Parapsykologia

 

Kuolemanrajakokemukset – osa 2

Kuolemanrajakokemusten (NDE) ykkösosassa http://parapsykologia.blogspot.fi/2012/03/kuolemanrajakokemukset.html kuvailen esimerkkikertomusten ja lyhyiden yhteenvetojen avulla sitä, millainen kokemus on kyseessä ja kaavailen kokemusten merkitystä parapsykologian ja maailmankuvan kannalta.

Tässä kakkososassa keskityn tulkintoihin ja tutkimuksiin.

 

NDE:n esiintyvyys

International Association for Near Death Studies (IANDS) tarjoilee laajalla sivustollaan tuhdin tietopaketin NDE:stä, linkki (1). Kokemuksen yleisestä esiintyvyydestä on kuitenkin vain lyhyt maininta:

Surveys taken in the US, Australia and Germany suggest that 4 to 15 % of the population have had NDEs.

Kolmesta lähteestä kerätyn yhteenvedon mukaan NDE:t siis ovat melko yleisiä, eli arviolta 4-15 % väestöistä saa niitä jossakin elämänsä vaiheessa.

Penny Sartori kertoo linkissä (2) miten suuri osuus sydänpysähdyspotilaista on tutkimusten mukaan saanut NDE:n:

- 344 potilaan aineistossa 62 heistä (18 %) ilmoitti kokeneensa NDE:n
- 63 potilasta ja 7 (11 %) NDE:tä
- 174 potilaasta 55 jäi eloon ja heistä 30 voi kertoa 7 (23%) NDE:tä
- 116 potilasta ja heistä 15.5 % kertoi NDE:n
- 39 potilasta ja heistä 7 (17.9 %) kertoi NDE:n
- 140 potilasta ja heistä 9 (6 %) kertoi NDE:n

NDE:n elementtien esiintyvyyssuhteet

Uteliaisuudesta tein pienen 34 tapauksen yhteenvetotaulukon saadakseni karkean kuvan kokemusten eri elementtien yleisyydestä. Kuva on todella karkea, koska valitsin kokemuksia joukosta, joka oli jo kertaalleen valittu eli otettu julkaistavaksi. Myöhemmin huomasin, että Pim van Lommel & al. (2001, linkki 3) on julkaissut tutkimuksestaan vastaavan taulukon, johon valitut elementit tosin ovat melkoisesti erilaiset. Alla ovat tulokset vertailun vuoksi rinnakkain. Numerointi on van Lommelin mukaan ja elementin puuttuminen on esitetty merkillä "-".

Karkeasti ottaen elementtien prosenttiosuudet ovat varsin yhtäpitäviä, kun otetaan huomioon oman taulukointini laajennukset: tunnelin lisäksi otin huomioon liikkumisen myös pimeydessä, sumussa ja valossa; "kuolleiden kohtaamisella" tarkoitin kaikkia ihmisten henkiä ja van Lommel vain kokijan tutuiksi tunnistamia.

Kokemusten epätäydellisyys selviää esimerkiksi omasta taulukostani.  Valitsemissani 34 kokemuksessa elementtien lukumäärät olivat seuraavat:

NDE-tutkimuksen kannalta yksittäinen kokemus on tietenkin sitä arvokkaampi mitä useampia elementtejä se sisältää. On olemassa laaja epävarmuuden alue, onko jokin yksittäinen kokemus tulkittavissa NDE:ksi vai onko se vain sattuman tulosta.

Naturalistisia selityksiä

Monet nykytieteen valtavirran edustajat pyrkivät selittämään kuolemanrajakokemukset ihmisen normaalin fysiologian ja psykologian mukaisiksi ilmiöiksi, jotka syntyvät vallitsevien olosuhteiden vaikutuksesta. Näitä voisi nimittää naturalistisiksi selityksiksi, koska ne kaikki toimivat vain aineen tasolla.

Ykkösosasta ilmenee, että potilas koetun kehosta irtautumisen aikana usein tekee paikkansa pitäviä havaintoja aineellisesta ympäristöstään. Naturalistisesti näitä havaintoja voidaan selittää ajoituksen epävarmuudella. Kokija on voinut tehdä havainnot tiedottomuuteen vaipumisen tai tiedottomuudesta heräämisen rajatilassa ja mahdollisesti vielä täydentää havaintojaan aikaisemmin tietämillään asioilla.

Leo Näreaho (2015) käsittelee mainiossa tietokirjassaan laajasti naturalistisia selityksiä, s. 110 - 168. Hän jakaa ne kolmeen ryhmään: psykologiset, neurokemialliset ja neuroanatomiset teoriat. Wikipedioista löytyy myös hiukan eriäviä jaotteluja.

Näreahon esittämiä psykologisia selityksiä kuolemanrajakokemuksille ovat puolustautumisreaktio kuolemanpelkoa vastaan ja kuolemanjälkeisiä olosuhteita koskevien odotusten toteutuminen. NDE:t sisältävät dissosiatiivisia piirteitä kuten esimerkiksi ruumiista irtautumisen, joten jotkut henkilöt voivat olla persoonallisuutensa rakenteen vuoksi alttiita niille.

Neurokemialliset selitykset ovat varsin yksinkertaisia – aivojen hapenpuute, hiilidioksidihumala tai psykoaktiivisten aineiden vaikutukset. Sydänpysähdyksessä aivojen verenkierto pysähtyy, jolloin seurauksena on hapen puute ja hiilidioksidipitoisuuden nousu. Esimerkiksi hävittäjälentäjillä suurilla kiihtyvyyksillä verta hetkellisesti pakenee aivoista, jolloin syntyy hapenpuute ja sen aiheuttamat tajunnan muutokset.

Aivojen itse erittämiä endorfiineja on myös epäilty miellyttävien kuolemanrajakokemusten aiheuttajiksi. Psykoaktiivisina aineina Näreaho käsittelee dimetyylitryptamiinia (DMT), psilosybiinia ja ketamiinia. Näiltä käyttäen on saatu esiin kaikki tavalliset NDE-elementit, mutta erilaisilla esiintymisen yleisyyksillä kuin NDE:ssä.

Neuroanatomiset teoriat vetoavat aivojen rakenteeseen ja fysiologiaan. Ohimolohkoja magneettikentillä aktivoimalla on saatu aikaan tuntemuksia, jotka muistuttavat joitakin NDE-elementtejä. Wikipedian mukaan epilepsia aiheuttaa ennalta arvaamattomia tajuttomuus-kouristuskohtauksia tai tajunnan hämärtymiskohtauksia. Nämä voisivat joskus muistuttaa NDE:tä. Joillakin ihmisillä voisi olla taipumusta ohimolohkojen häiriötoimintaan, jolloin he ovat alttiita NDE:lle.

Skeptikkojen antamia selityksiä

Skeptikoilta ja Wikipedioista löytyy monipuolisia ja kekseliäitä naturalistisia selityksiä NDE:lle. Alla olevat poiminnat ovat SkepDicistä, linkki (4).

Skeptics, on the other hand, believe that NDEs can be explained by neurochemistry and are the result of brain states that occur due to a dying, demented, extremely stressed, or drugged brain. For example, neural noise and retino-cortical mapping explain the common experience of passage down a tunnel from darkness into a bright light.

Blackmore attributes the feelings of extreme peacefulness of the NDE to the release of endorphins in response to the extreme stress of the situation. The buzzing or ringing sound is attributed to cerebral anoxia and consequent effects upon the connections between brain cells.

It is possible that a person may appear dead to our senses or our scientific equipment but still be perceiving. The visual and auditory perceptions occurring while unconscious-but-perceiving may be produced by a variety of neuronal mechanisms.

… we do not yet know whether NDEs take place just before the crisis, during it, just after it or even during the process of trying to describe it to someone else. If clear consciousness were really possible with a completely flat EEG, this would indeed change our view of the mind/brain relationship, but so far this has not been conclusively demonstrated.

… they may be mixed memories composed after waking up and hearing others talk about what was happening while one was near death, or they may be recollections of subconsciously recorded data overheard while in a groggy state.

Riittävätkö naturalistiset selitykset selittämään kaiken?

Aineen maailmaan rajoittuvat naturalistiset selitykset eivät mitenkään voi päteä tapauksissa, joissa potilas on nähnyt asioita todenmukaisesti sen huoneen ulkopuolella, jossa hän makaa tiedottomana. Kuulohavainnot sairaalan muista tiloista ovat myös käytännössä useimmiten mahdottomia.

Toinen naturalistiset selitykset ylittävä havaintotyyppi on kokemuksen aikana saatu paikkansa pitävä tieto, jota ei ole kenenkään sillä hetkellä paikalla olevan tiedossa. Tällaisten naturalistisesti selittämättömien havaintojen määrä ja laatu ratkaisevat, miten vakuuttavia ne ovat.

Mielestäni hiukan liian paljon uskovaisuuteen taipuva Christian von Kamp kirjoitti vuonna 2010 laajan ja ilmeisen asiantuntevan artikkelin naturalististen selitysten pätevyydestä. Sen pitäisi olla linkissä (5), mutta siellä ilmoitetaan jutun olevan muokkauksessa. Poimin sen aikanaan talteen, joten tässä tilanteessa lainaan siitä mielestäni tärkeimmät kohdat. Selityskohdat ovat todellisuudessa NDE-elementtien yleisyyssuhteisiin perustuvia eivätkä väitteet ole ehdottomia:

Selityksenä aivojen hapenpuute ja veren liian suuri hiilidioksidipitoisuus:
- ei elämän läpikäyntiä
- ei valo-olennon kohtaamista
- ei elämänasenteen muutosta
- tunnelikokemusta esiintyy, mutta ei nopeata liikettä tunnelissa

Selityksenä kemiallisten aineiden vaikutukset (huumeet, narkoosi, endorfiinit):
- hajuaistimuksia – puuttuvat NDE:ssä
- kokemukset sekavia
- ei elämänasenteen muutosta
- kokijat tunnistavat epärealistisuuden
- joskus myös "aitoja" NDE-kokemuksia, jolloin aineet voidaan tulkita laukaisijoiksi eikä aiheuttajiksi

Selityksenä aivoalueiden ärsyttäminen sähköisesti tai vastaava ylikiihottuminen:
- hallusinaatiot useimmiten ahdistavia
- havainnot ympäristöstä epärealistisia
- ei elämänasenteen muutosta

Hyvin perusteltuna yhteenvetona voidaan sanoa, että mitkään yksinkertaiset naturalistiset, pelkkään aivotoimintaan perustuvat selitykset eivät riitä kuolemanrajakokemusten selityksiksi. Selitykset eivät ota huomioon kaikkia niitä tilanteita, joissa kuolemanrajakokemuksia esiintyy eivätkä myöskään selitä kokemusten yhtenäistä tapahtumien kulkua ja vaikutusta loppuelämään.

Mielestäni naturalistiset selitykset mukaan ottava realistinen malli on se, että yksityisen ihmisen sielunelämässä ja elämäntilanteessa ovat olemassa NDE:n mahdollisuudet, jotka sitten toteutuvat erilaisten olosuhteiden laukaisemina – toisinaan jopa edellä lueteltujen yksinkertaisten fysiologisten syiden vuoksi.

Tutkimusta

Kuolemanrajakokemuksia on toistaiseksi tutkittu melko vähän, ottaen huomioon aiheen merkityksen maailmankuvan kannalta. Parapsykologian tutkijat näyttävät jättäneen aiheen melko lailla sivuun. Muutamat kuolemanrajakokemuksista kiinnostuneet aikaisemmat tutkijat ovat olleet enimmäkseen lääkäreitä ja psykologeja, jotka ovat aluksi sattumalta tutustuneet ilmiöön. Heidän usein kirjoina julkaistut tutkimuksensa eivät ole olleet kovinkaan järjestelmällisiä, vaan lähinnä tapausten keräilyä ja kuvailua ja jonkin verran päätelmien tekemistä aineistoista. Esimerkkeinä voisi mainita Raymond Moodyn (1975) ja Maurice Rawlingsin (1978) kirjat, joissa esiteltiin aihetta suurelle yleisölle.

Parapsykologian tutkijoista Karlis Osis ja Charles Tart ovat aikanaan osallistuneet kuolemanrajakokemusten tutkimukseen. Nykyään tutkimus on tehostumassa, mikä ilmenee esimerkiksi linkeistä (6) ja (7). Hollantilainen Pim van Lommel on uudenlaisen, järjestelmällisen tutkimuksen tekijä, ja hän on saanut julkaistua tuloksensa Lancetissa, arvovaltaisessa lääketieteellisessä aikakauslehdessä. IANDS julkaisee vertaisarvioitua aikakauslehteä nimeltään Journal of Near-Death Studies, linkki (8).

Van Lommel & al. (2001, linkki 3) tutki kymmenessä sairaalassa yhteensä 344 sydänpysähdyksestä elvytetyn potilaan kokemukset ja niiden taustat. Kaikkien elvytysten piti olla samassa sairaalassa ja peräkkäisiä, jolloin aikaisempien tutkimusten valintavirheet vältettiin. Elvytystapauksista 18 %:ssa muistettiin jonkinlainen ja 12 %:ssa täydellisempi (core experience) kuolemanrajakokemus. Kaikki muistot olivat miellyttäviä, joten tutkimuksen otokseen ei sattunut ahdistavia kokemuksia.

Tutkituista taustavaikuttajista ei löytynyt selitystä kuolemanrajakokemusten esiintymiselle, eli esimerkiksi lääkitys ja sydänpysähdyksen pituus eivät vaikuttaneet selvästi havaittavassa määrässä.

Sam Parnia on kuolemisen ja elvytyksen huippuasiantuntija ja samalla NDE-kokemusten tutkija. Hän on mukana AWARE-hankkeessa, jonka puitteissa englanninkielisen Wikipedian mukaan 25 sairaalaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa osallistuu elvytettyjen potilaiden haastatteluihin. Kokemusten realistisuuden selvittämiseksi joidenkin sairaaloiden kattoon on sijoitettu tietokonenäyttö, jossa kuvat vaihtuvat satunnaisesti ja joka näkyy vain katonrajasta. Jos potilas kokemuksensa aikana näkee tarkistettavissa olevan kuvan oikein, niin siinä on erittäin vahvaa näyttöä kokemuksen realistisuudesta. Kokemuksen hallitsemattoman luonteen vuoksi kuvan näkemisen arvioidut mahdollisuudet ovat hyvin pienet. YouTubesta löytyy Parnian nimellä hakien lukuisia tutkimuksen tilannetta valaisevia haastatteluja.

Tutkija Janice Holden (2012) antaa YouTubessa mielestäni erittäin hyvän yleiskatsauksen NDE-tutkimuksen nykyvaiheesta (Linkki 9). Hänellä on ollut käytettävissään noin 3500 tapausta ja hän kertoo itse tehneensä tuhansia haastatteluja. Ahdistavia kokemuksia on aineistosta noin 10 %. Hänen mukaansa kaikista kuolemanrajalla käyneistä noin 20 % muistaa NDE-kokemuksen. Kokemuksia tulee myös muissa tilanteissa, esimerkiksi äkillisessä pelästymisessä ja rentoutumisen tai mietiskelyn yhteydessä. Ikä, sukupuoli, kulttuuri, uskonto ja mielenterveys eivät vaikuta kokemusten määrään, mutta kulttuurilla on vaikutusta kokemusten yksityiskohtiin ja uskonnolla niiden tulkintaan.

Holdenin mukaan NDE:n kokemista tai sen puuttumista ei voida mitenkään ennakoida kokijan persoonallisuuden perusteella eikä myöskään voida ennakoida sitä, onko kokemus miellyttävä vai ahdistava. Monille kokemus antaa varmuuden elämän tarkoituksesta ja aiheuttaa vahvan elämänmuutoksen suuremman sosiaalisuuden ja heikomman itsekkyyden suuntaan.

Myös skeptikot ovat tavoistaan poiketen tehneet kenttätutkimusta kuolemanrajakokemuksesta. Tulosten suhteen ei koskaan ole etukäteisjännitystä, koska ainoa mahdollinen tulos on psi-ilmiöiden kannalta kielteinen. Ellei asia muuten järjesty, niin skeptikot jättävät sivuun psi-ilmiöihin viittaavat seikat ja keskittyvät havaintojen heikkouksiin. Kaksi opiskelijaa vanhemman skeptikon ohjauksessa kävi Seattlessa sairaalassa tarkistelemassa kuuluisaa Marian tennistossutapausta, jossa Maria kertoi olleensa kehostapoistuneena sairaalan ulkopuolella ja nähneensä kengän ikkunalaudalla. Opiskelijoiden tutkimustulokset ovat lähteessä Ebbern & al. (1996, linkki 10).

Skeptinen tutkijakolmikko ei tuottanutkaan pettymystä hengenheimolaisilleen, vaan hyvin asenteellisella artikkelillaan tekivät Marian tapauksen kyseenalaiseksi. Michael Prescott (2009, linkki 11) puolestaan kyseenalaistaa kolmikon artikkelin, mielestäni varsin hyvin perustellen. Marian tapauksen julkistanut sosiaalityöntekijä Kimberly Clark Sharp toimi oppaana skeptisille tutkijoille, ja hänen mukaansa opiskelijat käyttäytyivät ylimielisesti ja mm. tunkeutuivat luvatta sairaalan huoneisiin ja sillä tavalla vaaransivat tulehduksille herkkien potilaiden terveyden.

Tutkimuksen avuksi on kehitetty yhä hienojakoisempia ja tarkempia NDE-elementtien luetteloita. Bruce Greysonin skaalassa on 16 elementtiä, linkki (12). Kun näistä elementeistä täyttyy 7, niin tapaus on hänen mukaansa tutkimukselle arvokas. Linkin (13) laajassa ja monipuolisessa yhteenvedossa on otettu käyttöön 20 elementin skaala.

Robert & Suzanne Mays (2012, linkki 14) jaottelevat oikeiksi osoitetut (veridical) tiedot saantitavan mukaan neljään ryhmään:

1. Aineellisesta ympäristöstä saadut oikeat tiedot.
2. Ilmeisesti kuolleiden ihmisten henkien antamat tiedot, joita kokijalla ei ole mahdollisuutta tietää.
3. Jaetun NDE-kokemuksen aikana tapahtuneen kuolevan elämän läpikäynnin aikana saadut oikeat tiedot, joita kuoleva ei ole aikanaan kokijalle kertonut.
4. Kokemuksen aikana saatujen yksityiskohtaisten näkyjen toteutuminen kokijan myöhemmässä elämässä.

Janice Holden löysi jo 10 vuotta sitten aineistostaan 107 psi-tapausta, joissa kokija on saanut sellaista tietoa, mitä hän ei ole voinut saada aistiensa kautta tai päättelemällä, linkki (8-3). Nämä tapaukset antavat havainnolle myös ajoituksen siten, että ne poistavat mahdollisuuden esim. heräämisen yhteydessä saadusta muistikuvasta. Esimerkkeinä Holden esittää tapauksen, jossa kertoja näki isäpuolensa käytävässä syöttämässä rahaa makeisautomaattiin ja toisen tapauksen, jossa tiedottomana ja silmät peitettynä makaava potilas Al Sullivan näki kirurgin tekevän "lentoharjoituksia". Näistä tapauksista on omat videot ykkösosassa http://parapsykologia.blogspot.fi/2012/03/kuolemanrajakokemukset.html.

Tulkintoja

Jos mikään, niin kuolemanrajakokemukset ovat sellainen aihe, missä tulkintoja ja ristiriitaisia selityksiä riittää. Kirjoista ei välttämättä paljosta tekstistä huolimatta saa hyvää kokonaiskuvaa kuolemanrajakokemuksista. Esimerkiksi Moody ei laajassa katsauksessaan mainitse ollenkaan ahdistavia kokemuksia ja Rawlingsin uskonnollinen asenne saa hänet arvioimaan ainakin joka toisen kokemuksen olevan helvettikokemus.

Kuolemanrajakokemuksia on tiukasti ottaen mahdotonta selittää tieteellisesti pätevällä tavalla, koska niiden taustat jäävät liian suurelta osalta piiloon. Se ei kuitenkaan ole estänyt monien tieteiden edustajia antamasta perusteettoman varmoja lausuntoja kokemusten syistä, vedoten siihen, että tietoisuutta aivojen ulkopuolella ei voi olla olemassa. Tämä on tietenkin pelkkä oletus, jonka tekemiseen aivojen tilan ja tiedostamisen vahva korrelaatio on antanut aihetta. Mutta korrelaatio ei ole sama kuin syy-seuraus-riippuvuus.

Skeptisten arvioijien mielestä oikeiksi todetut havainnot fyysisestä ympäristöstä on tehty juuri tajuttomuuden alkaessa tai sen loppuessa, jolloin muistikuvia on voinut syntyä. Myöskään heidän mielestään ei voida olla täysin varmoja, ettei tajuttomuuden aikana voida aistia ja ladata muistiin yhtä ja toista. He edelleen ajattelevat, että kokemusten ajoittaminen on mahdotonta, joten kaikki on vain pelkkää hapenpuutteesta kärsivien aivosolujen leikkiä.

Van Lommelilta on merkittävä kannanotto linkissä (15), jossa hän tulee toisenlaiseen tulokseen ja pitää aivojen ulkopuolista tietoisuutta hyvinkin mahdollisena. Samanlaiseen tulokseen on päätynyt neurokirurgi Eben Alexander oman kuolemanrajakokemuksensa perusteella, kuten ilmenee hienon yksityiskohtaisessa haastattelussa Alex Tsakirisin Skeptiko-sivustolla, linkki (16). Sivustolta löytyy runsaasti haastatteluja ja keskustelua kuolemanrajakokemuksista. Niissä tulevat erilaiset tulkintamahdollisuudet hyvin esiin.

Neuropsykiatri Peter Fenwick on kuolemisen asiantuntija, ja hän kertoo kuolemisen prosessista ja kuolemanrajakokemuksesta linkissä (17). Hänen pitkän kokemuksensa vuoksi hänen tulkintansa ovat epäilemättä varteenotettavia.  Kuoleminen ei ole vain yksinkertaista tietoisuuden sammumista, vaan prosessi, jota voisi sanoa kotiin tulemiseksi. Hänen mielestään tietoisuus ei ole yhtä kuin aivot ja kuolevien kertomat asiat ovat niin vakuuttavia, että hän pitää ihmistä jonkinlaisena henkisenä olentona. Hän kertoo myös kuolinvuodetapahtumista, jotka liittyvät kuolemisprosessiin.

Asuuko siis tietoisuus vain aivoissa? Ja kun aivot hajoavat, niin tietoisuus loppuu tyhjiin? Täyttä tieteellistä varmuutta siitä ei ole mahdollista saada tässä vaiheessa. Kuitenkin monia NDE:n tapahtumia on ollut mahdollista ajoittaa niin hyvin, että niiden tiedetään osuneen EEG-käyrän nollaviivan alueelle. Joskus myös vakavasti ja lopullisesti vaurioituneet aivot voivat tuottaa merkillisen kirkkaan muistamisen ja ymmärtämisen hetken juuri ennen kuolemaa. Tällaiset ilmiöt tarkoittaisivat sitä, että aivot eivät ole ainoa mahdollinen tietoisuuden alusta.

Skeptiset näkökohdat hallitsevat skeptisessä tietosanakirjassa SkepDicissä (Linkki 4). Siellä on paljon asiallisia ja tärkeitä kriittisiä näkökohtia kuolemanrajakokemuksista. Mutta siellä on myös selvästi virheellistä lähteiden arviointia ja annetaan virheellinen kuva parapsykologian tutkijoiden suhtautumisesta kuolemanrajakokemuksiin. Mikä on pahinta, monet tieteiden edustajat luottavat SkepDiciin kritiikittä. He luulevat tietävänsä eri ilmiöistä riittävästi SkepDicin avulla, vaikka siellä visusti vaietaan skeptikkojen kannalta ikävistä asioista.

Erikieliset Wikipediat sentään alkavat olla lähes asiallisia NDE-artikkeleissaan.

Linkkejä

1. Key Facts about Near-Death Experiences - History and Prevalence
https://iands.org/ndes/about-ndes/key-nde-facts21.html?start=1

2. Sartori, Penny (2015): ‘Near-Death Experience’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/near-death-experience

3. Pim van Lommel & al. (2001): Near-death experience in survivors of cardiac arrest: a prospective study in the Netherlands. Lancet Vol. 356, s. 2039-45.
https://www.researchgate.net/publication/11601344_Near-Death_Experience_in_Survivors_of_Cardiac_Arrest_A_Prospective_Study_in_the_Netherlands

4. Robert Todd Carroll: The Skeptic's Dictionary
http://www.skepdic.com/nde.html

5. Christian von Kamp (2010): Sind Nahtoderfahrungen Halluzinationen, Träume oder Ähnliches?
http://www.christian-von-kamp.de/nahtoderfahrung/Nahtoderfahrungen-Halluzinationen.html

6. Near-Death Experience Research Foundation
http://www.nderf.org/

7. Near-Death Experiences and the Afterlife
http://www.near-death.com/

8. Journal of Near-Death Studies
https://iands.org/research/publications/journal-of-near-death-studies.html?highlight=WyJqb3VybmFsIiwiam91cm5hbHMiLCJqb3VybmFsJ3MiLCJqb3VybmFsaXNtIiwiam91cm5hbGluZyJd

9-1. Jan Holden (2012): Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 1
http://www.youtube.com/watch?v=ZcPRg7USiTk
9-2. Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 2
https://www.youtube.com/watch?v=oeT35xks-e0
9-3. Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 3
https://www.youtube.com/watch?v=espZhEoZjug

10. Hayden Ebbern & al. (1996): Maria's Near-Death Experience: Waiting for the Other Shoe to Drop. The Skeptical Inquirer vol. 20 No 4.
http://records.viu.ca/www/ipp/pdf/NDE.pdf

11. Michael Prescott (2009): Who Will Watch the Watchers?
http://www.michaelprescott.net/who-will-watch-the-watchers.html

12. Bruce Greysonin 16 kriteeriä kokemuksille (IANDS)
https://iands.org/research/nde-research/important-research-articles/698-greyson-nde-scale.html

13. A New Scale to Assess Near-Death Experiences
https://iands.org/1505-a-new-scale-to-assess-near-death-experiences-commentary.html

14. Robert & Suzanne Mays - The Future of NDE and Consciousness Research (2012) 
http://www.youtube.com/watch?v=GgelyOlaNGo&list=TLxlBeiMwRTF0

15. Pim van Lommel  (2004): About the Continuity of Our Consciousness
http://iands.org/research/important-research-articles/43-dr-pim-van-lommel-md-continuity-of-consciousness.html

16. Neurokirurgi Eben Alexanderin haastattelu  (Tsakiris 2011):
http://www.skeptiko.com/154-neurosurgeon-dr-eben-alexander-near-death-experience/

17. Dr Peter Fenwick on Near Death Experience (NDE) (2012)
http://www.youtube.com/watch?v=M4PmjKn1zPE

 

Kirjalliset lähteet

Leo Näreaho (2015): Kuolemanrajakokemukset – Tutkimuksista tulkintoihin. Kirjapaja, Helsinki 2015.

Raymond Moody (1975/1979): Kokemuksia kuolemasta. Gummerus 1979. Alkuteos "Life after Life".

Maurice Rawlings (1978/1986): Kuoleman tuolla puolen. Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy 1986. Alkuteos "Beyond death's door".