Spontaanien psi-kokemusten tärkeys

 Päivitetty 26.8.2023

Perustan maailmankuvani luonnontieteiden valtavirran pohjalle. Siitä lähtökohdasta olen tehnyt kenttätutkimusta lähinnä spontaanien fysikaalisten psi-kokemusten totuusarvon tarkistamiseksi. Toisaalta olen tutustunut jonkin verran myös uushenkisyyden edustajien ja näkijöiden maailmankuvaan.

Mielestäni on käsittämätöntä, miten yksipuolisia erilaisten ihmisten maailmankuvat voivat olla. Tärkeätä erilaisia maailmankuvia täydentävää tietoa olisi helposti ja runsaasti saatavilla, mutta siitä huolimatta erilaisten ihmisten käsitykset maailmasta pysyvät erillisinä saarekkeina eivätkä pääse koskettamaan toisiaan.

Spontaanitapaukset ovat yleisiä

Spontaanit psi-kokemukset ovat varsin yleisiä. Sen huomasin esimerkiksi siitä, että olen helposti löytänyt tuttavapiiristäni melkoisen joukon näiden ilmiöiden kokijoita. Lisäksi spontaaneista kokemuksista on kirjallisuudessa löydettävissä tuhansia esimerkkejä.

En kuitenkaan tajunnut kokemusten todellista yleisyyttä ennen kuin liityin kokijoiden suljettuihin Facebook-ryhmiin. Sieltä ilmeni, että erittäin konkreettiset ilmiöt ovat monille arkipäivää, joko kotona tai työpaikalla työn luonteesta johtuen. Monet taistelevat päästäkseen eroon ilmiöistä kotonaan. Aina ei muuttokaan auta, vaan kokemukset seuraavat uuteen asuntoon.

Julkiset massatiedotusvälineet vaikenevat näistä kokemuksista. Eri tieteiden valtavirran edustajat pääsevät tiedotusvälineissä enimmäkseen kertomaan sen, että tällaiset ilmiöt ovat selitettävissä psykologian ja folkloristiikan menetelmillä ja ilman 'yliluonnollisuuden' tarvetta. Siksi spontaanitapaukset jäävät pimentoon suurelta yleisöltä, ja monet kokijat pelkäävät kokemustensa tuomaa häpeäleimaa. Varsinkin Helsingin Sanomat ja Tiede-lehti näyttävät olevan tukevasti skeptisissä käsissä ja myös Yle on skeptisyyden kannalla.

'Yliluonnolliset' ilmiöt ovat julkisuudessa enimmäkseen viihteen puolella ja omien harrastajiensa julkaisujen varassa. Ilmiöiden totuusarvon vakavasti ottava tutkimus on tieteen valtavirralle tabu, johon ei saa rahoitusta. Yliopistot ja niiden tutkijoiden vahva enemmistö pelkäävät leimautumista huuhaan edustajiksi , koska yksinkertainen materialistinen maailmankuva on hallitseva tieteen valtavirrassa.

Pieni otos Facebook-ryhmästä

'Yliluonnollisesta' kiinnostuneiden suljettuja Facebook-ryhmiä on suomeksikin useampia. Niissä on täyskielto ja ryhmästä poistamisen uhka, jos sieltä tuo julkisuuteen jotakin tietoa. Näin suuri on edelleenkin leimatuksi tulemisen ja ivan kohteeksi joutumisen pelko, jos kertoo omista kokemuksistaan.

Tein pienen tutkimuksen otoksesta, jonka keräsin eräästä ryhmästä. Ryhmästä poistamisen pelosta en kerro ryhmän nimeä ja häivytän kaiken yksityiskohtaisen tiedon kyseisestä viestiketjusta. Facebookista on hankalaa kerätä otosta ja myöhemmin palata johonkin muistelemaansa asiaan.

Ketjun aloitusviestissä kysyttiin, uskovatko ryhmän jäsenet yliluonnolliseen ja onko heillä omia kokemuksia. Lisäksi sanottiin, että omista kokemuksista voisi kertoa. Yhteenveto uskomista koskeviin vastauksiin on seuraava:

- vastauksia 153
- naisia 130 ja miehiä 23 (noin)
- yliluonnolliseen uskovia 151
- uskovat kokeneensa: 117
- useampia havaitsijoita paikalla: 11
- maininta kriittisyydestä: 22
- skeptikkoja 2, kumpikin miespuolinen

Hiukan tulkintaa. Kaikkien sukupuolesta nimen perusteella en ole varma. Yliluonnolliseen uskomiseen ja omiin kokemuksiin täytyy suhtautua pienellä varauksella. Jokin osa kokemuksista on epäilemättä tulkittu yliluonnollisiksi, vaikka ne eivät ole selviä psi-kokemuksia.

Myönteisiä seikkoja ovat mielestäni useampien henkilöiden paikalla olemisesta kertominen ja kriittiset maininnat. Ryhmien jäsenet eivät useimmiten ole skeptikkojen ivailemia huuhareita. Kahden skeptikoksi ilmoittautuneen miehen maailmankuvan lujuutta voi vain ihmetellä, kun heidän lukemillaan konkreettisilla kokemuskertomuksilla ei ole ollut siihen mitään vaikutusta.

"Anekdootin monikko ei ole dataa"

Tuo väliotsikko on yksi skeptikkojen käyttämä suomennos kansainvälisten skeptikkojen sanonnasta "The plural of anecdote is not data", jonka tarkka sanamuoto hiukan vaihtelee käyttäjästä riippuen. Tuo väite on melko omituinen siinä suhteessa, että sen mukaan tapahtumien lukumäärällä ei olisi merkitystä. 

Skeptikot perustelevat väitettä siten, että kun otetaan paras mahdollinen esimerkki psi-kokemusta kuvaavasta kertomuksesta tai tutkimusraportista ja löydetään sitä tarkistellessa yksikin puutteellisuus, niin ei ole mitään järkeä kasata suurta joukkoa tuota esimerkkiä heikompia tapauksia todisteaineistoksi.

Monet skeptikot ovat kehottaneet minua esittämään heille mielestäni todistusvoimaisimman psi-tapauksen tai -raportin. Kun kokemuksesta huomasin, mihin sellaisen kertominen johtaa, niin olen puolestani kieltäytynyt kertomasta. Yksikään kokemuskertomus tai psi-tutkijan kirjoittama raportti ei ole skeptikon mielestä vakuuttava.

Ehkä skeptikkojen mielen perukoilla kuitenkin on heikko epäilys tuon sanonnan pätevyydestä. Mielestäni se ilmenee siinä, että en ole saanut yhtäkään selkeätä kyllä/ei-vastausta kysymykseeni: Onko joka ainoa tapaus niistä kerrotuista sadoista tuhansista vain harhaa, väärintulkintaa tai huijausta? Useimmiten en ole saanut mitään vastausta, mutta toisinaan vedotaan omaan tietämättömyyteen tai siihen, että ei kuitenkaan ehkä ole tutustuttu aiheeseen riittävästi.

Vastaamattomuus tai väitteen vesittäminen ei ole kuitenkaan milloinkaan sisältänyt mielipiteen mahdollista muuttamista. Toinen kysymykseni, mihin en ole saanut skeptikoksi itseään nimittäviltä yhtäkään selvää vastausta on tämä: Onko lusikan pesän taivuttaminen paljain käsin vaikeata?

Tietenkin on aina otettava huomioon, että suuren yleisön keskuudessa kiertävissä kertomuksissa on paljon tulkinnan varaa. On kaupunkitarinoita, suusta suuhun kiertänyttä kansanperinnettä ja tarkistuksissa tavalla tai toisella mitätöityviä tapauksia. Mutta on myös tapauksia, joiden totuusarvo tarkistuksissa edelleen vahvistuu.

 

Yhteisymmärryksen vaikeus

Lähentymisyritykset erilaisten maailmankuvien edustajien kesken näyttävät yleensä päättyvän vastakkaisen osapuolen ymmärtämisen puuttumiseen ja sen seurauksena umpikujaan, halveksuntaan tai riitaan. Esimerkiksi tähtitieteilijä Esko Valtaojan ja piispa Juha Pihkalan kolmen kirjan mittainen kirjekeskustelu on käsittääkseni ainakin toistaiseksi päättynyt umpikujaan. Lainausta Adlibriksen sivustolta, linkki (1):

Sopupeliin ei suostuta kolmannessakaan osassa. Kirjeenvaihto etenee tasaväkisenä, sanan säilä heiluu ajoittain terävänä, välillä keskustelijat ajautuvat umpikujaan, ymmärtävät toisiaan väärin ja ärsyyntyvätkin. Näyttää jo siltä, että yhteistä siltaa kahden erilaisen katsomuksen välille on mahdotonta rakentaa.

Samoin on minulle käynyt yrittäessäni keskustella maailmankuvasta skeptikkojen kanssa. Mielestäni Asta Raami käsittelee hienosti tieteellisen ajattelun jäykkyyksiä linkin (2) videolla. Esimerkki videolta: Kun tutkimusaihe havaintojen perusteella muuttui autistisen matemaattisen savantin tutkimuksesta telepatiana ilmenevän psi:n tutkimukseksi, niin tutkijan rahoitus loppui siihen. Raamin mainitseman tutkijan, Diane Hennacy Powellin, kertomus tapauksesta on linkin (3) pitkässä videossa. Powell ei itse tutkinut tätä savantia, vaan kertoo kahden muun tutkijan tuloksista.

Psi-ilmiöistä puhuttaessa maailmankuvien yhteensopimattomuus ilmenee esimerkiksi siten, että se mikä toisille on elämän arkipäivää, niin sitä ei toisten mielestä ole olemassa. Yksi esimerkki tuli esiin juuri tämän jutun kirjoituspäivänä. Psykiatrian professori ja unia tutkinut Tiina Paunio sanoo, että unissa ei ole "salattua symboliikkaa", linkki (4). Hän perustelee 'tieteellisen järkevästi' Freudin ja Jungin unien symboliikkaa koskevien ajatusten kumoamista, että "tietenkään ne eivät nykypäivänä päde minkään tiedon valossa". Pidän omituisena tuota lisäystä "salattua" – kuka ja missä on salannut unien symboliikkaa?

Mystisiä enneunia ei professori Paunion 'tieteeseen perustuvan' käsityksen mukaan ole olemassa eikä hän tiedä, miten sellaisen selittäisi. Hän ei kerro, mitä hän tarkoittaa sanalla "mystinen", mutta oletan sen tarkoittavan sitä, että psi-ilmiöiksi luokiteltavia enneunia ei ole olemassa. Hiukan tuntuu turhauttavalta, että tällaista julkaistaan tieteen nimissä, vaikka sehän on juuri tieteen valtavirran mukaista.

Vaikka Paunion mukaan ei ole olemassa aitoja ennusunia eikä unissa esiinny symboliikkaa, niin itse uskon kumpaankin vahvasti, sekä muiden sadoista kertomuksista että omasta kokemuksesta. Lähinaapurini kertoi, että hän nuorena sai unessa tietoja lähipiirissä tapahtuvista kuolemantapauksista. Se kävi niin raskaaksi, että hän sanojensa mukaan häivytti tämän kyvyn alkoholin avulla. Olen lukenut useamman kertomuksen, että enneunien raskauden takia niiden näkijä rukoili, että häneltä otettaisiin se kyky pois. Kuoleman symbolisena enteenä kerrotaan usein olevan hampaan irtoamisen tai murenemisen.

 

Vyörytys fysikaalisten ilmiöiden avulla?

Suomen suurimmissa medioissa ei esitellä psi-spontaanitapauksia eikä tiedettä nimeltä parapsykologia uutisina eikä muuten vakavassa mielessä. Tieteen valtavirran vaikutusvaltaisimmat edustajat olettavat, että spontaaneja psi-ilmöitä ei ole olemassa ja pitävät parapsykologiaa pseudotieteenä. Muutamilla heistä on varmasti omiakin kokemuksia, mutta niistä he vaikenevat visusti. Kokijat puolestaan ovat hiljaa tietämättömyyden vuoksi tai leimautumisen pelossa. Mielestäni tällaiseen tilanteeseen pitäisi saada muutos tuomalla psi-asioita enemmän julkisuuteen.

Fysikaaliset ilmiöt ovat mielestäni todistusvoimaisimpia, koska niitä ei ole mahdollista selittää psykologialla, kansanperinteellä eikä unina. Yhteensattumilla ja sattumilla selittäminen alkaa olla epäuskottavaa, kun otetaan huomioon tapausten suuri määrä ja olosuhteet, joissa kokijat kertovat tehneensä havaintonsa. Kun kellot pysähtyvät ja esineet putoilevat ja särkyvät selittämättömällä tavalla, niin ne jäävät niille sijoilleen kaikkien kokijoiden havaittaviksi eikä tilanne muutu ilman lisätoimenpiteitä.

Olisi toivottavaa, että mahdollisimman moni kokija tekisi tapahtumista teksti- tai audiotallenteita tai videoita ja merkitsisi muistiin tapahtumien ajankohdat ja paikalla olleet ihmiset. Kun tällainen aineisto paisuu riittävän suureksi, niin sen olemassaolon kieltäminen ja tapahtumista vaikeneminen tulee aina vain vaikeammaksi.

 

Linkkejä

1. Juha Pihkala ja Esko Valtaoja (2020): Elämän merkityksen jäljillä
https://www.adlibris.com/fi/kirja/elaman-merkityksen-jaljilla-9789523750944

2. Maailmankuvia Asta Raami
https://www.youtube.com/watch?v=lhwaznoQNMw

3. Diane Hennacy Powell - Buddha at the Gas Pump Interview
https://www.youtube.com/watch?v=B9kuhJB09u0

4. Yle, Tiedeykkönen: Miksi näemme unia edellisten päivien ihmisistä ja tapahtumista?
https://areena.yle.fi/audio/1-50822644