Enfieldin poltergeist

Ilmiöt esiintyivät Enfieldissä Pohjois-Lontoossa vuoden 1977 elokuusta 1978 syyskuuhun, joten kestoaika oli noin 14 kuukautta. Kaksikerroksisessa vuokratalossa asui 5-henkinen perhe: eronnut yksinhuoltaja Peggy Hodgson ja hänen neljä lastaan, Margaret 12, Janet 11, Johnny 10 ja Billy 7 vuotta. Jostakin syystä sukunimenä käytetään siellä täällä myös nimeä Harper. Netistä löytyy runsaasti videoita ja artikkeleita tapauksesta. Muun muassa kyseessä oleva talo näkyy videoilla. Tavalliseen tapaan kertomusten yksityiskohdissa esiintyy niin paljon hajontaa, että mihinkään yksittäiseen tietoon ei voi luottaa ilman lisätarkistuksia.

Tapahtumien yleiskulku

Olen parhaani mukaan yrittänyt kasata eri lähteissä annetuista tiedoista yleiskatsauksen tapahtumien kulusta, mutta tapahtumien järjestys ja yksityiskohdat voivat olla joissakin tapauksissa virheellisiä.

Ensimmäinen muistettu tapahtuma oli se, että 30. elokuuta 1977 yläkerran makuuhuoneessa nukkumaan laittautuva Janet valitti oman ja veljensä vuoteiden heilahtelusta. Alakerrassa ollut äiti riensi katsomaan ja valituksen kuultuaan kehotti Janetia olemaan höpsimättä ja lähti jatkamaan lasten jälkien siivoamista.

Seuraavana iltana tapahtui lisää. Äiti kuuli yläkerrasta rysäyksen ja lähti katsomaan, mitä ne lapset siellä touhuavat. Hän kuitenkin näki raskaan lipaston liikkuvan itsekseen kauemmas seinästä ja oven eteen ikään kuin sulkemaan tietä. Hän työnsi lipaston paikalleen, mutta se lähti uudelleen liikkeelle eikä hän heti onnistunut työntämään sitä takaisin paikalleen. Makuuhuoneen katosta alkoi kuulua koputuksia. Se oli niin pelottavaa, että koko perhe lähti naapuriin pyytämään apua. Naapurista lähtikin mies yksinään tarkistamaan tilannetta ja myös hän kertoi kuulleensa koputuksia katosta ja seinistä.

Äiti oli niin peloissaan, että kutsui poliisit paikalle. Heitä tulikin kaksi tarkistamaan tilannetta, mutta he eivät huomanneet mitään erikoista. Vasta juuri kun he olivat lähdössä pois, he huomasivat raskaan nojatuolin vähän nousevan paikaltaan ja liikkuvan runsaan metrin matkan. Toinen poliisi kirjoitti näkemästään kirjallisen lausunnon, jossa hän kertoi tarkistaneensa, että tuolia ei liikuteltu narujen avulla. Mitään rikosta ei kuitenkaan ollut havaittavissa, joten poliisit eivät voineet enempää auttaa.

Perhe pyysi seuraavaksi apua Society for Psychical Research -seuralta (SPR), mistä saapuikin paikalle kaksi tutkijaa, Maurice Grosse ja Guy Lyon Playfair. Nämä tulivat melkoisen hullunmyllyn keskelle, sillä ilmiöt alkoivat olla hyvin monipuolisia. Kuului koputuksia ja pikkuesineitä, kuten legopalikoita, kirjoja ja marmorikuulia lensi ilmassa. Lattiaan napsahtanut marmorikuula tuntui ainakin kerran kuumalta. Huonekalut liikkuivat ja kaatuilivat itsekseen ja jopa raskas sohva kaatui useita kertoja taaksepäin ja ainakin kerran eteenpäin, mikä olisi vaatinut melkoisesti voimaa. Rajuin liikkumistapaus oli kaasutakan irtoaminen seinästä ankaralla rysäyksellä.

Vettä ilmestyi yläkerran lattialle, vaikka katossa ei ollut vuotoa eikä ylhäällä kulkenut vesijohtoja. Pieniä itsestään sammuvia palonalkuja esiintyi. Ainakin kerran havaittiin, että keittiön lattialla oli tavaroita järjestettyinä kauniiseen riviin. Ikkunaverhot heiluivat ilman pienintäkään vetoa makuuhuoneessa. Lapset kertoivat, että Janet levitoi useita kertoja, mutta otetuissa valokuvissa on vaikeata erottaa levitointia siitä, että Janet vain olisi hypännyt ilmaan vuoteesta. Joissakin kuvissa hän on makuuasennossa niin tuettuna, että levitoiminen ei tule esille.

Ilmiöiden keskushenkilönä oli aivan selvästi Janet.  Hän sai eräässä vaiheessa pahoja kohtauksia, joiden aikana hän kiljui ja riehui silmittömästi niin, että hänestä jouduttiin pitämään kiinni pahempien vahinkojen välttämiseksi.

Grosse kävi keskustelua koputtajan kanssa koputuskoodilla, jossa vastausta kyllä/ei tarkoitti kaksi/yksi koputusta. Lopulta ilmiön kanssa voitiin käydä jopa sanallista keskustelua, kun Janet alkoi puhua karhealla miehen äänellä. Kyseessä piti oleman talon aikaisempi asukas, joka oli useita vuosia aikaisemmin kuollut siellä aivoverenvuotoon tuolissa istuessaan. Äidin veli kertoi nähneensä miehen istumassa tuolilla kerran, kun hän oli käymässä talossa ja yksinään. Kun hän hetkeksi sulki silmänsä, niin mies olikin uudelleen katsoessa kadonnut. Myös perheen jäsenet kertoivat joskus nähneensä ihmishahmoja.

Vaikeimmin uskottavilta tuntuvat kaksi tapausta aineen läpi kulkemisesta. Kerran toisen kerroksen makuuhuoneen ovella seisonut fyysikko pyysi Janetia siirtämään punaisen tyynyn yläkerrasta alakertaan hänen ohitseen. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan ohikulkija kertoi nähneensä punaisen tyynyn ilmestyvän tyhjästä ilmaan ja päätyvän talon katolle. Toisella kertaa Janet kertoi menneensä seinien läpi naapuritalon makuuhuoneeseen, missä hän ei ollut koskaan käynyt. Lisäksi hän kertoi jättäneensä sinne jotakin merkiksi käynnistään. Huoneen kuvaus oli hämmästyttävän tarkka ja sieltä todella löytyi yksi Hodgsonin hyllyyn kuulunut lastenkirja.

Talossa tapahtui myös selittämätöntä metallin taipumista. BBC:n kuvausyritys epäonnistui, kun videolaitteen sisällä joitakin metalliosia taipui niin, että nauhoitus pyyhkiytyi pois. Talossa taipuivat myös lusikat selittämättömällä tavalla. Kameran salaman vasta ladatut akut tyhjenivät tavalla, mitä valokuvaaja ei ollut koskaan aikaisemmin havainnut eikä myöskään sen jälkeen.

Tytöt kertoivat pelanneensa spiritismiä aakkoslaudalla ennen ilmiöiden alkamista. Playfairin mukaan nimeltä mainittu englantia osaamaton hollantilainen selvänäkijä sai tilanteen lopulta rauhoittumaan, vaikka joitakin tuntemuksia ja vähäisiä ilmiöitä jäi vielä jäljelle. Kaiken kaikkiaan noin 30 ihmisen kerrotaan havainneen mielestään selittämättömiä ilmiöitä sisällä tai ulkona.

Poltergeistille tyypilliseen tapaan monissa tilanteissa oli havaittavissa ilmiöiden takana olevan älyä, esimerkiksi silloin, kun Grosse kysyi leikkikö se ilmiö hänen kanssaan, ja samalla nurkasta lähti liikkeelle pahvilaatikko ja osui hänen otsaansa. Naapurin makuuhuoneesta löytynyt kirja oli lasten hauskoista leikeistä, mitä voi pitää älyä osoittavana huumorina.


Todisteiden luonteesta
Kirjallisia yhteenvetoja ilmiöistä on lähteissä (1)-(4). Kaksi mielestäni parasta löytämääni TV-dokumenttia on videosarjoissa (1) ja (2). Videoissa (1) on vuonna 2006 kuollut Grosse vielä mukana. Valitettavasti dokumenttien dramatisointikohtaukset ovat usein virheellisiä ja niissä on mielestäni sekaannusta aiheuttavia turhia ääniefektejä ja säpsähdystilanteita. YouTuben sisäisellä haulla löytyy vielä monta eritasoista videota lisää. Hyvä yhteenveto tapahtumista löytyy radio-ohjelmasta vuodelta 1978 videolla (3). Playfair kirjoitti aikanaan kirjan Enfieldistä. Siitä on lyhyt esittely ja kokonainen luku 10 luettavissa lähteessä (4).

Jo vuosia sitten tiesin tapauksesta, mutta Janetin hyppykuvien ja muun valokuva-aineiston perusteella oletin kyseessä olevan huijauksen. Aloin ottaa tapauksen vakavasti vasta sitten, kun luin ja kuuntelin silminnäkijöiden kertomuksia tarkemmin. Mielestäni nämä kertomukset olivat yksityiskohdissaan hyvin vakuuttavia.

Ilmiöt olivat hyvin monipuolisia ja niissä toistuivat useimmat poltergeist-tapauksissa havaitut ilmiötyypit. Kaikkia kerrottuja tapauksia ei kannata tässä yhteydessä käydä läpi tarkemmin, mutta vakuuttavimmat ovat tietenkin mielenkiintoisimpia. Muutamat luonnonlakeja kiertäneet tapaukset olivat hyvin selvästi havaittuja. Yksi tällainen oli marmorikuulan napsahtaminen lattiaan ilman jatkopomppuja tai vierimistä ja kuulan toteaminen kuumaksi (Playfair lähteessä (3) ja Grosse videolla (4)). He yrittivät kokeissaan saada aikaan samanlaisen napsahduksen ja paikalleen jäämisen, mutta eivät onnistuneet. Playfair kertoo nähneensä kirjan lentävän ilmassa kulman takaa ja tekevän noin 60 asteen mutkan lentoradassaan.

Huonekalujen liikkuminen ja lentävät pikkuesineet olivat selvästi kaikkien riittävän kauan paikalla olleiden havaittavissa. Kaasutakan seinästä irtoamisesta kerrotaan videolla (5) ja takka näkyy samassa yhteydessä valokuvassa vielä paikallaan seinässä vuoteen päädyn vieressä. On täysin selvää, että lapsilla ei ollut mitään mahdollisuutta saada metallista takkaa kaasuputkineen irti seinästä siten, että kukaan ei olisi huomannut irrottamisessa välttämättä käytettyjä apuneuvoja.

Samalla videolla (5) paikalla ollut silloinen fysiikan opiskelija näyttää Janetin kanssa tehdyn kokeen tulosta. Paperilla näkyy ilmeisesti jännitysvenymäliuskalta tulostettua käyrää taipuvasta metallikappaleesta, johon Janet ei saanut koskettaa. Nauhoitettuja koputuksia kuuluu esimerkiksi videolla (6), ja samalla videolla näkyy aikanaan itse paikalla tallennettu videonpätkä, jonka aikana kuuluu kolme koputusta ja Janet hymyilee sille.

Punaisen tyynyn joutumisesta toisen kerroksen makuuhuoneesta katolle kerrotaan videolla (7). Playfair totesi olevan mahdotonta, että tytöt olisivat saaneet sen sinne ikkunasta ylöspäin heittämällä, ja ulkopuolelta tapauksen nähnyt kertoo, että makuuhuoneen ikkuna oli kiinni. Samalla videolla kerrotaan Janetin käynnistä naapuritalon makuuhuoneessa.

Levitoinnin näköhavainnoista ja niiden tekijöistä on käytettävissä valitettavan vähän järjestelmällisiä yksityiskohtia. Selvin on se, että Grosse muiden kanssa näki Janetin tulevan alas yläkerrasta portaita pitkin pää edellä, video (8). Valitettavasti Grosse ei kerro mitään yksityiskohtia tästä "tulemisesta" – missä asennossa Janet oli ja koskettiko hän portaita. Kaksi kadulla seisonutta ulkopuolista kertoi nähneensä kerran ikkunasta, että Janet levitoi vaaka-asennossa sisällä vuoteensa yläpuolella, video (8). Ylipäänsä sekä Grosse että Playfair kertoivat liian monista tapahtumista kovin ylimalkaisesti ilman tärkeitä yksityiskohtia.

Videokuvaa ei saatu levitoinneista eikä esineiden liikkumisista, joten kaikkein tärkeimmät todisteet puuttuvat kokonaan. Hyppyvalokuvat otettiin kaukolaukaisulla: kun valokuvaaja alakerrassa kuuli meteliä yläkerrasta, niin hän laukaisi yläkerrassa vuoteita kohti suunnatun kameran. Se otti kuvasarjan nopeudella 4 kuvaa sekunnissa. Alkuperäiskuvista voisi tarkistaa muodostaako hyppäävän Janetin painopiste heittoparaabelin käyrän. Jos poikkeavuutta olisi, niin levitointivaikutus tulisi osoitetuksi. Janetin yöpuvusta ja vuodevaatteiden sijainnista ilmenee, että hyppyjä oli monia. Kaikki kuvat eivät ole saatavissa eikä ottojärjestys ole tiedossa, joten videoiden ja netin valokuvista ei liikeratalaskelmia voi tehdä.

Tapauksen viimeiset vaiheet ja lopputoteamukset ovat parhaiten koottuina videolla (9).


Skeptiset näkökannat

Paikalla kävi Grossen ja Playfairin lisäksi myös muutamia muita SPR:n jäseniä. He eivät havainneet mielestään aitoja ilmiöitä ja kertoivat käsityksenään, että kaikki oli vain talonväen tekemää huijausta. SPR perusti tapausta tutkimaan työryhmän ja julkaisi raportin ryhmän saamista tuloksista. Työryhmän puheenjohtaja kertoo kantanaan videolla (9), että talossa ilmeisesti esiintyi aitoja poltergeist-ilmiöitä, mutta näyttö niistä jäi olemattomaksi.

Dokumenttiohjelmissa esittävät Christopher French ja Richard Wiseman kriittisiä näkemyksiä Enfieldin tapauksesta, French videosarjassa (1) ja Wiseman videolla (10). Frenchin mukaan kaksi toisistaan riippumatonta havaintoa eivät ole todellisuudessa toisistaan riippumattomia, jos havaitsijat keskustelevat havainnostaan toistensa kanssa jälkeenpäin. Myös useamman havaitsijan tapaukset jäävät epävarmoiksi, koska havaitsijat havaintohetkellä ja sen jälkeen vaikuttavat toisiinsa.

Kumpikin skeptikko toteaa, että ihmisen havaintokyky on psykologisissa kokeissa todettu erittäin vaillinaiseksi ja että havaitsijoiden tulkinnat omista havainnoistaan ovat usein virheellisiä. Siksi poltergeist-väitteiden tueksi pitäisi olla erittäin hyvin dokumentoituja todisteita, kuten esimerkiksi esine pitäisi näkyä filmillä tai videolla ensin paikallaan ja sitten sen liikettä pitäisi päästä seuraamaan kunnolla. Kumpikaan ei ole mielestään löytänyt ainuttakaan luotettavaa todistetta poltergeist-ilmiöstä.

French ja Wiseman tarttuvat siihen, että lasten todettiin useita kertoja yrittäneen huijata paikalla olijoita. Historia tuntee hyvin monia väitettyjä poltergeist-tapauksia, jotka on todettu huijauksiksi. Kuka takaa sen, että kaikki ei ollut pelkkää huijausta? Wiseman myös toteaa, että jos joku kertoo nähneensä esineen lentävän ilmassa, niin se voi aivan hyvin olla kuvittelua tai jonkun tekemä huijaustemppu.

Kummankin skeptikon ajatukset ovat tietenkin aivan päteviä. Ihmisten kertomuksiin havainnoistaan ei kannata luottaa aivan sellaisinaan, ja poltergeist-ilmiöistä on valitettavan vähän parasta mahdollista näyttöä. Kuitenkin tarkkaavainen kuulija voi huomata, että heidän arviointinsa pysyttelevät vain teoreettisella ja periaatteellisella tasolla, puuttumatta tapauksen yksityiskohtiin. Puhumattakaan siitä, että he yrittäisivät muodostaa tapauksesta tasapainotettua kokonaiskuvaa, joka lähtee kaikkien havaintojen kokonaisuudesta ja ottaa huomioon selkeimmät yksityiskohdat. Kuvitteluhypoteesi on usein tarkistettavissa, kun voidaan todeta esineiden todella siirtyneen alkuperäiseltä paikaltaan. Tätä eivät skeptikot yleensä ota huomioon.

Skeptikkojen suhtautumistapa asioihin tulee hienosti esille videolla (11). Siinä on Janet Hodgson-Winterin, Guy Lyon Playfairin ja skeptikko Deborah Hyden haastattelu. Skeptikko Hyde kumosi kahden paikalla olleen havainnot mielenkiintoisilla perusteilla. Hänkin muistelee, että monet aikaisemmat tapaukset on todettu huijauksiksi (ainakin skeptikkojen taholta), ja Enfieldissä paikalla olijoilla oli henkilökohtaisia syitä esittää tapaus aitona. Lisäksi hänen lähtötietonsa olivat osittain virheellisiä. Hän ei myöskään puutu tapauksen yksityiskohtiin. Valitettavasti mielipide-erot haastateltujen kesken ja niiden perusteet jäivät puimatta selviksi siinä haastattelussa.

Päätutkijoista Grossesta ja Playfairista olen saanut käsityksen, että he eivät osanneet havainnoida ja dokumentoida tapausta parhaalla mahdollisella tavalla, tai ainakaan tarkka dokumentointityyli ei ilmene käytettävissä olevissa videoissa. Kuitenkin pidän heitä ehdottoman rehellisinä eikä huijaus heidän puoleltaan mielestäni tule kysymykseen. Grossen painolastina on mielestäni liiallinen herkkäuskoisuus ja liian pitkälle mennyt teoretisointi.


Poltergeist vai kummitus?
Käsitteistä poltergeist/kummitus olen kirjoittanut toisaalla täällä.

Enfieldin poltergeistin netistä saatavaan aineistoon tutustuttuani olen vakuuttunut siitä, että kyseessä olivat pääosin aidosti selittämättömät ilmiöt. Tapahtumat olivat enimmäkseen poltergeist-tyyppisiä, mutta myös kummitteluun viittaavia piirteitä oli. Yli vuoden kestoaika mahdollisine myöhäisempine lisäilmiöineen on pitkä poltergeisteja ajatellen. Tapahtumat eivät aina vaatineet keskushenkilön eli Janetin olemista paikalla. Nähdyt ihmishahmot ovat tyypillisempiä kummitustapauksille kuin poltergeisteille, ja myös Janetin karhealla äänellä kertomat henkimaailmajutut sopivat paremmin kummitusilmiöihin.


Kirjallisia lähteitä:

1. Danny Penman: Suburban poltergeist: A 30-year silence is broken. Mail Online 5.3.2007.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-440048/Suburban-poltergeist-A-30-year-silence-broken.html (27.1.2013)

2. Zoe Brennan: What IS the truth about the Enfield Poltergeist? Amazing story of 11-year-old London girl who 'levitated' above her bed. Mail Online 28.10.2011.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2054842/Enfield-Poltergeist-The-amazing-story-11-year-old-North-London-girl-levitated-bed.html#axzz2KUUjyUyr (10.2.2013)

3. Alex Tsakiris haastattelee Guy Lyon Playfairia.
http://www.skeptiko.com/139-are-ghosts-real-guy-lyon-playfair/

4. Luku 10 Playfairin kirjasta.
http://whitecrowbooks.com/books/page/this_house_is_haunted/



Videoita:

1. Interview with a Poltergeist 1-6.
http://www.youtube.com/watch?v=tHHZp75EbWI

2. The Enfield Poltergeist 1-7.
http://www.youtube.com/watch?v=3NofBgeNklA

3. The Enfield Poltergeist.
http://www.youtube.com/watch?v=3pBmr7lhEWk

4. (1/3) Enfield Poltergeist.
http://www.youtube.com/watch?v=DX6LbNFYijQ

5. Interview with a Poltergeist 2/6.
http://www.youtube.com/watch?v=SbmUs6CIy_U

6. Interview with a Poltergeist 3/6.
http://www.youtube.com/watch?v=0qBLlruxPPI

7. The Enfield Poltergeist 5/7.
http://www.youtube.com/watch?v=aMXnBp04ixM

8. Interview with a Poltergeist 4/6.
http://www.youtube.com/watch?v=nESwYTAA5Kk

9. The Enfield Poltergeist (7/7).
http://www.youtube.com/watch?v=24vHtPFPz0M

10. 5th Dimension Ghost Documentary Part 3.
http://www.youtube.com/watch?v=DBvs_SzDLfg

11. *******EXCLUSIVE ***** Enfield Poltergeist Janet Hodgson 2012 on this morning.
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&v=Dqf7azyYxtQ&NR=1