perjantai 12. marraskuuta 2021

Jälleensyntyminen ja hypnoosi

 


Hypnoosi on vahvaa puuttumista ihmisen tajuntaan, joten sen käytössä pitää olla varovainen. On helppoa suggeroida hypnotisoitu ajassa taaksepäin jopa varhaislapsuutensa tapahtumiin. Lähes yhtä helppoa on suggeroida hypnotisoitu johonkin aikaisempaan elämään. Mutta ovatko nämä hypnoosilla aikaansaadut muistot todellisia vai valemuistoja? Todistusvoimaisia jälleensyntymismuistoja saadaan melko harvoin tarkistettaviksi, mutta paljon sellaisia on myös löydetty aikojen kuluessa.

 

Hypnoosin sudenkuopat

Suomalaisessa Wikipediassa sanotaan hypnoosista näin, lähteenä on mainittu kirja "Kallio, Sakari & Lauerma, Hannu (2004): Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa":

Hypnoosin olemuksesta ei toistaiseksi ole olemassa yksimielisyyttä ja myös sen määritelmä riippuu siitä viitekehyksestä, jota määrittelijä edustaa.

Se on aika vähän sanottu hypnoosin olemuksesta. Englanninkielisessä Wikipediassa on hiukan enemmän hypnoosin luonnehdintaa:

The hypnotized individual appears to heed only the communications of the hypnotist and typically responds in an uncritical, automatic fashion while ignoring all aspects of the environment other than those pointed out by the hypnotist. In a hypnotic state an individual tends to see, feel, smell, and otherwise perceive in accordance with the hypnotist's suggestions, even though these suggestions may be in apparent contradiction to the actual stimuli present in the environment. The effects of hypnosis are not limited to sensory change; even the subject's memory and awareness of self may be altered by suggestion, and the effects of the suggestions may be extended (post-hypnotically) into the subject's subsequent waking activity.

Jälleensyntymistutkimuksen pioneeri ja auktoriteetti Ian Stevenson kertoo linkissä (1) oman käsityksensä hypnoosin käytöstä. Linkissä (2) hän kertoo esimerkkejä paikkansa pitämättömistä jälleensyntymismuistoista. Hän paheksuu maallikkohypnotisoijien tekemiä taannutuksia niiden kaupallisuuden, vaarojen ja vähemmän vakuuttavien tulosten takia, mutta vakavien tutkijoiden tekemiä tarkistettuja taannutuskokeita hän arvostaa. Hän epäilee, että regressioterapian parantavat vaikutukset perustuvat asioiden ja tunteiden käsittelyyn pikemmin kuin aitoihin jälleensyntymismuistoihin.

 

Stevensonin asenne ilmenee selvästi hänen yhteenvedostaan linkissä (1):

 

Although opposed to commercial exploitation of unwarranted claims for hypnotic regression,  I am in favor of serious research with hypnotic regression.

 

Hypnoosin avulla tehdyn sivupersoonatutkimuksen pioneeri, suomalainen psykiatri Reima Kampman (1975), tuli kokeissaan siihen tulokseen, että kaikki hypnoosilla aikaansaadut jälleensyntymismuistot voidaan osoittaa hypnotisoidun omiksi unohtuneiksi muistikuviksi, joita koehenkilön psykologinen tilanne tuo esiin. Hänen mukaansa hypnoosilla on saatu tarkistuksissa enimmäkseen vääriksi osoittautuvia tietoja ja samaa elämää koskevat tarinat muuttuvat hypnotisointikerrasta toiseen.

 

Kampmanilta on tunnetuksi tullut esimerkki tapauksesta, jossa kirjan satunnaisen selailemisen tuloksena jäi vanhalla englannilla sanoitettu laulu piilomuistiin ja tuli esille jälleensyntymismuistona. Jussi Turunen (2013, linkki (3), s. 60) kertoo pro gradu -työssään tästä seuraavasti:

 

Irti olevalle persoonalle annettiin suggestio, että tämä tiedostaisi laulun. Sitten koehenkilölle annettiin suggestio, että tämä menisi siihen hetkeen, jolloin oli lauluun tutustunut. Tätä seuranneessa haastattelussa kävi ilmi, että koehenkilö oli kolmetoistavuotiaana, eli kuusi vuotta ennen laulun laulamista odotellut linja-autoa Oulun kaupunginkirjastossa. Aikaa kuluttaakseen hän selaili kirjoja, joista yksi oli laulukirja nimeltään Musiikin vaiheet. Koehenkilö ei ollut koskaan kuullut laulua, eikä hän tuohon aikaan tuntenut kyseisiä nuotteja tai osannut vanhaa englanninkielistä tekstiä. Pianoa hän kuitenkin osasi soittaa. Laulu oli tallentunut tytön kirjaa selatessa hänen mieleensä niin hyvin, että hän pystyi hypnoosissa sen muistamaan ja vieläpä laulamaan.

 

Michael Newton (1994/2004) kertoo kirjassaan, miten hän on selvittänyt hypnoosin avulla, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen ja ennen seuraavaa jälleensyntymistä. Hän näyttää toimineen uskon pohjalta eikä varonut johdattelevia kysymyksiä. Hän luotti saamansa tiedon totuudellisuuteen, kuten ilmenee seuraavasta lainauksesta:

 

Hypnotisoidut henkilöt kertovat, että heidän alitajunnassaan näkemänsä kuvat ja kuulemansa keskustelut ovat todentarkkoja. He eivät kykene valehtelemaan vastauksia kysymyksiin, mutta he saattavat toisinaan tulkita alitajuntansa sisältöä väärin, aivan kuten silloin tällöin tapahtuu valveilla ollessammekin. Hypnotisoidun on vaikea kertoa asioita, joita hän ei pidä totena.

 

Tuo voi pääosin pitää paikkansa, mutta paljon suuremman erehtymisvaaran aiheuttavat johdattelevat kysymykset. Newton ei kerro tekemistään tarkistuksista, vaan näyttää luottaneen omaan arviointiinsa kertomusten totuudellisuudesta:

 

Opin jo varhain tekemään ristikkäistutkimusta enkä ole havainnut minkäänlaisia merkkejä siitä, että yksikään asiakkaistani olisi sepitellyt tarinoita vain miellyttääkseen minua.

 

Hypnotisoijan pitää kuitenkin olla äärimmäisen tarkkana, että hän ei suggeroi koehenkilöä kertomaan toivomiaan muistikuvia. Itse en pidä mitään hypnoosilla saatua tietoa totena ennen kuin se on varmistettu menneisyydestä löydettyjen tosiasioiden avulla. Useimmat regressioteraputit näyttävät olettavan, että saadut tiedot ovat tosia eivätkä he pyri tarkistamaan niitä. Hypnoosilla esiin saadut kertomukset ovat myös harvoin tarkistettavissa ja todettavissa aidosti selittämättömäksi oikeaksi tiedoksi.

 

Todistusvoimaisia tapauksia

Todistusvoimaisten jälleensyntymismuistojen tarkistaminen kenttätutkimuksella on työlästä. Näiden muistojen ylivoimainen enemmistö vie vähäväkisten ihmisten elämän arkipäiväisiin tapahtumiin, joiden tarkistaminen historiallisista lähteistä on mahdotonta. Historiallisia merkkihenkilöitä on ollut suhteessa suureen yleisöön erittäin vähän, joten sellaisen elämän löytyminen on lähinnä epäilyksiä herättävää. Merkkihenkilöiden lähellä eläneitä ihmisiä kuitenkin on jo paljon enemmän. Tarkistusten tekemistä hankaloittaa lisäksi se, että lähes aina joudutaan matkustamaan pitkien etäisyyksien päähän.

Australialainen tutkijaryhmä on tutkinut tarkasti tapauksia, joita he saivat esiin hypnoosissa. Aikaisemmin oli katsottavissa neljän videon sarja, jossa kolme videota kertoi erittäin tarkoista muistikuvista. Sarjan neljännessä videossa koehenkilön etukäteen Australiassa piirtämä luonnos tietyn kiven satunnaiskuvioista Britanniassa osoittautui oikeaksi. Koehenkilö ensinnäkin löysi sen kiven ohuen maakerroksen alta ja puhdistamisen jälkeen kuviot saatiin näkyviin ja ne osoittautuivat piirroksen mukaisiksi. Valitettavasti pitkät videot eivät enää ole katsottavissa, mutta lyhyitä pätkiä ja paljon muuta tietoa on löydettävissä ryhmän sivustolla linkissä (4).

Ruotsalainen Jörgen Sundvall on 2010-luvulla suggeroinut asiakkaitaan kevyen hypnoosin omaiseen tilaan ja tehnyt taannutuksia aikaisempiin elämiin. Hänen koehenkilönsä saivat tehtäväkseen piirtää mahdollisimman paljon kuvia näkemästään heti tullessaan normaalitilaan. Monta koehenkilöä osasi kuvailla entisen elämänsä paikkakunnan ja jopa nimen niin hyvin, että se löytyi kartalta ja sinne matkustettiin tarkistamaan ympäristöä. Koehenkilöt olivat silminnähden hämmästyneitä ja liikuttuneita kulkiessaan aikaisemman elämänsä ympäristöissä. He myös osasivat suunnistaa oikeisiin kohteisiin.

Sundvallin videot ovat vakuuttavimmillaan silloin, kun niiden piirroksissa on yksityiskohtia, jotka ovat ennen olleet olemassa, mutta muutostöiden takia hävinneet tai muuttuneet. Videoissa on toisinaan heikko tekninen taso – merkillisiä katkoskohtia ja äänen vaihteluita. Hänen YouTube-kanavansa on linkissä (5).

Henrik Van Der Kwast julkaisee YouTube-kanavallaan kaksi mielestäni vakuuttavinta Jörgen Sundvallin suggeroimaa tapausta, joista mielestäni paras on linkissä (6).

Hypnoterapeutti Arnall Bloxham teki Etelä-Walesissa taannutusta menneisiin elämiin vuosikymmenien ajan 1950-luvun tienoilla. Hän keräsi arkistoonsa 400 mielenkiintoisimman elämän nauhoitukset. Televisiotoimittaja Jeffrey Iverson (1976/1977) ryhtyi avustajansa kanssa tarkistamaan Bloxhamin asiakkaiden hypnoosissa antamia tietoja. Hänen kirjassaan käsitellään näistä kymmenkunta melko perusteellisesti, nauhoilta purettujen keskustelujen ja niiden pohjalta tehtyjen historiallisten tarkistusten esittelyillä. Iverson käytti hyväkseen professoritasoisten historiantutkijoiden tietoja haastattelemalla heitä ja esittelemällä nauhojen aineistoja heille.

Yhdellä naispuolisella koehenkilöllä tuli esiin peräti kuusi entistä elämää, joita hän kuvasi erittäin elävästi. Hänen persoonallisuutensa, äänensä ja puhetyylinsä muuttui ja hän kertoi asioita ikään kuin niitä parhaillaan eläen. Yksikään näistä persoonallisuuksista ei ollut mainittava merkkihenkilö, vaan muutamat olivat historiasta löytyvien henkilöiden palvelijoita tai muuten läheisiä. Yksi oli nunna Yhdysvalloissa. Nämä elämät ajoittuivat vuosivälille 286-1920 (kirjan sivut 27-135). Tarkistuksissa suunnilleen kaikki tarkistettavissa oleva osoittautui paikkansa pitäväksi. Historialliset lähteet ovat aina jonkin verran epävarmoja, joten myös lähteiden tiedoista eriävät tiedot voivat toisinaan pitää paikkansa.

Bloxham uskoi täysin jälleensyntymiseen eikä katsonut tarpeelliseksi tarkistella asiakkaiden kertomuksia. Sivulla 194 Iverson kirjoittaa:

Vasta silloin tajusin, ettei hän kaikkina niinä kuukausina, joina olin säännöllisesti käynyt hänen luonaan, ollut osoittanut minkäänlaista uteliaisuutta taantumia koskevia historiallisia tutkimuksia kohtaan – hänen mieleensä ei ollut juolahtanutkaan etteivät historiankirjat vahvistaisi hänen nauhoitustensa aitoutta. Arnall Bloxhamin usko taantumiin, samoin kuin hänen uskonsa reinkarnaatioon, oli ehdoton.

Myös Suomessa on ainakin yksi mielenkiintoinen hypnoosissa esiin tullut tapaus, "Suden haju". Siinä nuori nainen odottamatta alkoi puhua selkeätä venäjän kieltä, vaikka ei ollut opiskellut sitä. Hän eli kasakan hurjaa elämää 1800-luvulla Ukrainan Donbassissa ja kuvaili sitä monipuolisesti ja tarkasti.

 

Menneiden elämien regressioterapia

Menneiden elämien regressioterapiaa tai ehkä mieluummin mielikuvaterapiaa käytetään helpottamaan ja jopa poistamaan selittämättömiä pelkoja ja masennustiloja. Heli Sarre (1999) on vuosikymmenet toiminut regressioterapeuttina ja kirjoittanut aiheesta erinomaisen kirjan. Hän ei kerro pyrkineensä tarkistamaan hypnoosi-istunnoissa saatuja tietoja vaan toteaa kirjansa sivulla 172 näin:

Kysymys menneistä elämistä ja niiden todenperäisyydestä jää filosofiseksi ja uskonnolliseksi kannanotoksi, kunnes tieteellinen tutkimus mahdollisesti pystyy antamaan lopullisen vastauksen.

Sarre kertoo kirjassaan useita kymmeniä esimerkkejä hypnoosissa esiin tulleista mahdollisista menneistä elämistä. Asiakkaat kokivat dramaattisia tapahtumia, niitä sillä hetkellä läpi eläen. Monet kuolivat väkivallan uhreina ja myös he itse tekivät väkivaltaisia tekoja. He kokivat saavansa entisistä elämistään ymmärrystä nykyiseen tilanteeseensa. Ymmärryksen mukana ja tapahtumia muistaen heidän vaikeuksiinsa usein tuli helpotusta. Väkivaltaisetkaan muistot eivät kuitenkaan aina tuoneet täydellistä helpotusta heille, vaan asiat jäivät pitempiaikaisesti työstettäviksi.

Sarre antaa neljä mahdollista selitystä menneiden elämien mielikuville (s. 172-182):

Symbolinen selitys. Menneiden elämien "symbolisen" selityksen mukaan alitajuinen mieli luo symbolikielen ongelmien ja traumojen käsittelemiseksi ja synnyttää todellisen tuntuisia draamoja pystyäkseen selviytymään erilaisista vaikeuksista ja ongelmista.

Mytologinen selitys. Mytologinen selitys menneille elämille perustuu havaintoon, että samoin kuin jokainen kulttuuri luo omat myyttinsä, jotka antavat merkityksen yhteisön elämälle, myös jokainen yksilö luo oman henkilökohtaisen myytistönsä, jota hän ei mahdollisesti tiedosta.

Sivupersoonaselitys. Kolmannen selityksen mukaan menneet elämät ovat itse asiassa "sivupersoonia", joita "terve ja joustava ihminen" pystyy tuottamaan hypnoosissa.

Esoteerinen selitys. Neljäs selitys, jota tässä nimitetään "esoteeriseksi", on se, että menneet elämät ovat todellisia: että yksilö on elänyt lukuisia elämiä ennen nykyistä elämäänsä ja tämän elämän jälkeen syntyy uudelleen, todennäköisesti vielä lukuisia kertoja.

YouTubesta löytyy runsaasti videoita haulla 'past lives regression'. Itseeni teki vahvan vaikutuksen Brian Weissin kertomus siitä, miten yksi potilas muutti hänen skeptiseen akateemiseen psykiatriaan perustuneen elämänsä suunnan. Kertomus on lyhyenä linkin (7) videolla ja yksityiskohtaisempana linkin (8) videolla. Nuori potilas Catherine osoitti selvänäkijän kykyjä kertoessaan Weissin elämästä tarkkoja henkilökohtaisia yksityiskohtia, joita hänen oli mahdotonta tietää heidän istuntojensa perusteella. Lisäksi Weiss hämmästyi, kun Catherinen hankalat oireet hävisivät varsin nopeasti.

Catherine kertoi Weissille paljon tietoja olosuhteista kuolemanrajan takana ja ihmisen kehityksestä jälleensyntyvänä olentona. Katselemieni videoiden perusteella Weiss uskoi täysin kaiken Catherinen kertoman aitoina menneinä eläminä eikä pyrkinyt tarkistelemaan tietoja. Videoilla esitettyjen ajatusten myöhemmän kehityksen perusteella ja niiden suuresta määrästä päätellen Weiss on merkittävä tekijä uushenkisyyden alueella.

Laitanpa vielä lopuksi lainauksen Stevensonin mielipiteestä linkissä (2):

Must we then conclude that because nearly all hypnotically induced "previous lives" are manifestly bogus, these hypnotherapists do not help their patients? Certainly not. Many of them, perhaps most of them, are probably good psychotherapists capable of mobilizing the nonspecific factors in psychotherapy. Their mistake is the fallacy of attributing the patient's improvement to the particular technique adopted.

 

Lähdekirjallisuutta


Jeffrey Iverson (1976/1977): Oletko elänyt monta elämää? Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1977. 200 sivua. Alkuteos: More Lives Than One?

Reima Kampman (1975): Kuka minä olen? Gummerus, Jyväskylä. 203 sivua.

Michael Newton (1994/2004): Sielujen matka. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi. 315 sivua.

Heli Sarre (1999): Kuka olit ennen? Hermiakirjat. 270 sivua.

 

Linkit

1. Ian Stevenson: Concerns about Hypnotic Regression
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/resources/concerns-about-hypnotic-regression/

2. Ian Stevenson (1994): A Case of the Psychotherapist's Fallacy: Hypnotic Regression to "Previous Lives". American Journal of Clinical Hypnosis. Volume 36, pages 188-193, 1994.
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/wp-content/uploads/sites/360/2016/12/STE40.pdf

3. Jussi Turunen (2013): Minä ja muut minät – psykiatri Reima Kampmanin sivupersoonatutkimukset. Pro gradu – tutkielma, Oulun yliopisto 29.5.2013. 101 sivua.

http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201309171698.pdf

4. Australialaisen ryhmän tutkimuksia
http://www.aramaiglobal.org/research.html

5. Jörgen Sundvallin YouTube-kanava
https://www.youtube.com/channel/UCOdEpQNjV-n7cfAVWK5E9bw

6. Tidigare Liv (Jörgen Sundvall) 2
https://www.youtube.com/watch?v=Tf-HHkMykP0

7. Dr. Brian Weiss on the Patient Who Made Him Believe in Past Lives | The Oprah Winfrey Show | OWN
https://www.youtube.com/watch?v=WMlLoPYwZ5w

8. Many Lives Many Master by Dr. Brian L. Weiss
https://www.youtube.com/watch?v=JJFtY4aqIJw

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti