Hypnoosi on vahvaa puuttumista ihmisen tajuntaan, joten sen käytössä pitää olla varovainen. On helppoa suggeroida hypnotisoitu ajassa taaksepäin jopa varhaislapsuutensa tapahtumiin. Lähes yhtä helppoa on suggeroida hypnotisoitu johonkin aikaisempaan elämään. Mutta ovatko nämä hypnoosilla aikaansaadut muistot todellisia vai valemuistoja? Todistusvoimaisia jälleensyntymismuistoja saadaan melko harvoin tarkistettaviksi, mutta paljon sellaisia on myös löydetty aikojen kuluessa.
Hypnoosin
sudenkuopat
Suomalaisessa Wikipediassa sanotaan hypnoosista näin, lähteenä on mainittu kirja "Kallio, Sakari & Lauerma, Hannu (2004): Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa":
Hypnoosin olemuksesta ei toistaiseksi ole
olemassa yksimielisyyttä ja myös sen määritelmä riippuu siitä viitekehyksestä,
jota määrittelijä edustaa.
Se on aika vähän sanottu hypnoosin olemuksesta. Englanninkielisessä Wikipediassa on hiukan enemmän hypnoosin luonnehdintaa:
The hypnotized individual appears to heed only the communications of the hypnotist and typically responds in an uncritical, automatic fashion while ignoring all aspects of the environment other than those pointed out by the hypnotist. In a hypnotic state an individual tends to see, feel, smell, and otherwise perceive in accordance with the hypnotist's suggestions, even though these suggestions may be in apparent contradiction to the actual stimuli present in the environment. The effects of hypnosis are not limited to sensory change; even the subject's memory and awareness of self may be altered by suggestion, and the effects of the suggestions may be extended (post-hypnotically) into the subject's subsequent waking activity.
Jälleensyntymistutkimuksen pioneeri
ja auktoriteetti Ian Stevenson kertoo linkissä (1) oman käsityksensä hypnoosin
käytöstä. Linkissä (2) hän kertoo esimerkkejä paikkansa pitämättömistä
jälleensyntymismuistoista. Hän paheksuu maallikkohypnotisoijien tekemiä
taannutuksia niiden kaupallisuuden, vaarojen ja vähemmän vakuuttavien tulosten
takia, mutta vakavien tutkijoiden tekemiä tarkistettuja taannutuskokeita hän
arvostaa. Hän epäilee, että regressioterapian parantavat vaikutukset perustuvat
asioiden ja tunteiden käsittelyyn pikemmin kuin aitoihin jälleensyntymismuistoihin.
Stevensonin asenne ilmenee selvästi
hänen yhteenvedostaan linkissä (1):
Although opposed to commercial exploitation of unwarranted claims for
hypnotic regression, I am in favor of serious research with hypnotic
regression.
Hypnoosin avulla tehdyn
sivupersoonatutkimuksen pioneeri, suomalainen psykiatri Reima Kampman (1975),
tuli kokeissaan siihen tulokseen, että kaikki hypnoosilla aikaansaadut
jälleensyntymismuistot voidaan osoittaa hypnotisoidun omiksi unohtuneiksi
muistikuviksi, joita koehenkilön psykologinen tilanne tuo esiin. Hänen mukaansa
hypnoosilla on saatu tarkistuksissa enimmäkseen vääriksi osoittautuvia tietoja
ja samaa elämää koskevat tarinat muuttuvat hypnotisointikerrasta toiseen.
Kampmanilta on tunnetuksi tullut
esimerkki tapauksesta, jossa kirjan satunnaisen selailemisen tuloksena jäi
vanhalla englannilla sanoitettu laulu piilomuistiin ja tuli esille
jälleensyntymismuistona. Jussi Turunen (2013, linkki (3), s. 60) kertoo pro
gradu -työssään tästä seuraavasti:
Irti olevalle persoonalle annettiin
suggestio, että tämä tiedostaisi laulun. Sitten koehenkilölle annettiin
suggestio, että tämä menisi siihen hetkeen, jolloin oli lauluun tutustunut.
Tätä seuranneessa haastattelussa kävi ilmi, että koehenkilö oli kolmetoistavuotiaana,
eli kuusi vuotta ennen laulun laulamista odotellut linja-autoa Oulun
kaupunginkirjastossa. Aikaa kuluttaakseen hän selaili kirjoja, joista yksi oli
laulukirja nimeltään Musiikin vaiheet. Koehenkilö ei ollut koskaan kuullut
laulua, eikä hän tuohon aikaan tuntenut kyseisiä nuotteja tai osannut vanhaa
englanninkielistä tekstiä. Pianoa hän kuitenkin osasi soittaa. Laulu oli
tallentunut tytön kirjaa selatessa hänen mieleensä niin hyvin, että hän pystyi
hypnoosissa sen muistamaan ja vieläpä laulamaan.
Michael Newton (1994/2004) kertoo
kirjassaan, miten hän on selvittänyt hypnoosin avulla, mitä ihmiselle tapahtuu
kuoleman jälkeen ja ennen seuraavaa jälleensyntymistä. Hän näyttää toimineen
uskon pohjalta eikä varonut johdattelevia kysymyksiä. Hän luotti saamansa
tiedon totuudellisuuteen, kuten ilmenee seuraavasta lainauksesta:
Hypnotisoidut henkilöt kertovat,
että heidän alitajunnassaan näkemänsä kuvat ja kuulemansa keskustelut ovat
todentarkkoja. He eivät kykene valehtelemaan vastauksia kysymyksiin, mutta he
saattavat toisinaan tulkita alitajuntansa sisältöä väärin, aivan kuten silloin
tällöin tapahtuu valveilla ollessammekin. Hypnotisoidun on vaikea kertoa
asioita, joita hän ei pidä totena.
Tuo voi pääosin pitää paikkansa,
mutta paljon suuremman erehtymisvaaran aiheuttavat johdattelevat kysymykset.
Newton ei kerro tekemistään tarkistuksista, vaan näyttää luottaneen omaan
arviointiinsa kertomusten totuudellisuudesta:
Opin jo varhain tekemään
ristikkäistutkimusta enkä ole havainnut minkäänlaisia merkkejä siitä, että
yksikään asiakkaistani olisi sepitellyt tarinoita vain miellyttääkseen minua.
Hypnotisoijan pitää kuitenkin olla
äärimmäisen tarkkana, että hän ei suggeroi koehenkilöä kertomaan toivomiaan
muistikuvia. Itse en pidä mitään hypnoosilla saatua tietoa totena ennen
kuin se on varmistettu menneisyydestä löydettyjen tosiasioiden avulla. Useimmat
regressioteraputit näyttävät olettavan, että saadut tiedot ovat tosia eivätkä
he pyri tarkistamaan niitä. Hypnoosilla esiin saadut kertomukset ovat myös
harvoin tarkistettavissa ja todettavissa aidosti selittämättömäksi oikeaksi
tiedoksi.
Todistusvoimaisia
tapauksia
Todistusvoimaisten
jälleensyntymismuistojen tarkistaminen kenttätutkimuksella on työlästä. Näiden
muistojen ylivoimainen enemmistö vie vähäväkisten ihmisten elämän
arkipäiväisiin tapahtumiin, joiden tarkistaminen historiallisista lähteistä on
mahdotonta. Historiallisia merkkihenkilöitä on ollut suhteessa suureen yleisöön
erittäin vähän, joten sellaisen elämän löytyminen on lähinnä epäilyksiä
herättävää. Merkkihenkilöiden lähellä eläneitä ihmisiä kuitenkin on jo paljon
enemmän. Tarkistusten tekemistä hankaloittaa lisäksi se, että lähes aina
joudutaan matkustamaan pitkien etäisyyksien päähän.
Australialainen tutkijaryhmä on tutkinut
tarkasti tapauksia, joita he saivat esiin hypnoosissa. Aikaisemmin oli
katsottavissa neljän videon sarja, jossa kolme videota kertoi erittäin
tarkoista muistikuvista. Sarjan neljännessä videossa koehenkilön etukäteen
Australiassa piirtämä luonnos tietyn kiven satunnaiskuvioista Britanniassa
osoittautui oikeaksi. Koehenkilö ensinnäkin löysi sen kiven ohuen maakerroksen
alta ja puhdistamisen jälkeen kuviot saatiin näkyviin ja ne osoittautuivat
piirroksen mukaisiksi. Valitettavasti pitkät videot eivät enää ole
katsottavissa, mutta lyhyitä pätkiä ja paljon muuta tietoa on löydettävissä
ryhmän sivustolla linkissä (4).
Ruotsalainen Jörgen Sundvall on
2010-luvulla suggeroinut asiakkaitaan kevyen hypnoosin omaiseen tilaan ja
tehnyt taannutuksia aikaisempiin elämiin. Hänen koehenkilönsä saivat
tehtäväkseen piirtää mahdollisimman paljon kuvia näkemästään heti tullessaan
normaalitilaan. Monta koehenkilöä osasi kuvailla entisen elämänsä paikkakunnan
ja jopa nimen niin hyvin, että se löytyi kartalta ja sinne matkustettiin
tarkistamaan ympäristöä. Koehenkilöt olivat silminnähden hämmästyneitä ja
liikuttuneita kulkiessaan aikaisemman elämänsä ympäristöissä. He myös osasivat
suunnistaa oikeisiin kohteisiin.
Sundvallin
videot ovat vakuuttavimmillaan silloin, kun niiden piirroksissa on
yksityiskohtia, jotka ovat ennen olleet olemassa, mutta muutostöiden takia
hävinneet tai muuttuneet. Videoissa on toisinaan heikko tekninen taso –
merkillisiä katkoskohtia ja äänen vaihteluita. Hänen YouTube-kanavansa on
linkissä (5).
Henrik
Van Der Kwast julkaisee YouTube-kanavallaan kaksi mielestäni vakuuttavinta
Jörgen Sundvallin suggeroimaa tapausta, joista mielestäni paras on linkissä
(6).
Hypnoterapeutti
Arnall Bloxham teki Etelä-Walesissa taannutusta menneisiin elämiin
vuosikymmenien ajan 1950-luvun tienoilla. Hän keräsi arkistoonsa 400
mielenkiintoisimman elämän nauhoitukset. Televisiotoimittaja Jeffrey Iverson (1976/1977) ryhtyi avustajansa kanssa
tarkistamaan Bloxhamin asiakkaiden hypnoosissa antamia tietoja.
Hänen kirjassaan käsitellään näistä kymmenkunta melko perusteellisesti,
nauhoilta purettujen keskustelujen ja niiden pohjalta tehtyjen historiallisten
tarkistusten esittelyillä. Iverson käytti hyväkseen professoritasoisten
historiantutkijoiden tietoja haastattelemalla heitä ja esittelemällä nauhojen
aineistoja heille.
Yhdellä naispuolisella koehenkilöllä tuli
esiin peräti kuusi entistä elämää, joita hän kuvasi erittäin elävästi. Hänen
persoonallisuutensa, äänensä ja puhetyylinsä muuttui ja hän kertoi asioita
ikään kuin niitä parhaillaan eläen. Yksikään näistä persoonallisuuksista ei
ollut mainittava merkkihenkilö, vaan muutamat olivat historiasta löytyvien
henkilöiden palvelijoita tai muuten läheisiä. Yksi oli nunna Yhdysvalloissa.
Nämä elämät ajoittuivat vuosivälille 286-1920 (kirjan sivut 27-135).
Tarkistuksissa suunnilleen kaikki tarkistettavissa oleva osoittautui paikkansa
pitäväksi. Historialliset lähteet ovat aina jonkin verran epävarmoja, joten
myös lähteiden tiedoista eriävät tiedot voivat toisinaan pitää paikkansa.
Bloxham uskoi täysin jälleensyntymiseen
eikä katsonut tarpeelliseksi tarkistella asiakkaiden kertomuksia. Sivulla 194
Iverson kirjoittaa:
Vasta silloin tajusin,
ettei hän kaikkina niinä kuukausina, joina olin säännöllisesti käynyt hänen
luonaan, ollut osoittanut minkäänlaista uteliaisuutta taantumia koskevia
historiallisia tutkimuksia kohtaan – hänen mieleensä ei ollut juolahtanutkaan
etteivät historiankirjat vahvistaisi hänen nauhoitustensa aitoutta. Arnall
Bloxhamin usko taantumiin, samoin kuin hänen uskonsa reinkarnaatioon, oli
ehdoton.
Myös Suomessa on ainakin yksi
mielenkiintoinen hypnoosissa esiin tullut tapaus, "Suden haju". Siinä nuori nainen
odottamatta alkoi puhua selkeätä venäjän kieltä, vaikka ei ollut opiskellut
sitä. Hän eli kasakan hurjaa elämää 1800-luvulla Ukrainan Donbassissa ja
kuvaili sitä monipuolisesti ja tarkasti.
Menneiden elämien regressioterapia
Menneiden elämien regressioterapiaa tai ehkä mieluummin mielikuvaterapiaa käytetään helpottamaan ja jopa poistamaan selittämättömiä pelkoja ja masennustiloja. Heli Sarre (1999) on vuosikymmenet toiminut regressioterapeuttina ja kirjoittanut aiheesta erinomaisen kirjan. Hän ei kerro pyrkineensä tarkistamaan hypnoosi-istunnoissa saatuja tietoja vaan toteaa kirjansa sivulla 172 näin:
Kysymys menneistä elämistä ja niiden todenperäisyydestä jää filosofiseksi ja uskonnolliseksi kannanotoksi, kunnes tieteellinen tutkimus mahdollisesti pystyy antamaan lopullisen vastauksen.
Sarre kertoo kirjassaan useita kymmeniä esimerkkejä hypnoosissa esiin tulleista mahdollisista menneistä elämistä. Asiakkaat kokivat dramaattisia tapahtumia, niitä sillä hetkellä läpi eläen. Monet kuolivat väkivallan uhreina ja myös he itse tekivät väkivaltaisia tekoja. He kokivat saavansa entisistä elämistään ymmärrystä nykyiseen tilanteeseensa. Ymmärryksen mukana ja tapahtumia muistaen heidän vaikeuksiinsa usein tuli helpotusta. Väkivaltaisetkaan muistot eivät kuitenkaan aina tuoneet täydellistä helpotusta heille, vaan asiat jäivät pitempiaikaisesti työstettäviksi.
Sarre antaa neljä mahdollista selitystä menneiden elämien mielikuville (s. 172-182):
Symbolinen selitys. Menneiden elämien "symbolisen"
selityksen mukaan alitajuinen mieli luo symbolikielen ongelmien ja traumojen
käsittelemiseksi ja synnyttää todellisen tuntuisia draamoja pystyäkseen
selviytymään erilaisista vaikeuksista ja ongelmista.
Mytologinen selitys. Mytologinen selitys menneille elämille perustuu
havaintoon, että samoin kuin jokainen kulttuuri luo omat myyttinsä, jotka
antavat merkityksen yhteisön elämälle, myös jokainen yksilö luo oman
henkilökohtaisen myytistönsä, jota hän ei mahdollisesti tiedosta.
Sivupersoonaselitys. Kolmannen selityksen mukaan menneet elämät ovat itse asiassa "sivupersoonia", joita "terve ja joustava ihminen" pystyy tuottamaan hypnoosissa.
Esoteerinen selitys. Neljäs selitys, jota tässä nimitetään
"esoteeriseksi", on se, että menneet elämät ovat todellisia: että
yksilö on elänyt lukuisia elämiä ennen nykyistä elämäänsä ja tämän elämän
jälkeen syntyy uudelleen, todennäköisesti vielä lukuisia kertoja.
YouTubesta löytyy runsaasti videoita haulla 'past lives regression'. Itseeni teki vahvan vaikutuksen Brian Weissin kertomus siitä, miten yksi potilas muutti hänen skeptiseen akateemiseen psykiatriaan perustuneen elämänsä suunnan. Kertomus on lyhyenä linkin (7) videolla ja yksityiskohtaisempana linkin (8) videolla. Nuori potilas Catherine osoitti selvänäkijän kykyjä kertoessaan Weissin elämästä tarkkoja henkilökohtaisia yksityiskohtia, joita hänen oli mahdotonta tietää heidän istuntojensa perusteella. Lisäksi Weiss hämmästyi, kun Catherinen hankalat oireet hävisivät varsin nopeasti.
Catherine kertoi Weissille paljon tietoja olosuhteista kuolemanrajan takana ja ihmisen kehityksestä jälleensyntyvänä olentona. Katselemieni videoiden perusteella Weiss uskoi täysin kaiken Catherinen kertoman aitoina menneinä eläminä eikä pyrkinyt tarkistelemaan tietoja. Videoilla esitettyjen ajatusten myöhemmän kehityksen perusteella ja niiden suuresta määrästä päätellen Weiss on merkittävä tekijä uushenkisyyden alueella.
Laitanpa vielä lopuksi lainauksen Stevensonin mielipiteestä linkissä (2):
Must we then conclude that because nearly all hypnotically induced "previous lives" are manifestly bogus, these hypnotherapists do not help their patients? Certainly not. Many of them, perhaps most of them, are probably good psychotherapists capable of mobilizing the nonspecific factors in psychotherapy. Their mistake is the fallacy of attributing the patient's improvement to the particular technique adopted.
Lähdekirjallisuutta
Jeffrey Iverson (1976/1977): Oletko elänyt monta elämää? Kustannusosakeyhtiö
Tammi, Helsinki 1977. 200 sivua. Alkuteos: More Lives Than One?
Reima Kampman (1975): Kuka minä olen?
Gummerus, Jyväskylä. 203 sivua.
Michael Newton (1994/2004): Sielujen
matka. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi. 315 sivua.
Heli Sarre (1999): Kuka olit ennen?
Hermiakirjat. 270 sivua.
Linkit
1. Ian Stevenson: Concerns about Hypnotic Regression
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/resources/concerns-about-hypnotic-regression/
2. Ian Stevenson (1994): A Case of the
Psychotherapist's Fallacy: Hypnotic Regression to "Previous
Lives". American Journal of Clinical Hypnosis. Volume 36,
pages 188-193, 1994.
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/wp-content/uploads/sites/360/2016/12/STE40.pdf
3. Jussi Turunen
(2013): Minä ja muut minät – psykiatri Reima Kampmanin sivupersoonatutkimukset.
Pro gradu – tutkielma, Oulun yliopisto 29.5.2013. 101 sivua.
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201309171698.pdf
4. Australialaisen ryhmän tutkimuksia
http://www.aramaiglobal.org/research.html
5. Jörgen Sundvallin YouTube-kanava
https://www.youtube.com/channel/UCOdEpQNjV-n7cfAVWK5E9bw
6. Tidigare Liv (Jörgen Sundvall) 2
https://www.youtube.com/watch?v=Tf-HHkMykP0
7. Dr.
Brian Weiss on the Patient Who Made Him Believe in Past Lives | The Oprah
Winfrey Show | OWN
https://www.youtube.com/watch?v=WMlLoPYwZ5w
8. Many
Lives Many Master by Dr. Brian L. Weiss
https://www.youtube.com/watch?v=JJFtY4aqIJw
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti