakokemusten aiheuttajiksi. Psykoaktiivisina aineina Näreaho käsittelee dimetyylitryptamiinia (DMT), psilosybiinia ja ketamiinia. Näiltä käyttäen on saatu esiin kaikki tavalliset NDE-elementit, mutta erilaisilla esiintymisen yleisyyksillä kuin NDE:ssä.

Neuroanatomiset teoriat vetoavat aivojen rakenteeseen ja fysiologiaan. Ohimolohkoja magneettikentillä aktivoimalla on saatu aikaan tuntemuksia, jotka muistuttavat joitakin NDE-elementtejä. Wikipedian mukaan epilepsia aiheuttaa ennalta arvaamattomia tajuttomuus-kouristuskohtauksia tai tajunnan hämärtymiskohtauksia. Nämä voisivat joskus muistuttaa NDE:tä. Joillakin ihmisillä voisi olla taipumusta ohimolohkojen häiriötoimintaan, jolloin he ovat alttiita NDE:lle.


Skeptikkojen antamia selityksiä

Skeptikoilta ja Wikipedioista löytyy monipuolisia ja kekseliäitä naturalistisia selityksiä NDE:lle. Alla olevat poiminnat ovat SkepDicistä, linkki (4).

Skeptics, on the other hand, believe that NDEs can be explained by neurochemistry and are the result of brain states that occur due to a dying, demented, extremely stressed, or drugged brain. For example, neural noise and retino-cortical mapping explain the common experience of passage down a tunnel from darkness into a bright light.

Blackmore attributes the feelings of extreme peacefulness of the NDE to the release of endorphins in response to the extreme stress of the situation. The buzzing or ringing sound is attributed to cerebral anoxia and consequent effects upon the connections between brain cells.

It is possible that a person may appear dead to our senses or our scientific equipment but still be perceiving. The visual and auditory perceptions occurring while unconscious-but-perceiving may be produced by a variety of neuronal mechanisms.

… we do not yet know whether NDEs take place just before the crisis, during it, just after it or even during the process of trying to describe it to someone else. If clear consciousness were really possible with a completely flat EEG, this would indeed change our view of the mind/brain relationship, but so far this has not been conclusively demonstrated.

… they may be mixed memories composed after waking up and hearing others talk about what was happening while one was near death, or they may be recollections of subconsciously recorded data overheard while in a groggy state.


Riittävätkö naturalistiset selitykset selittämään kaiken?

Aineen maailmaan rajoittuvat naturalistiset selitykset eivät mitenkään voi päteä tapauksissa, joissa potilas on nähnyt asioita todenmukaisesti sen huoneen ulkopuolella, jossa hän makaa tiedottomana. Kuulohavainnot sairaalan muista tiloista ovat myös käytännössä useimmiten mahdottomia.

Toinen naturalistiset selitykset ylittävä havaintotyyppi on kokemuksen aikana saatu paikkansa pitävä tieto, jota ei ole kenenkään sillä hetkellä paikalla olevan tiedossa. Tällaisten naturalistisesti selittämättömien havaintojen määrä ja laatu ratkaisevat, miten vakuuttavia ne ovat.

Mielestäni hiukan liian paljon uskovaisuuteen taipuva Christian von Kamp kirjoitti vuonna 2010 laajan ja ilmeisen asiantuntevan artikkelin naturalististen selitysten pätevyydestä. Sen pitäisi olla linkissä (5), mutta siellä ilmoitetaan jutun olevan muokkauksessa. Poimin sen aikanaan talteen, joten tässä tilanteessa lainaan siitä mielestäni tärkeimmät kohdat. Selityskohdat ovat todellisuudessa NDE-elementtien yleisyyssuhteisiin perustuvia eivätkä väitteet ole ehdottomia:

Selityksenä aivojen hapenpuute ja veren liian suuri hiilidioksidipitoisuus:
- ei elämän läpikäyntiä
- ei valo-olennon kohtaamista
- ei elämänasenteen muutosta
- tunnelikokemusta esiintyy, mutta ei nopeata liikettä tunnelissa

Selityksenä kemiallisten aineiden vaikutukset (huumeet, narkoosi, endorfiinit):
- hajuaistimuksia – puuttuvat NDE:ssä
- kokemukset sekavia
- ei elämänasenteen muutosta
- kokijat tunnistavat epärealistisuuden
- joskus myös "aitoja" NDE-kokemuksia, jolloin aineet voidaan tulkita laukaisijoiksi eikä aiheuttajiksi

Selityksenä aivoalueiden ärsyttäminen sähköisesti tai vastaava ylikiihottuminen:
- hallusinaatiot useimmiten ahdistavia
- havainnot ympäristöstä epärealistisia
- ei elämänasenteen muutosta

Hyvin perusteltuna yhteenvetona voidaan sanoa, että mitkään yksinkertaiset naturalistiset, pelkkään aivotoimintaan perustuvat selitykset eivät riitä kuolemanrajakokemusten selityksiksi. Selitykset eivät ota huomioon kaikkia niitä tilanteita, joissa kuolemanrajakokemuksia esiintyy eivätkä myöskään selitä kokemusten yhtenäistä tapahtumien kulkua ja vaikutusta loppuelämään.

Mielestäni naturalistiset selitykset mukaan ottava realistinen malli on se, että yksityisen ihmisen sielunelämässä ja elämäntilanteessa ovat olemassa NDE:n mahdollisuudet, jotka sitten toteutuvat erilaisten olosuhteiden laukaisemina – toisinaan jopa edellä lueteltujen yksinkertaisten fysiologisten syiden vuoksi.

Tutkimusta

Kuolemanrajakokemuksia on toistaiseksi tutkittu melko vähän, ottaen huomioon aiheen merkityksen maailmankuvan kannalta. Parapsykologian tutkijat näyttävät jättäneen aiheen melko lailla sivuun. Muutamat kuolemanrajakokemuksista kiinnostuneet aikaisemmat tutkijat ovat olleet enimmäkseen lääkäreitä ja psykologeja, jotka ovat aluksi sattumalta tutustuneet ilmiöön. Heidän usein kirjoina julkaistut tutkimuksensa eivät ole olleet kovinkaan järjestelmällisiä, vaan lähinnä tapausten keräilyä ja kuvailua ja jonkin verran päätelmien tekemistä aineistoista. Esimerkkeinä voisi mainita Raymond Moodyn (1975) ja Maurice Rawlingsin (1978) kirjat, joissa esiteltiin aihetta suurelle yleisölle.

Parapsykologian tutkijoista Karlis Osis ja Charles Tart ovat aikanaan osallistuneet kuolemanrajakokemusten tutkimukseen. Nykyään tutkimus on tehostumassa, mikä ilmenee esimerkiksi linkeistä (6) ja (7). Hollantilainen Pim van Lommel on uudenlaisen, järjestelmällisen tutkimuksen tekijä, ja hän on saanut julkaistua tuloksensa Lancetissa, arvovaltaisessa lääketieteellisessä aikakauslehdessä. IANDS julkaisee vertaisarvioitua aikakauslehteä nimeltään Journal of Near-Death Studies, linkki (8).

Van Lommel & al. (2001, linkki 3) tutki kymmenessä sairaalassa yhteensä 344 sydänpysähdyksestä elvytetyn potilaan kokemukset ja niiden taustat. Kaikkien elvytysten piti olla samassa sairaalassa ja peräkkäisiä, jolloin aikaisempien tutkimusten valintavirheet vältettiin. Elvytystapauksista 18 %:ssa muistettiin jonkinlainen ja 12 %:ssa täydellisempi (core experience) kuolemanrajakokemus. Kaikki muistot olivat miellyttäviä, joten tutkimuksen otokseen ei sattunut ahdistavia kokemuksia.

Tutkituista taustavaikuttajista ei löytynyt selitystä kuolemanrajakokemusten esiintymiselle, eli esimerkiksi lääkitys ja sydänpysähdyksen pituus eivät vaikuttaneet selvästi havaittavassa määrässä.

Sam Parnia on kuolemisen ja elvytyksen huippuasiantuntija ja samalla NDE-kokemusten tutkija. Hän on mukana AWARE-hankkeessa, jonka puitteissa englanninkielisen Wikipedian mukaan 25 sairaalaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa osallistuu elvytettyjen potilaiden haastatteluihin. Kokemusten realistisuuden selvittämiseksi joidenkin sairaaloiden kattoon on sijoitettu tietokonenäyttö, jossa kuvat vaihtuvat satunnaisesti ja joka näkyy vain katonrajasta. Jos potilas kokemuksensa aikana näkee tarkistettavissa olevan kuvan oikein, niin siinä on erittäin vahvaa näyttöä kokemuksen realistisuudesta. Kokemuksen hallitsemattoman luonteen vuoksi kuvan näkemisen arvioidut mahdollisuudet ovat hyvin pienet. YouTubesta löytyy Parnian nimellä hakien lukuisia tutkimuksen tilannetta valaisevia haastatteluja.

Tutkija Janice Holden (2012) antaa YouTubessa mielestäni erittäin hyvän yleiskatsauksen NDE-tutkimuksen nykyvaiheesta (Linkki 9). Hänellä on ollut käytettävissään noin 3500 tapausta ja hän kertoo itse tehneensä tuhansia haastatteluja. Ahdistavia kokemuksia on aineistosta noin 10 %. Hänen mukaansa kaikista kuolemanrajalla käyneistä noin 20 % muistaa NDE-kokemuksen. Kokemuksia tulee myös muissa tilanteissa, esimerkiksi äkillisessä pelästymisessä ja rentoutumisen tai mietiskelyn yhteydessä. Ikä, sukupuoli, kulttuuri, uskonto ja mielenterveys eivät vaikuta kokemusten määrään, mutta kulttuurilla on vaikutusta kokemusten yksityiskohtiin ja uskonnolla niiden tulkintaan.

Holdenin mukaan NDE:n kokemista tai sen puuttumista ei voida mitenkään ennakoida kokijan persoonallisuuden perusteella eikä myöskään voida ennakoida sitä, onko kokemus miellyttävä vai ahdistava. Monille kokemus antaa varmuuden elämän tarkoituksesta ja aiheuttaa vahvan elämänmuutoksen suuremman sosiaalisuuden ja heikomman itsekkyyden suuntaan.

Myös skeptikot ovat tavoistaan poiketen tehneet kenttätutkimusta kuolemanrajakokemuksesta. Tulosten suhteen ei koskaan ole etukäteisjännitystä, koska ainoa mahdollinen tulos on psi-ilmiöiden kannalta kielteinen. Ellei asia muuten järjesty, niin skeptikot jättävät sivuun psi-ilmiöihin viittaavat seikat ja keskittyvät havaintojen heikkouksiin. Kaksi opiskelijaa vanhemman skeptikon ohjauksessa kävi Seattlessa sairaalassa tarkistelemassa kuuluisaa Marian tennistossutapausta, jossa Maria kertoi olleensa kehostapoistuneena sairaalan ulkopuolella ja nähneensä kengän ikkunalaudalla. Opiskelijoiden tutkimustulokset ovat lähteessä Ebbern & al. (1996, linkki 10).

Skeptinen tutkijakolmikko ei tuottanutkaan pettymystä hengenheimolaisilleen, vaan hyvin asenteellisella artikkelillaan tekivät Marian tapauksen kyseenalaiseksi. Michael Prescott (2009, linkki 11) puolestaan kyseenalaistaa kolmikon artikkelin, mielestäni varsin hyvin perustellen. Marian tapauksen julkistanut sosiaalityöntekijä Kimberly Clark Sharp toimi oppaana skeptisille tutkijoille, ja hänen mukaansa opiskelijat käyttäytyivät ylimielisesti ja mm. tunkeutuivat luvatta sairaalan huoneisiin ja sillä tavalla vaaransivat tulehduksille herkkien potilaiden terveyden.

Tutkimuksen avuksi on kehitetty yhä hienojakoisempia ja tarkempia NDE-elementtien luetteloita. Bruce Greysonin skaalassa on 16 elementtiä, linkki (12). Kun näistä elementeistä täyttyy 7, niin tapaus on hänen mukaansa tutkimukselle arvokas. Linkin (13) laajassa ja monipuolisessa yhteenvedossa on otettu käyttöön 20 elementin skaala.

Robert & Suzanne Mays (2012, linkki 14) jaottelevat oikeiksi osoitetut (veridical) tiedot saantitavan mukaan neljään ryhmään:

1. Aineellisesta ympäristöstä saadut oikeat tiedot.
2. Ilmeisesti kuolleiden ihmisten henkien antamat tiedot, joita kokijalla ei ole mahdollisuutta tietää.
3. Jaetun NDE-kokemuksen aikana tapahtuneen kuolevan elämän läpikäynnin aikana saadut oikeat tiedot, joita kuoleva ei ole aikanaan kokijalle kertonut.
4. Kokemuksen aikana saatujen yksityiskohtaisten näkyjen toteutuminen kokijan myöhemmässä elämässä.

Janice Holden löysi jo 10 vuotta sitten aineistostaan 107 psi-tapausta, joissa kokija on saanut sellaista tietoa, mitä hän ei ole voinut saada aistiensa kautta tai päättelemällä, linkki (8-3). Nämä tapaukset antavat havainnolle myös ajoituksen siten, että ne poistavat mahdollisuuden esim. heräämisen yhteydessä saadusta muistikuvasta. Esimerkkeinä Holden esittää tapauksen, jossa kertoja näki isäpuolensa käytävässä syöttämässä rahaa makeisautomaattiin ja toisen tapauksen, jossa tiedottomana ja silmät peitettynä makaava potilas Al Sullivan näki kirurgin tekevän "lentoharjoituksia". Näistä tapauksista on omat videot ykkösosassa http://parapsykologia.blogspot.fi/2012/03/kuolemanrajakokemukset.html.

Tulkintoja

Jos mikään, niin kuolemanrajakokemukset ovat sellainen aihe, missä tulkintoja ja ristiriitaisia selityksiä riittää. Kirjoista ei välttämättä paljosta tekstistä huolimatta saa hyvää kokonaiskuvaa kuolemanrajakokemuksista. Esimerkiksi Moody ei laajassa katsauksessaan mainitse ollenkaan ahdistavia kokemuksia ja Rawlingsin uskonnollinen asenne saa hänet arvioimaan ainakin joka toisen kokemuksen olevan helvettikokemus.

Kuolemanrajakokemuksia on tiukasti ottaen mahdotonta selittää tieteellisesti pätevällä tavalla, koska niiden taustat jäävät liian suurelta osalta piiloon. Se ei kuitenkaan ole estänyt monien tieteiden edustajia antamasta perusteettoman varmoja lausuntoja kokemusten syistä, vedoten siihen, että tietoisuutta aivojen ulkopuolella ei voi olla olemassa. Tämä on tietenkin pelkkä oletus, jonka tekemiseen aivojen tilan ja tiedostamisen vahva korrelaatio on antanut aihetta. Mutta korrelaatio ei ole sama kuin syy-seuraus-riippuvuus.

Skeptisten arvioijien mielestä oikeiksi todetut havainnot fyysisestä ympäristöstä on tehty juuri tajuttomuuden alkaessa tai sen loppuessa, jolloin muistikuvia on voinut syntyä. Myöskään heidän mielestään ei voida olla täysin varmoja, ettei tajuttomuuden aikana voida aistia ja ladata muistiin yhtä ja toista. He edelleen ajattelevat, että kokemusten ajoittaminen on mahdotonta, joten kaikki on vain pelkkää hapenpuutteesta kärsivien aivosolujen leikkiä.

Van Lommelilta on merkittävä kannanotto linkissä (15), jossa hän tulee toisenlaiseen tulokseen ja pitää aivojen ulkopuolista tietoisuutta hyvinkin mahdollisena. Samanlaiseen tulokseen on päätynyt neurokirurgi Eben Alexander oman kuolemanrajakokemuksensa perusteella, kuten ilmenee hienon yksityiskohtaisessa haastattelussa Alex Tsakirisin Skeptiko-sivustolla, linkki (16). Sivustolta löytyy runsaasti haastatteluja ja keskustelua kuolemanrajakokemuksista. Niissä tulevat erilaiset tulkintamahdollisuudet hyvin esiin.

Neuropsykiatri Peter Fenwick on kuolemisen asiantuntija, ja hän kertoo kuolemisen prosessista ja kuolemanrajakokemuksesta linkissä (17). Hänen pitkän kokemuksensa vuoksi hänen tulkintansa ovat epäilemättä varteenotettavia.  Kuoleminen ei ole vain yksinkertaista tietoisuuden sammumista, vaan prosessi, jota voisi sanoa kotiin tulemiseksi. Hänen mielestään tietoisuus ei ole yhtä kuin aivot ja kuolevien kertomat asiat ovat niin vakuuttavia, että hän pitää ihmistä jonkinlaisena henkisenä olentona. Hän kertoo myös kuolinvuodetapahtumista, jotka liittyvät kuolemisprosessiin.

Asuuko siis tietoisuus vain aivoissa? Ja kun aivot hajoavat, niin tietoisuus loppuu tyhjiin? Täyttä tieteellistä varmuutta siitä ei ole mahdollista saada tässä vaiheessa. Kuitenkin monia NDE:n tapahtumia on ollut mahdollista ajoittaa niin hyvin, että niiden tiedetään osuneen EEG-käyrän nollaviivan alueelle. Joskus myös vakavasti ja lopullisesti vaurioituneet aivot voivat tuottaa merkillisen kirkkaan muistamisen ja ymmärtämisen hetken juuri ennen kuolemaa. Tällaiset ilmiöt tarkoittaisivat sitä, että aivot eivät ole ainoa mahdollinen tietoisuuden alusta.

Skeptiset näkökohdat hallitsevat skeptisessä tietosanakirjassa SkepDicissä (Linkki 4). Siellä on paljon asiallisia ja tärkeitä kriittisiä näkökohtia kuolemanrajakokemuksista. Mutta siellä on myös selvästi virheellistä lähteiden arviointia ja annetaan virheellinen kuva parapsykologian tutkijoiden suhtautumisesta kuolemanrajakokemuksiin. Mikä on pahinta, monet tieteiden edustajat luottavat SkepDiciin kritiikittä. He luulevat tietävänsä eri ilmiöistä riittävästi SkepDicin avulla, vaikka siellä visusti vaietaan skeptikkojen kannalta ikävistä asioista.

Erikieliset Wikipediat sentään alkavat olla lähes asiallisia NDE-artikkeleissaan.



Linkkejä

1. Key Facts about Near-Death Experiences - History and Prevalence
https://iands.org/ndes/about-ndes/key-nde-facts21.html?start=1

2. Sartori, Penny (2015): ‘Near-Death Experience’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/near-death-experience

3. Pim van Lommel & al. (2001): Near-death experience in survivors of cardiac arrest: a prospective study in the Netherlands. Lancet Vol. 356, s. 2039-45.
https://www.researchgate.net/publication/11601344_Near-Death_Experience_in_Survivors_of_Cardiac_Arrest_A_Prospective_Study_in_the_Netherlands

4. Robert Todd Carroll: The Skeptic's Dictionary
http://www.skepdic.com/nde.html

5. Christian von Kamp (2010): Sind Nahtoderfahrungen Halluzinationen, Träume oder Ähnliches?
http://www.christian-von-kamp.de/nahtoderfahrung/Nahtoderfahrungen-Halluzinationen.html

6. Near-Death Experience Research Foundation
http://www.nderf.org/

7. Near-Death Experiences and the Afterlife
http://www.near-death.com/

8. Journal of Near-Death Studies
https://iands.org/research/publications/journal-of-near-death-studies.html?highlight=WyJqb3VybmFsIiwiam91cm5hbHMiLCJqb3VybmFsJ3MiLCJqb3VybmFsaXNtIiwiam91cm5hbGluZyJd

9-1. Jan Holden (2012): Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 1
http://www.youtube.com/watch?v=ZcPRg7USiTk
9-2. Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 2
https://www.youtube.com/watch?v=oeT35xks-e0
9-3. Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 3
https://www.youtube.com/watch?v=espZhEoZjug

10. Hayden Ebbern & al. (1996): Maria's Near-Death Experience: Waiting for the Other Shoe to Drop. The Skeptical Inquirer vol. 20 No 4.
http://records.viu.ca/www/ipp/pdf/NDE.pdf

11. Michael Prescott (2009): Who Will Watch the Watchers?
http://www.michaelprescott.net/who-will-watch-the-watchers.html

12. Bruce Greysonin 16 kriteeriä kokemuksille (IANDS)
https://iands.org/research/nde-research/important-research-articles/698-greyson-nde-scale.html

13. A New Scale to Assess Near-Death Experiences
https://iands.org/1505-a-new-scale-to-assess-near-death-experiences-commentary.html

14. Robert & Suzanne Mays - The Future of NDE and Consciousness Research (2012) 
http://www.youtube.com/watch?v=GgelyOlaNGo&list=TLxlBeiMwRTF0

15. Pim van Lommel  (2004): About the Continuity of Our Consciousness
http://iands.org/research/important-research-articles/43-dr-pim-van-lommel-md-continuity-of-consciousness.html

16. Neurokirurgi Eben Alexanderin haastattelu  (Tsakiris 2011):
http://www.skeptiko.com/154-neurosurgeon-dr-eben-alexander-near-death-experience/

17. Dr Peter Fenwick on Near Death Experience (NDE) (2012)
http://www.youtube.com/watch?v=M4PmjKn1zPE

 

Kirjalliset lähteet

Leo Näreaho (2015): Kuolemanrajakokemukset – Tutkimuksista tulkintoihin. Kirjapaja, Helsinki 2015.

Raymond Moody (1975/1979): Kokemuksia kuolemasta. Gummerus 1979. Alkuteos "Life after Life".

Maurice Rawlings (1978/1986): Kuoleman tuolla puolen. Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy 1986. Alkuteos "Beyond death's door".

maanantai 28. helmikuuta 2022

Parapsykologia pysyy sitkeästi tabuna


Parapsykologia on edelleen vahva tabu tieteen valtavirralle, maailman valtamedioille ja useimmille netin informaatiosivustoille. Tilanne jatkuu muuttumattomana, vaikka netistä löytyisi helposti asiallista parapsykologiaa koskevaa aineistoa ja ainakin Suomen akateemisessa maailmassa on entistä enemmän asiallisia opinnäytteitä ja tutkijoiden kirjoittamia tietokirjoja.

 

Tabu tieteessä

Akateemisille kuulijoille psi-ilmiöitä esitelleet parapsykologian tutkijat kertovat, että eräs ilmiö toistuu yhä uudelleen. Kuulijoita tulee esityksen jälkeen kertomaan heille yksityisesti omia merkillisiä kokemuksiaan. Sitten he vannottavat, että heidän nimensä ei saa tulla julkisesti esille tällaisten asioiden yhteydessä.

Tieteen tekijöillä on omat kiireensä ja ammattiuran luominen käynnissä eikä kaikesta tietenkään ehdi eikä jaksa kiinnostua. Vaikka heillä olisi omakohtaisia selviä psi-kokemuksia, niin niistä on viisainta vaieta, koska muuten on oma tieteellinen maine vaarassa – niin vahvasti skeptiset asenteet vaikuttavat tieteen valtavirrassa. Tabu tulee esiin esimerkiksi siinä, että Lundin yliopiston henkilökunta yhteisvoimin kävi parapsykologian professuurin puolikkaan kimppuun, vaikka sen rahoitus tulee yliopiston ulkopuolelta.
Etzel Cardeñan artikkeli linkissä (1) kertoo mm. tästä.

Artikkelin abstrakti:

This paper describes various examples of blatant attempts to suppress and censor parapsychology research and those who are doing it. The examples include raising false accusations, barring access to journals, suppressing papers and data, and ostracizing and persecuting scientists interested in the topic. The intensity of fear and vituperation caused by parapsychology research is disproportionate even to the possibility that the psi hypothesis could be completely wrong, so I speculate on the psychological reasons that may give rise to it. There are very few circumstances in which censorship might be appropriate, and the actions by parapsychology censors put them at odds not only with the history of science but with the history of modern liberal societies.


Dean Radin kertoo linkissä (2) esimerkkejä sekä tieteen psi-tabusta että parapsykologian tutkimustuloksista. Filosofian professori Stephen Braude kertoo linkissä (3) omia kokemuksiaan, kun hän filosofian pohjalta tutki sellaista, mitä ei olisi saanut tutkia. Kollegat yrittivät yksissä tuumin vaikeuttaa hänen akateemista asemaansa ja myös osittain onnistuivat siinä.  Braude on kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa, joiden nimet ovat paljastavia, Crimes of Reason ja Dangerous Pursuits: Mediumship, Mind, and Music, linkki (4).

Sosiologi James McClenon on tutkinut sitä, miten valtavirtatieteen edustajat ja suuri yleisö suhtautuvat parapsykologiaan ja spontaaneihin psi-ilmiöihin. Tyypillistä on, että monet tieteen edustajat suuttuivat hänen tekemistään kyselyistä. Hänen mainio haastattelunsa on linkissä (5).

Neurologian tohtori Mario Beauregard kertoo linkin (6) videolla, miten hänet vähitellen savustettiin ulos omasta yliopistostaan, koska hän tutki 'sopimattomia' asioita. Hengellisen tutkimuksen esteistä hän kertoo hiukan vanhalla mutta edelleen pätevällä videolla linkissä (7).

Akateemista psi-tutkimusta on ollut olemassa jo reilut sata vuotta, mutta parapsykologia on edelleen eristettynä tieteen valtavirran ulkopuolelle. Nykyinen asetelma näyttää niin vankkumattomalta, että parapsykologia tuskin tekee läpimurtoa tieteen sisältä käsin nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Ehkä ainoa mahdollisuus on se, että suuren yleisön mielenkiinto "yliluonnolliseen" alkaa vaikuttaa tieteellisen tutkimuksen rahoitukseen.

Tieteellisen psi-tutkimuksen syntyaikoina tilanne ei ollut yhtä kärjistynyt kuin nykyään. Filosofian tohtori, teologian maisteri ja uskonnon aineenopettaja sekä tietokirjailija Tea Holm kertoo kirjassaan 'Magian lumo' (2021), että aikansa huiput tieteessä olivat käynnistämässä psi-ilmiöiden tieteellistä tutkimusta. Sellaiset nimet kuin William James ja William Crookes muistetaan valtavirran tieteellisistä ansioistaan, mutta heidän psyykkiset tutkimuksensa usein unohdetaan tiedepiireissä. Wikipedioissa skeptikot selittävät heidän tulleen meedioiden huijaamiksi.

Tiettävästi maailmassa on yksi ainoa tohtori, joka on milloinkaan valmistunut parapsykologian alalta. Hän on Jeffrey Mishlove, jolla on oma laaja ja tärkeä YouTube-kanava, linkki (8). Kaikki muut parapsykologian tutkijat ovat pätevöityneet tohtoreiksi muilta aloilta, enimmäkseen psykologiasta. Linkin (9) videolla Mishlove kertoo, että kun hän puhui tietoisuutta käsittelevässä konferenssissa, niin termin "parapsykologia" käyttäminen esityksessä oli kiellettyä.

Tiede on yleisen käsityksen mukaan itseään korjaavaa ja palaa siksi aina lopulta oikealle polulle mahdollisten harharetkien jälkeen. Akateemiset tutkijat ovat kuitenkin ihmisiä, joille on liian usein tärkeämpää toimeentulo ja kollegojen parissa arvostettu asema kuin aito tieteellinen uteliaisuus. Nykyinen tieteen suuntautuminen lyhyen tähtäyksen taloudelliseen hyötyyn johtavaan tutkimukseen heikentää uutta tietoa luovan perustutkimuksen ja ihmistieteiden asemaa.


Tabu tiedotusvälineissä

Enpä muista, milloin Suomen suurimmat sanomalehdet tai televisiokanavat olisivat viimeksi julkistaneet arkipäivän psi-kokemuksia samalla kertoen, että ne ovat erittäin yleisiä ja että noin puolelle meistä kaikista sellaisia tapahtuu. Joskus sellaista voi vilahtaa lyhyesti jossain henkilöhaastattelussa tai kirja-arvostelussa. Facebookin "yliluonnolliset" yksityiset ryhmät sen sijaan ovat pullollaan erittäin konkreettisia ja selviä tapahtumia, joita on vaikeata selittää tunnetuilla syillä. 

Varsinkin Helsingin Sanomat ja Tiede-lehti ovat jyrkän skeptisessä hallinnassa. Hesarissa haastateltiin Maija-Riitta Honkasaloa hänen kertomansa mukaan kerran, koska hän sai niin suuren apurahan tutkimushankkeeseensa "Mieli ja toinen".  Mutta tutkimuksesta julkaistun kirjan "Mielen rajoilla" valmistumisen jälkeen ei haastatteluja enää pyydetty. Skeptikkopsykologi Jukka Häkkistä on sen sijaan laajasti julkistettu hänen uusimpien kirjojensa jälkeen.

Ylellä on toimittaja Sari Valto parhaiten kunnostautunut "yliluonnollisen" raportoinnissa. Hän on haastatellut mm. Jeena Ranckenia, Tea Holmia ja Anuirmeli Sallamo-Lavia, Miia Kontroa ja Leo Näreahoa. Vastapainoksi myös Jukka Häkkinen ja mentalisti Jose Ahonen ovat päässeet Valton ohjelmaan selittämään psi-ilmiöita, Häkkinen useamman kerran. Myös Marja-Liisa Honkasalo on ollut Ylellä haastateltavana kirjansa julkaisemisen jälkeen.

Tiedotusvälineissä suosittu tieteen edustaja ja puolestapuhuja Kari Enqvist kirjoitti vuonna 2017 Ylellä seuraavaa, linkki (10):

Missä tontut ovat nyt? Siirtyivätkö ne ylemmälle astraalitasolle vai matkasivatko UFOn mukana tähtiin? Miksei niitä enää nähdä?

Julistetaan jossittelematta: yliluonnollisesta ei ole mitään todistusaineistoa. Ei ole mitään viitettä siitä, että avaruusolennot olisivat vierailleet Maassa.

Karia voisi joku valistaa, että eivät tontut ole mihinkään hävinneet, ne ovat vain siirtyneet piiloon julkisuudesta. Tonttujen olemukseen sen enempää puuttumatta kerron, että Shadow Cameran YouTube-kanavan haastatteluissa esiintyy useampiakin tuoreita tonttujen näkijöitä.

Tiedotusvälineissä erittäin suosittu tieteen puolustaja ja popularisoija Esko Valtaoja puolestaan kirjoitti vuonna 2017 Seura-lehden sivustolla seuraavasti, linkki (11):

 Lentävät lautaset. Himalajan hirmuinen lumimies. Atlantis. Faaraon kirous. Loch Nessin merihirviö. Nostradamus. Kummitustalot. Ajatustenluku. Aino Kassinen. Lapsuuteni aikakauslehdet pursusivat kunnon juttuja todella jännittävistä asioista.

Hänen laajassa kirjastossaan on hänen kertomansa mukaan myös parapsykologian osasto. Olisipa hauska nähdä, mitä kirjoja se sisältää. Joka tapauksessa hänen luettelonsa on yllättävän laaja-alainen.

Kaikissa tiedotusvälineissä on yhteinen piirre – parapsykologia mainitaan erittäin harvoin, vaikka puhe olisi juuri siihen tieteenalaan kuuluvista asioista. "Yliluonnollisen" tabu on vähitellen helpottumassa, mutta se ei ainakaan vielä näy parapsykologian tilanteessa.

 

Tabu nettisivustoilla ja videokanavilla

Netistä tietenkin löytyy laidasta laitaan aivan mitä tahansa. Haluan kuitenkin tuoda esiin, mitä tolkun ihmisinä itseään pitävät ajattelevat siellä parapsykologiasta. Otan tässä vain yhden esimerkin. Futucast-kanavalla kerrotaan heidän olevan "matkalla kohti yleissivistystä", linkki (12). Ja toden totta, sitä he aivan selvästi ovatkin erittäin laajan aihevalikoimansa ansiosta.

Minulla on kuitenkin kavereiden asenteesta hiukan kriittisiä ajatuksia. He ovat valtavirtaisen talouspainotteisia - luontokato ja alkanut koko ajan lisääntyvän nälän aikakausi jää siinä jalkoihin. He operoivat paljolti filosofian tasolla, jolloin havainnot jäävät sivuosaan. Parapsykologiaan suhtautuminen on tabutasolla. Kun katselin heidän keskusteluaan "terveen skeptisyyden" edustajan Pauli Ohukaisen kanssa, linkki (13), niin päätin kokeilla kepillä jäätä. Lähetin heille seuraavan viestin:

Kiitos monista taitavista ja informatiivisista haastatteluista – ne ovat mielestäni nettijournalismia parhaimmillaan. Futucast - Matkalla kohti yleissivistystä toteutuu mukavasti.

Mutta Pauli Ohukaisen haastattelua kuunnellessa ilmeni, että tässä yleissivistyksessä on kuitenkin psi-ilmiöiden ja ufotodellisuuden kokoinen aukko. Muuten, Pauli on minulle tavallaan vanha tuttu, vaikka hän sanoi optimoivansa ajankäyttöään ja kieltäytyi keskustelemasta kanssani yksityisesti.

Olen parikymmentä vuotta yrittänyt päästä järkevään, älykkääseen ja perusteisiin nojaavaan nettikeskusteluun tietyllä tavalla skeptisesti ajattelevien ihmisten kanssa. Jos jotakuta kiinnostaa, niin olen esittänyt näiden yritysten tulokset täällä:

https://parapsykologia.blogspot.com/2020/03/keskusteluni-skeptikkojen-kanssa.html

Kokemusteni mukaan minun ei kannata nähdä tämän enempää kommentointivaivaa.

Kokemukseni pitivät taas kerran paikkansa. En saanut vastausta viestiini eikä kukaan käynyt noin viikkoon avaamassa antamaani linkkiä. Joka puolella on vastassa sama, omasta mielestään oikealla asialla olevien tahojen hiljaisuuden muuri. Sanan 'parapsykologia' näkeminen herättää heissä vain ylemmyyden ja säälin tunteita.

 

Kirja

Tea Holm (2021): Magian lumo - William James valkoisen korpin jäljillä. Basam Books Oy, 200 sivua.

 

Linkit

1. Etzel Cardeña (2015): The Unbearable Fear of Psi: On Scientific Suppression in the 21st Century
http://www.scientificexploration.org/docs/29/jse_29_4_Cardena.pdf

2. "Science and the taboo of psi" with Dean Radin
https://www.youtube.com/watch?v=qw_O9Qiwqew

3. Mind, Nature, and the Paranormal with Stephen E. Braude
https://www.youtube.com/watch?v=DkSIdg1EE7Y

4. Stephen Brauden kotisivut
https://userpages.umbc.edu/~braude/

5. Parapsychology as a Deviant Science with James McClenon
https://www.youtube.com/watch?v=UWw_ll2dTs8

6. Dr. Mario Beauregard, Frontier Science Wake Up Call |538|
https://www.youtube.com/watch?v=8i-Q0MTJFls

7. The Barriers to the Scientific Study of Consciousness and Spirituality - Dr. Mario Beauregard
https://www.youtube.com/watch?v=lHnTNdc58vU

8. New Thinking Allowed with Jeffrey Mishlove
https://www.youtube.com/c/NewThinkingAllowed

9. Emmy Vadnais Interviews Jeffrey Mishlove About the Grand Prize Bigelow Institute Essay
https://www.youtube.com/watch?v=jL_k1XBRQjs

10.
Kari Enqvistin kolumni: Hyvästi tontut, tervetuloa tiede (2017)
https://yle.fi/uutiset/3-9544273

11. Esko Valtaoja: Huuhaan lumo (
2017)
https://seura.fi/blogit-ja-kolumnit/esko-valtaoja-huuhaan-lumo/

12. Futucast
https://www.youtube.com/channel/UCQPojdjir3suCXQA_09P0ag

13. Pauli Ohukainen - Tieteellinen ajattelu ja koronapandemia
https://www.youtube.com/watch?v=6LkJz5kig38

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Yhteensattumista

 

Linkin (1) videon otsikkokuva.

 

Meille kaikille tapahtuu monenlaisia sattumia ja yhteensattumia. Parapsykologian kannalta mielenkiintoisia ja tärkeitä ovat hämmästyttävät yhteensattumat, joihin monet osaavat kiinnittää huomiota.

Itse asiassa ESP on sellainen psi-ilmiöiden ilmenemismuoto, että sitä ei voida millään keinolla varmuudella erottaa yhteensattumasta. Vaikka tapahtuma tai koetulos olisi miten uskomaton hyvänsä, se kuitenkin voisi periaatteessa olla seurausta vain pelkästä sattumasta. Todennäköisyyslakien mukaan pitää äärimmäisen harvinaisiakin sattumia käytännössä esiintyä, koska erilaisia tapahtumia on maailmassa erittäin suuria määriä.

Psykokinesia PK on toista maata silloin, kun ympäristössä tapahtuu selviä ja pysyviä muutoksia. Jos esimerkiksi raskas kaappi siirtyy paikaltaan itsekseen, hyvin kiinnitetty hylly putoaa itsekseen alas tai lusikka taipuu ilman voimankäyttöä, niin sellaista ei tapahdu sattumalta.

 

C. G. Jung ja synkronisiteetti

Ennakkoluuloton psykiatri Carl Gustav Jung kiinnitti aikanaan huomiota merkittäviltä tuntuviin ja osuvuudessaan hämmästyttäviin yhteensattumiin. Hän keksi sellaisille ilmiöille oman nimenkin - synkronisiteetti, Synchronizität, sychronicity. Yksinkertaisemmat ilmaukset synkronisuus ja synkroniset ilmiöt ei sopinut nimeksi, koska kaikki synkronistiset tapahtumat eivät ole samanaikaisia eikä aina ole kysymys vain tapahtumisen ajankohdasta.

Jung on kirjoittanut synkronisiteetista laajan ja ainakin minulle vaikeaselkoisen artikkelin, joka on hänen englanniksi julkaistuissa kootuissa teoksissaan (Jung 1952/1960/1969). Artikkelin ensimmäinen luku on luettuna videolla linkissä (1).

Karkeasti määritellen kyseessä ovat tapahtumat, jotka näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa ilman havaittavaa syy-yhteyttä. Toisinaan yhteensattumat koskevat vain arkipäiväisiä ja merkityksettömiä asioita. Kyseessä ovat silloin tiettyjen yksittäisten numeroiden tai lukujen, sanojen tai asioiden toistuminen arkielämässä niin tiheästi ja niin pitkinä sarjoina, että kokija alkaa kiinnittää niihin huomiota. Toisinaan yhteensattumilla on tärkeä merkitys kokijoilleen.

Jung kertoo esimerkkinä tapahtumasarjan, joissa kala tuli hänelle eri tavoilla toistuvasti esille huhtikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1949. Lounaaksi oli tarjolla kalaa, sitten joku mainitsi aprillipilan, jonka huijauskohteen nimitys oli kansanomaisesti "April fish". Samana aamuna hän oli sattunut lukemaan latinankielisen lauseen, jossa oli sana "piscis". Iltapäivällä eräs entinen potilas tuli pitkästä aikaa käymään ja esitteli maalaamiaan kala-aiheisia kuvia. Illalla hänelle esiteltiin kala-aiheista koristelua ja seuraavana päivänä potilas kertoi hänelle kala-aiheisen unensa. Kala-sarjan 'selitys' oli se, että Jung parhaillaan tutki kala-symbolin esiintymistä historiassa. (Jung 1952/1960/1969, s. 426).

Jung jakoi yksittäin esiintyvät, useimmiten merkitykselliset synkronistiset ilmiöt tai tapahtumat kolmeen ryhmään (Jung 1952/1960/1969, s. 526):

1. Yhteensattuma, jossa kokijan psyykkiseen tilanteeseen sopiva ilmiö tapahtuu ilman tilanteen ja tapahtuman välistä syysuhdetta. Esimerkkinä Jung kertoo terapiatilanteessa ikkunaan koputtaneesta kultakuoriaisesta samalla hetkellä, kun potilas kertoi unesta jossa hänelle annettiin kultainen skarabee. Jung päästi kuoriaisen sisään, otti sen kiinni ja näytty potilaalleen sanoen "tässä on se sinun skarabeesi". Paikalleen juuttunut terapia lähti uudelleen etenemään siitä tapahtumasta (Jung 1952/1960/1969, s. 438), lyhyesti myös linkissä 2).

2. Yhteensattuma, jossa kokija saa oikean tiedon tai tuntemuksen kaukana tapahtuvasta asiasta. Esimerkkinä Jung kertoo tapauksen, jossa hän hotellihuoneessa nukkuessaan heräsi yöllä tuntemukseen, että joku oli tullut huoneeseen. Hänestä tuntui myös kuin ovi olisi nopeasti avattu. Hän sytytti valon, mutta huoneessa ei ollut ketään ulkopuolista. Käytävässä oli hiljaista. Sitten hän muisti heränneensä vaimeaan kipuun kuin jokin olisi iskenyt hänen otsaansa ja sitten takaraivoonsa. Hänen entinen potilaansa teki samana yönä itsemurhan ampumalla itseään päähän, ja luoti oli pysähtynyt takaraivoon (Jung 1961/1985, s. 156-157).

3. Yhteensattuma, jossa kokija saa oikean tiedon tai tuntemuksen tulevaisuudessa tapahtuvista asioista. Kyse on siis yksinkertaisesti ennaltatietämisestä.

Jung esittää kirjoissaan esimerkkejä monista omista merkityksellisistä yhteensattumistaan ja tapahtumista, joissa hän on ollut mukana ja lisäksi tapahtumista, joita hän oli löytänyt kirjallisuudesta. Alla on lyhyt esimerkki kolmiosaisesta kirjallisuudesta otetusta yhteensattumasarjasta (Jung 1952/1960/1969, s. 431). Ilmeisesti luumuvanukas oli aikanaan harvinainen ruokalaji Ranskassa:

Ranskalainen monsieur Deschamps oli poikaiässä saanut luumuvanukasta Monsieur de Fortgibulta Orléansissa. Kymmenen vuotta myöhemmin M. Deschamps huomasi pariisilaisessa ravintolassa luumuvanukkaan ja pyysi siitä palaa. Osoittautui kuitenkin, että muuan M. de Fortgibu oli tilannut sen. Vuosia myöhemmin M. Deschamps sai kutsun maistamaan luumuvanukasta, jota tarjottiin erikoisharvinaisuutena. Sitä syödessään hän huomautti, ettei enää muuta puuttunut kuin M. de Fortgibu. Sillä hetkellä ovi avautui ja sisään kompuroi seniliteetin viimeisiin vaiheisiin ehtinyt ukko. M. de Fortgibu oli ollut menossa toiseen osoitteeseen, mutta oli erehtynyt väärään paikkaan.



Pelkkää sattumaa?

No, voidaanko sitten kaikki spontaani-ilmiöt, ESP-koetulokset ja synkronisiteetit kuitata merkityksettömiksi pelkkinä sattumina? Kyllä, mutta vain siinä tapauksessa, että kaikille niille löytyy riittävän hyvä selitys. Skeptikkojen hallinnassa olevista Wikipedioista kannattaa etsiä selityksiä näille yhteensattumille ja tapahtumasarjoille.

Psykologisena selityksenä löytyy suomenkielisestä Wikipediasta artikkeli "Vahvistusharha":

Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. Confirmation bias) on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut.

Vahvistusharhoja esiintyy varsinkin käsitellessä vahvasti tunteisiin sidonnaisia asioita tai vakiintuneita uskomuksia.

On luonnollista, että tavalliset tapahtumat unohdetaan saman tien, mutta hämmästyttävät muistetaan hyvinkin pitkän aikaa. Vahvistusharha johtaa helposti laskennallisiin virhearvioihin, kuten esimerkiksi aliarvioituun tapahtumien todennäköisyyteen tai virheellisesti tulkittuun korrelaatioon tai riippuvuuteen. Vahvistusharhan eri muotoihin tutustuminen olisi epäilemättä hyödyllistä meille kaikille.

Englanninkielisestä Wikipediasta löytyy artikkeli otsikolla "Littlewood's law", Littlewoodin laki. Tämän lain kuvaus on seuraavanlainen:
- määritellään "ihmeeksi" tapahtuma, jonka todennäköisyys on yksi miljoonasta
- oletetaan, että ihminen aistii valveilla ollessaan yhden "tapahtuman" sekunnissa
- oletetaan, että ihminen on valveilla 8 tuntia vuorokaudessa

Näistä perusteista voidaan laskea, että yhdelle ihmiselle 
tapahtuu ihmeitä keskimäärin joka 35:s päivä, eli ihmeet ovat varsin tavallisia.

Englanninkielisestä Wikipediasta löytyy myös artikkeli otsikolla "Law of truly large numbers". Tämän lain perusteella Wikipediassa päätellään, että vaikka yksittäinen tapahtuma tuntuisi täysin mahdottomalta, niin sellaisiakin sattuu, kun tapahtumajoukko on hyvin suuri.

Siinäpä oli niitä skeptisiä kaavailuja. Muutamia asioita tuossa jäi huomioimatta:

1. Parapsykologian tutkijat ovat tehneet mahdollisimman realistisia tilastollisia laskelmia sekä spontaanitapauksista että omista koetuloksistaan. Monissa näissä on saatu verrattomasti pienempiä todennäköisyyksiä kuin yksi miljoonasta.

2. Monet tapaukset ovat olleet hyvin tärkeitä ja merkityksellisiä kokijoilleen. Toisaalta tietenkin ovat olemassa myös ne merkityksettömät yhteensattumasarjat, jotka kokonaisuutena voivat olla hyvinkin hämmästyttäviä.

3. Yhteensattumat eivät jakaudu tasaisesti, vaan monet kertovat heille tapahtuvan sellaisia jatkuvasti, jopa useita päivittäin. Vahvistusharha huomioon ottaen voidaan olettaa, että ihmisillä on taipumus jakautua kahteen joukkoon, toisaalta suureen enemmistöön, joka ei kiinnitä huomiota kokemiinsa yhteensattumiin ja unohtaa ne nopeasti ja toisaalta vähemmistöön, joka huomioi mitättömimmätkin yhteensattumat merkityksellisinä.

Synkronistisia ilmiöitä tapahtuu mielestäni liian paljon tilastolliseen todennäköisyyteen verrattuna ja niissä on mukana psi-ilmiöitä. Lisäksi niissä on havaittavissa jonkinlaista säännönmukaisuutta. Itse en usko sattuman tai vahvistusharhan tyhjentävästi selittävän läheskään kaikkia kokijoiden kertomia merkillisiä yhteensattumia.



Linkin (4) videon otsikkokuva.

 

Johdatuksessa

Monet uushenkisenkulttuurin edustajat ja henkisen tien kulkijoiksi itseään nimittävät ihmiset ovat kertoneet huomanneensa, että heille tapahtuu synkronistisia ilmiöitä. Merkityksettömät luvut ovat usein sellaisia, että ne on helppo muistaa, esimerkiksi 111 tai 444. Ne voivat olla esimerkiksi päivämääriä, lipunnumeroita, digitaalisia kellonaikoja, auton rekisterinumeroita tai asioiden järjestysnumeroita.

YouTubesta löytyy videoita, joilla uushenkiset ihmiset kertovat näiden ilmiöiden kokemisen jopa kuuluvan henkiseen kehitykseen. Esimerkiksi videolla linkissä (3) kerrotaan kolmesta synkronististen ilmiöiden vaiheesta henkisen kehityksen kuluessa, tosin sijoitettuna kovin uushenkiseen kehykseen. Linkin (4) videolla esitetään reippaasti ihan hyviä perustietoja synkronistisista ilmiöistä, tosin edelleen uushenkisessä kehyksessä. Vastaavia uushenkisiä videoita näyttää olevan runsaasti YouTubessa.

Henkisen tien kulkijat kertovat toisinaan olevansa jonkin instanssin johdatuksessa. Esimerkiksi linkissä (5) on melko hämmästyttävä kokoelma tilanteita, joihin "ne" ovat kokijan kertoman mukaan hänet johtaneet. Kun jättää egonsa sivuun ja luottaa johdatukseen, niin "käy hyvin". Tällaisessa johdatuksessa olevat joutuvat tai pääsevät synkronistisiin tilanteisiin. Heille tapahtuu merkillisiä yhteensattumia ja he kohtaavat ihmisiä, joilta he saavat itselleen tärkeätä apua tai sellaisia joita he voivat tönäistä auttavaan suuntaan juuri tarpeellisella hetkellä.

Eräs elämänsä ajan herännäiskristillisessä uskossa ollut sukulaiseni sai nuorena Jumalalta tehtäviä, jotka hänen piti toteuttaa. Ne olivat esimerkiksi sanomia, joita hänen piti välittää annetuille henkilöille. Tämä sukulainen kertoi esimerkin, jossa hänelle annettiin tehtäväksi mennä pysäkille ja astua linja-autoon tietyllä vuorolla. Hänen piti välittää siellä olevalle henkilölle tietty sanoma. Hän kertoi, että kyseinen henkilö todella oli siinä autossa ja sanoman saatuaan sanoi sen olleen itselleen hyvin tärkeän. Myös itse pääsin toteamaan, että hän osasi auttaa oikeaan aikaan.

Linkissä (6) haastateltava kertoo, että hänen elämänsä muuttui ratkaisevasti, kun hän alkoi tarkkailla ympäristöään. Hän alkoi huomata synkronisiteetteja ja asiat alkoivat järjestyä kumman helposti. Linkin (7) videolla haastateltava suunnilleen pakotettiin johdatukseen, ja siitä lähtien hänen elämänsä on ollut ihmettä, seikkailua ja synkronistisia ilmiöitä.

Monet henkisen tien kulkijat ovat oppineet luottamaan intuitioonsa, voisi jopa sanoa heidän toimivan intuition johdatuksessa. Kun he seuraavat intuitionsa ohjeita, niin asiat järjestyvät merkillisen helposti, jopa niin helposti, että mukana voisi olla synkronisiteettia eli informaatiota, joka ei ole voinut olla kokijan tiedossa.

Asta Raami on intuition tutkija. Linkin (8) videolla hän kertoo huomanneensa, että intuitiota on kolmenlaista:

1. Evoluution kuluessa kehittynyttä vaistonvaraista tietämistä.
2. Kokemusten ja asiantuntemuksen muistivarastoista kumpuavaa intuitiota.
3. Intuitiota, jolle ei löydy selitystä kokemusmaailmasta. Sellainen intuitio ilmeisesti sisältää synkronisitteettia.

 

Omista yhteensattumista

Kerron omia yhteensattumatapauksiani omassa jutussaan. Olen huomannut itselleni tapahtuvan yhteensattumia enimmäkseen uushenkisissä yhteyksissä. Viime vuosikymmeninä niitä on tapahtunut erittäin harvoin, ei edes vuosittain.

Kuinka ollakaan, tämän jutun yhteydessä minulle tuli pitkästä aikaa muistiin merkittävä yhteensattuma. Tätä miettiessäni ja kirjoittaessani kännykkäni näyttöön ilmestyi itsestään C. G. Jungin kuva. Se oli kuva YouTube-videon otsikkokuvien luetteloista. Olen käynyt koko älykännykän omistusaikanani vain kerran YouTubessa kokeillakseni, toimiiko se kännykässäni, joten minulla ei ole sinne vakioreittiä auki. Kyseessä oli siis vahinkokosketus, joka tuotti mielenkiintoisen tuloksen. Valitettavasti en ällistykseltäni huomannut panna merkille, mikä niistä muutamista saman kuvan alla olevista videoista oli kyseessä.

Mitä sitten ajattelen omista yhteensattumistani? Pidän niitä tervetulleina muistutuksina siitä, että jossain taustalla toimii tärkeitä järjestelmiä, joita ei tieteellisesti tunneta. Olen askaroinut psi-ilmiöiden parissa niin paljon, että minulle riittävät vain harvakseltaan esiintyvät yhteensattumat omakohtaisen tuntuman säilyttämiseksi.

 

Lähdekirjallisuus

Carl Gustav Jung (1952/1960/1969): Synchronicity: An acausal connecting principle. The Collected Works of C. G. Jung. The Structure and Dynamics of the Psyche. Routledge & Kegan Paul, London 1972. Sivut 417-519. Artikkelin liite: On Synchronicity, sivut 520-531.

Carl Gustav Jung (1961/1985): Unia, ajatuksia, muistikuvia. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo - Helsinki - Juva 1985, 454 sivua.


Linkit

1. Synchronicity: An Acausal Connecting Principle, by CG (Carl Gustav) Jung.
https://www.youtube.com/watch?v=r0WBwlAAPKE

2. Carl Jung - Synchronicity
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/carl-jung#Synchronicity_

3.
The 3 Stages Of SYNCHRONICITY That Will Happen During Spiritual Awakening
https://www.youtube.com/watch?v=4GpMbLhTtv0

4. What is SYNCHRONICITY? [How to REALLY Use It!]
https://www.youtube.com/watch?v=loeEEr4gg_A

5. RTV esittää: Kohtaamisia Risto Ahlberg
https://www.youtube.com/watch?v=qm_vKsjv1sw

6. RTV esittää: Paulin pakeilla Slim Mill
https://www.youtube.com/watch?v=A7xKC6xf2gw

7. RTV esittää: Paulin pakeilla Pekka J. Mattila
https://www.youtube.com/watch?v=p5jTx4sP1QA

8. Maailmankuvia Asta Raami
https://www.youtube.com/watch?v=lhwaznoQNMw

perjantai 12. marraskuuta 2021

Jälleensyntyminen ja hypnoosi

 


Hypnoosi on vahvaa puuttumista ihmisen tajuntaan, joten sen käytössä pitää olla varovainen. On helppoa suggeroida hypnotisoitu ajassa taaksepäin jopa varhaislapsuutensa tapahtumiin. Lähes yhtä helppoa on suggeroida hypnotisoitu johonkin aikaisempaan elämään. Mutta ovatko nämä hypnoosilla aikaansaadut muistot todellisia vai valemuistoja? Todistusvoimaisia jälleensyntymismuistoja saadaan melko harvoin tarkistettaviksi, mutta paljon sellaisia on myös löydetty aikojen kuluessa.

 

Hypnoosin sudenkuopat

Suomalaisessa Wikipediassa sanotaan hypnoosista näin, lähteenä on mainittu kirja "Kallio, Sakari & Lauerma, Hannu (2004): Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa":

Hypnoosin olemuksesta ei toistaiseksi ole olemassa yksimielisyyttä ja myös sen määritelmä riippuu siitä viitekehyksestä, jota määrittelijä edustaa.

Se on aika vähän sanottu hypnoosin olemuksesta. Englanninkielisessä Wikipediassa on hiukan enemmän hypnoosin luonnehdintaa:

The hypnotized individual appears to heed only the communications of the hypnotist and typically responds in an uncritical, automatic fashion while ignoring all aspects of the environment other than those pointed out by the hypnotist. In a hypnotic state an individual tends to see, feel, smell, and otherwise perceive in accordance with the hypnotist's suggestions, even though these suggestions may be in apparent contradiction to the actual stimuli present in the environment. The effects of hypnosis are not limited to sensory change; even the subject's memory and awareness of self may be altered by suggestion, and the effects of the suggestions may be extended (post-hypnotically) into the subject's subsequent waking activity.

Jälleensyntymistutkimuksen pioneeri ja auktoriteetti Ian Stevenson kertoo linkissä (1) oman käsityksensä hypnoosin käytöstä. Linkissä (2) hän kertoo esimerkkejä paikkansa pitämättömistä jälleensyntymismuistoista. Hän paheksuu maallikkohypnotisoijien tekemiä taannutuksia niiden kaupallisuuden, vaarojen ja vähemmän vakuuttavien tulosten takia, mutta vakavien tutkijoiden tekemiä tarkistettuja taannutuskokeita hän arvostaa. Hän epäilee, että regressioterapian parantavat vaikutukset perustuvat asioiden ja tunteiden käsittelyyn pikemmin kuin aitoihin jälleensyntymismuistoihin.

 

Stevensonin asenne ilmenee selvästi hänen yhteenvedostaan linkissä (1):

 

Although opposed to commercial exploitation of unwarranted claims for hypnotic regression,  I am in favor of serious research with hypnotic regression.

 

Hypnoosin avulla tehdyn sivupersoonatutkimuksen pioneeri, suomalainen psykiatri Reima Kampman (1975), tuli kokeissaan siihen tulokseen, että kaikki hypnoosilla aikaansaadut jälleensyntymismuistot voidaan osoittaa hypnotisoidun omiksi unohtuneiksi muistikuviksi, joita koehenkilön psykologinen tilanne tuo esiin. Hänen mukaansa hypnoosilla on saatu tarkistuksissa enimmäkseen vääriksi osoittautuvia tietoja ja samaa elämää koskevat tarinat muuttuvat hypnotisointikerrasta toiseen.

 

Kampmanilta on tunnetuksi tullut esimerkki tapauksesta, jossa kirjan satunnaisen selailemisen tuloksena jäi vanhalla englannilla sanoitettu laulu piilomuistiin ja tuli esille jälleensyntymismuistona. Jussi Turunen (2013, linkki (3), s. 60) kertoo pro gradu -työssään tästä seuraavasti:

 

Irti olevalle persoonalle annettiin suggestio, että tämä tiedostaisi laulun. Sitten koehenkilölle annettiin suggestio, että tämä menisi siihen hetkeen, jolloin oli lauluun tutustunut. Tätä seuranneessa haastattelussa kävi ilmi, että koehenkilö oli kolmetoistavuotiaana, eli kuusi vuotta ennen laulun laulamista odotellut linja-autoa Oulun kaupunginkirjastossa. Aikaa kuluttaakseen hän selaili kirjoja, joista yksi oli laulukirja nimeltään Musiikin vaiheet. Koehenkilö ei ollut koskaan kuullut laulua, eikä hän tuohon aikaan tuntenut kyseisiä nuotteja tai osannut vanhaa englanninkielistä tekstiä. Pianoa hän kuitenkin osasi soittaa. Laulu oli tallentunut tytön kirjaa selatessa hänen mieleensä niin hyvin, että hän pystyi hypnoosissa sen muistamaan ja vieläpä laulamaan.

 

Michael Newton (1994/2004) kertoo kirjassaan, miten hän on selvittänyt hypnoosin avulla, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen ja ennen seuraavaa jälleensyntymistä. Hän näyttää toimineen uskon pohjalta eikä varonut johdattelevia kysymyksiä. Hän luotti saamansa tiedon totuudellisuuteen, kuten ilmenee seuraavasta lainauksesta:

 

Hypnotisoidut henkilöt kertovat, että heidän alitajunnassaan näkemänsä kuvat ja kuulemansa keskustelut ovat todentarkkoja. He eivät kykene valehtelemaan vastauksia kysymyksiin, mutta he saattavat toisinaan tulkita alitajuntansa sisältöä väärin, aivan kuten silloin tällöin tapahtuu valveilla ollessammekin. Hypnotisoidun on vaikea kertoa asioita, joita hän ei pidä totena.

 

Tuo voi pääosin pitää paikkansa, mutta paljon suuremman erehtymisvaaran aiheuttavat johdattelevat kysymykset. Newton ei kerro tekemistään tarkistuksista, vaan näyttää luottaneen omaan arviointiinsa kertomusten totuudellisuudesta:

 

Opin jo varhain tekemään ristikkäistutkimusta enkä ole havainnut minkäänlaisia merkkejä siitä, että yksikään asiakkaistani olisi sepitellyt tarinoita vain miellyttääkseen minua.

 

Hypnotisoijan pitää kuitenkin olla äärimmäisen tarkkana, että hän ei suggeroi koehenkilöä kertomaan toivomiaan muistikuvia. Itse en pidä mitään hypnoosilla saatua tietoa totena ennen kuin se on varmistettu menneisyydestä löydettyjen tosiasioiden avulla. Useimmat regressioteraputit näyttävät olettavan, että saadut tiedot ovat tosia eivätkä he pyri tarkistamaan niitä. Hypnoosilla esiin saadut kertomukset ovat myös harvoin tarkistettavissa ja todettavissa aidosti selittämättömäksi oikeaksi tiedoksi.

 

Todistusvoimaisia tapauksia

Todistusvoimaisten jälleensyntymismuistojen tarkistaminen kenttätutkimuksella on työlästä. Näiden muistojen ylivoimainen enemmistö vie vähäväkisten ihmisten elämän arkipäiväisiin tapahtumiin, joiden tarkistaminen historiallisista lähteistä on mahdotonta. Historiallisia merkkihenkilöitä on ollut suhteessa suureen yleisöön erittäin vähän, joten sellaisen elämän löytyminen on lähinnä epäilyksiä herättävää. Merkkihenkilöiden lähellä eläneitä ihmisiä kuitenkin on jo paljon enemmän. Tarkistusten tekemistä hankaloittaa lisäksi se, että lähes aina joudutaan matkustamaan pitkien etäisyyksien päähän.

Australialainen tutkijaryhmä on tutkinut tarkasti tapauksia, joita he saivat esiin hypnoosissa. Aikaisemmin oli katsottavissa neljän videon sarja, jossa kolme videota kertoi erittäin tarkoista muistikuvista. Sarjan neljännessä videossa koehenkilön etukäteen Australiassa piirtämä luonnos tietyn kiven satunnaiskuvioista Britanniassa osoittautui oikeaksi. Koehenkilö ensinnäkin löysi sen kiven ohuen maakerroksen alta ja puhdistamisen jälkeen kuviot saatiin näkyviin ja ne osoittautuivat piirroksen mukaisiksi. Valitettavasti pitkät videot eivät enää ole katsottavissa, mutta lyhyitä pätkiä ja paljon muuta tietoa on löydettävissä ryhmän sivustolla linkissä (4).

Ruotsalainen Jörgen Sundvall on 2010-luvulla suggeroinut asiakkaitaan kevyen hypnoosin omaiseen tilaan ja tehnyt taannutuksia aikaisempiin elämiin. Hänen koehenkilönsä saivat tehtäväkseen piirtää mahdollisimman paljon kuvia näkemästään heti tullessaan normaalitilaan. Monta koehenkilöä osasi kuvailla entisen elämänsä paikkakunnan ja jopa nimen niin hyvin, että se löytyi kartalta ja sinne matkustettiin tarkistamaan ympäristöä. Koehenkilöt olivat silminnähden hämmästyneitä ja liikuttuneita kulkiessaan aikaisemman elämänsä ympäristöissä. He myös osasivat suunnistaa oikeisiin kohteisiin.

Sundvallin videot ovat vakuuttavimmillaan silloin, kun niiden piirroksissa on yksityiskohtia, jotka ovat ennen olleet olemassa, mutta muutostöiden takia hävinneet tai muuttuneet. Videoissa on toisinaan heikko tekninen taso – merkillisiä katkoskohtia ja äänen vaihteluita. Hänen YouTube-kanavansa on linkissä (5).

Henrik Van Der Kwast julkaisee YouTube-kanavallaan kaksi mielestäni vakuuttavinta Jörgen Sundvallin suggeroimaa tapausta, joista mielestäni paras on linkissä (6).

Hypnoterapeutti Arnall Bloxham teki Etelä-Walesissa taannutusta menneisiin elämiin vuosikymmenien ajan 1950-luvun tienoilla. Hän keräsi arkistoonsa 400 mielenkiintoisimman elämän nauhoitukset. Televisiotoimittaja Jeffrey Iverson (1976/1977) ryhtyi avustajansa kanssa tarkistamaan Bloxhamin asiakkaiden hypnoosissa antamia tietoja. Hänen kirjassaan käsitellään näistä kymmenkunta melko perusteellisesti, nauhoilta purettujen keskustelujen ja niiden pohjalta tehtyjen historiallisten tarkistusten esittelyillä. Iverson käytti hyväkseen professoritasoisten historiantutkijoiden tietoja haastattelemalla heitä ja esittelemällä nauhojen aineistoja heille.

Yhdellä naispuolisella koehenkilöllä tuli esiin peräti kuusi entistä elämää, joita hän kuvasi erittäin elävästi. Hänen persoonallisuutensa, äänensä ja puhetyylinsä muuttui ja hän kertoi asioita ikään kuin niitä parhaillaan eläen. Yksikään näistä persoonallisuuksista ei ollut mainittava merkkihenkilö, vaan muutamat olivat historiasta löytyvien henkilöiden palvelijoita tai muuten läheisiä. Yksi oli nunna Yhdysvalloissa. Nämä elämät ajoittuivat vuosivälille 286-1920 (kirjan sivut 27-135). Tarkistuksissa suunnilleen kaikki tarkistettavissa oleva osoittautui paikkansa pitäväksi. Historialliset lähteet ovat aina jonkin verran epävarmoja, joten myös lähteiden tiedoista eriävät tiedot voivat toisinaan pitää paikkansa.

Bloxham uskoi täysin jälleensyntymiseen eikä katsonut tarpeelliseksi tarkistella asiakkaiden kertomuksia. Sivulla 194 Iverson kirjoittaa:

Vasta silloin tajusin, ettei hän kaikkina niinä kuukausina, joina olin säännöllisesti käynyt hänen luonaan, ollut osoittanut minkäänlaista uteliaisuutta taantumia koskevia historiallisia tutkimuksia kohtaan – hänen mieleensä ei ollut juolahtanutkaan etteivät historiankirjat vahvistaisi hänen nauhoitustensa aitoutta. Arnall Bloxhamin usko taantumiin, samoin kuin hänen uskonsa reinkarnaatioon, oli ehdoton.

Myös Suomessa on ainakin yksi mielenkiintoinen hypnoosissa esiin tullut tapaus, "Suden haju". Siinä nuori nainen odottamatta alkoi puhua selkeätä venäjän kieltä, vaikka ei ollut opiskellut sitä. Hän eli kasakan hurjaa elämää 1800-luvulla Ukrainan Donbassissa ja kuvaili sitä monipuolisesti ja tarkasti.

 

Menneiden elämien regressioterapia

Menneiden elämien regressioterapiaa tai ehkä mieluummin mielikuvaterapiaa käytetään helpottamaan ja jopa poistamaan selittämättömiä pelkoja ja masennustiloja. Heli Sarre (1999) on vuosikymmenet toiminut regressioterapeuttina ja kirjoittanut aiheesta erinomaisen kirjan. Hän ei kerro pyrkineensä tarkistamaan hypnoosi-istunnoissa saatuja tietoja vaan toteaa kirjansa sivulla 172 näin:

Kysymys menneistä elämistä ja niiden todenperäisyydestä jää filosofiseksi ja uskonnolliseksi kannanotoksi, kunnes tieteellinen tutkimus mahdollisesti pystyy antamaan lopullisen vastauksen.

Sarre kertoo kirjassaan useita kymmeniä esimerkkejä hypnoosissa esiin tulleista mahdollisista menneistä elämistä. Asiakkaat kokivat dramaattisia tapahtumia, niitä sillä hetkellä läpi eläen. Monet kuolivat väkivallan uhreina ja myös he itse tekivät väkivaltaisia tekoja. He kokivat saavansa entisistä elämistään ymmärrystä nykyiseen tilanteeseensa. Ymmärryksen mukana ja tapahtumia muistaen heidän vaikeuksiinsa usein tuli helpotusta. Väkivaltaisetkaan muistot eivät kuitenkaan aina tuoneet täydellistä helpotusta heille, vaan asiat jäivät pitempiaikaisesti työstettäviksi.

Sarre antaa neljä mahdollista selitystä menneiden elämien mielikuville (s. 172-182):

Symbolinen selitys. Menneiden elämien "symbolisen" selityksen mukaan alitajuinen mieli luo symbolikielen ongelmien ja traumojen käsittelemiseksi ja synnyttää todellisen tuntuisia draamoja pystyäkseen selviytymään erilaisista vaikeuksista ja ongelmista.

Mytologinen selitys. Mytologinen selitys menneille elämille perustuu havaintoon, että samoin kuin jokainen kulttuuri luo omat myyttinsä, jotka antavat merkityksen yhteisön elämälle, myös jokainen yksilö luo oman henkilökohtaisen myytistönsä, jota hän ei mahdollisesti tiedosta.

Sivupersoonaselitys. Kolmannen selityksen mukaan menneet elämät ovat itse asiassa "sivupersoonia", joita "terve ja joustava ihminen" pystyy tuottamaan hypnoosissa.

Esoteerinen selitys. Neljäs selitys, jota tässä nimitetään "esoteeriseksi", on se, että menneet elämät ovat todellisia: että yksilö on elänyt lukuisia elämiä ennen nykyistä elämäänsä ja tämän elämän jälkeen syntyy uudelleen, todennäköisesti vielä lukuisia kertoja.

YouTubesta löytyy runsaasti videoita haulla 'past lives regression'. Itseeni teki vahvan vaikutuksen Brian Weissin kertomus siitä, miten yksi potilas muutti hänen skeptiseen akateemiseen psykiatriaan perustuneen elämänsä suunnan. Kertomus on lyhyenä linkin (7) videolla ja yksityiskohtaisempana linkin (8) videolla. Nuori potilas Catherine osoitti selvänäkijän kykyjä kertoessaan Weissin elämästä tarkkoja henkilökohtaisia yksityiskohtia, joita hänen oli mahdotonta tietää heidän istuntojensa perusteella. Lisäksi Weiss hämmästyi, kun Catherinen hankalat oireet hävisivät varsin nopeasti.

Catherine kertoi Weissille paljon tietoja olosuhteista kuolemanrajan takana ja ihmisen kehityksestä jälleensyntyvänä olentona. Katselemieni videoiden perusteella Weiss uskoi täysin kaiken Catherinen kertoman aitoina menneinä eläminä eikä pyrkinyt tarkistelemaan tietoja. Videoilla esitettyjen ajatusten myöhemmän kehityksen perusteella ja niiden suuresta määrästä päätellen Weiss on merkittävä tekijä uushenkisyyden alueella.

Laitanpa vielä lopuksi lainauksen Stevensonin mielipiteestä linkissä (2):

Must we then conclude that because nearly all hypnotically induced "previous lives" are manifestly bogus, these hypnotherapists do not help their patients? Certainly not. Many of them, perhaps most of them, are probably good psychotherapists capable of mobilizing the nonspecific factors in psychotherapy. Their mistake is the fallacy of attributing the patient's improvement to the particular technique adopted.

 

Lähdekirjallisuutta


Jeffrey Iverson (1976/1977): Oletko elänyt monta elämää? Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1977. 200 sivua. Alkuteos: More Lives Than One?

Reima Kampman (1975): Kuka minä olen? Gummerus, Jyväskylä. 203 sivua.

Michael Newton (1994/2004): Sielujen matka. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi. 315 sivua.

Heli Sarre (1999): Kuka olit ennen? Hermiakirjat. 270 sivua.

 

Linkit

1. Ian Stevenson: Concerns about Hypnotic Regression
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/resources/concerns-about-hypnotic-regression/

2. Ian Stevenson (1994): A Case of the Psychotherapist's Fallacy: Hypnotic Regression to "Previous Lives". American Journal of Clinical Hypnosis. Volume 36, pages 188-193, 1994.
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/wp-content/uploads/sites/360/2016/12/STE40.pdf

3. Jussi Turunen (2013): Minä ja muut minät – psykiatri Reima Kampmanin sivupersoonatutkimukset. Pro gradu – tutkielma, Oulun yliopisto 29.5.2013. 101 sivua.

http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201309171698.pdf

4. Australialaisen ryhmän tutkimuksia
http://www.aramaiglobal.org/research.html

5. Jörgen Sundvallin YouTube-kanava
https://www.youtube.com/channel/UCOdEpQNjV-n7cfAVWK5E9bw

6. Tidigare Liv (Jörgen Sundvall) 2
https://www.youtube.com/watch?v=Tf-HHkMykP0

7. Dr. Brian Weiss on the Patient Who Made Him Believe in Past Lives | The Oprah Winfrey Show | OWN
https://www.youtube.com/watch?v=WMlLoPYwZ5w

8. Many Lives Many Master by Dr. Brian L. Weiss
https://www.youtube.com/watch?v=JJFtY4aqIJw