Mitä itse uskon?

Taivutettuja metalliliuskoja omista kokeistani.


Päivitetty 22.1.2022

Luultavasti moni on ihmetellyt tätä blogia lukiessaan, että mitä minä itse uskon. Tai sitten hän on olettanut uskomisestani sellaista, mikä ei vastaa todellisuutta. Minua on nimitetty sekä huuhariksi että skeptikoksi. Tässä yritän parhaani mukaan kertoa, miten itse näen tämän uskomiseni.


Miten tähän on tultu

Muistan jo pikkupojasta lähtien olleeni hyvin utelias maailmankuvan suhteen. Halusin oppia ja tietää mahdollisimman paljon. Tiede kiinnosti minua, koska tieteen edustajat ilmeisesti tiesivät paljon asioita. Kansakoulu- ja oppikouluiässä luin laajasti mitä tahansa käsiin sattuvaa ja halusin oppia ulkomaiden kieliä. Aikakauslehdistä luin myös hiukan pelottaviakin juttuja "yliluonnollisista" asioista ja kuuntelin hartaasti setäni kertomia kokemuksia kummitustalosta. Kokemattomana uskoin kaiken sellaisenaan.

Vasta opiskeluaikana aloin vähitellen heräillä huomaamaan, että tiedekään ei sentään tiedä ihan kaikkea mahdollista. Kiinnostukseni "yliluonnollisista" ja henkisistä asioista jatkui, ja aloin opiskelun lomassa käydä Helsingissä Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran ja teosofien yleisötilaisuuksissa. Tapasin myös muita henkisten asioiden harrastajia ja kuulin heidän kertovan spontaaneista yliluonnollisina pitämistään kokemuksista. Kuuntelin innolla selvänäkijöiden ja meedioiden kertomuksia ja esityksiä kyvyistään. Ihastuin kovasti teosofien kauniiseen ja loogiseen maailmankuvaan, joka mielestäni tarjosi mahdollisuuden oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ihmisten kesken.

Rakensin maailmankuvaani luonnontieteelliseltä pohjalta ja halusin kovasti tietää, onko psi-ilmiöitä todella olemassa vai ei. Yritin löytää mahdollisimman vahvaa näyttöä asian ratkaisemiseksi. Tiedonhalussani vertailin ja tarkistelin kuulemiani asioita, mikä johti moniin toisinaan tuskallisiinkin pettymyksiin. Selvänäkijät ja meediot erehtyivät usein. Monet henkisten asioiden harrastajien kertomukset kokemuksistaan osoittautuivat vahvasti liioitelluiksi ja väärin tulkituiksi. Päinvastaisista vakuutteluista huolimatta teosofiakin osoittautui lähinnä uskonnoksi, jonka tunnustajat seurasivat auktoriteettejaan kritiikittömästi.

Vaikka spontaanitapausten kokijoiden kertomukset tarkistuksissa useimmiten kutistuivatkin olemattomiin, niin aina ei sentään niin käynyt. Monet hyvin konkreettiset ja selvät tapaukset kestivät tarkistelun ja niiden totuudenmukaisuus vain vahvistui siitä. Opiskeluaikana tapahtui kolme maailmankuvani kannalta tärkeätä asiaa: luin vihjeestä psykiatri C. G. Jungin toimitetun omaelämäkerran, löysin itse J. Krishnamurtin kirjat ja paraseuran silloisesta kirjastosta löysin parapsykologian vertaisarvioidut aikakauslehdet.

Työelämässä ollessani jatkoin harrastuksiani entiseen malliin, ja osasta löydöistäni olen kertonut täällä blogissa. Internet on tuonut mukanaan vallankumouksen tiedonhankinnan helppoudessa, mutta oikeat kultajyvät on aina kaivettava esiin työläästi valtaisan tietokuonan seasta.


No mitä sitten uskon?

Jossain määrin hajanaisena persoonallisuutena en itsekään aina tiedä mitä uskon. Toisinaan uskon enemmän ja toisinaan vähemmän. Arkielämän pyörityksessä psi-ilmiöt usein ovat jääneet pitkäksi aikaa taka-alalle. Olen vuosikymmenien kuluessa tutustunut ja jopa ollut itse mukana aika tavalla uskomattomissa asioissa. Kun kerron niistä, niin yleensä samalla menetän uskottavuuteni. Toisinaan joudun kertailemaan arkistojani palauttaakseni asioita elävämmin mieleen. Joka tapauksessa voin luottaa siihen, että tuoreeltaan tekemäni lyhyet muistiinpanot pitävät paikkansa enkä ole pelkkien muisteluiden varassa.

Laajan parapsykologian tutkimukseen tutustumisen ja omien kokemusten pohjalta olen täysin vakuuttunut, että psi-ilmiöitä todella on olemassa. Parapsykologian tieteellisen tutkimuksen yli 130 vuoden aikana tuottama kokonaiskuva on niin tukevalla pohjalla, että se mielestäni varmistaa psi-ilmiöiden olemassaolon.  Adrian Parker ja Göran Brusewitz (2003, linkki 1) ovat tehneet laajan yhteenvedon tästä näytöstä. Mutta miten näiden ilmiöiden perimmäisiä syitä ja mekanismeja olisi tulkittava – se onkin sitten jo paljon hankalampi juttu.

Mielestäni tulkintojen pitäisi aina perustua hyvin varmennettuihin ja monipuolisiin aineistoihin, joita käsitellään tieteen menetelmillä ja pätevää logiikkaa soveltaen. Pelkät filosofiat ja teoriat ilman käytännön näyttöä tuskin johtavat merkittäviin tuloksiin parapsykologian alalla. Jos jollekin asialle ei ole kunnollista näyttöä, niin pyrin jättämään sen aidosti avoimeksi ja jätän sen 'korvan taakse', odottelemaan mahdollista lisävalaistusta. 'Kunnollinen näyttö' on tietenkin pitkälti henkilökohtainen tulkintakysymys.

Psi-ilmiöiden selityksenä usein käytetty kvanttimekaniikka ei mielestäni riitä kuin enintään osaselitykseksi nykyisin käytettävissä olevalla tiedon tasolla. Voimalliset poltergeist-tyyppiset makroilmiöt ja jopa yli vuosikymmenen jälkeen toteutuvat ennusunet tuskin voivat selittyä pelkästään kvanteilla. Jonkinlaiset lisäulottuvuudet ja ilman aikaa toimiva henkimaailma ovat hyvin houkuttelevia ja selitysvoimaisia hypoteeseja, mutta niihin uskovat jättävät usein olennaisia asioita huomioon ottamatta. Henkimaailmasta on toistaiseksi saatu eri teitä niin katkelmallista ja osittain ristiriitaista tietoa, että olen jättänyt sen olemassaolon avoimeksi, ainakin siinä muodossa, missä se yleensä esitetään.

Teosofia ja spiritualismi ovat monille harrastajilleen uskontoja. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että pitäisin niitä tavallisina uskontoina. Liikkeissä on mukana monia psi-ilmiöiden kokijoita, luonnontieteitä ymmärtäviä ja myös sellaisia ihmisiä, jotka liikkuvat merkillisissä tajunnantiloissa, joita ei pidä väheksyä.


Miten tästä eteenpäin?

On olemassa suuri joukko kokemus- ja tapahtumatyyppejä, jotka omalta osaltaan viittaavat psi:n olemassa oloon ja sen ominaisuuksiin. Spontaanitapaukset, esimerkiksi jälleensyntymismuistot, kuolemanrajakokemukset, kuolinvuodetapahtumat, kriisiapparitiot ja synkronisiteetit tuottavat usein sellaista selittämätöntä tietoa, jota psykologit ja skeptikot eivät pysty selittämään. Parapsykologian tutkijat ovat kokeissaan tuoneet esille perinteisiä psi:n osa-alueita. Monet meedioviestit viittaavat siihen, että ihmisessä on paljon sellaista henkisyyttä, mitä nykytiede ei osaa tulkita uskottavasti. Fysikaaliset ilmiöt kuten esimerkiksi metallintaivutus ja apportit täydentävät kuvaa.

Olemme kuitenkin parapsykologian tutkimuksessa niin alkuvaiheissa, että eteenpäin meneminen vaatii paljon lisätietoa ja sen hienovaraista tulkitsemista. Tarvitaan uusia mielikuvia työkaluiksi, joilla edellä kuvattu haja-aineisto saadaan paremmin hallintaan. Uskon, että tällainen synteesi vielä joskus hamassa tulevaisuudessa on mahdollista saavuttaa.

C. G. Jungilla oli hyvä yritys ymmärtää näitä hankalia asioita tieteelliseltä pohjalta. Hän toi pioneerina tärkeitä asioita esiin, mutta pääsi kuitenkin vain jonkin verran eteenpäin. Jungin tarjoamat mielikuvat ovat usein kovin vaikeaselkoisia ja hänen teksteissään on siellä täällä merkillisiä huonosti harkittuja lausahduksia, joten eipä ole ihme, että hän on valitettavan suuressa määrässä jäänyt unohduksiin.

Jung kävi itse läpi jonkinlaisen psykoosin, mutta selvisi siitä takaisin arkielämään. Hän joutui pakonomaisesti käymään läpi ihmiskunnan psykologista historiaa. Olin hetken kirjeenvaihdossa erään selvänäkijän kanssa, joka antoi vakuuttavan kuvan itsestään ja kyvyistään. Myös hän näytti askartelevan erikoisten, maantieteellisiin paikkoihin liittyvien historiallisten asioiden parissa. Tällaiset havainnot viittaavat mielestäni siihen, että ihmiskunnalla on jonkinlainen merkillinen, piilossa tapahtuva henkinen kehitys taustallaan.

Kaikki jossakin määrin tuntemani selvänäkijät ja meediot elävät arkielämän lisäksi jonkinlaisessa psi-maailmassa. Heillä ei useimmiten ole alkeellistakaan käsitystä tieteen menetelmistä eikä fysikaalisesta maailmasta ja siinä vallitsevista luonnonlaeista. Psyykikon psi-maailma on luonnontieteilijälle käsittämätön. Tavallaan on uskomatonta, että näin erilaiset maailmat voivat jatkuvasti elää rinnakkain ja kuitenkin pysyä niin erillään toisistaan.

Olen tullut siihen käsitykseen, että kaikki psi-ilmiöitä ja henkimaailmaa koskevat nykyiset mielikuvat ovat liian karkeita. Ne ovat niin karkeita, että ne ovat erotuskyvyttömyydessään suorastaan harhaanjohtavia. Ehkä niissä asioissa eteenpäin pääsemiseen tarvitaan Jungin kaltaisia lahjakkaita tieteen edustajia, joilla on omaa kokemusta sieltä toisesta maailmasta. Heillä on mahdollisuus paremmin ymmärtää sekä aineellisen maailman että psi-maailman lakeja. Valitettavasti valtavirran tieteen edustajien kokemat ohimenevät psykoosit eivät näytä auttavan tällaista ymmärtämistä, vaan tarvitaan erikoislahjakkuuksia, parapsykologian 'Einsteineja'.

Psykoosit ovat tietenkin useimmiten niin vakavia häiriöitä, että niihin ei pidä suhtautua kevyesti. Olen kirjoittanut parapsykologiasta ja mielenterveydestä enemmän juttua toisaalla täällä.


Linkki

1. Adrian Parker and Göran Brusewitz (2003): A Compendium of the Evidence for Psi.
European Journal of Parapsychology, 2003, 18, 29-48.
http://ejp.wyrdwise.com/EJP%20v18.pdf