Taivutettuja metalliliuskoja omista kokeistani.
Päivitetty 22.1.2022
Luultavasti moni on ihmetellyt tätä blogia lukiessaan, että mitä minä itse
uskon. Tai sitten hän on olettanut uskomisestani sellaista, mikä ei vastaa
todellisuutta. Minua on nimitetty sekä huuhariksi että skeptikoksi. Tässä
yritän parhaani mukaan kertoa, miten itse näen tämän uskomiseni.
Miten tähän on tultu
Muistan jo pikkupojasta lähtien olleeni hyvin utelias maailmankuvan suhteen.
Halusin oppia ja tietää mahdollisimman paljon. Tiede kiinnosti minua, koska
tieteen edustajat ilmeisesti tiesivät paljon asioita. Kansakoulu- ja
oppikouluiässä luin laajasti mitä tahansa käsiin sattuvaa ja halusin oppia
ulkomaiden kieliä. Aikakauslehdistä luin myös hiukan pelottaviakin juttuja
"yliluonnollisista" asioista ja kuuntelin hartaasti setäni kertomia
kokemuksia kummitustalosta. Kokemattomana uskoin kaiken sellaisenaan.
Vasta opiskeluaikana aloin vähitellen heräillä huomaamaan, että tiedekään ei
sentään tiedä ihan kaikkea mahdollista. Kiinnostukseni "yliluonnollisista"
ja henkisistä asioista jatkui, ja aloin opiskelun lomassa käydä Helsingissä
Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran ja teosofien yleisötilaisuuksissa.
Tapasin myös muita henkisten asioiden harrastajia ja kuulin heidän kertovan spontaaneista yliluonnollisina
pitämistään kokemuksista. Kuuntelin innolla selvänäkijöiden ja meedioiden
kertomuksia ja esityksiä kyvyistään. Ihastuin kovasti teosofien kauniiseen ja
loogiseen maailmankuvaan, joka mielestäni tarjosi mahdollisuuden
oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ihmisten kesken.
Rakensin maailmankuvaani luonnontieteelliseltä pohjalta ja halusin
kovasti tietää, onko psi-ilmiöitä todella olemassa vai ei. Yritin löytää
mahdollisimman vahvaa näyttöä asian ratkaisemiseksi. Tiedonhalussani vertailin
ja tarkistelin kuulemiani asioita, mikä johti moniin toisinaan tuskallisiinkin
pettymyksiin. Selvänäkijät ja meediot erehtyivät usein. Monet henkisten asioiden
harrastajien kertomukset kokemuksistaan osoittautuivat vahvasti liioitelluiksi
ja väärin tulkituiksi. Päinvastaisista vakuutteluista huolimatta teosofiakin
osoittautui lähinnä uskonnoksi, jonka tunnustajat seurasivat auktoriteettejaan
kritiikittömästi.
Vaikka spontaanitapausten kokijoiden kertomukset tarkistuksissa useimmiten
kutistuivatkin olemattomiin, niin aina ei sentään niin käynyt. Monet hyvin
konkreettiset ja selvät tapaukset kestivät tarkistelun ja niiden
totuudenmukaisuus vain vahvistui siitä. Opiskeluaikana tapahtui kolme
maailmankuvani kannalta tärkeätä asiaa: luin vihjeestä psykiatri C. G. Jungin
toimitetun omaelämäkerran, löysin itse J. Krishnamurtin kirjat ja paraseuran
silloisesta kirjastosta löysin parapsykologian vertaisarvioidut aikakauslehdet.
Työelämässä ollessani jatkoin harrastuksiani entiseen malliin, ja osasta
löydöistäni olen kertonut täällä blogissa. Internet on tuonut mukanaan
vallankumouksen tiedonhankinnan helppoudessa, mutta oikeat kultajyvät on aina
kaivettava esiin työläästi valtaisan tietokuonan seasta.
No mitä sitten uskon?
Jossain määrin hajanaisena persoonallisuutena en itsekään aina tiedä mitä
uskon. Toisinaan uskon enemmän ja toisinaan vähemmän. Arkielämän pyörityksessä
psi-ilmiöt usein ovat jääneet pitkäksi aikaa taka-alalle. Olen vuosikymmenien
kuluessa tutustunut ja jopa ollut itse mukana aika tavalla uskomattomissa
asioissa. Kun kerron niistä, niin yleensä samalla menetän uskottavuuteni. Toisinaan
joudun kertailemaan arkistojani palauttaakseni asioita elävämmin mieleen. Joka
tapauksessa voin luottaa siihen, että tuoreeltaan tekemäni lyhyet muistiinpanot
pitävät paikkansa enkä ole pelkkien muisteluiden varassa.
Laajan parapsykologian tutkimukseen tutustumisen ja omien kokemusten pohjalta
olen täysin vakuuttunut, että psi-ilmiöitä todella on olemassa. Parapsykologian
tieteellisen tutkimuksen yli 130 vuoden aikana tuottama kokonaiskuva on niin
tukevalla pohjalla, että se mielestäni varmistaa psi-ilmiöiden
olemassaolon. Adrian Parker ja Göran Brusewitz (2003, linkki 1) ovat
tehneet laajan yhteenvedon tästä näytöstä. Mutta miten näiden ilmiöiden
perimmäisiä syitä ja mekanismeja olisi tulkittava – se onkin sitten jo paljon
hankalampi juttu.
Mielestäni tulkintojen pitäisi aina perustua hyvin varmennettuihin ja
monipuolisiin aineistoihin, joita käsitellään tieteen menetelmillä ja pätevää
logiikkaa soveltaen. Pelkät filosofiat ja teoriat ilman käytännön näyttöä tuskin
johtavat merkittäviin tuloksiin parapsykologian alalla. Jos jollekin asialle ei
ole kunnollista näyttöä, niin pyrin jättämään sen aidosti avoimeksi ja jätän
sen 'korvan taakse', odottelemaan mahdollista lisävalaistusta. 'Kunnollinen
näyttö' on tietenkin pitkälti henkilökohtainen tulkintakysymys.
Psi-ilmiöiden selityksenä usein käytetty kvanttimekaniikka ei mielestäni riitä
kuin enintään osaselitykseksi nykyisin käytettävissä olevalla tiedon tasolla.
Voimalliset poltergeist-tyyppiset makroilmiöt
ja jopa yli vuosikymmenen jälkeen toteutuvat ennusunet tuskin voivat selittyä
pelkästään kvanteilla. Jonkinlaiset lisäulottuvuudet ja ilman aikaa toimiva
henkimaailma ovat hyvin houkuttelevia ja selitysvoimaisia hypoteeseja, mutta
niihin uskovat jättävät usein olennaisia asioita huomioon ottamatta.
Henkimaailmasta on toistaiseksi saatu eri teitä niin katkelmallista ja osittain
ristiriitaista tietoa, että olen jättänyt sen olemassaolon avoimeksi, ainakin
siinä muodossa, missä se yleensä esitetään.
Teosofia ja spiritualismi ovat monille harrastajilleen uskontoja. Tämä ei
kuitenkaan merkitse sitä, että pitäisin niitä tavallisina uskontoina.
Liikkeissä on mukana monia psi-ilmiöiden kokijoita, luonnontieteitä ymmärtäviä
ja myös sellaisia ihmisiä, jotka liikkuvat merkillisissä tajunnantiloissa,
joita ei pidä väheksyä.
Miten tästä eteenpäin?
On olemassa suuri joukko kokemus- ja tapahtumatyyppejä, jotka omalta osaltaan
viittaavat psi:n olemassa oloon ja sen ominaisuuksiin. Spontaanitapaukset,
esimerkiksi jälleensyntymismuistot, kuolemanrajakokemukset, kuolinvuodetapahtumat,
kriisiapparitiot ja synkronisiteetit tuottavat usein sellaista
selittämätöntä tietoa, jota psykologit ja skeptikot eivät pysty selittämään. Parapsykologian
tutkijat ovat kokeissaan tuoneet esille perinteisiä psi:n osa-alueita. Monet meedioviestit
viittaavat siihen, että ihmisessä on paljon sellaista henkisyyttä, mitä
nykytiede ei osaa tulkita uskottavasti. Fysikaaliset ilmiöt kuten esimerkiksi
metallintaivutus ja apportit täydentävät kuvaa.
Olemme kuitenkin parapsykologian tutkimuksessa niin alkuvaiheissa, että eteenpäin meneminen vaatii paljon lisätietoa ja sen hienovaraista tulkitsemista. Tarvitaan uusia mielikuvia työkaluiksi, joilla edellä kuvattu haja-aineisto saadaan paremmin hallintaan. Uskon, että tällainen synteesi vielä joskus hamassa tulevaisuudessa on mahdollista saavuttaa.
C. G. Jungilla oli hyvä yritys ymmärtää näitä hankalia asioita tieteelliseltä
pohjalta. Hän toi pioneerina tärkeitä asioita esiin, mutta pääsi kuitenkin vain
jonkin verran eteenpäin. Jungin tarjoamat mielikuvat ovat usein kovin
vaikeaselkoisia ja hänen teksteissään on siellä täällä merkillisiä huonosti
harkittuja lausahduksia, joten eipä ole ihme, että hän on valitettavan suuressa
määrässä jäänyt unohduksiin.
Jung kävi itse läpi jonkinlaisen psykoosin, mutta selvisi siitä takaisin
arkielämään. Hän joutui pakonomaisesti käymään läpi ihmiskunnan psykologista
historiaa. Olin hetken kirjeenvaihdossa erään selvänäkijän kanssa, joka antoi
vakuuttavan kuvan itsestään ja kyvyistään. Myös hän näytti askartelevan
erikoisten, maantieteellisiin paikkoihin liittyvien historiallisten asioiden
parissa. Tällaiset havainnot viittaavat mielestäni siihen, että ihmiskunnalla
on jonkinlainen merkillinen, piilossa tapahtuva henkinen kehitys taustallaan.
Kaikki jossakin määrin tuntemani selvänäkijät ja meediot elävät arkielämän
lisäksi jonkinlaisessa psi-maailmassa. Heillä ei useimmiten ole alkeellistakaan
käsitystä tieteen menetelmistä eikä fysikaalisesta maailmasta ja siinä
vallitsevista luonnonlaeista. Psyykikon psi-maailma on luonnontieteilijälle
käsittämätön. Tavallaan on uskomatonta, että näin erilaiset maailmat voivat
jatkuvasti elää rinnakkain ja kuitenkin pysyä niin erillään toisistaan.
Olen tullut siihen käsitykseen, että kaikki psi-ilmiöitä ja henkimaailmaa
koskevat nykyiset mielikuvat ovat liian karkeita. Ne ovat niin karkeita, että
ne ovat erotuskyvyttömyydessään suorastaan harhaanjohtavia. Ehkä niissä
asioissa eteenpäin pääsemiseen tarvitaan Jungin kaltaisia lahjakkaita tieteen
edustajia, joilla on omaa kokemusta sieltä toisesta maailmasta. Heillä on
mahdollisuus paremmin ymmärtää sekä aineellisen maailman että psi-maailman
lakeja. Valitettavasti valtavirran tieteen edustajien kokemat ohimenevät
psykoosit eivät näytä auttavan tällaista ymmärtämistä, vaan tarvitaan erikoislahjakkuuksia,
parapsykologian 'Einsteineja'.
Psykoosit ovat tietenkin useimmiten niin vakavia häiriöitä, että niihin ei pidä
suhtautua kevyesti. Olen kirjoittanut parapsykologiasta
ja mielenterveydestä enemmän
juttua toisaalla täällä.
Linkki
1. Adrian Parker and Göran Brusewitz (2003): A
Compendium of the Evidence for Psi.
European Journal of Parapsychology, 2003, 18,
29-48.
http://ejp.wyrdwise.com/EJP%20v18.pdf