Onko parapsykologialle tarvetta?

Toisinaan näkee sanottavan, että parapsykologiaa ei tarvita, koska perinteiset tieteet kyllä hoitavat kaiken tarvittavan tutkimisen. Mitenkähän asian laita tarkemmin ajatellen on?


Selittämättömiä kokemuksia

Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet nähneensä unia, jotka ovat ennakoineet jotakin tulevaa, ennalta arvaamatonta tapahtumaa niin yksityiskohtaisesti, että se ei käytännössä ole voinut olla sattumaa. Samoin lukemattomat ihmiset uskovat olleensa telepaattisessa yhteydessä johonkin toiseen ihmiseen, usein toistuvastikin. Myös monet ovat kertoneet nähneensä läheisen ihmisen enemmän tai vähemmän täydellisenä hahmona lähellään suunnilleen sillä hetkellä, kun tämä on ennalta arvaamatta kuollut tai loukkaantunut jossakin kauempana.

Kuolemantapausten yhteydessä kerrotaan joko kuolinhuoneessa tai kauempana kuolinaikaan tapahtuneen selittämättömiä ilmiöitä kuten esineiden liikkumisia tai rikkoutumisia, kellojen pysähtymisiä ja taulujen putoamisia. Joidenkin ihmisten ympärillä on kerrottu tapahtuneen rajujakin aineellisia ilmiöitä ilman, että näitä ns. keskushenkilöitä tai ketään muutakaan olisi saatu kiinni ilmiöiden tahallisesta aiheuttamisesta. Joissakin taloissa kerrotaan pitkällä ajalla tapahtuneen esineiden liikkumisia ja niissä on myös voitu nähdä erilaisia ihmishahmoja kulkemassa.

Hyvin monet ihmiset ovat kertoneet nähneensä tai muuten aistineensa, mitä jossakin kaukana on samoihin aikoihin tapahtunut. On paljon kertomuksia siitä, miten joku outoon paikkaan tullessaan on tuntenutkin tienoon niin tarkkaan, että on osannut suunnistaa siellä oikein, toisinaan myös ihmetellen mitä oikeasti tapahtuneita muutoksia ympäristössä on tapahtunut. Monet lapset ovat heti puhumaan opittuaan kertoneet eläneensä jossakin muualla, joskus antaen niin tarkkoja tietoja, että kyseisen kuolleen henkilön asuinpaikka on löydetty kuvausten perusteella. Sydänpysähdyksestä elvytetyt ovat joskus kertoneet tehneensä tajuttomuutensa aikana sellaisia paikkansa pitäviä havaintoja, joita he eivät olisi siinä maatessaan mitenkään voineet tehdä.

Mitkähän perinteiset tieteenalat olisivat kiinnostuneita tällaisista kertomuksista?


Folkloristiikka

Folkloristiikka on kiinnostunut kansan keskuudessa esiintyvistä tarinoista ja keräilee ja tutkii niitä. Olenkin jo käsitellyt parapsykologian ja folkloristiikan suhteita toisaalla täällä. Folkloristit näyttävät olevan kiinnostuneita tarinoista pelkkinä tarinoina eikä kertomusten totuusarvo kiinnosta ollenkaan. Lähtöoletuksena on, että kaikki "yliluonnolliset memoraatit" ovat pelkästään mielikuvituksen tuotetta. Jos samassa "elämyksessä" on ollut mukana useampia henkilöitä, niin vain yhtä haastatellaan, koska siten saadaan paras mahdollinen folkloristinen tutkimustulos.

Folkloristien ammatillinen pätevyys tuskin useinkaan riittäisi kertomusten totuusarvon arviointiin. Ulkopuolisena kuitenkin hiukan ihmetyttää, että kun koettu todellisuus toisinaan muuntuu
mielikuvituksellisiksi memoraateiksi, niin sen prosessin mekanismit eivät näytä olevan tutkimuskohteena mielenkiintoisia. Yhteenvetona voidaan todeta, että folkloristiikasta ei ole apua mahdollisten aitojen psi-kokemusten tutkimuksessa, vaan aidot tapaukset hautautuvat kaiken, osittain todella mielikuvituksellisen folkloristiikan aineiston sekaan.


Psykologia ja psykiatria

Psykologien ja psykiatrien suhtautumisesta psi-ilmiöihin olen jo kirjoittanut toisaalla täällä. Ihmisten harha-aistimukset ovat hyvin yleisiä ja psykologit etsivät niille selityksiä. Psykiatrit ja lääketiede puolestaan etsivät niille parannuskeinoja parhaansa mukaan. Suhteellisen harvinaiset aidot psi-ilmiöt ja toisaalta mielen aidot harhat ovat muodollisesti samanlaisia, joten ainoa erotuskeino on tarkistaa, kuvaavatko kokemukset todellisia tapahtumia riittävän yksityiskohtaisesti vai ovatko ne vain sisäsyntyisiä.

Psykologian ja psykiatrian lähtökohtana on, että kaikki harha-aistimukset aiheutuvat psykologisista, kemiallisista ja neurologisista syistä, joten mitään tarvetta tarkistuksiin ei ole. Akateemisissa piireissä lisäksi varotaan visusti leimautumista, mistä syystä tarkistuksiin ei myöskään haluta lähteä kiinnostuksesta huolimatta, tai ainakaan myönteisistä tuloksista ei uskalleta kertoa julkisesti.

Muista kuin mahdollisista psi-ilmiöistä aiheutuvia psykologisia prosesseja kyllä tutkitaan tarkasti. Tuloksille on käyttöä esimerkiksi oikeudenkäynneissä todistajien lausuntojen luotettavuuden arvioinnissa.


Fysiikka

Fyysikot tutkivat aineellisen maailman luonnonlakeja, joista onkin saatu luoduksi erittäin hyvin toimiva maailmankuva. Varmaankin useimmat tutkijat ovat omaksuneet skeptikoiden esittämän ajatuksen, että luonnonlait tunnetaan jo niin hyvin, että psi-ilmiöt eivät enää mahdu mihinkään tyhjään paikkaan, joten sellaiset ilmiöt ovat mahdottomia. Joka tapauksessa fyysikoilla ei ole mitään mielenkiintoa tutkia epämääräisiltä tuntuvia psi-väitteitä, kun selväpiirteisempiäkin tutkimusmahdollisuuksia on riittämiin ja rahoituskin järjestyy.


Neurologia

Neurologien tutkimukset ovat tuoneet esiin mahtavat määrät tietoa keskushermoston toimintamekanismeista. Tulokset ovat osoittaneet, että aivojen kunnon ja ihmisen tajunnan välillä on todella kiinteä yhteys. On hyvin ymmärrettävää, että monet tutkijat ovat sitä mieltä, että minkäänlaista tajuntaa ei voi olla olemassa aivojen ulkopuolella. Tästä lähtökohdasta he hylkäävät kaikki muuhun viittaavat havainnot suoralta kädeltä niiden "mahdottomuuden" vuoksi.
Tarkkaan ajatellen neurologian hyvin toimivilla hypoteeseilla ei kuitenkaan voida sulkea pois aivojen ulkopuolisen tajunnan mahdollisuutta.

Usein olen ihmetellyt, miksi netissä on niin vähän vesipäätä eli hydrokefalusta koskevia tutkimuksia. Luulisi olevan hyvin mielenkiintoista selvittää, miten aivotoiminta on muotoutunut vaikeimmissa luotettavasti raportoiduissa tapauksissa, kun jotkut – tosin harvalukuiset – potilaat ovat tulleet melko hyvin toimeen alle puolella aivomassalla. Samoin pitäisi mielestäni erikoiskykyjä eli ns. savant-ihmisiä tutkia enemmän, koska näyttää siltä, että heidän muistamiskykynsä ylittää runsaasti nykyisten muistiteorioiden sallimat rajat, samoin kun heidän päässälaskutaitonsa vaikuttaa aivan käsittämättömältä.


Parapsykologia

Parapsykologian tutkimus lähti aikanaan liikkeelle spontaanihavainnoista, joita alettiin järjestelmällisesti kerätä ja tutkia. Society for Psychical Researchin alkuaikoina tarkistettiin suuret määrät spontaanitapauksia erittäin tarkasti yksityiskohtien paikkansapitävyyden suhteen ja koottiin julkaisuiksi, jotka valitettavasti ovat jääneet suurelta yleisöltä melko lailla unholaan. Todellinen klassikko on laaja kirja Edmund Gurney, Frederic William Henry Myers, Frank Podmore: "Phantasms of the living", jota vielä on rajoitetusti saatavissa näköispainoksena (http://www.amazon.com/Phantasms-living-Edmund-Gurney/dp/1177705540/ref=sr_1_fkmr1_3?s=books&ie=UTF8&qid=1346017893&sr=1-3-fkmr1&keywords=parapsychology+podmore).

Koska pian todettiin, että pelkällä spontaanitapausten tutkimisella ei voida päästä riittävän pitkälle tieteellisessä mielessä, niin ryhdyttiin kokeelliseen tutkimukseen. Kokeiden avulla päästiin nykyiseen parapsykologian tilanteeseen, jossa todetaan, että suurilla koesarjoilla saadaan valikoimattomilta koehenkilöiltä heikko psi-vaikutus esiin ja on löydetty löysiä lakeja, joita psi-ilmiöt noudattavat.

Parapsykologia on nykyisin jakautunut niin moniin osa-alueisiin, että yksikään parapsykologi ei pysty hallitsemaan niitä kaikkia. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa mikro-psi-kokeet tietokoneilla ja muilla elektronisilla laitteilla, ESP-kokeet lukemattomin erilaisin koejärjestelyin, psykokinesiakokeet, meediotutkimus ja spontaanitapausten tutkimus mukaan lukien poltergeistit, kuolemanrajakokemukset ja jälleensyntymiskokemukset. Kuitenkin tutkimus kaikilla näillä alueilla on mielekästä ja valottaa psi-ilmiöiden eri puolia.

Parapsykologian tutkimusta ei voida täysimääräisesti toteuttaa ilman muiden tieteiden apua. Psykologiaa ja tilastotiedettä tarvitaan koejärjestelyiden suunnittelussa ja tulosten tulkinnassa, fysiikkaa ja tekniikkaa koelaitteiden rakentamisessa ja käytössä. Myös fysiologian ja neurologian tuntemusta tarvitaan koelaitteiden käytössä. Jopa taikureita tarvitaan koehenkilöiden vilppimahdollisuuksien poistamisessa, ja heitä on monissa tapauksissa käytettykin.

Olen toisinaan nähnyt sanottavan, että parapsykologia on väistämättä taantuva tiede, koska sen mahdollinen toiminta-alue koko ajan supistuu. Perusteluna tälle ajatukselle on se, että tiedon ja varsinkin psykologisen tiedon lisääntyessä yhä useampi ilmiö saa tieteellisen selityksen, jolloin parapsykologialle jää yhä vähemmän toiminta-aluetta. Esimerkeiksi on otettu tapauksia historian varrelta, jolloin alun perin paranormaalina pidetty asia on tullut perinteisten tutkimusalojen piiriin ja todettu normaaliksi.

Mielestäni historia on tähän mennessä opettanut, että todellisuus ei ole suljettu järjestelmä eikä sen rajoista ole mitään tietoa. Tiedon lisääntyessä rajapinta tunnetun ja tuntemattoman välillä kasvaa, joten myös parapsykologialle avautuu yhä enemmän uusia mahdollisuuksia tutkimukseen ja kysymyksenasetteluun. Lisäksi psi-ilmiöiden havainnot ovat niin vahvasti selittämättömiä, että valtavirran tieteiden avulla ei ole mitään mahdollisuuksia selittää niitä tällä tietoa.

Vaikka parapsykologia on riippuvainen muiden tieteiden kehityksestä, niin muut tieteet eivät voi korvata sitä. Tieteen valtavirrassa keskitytään sen omiin tärkeisiin tutkimusalueisiin ja jätetään mahdolliset psi-vaikutukseen viittaavat ilmiöt huomioon ottamatta. Parapsykologia on ainoa tiede, joka keskittyy psi-ilmiöiden esiintymisen ja luonteen tutkimiseen. Ilman parapsykologiaa monet maailmankuvan kannalta erittäin tärkeät asiat jäisivät tutkimatta, joten parapsykologialle todellakin on tarvetta.