Yhteensattumista

 Päivitetty 4.8.2023

Kuvan lähde: videon otsikkokuva linkissä (1).

Meille kaikille tapahtuu monenlaisia sattumia ja yhteensattumia. Parapsykologian kannalta mielenkiintoisia ja tärkeitä ovat hämmästyttävät yhteensattumat, joihin monet osaavat kiinnittää huomiota.

Itse asiassa ESP on sellainen psi-ilmiöiden ilmenemismuoto, että sitä ei voida millään keinolla  erottaa yhteensattumasta. Vaikka tapahtuma tai koetulos olisi miten uskomaton hyvänsä, se kuitenkin voisi periaatteessa olla seurausta vain pelkästä sattumasta. Todennäköisyyslakien mukaan pitää äärimmäisen harvinaisiakin sattumia käytännössä esiintyä, koska erilaisia tapahtumia on maailmassa erittäin suuria määriä.

Psykokinesia eli PK on toista maata silloin, kun ympäristössä tapahtuu selviä ja pysyviä muutoksia. Jos esimerkiksi raskas kaappi siirtyy paikaltaan itsekseen, hyvin kiinnitetty hylly putoaa itsekseen alas tai lusikka taipuu ilman voimankäyttöä, niin sellaista ei tapahdu sattumalta.

 

C. G. Jung ja synkronisiteetti

Ennakkoluuloton psykiatri Carl Gustav Jung kiinnitti aikanaan huomiota merkittäviltä tuntuviin ja osuvuudessaan hämmästyttäviin yhteensattumiin. Hän keksi sellaisille ilmiöille oman nimenkin - synkronisiteetti, Synchronizität, sychronicity. Yksinkertaisemmat ilmaukset synkronisuus ja synkroniset ilmiöt ei sopinut nimeksi, koska kaikki synkronistiset tapahtumat eivät ole samanaikaisia eikä aina ole kysymys vain tapahtumisen ajankohdasta.

Jung on kirjoittanut synkronisiteetista laajan ja ainakin minulle vaikeaselkoisen artikkelin, joka on hänen englanniksi julkaistuissa kootuissa teoksissaan (Jung 1952/1960/1969). Artikkelin ensimmäinen luku on luettuna videolla linkissä (1).

Karkeasti määritellen kyseessä ovat tapahtumat, jotka näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa ilman havaittavaa syy-yhteyttä. Toisinaan yhteensattumat ovat kokijalleen tärkeitä ja tapahtuvat elämän käännekohdissa. Toisinaan ne koskevat vain merkityksettömiä asioita kuten esimerkiksi tiettyjen yksittäisten numeroiden tai lukujen, sanojen tai asioiden toistumista arkielämässä. Toistumisia tapahtuu niin tiheästi ja niin pitkinä sarjoina, että kokija alkaa kiinnittää niihin huomiota.

Jung kertoo esimerkkinä tapahtumasarjan, joissa kala tuli hänelle eri tavoilla toistuvasti esille huhtikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1949. Lounaaksi oli tarjolla kalaa, sitten joku mainitsi aprillipilan, jonka huijauskohteen nimitys oli kansanomaisesti "April fish". Samana aamuna hän oli sattunut lukemaan latinankielisen lauseen, jossa oli sana "piscis". Iltapäivällä eräs entinen potilas tuli pitkästä aikaa käymään ja esitteli maalaamiaan kala-aiheisia kuvia. Illalla hänelle esiteltiin kala-aiheista koristelua ja seuraavana päivänä potilas kertoi hänelle kala-aiheisen unensa. Kala-sarjan 'selitys' oli se, että Jung parhaillaan tutki kala-symbolin esiintymistä historiassa. (Jung 1952/1960/1969, s. 426).

Jung jakoi yksittäin esiintyvät, useimmiten merkitykselliset synkronistiset ilmiöt tai tapahtumat kolmeen ryhmään (Jung 1952/1960/1969, s. 526):

1. Yhteensattuma, jossa kokijan psyykkiseen tilanteeseen sopiva ilmiö tapahtuu ilman tilanteen ja tapahtuman välistä syysuhdetta. Esimerkkinä Jung kertoo terapiatilanteessa ikkunaan koputtaneesta kultakuoriaisesta samalla hetkellä, kun potilas kertoi unesta jossa hänelle annettiin kultainen skarabee. Jung päästi kuoriaisen sisään, otti sen kiinni ja näytty potilaalleen sanoen "tässä on se sinun skarabeesi". Paikalleen juuttunut terapia lähti uudelleen etenemään siitä tapahtumasta (Jung 1952/1960/1969, s. 438), lyhyesti myös linkissä 2).

2. Yhteensattuma, jossa kokija saa oikean tiedon tai tuntemuksen kaukana tapahtuvasta asiasta. Esimerkkinä Jung kertoo tapauksen, jossa hän hotellihuoneessa nukkuessaan heräsi yöllä tuntemukseen, että joku oli tullut huoneeseen. Hänestä tuntui myös kuin ovi olisi nopeasti avattu. Hän sytytti valon, mutta huoneessa ei ollut ketään ulkopuolista. Käytävässä oli hiljaista. Sitten hän muisti heränneensä vaimeaan kipuun kuin jokin olisi iskenyt hänen otsaansa ja sitten takaraivoonsa. Hänen entinen potilaansa teki samana yönä itsemurhan ampumalla itseään päähän, ja luoti oli pysähtynyt takaraivoon (Jung 1961/1985, s. 156-157).

3. Yhteensattuma, jossa kokija saa oikean tiedon tai tuntemuksen tulevaisuudessa tapahtuvista asioista. Kyse on siis yksinkertaisesti ennaltatietämisestä.

Jung esittää kirjoissaan esimerkkejä monista omista merkityksellisistä yhteensattumistaan ja tapahtumista, joissa hän on ollut mukana ja lisäksi tapahtumista, joita hän oli löytänyt kirjallisuudesta. Alla on lyhyt esimerkki kolmiosaisesta kirjallisuudesta otetusta yhteensattumasarjasta (Jung 1952/1960/1969, s. 431). Ilmeisesti luumuvanukas oli aikanaan harvinainen ruokalaji Ranskassa:

Ranskalainen monsieur Deschamps oli poikaiässä saanut luumuvanukasta monsieur de Fortgibulta Orléansissa. Kymmenen vuotta myöhemmin M. Deschamps huomasi pariisilaisessa ravintolassa luumuvanukkaan ja pyysi siitä palaa. Osoittautui kuitenkin, että muuan M. de Fortgibu oli tilannut sen. Vuosia myöhemmin M. Deschamps sai kutsun maistamaan luumuvanukasta, jota tarjottiin erikoisharvinaisuutena. Sitä syödessään hän huomautti, ettei enää muuta puuttunut kuin M. de Fortgibu. Sillä hetkellä ovi avautui ja sisään kompuroi seniliteetin viimeisiin vaiheisiin ehtinyt ukko. M. de Fortgibu oli ollut menossa toiseen osoitteeseen, mutta oli erehtynyt väärään paikkaan.

Pelkkää sattumaa?

No, voidaanko sitten kaikki spontaani-ilmiöt, ESP-koetulokset ja synkronisiteetit kuitata merkityksettömiksi pelkkinä sattumina? Kyllä, mutta vain siinä tapauksessa, että kaikille niille löytyy riittävän hyvä selitys. Skeptikkojen hallinnassa olevista Wikipedioista kannattaa etsiä selityksiä näille yhteensattumille ja tapahtumasarjoille.

Psykologisena selityksenä löytyy suomenkielisestä Wikipediasta artikkeli "Vahvistusharha":

Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. Confirmation bias) on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut.

Vahvistusharhoja esiintyy varsinkin käsitellessä vahvasti tunteisiin sidonnaisia asioita tai vakiintuneita uskomuksia.

On luonnollista, että tavalliset tapahtumat unohdetaan saman tien, mutta hämmästyttävät muistetaan hyvinkin pitkän aikaa. Vahvistusharha johtaa helposti laskennallisiin virhearvioihin, kuten esimerkiksi  tapahtumien todennäköisyyden aliarviointiin tai virheellisesti tulkittuun korrelaatioon tai riippuvuuteen. Vahvistusharhan eri muotoihin tutustuminen olisi epäilemättä hyödyllistä meille kaikille.

Englanninkielisestä Wikipediasta löytyy artikkeli otsikolla "Littlewood's law", Littlewoodin laki. Tämän lain kuvaus on seuraavanlainen:
- määritellään "ihmeeksi" tapahtuma, jonka todennäköisyys on yksi miljoonasta
- oletetaan, että ihminen aistii valveilla ollessaan yhden "tapahtuman" sekunnissa
- oletetaan, että ihminen on valveilla 8 tuntia vuorokaudessa

Näistä perusteista voidaan laskea, että yhdelle ihmiselle tapahtuu ihmeitä keskimäärin joka 35:s päivä, eli ihmeet ovat varsin tavallisia.

Englanninkielisestä Wikipediasta löytyy myös artikkeli otsikolla "Law of truly large numbers". Tämän lain perusteella Wikipediassa päätellään, että vaikka yksittäinen tapahtuma tuntuisi täysin mahdottomalta, niin sellaisiakin sattuu, kun tapahtumajoukko on hyvin suuri.

Siinäpä oli niitä skeptisiä kaavailuja. Muutamia asioita tuossa jäi huomioimatta:

1. Parapsykologian tutkijat ovat tehneet mahdollisimman realistisia tilastollisia laskelmia sekä spontaanitapauksista että omista koetuloksistaan. Monissa näissä on saatu verrattomasti pienempiä todennäköisyyksiä kuin yksi miljoonasta.

2. Toisinaan tapaukset ovat olleet hyvin tärkeitä ja merkityksellisiä kokijoilleen ja jopa osaltaan vaikuttaneet elämänmuutokseen.

3. Yhteensattumat eivät jakaudu tasaisesti, vaan monet kertovat heille tapahtuvan sellaisia jatkuvasti, jopa useita päivittäin. Vahvistusharha huomioon ottaen voidaan olettaa, että ihmisillä on taipumus jakautua kahteen joukkoon, toisaalta suureen enemmistöön, joka ei kiinnitä huomiota kokemiinsa yhteensattumiin ja unohtaa ne nopeasti ja toisaalta vähemmistöön, joka huomioi mitättömimmätkin yhteensattumat merkityksellisinä.

Synkronistisia ilmiöitä tapahtuu mielestäni liian paljon tilastolliseen todennäköisyyteen verrattuna ja niissä on mukana psi-ilmiöitä. Lisäksi niissä on havaittavissa jonkinlaista säännönmukaisuutta. Itse en usko sattuman tai vahvistusharhan tyhjentävästi selittävän läheskään kaikkia kokijoiden kertomia merkillisiä yhteensattumia.

Kuvan lähde: videon otsikkokuva linkissä (4).

Johdatuksessa

Monet uushenkisen kulttuurin edustajat ja henkisen tien kulkijoiksi itseään nimittävät ihmiset ovat kertoneet huomanneensa, että heille tapahtuu synkronistisia ilmiöitä. Merkityksettömät luvut ovat usein sellaisia, että ne on helppo muistaa, esimerkiksi 111 tai 444. Ne voivat olla esimerkiksi päivämääriä, lipunnumeroita, digitaalisia kellonaikoja, auton rekisterinumeroita tai asioiden järjestysnumeroita.

YouTubesta löytyy videoita, joilla uushenkiset ihmiset kertovat näiden ilmiöiden kokemisen jopa kuuluvan henkiseen kehitykseen. Esimerkiksi videolla linkissä (3) kerrotaan kolmesta synkronististen ilmiöiden vaiheesta henkisen kehityksen kuluessa, tosin sijoitettuna kovin uushenkiseen kehykseen. Linkin (4) videolla esitetään reippaasti ihan hyviä perustietoja synkronistisista ilmiöistä, tosin edelleen uushenkisessä kehyksessä. Vastaavia uushenkisiä videoita näyttää olevan runsaasti YouTubessa.

Henkisen tien kulkijat kertovat toisinaan olevansa jonkin instanssin johdatuksessa. Esimerkiksi linkissä (5) on melko hämmästyttävä kokoelma tilanteita, joihin "ne" ovat kokijan kertoman mukaan hänet johtaneet. Kun jättää egonsa sivuun ja luottaa johdatukseen, niin "käy hyvin". Tällaisessa johdatuksessa olevat joutuvat tai pääsevät synkronistisiin tilanteisiin. Heille tapahtuu merkillisiä yhteensattumia ja he kohtaavat ihmisiä, joilta he saavat itselleen tärkeätä apua tai sellaisia joita he voivat tönäistä auttavaan suuntaan juuri tarpeellisella hetkellä.

Myös kristillisessä henkilökohtaisessa jumalasuhteessa elävät kertovat olevansa johdatuksessa. He uskovat, että Jumala johdattaa heitä myös merkillisten yhteensattumien avulla. Eräs elämänsä ajan herännäiskristillisessä uskossa ollut sukulaiseni tapasi sanoa, että sattumaa ei ole olemassakaan.

Tämä sukulaiseni sai nuorena Jumalalta tehtäviä, jotka hänen piti toteuttaa. Ne olivat esimerkiksi sanomia, joita hänen piti välittää annetuille henkilöille. Hän kertoi esimerkin, jossa hänelle annettiin tehtäväksi mennä pysäkille ja astua linja-autoon tietyllä vuorolla. Hänen piti välittää siellä olevalle henkilölle tietty sanoma. Hän kertoi, että kyseinen henkilö todella oli siinä autossa ja sanoman saatuaan sanoi sen olleen itselleen hyvin tärkeän. Pääsin myös omakohtaisesti toteamaan, että hän osasi auttaa oikeaan aikaan, vaikka en ollut kertonut hänelle ongelmistani.

Linkissä (6) haastateltava kertoo, että hänen elämänsä muuttui ratkaisevasti, kun hän alkoi tarkkailla ympäristöään. Hän alkoi huomata synkronisiteetteja ja asiat alkoivat järjestyä kumman helposti. Linkin (7) videolla haastateltava suunnilleen pakotettiin johdatukseen, ja siitä lähtien hänen elämänsä on ollut ihmettä, seikkailua ja synkronistisia ilmiöitä. Myös linkin (8) videolla on alun perin kristillisyydestä lähtenyt nainen, joka on vahvassa johdatuksessa.

Monet henkisen tien kulkijat ovat oppineet luottamaan intuitioonsa, voisi jopa sanoa heidän toimivan intuition johdatuksessa. Kun he seuraavat intuitionsa ohjeita, niin asiat järjestyvät merkillisen helposti, jopa niin helposti, että mukana voisi olla synkronisiteettia eli informaatiota, joka ei ole voinut olla kokijan tiedossa.

Asta Raami on intuition tutkija. Linkin (8) videolla hän kertoo huomanneensa, että intuitiota on kolmenlaista:

1. Evoluution kuluessa kehittynyttä vaistonvaraista tietämistä.
2. Kokemusten ja asiantuntemuksen muistivarastoista kumpuavaa intuitiota.
3. Intuitiota, jolle ei löydy selitystä kokemusmaailmasta. Sellainen intuitio ilmeisesti sisältää synkronisitteettia.

 

Omista yhteensattumista

Kerron omia yhteensattumatapauksiani omassa jutussaan. Olen huomannut itselleni tapahtuvan yhteensattumia enimmäkseen uushenkisissä yhteyksissä. Viime vuosikymmeninä niitä on tapahtunut erittäin harvoin, ei edes vuosittain.

Kuvan lähde: videon otsikkokuva linkissä https://www.youtube.com/watch?v=4FF2XkzGMCg.

Kuinka ollakaan, tämän jutun yhteydessä minulle tuli pitkästä aikaa muistiin merkittävä yhteensattuma. Tätä juttua miettiessäni ja kirjoittaessani kännykkäni näyttöön ilmestyi itsestään C. G. Jungin kuva. Se oli kuva YouTube-videon otsikkokuvien luetteloista. Olen käynyt koko älykännykän omistusaikanani vain kerran YouTubessa kokeillakseni, toimiiko se kännykässäni, joten minulla ei ole sinne vakioreittiä auki. Kyseessä oli siis vahinkokosketus, joka tuotti mielenkiintoisen tuloksen. Valitettavasti en ällistykseltäni huomannut panna merkille, mikä niistä muutamista samantyyppisen kuvan alla olevista videoista oli kyseessä.

Mitä sitten ajattelen omista yhteensattumistani? Pidän niitä tervetulleina muistutuksina siitä, että jossain taustalla toimii tärkeitä järjestelmiä, joita ei tieteellisesti tunneta. Olen askaroinut psi-ilmiöiden parissa niin paljon, että minulle riittävät vain harvakseltaan esiintyvät yhteensattumat omakohtaisen tuntuman säilyttämiseksi.

Yhteensattumien kahtiajako?

Monien herännäisuskovaisuuden ja uushenkisyyden edustajien välillä vallitsee lähes vihamielisyys. Uskovaiset pitävät uushenkisyyttä paholaisen vaikutuksena ja uushenkiset puolestaan ajattelevat, että uskovaisten ahdasmielisyys ja helvetillä pelottelu ovat pahasta.

Uskovat kertovat kokemistaan hämmästyttävistä rukousvastauksista ja toisaalla henkisen tien kulkijat kertovat yhteensattumistaan. Kummankin keskenään erimielisen leirin edustajien uskoa siis vahvistavat spontaanisti tapahtuvat yhteensattumat. Kumpi näistä ajatussuunnista on enemmän oikeassa? Loogisesti ajatellen siinä on ristiriita.

Ehkä on kuitenkin olemassa myös uskomisen suhteen neutraaleja yhteensattumia, jotka toisinaan jopa auttavat elämän käännekohdissa?

Lähdekirjallisuus

Carl Gustav Jung (1952/1960/1969): Synchronicity: An acausal connecting principle. The Collected Works of C. G. Jung. The Structure and Dynamics of the Psyche. Routledge & Kegan Paul, London 1972. Sivut 417-519. Artikkelin liite: On Synchronicity, sivut 520-531.

Carl Gustav Jung (1961/1985): Unia, ajatuksia, muistikuvia. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo - Helsinki - Juva 1985, 454 sivua.

Linkit

1. Synchronicity: An Acausal Connecting Principle, by CG (Carl Gustav) Jung.
https://www.youtube.com/watch?v=r0WBwlAAPKE

2. Carl Jung - Synchronicity
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/carl-jung#Synchronicity_

3. The 3 Stages Of SYNCHRONICITY That Will Happen During Spiritual Awakening
https://www.youtube.com/watch?v=4GpMbLhTtv0

4. What is SYNCHRONICITY? [How to REALLY Use It!]
https://www.youtube.com/watch?v=loeEEr4gg_A

5. RTV esittää: Kohtaamisia Risto Ahlberg
https://www.youtube.com/watch?v=qm_vKsjv1sw

6. RTV esittää: Paulin pakeilla Slim Mill
https://www.youtube.com/watch?v=A7xKC6xf2gw

7. RTV esittää: Paulin pakeilla Pekka J. Mattila
https://www.youtube.com/watch?v=p5jTx4sP1QA

8. Päästää irti - mitä se tarkoittaa? | Ihminen tavattavissa
https://www.youtube.com/watch?v=RV0sz2wXI8s

9. Maailmankuvia Asta Raami
https://www.youtube.com/watch?v=lhwaznoQNMw

Jälleensyntyminen ja hypnoosi

 Påivitetty 17.12.2025 

Hypnoosi on vahvaa puuttumista ihmisen tajuntaan, joten sen käytössä pitää olla varovainen. On helppoa suggeroida hypnotisoitu ajassa taaksepäin jopa varhaislapsuutensa tapahtumiin. Lähes yhtä helppoa on suggeroida hypnotisoitu johonkin aikaisempaan elämään. Mutta ovatko nämä hypnoosilla aikaansaadut muistot todellisia vai valemuistoja? Todistusvoimaisia jälleensyntymismuistoja saadaan melko harvoin tarkistettaviksi, mutta paljon sellaisia on myös löydetty aikojen kuluessa.

 

Hypnoosin sudenkuopat

Suomalaisessa Wikipediassa sanotaan hypnoosista näin, lähteenä on mainittu kirja "Kallio, Sakari & Lauerma, Hannu (2004): Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa":

Hypnoosin olemuksesta ei toistaiseksi ole olemassa yksimielisyyttä ja myös sen määritelmä riippuu siitä viitekehyksestä, jota määrittelijä edustaa.

Se on aika vähän sanottu hypnoosin olemuksesta. Englanninkielisessä Wikipediassa on hiukan enemmän hypnoosin luonnehdintaa:

The hypnotized individual appears to heed only the communications of the hypnotist and typically responds in an uncritical, automatic fashion while ignoring all aspects of the environment other than those pointed out by the hypnotist. In a hypnotic state an individual tends to see, feel, smell, and otherwise perceive in accordance with the hypnotist's suggestions, even though these suggestions may be in apparent contradiction to the actual stimuli present in the environment. The effects of hypnosis are not limited to sensory change; even the subject's memory and awareness of self may be altered by suggestion, and the effects of the suggestions may be extended (post-hypnotically) into the subject's subsequent waking activity.

Jälleensyntymistutkimuksen pioneeri ja auktoriteetti Ian Stevenson kertoo linkissä (1) oman käsityksensä hypnoosin käytöstä. Linkissä (2) hän kertoo esimerkkejä paikkansa pitämättömistä jälleensyntymismuistoista. Hän paheksuu maallikkohypnotisoijien tekemiä taannutuksia niiden kaupallisuuden, vaarojen ja vähemmän vakuuttavien tulosten takia, mutta vakavien tutkijoiden tekemiä tarkistettuja taannutuskokeita hän arvostaa. Hän epäilee, että regressioterapian parantavat vaikutukset perustuvat asioiden ja tunteiden käsittelyyn pikemmin kuin aitoihin jälleensyntymismuistoihin.

Stevensonin asenne ilmenee selvästi hänen yhteenvedostaan linkissä (1):

Although opposed to commercial exploitation of unwarranted claims for hypnotic regression,  I am in favor of serious research with hypnotic regression.

 

Hypnoosin avulla tehdyn sivupersoonatutkimuksen pioneeri, suomalainen psykiatri Reima Kampman (1975), tuli kokeissaan siihen tulokseen, että kaikki hypnoosilla aikaansaadut jälleensyntymismuistot voidaan osoittaa hypnotisoidun omiksi unohtuneiksi muistikuviksi, joita koehenkilön psykologinen tilanne tuo esiin. Hänen mukaansa hypnoosilla on saatu tarkistuksissa enimmäkseen vääriksi osoittautuvia tietoja ja samaa elämää koskevat tarinat muuttuvat hypnotisointikerrasta toiseen.

 

Kampmanilta on tunnetuksi tullut esimerkki tapauksesta, jossa kirjan satunnaisen selailemisen tuloksena jäi vanhalla englannilla sanoitettu laulu piilomuistiin ja tuli esille jälleensyntymismuistona. Jussi Turunen (2013, linkki (3), s. 60) kertoo pro gradu -työssään tästä seuraavasti:

 

Irti olevalle persoonalle annettiin suggestio, että tämä tiedostaisi laulun. Sitten koehenkilölle annettiin suggestio, että tämä menisi siihen hetkeen, jolloin oli lauluun tutustunut. Tätä seuranneessa haastattelussa kävi ilmi, että koehenkilö oli kolmetoistavuotiaana, eli kuusi vuotta ennen laulun laulamista odotellut linja-autoa Oulun kaupunginkirjastossa. Aikaa kuluttaakseen hän selaili kirjoja, joista yksi oli laulukirja nimeltään Musiikin vaiheet. Koehenkilö ei ollut koskaan kuullut laulua, eikä hän tuohon aikaan tuntenut kyseisiä nuotteja tai osannut vanhaa englanninkielistä tekstiä. Pianoa hän kuitenkin osasi soittaa. Laulu oli tallentunut tytön kirjaa selatessa hänen mieleensä niin hyvin, että hän pystyi hypnoosissa sen muistamaan ja vieläpä laulamaan.

 

Hypnoterapeutti Michael Newton (1994/2004) kertoo kirjassaan, miten hän on selvittänyt hypnoosin avulla, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen eli välitilassa ennen seuraavaa jälleensyntymistä. Hän luotti saamansa tiedon totuudellisuuteen, kuten ilmenee seuraavista lainauksista:

 

Hypnotisoidut henkilöt kertovat, että heidän alitajunnassaan näkemänsä kuvat ja kuulemansa keskustelut ovat todentarkkoja. He eivät kykene valehtelemaan vastauksia kysymyksiin, mutta he saattavat toisinaan tulkita alitajuntansa sisältöä väärin, aivan kuten silloin tällöin tapahtuu valveilla ollessammekin. Hypnotisoidun on vaikea kertoa asioita, joita hän ei pidä totena. (Sivut 10-11).

 

Huomasin, että henkimaailmaa koskevat ajatukset sisälsivät yleisiä totuuksia maanpäällisestä elämästä. Juuri nämä havaintoni saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että asiakkaitteni kertomukset olivat tosia. (Sivu 12).

Opin jo varhain tekemään ristikkäistutkimusta enkä ole havainnut minkäänlaisia merkkejä siitä, että yksikään asiakkaistani olisi sepitellyt tarinoita vain miellyttääkseen minua. (Sivu 11).

Mielestäni nämä lainaukset merkitsevät sitä, että Newton luotti kertomusten totuudenmukaisuuteen yrittämättä tarkistella niitä. Onneksi hän on purkanut nauhoilta istuntojensa keskusteluja, joten hänen toimintatapansa on arvioitavissa. Hän näyttää tehneen toisinaan johdattelevia kysymyksiä, joissa hän tarjoilee mahdollisia näkymiä ympäristöstä ja valmiita teoreettisia tilanteeseen sopivia käsitteitä.

Hypnotisoijan pitää kuitenkin olla äärimmäisen tarkkana, että hän tekee vain avoimia kysymyksiä eikä johdattele koehenkilöä kertomaan toivomiaan asioita. Itse en pidä mitään hypnoosilla saatua tietoa totena ennen kuin se on varmistettu menneisyydestä löydettyjen tosiasioiden avulla. Romuttavatko Newtonin tekemät johdattelevat kysymykset hänen kehittämänsä järjestelmän tuonpuoleisessa? Mielestäni näin ei ole asianlaita, koska hypnotisoidut korjasivat virheellisiä kysymyksiä.

Useimmat regressioterapeutit näyttävät olettavan, että saadut tiedot ovat tosia eivätkä he pyri tarkistamaan niitä. Hypnoosilla esiin saadut kertomukset ovat myös harvoin tarkistettavissa ja todettavissa aidosti selittämättömäksi oikeaksi tiedoksi.


Todistusvoimaisia tapauksia

Todistusvoimaisten jälleensyntymismuistojen tarkistaminen kenttätutkimuksella on työlästä. Näiden muistojen ylivoimainen enemmistö vie vähäväkisten ihmisten elämän arkipäiväisiin tapahtumiin, joiden tarkistaminen historiallisista lähteistä on mahdotonta. Historiallisia merkkihenkilöitä on ollut suhteessa suureen yleisöön erittäin vähän, joten sellaisen elämän löytyminen on lähinnä epäilyksiä herättävää. Merkkihenkilöiden lähellä eläneitä ihmisiä kuitenkin on jo paljon enemmän. Tarkistusten tekemistä hankaloittaa lisäksi se, että lähes aina joudutaan matkustamaan pitkien etäisyyksien päähän.

Australialainen tutkijaryhmä on tutkinut tarkasti tapauksia, joita he saivat esiin hypnoosissa. Aikaisemmin oli katsottavissa neljän pitkän videon sarja, jossa kolme videota kertoi erittäin tarkoista muistikuvista. Sarjan neljännessä videossa koehenkilön etukäteen Australiassa piirtämä luonnos tietyn kiven satunnaiskuvioista Britanniassa osoittautui oikeaksi. Koehenkilö ensinnäkin löysi sen kiven ohuen maakerroksen alta ja puhdistamisen jälkeen kuviot saatiin näkyviin ja ne osoittautuivat piirroksen mukaisiksi. Valitettavasti nämä videot eivät enää ole katsottavissa.

Ruotsalainen Jörgen Sundvall on 2010-luvulla suggeroinut asiakkaitaan kevyen hypnoosin omaiseen tilaan ja tehnyt taannutuksia aikaisempiin elämiin. Hänen koehenkilönsä saivat tehtäväkseen piirtää mahdollisimman paljon kuvia näkemästään heti tullessaan normaalitilaan. Monta koehenkilöä osasi kuvailla entisen elämänsä paikkakunnan ja jopa nimen niin hyvin, että se löytyi kartalta ja sinne matkustettiin tarkistamaan ympäristöä. Koehenkilöt olivat silminnähden hämmästyneitä ja liikuttuneita kulkiessaan aikaisemman elämänsä ympäristöissä. He myös osasivat suunnistaa oikeisiin kohteisiin.

Sundvallin videot ovat vakuuttavimmillaan silloin, kun niiden piirroksissa on yksityiskohtia, jotka ovat ennen olleet olemassa, mutta muutostöiden takia hävinneet tai muuttuneet. Videoissa on toisinaan heikko tekninen taso – merkillisiä katkoskohtia ja äänen vaihteluita. Hänen YouTube-kanavansa on linkissä (4).

Henrik Van Der Kwast julkaisee YouTube-kanavallaan kaksi mielestäni vakuuttavinta Jörgen Sundvallin suggeroimaa tapausta, joista mielestäni paras on linkissä (5).

Hypnoterapeutti Arnall Bloxham teki Etelä-Walesissa taannutusta menneisiin elämiin vuosikymmenien ajan 1950-luvun tienoilla. Hän keräsi arkistoonsa 400 mielenkiintoisimman elämän nauhoitukset. Televisiotoimittaja Jeffrey Iverson (1976/1977) ryhtyi avustajansa kanssa tarkistamaan Bloxhamin asiakkaiden hypnoosissa antamia tietoja. Hänen kirjassaan käsitellään näistä kymmenkunta melko perusteellisesti, nauhoilta purettujen keskustelujen ja niiden pohjalta tehtyjen historiallisten tarkistusten esittelyillä. Iverson käytti hyväkseen professoritasoisten historiantutkijoiden tietoja haastattelemalla heitä ja esittelemällä nauhojen aineistoja heille.

Yhdellä naispuolisella koehenkilöllä tuli esiin peräti kuusi entistä elämää, joita hän kuvasi erittäin elävästi. Hänen persoonallisuutensa, äänensä ja puhetyylinsä muuttui ja hän kertoi asioita ikään kuin niitä parhaillaan eläen. Yksikään näistä persoonallisuuksista ei ollut mainittava merkkihenkilö, vaan muutamat olivat historiasta löytyvien henkilöiden palvelijoita tai muuten läheisiä. Yksi oli nunna Yhdysvalloissa. Nämä elämät ajoittuivat vuosivälille 286-1920 (kirjan sivut 27-135). Tarkistuksissa suunnilleen kaikki tarkistettavissa oleva osoittautui paikkansa pitäväksi. Historialliset lähteet ovat aina jonkin verran epävarmoja, joten myös lähteiden tiedoista eriävät tiedot voivat toisinaan pitää paikkansa.

Bloxham uskoi täysin jälleensyntymiseen eikä katsonut tarpeelliseksi tarkistella asiakkaiden kertomuksia. Sivulla 194 Iverson kirjoittaa:

Vasta silloin tajusin, ettei hän kaikkina niinä kuukausina, joina olin säännöllisesti käynyt hänen luonaan, ollut osoittanut minkäänlaista uteliaisuutta taantumia koskevia historiallisia tutkimuksia kohtaan – hänen mieleensä ei ollut juolahtanutkaan etteivät historiankirjat vahvistaisi hänen nauhoitustensa aitoutta. Arnall Bloxhamin usko taantumiin, samoin kuin hänen uskonsa reinkarnaatioon, oli ehdoton.

Myös Suomessa on ainakin yksi mielenkiintoinen hypnoosissa esiin tullut tapaus, "Suden haju". Siinä nuori nainen odottamatta alkoi puhua selkeätä venäjän kieltä, vaikka ei ollut opiskellut sitä. Hän eli kasakan hurjaa elämää 1800-luvulla Ukrainan Donbassissa ja kuvaili sitä monipuolisesti ja tarkasti.

 

Menneiden elämien regressioterapia

Menneiden elämien regressioterapiaa tai ehkä mieluummin mielikuvaterapiaa käytetään helpottamaan ja jopa poistamaan selittämättömiä pelkoja ja masennustiloja. Heli Sarre (1999) on vuosikymmenet toiminut regressioterapeuttina ja kirjoittanut aiheesta erinomaisen kirjan. Hän ei kerro pyrkineensä tarkistamaan hypnoosi-istunnoissa saatuja tietoja vaan toteaa kirjansa sivulla 172 näin:

Kysymys menneistä elämistä ja niiden todenperäisyydestä jää filosofiseksi ja uskonnolliseksi kannanotoksi, kunnes tieteellinen tutkimus mahdollisesti pystyy antamaan lopullisen vastauksen.

Sarre kertoo kirjassaan useita kymmeniä esimerkkejä hypnoosissa esiin tulleista mahdollisista menneistä elämistä. Asiakkaat kokivat dramaattisia tapahtumia, niitä sillä hetkellä läpi eläen. Monet kuolivat väkivallan uhreina ja myös he itse tekivät väkivaltaisia tekoja. He kokivat saavansa entisistä elämistään ymmärrystä nykyiseen tilanteeseensa. Ymmärryksen mukana ja tapahtumia muistaen heidän vaikeuksiinsa usein tuli helpotusta. Väkivaltaisetkaan muistot eivät kuitenkaan aina tuoneet täydellistä helpotusta heille, vaan asiat jäivät pitempiaikaisesti työstettäviksi.

Sarre antaa neljä mahdollista selitystä menneiden elämien mielikuville (s. 172-182):

Symbolinen selitys. Menneiden elämien "symbolisen" selityksen mukaan alitajuinen mieli luo symbolikielen ongelmien ja traumojen käsittelemiseksi ja synnyttää todellisen tuntuisia draamoja pystyäkseen selviytymään erilaisista vaikeuksista ja ongelmista.

Mytologinen selitys. Mytologinen selitys menneille elämille perustuu havaintoon, että samoin kuin jokainen kulttuuri luo omat myyttinsä, jotka antavat merkityksen yhteisön elämälle, myös jokainen yksilö luo oman henkilökohtaisen myytistönsä, jota hän ei mahdollisesti tiedosta.

Sivupersoonaselitys. Kolmannen selityksen mukaan menneet elämät ovat itse asiassa "sivupersoonia", joita "terve ja joustava ihminen" pystyy tuottamaan hypnoosissa.

Esoteerinen selitys. Neljäs selitys, jota tässä nimitetään "esoteeriseksi", on se, että menneet elämät ovat todellisia: että yksilö on elänyt lukuisia elämiä ennen nykyistä elämäänsä ja tämän elämän jälkeen syntyy uudelleen, todennäköisesti vielä lukuisia kertoja.

YouTubesta löytyy runsaasti videoita haulla 'past lives regression'. Itseeni teki vahvan vaikutuksen Brian Weissin kertomus siitä, miten yksi potilas muutti hänen skeptiseen akateemiseen psykiatriaan perustuneen elämänsä suunnan. Hän kirjoitti 1988 tästä kohtaamisesta kirjan ’Many Lives, Many Masters’, joka on kokonaisuudessaan kuunneltavissa YouTubessa linkissä (6).

Nuori potilas Catherine kärsi huolista, paniikkihäiriöistä ja fobioista. Pitkällinen tavallinen terapia vain pahensi oireita, joten Weiss ryhtyi käyttämään regressiohypnoosia. Nykyisen elämän läpikäynti ei auttanut. Kun Weiss antoi suggestion mennä aikaan, jolloin vaikeudet alkoivat, niin Catherine siirtyi yllättäen aikaisempaan elämään. Sen jälkeen hankalat oireet hävisivät hämmästyttävän nopeasti.

Catherine osoitti selvänäkijän kykyjä kertoessaan Weissin elämästä tarkkoja henkilökohtaisia yksityiskohtia, joita hänen oli mahdotonta tietää heidän istuntojensa perusteella. Hän kertoi rajantakaisia mestareita kanavoiden Weissille tietoja ihmisen kehityksestä jälleensyntyvänä olentona. Osa mestareiden sanomista oli suunnattu Weissille eikä Catherine muistanut niitä heräämisen jälkeen. Catherine ei kertonut omista kokemuksistaan välitilassa. Weissista on lisätietoja videolla linkissä (7).

Hypnoterapeutti Robert Scwartz keskittyy sielunsuunnitelmaan ja sen selittämiseen, kuten ilmenee linkin (8) videolta. Hänen mukaansa rajan takana on Vanhempien Neuvosto, joka avustaa sielunsuunnitelmien tekemisessä.

Laitanpa vielä lopuksi lainauksen Stevensonin mielipiteestä linkissä (2):

Must we then conclude that because nearly all hypnotically induced "previous lives" are manifestly bogus, these hypnotherapists do not help their patients? Certainly not. Many of them, perhaps most of them, are probably good psychotherapists capable of mobilizing the nonspecific factors in psychotherapy. Their mistake is the fallacy of attributing the patient's improvement to the particular technique adopted.

 

Lähdekirjallisuutta

Jeffrey Iverson (1976/1977): Oletko elänyt monta elämää? Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1977. 200 sivua. Alkuteos: More Lives Than One?

Reima Kampman (1975): Kuka minä olen? Gummerus, Jyväskylä. 203 sivua.

Brian Weiss (1988): Many Lives, Many Masters. Kuunneltavissa linkissä (6).

Michael Newton (1994/2004): Sielujen matka. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi. 315 sivua.

Heli Sarre (1999): Kuka olit ennen? Hermiakirjat. 270 sivua.

 

Linkit

1. Ian Stevenson: Concerns about Hypnotic Regression
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/resources/concerns-about-hypnotic-regression/

2. Ian Stevenson (1994): A Case of the Psychotherapist's Fallacy: Hypnotic Regression to "Previous Lives". American Journal of Clinical Hypnosis. Volume 36, pages 188-193, 1994.
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/wp-content/uploads/sites/360/2016/12/STE40.pdf

3. Jussi Turunen (2013): Minä ja muut minät – psykiatri Reima Kampmanin sivupersoonatutkimukset. Pro gradu – tutkielma, Oulun yliopisto 29.5.2013. 101 sivua.

http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201309171698.pdf

4. Jörgen Sundvallin YouTube-kanava
https://www.youtube.com/channel/UCOdEpQNjV-n7cfAVWK5E9bw

5. Tidigare Liv (Jörgen Sundvall) 2
https://www.youtube.com/watch?v=Tf-HHkMykP0

6. Many Lives Many Master by Dr. Brian L. Weiss
https://www.youtube.com/watch?v=JJFtY4aqIJw

7. Dr. Brian Weiss on the Patient Who Made Him Believe in Past Lives | The Oprah Winfrey Show | OWN
https://www.youtube.com/watch?v=WMlLoPYwZ5w

8. Pre-Birth Planning Challenges in Love with Robert Schwartz
https://www.youtube.com/watch?v=d_rv5aSSHR0

Spontaanien psi-kokemusten tärkeys

 Päivitetty 26.8.2023

Perustan maailmankuvani luonnontieteiden valtavirran pohjalle. Siitä lähtökohdasta olen tehnyt kenttätutkimusta lähinnä spontaanien fysikaalisten psi-kokemusten totuusarvon tarkistamiseksi. Toisaalta olen tutustunut jonkin verran myös uushenkisyyden edustajien ja näkijöiden maailmankuvaan.

Mielestäni on käsittämätöntä, miten yksipuolisia erilaisten ihmisten maailmankuvat voivat olla. Tärkeätä erilaisia maailmankuvia täydentävää tietoa olisi helposti ja runsaasti saatavilla, mutta siitä huolimatta erilaisten ihmisten käsitykset maailmasta pysyvät erillisinä saarekkeina eivätkä pääse koskettamaan toisiaan.

Spontaanitapaukset ovat yleisiä

Spontaanit psi-kokemukset ovat varsin yleisiä. Sen huomasin esimerkiksi siitä, että olen helposti löytänyt tuttavapiiristäni melkoisen joukon näiden ilmiöiden kokijoita. Lisäksi spontaaneista kokemuksista on kirjallisuudessa löydettävissä tuhansia esimerkkejä.

En kuitenkaan tajunnut kokemusten todellista yleisyyttä ennen kuin liityin kokijoiden suljettuihin Facebook-ryhmiin. Sieltä ilmeni, että erittäin konkreettiset ilmiöt ovat monille arkipäivää, joko kotona tai työpaikalla työn luonteesta johtuen. Monet taistelevat päästäkseen eroon ilmiöistä kotonaan. Aina ei muuttokaan auta, vaan kokemukset seuraavat uuteen asuntoon.

Julkiset massatiedotusvälineet vaikenevat näistä kokemuksista. Eri tieteiden valtavirran edustajat pääsevät tiedotusvälineissä enimmäkseen kertomaan sen, että tällaiset ilmiöt ovat selitettävissä psykologian ja folkloristiikan menetelmillä ja ilman 'yliluonnollisuuden' tarvetta. Siksi spontaanitapaukset jäävät pimentoon suurelta yleisöltä, ja monet kokijat pelkäävät kokemustensa tuomaa häpeäleimaa. Varsinkin Helsingin Sanomat ja Tiede-lehti näyttävät olevan tukevasti skeptisissä käsissä ja myös Yle on skeptisyyden kannalla.

'Yliluonnolliset' ilmiöt ovat julkisuudessa enimmäkseen viihteen puolella ja omien harrastajiensa julkaisujen varassa. Ilmiöiden totuusarvon vakavasti ottava tutkimus on tieteen valtavirralle tabu, johon ei saa rahoitusta. Yliopistot ja niiden tutkijoiden vahva enemmistö pelkäävät leimautumista huuhaan edustajiksi , koska yksinkertainen materialistinen maailmankuva on hallitseva tieteen valtavirrassa.

Pieni otos Facebook-ryhmästä

'Yliluonnollisesta' kiinnostuneiden suljettuja Facebook-ryhmiä on suomeksikin useampia. Niissä on täyskielto ja ryhmästä poistamisen uhka, jos sieltä tuo julkisuuteen jotakin tietoa. Näin suuri on edelleenkin leimatuksi tulemisen ja ivan kohteeksi joutumisen pelko, jos kertoo omista kokemuksistaan.

Tein pienen tutkimuksen otoksesta, jonka keräsin eräästä ryhmästä. Ryhmästä poistamisen pelosta en kerro ryhmän nimeä ja häivytän kaiken yksityiskohtaisen tiedon kyseisestä viestiketjusta. Facebookista on hankalaa kerätä otosta ja myöhemmin palata johonkin muistelemaansa asiaan.

Ketjun aloitusviestissä kysyttiin, uskovatko ryhmän jäsenet yliluonnolliseen ja onko heillä omia kokemuksia. Lisäksi sanottiin, että omista kokemuksista voisi kertoa. Yhteenveto uskomista koskeviin vastauksiin on seuraava:

- vastauksia 153
- naisia 130 ja miehiä 23 (noin)
- yliluonnolliseen uskovia 151
- uskovat kokeneensa: 117
- useampia havaitsijoita paikalla: 11
- maininta kriittisyydestä: 22
- skeptikkoja 2, kumpikin miespuolinen

Hiukan tulkintaa. Kaikkien sukupuolesta nimen perusteella en ole varma. Yliluonnolliseen uskomiseen ja omiin kokemuksiin täytyy suhtautua pienellä varauksella. Jokin osa kokemuksista on epäilemättä tulkittu yliluonnollisiksi, vaikka ne eivät ole selviä psi-kokemuksia.

Myönteisiä seikkoja ovat mielestäni useampien henkilöiden paikalla olemisesta kertominen ja kriittiset maininnat. Ryhmien jäsenet eivät useimmiten ole skeptikkojen ivailemia huuhareita. Kahden skeptikoksi ilmoittautuneen miehen maailmankuvan lujuutta voi vain ihmetellä, kun heidän lukemillaan konkreettisilla kokemuskertomuksilla ei ole ollut siihen mitään vaikutusta.

"Anekdootin monikko ei ole dataa"

Tuo väliotsikko on yksi skeptikkojen käyttämä suomennos kansainvälisten skeptikkojen sanonnasta "The plural of anecdote is not data", jonka tarkka sanamuoto hiukan vaihtelee käyttäjästä riippuen. Tuo väite on melko omituinen siinä suhteessa, että sen mukaan tapahtumien lukumäärällä ei olisi merkitystä. 

Skeptikot perustelevat väitettä siten, että kun otetaan paras mahdollinen esimerkki psi-kokemusta kuvaavasta kertomuksesta tai tutkimusraportista ja löydetään sitä tarkistellessa yksikin puutteellisuus, niin ei ole mitään järkeä kasata suurta joukkoa tuota esimerkkiä heikompia tapauksia todisteaineistoksi.

Monet skeptikot ovat kehottaneet minua esittämään heille mielestäni todistusvoimaisimman psi-tapauksen tai -raportin. Kun kokemuksesta huomasin, mihin sellaisen kertominen johtaa, niin olen puolestani kieltäytynyt kertomasta. Yksikään kokemuskertomus tai psi-tutkijan kirjoittama raportti ei ole skeptikon mielestä vakuuttava.

Ehkä skeptikkojen mielen perukoilla kuitenkin on heikko epäilys tuon sanonnan pätevyydestä. Mielestäni se ilmenee siinä, että en ole saanut yhtäkään selkeätä kyllä/ei-vastausta kysymykseeni: Onko joka ainoa tapaus niistä kerrotuista sadoista tuhansista vain harhaa, väärintulkintaa tai huijausta? Useimmiten en ole saanut mitään vastausta, mutta toisinaan vedotaan omaan tietämättömyyteen tai siihen, että ei kuitenkaan ehkä ole tutustuttu aiheeseen riittävästi.

Vastaamattomuus tai väitteen vesittäminen ei ole kuitenkaan milloinkaan sisältänyt mielipiteen mahdollista muuttamista. Toinen kysymykseni, mihin en ole saanut skeptikoksi itseään nimittäviltä yhtäkään selvää vastausta on tämä: Onko lusikan pesän taivuttaminen paljain käsin vaikeata?

Tietenkin on aina otettava huomioon, että suuren yleisön keskuudessa kiertävissä kertomuksissa on paljon tulkinnan varaa. On kaupunkitarinoita, suusta suuhun kiertänyttä kansanperinnettä ja tarkistuksissa tavalla tai toisella mitätöityviä tapauksia. Mutta on myös tapauksia, joiden totuusarvo tarkistuksissa edelleen vahvistuu.

 

Yhteisymmärryksen vaikeus

Lähentymisyritykset erilaisten maailmankuvien edustajien kesken näyttävät yleensä päättyvän vastakkaisen osapuolen ymmärtämisen puuttumiseen ja sen seurauksena umpikujaan, halveksuntaan tai riitaan. Esimerkiksi tähtitieteilijä Esko Valtaojan ja piispa Juha Pihkalan kolmen kirjan mittainen kirjekeskustelu on käsittääkseni ainakin toistaiseksi päättynyt umpikujaan. Lainausta Adlibriksen sivustolta, linkki (1):

Sopupeliin ei suostuta kolmannessakaan osassa. Kirjeenvaihto etenee tasaväkisenä, sanan säilä heiluu ajoittain terävänä, välillä keskustelijat ajautuvat umpikujaan, ymmärtävät toisiaan väärin ja ärsyyntyvätkin. Näyttää jo siltä, että yhteistä siltaa kahden erilaisen katsomuksen välille on mahdotonta rakentaa.

Samoin on minulle käynyt yrittäessäni keskustella maailmankuvasta skeptikkojen kanssa. Mielestäni Asta Raami käsittelee hienosti tieteellisen ajattelun jäykkyyksiä linkin (2) videolla. Esimerkki videolta: Kun tutkimusaihe havaintojen perusteella muuttui autistisen matemaattisen savantin tutkimuksesta telepatiana ilmenevän psi:n tutkimukseksi, niin tutkijan rahoitus loppui siihen. Raamin mainitseman tutkijan, Diane Hennacy Powellin, kertomus tapauksesta on linkin (3) pitkässä videossa. Powell ei itse tutkinut tätä savantia, vaan kertoo kahden muun tutkijan tuloksista.

Psi-ilmiöistä puhuttaessa maailmankuvien yhteensopimattomuus ilmenee esimerkiksi siten, että se mikä toisille on elämän arkipäivää, niin sitä ei toisten mielestä ole olemassa. Yksi esimerkki tuli esiin juuri tämän jutun kirjoituspäivänä. Psykiatrian professori ja unia tutkinut Tiina Paunio sanoo, että unissa ei ole "salattua symboliikkaa", linkki (4). Hän perustelee 'tieteellisen järkevästi' Freudin ja Jungin unien symboliikkaa koskevien ajatusten kumoamista, että "tietenkään ne eivät nykypäivänä päde minkään tiedon valossa". Pidän omituisena tuota lisäystä "salattua" – kuka ja missä on salannut unien symboliikkaa?

Mystisiä enneunia ei professori Paunion 'tieteeseen perustuvan' käsityksen mukaan ole olemassa eikä hän tiedä, miten sellaisen selittäisi. Hän ei kerro, mitä hän tarkoittaa sanalla "mystinen", mutta oletan sen tarkoittavan sitä, että psi-ilmiöiksi luokiteltavia enneunia ei ole olemassa. Hiukan tuntuu turhauttavalta, että tällaista julkaistaan tieteen nimissä, vaikka sehän on juuri tieteen valtavirran mukaista.

Vaikka Paunion mukaan ei ole olemassa aitoja ennusunia eikä unissa esiinny symboliikkaa, niin itse uskon kumpaankin vahvasti, sekä muiden sadoista kertomuksista että omasta kokemuksesta. Lähinaapurini kertoi, että hän nuorena sai unessa tietoja lähipiirissä tapahtuvista kuolemantapauksista. Se kävi niin raskaaksi, että hän sanojensa mukaan häivytti tämän kyvyn alkoholin avulla. Olen lukenut useamman kertomuksen, että enneunien raskauden takia niiden näkijä rukoili, että häneltä otettaisiin se kyky pois. Kuoleman symbolisena enteenä kerrotaan usein olevan hampaan irtoamisen tai murenemisen.

 

Vyörytys fysikaalisten ilmiöiden avulla?

Suomen suurimmissa medioissa ei esitellä psi-spontaanitapauksia eikä tiedettä nimeltä parapsykologia uutisina eikä muuten vakavassa mielessä. Tieteen valtavirran vaikutusvaltaisimmat edustajat olettavat, että spontaaneja psi-ilmöitä ei ole olemassa ja pitävät parapsykologiaa pseudotieteenä. Muutamilla heistä on varmasti omiakin kokemuksia, mutta niistä he vaikenevat visusti. Kokijat puolestaan ovat hiljaa tietämättömyyden vuoksi tai leimautumisen pelossa. Mielestäni tällaiseen tilanteeseen pitäisi saada muutos tuomalla psi-asioita enemmän julkisuuteen.

Fysikaaliset ilmiöt ovat mielestäni todistusvoimaisimpia, koska niitä ei ole mahdollista selittää psykologialla, kansanperinteellä eikä unina. Yhteensattumilla ja sattumilla selittäminen alkaa olla epäuskottavaa, kun otetaan huomioon tapausten suuri määrä ja olosuhteet, joissa kokijat kertovat tehneensä havaintonsa. Kun kellot pysähtyvät ja esineet putoilevat ja särkyvät selittämättömällä tavalla, niin ne jäävät niille sijoilleen kaikkien kokijoiden havaittaviksi eikä tilanne muutu ilman lisätoimenpiteitä.

Olisi toivottavaa, että mahdollisimman moni kokija tekisi tapahtumista teksti- tai audiotallenteita tai videoita ja merkitsisi muistiin tapahtumien ajankohdat ja paikalla olleet ihmiset. Kun tällainen aineisto paisuu riittävän suureksi, niin sen olemassaolon kieltäminen ja tapahtumista vaikeneminen tulee aina vain vaikeammaksi.

 

Linkkejä

1. Juha Pihkala ja Esko Valtaoja (2020): Elämän merkityksen jäljillä
https://www.adlibris.com/fi/kirja/elaman-merkityksen-jaljilla-9789523750944

2. Maailmankuvia Asta Raami
https://www.youtube.com/watch?v=lhwaznoQNMw

3. Diane Hennacy Powell - Buddha at the Gas Pump Interview
https://www.youtube.com/watch?v=B9kuhJB09u0

4. Yle, Tiedeykkönen: Miksi näemme unia edellisten päivien ihmisistä ja tapahtumista?
https://areena.yle.fi/audio/1-50822644

Miten kehitytään skeptikoksi?

Kukaan ei ole skeptikko syntyessään, vaan skeptikoksi kehitytään erilaisten elämänvaiheiden seurauksena. En tässä määrittele skeptikkoa hänen ominaisuuksiensa perusteella, vaan tyydyn siihen, että kyseinen henkilö nimittää itseään skeptikoksi. Toisaalla täällä hahmottelen, millaisen kehityksen seurauksena lapsesta on joskus tullut näkijä. Tasapuolisuuden vuoksi ajattelin hahmotella kehityksen, jonka seurauksena lapsesta on kehittynyt skeptikko.

Itselläni on ollut samanlaiset lähtökohdat kuin lukemattomilla skeptikoilla. Mutta miksi tiemme ovat kuitenkin johtaneet niin erilaisiin maailmankuviin? Oma kehitystarinani on tässä blogissa otsikolla 'Mitä itse uskon?'.

Olen kerännyt lähes kaiken tämän jutun aineiston mainioiden Skeptikko-lehtien (Linkki 1) laajasta artikkelisarjasta "Minä, skeptikko". Oli kiinnostavaa tutustua monen pitkältä ajalta tuntemani skeptikon vaiheisiin, hänen itsensä kertomana.

Löysin ja luin kaikkiaan 35 skeptikon tarinat. Näistä 19 kuvaa skeptikoksi kehittymistä riittävän pitkällä ajalla.

Maailmankuvan ensiaskeleet

Lapsi on syntymänsä jälkeen vuosikausia vanhempiensa hallitsevan vaikutuksen alainen. Skeptikkojen vanhemmat näyttivät muodostavan tavallisen kirjon, jossa kuitenkin uskoakseni on keskimääräistä enemmän akateemisesti koulutettuja.

Lapset ovat uteliaita, ja niinpä monet tulevat skeptikotkin olivat kiinnostuneita ympäristöstään. He tutustuivat myös rajatiedon kirjallisuuteen ja jotkut jopa 'hurahtivat' siihen. Toiset taas saivat vanhemmiltaan kriittistä kasvatusta, jolloin tarvetta myöhempään asennemuutokseen ei ollut. Joitakin lainauksia tältä kehityskaudelta:

Ufot ja parapsykologia ovat olleet minulle lähinnä kavereiden kertomia juttuja ja kummitustarinoita. Uskoni niihin oli samanlaista kuin uskominen siihen, että ulkona väijyy dinosaurus, eli lapsen leikkiä ja mielikuvitusta. En siis ole koskaan ollut kovin kiinnostunut uskonnoista, ufoista tai parapsykologiasta.

Kasvoin lapsuudessani vahvojen ideologioiden vaikutuspiirissä. Kummatkin isoäitini olivat uskonnollisia. Kiinnostuin jo hyvin nuorena uskonnosta, koska se toi minulle eräänlaista turvaa ja jatkuvuutta. Kotona asuva enoni oli puolestaan kiinnostunut parapsykologiasta. Hän luki Ultra-lehteä ja muuta rajatiedon kirjallisuutta, jonka käsitteistöön minäkin innokkaana lukijana samalla tutustuin

Varhaispuberteetissa uskoin ufoihin ja pidin koulussa aiheesta esitelmänkin – vieläkin hävettää.

Koulussa puhuttiin asiallisten asioiden lomassa myös Jumalasta ja Jeesuksesta, ja minä ostin koko paketin. (…) Ufot ja paranormaalit ilmiöt kiinnostivat minua niin, että hain tietoa Erich von Dänikenin kirjoista.

Sitten neuvostoliittolaiset ”Salaisuus selviää” -kirjat ja sveitsiläisen Erich von Dänikenin teokset tarjosivat jumalaa uskottavamman vaihtoehdon: tuolla jossakin on meitä korkeamman älyn edustajia, jotka UFO:istaan tarkkailevat elämäämme.

OLIN NUORENA KIINNOSTUNUT parapsykologiasta, okkultismista ja muustakin rajatiedosta ja luin kaiken käsiini saamani alan kirjallisuuden.

Arno Kotron artikkeli on mielestäni perusteellisin kehityskertomus lukemistani ja kaikin puolin ansiokas, linkki (2). Siitäkin muutama lainaus tältä kehitysjaksolta:

Olen 10-vuotias ja katson veret seisauttavia kuvia Valittujen Palojen julkaisemasta kirjasta 'Uskomatonta mutta totta' (1977).

'Uskomatonta mutta totta' tempaisi pienen pojan kertaheitolla parapsykologian pariin.

Minulle, kymmenenvuotiaalle pojalle, asia sen sijaan oli selvä. Paltamon ja Borleyn pappilat, poltergeist ja aavekartio: yliluonnollisia ilmiöitä tapahtuu, mutta kun niitä ei osata selittää, niistä halutaan olla hiljaa.

Kiinnostus selittämätöntä kohtaan kasvoi. Perustin kaverin kanssa jopa yhdistyksen tutkimaan yliluonnollisia ilmiöitä.

Ehkä tämä alkaa riittää lainausrintamalta. Kiinnittäisin huomiota lähteisiin ja niissä mainittuihin nimiin: Erich von Däniken, Rauni-Leena Luukanen, Ultra-lehti, Colin Wilson, Bermudan kolmio, Sheila Ostrander, Carlos Castaneda, Juhan af Grann. Joskus mainittiin vain rajatiedon ja parapsykologian kirjallisuus, tarkemmin yksilöimättä. Yhtäkään parapsykologian tutkijan nimeä ei lukemissani artikkeleissa esiintynyt.

Lapsuus- ja nuoruusaikana myös minä tutustuin rajatiedon artikkeleihin ja kirjoihin. Lisäksi kuulin setäni kertovan kummittelukokemuksistaan. Olin erittäin kiinnostunut niistä tarinoista ja uskoin ja toivoin, että ne olisivat tosia.

Tieto ja järki voittivat

Koulutus ja itse hankitut tiedot toivat aikanaan mukanaan varsinaiseksi skeptikoksi tulemisen. Muutamat kypsyivät skeptikoiksi suoraan vanhempiensa vaikutuksesta. Annetaanpa puheenvuoro skeptikoille itselleen:

Myöhemmin rationaalinen ajattelu vei voiton.

Se, että isäni oli skeptikko, vaikutti varmasti maailmankuvani kehittymiseen. Taikausko ja kaikenlainen huuhaa, esimerkiksi astrologia, olivat yksiselitteisesti vastustettavia asioita.

Minusta tuli skeptikko parapsykologisten kokeitteni kautta.

Oikeastaan ensimmäisen kerran minulle valkeni rajatiedon olemassaolo vasta aikuisena, kun kävin ensimmäistä kertaa Hengen ja tiedon messuilla entisen työtoverini ja Skepsis-aktiivi Jukka Häkkisen ehdotuksesta.

Parikymppisenä aloin jo olla epäilevä paranormaalien ilmiöiden suhteen. Tämä johtunee siitä, että niihin aikoihin sain käsiini ensimmäisiä kunnon taikurien ammattikirjoja, joissa selvitettiin myös vanhojen spiritualististen istuntojen huijaustekniikoita ja muuta sellaista.

Kvasitieteisiin törmäsin vasta muutettuani Helsinkiin ja aloitettua opintoni. Ajattelin, että mihin tuloksiin päädyttäisiin, jos älyttömiltä tuntuneita väitteitä testattaisiin luonnontieteellisin kriteerein.

Vähitellen, kun tarinat muuttuivat yhä mielikuvituksellisemmiksi, alkoi järki voittaa: ”Nämähän ovat täyttä potaskaa”. Jossain vaiheessa myös ufo-tarinoiden epäyhtenäisyys ja sekavuus sai epäilemään niitä.

Jälkeenpäin on vaikea määritellä, mikä oli asioiden tarkka tapahtumajärjestys ja miten kaikki lopulta kävi mutta pikkuhiljaa aloin kokea merkittäviä sisäisiä ristiriitoja maailmankuvani piirissä.

Kaiken kaikkiaan matka skeptikoksi on käynyt ainakin kolmen eriasteisen muutoksen kautta. Ensin vähäinen jumalusko hiipui olemattomiin, sitten ufot jäivät taakse ja viimeisenä, mutta kaikkein isoimpana askeleena, aloin soveltaa matkalla oppimiani sokraattisen kyselyn ja kriittisen ajattelun taitoja varsinkin erityisen tärkeinä pitämiini asioihin.

Kesti kauan ennen kuin suostuin luopumaan suurimmasta osasta jo totuudeksi olettamiani asioita. ”Totuuden” vaihtaminen toiseen piti aina tehdä hammasta purren.

Otetaanpa taas Arno Kotron lainaus erikseen:

Sittemmin terve skeptisyys alkoi nakertaa kummitusjuttujen tenhoa. Tuntui turhauttavalta, että mitään kelvollisia ja konkreettisia todisteita yliluonnollisista ilmiöistä ei ole saatu. Valitut Palat ei enää riittänyt lähteeksi sen enempää kuin kaverin kaverin kokemat kummallisuudet.

Itse aloitin maailmankuvan vakavan pohtimisen vasta opiskeluaikana. Opiskelin insinööriksi ja luin sen rinnalla myös luonnontieteitä ja psykologiaa. Lisäksi luin ufokirjoja ja parapsykologian vertaisarvioituja aikakauslehtiä. Kävin teosofien ja paraseurojen esitelmätilaisuuksissa ja tutustuin kokijoihin ja mahdollisiin näkijöihin.

Teoriat ja järki vastaan havainnot

Tässä vaiheessa päästään siihen, miksi skeptikkojen ja minun tieni erosivat. Skeptikot näyttävät tutustuneen nuoruudessaan lähinnä rajatietoon ja uushenkisyyteen luullen sen olevan parapsykologiaa. Tätä virhekäsitystä he eivät ole enää kypsässä iässä korjanneet, vaan ovat vahvistaneet maailmankuvaansa lukemalla skeptisiä lähteitä.

Minua eivät pettymykset näkijöiden ja kokijoiden kanssa lannistaneet, koska halusin todella saada selville onko psi-ilmiöitä olemassa. Monien tapausten konkreettisuus antoi voimia jatkaa harjoitusta.

Skeptikot näyttävät omaksuneen maailmankuvansa lähinnä kirjojen ja artikkeleiden lukemisen pohjalta. Myös minä olen lukenut paljon, mutta sen lisäksi olen tehnyt laajaa kenttätutkimusta haastattelemalla sekä mahdollisten ufohavaintojen tekijöitä että mahdollisten psi-ilmiöiden kokijoita. Näissä haastatteluissa olen kiinnittänyt huomiota ilmiöiden konkreettisuuteen ja mahdollisuuteen luotettavien tarkistusten tekemiseen.

Skeptikoille näyttää haastatteleminen olevan vain hyödytöntä anekdoottien keruuta, johon ei kannata tuhlata aikaansa – ei edes näiden anekdoottien lukemiseen. Poikkeuksena ovat psykologian ja folkloristiikan valtavirran tutkijoiden tekemät haastattelut, joissa alusta lähtien oletetaan olevan kyse vain mielen merkillisistä tuotteista tai kansanperinteestä ilman vakavasti otettavaa todellisuuspohjaa. Kun olen skeptikoille esitellyt lukemattomien havaintojen konkreettisuutta ja huolellisia tarkistuksia, niin olen puhunut kuuroille korville.

Mutta annetaanpa skeptikkojen itsensä kertoa:

Kvasitiede ei tuota mitään oikeaa tietoa ja kvasitiede aiheena sopii psykologian ja sosiologian sekä joissakin tapauksissa neurofysiologian tutkimuskohteeksi.

Olen täysin vakuuttunut siitä, ettei mikään yliluonnollinen ilmiö voisi vetää vertoja luonnollisille ilmiöille.

Minua turhautti kun telepatia ei toiminutkaan kokeellisissa olosuhteissa.

Itsekin toivoisin avaruusvierailujen olevan totta, mutta uskoon en ole kyennyt sitten teini-iän.

Nyt netin paranormaaleilla keskustelupalstoilla pyöriminen tuotti aivan uuden kokemuksen. Osasin tuskin nimetä ainuttakaan ajatusvirhettä, mutta anekdootin ja aidon todisteen erottaminen toisistaan oli hyvä alku mm. suositun suomalaisen Paranormaali Blogin keskustelufoorumeilla seikkaillessa.

Mutta tieteessä tapahtuu, päinvastoin kuin huuhaassa. Heillä on ollut sata vuotta aikaa todistaa, että telepatia toimii, mutta mitään ei ole kuulunut.[Viitannee Lontoon SPR:ään]

Skeptikkona toimin samalla tavalla kuin ennenkin. Jos minulle esitetään väitteitä, jotka jo maalaisjärjen mukaan ovat uskomattomia, kysyn mihin väitteet perustuvat ja annan todistamisen taakan väitteen esittäjälle.

Tunnen huonosti kirjallisuutta, joka käsittelisi tyypillisiä Skepsiksen aiheita kuten paranormaaleja ilmiöitä. Näihin asioihin olen tutustunut lähinnä Skeptikko-lehteä ja Skepsiksen julkaisemia kirjoja selailemalla.

Edelleen Arno Kotroa:

Muotivirtaukset näkyvät myös siinä, mitkä mysteerit ja yliluonnolliset ilmiöt milloinkin ovat tapetilla. Aikoinaan elämöitiin ufoista, välillä kiinnostuksen kärkeen ovat kiilanneet lusikantaivuttelu, poltergeist tai telepatia. Nyt ilmapiiri näyttää suosivan terveysteemaa, ja yliluonnollista kenttää hallitsee erisorttinen henkiparannus.

Kummitukset ovat harmittomia. Ennen muuta siksi, että niitä ei ole, mutta niillä ei myöskään tehdä isoa bisnestä. Uskosta kummituksiin ei ole sanottavasti haittaa – jos muutamaa unetonta yötä ei lasketa.

Skeptikot ovat vakuuttuneita, että psi-ilmöitä ei ole olemassa ja että parapsykologia on pseudotiede eli kvasitiede. "Paranormaalit ilmiöt" ovat heidän mielestään järjettömiä eikä mikään tieteellinen teoria tue niitä. Mutta eihän teoriatukea tarvitakaan, jos on käytettävissä valtaisa joukko luotettavia havaintoja. Jos ei mennä vallitsevien teorioiden reuna-alueille ja jopa teorioiden ulkopuolelle, ei tieteellisiä vallankumouksia voi tapahtua.

Skeptikoilla on ihanteellinen käsitys itsestään: he uskovat olevansa totuudellisia tieteen kannattajia, jotka muuttavat käsityksiään heti, kun luotettavat havainnot antavat siihen aihetta. Mielestäni he ovat tässä uskossaan jonkin verran väärässä. Skeptikoille ja Skepsis ry:lle on kuitenkin annettava suuri kiitos tieteellisyyden ja tutkitun tiedon edistäjinä ja todellisen huuhaan vastustajina.

Realistisen maailmankuvan saavuttaminen edellyttää ainakin kolmen strategian noudattamista:

1. On oltava ehdottoman totuudellinen ja selvitettävä lähteiden luotettavuus.

2. Todistusaineistoa on seurattava sinne, minne se aidosti johtaa. Oma ennakkoasenne ei saa johtaa aineiston valikointiin.

3. Keskenään kiistelevien osapuolten tapauksessa on tutustuttava tarkasti kummankin puolen esittämiin perusteisiin. Näin on tehtävä ilman omasta ennakkoasenteesta aiheutuvaa valikointia.

Linkkejä

1. Skeptikko-lehti
https://www.skepsis.fi/SkeptikkoLehdet

2. Lehti, jossa on Arno Kotron artikkeli "Minä, skeptikko: Arno Kotro"
https://skepsis.blob.core.windows.net/skepsisweb/2014-3-skeptikko.pdf

Näkijät - osa 1

Monet näkijät käyttävät apunaan Tarot-kortteja

Näkijät eli psyykikot ovat tärkeitä uushenkisyyden toimijoita. Tarkoitan näkijöillä sellaisia ihmisiä, jotka kertovat jatkuvasti näkevänsä ja kokevansa sellaisia asioita, mitä suurin osa ihmisistä ei aisti. Näkijöitä ovat esimerkiksi meediot ja selvänäkijät, mutta myös muut henkisyyden harrastajat voivat aistia enemmän kuin me tavalliset tallaajat. Suurelle yleisölle tapahtuu vastaavia kokemuksia satunnaisesti ja kertaluontoisesti yksittäistapauksina eli spontaani-ilmiöinä.

Lähestymisnäkökulmani on oma luonnontieteellinen taustani ja parapsykologiasta juontuva kysymys, tuottavatko näkijät aitoja psi-ilmiöitä. Eli kertovatko he aineellisesta maailmasta sellaisia paikkansa pitäviä tietoja, joita he eivät ole voineet saada tavallisten aistikanavien kautta. Kakkososassa keskityn näkijöihin suhtautumiseen julkisuudessa ja heistä käytettävissä olevaan kokeelliseen tutkimukseen.

Hahmotelma näkijän kehityksestä

Shadow Cameran sadoista haastatteluista linkissä (1) on hahmoteltavissa näkijän yleinen kehityskulku, josta on lukemattomia erilaisia versioita. Useimmiten näkijä on naispuolinen. Hän on kertomansa mukaan varhaislapsuudesta lähtien nähnyt ympärillään erilaisia olentoja – luonnonhenkiä, keijukaisia, menninkäisiä, tähteläisiä, enkeleitä ja muita henkiolentoja, mukaan lukien kuolleiden ihmisten henget. Osalla on jälleensyntymismuistoja  edellisistä elämistään.

Jotkut kertovat saaneensa lapsuudessa tietoonsa ympärillä olevien ihmisten ajatuksia ja heille sattuneita tapahtumia, kauempana tapahtuvia asioita ja jopa tulevaisuuden tapahtumia. Kun he lapsuuden viattomuudella kertoivat aikuisille näkemisistään ja edellisistä elämistään, niin ympäristön reagointi voi olla tylyä. Monet näkijät kertovat lapsuudessa luulleensa, että kaikki näkevät samalla tavalla. Pian he kuitenkin joutuvat toteamaan, että niin ei ole eikä kaikille pidä kertoa näkemisistään.

Ympäristön kielteinen suhtautuminen aiheuttaa monien kohdalla ilmiöiden jättämisen pitkiksi ajoiksi taka-alalle. Monet kokevat itsensä yksinäisiksi ja ulkopuolisiksi ja jotkut jopa tuntevat kuuluvansa muille planeetoille. Usein he joutuvat koulukiusatuiksi herkkyytensä takia. Murrosiän jälkeen heidän tilanteensa usein vakiintuu avioliitossa, työelämässä ja lapsista huolehtien. Sitten voi tulla vaikeita kriisejä, joista he kertovat selvinneensä henkimaailman johdatuksen ansiosta. Jokin kirja, sopivaan ihmiseen tutustuminen tai henkiselle kurssille osallistuminen ovat auttaneet henkisyyteen ja rakkaudelliseen elämään, jossa ollaan armollisia sekä itselle että muille.

Esimerkiksi näkijöillä Anu Väisänen ja Pirjo Hutchings näyttää olevan suunnilleen edellä kuvattu yleinen kehitys, linkit (2) ja (3).

Elämän selkiintymisen jälkeen näkijät kovia kokeneina ja lisäkoulutuksen jälkeen usein katsovat olevansa päteviä aloittamaan oman maksullisen terapiatoiminnan ja henkisten kurssien pitämisen. Monet alkavat hankkia toimeentulonsa toimimalla meedioina tai selvänäkijöinä. Monilla näkijöillä on myös huomattavasti eroavia kehityskulkuja. He ovat usein miehiä, joiden kokemusmaailma on rajoitetumpi ja jotka toimivat enemmän opilliselta pohjalta.

Näkijöiden ominaisuuksia

Ilmeisimpiä näkijöillä mielestäni esiintyviä ominaisuuksia ovat suggestioalttius ja vahva intuitio. He ovat usein päässeet uuden elämänvaiheen alkuun toiselta ihmiseltä saamansa suggestiivisen vaikutuksen seurauksena tai spontaanin intuitiivisen kokemuksen tai vahvan oivalluksen tuloksena.

Itselleni on tullut ilmeiseksi näkijöiden useimmiten heikko luonnontieteellinen koulutustaso. Kun tieto aineellisen maailman todellisuudesta ja mekanismeista on vähäinen, niin näkijät ovat alttiita virheellisille kuvitelmille näkyvästä aineen maailmasta. Myös tieteen periaatteiden ja tieteellisten menetelmien ymmärtäminen on vaillinaista. Netissä uskomuksina leviävät tai jopa tarkoituksellisesti ja hämmingin aiheuttamiseksi levitetyt käsitykset saavat usein mukaansa näkijöitä ja heidän seuraajiaan. Näitä käsityksiä nimitetään yleisesti salaliittoteorioiksi – nimitystä kuitenkin käytetään myös asiattomaan leimaamiseen.

Onneksi alalta löytyy myös monia poikkeuksia, ylemmän koulutustason ja jopa tohtoritason henkilöitä, joilla on ilmeinen näkemisen ja osittain myös parantamisen kyky ja jotka kaikesta huolimatta uskaltavat esiintyä julkisesti. Heitä ovat esimerkiksi fysiikan tohtori Johanna Blomqvist (Linkki 4), kasvitieteen professori Sinikka Piippo (Linkki 5) ja kasvatustieteiden tohtori Laila Mäkinen (Linkki 6). Metsänhoidon professori Erkki Lähde kertoo lähinnä aistivansa luonnon energioita (Linkki 7).

Terveydenhuollon tohtori ja dosentti Merja Sankelo on kirjoittanut kirjat "Rakkauden voima elämässä" ja "Henkiparannuksen ihmeet" (Linkki 8). Krista Lagus on tekniikan tohtori (2000) ja digitaalisten yhteiskuntatieteiden professori (2017) Helsingin yliopistossa (Linkki 9).

Luonnontieteiden alalta valmistuneilla on ymmärrys tieteen menetelmistä ja käytössään työkalut luonnonlakien ymmärtämiseksi. Esimerkiksi Johanna Blomqvist on parantaja ja tarkistelee kriittisesti omia kokemuksiaan, pysyen tiukasti luonnontieteen perusteiden ja tieteellisten menetelmien polulla. Ihmistieteiden alalta valmistuneilla on kyllä käsitys tieteellisistä menetelmistä, mutta kuitenkin heillä voi olla vaillinainen aineellisen ympäristön hallinta.

Itselleni on käsittämätöntä, että monille kokijoille heidän ylimaalliset kokemuksensa näyttävät olevan todempia kuin arkikokemukset, niin että henkisyys ja rakkaudellisuus syrjäyttävät kriittisen ajattelun ja osittain myös arkitodellisuuden.

Näkemistapa

Näkijät saavat tietonsa monilla erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi Pirjo Hutchings kertoo näkevänsä filminä, vain tietävänsä, kuulevansa tai tuntevansa omassa kehossaan asiakkaisiinsa liittyviä asioita. Anu Väisänen kertoo nähneensä ihmisten auroja jo varhaislapsuudessaan. Hän luki niistä heidän asioitaan ja kertoi niitä lapsen viattomuudella aikuisten kauhistukseksi. Hän kertoo reiki-kurssin jälkeen alkaneensa tuntea ihmisten vaivoja omassa kehossaan. Hän kehottaa erottamaan auran lukemisen ja henkimaailmasta tulevan tiedon toisistaan.

Laila Mäkinen on monien muiden tapaan havainnut ajan olevan jollain tavalla suhteellinen käsite. Hän kertoo mielenkiintoisen yhteisen aikasiirtymäkokemuksen Machu Picchussa Olli Pajulan kanssa. Krista Lagus kertoo hänelle aikuisiällä resitaatiomeditaatiossa tapahtuneen käänteen tekevän kokemuksen. Päälaella tuntui aukeavan luukku, josta tuli sisään absoluuttista rakkautta loputtomasta lähteestä. Hän on lukenut paljon ja uskoo kanavointeihin, tähteläisiin ja 5 D:hen. Hän kertoo itsellään olevan paljon auttajia ja sanoo olevansa korkean voiman ohjauksessa.

Sinikka Piipon elämänasenne muuttui ratkaisevasti seuraavassa kokemuksessa:

Piippo piti välivuotta ennen yliopisto-opintojaan ja kävi joulukoristeita valmistavalla Weisteellä töissä. Hän pyöräili aina aikaisin työpaikalleen. Eräänä aamuna tapahtui jotain todella yllättävää.

– Kaikki, koko luonto, alkoi helistä ympärilläni. Kuulin selvästi sanat: ’sinä olet ikuinen’. Kokemus vaikutti minuun valtavan voimakkaasti.

Piiposta tuli kasvissyöjä eikä ateismista enää ollutkaan maailman selitykseksi. Hän tajusi, ettei voisi katkaista yhtäkään oksaa mistään puusta, koska se oli aivan samanlainen elävä olento kuin hänkin.

– Koin vahvasti kaiken yhteyden, elämän pyhyyden ja kuolemattomuuden. Tuli tunne, että henkinen puoli on olemassa ensisijaisesti ja vasta sitten tulee muu aineellinen. Kaikki on perustaltaan jumalallista.

Erika Juusola (Linkki 10) kertoo muistavansa oman syntymänsä ja nähneensä lapsuudessa huutokaupasta ostettujen tavaroiden mukana tulleita henkiä. Tyypillisesti hän lapsena möläytteli näkemiään asioita ja herätti kummastusta joissakin aikuisissa. Hän sanoo olevansa erittäin telepaattinen ja kuulee ihmisten ajatuksia heidän puheenaan. Aluksi hän ei aina osannut erottaa toveriensa ajatuksia heidän puheestaan, vaan vastasi ääneen heidän ajatuksiinsa. Myös Tarja Sahari kertoo kuulleensa paikalla olevien ajatuksia (Linkki 11). Hän lopetti pian, koska ei halunnut "kurkkia avaimenreiästä", varsinkaan miesten ajatuksia.

Marjut Saariniemi kertoo pudonneensa aikuisiällä rengaskaivoon ja päässeensä omin voimin ylös vain tajuntaansa tulleiden ohjeiden ansiosta (Linkki 12). Kun hän sen jälkeen meni tuttuun metsään, niin se tuntui muuttuneen erilaiseksi.

Monet näkijät saavat tietoja kanavoimalla eli kirjoittamalla spontaanisti tai sisäisen sanelun mukaan tekstiä, jota eivät tunnista omaksi keksinnökseen. Parantajat useimmiten tuntevat olevansa vain parantavan energian välittäjiä, esimerkiksi siten, että energiavirta tuntuu tulevan päälaelle ja jatkuvan siitä käsien kautta parannettavaan. Terapiaistunnoissa ja kursseilla kerrotaan osanottajien traumoja tulevan odottamattomasti ja ilman suggerointia esiin. Myös ihmeparantumisista kerrotaan.

Psykologien selitykset

Psykologian valtavirrassa lähdetään siitä, että kaikki ihmisten oudot kokemukset selittyvät pelkästään aivojen toiminnan pohjalta. Kaikki tieto ympäristöstä on tämän mukaan saatu aivoihin aistien välityksellä ja ilman selittämätöntä ulkopuolista vaikutusta. Aivot sitten käsittelevät saamaansa informaatiota ja tuottavat kaikki kokemuksemme ja kaiken käytettävissä olevan tietomme.

Virallisen psykologian kanta tulee esille Skepsis ry:n entisen puheenjohtajan Jukka Häkkisen kirjoittamassa kirjassa "Mielen oudot maisemat", jossa käsitellään hallusinaatioiden psykologiaa. En ole lukenut kirjaa, mutta siitä on pätevältä vaikuttava esittely Ylellä Kalle Haatasen haastattelussa, linkki (13).

Psykologiassa on hankittu suuri määrä hyödyllistä tietoa ihmisen psyyken toiminnasta, muun muassa aivojen kuvantamisen avulla. Häkkisen kirjan lukeminen on hyödyllistä psykologisten tapahtumien ymmärtämisen kannalta. Siinä muun muassa tehdään rajauksia hallusinaatioiden ja muiden samantapaisten ilmiöiden välillä. Itselleni uusi tieto oli, miten konkreettisia ja monimutkaisia hallusinaatiot toisinaan voivat olla. Pieni ote haastattelun esittelystä:

Myös voimakas suru voi aiheuttaa hallusinaatioita. Yksi yleinen hallusinaation laji on vainajakokemukset. Sureva ihminen voi nähdä kuolleen läheisensä hahmon hyvin todellisena ja elävänä.

Tutkijat arvelevat, että nämä kokemukset johtuvat siitä, että ihmisen aivot jatkavat tunnesidettä läheiseen ihmiseen vielä tämän kuoltuakin.

Vainajakokemukset ovat joskus niin todellisia, että ihminen voi jopa keskustella vainajan kanssa.

Sekä Häkkinen että Haatanen olettavat, että kaikki kokemukset ovat vain päänsisäisiä asioita ilman psi-yhteyttä aineelliseen tai henkiseen todellisuuteen. Heidän mieleensä ei juolahda kysymys, voisivatko hallusinaatiot toisinaan tuottaa sellaista tietoa aineellisesta maailmasta, mikä ei ole voinut olla valmiina kokijan aivoissa.

Uusi kulttuuri on tarpeen

Monien vuosikymmenien ajan Suomessa ovat ihmisten kertomat merkilliset kokemukset olleet vain uushenkisten piirien ja yksittäisten tutkijoiden tiedossa. Shadow Cameran eli Timo Tahvanaisen merkittävä urotyö on nyt tuonut näitä kokemuksia helposti suomalaisten kuunneltaviksi omalla kielellään. Myös muutamat tutkijat ovat julkaisseet kirjoissaan suuren määrän näitä kokemuksia.

Uushenkinen kulttuuri välittyy eteenpäin videoilla, luennoilla ja lukemattomilla kursseilla, joilla tehdään harjoituksia ja opitaan mielikuvia rajantakaisten asioiden ymmärtämiseksi ja hallitsemiseksi. Nämä tilaisuudet helpottavat ratkaisevasti monien elämää kriisitilanteissa ja vievät heidän kehitystään eteenpäin. Toisaalta ne myös vaikuttavat siten, että mielikuvat urautuvat vanhoihin uomiinsa eikä uusia kehitystä eteenpäin vieviä mielikuvia synny kovinkaan helposti.

Mielestäni uushenkisyyden kulttuurin pitäisi kehittyä siten, että asioiden erottelu selvästi päänsisäisiin ja selvästi päänulkoisiin tulisi yleisemmäksi. Rajatapauksissa se ei tietenkään ole mahdollista, mutta kuitenkin pitäisi yrittää toteuttaa tätä erottelua entistä enemmän. Tällainen erottelu on ilmeisesti ristiriidassa vahvan intuition ja muun kokemisen kanssa. Krista Lagus kertoo, että hän joutui luopumaan syvällisesti sisäistämästään analyyttisestä tieteellisestä ajattelusta päästäkseen eteenpäin kokemustensa kanssa.

Skeptikot elävät omassa tiukasti materialistisessa maailmassaan ja hylkäävät kaikki mahdolliset psi-kokemukset pelkkinä aivokummituksina ilman totuusarvoa. Jukka Häkkisen kirja ilmeisesti kuvastaa heidän käsityksiään.

Skeptikot ovat aivan vakavissaan esittäneet näkijöille haasteitaan, joissa he tarjoavat merkittäviä rahallisia houkuttimia päästäkseen itse toteamaan aitoja psi-ilmiöitä. Skeptikkojen ja uushenkisten maailmankuvien eriytyneisyyttä kuvaa se, että uushenkisten arkipäiväisen todellisina ja varmoina pitämät psyykkiset kyvyt eivät kuitenkaan ole riittäneet haasteiden voittamiseen, monista yrityksistä huolimatta. Haasteen kriteerien sopiminen skeptikkojen ja näkijöiden kesken tosin on vaikeata siksi, että näkijät eivät näytä saavan haluttuja tietoja, vaan tulee vain sellaista mitä on tullakseen.

Valtavirtatieteissä on noin sadan vuoden ajan totuttu olettamaan, että luonnonlait tunnetaan jo niin hyvin, että psi-ilmiöt ja näkijöiden kyvyt ovat jo periaatteessa mahdottomia. On syntynyt tieteen tabu, jonka mukaan parapsykologia on vahingollista pseudotiedettä ja taikauskoa, jonka vakavaan tutkimiseen ei ole syytä antaa rahoitusta. Vain harvat tutkijat ovat uskaltaneet vaarantaa toimeentulonsa ja maineensa ryhtymällä pätevöitymisensä jälkeen parapsykologian tutkijoiksi.

Erikoisten kokemusten julkisuuden lisääntyessä voisi toivoa, että eri leirit alkaisivat ymmärtää toisiaan enemmän ja maailmankuvan kannalta tärkeästä "yliluonnollisen" mahdollisuudesta tulisi varteenotettava tutkimuskohde, tapahtumien totuusarvon tutkiminen mukaan lukien.

Tuottavatko näkijät aitoja psi-ilmiöitä?

Mielestäni näkijöiden saamat tiedot on tarkistuksissa todettava paikkansa pitäviksi aineellisessa maailmassa ennen kuin niitä voidaan pitää psi-ilmiöinä. Pelkkä olettaminen joko aidoksi tai huuhaaksi ei ole viisasta. Rajan takaa, henkimaailmasta ja muilta planeetoilta saadut tiedot vaihtelevat kovin paljon, joten näkijät eivät ole toistaiseksi pystyneet tuottamaan kattavaa ja yksityiskohdissaan tieteellisen vakuuttavaa maailmankuvaa.

Meedioiden ja selvänäkijöiden yleisöistunnoissa he kertovat näkemiään asioita ja pyrkivät kohdentamaan ne jollekin paikalla olevalle osanottajalle. Anu Väisänen kertoo tästä prosessista videolla (2). Olen ollut mukana noin kymmenessä tällaisessa tilaisuudessa eivätkä tapahtumat ole yhdessäkään olleet yhtä suoraviivaisia kuin Väisänen kuvailee. Sivullisena arvioiden tapahtumat eivät ole olleet minulle kovinkaan vakuuttavia, vaan ne ovat olleet melkoista hapuilua, jossa rajantakaisen hengen maanpäällistä henkilöllisyyttä joudutaan etsimään vuorovaikutuksessa yleisön kanssa, hakupiiriä yhä enemmän laajentaen.

Laajentaminen menee yleensä seuraavaan tapaan. Ensin kuvaillaan kuolleen henkilön ulkonäköä ja ehkä kerrotaan etunimi, joka on se tai se tai jotain sen tapaista. Ellei kyseessä ole äiti tai isä, niin se voi olla esivanhempi tai jommankumman vanhemman sisarus tai sitten tuttava tai naapuri. Ellei selvänäkijän kertomalle kohteelle löydy sopivaa vastaavuutta nyt, niin se voi tarkoittaa myös tulevaisuutta. Sanomat sitten sisältävät hyvin yleisluontoista tietoa, esimerkiksi että rajan takana on kaikki hyvin ja henki ojentaa kukkakimpun kohdehenkilölle.

Entisiltä ajoilta kerrotaan, että yleisötilaisuuksissa meedio on suoralta kädeltä kertonut hengen etu- ja sukunimen ja erittäin tarkkoja paikkansa pitäviä yksityiskohtia hänen elämästään ja kuolemastaan. Vaikka enää ei sellaiseen tarkkuuteen yleisötilaisuuksissa kokemukseni mukaan päästä, niin olen aina silloin tällöin huomannut väläyksiä, joita olen pitänyt aitona selittämättömänä tietona. Selityksenä yleisötilaisuuksien sivullisen kannalta heikolle onnistumiselle voisivat olla esimerkiksi, että tilanne on hajottavampi kuin yksityisistunto, että näkijä ei voi kertoa julkisesti kaikkein henkilökohtaisimpia näkemiään asioita ja että sivullisella ei ole samaa taustatietoa kuin sanoman saajalla.

Monet kriittisetkin henkilöt ovat kertoneet saaneensa yleisötilaisuuksissa niin yksityiskohtaisia ja paikkansa pitäviä sanomia, että ovat vakuuttuneet yhteyden aitoudesta siinä mielessä, että kyseessä oli psi-ilmiö. Uskon, että yksityisistunnoissa vakuuttavuus on vielä paljon suurempi. Ilmeisesti monet sanoman saajat ovat yleisötilaisuuksissa sen verran hämmentyneitä, että eivät osaa suhtautua sanomaan sillä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla, vaan sen arvo selviää vasta ajan kanssa.

Itse olen saanut sanoman yleisötilaisuudessa vain kerran, ja välittömästi se tuntui mitäänsanomattomalta. Sanoman merkitys tuli ilmeiseksi vasta kokonaisuuden selkiinnyttyä. Sain selvän vastauksen minua juuri silloin askarruttaneeseen kysymykseen. Ulkomainen meedio sanoi minua tuntematta minun olevan enemmän käytännön ihminen kuin teoreetikko, mikä pitää hyvin paikkansa. Olen huomannut, että kuulun siihen ihmisten pieneen vähemmistöön, jolle havainnot ovat paljon tärkeämpiä kuin teoriat ja ideologiat. Kyseessä ei ollut yhteys kehenkään edesmenneeseen sukulaiseeni, vaan tilanne tuntui lähinnä selvänäöltä. Nyt olen sitä mieltä, että sanomassa oli riittävästi oikeata asiaa ollakseen osoitus psi-kyvystä. 

Mielestäni tulevien näkijöiden lapsena kertomat spontaanit kokemukset vahvistavat psi-ilmiöiden aitoutta. Juuri puhumaan oppineet pikkulapset kun eivät ole vielä ehtineet käydä kursseilla eivätkä lukea mitään, ja heidän maailmankuvansa pitäisi olla hahmottamaton ja avoin. Siksi lasten sanomisissa olisi paljon kenttätutkimuksen aihetta.

 

Linkkejä

1. Shadow Cameran YouTube-kanava
https://www.youtube.com/channel/UCfvxYaBKSjeaJd_j-Suk87g

2. RTV esittää: Paulin pakeilla Anu Väisänen
https://www.youtube.com/watch?v=NCYWGcKg22s

3. Rajatieto TV esittää: Paulin pakeilla - Pirjo Hutchings
https://www.youtube.com/watch?v=JcI6ljm1yqc

4. Maailmankuvia: tri Johanna Blomqvist
https://www.youtube.com/watch?v=7RsYmoUdBsE

5. Sinikka Piippo: Jokaisessa puussa elää henki
https://www.terve.fi/artikkelit/sinikka-piippo-jokaisessa-puussa-elaa-henki

6. Maailmankuvia: Laila Mäkinen
https://www.youtube.com/watch?v=QNpidyW6k7Q

7. Erkki Lähde: luontokosketus
https://www.youtube.com/watch?v=HhkcKduyslg

8. Merja Sankelo: Matkalla Casa de Dom Inacioon
https://www.youtube.com/watch?v=CjW8RBa3kXc

9. RTV esittää: Paulin pakeilla Krista Lagus
https://www.youtube.com/watch?v=BOjcsSwDZ78

10. Maailmankuvia: Erika Juusola
https://www.youtube.com/watch?v=EwruNn6FZQI

11. Tarja Sahari: Elämäni
https://www.youtube.com/watch?v=foNM1wUnThA

12. RTV esittää: Paulin pakeilla Marjut Saariniemi
https://www.youtube.com/watch?v=Zx-GVOKrd-U

13. Kalle Haatanen – Jukka Häkkinen: Hallusinaatioiden psykologia
https://areena.yle.fi/audio/1-50512020