Ennaltatietäminen

Tiedonsaanti tulevista tapahtumista ennakkoon on yleisin arkipäivän psi-ilmiö eli spontaanitapaus. Useimmiten tieto saadaan ennusunessa, mutta monia muitakin saantitapoja esiintyy. Tieto voidaan saada intuitiona, valvenäkynä muuntuneessa tietoisuudentilassa, kuolemanrajakokemuksen yhteydessä tai aidon näkijän kertomana. Tieto voi tulla esiin realistisesti eli sellaisenaan tulevana tapahtumana tai symbolisesti, jolloin se on osattava tulkita oikein. 


Esimerkkitapauksia

Huuskon veljessarja oli heinätöissä Paltamossa kesällä 1935. Kalevi Huusko nukahti tauolla ja oli herätessään hämmentyneen näköinen. Hän kertoi Arvo-veljelle näkemänsä unen (Mustonen 1988, s. 94):

(…) enkeli taivaasta laskeutui aivan eteeni ja sanoi, että lähde kanssani mukaan taivaaseen. Minä hämmästyin hirveästi ja sanoinkin sille, että enhän minä täältä voi lähteä näin nuorena. On vielä kaikenlaisia töitäkin tekemättä. Selitin enkelille, että olen vasta kaksikymmentäyksivuotias, elämä edessä ja kaikki… Silloin se enkeli poistui.

(…) Paikka oli ollut tuuhean metsän kehystämä maantie, jolla oli ihan tungokseen asti ajoneuvoja, silmänkantamattomiin henkilöautoja ja kuorma-autoja, kaikki melkein kiinni toisiinsa ajettuina ja kaikissa valtaisat määrät erilaista tavaraa. Paikalla oli myös satoja hevosia, joiden vetämät pelit olivat niin ikään kukkuroillaan oudon näköistä kamaa.

Kalevi-veli kaatui neljä vuotta myöhemmin Raatteen tien motin taisteluissa vuonna 1939. Hän näki unessaan ilmeisen selviä yksityiskohtia tielle pysäytetystä kuormastosta.

Mustosen kirjassa on monia tapauksia, joissa miehet etukäteen tiesivät kuolevansa ja myös tapauksia, joissa varoittava ääni tai vahva tunne sai miehet siirtymään pois paikalta, johon kranaatit pian putosivat.

Märta Tikkanen kertoo ennusunensa sukuromaanissaan (2010, s.213-214), joka on myös suomennettu. Unessa hän astui tyhjään, suureen ja valoisaan huoneistoon. Korkean, kapean ikkunan edessä seisoi mustapukuinen nainen selin, katsellen ulos lehdettömiä puita. Hän astuu naisen luo ja kysyy: Onko tämä sinun elämääsi? Saatko elää näin, ilman ja valon ympäröimänä? Nainen kääntyy hitaasti, jolloin Tikkanen huomaa, että siinä onkin hän itse. – Uni oli niin vaikuttava, että hän heräsi siihen ja kirjoitti unen saman tien muistiin.

Seitsemän vuoden kuluttua Tikkanen etsi uutta asuntoa ja näki ilmoituksen sopivalla paikalla sijaitsevasta uudistetusta asunnosta. Hän jopa tiesi, missä talossa se oli, mutta ei ollut koskaan käynyt siellä sisällä. Hän lähti katsomaan huoneistoa ilman etukäteissopimusta. Kun hän soitti porttikelloa, niin ulos astui huoneiston esittelijä ja päästi hänet sisään. Kun hän astui huoneistoon, niin kaikki täsmäsi hänen uneensa tarkasti: tyhjyys, valoisuus, huoneiden korkeus ja ikkunasta näkyvät lehdettömät puut. Myöhemmin ilmeni, että hänen isoäitinsä oli asunut siinä Tikkasen ollessa pieni lapsi. Hän oli varmaankin kuullut lapsuudessaan talon osoitteen, mutta ei ollut käynyt siellä eikä edes nähnyt mahdollisia huoneistossa otettuja valokuvia.

- - -
Timo Kyllönen & Markku Siivola (2013), s. 2-3:

Orvolla itselläänkin oli tavanomaisen aistiherkkyyden ylittäviä ominaisuuksia. Hän näki viisivuotiaana unta, jossa hän kulki suuren navetan keskikäytävää, ja karjan kytkyinten kalina kuului navetassa, sekä ääni joka sanoi "kytkyimet, kytkyimet!". Käytävän toisesta päästä hän näki noin 15-vuotiaan pojan lähestyvän häntä kainalosauvoin, toinen jalka polven alapuolelta poikki. Kun poika tuli lähemmäs, hän järkyttyi havaitessaan pojan olevan hän itse.

Hänen ollessaan 13-vuotias hänen äitinsä kertoi hänelle hänen tulevan menettämään toisen jalkansa.

Noin 15-vuotiaana Orvo Raippamaan toinen jalka sitten katkesi polven alapuolelta, kun junan pyörä kulki siitä yli.


Tutkimusta

Ennaltatietämisen tieteellinen tutkimus alkoi SPR:n toimesta spontaanitapausten keräämisellä ja tarkistuksilla. Robert Rosenberg (2015, linkki 1) on kirjoittanut Psi-encyclopediaan perusteellisen katsauksen ennaltatietämistapausten tutkimuksen historiasta ja ilmiöihin liittyvistä tutkijoiden teoreettisista kaavailuista. Artikkelissa on runsaasti esimerkkitapauksia. Louisa E. Rhine (1981) on kirjoittanut kirjan, jossa hän tarkastelee yhteensä yli 7000 spontaanitapauksen kokoelmaa monien muuttujien suhteen. Aineisto sisältää kaikentyyppisiä kokemuksia, joista ennaltatietämisiä on vain pieni osa. Kirjassa on kerrottu myös suuri joukko esimerkkitapauksia. Vain pieni osa hänen tapauksiaan oli tarkistettu kenttätutkimuksella, sillä ne oli valittu mukaan vain kokemuskertomuksen tapahtumien ilmeisen selittämättömyyden perusteella.

Rhinen mukaan spontaania ennalta tietämistä tapahtuu useimmiten ennusunien välityksellä. Ennusunet voivat olla realistisia eli tilanteen kokemista kuin paikalla ollen tai symbolisia, jolloin tieto välittyy vertauskuvien kautta. Myös kummankin tyypin sekoittumista samassa unessa voi tapahtua. Valveilla tehdyt havainnot ovat joko intuitioita tai aistihavaintoja. Intuitio voi ilmoittaa tapahtuman realistisesti tai olla vain aavistus, että jotakin – yleensä pahaa – tulee tapahtumaan.

Rhinen mukaan unennäkijä ei useinkaan tiedä unen olevan ennusuni ennen kuin vasta silloin, kun tapahtuma toteutuu. Myös tapahtumien kanssa samanhetkisiä unia on kerrottu, mutta ne eivät eroa muodoltaan ennusunista. Olen lukenut ja kuullut monestakin lähteestä, että jotkut ihmiset näkevän usein ennusunia ja he ovat oppineet erottamaan ne muista unista. Ennusunet voisivat periaatteessa aina olla pelkkiä yhteensattumia, ja aidon ennusunen ja yhteensattuman raja on epäselvä. Ääripäässä unien tiedot kuitenkin sisältävät suuren joukon tarkkoja yksityiskohtia, jotka ovat käytännössä mahdottomia ennakoida. Olisi älyllistä väkivaltaa pitää koko aineistoa pelkkinä yhteensattumina.

Kokeellisen tutkimuksen järjestäminen ennaltatietämisestä on helppoa: koehenkilöt yrittävät arvata tuloksen, joka arvotaan vasta koepöytäkirjan valmistuttua. Kyseessä voi olla esimerkiksi Zener-korttien tai valokuvien järjestyksen arvaaminen tai lantinheiton tulos. Vilppimahdollisuuksia on tavallista vähemmän, koska tulosta ei voi tirkistellä silloin, kun sitä ei ole vielä olemassakaan. Tällaisia ajan oloon pitkästyttäviä kokeita on tehtykin, kohtuullisen hyvin tuloksin. Douglas Stokes kertoo muutamista pitkässä artikkelistaan linkissä (2). Mukana on myös runsaasti psi:n erilaisten esiintymismuotojen teoreettista vertailua.

Ennaltatietämistä on mahdotonta teoreettisesti erottaa psykokinesiasta eli PK:sta. Tiedon saanut ihminen tai jokin muu mahdollinen instanssi voi myöhemmin toteuttaa ennalta saadun tiedon. Tällaista on kuitenkin vaikeata uskoa esimerkiksi luonnonmullistusten tapauksissa.

Mielenkiintoinen ennaltatietämisen muoto on tapahtumien fysiologinen ennakointi, jota Dean Radin ja muutamat muut ovat tutkineet. Kaksi Radinin tutkimusraporttia on linkeissä (3) ja (4). Hän on tutkinut, miten esimerkiksi ihon sähkönjohtavuus muuttui, kun koehenkilöille näytettiin satunnaisesti arvottuina kahdentyyppisiä kuvia, neutraaleja (calm) eli maisemia, luontokuvia ja ihmisiä tai tunteita herättäviä (emotional) eli eroottisia, väkivaltaisia tai onnettomuuskuvia.

Yllä oleva kuva on linkistä (4). Siitä on nähtävissä, että sähkönjohtavuus vaihteli eri tavalla neutraalien ja tunteita herättävien kuvien esittämisen yhteydessä, kuten oletettavissa olikin. Tärkein ja merkillisin havainto on se, että käyrät alkoivat erota toisistaan jo jopa noin 6 sekuntia ennen kuvien näkymistä.

Lukemattomat herkät ihmiset hankkivat toimeentulonsa meedioina ja selvänäkijöinä. He näkevät usein myös asiakkaittensa tulevaisuuteen. On suorastaan käsittämätöntä, että SPR:n alkuaikojen jälkeen valtavirran parapsykologit eivät ole nimeksikään tutkineet heidän osumatarkkuuttaan. Viime aikoina on sentään ainakin Julie Beischel tutkinut meedioita tieteellisin sokkoutusmenetelmin. Hän on raportoinut löytäneensä monia meedioita, jotka kertovat koehenkilöistä sellaisia asioita, mitä he eivät olisi millään keinolla voineet tietää. Mukana on varmaankin ollut myös oikeaan osuneita ennustuksia.

Televisiossa esiintyvistä näkijöistä osa ainakin Yhdysvalloissa hankkii tietojaan vilpillisesti, kuten esimerkiksi linkistä (5) on kuultavissa.


Voiko tulevaisuutta muuttaa?

Mielenkiintoinen sekä teoreettinen että käytännön kysymys on se, voidaanko ennaltatietämisen avulla torjua tulossa oleva onnettomuus tai muuten muuttaa tulossa olevaa tilannetta. Tähän liittyvät myös vapaan tahdon ja kohtaloon uskomisen ongelmat. Edellä lueteltujen lähteiden lisäksi Leea Virtanen (1974, s. 109) pohtii samaa asiaa kirjansa luvussa "Voiko onnettomuuksia ehkäistä". Hänellä on myönteinen esimerkki tapauksesta, jossa ryhmänjohtaja vältti mahdollisen vahingossa ammutuksi tulemisen ennakkoaavistuksen avulla.

Rosenberg kertoo  Psi-encyclopediassa Louisa Rhinen kirjasta lainaamansa tapauksen, jossa raitiovaunun kuljettaja ilmeisesti välttyi kuolemaan johtavalta onnettomuudelta unensa avulla:

I was working as a street car operator for the Los Angeles Railway Company. I dreamed that I was operating a “one man” car on the “W” line going south on F… Street. I pulled up at an intersection, Avenue 26, loaded passengers and waited for the signal to change. All things in the dream were as they actually were; I mean the street, stores, traffic conditions, everything was in the dream just as they were in real life.

When the signal said “Go” I proceeded and crossed the intersection.

(…)  As I crossed the intersection I saw a northbound “5” car approaching. I waved to the motorman and went on. As the cars passed my car was at the point of this exit. Suddenly, without warning, a big truck, painted a solid bright red, cut in front of me coming from the exit. The north bound car had obstructed my view of the exit, and the truck, making the illegal turn, could not see my car because of the other street car. There was a terrific crash. People were thrown from their seats on the street car and the truck was overturned. There had been three people in the truck—two men and a woman. The two men were sprawled on the street, dead, and the woman was screaming in pain. I walked over to the woman and she looked at me with the largest bluest eyes I had ever seen. She repeatedly shouted at me, “You could have avoided this, you could have avoided this.” 

Unessa kuljettaja ajoi tutulla reitillä. Hän tervehti vastaantulevan vaunun tuttua kuljettajaa lähestyessään edessä olevaa tuttua risteystä. Äkkiarvaamatta kirkkaanpunainen kuorma-auto teki kielletyn kääntymisen piilosta vastaantulevan vaunun takaa, jolloin unennäkijän vaunu törmäsi siihen ja kaatoi sen. Kaksi miestä makasi kadulla kuolleina ja sinisilmäinen nainen huusi tuskissaan.

Kun kuljettaja aamulla heräsi, hänellä oli huono olo, mutta hän lähti kuitenkin töihin. Hän toipui, unohti unensa ja sai kuljetettavakseen unen mukaisen reitin. Kun vastaantulevan vaunun kuljettaja tervehti häntä, niin hän äkkiä muisti unen ja jarrutti voimakkaasti. Silloin kuorma-auto sujahti kielletyssä käännöksessään aivan vaunun edestä. Autossa oli kolme ihmistä, ja hän näki ohjaamon ikkunasta katsovan kauhistuneen naisen, jolla oli epätavallisen suuret siniset silmät. Kuorma-auto ei ollut täysikokoinen kuorma-auto eikä täyspunainen, mutta sen kyljessä oli suuri kirkkaanpunainen alue mainosten kiinnittämistä varten.

Louisa Rhinella oli lähtöaineistona 1324 ennaltatietämistapausta. Näistä osa oli sellaisia, että niiden perusteella ei vahinkotilannetta voinut tunnistaa riittävällä tarkkuudella. Lisäksi, koska kokijat eivät aina ottaneet vakavasti kokemustaan ja osa tapauksista oli miellyttäviä, niin jäljelle jäi 433 sellaista tapausta, joiden ennustamaa vahinkoa kokija olisi voinut pyrkiä estämään. Kuitenkin vain 162 tapauksessa vahingolta oli todellisuudessa pyritty välttymään.

Rhine kasvatti vielä aineistoaan 29:llä kirjallisuudesta etsimällään vastaavalla tapauksella, mutta niissä oli ilmeisesti jonkin verran valikoitumisvirhettä. Lopputulos oli, että näistä kaikista tapauksista vahinkoa ei saatu estymään 60 tapauksessa ja estäminen siis onnistui 131 tapauksessa. Ei aivan huono tulos, ja ennaltatietämistä siis kannattaa yrittää käyttää hyväkseen.

Suomalainen Veli Martin Keitel kertoo linkissä (6) torjuneensa kohtalokkaan autojen törmäyksen unensa avulla.

Voi tietenkin herätä kysymys, että jos onnettomuus ei toteutunut, niin oliko kyseessä sitten ollenkaan ennaltatietäminen. Rhinen käyttämiä todentamiskeinoja olivat esimerkiksi se, että kokija tai hänen varoittamansa henkilö jäivät ennaltatietämisen takia pois joukosta, jolle vahinko sitten tapahtui. Joissakin tapauksissa tilanne kehittyi niin selvästi ennalta nähtyyn suuntaan, että se hälytti tekemään muutoksen tavalliseen toimintaan.

Onnettomuus voidaan siis torjua toimimalla toisin kuin unessa tapahtui. Niin teki yllä olevan esimerkin raitiovaunun kuljettaja ja myös Veli Martin Keitel.


Ajan olemuksesta

Alkeisfysiikan teorioiden ja logiikan perusteella aika on selvä käsite. Kappaleet liikkuvat ja kemialliset reaktiot tapahtuvat täsmällisesti luonnonlakien määräämällä nopeudella. Ensin ovat syyt, joiden jälkeen seuraukset tapahtuvat loogisesti ja luonnonlakeja noudattaen. Kehittyneempi fysiikka ja matematiikka tuovat täydelliseen täsmällisyyteen epävarmuutta, mutta ne pähkäilyt minun on pakko jättää asiantuntijoiden huoleksi.

Ihmisen tietoisuuden kannalta aika onkin sitten paljon monimutkaisempi ongelma. "Rajan" takaa saadut viestit useimmiten kertovat, että siellä ei aikaa ole. Esimerkiksi Scolessa henkitiimi kertoi niin. Tämä on käsittämätön ajatus aineellisen maailman rajoittamille ihmisille. Materialisteille vaikeasti uskottavissa on myös se, että saatu tieto ajan puuttumisesta vahvistuu lukemattomien ihmisten kokemuksissa. Ajatonta olemassaoloa koetaan esimerkiksi kuolemanrajakokemusten yhteydessä, sopivien hengellisten harjoitusten tuloksena ja toisinaan jopa spontaanisti, yllättäen.

Kaksi lyhyttä lainausta Anita Moorjanin kirjoittamista kuvauksista kuolemanrajakokemuksestaan:

Also, there is no such thing as time and space in that dimension. It felt like everything was happening simultaneously. I saw what could be interpreted as past lives, I saw what was happening currently (my brother on the plane, and conversations between my family members and doctors), and I also saw the future of this life pan out. But it was as if they were all happening at once, and I was living them all at once. It felt like, only after coming back, my mind has to process it as happening in linear time, but in that dimension, it didn’t feel that way at all.

In addition, I seemed to understand that, as tests had been taken for my organ functions (and the results were not out yet), that if I chose life, the results would show that my organs were functioning normally.  If I chose death, the results would show organ failure as the cause of death, due to cancer.  I was able to change the outcome of the tests by my choice!

Olen kopioinut lainaukset linkeistä, jotka ovat jo vanhentuneita. Moorjanin kokemuksesta on edelleen luettavissa hänen sivustoltaan linkistä (7). Hän siis näki koomassa ollessaan eri puolilla samanaikaisesti tapahtuvia asioita ja kuuli keskusteluja huoneensa ulkopuolelta. Samoin hän koki jälleensyntymiään samanaikaisesti tapahtuvina. Hurjin väite on se, että tehtyjen laboratoriokokeiden jo olemassa olevat tulokset olisivat olleet sen mukaiset, päättikö hän jäädä rajan taakse vai palata elämään.

Kate Christie (1965) ilmeisesti myös koki ajattomuuden, koska hän kirjoittaa omaelämäkerrallisessa romaanissaan sivulla 67 näin:

Time is kind, it allows us to experience in sequence events and sufferings which would overwhelm us if they came at once.

Elizabeth Krohn kertoo linkeissä (8) ja (9) erittäin yksityiskohtaisesti, miten hän kuoli salamaniskuun ja poistui ruumiistaan. Häntä opetettiin rajan takana puutarhapenkillä istuen kahden viikon ajan, vaikka todellisuudessa hän oli tiedottomana vain pari minuuttia. Hän kiistää, että olisi voinut omaksua sellaisen tietomäärän parin minuutin aikana. Lisäksi hän sai tietoja tulevaisuudesta, alkoi nähdä ennusunia ja hänelle tuli selvänäkökykyä.



Linkkejä

1. Robert Rosenberg (2015): Precognition
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/precognition-0

2. Douglas M. Stokes (2007): The Evidence for Psi: Experimental Studies
http://www.newdualism.org/papers/D.Stokes/Experimental_Psi.html

3. Dean I. Radin (1997): Unconscious Perception of Future Emotions: An Experiment in Presentiment
http://www.scientificexploration.org/docs/11/jse_11_2_radin.pdf

4. Dean I. Radin (2004): Electrodermal Presentiments of Future Emotions
http://www.scientificexploration.org/docs/18/jse_18_2_radin.pdf

5. Provocative Enlightenment: Among Mediums - A Scientist’s Quest for Answers w/Julie Beischel
https://www.youtube.com/watch?v=p2nHljoE0b8

6. Veli- Martin Keitel: Puhuvan puun aika - osa 2
https://www.youtube.com/watch?v=KD2kvDG50Do
(Unen taustoitus alkaa kohdalla n. 30 min)

7. Anita Moorjanin kotisivut
http://anitamoorjani.com

8. The Power of the Near-Death Experience, Part 1 with Elizabeth Krohn
https://www.youtube.com/watch?v=S_Yomwcod3E

9. Changed in a Flash!
https://www.youtube.com/watch?v=DgHuzwqz5eI



Kirjallisuutta

Timo Kyllönen & Markku Siivola (2013): Orvo Raippamaa: Tiettömällä tiellä. Helsinki. 359 sivua.

Märta Tikkanen (2010): Emma & Uno – visst var det kärlek. Söderströms, 216 sivua.

Esko Mustonen (1988): Aavistuksia sodassa 1939-1944. Werner Söderström Osakeyhtiö, Juva. 279 sivua.

Louisa E. Rhine (1981): The invisible picture; A study of psychic experiences. McFarland, Jefferson, NC. 267 sivua.

Leea Virtanen (1974): Kun kello pysähtyi. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. 186 sivua.

Kate Christie (1965): Apparitions – An Autobiographical Study in Parapsychology. Routledge and Kegan Paul, London. 124 sivua.