Merkillisiä kohtaamisia

Päivitetty 2.5.2023

Monet kertovat merkillisistä ihmisistä, joita he ovat kohdanneet. Kohdatut henkilöt ovat olleet hiukan erikoisen näköisiä tai erikoisesti pukeutuneita ja toisinaan he näyttävät tietävän kertojan salaisia asioita tai ennustavat tulevia tapahtumia. Toisinaan nämä erikoiset ihmiset myös katoavat selittämättömällä tavalla. 

Nämä kohtaamiset tapahtuvat useimmiten yksinään, mutta toisinaan myös seurassa. Keräilin tähän pienen valikoiman tapauksia, jotka ovat mahdollisimman konkreettisia ja joissa kohdattu erikoinen henkilö on ollut ihmisen näköinen. Parapsykologian kannalta kiinnostavia ovat tapaukset, joissa tulee esille selittämätöntä oikeata tietoa tai jos tavattu olento katoaa selittämättömästi, varsinkin jos kokijoita on samalla kertaa enemmän kuin yksi henkilö.  


Mustatukkainen nainen

Nainen, jota nimitän tässä Reetaksi, kertoi vuonna 1997 minulle kohtaamisesta, joka tapahtui hänelle vuonna 1995:

Reetta istui erään miehen seurassa ravintolassa. Heidän pöytäänsä istuutui mustatukkainen, kiinteään mustaan nahkapukuun ja sormikkaisiin pukeutunut nainen.  Hän sanoi, että Reettaa oli seurattu pienestä pitäen ja että hän tiesi Reetasta kaiken.  Itse hän kertoi olevansa "universumista" ja kielsi, ettei Reetta saa koskea häntä.  Hän antoi Reetalle etiketittömän hajuvesipullon (hävitetty) ja pienen metallisen leijonakorun (ei löytynyt etsittäessä).

Sitten Reetan muistissa on noin seitsemän tunnin aukko.  Seuraavaksi hän muistaa olleensa toisessa paikassa baarissa vaalean erikoisen näköisen naisen ja kahden nuoren pojan seurassa.  Nainen sanoi että Reetta tuotiin sinne, ja sanoi myös terveisiä tummalta naiselta.  Hän ei antanut Reetan juoda olutta.  He erosivat siten, että Reetta lähti kotimatkalle.

Reetan mieleen on näiden tapaamisten jälkeen muistunut lapsena nähty painajaisuni mustatukkaisesta naisesta, jolla oli päällään musta nahkapuku.


Kaksi kalamiestä

Seuraavan noin vuonna 1998 tapahtuneen kohtaamisen kertoi minulle hyvin tuntemani mies, jota nimitän Erkiksi. Kuulin jutun ensimmäisen kerran vuonna 2016 ja tarkistukset ovat aivan tuoreita.

Erkki ja hänen vuosien ajan tuntemansa diplomi-insinööri rakennusalalta olivat ufokontaktihenkilön kanssa erään kaupungin rannassa. Kontaktihenkilö kertoi yllättäen, että nyt Erkillä ja insinöörillä olisi mahdollisuus keskustella avaruusolentojen kanssa. Rannassa oli kaksi miestä kalastamassa, ja kontaktihenkilö sanoi heidän olevan niitä avaruusolentoja. Erkki ja insinööri eivät oikein tietäneet, mitä pitäisi tehdä. Erkki itse kirjoittaa miehistä näin:

Kalastusvälineet olivat erikoiset. Toisella oli haavi ja vihreä uistinkori, toisella umpikelavirveli. Molemmilla oli vaalean vihreät, täysin uutuutta hohtavat urheilukalastajan vettä hylkivä asusteet. Molemmilla oli täsmälleen samanlaiset kasvot ja vaaleat pitkät, kiharat hiukset. Molempien silmiä koristivat ihon myötäiset, valolta kokonaan silmät suojaavat aurinkolasit. Molempien pituus oli sama, n. 165-170 cm.

Kalastajat keräsivät välineensä mukaan ja kulkivat kolmen ihmettelijän ohi rannasta ylös johtaville portaille. Erkki kertoo tästä seuraavasti:

Seurasimme tarkasti heidän kävelyään portaiden yläpäähän ja toiseksi viimeisen portaan saavutettuaan meidän molempien oli pakko kääntyä katsomaan, ilman pätevää syytä, takana seisonutta kontaktihenkilöä, joka hymyili partaansa meille. Kääntäessämme päämme takaisin kalastajiin, nämä olivat kadonneet. Juoksimme saman tien parikyt-askeleiset portaat yläpäähän ja totesimme heidän kadonneen kuin tuhka tuuleen. Kontaktihenkilö nauroi partaansa edelleen ja toisti lausetta, pojat ne eivät usko mitään...

Lähistöllä ei ollut sellaisia näköesteitä, että kalastajat olisivat voineet ehtiä niiden taakse.


Nainen kirkossa

Erkille on tapahtunut toinenkin merkillinen kohtaaminen. Alle parikymppisenä hänellä oli kaverina Tamperelainen kaksi vuotta häntä vanhempi nuori mies, jota nimitän tässä Matiksi. Matti oli isokokoinen nallekarhu-tyyppinen kaveri. Erkki kertoo tapaamisesta seuraavasti:

Eräänä päivänä olimme Tampereella keskustassa kävelemässä Matin kanssa ja saimme mielenkiinnon poiketa tuomiokirkossa, koska juuri niillä kulmilla kävelimme muutenkin. Onneksemme kirkko oli avoin, vaikka siellä ei vaikuttanut olevan ketään. Sisään astuttuamme kävelimme alttarin edustalle todetaksemme, ettei kirkossa ollut ketään. 

Päätimme nousta portaat ylös suurten urkujen luokse. Ne olivat massiivinen näky kaikessa kookkuudessaan. Niitä tarkastellessamme huomasimme, että alakertaan oli ilmestynyt tummaan violettiin takkiin sonnustautunut nainen. Koin uteliaisuutta tuota naista kohtaan, joten lähdin kävelemään takaisin alakerran permannolle ja kävelin kohti tuota naista. Hän oli selin päin meihin, kunnes saavuimme kohdalle. 

Nainen kääntyi ja hymyili. ”Tiedättekö mitä tuo ikoni kuvaa?”, nainen kysyi. Tarkastelin naista hetken ennen kuin vastasin hänelle. Hänessä oli jotain erikoista kasvoissa mikä kiinnitti huomiotani. Hänen silmänsä olivat suuret ja kauniit, mutta kasvot eivät jotenkin tuntuneet sopivan noihin silmiin. Ikäänkuin huomioni ei täysin kykenisi kiinnittymään hänen kasvoihinsa, vaan ainoastaan silmiinsä. Violetin pitkän päällystakkinsa lisäksi hänellä oli tummat kiharat hiukset ja pituudeltaan meitä lyhyempi, ehkä noin 170 senttiä. 

”Ei, en tiedä mistä ikonissa on kyse”, vastasin epäröiden tälle naiselle. Hän hymyili nätisti. Hänen mukaansa maalauksessa Jeesus näyttäytyi kuolemansa jälkeen joillekin epäuskoisille opetuslapsilleen. Antaen varmistuksen, että hän todellakin elää ja on olemassa. Nainen selvästi hallitsi keskustelua ja määritteli puheenaiheet. Olimme lähinnä kuunteluoppilaina ja myötäilimme hänen sanojaan. 

Se, mitä tapahtui seuraavaksi, hämmästytti meitä molempia, mutta emme tarttuneet asiaan juuri sillä hetkellä. Hän käännähti ensiksi Mattiin päin ja sanoi: ”Elämä on kuin kalastajan verkko, se on täynnä erilaisia silmukohtia, joissa joudumme tekemään omat valintamme ja päättämään mitä polkua lähdemme seuraamaan”. Seuraavaksi hän käännähti minuun päin ja sanoi jotain tähän suuntaan: ”Sinähän tulet Pohjois-Karjalasta, eikö totta? Lieksassa on paikka, jossa on hyvä löytää rauha ja lepo vaikeina aikoina”. 

En kykene muistamaan, olinko onnistunut kertomaan lyhyen keskustelumme aikana tulevani Pohjois-Karjalasta. Eivätkä Lieksa tai vaikeat ajat liittyneet minuun mitenkään, ei tässä ajassa. Peruskoulu oli ohitse. Muistan asian tuntuneen hieman erikoiselta, mutta arvelin hänen puhuneen lähinnä omasta kokemuksestaan.

Sitten hän totesi, että nyt hänen on lähdettävä, hänen ystävänsä odottavat jo häntä. Niin hän vilkutti meille hyvästiksi ja lähti kävelemään kohti kirkon ulko-ovea. Jäimme hieman hölmistyneenä paikallemme seisomaan, kunnes molemmille tuli samanaikaisesti voimakas intuitio juosta hänen peräänsä ja tervehtiä vielä kerran häntä. Samalla hetkellä hän avasi kirkon ulko-oven ja poistui. 

Kymmenkunta sekuntia myöhemmin mekin avasimme kirkon ulko-oven ja katselimme ympärillämme avautuvaa kirkkopuistoa. Joitain ihmisiä käveli kauempana, mutta meidän kanssa keskustellutta naista ei ollut missään. Päätimme jalkautua vielä kirkon ympäri kävelemään, mutta tuloksetta. Nainen oli hävinnyt – jälleen kerran, kuin tuhka tuuleen. 

Kohtaamisen jälkeen miehet menivät pettyneinä Metso-kirjastotaloon. Silloin ja myöhemmin ilmeni, että naisen sanoma kummallekin nuorelle miehelle oli merkityksellinen:

Kirjastossa Matti totesi muistavansa, missä hän oli kuullut käytettävän edellisen kerran tuota kalastajaverkko-vertauskuvaa. Hänen äitinsä oli vienyt hänet pari vuotta aikaisemmin Aulikki ja Seppo Plaamin meediotilaisuuteen, ja siellä saksalaisen lääkärin henki, nimeltään Herman Hesse oli puhunut näin ja käyttänyt tätä termiä. Tämä asia tuntui muodostuvan Matille tärkeäksi, koska hän oli elämässään risteyskohdassa asuinjärjestelyjensä suhteen. 

Minulle tuo Lieksa ei merkinnyt edelleenkään mitään ja olin hieman harmissani siitä. Nyt, 24 vuotta myöhemmin, voin todeta, että minulla on käytössäni Lieksassa henkinen lepopaikkani Pielisjärven rannalla, jonka olin aikoinaan hankkinut toimiessani yrittäjänä. Ne olivat todella vaikeita ja henkisesti rankkoja aikoja...

"Kaksi kalamiestä" ja "Nainen kirkossa" ovat nyt kuultavissa kokijan itsensä tarkemmin kertomina pitkässä videossa linkissä (1).

Nainen tiellä

Alla olevan kohtaamisen löysin vuonna 2010 sivustolta, joka on edelleen jäljellä, mutta tämä juttu puuttuu sieltä.

Oli marraskuinen iltayö vuonna 1970. Olin n. 25-vuotias, terve tarkkanäköinen mies. Minulla oli Toyota Grown piilofarmari. Olimme olleet vierailulla Posiolla Anu Pentikin luota, joka oli vaimoni sukulaisia ja olimme nyt paluumatkalla Rovaniemelle. Autossa oli lisäkseni kuusi henkilöä: silloinen vaimoni, poikani, appivanhemmat ja heidän 2 tytärtään. 

Pakkasta oli n. 10-20 astetta. Kello oli 10 paikkeilla ja oli pilkkopimeä. Toyotan kirkkaat halogeenivalot valaisivat komeasti pimeässä yössä. Ajettuani 15-20 km. tulin suuren suoalueen kohdalle. Siitä kumpaankaan suuntaan ei ollut lainkaan asutusta eikä tienhaaroja ainakaan 15 km matkalla. Tiessä oli aivan uusi, kesällä laitettu öljysorapinta. Tien sivuilla oli suuret suo-ojat täynnä vettä, jonka pintaa peittävä ohut jää ei vielä kantanut kävelijää. Lunta ei ollut, vain ohutta kuuraa tai härmää. Molemmin puolin suolla näkyi vain muutama puolen metrin korkuinen huurtunut kuusentaimi ja varpu.

Auton valot valaisivat tietä ainakin kilometrin päähän eteenpäin. äkkiä kaukana edessämme näkyi valkoisissa vaatteissa oleva hahmo, jonka lähemmäs päästyämme tunnistimme naiseksi. Hän tuli meitä kohti kävellen keskellä tietä. Tultuamme lähemmäksi hiljensin, naisessa oli jotakin outoa. Lapset huusivat: KUMMITUS! - Tietenkään kukaan ei uskonut kummituksiin. Nainen käveli oudosti, aivan kuin olisi pitänyt käsiään rullaportaitten kaiteilla. Hänellä ei ollut mukanaan valaisinta eikä käsilaukkua, vaikka käveli pitkin tietä, jossa ei ollut risteyksiä ainakaan 15 km. matkalla kumpaankaan suuntaan. Naisella oli kirkkaanpunaiset tanssikengät, jollaisista emme olleet kuulleetkaan tuohon aikaan. 

Sitten naisen takaa tuli auto, joka ohitti hänet oikealta puolen. Hän ei väistänyt sitä lainkaan. Pysäytin auton ja myös naisen ohittanut auto pysähtyi n. 100 metrin päähän taaksemme. Syynä oli tämä outo näky, jossa kaikki ei tuntunut olevan kohdallaan. Naisen lähestyessä huomasimme että hänellä oli yllään läpinäkyvä, pitsinen morsiuspuku ja pitsihuntu. Hän oli vaaleahko, hoikka ja hänen hiuksensa ulottuivat olkapäille. Katse oli surullinen. Hän ei nähtävästi palellut, vaikka iho näkyi selvästi ohuen pitsimekon läpi. Hänen vaatteensa olivat täysin puhtaat, vaikka pilkkopimeässä olisi luullut hänen eksyneen välillä mutaiseen suo-ojaan ja ryvettyneen. 

Vaimoni sanoi että peruuta toisen auton luo, tarjotaan naiselle kyyti; sehän paleltuu noin vähissä vaatteissa. Peruutin toisen auton taakse. Siitä tuli ulos 4 n. 20-25 vuotiasta miestä. He näyttivät erittäin väsyneiltä. Yhdellä oli haulikon patruunavyö lanteillaan. He olivat metsästänet koko päivän tuloksetta.

Nainen lähestyi ja käveli ikäänkuin pussiin keskellemme. Kohdallani hän käänsi päätään ja katsoi aivan kuin lävitseni. Vaimoni oli juuri koskettamassa naista olkapäähän tarjotakseen kyydin, kun tätä ei enää ollutkaan siinä! Hän vain äkkiä haihtui kuin ilmaan.

- Se oli tietysti täysin odottamatonta. Yksitoista tervettä silmäparia tuijotti tyhjyyteen! Suuntasimme autojen valokiiloja ympäriinsä yrittäen löytää merkkejä hänestä, mutta tienvarsiojien kuura ja suot olivat koskemattomia eikä jalanjälkiä näkynyt missään. Etsimme n. puoli tuntia ennenkuin jatkoimme matkaamme.

Tapahtuma oli todellinen, ei kuulopuheita, olin itse paikan päällä. Sellaista sattuu harvoin, varsinkin kaltaisillemme henkilöille, joilla ei ennestään ollut minkäänlaista kiinnostusta tällaisiin 'taikauskoisiin' juttuihin. Metsästäjät olivat luullakseni paikallisia, itse asun nykyisin ulkomailla poikani kanssa ja vaimoni perheineen Keski-Suomessa. Kaikki asianosaiset lienevät vielä tavoitettavissa. Nimeäni en julkaise, mutta tarina on totta, eikä sitä ole väritelty.

Tähtikansaa

Ulkomaisia kertomuksia tähtikansan kohtaamisista on kuunneltavissa runsaasti YouTubessa. Epäilemättä tällaisia kohtaamisia tapahtuu myös Suomessa.

Suomalainen Visa Kaliva kertoo olleensa yhteydessä ufoihin ja tähtikansaan kouluajoista lähtien. Hän on vuosikymmenien kuluessa keskustellut useiden ihmisen näköisten avaruusolentojen kanssa. Kalivan nuoruudessa eräällä laivamatkalla tähteläismies turvautui häneen ja yöpyi hänen hytissään, kun ei halunnut olla muiden kanssa yhteishytissä. Ei hän aivan tavallinen mies ollut, koska aamulla kulki ilman passia tullivirkailijan ohi tämän huomaamatta häntä ollenkaan.

Kaliva kertoo Britanniassa oleskelunsa aikana käyneensä jopa tähteläisten asunnolla keskustelemassa heidän kanssaan. Vanhemmalla iällä Kaliva on tullut kontaktikaapista ulos ja kertoo tarinansa ensin englanninkielisessä videosarjassa (Linkki 2) ja sitten yhdessä Shadow Cameran suomenkielisessä haastattelussa (Linkki 3) ja yhdessä englanninkielisessä haastattelussa (Linkki 4).


Nainen mustassa nahkapuvussa

Musta nahkapuku näyttää olleen salaperäisten naisten muotia 1990-luvulla. Yllä olevat tapaukset luettuaan fb-kaverini Marjut kertoi itselleen tapahtuneen seuraavaa:

Kokemukseni tapahtui 90 luvulla, alkupuolella, tarkkaa vuotta en muista. Olimme naapureiden kanssa illanvietossa läheisessä ravintolassa. Ilta oli mukava ja mitään erityistä ei ollut missään suhteessa. Paikka oli vähän pub-tyyppinen ja pöytiä oli myös rivissä vähän syrjemmälle, pieniä pyöreitä pöytiä.

Kaverit olivat joidenkin tuttavien kanssa keskustelemassa siinä lähellä ja istuin silloin itsekseni hetken aikaa. Oikealla seinän vieressä oleva pöytä oli tyhjä. Tähän ilmestyi nainen, nuorehko, hoikka. Kysyi, voiko istua johon vastasin, että tottakai. Ihmettelin asuvalintaansa, mustat housut nahkaa, takki nahkaa. Ajattelin jotenkin että oudot vaatteet mutta jokainen tehköön mitä haluaa. Nainen kääntyi minuun päin, kysyi ehkä jotain. Vastasin ja katsoin häneen päin. Silloin koin järkytyksen jota en unohda koskaan. Tämän henkilön kasvot alkoivat ikäänkuin elää omaa elämäänsä, kuin sulaa vahaa ja joku irvikuva.

Tästä paikasta syöksyin vessaan ja hoin itselleni, ettei tämä voi olla todellista. Kauhea tunne. Palasin, tätä henkilöä ei näkynyt missään. Kysyin kaikilta lähellä olevilta, näkivätkö ja mihin lähti, kukaan ei ollut edes nähnyt tällaista henkilöä. Lähdin siitä paikasta kotiin ja muistan tämän kuin eilisen päivän. Tänäkään päivänä en tiedä kuka tai mikä hän oli. Korostan vielä, kysymys oli normaalista illanvietosta – huumeita, tms aineita jotka voisivat aiheuttaa esim. aistiharhoja asiaan ei liittynyt.

Lisätietoja kysellessäni tuli vielä esiin seuraavaa:

- nainen oli tietyllä tavalla tyylikäs
- Marjut ei aluksi tullut katsoneeksi naisen kasvoja
- vessapako kesti arviolta 10 minuuttia

Kummitusliftarit

Kansainvälisesti kaikkialle levinnyt kokemuskertomus on kummitusliftari – nainen, joka otetaan kyytiin, mutta katoaa selittämättömästi auton vielä ollessa liikkeessä. Ylen reipas tutkimusryhmä alkoi vuonna 2008 jäljittää useampaa tällaista kertomusta, linkki (5). Tarkistusmahdollisuuksia oli kolmella taholla:

1. Itse tarinoiden kertojat.

2. Huoltoasemat, joilta kertoman mukaan oli soitettu poliisille tapauksista.

3. Poliisiasemat, joille kerrottiin soitetun.

Tulokset eivät olleet rohkaisevia. Kertojat eivät olleet itse kokeneet kohtaamista, vaan he olivat kuulleet siitä joltakin tutulta. Sitkeät jäljittäjät seurasivat ketjuja taaksepäin, ja ainakin yhdessä tapauksessa kaksi ketjua yhtyi yhdeksi. Ei löytynyt sellaista huoltoasemaa, jolta olisi soitettu. Ei löytynyt poliisiasemaa, jolle olisi soitettu tai palautettu liftarin käsilaukku.

Mutta jäljitysryhmä ei luovuttanut. Ja kuinka ollakaan, niin he vihdoin löysivät yhden naisen, joka oli ottanut kyytiinsä liftaavan naisen, joka oli kadonnut auton oven avautumatta. Kehotan katselemaan videon, jolla tarina kerrotaan kokonaisuudessaan.

Kummitusliftari on tyypillinen kaupunkitarina eli huhu, joka leviää kulovalkean tavoin ja sisältää perättömiä väitteitä tapahtumista. Se ruokkii ilmeisen vahvasti ihmisten mielikuvitusta. Monet merkilliset kohtaamiset ovat epäilemättä samanlaisia, joten mitään ei pidä uskoa ilman tarkistusten tekemistä ja itse kokijan löytämistä. Mutta kuitenkin, taustalla näyttää olevan harvinaisia tapauksia, jotka ovat olleet aitoja kokemuksia. Muistan kuulleeni tai lukeneeni toisenkin sellaisen tapauksen kokijan kertomana, mutta en ole löytänyt linkkiä siihen.

Mistä kohtaamisissa on kysymys?

Päällisin puolin näyttää siltä, että keskuudessamme oikeasti vaeltaa sekä näkyviä aaveita että avaruusihmisiä runsain määrin. Mielestäni on kuitenkin syytä pohtia tilannetta hiukan enemmän. Ehkäpä kysymys on sellaisista asioista, joiden käsittelyyn meillä ei vielä ole päteviä tieteellisiä työkaluja.

Yksin tapahtuneet kohtaamiset eivät ole kovinkaan todistusvoimaisia, koska kohdatut olennot voivat olla harhoja, jotka eivät näkyisi sivullisille. Poikkeuksen muodostavat tietenkin tapaukset, joissa olento on antanut uutta selittämätöntä tietoa, joka on dokumentoitu eikä ole jäänyt vain muistin varaan. Useamman paikalla olleen tapauksessa olennon olisi pitänyt olla kollektiivinen hallusinaatio, joka puolestaan on selittämätön ilmiö ilman yhteistä suggerointia. On myös tapauksia, joissa vain yksi useammasta paikalla olleesta henkilöstä on nähnyt olennon.

Merkillisiä kohtaamisia on tapahtunut paljon, koska varmuudella vain murto-osa niistä on tullut julkisuuteen. Osa niistä aiheutuu varmaankin mielenterveysongelmista, joista kerron jutussani "Parapsykologia ja mielenterveys". Tuossa jutussani mainittu psykiatri Morton Schatzman sanoo kirjassaan, että pieni osa esimerkiksi kaupungilla kävellessä näkemistämme ihmisistä voi olla näitä merkillisiä olentoja, joita emme tarkistusten puutteessa tunnista sellaisiksi.

Uskoisin, että kohtaamisissa olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde yliopistotasolle. Tutkimuksia ei pitäisi jättää vain yhden henkilön kertomuksiksi, vaan yksityiskohdat pitäisi varmistaa kenttätutkimuksella, kertomusketjuja jäljittäen. Tuloksena saataisiin myös mielenkiintoista aineistoa folkloristiikan ja sosiologian käyttöön.


Linkkejä

1. RTVn yölähetys 29.4.2023 - Vieraana SC
https://www.youtube.com/watch?v=6UiA9oYGHIg

2. Visa Kalivan videosarjan alku:
Starpeople by Visa Kaliva 01 of 06
https://www.youtube.com/watch?v=GcAx39BAgF0

3. Visa Kaliva ja kohtaaminen tähtikansan kanssa
(valitettavan huono kuuluvuus)
https://www.youtube.com/watch?v=A7_g8KJ_nWY

4. Visa Kaliva: Starseed
https://www.youtube.com/watch?v=xb1huo9XHv0

5. Ylen elävä arkisto: Katoava liftari eli surupukuinen nainen

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/10/katoava-liftari-eli-surupukuinen-nainen