Yrjö Kallinen ja henkinen kehitys

  

 

Kuvan lähde: KIRJAPINO.fi

Miksi otin Yrjö Kallisen mukaan tähän parapsykologian blogiin? Parapsykologian asema valtavirtatieteessä on erittäin huono. Kallinen kertoi aikanaan mielestäni havainnollisesti ja selvästi, miksi tilanne on tällainen. Hän tunsi parapsykologian hyvin ja puolusti sitä.

Elämäkerta

Yrjö Kallisen suppea mutta mielestäni hyvin koottu esittely on luettavissa Wikipediassa, linkki (1). Lainausta esittelyosasta:

Yrjö Henrik Kallinen (15. kesäkuuta 1886 Oulujoki – 1. tammikuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1945–1948 ja puolustusministerinä 1946–1948. Kallinen teki varsinaisen työuransa edistysmielisen osuustoimintaliikkeen valistustyössä. Hänet muistetaan erityisesti innostavana puhujana. Sisällissodan aikana Kallinen yritti toimia rauhanvälittäjänä, mutta sai silti kuolemantuomion. Kallinen oli koko elämänsä ajan vankkumaton pasifisti, vaikka hänet nimitettiinkin sotavuosien jälkeen puolustusministeriksi. Omaperäisenä ajattelijana tunnettu Kallinen oli kiinnostunut myös itämaisesta filosofiasta ja teosofiasta.

Wikipediassa mainitaan mm. kolme Kallisen kirjoittamaa tärkeätä kirjaa:

Hälinää ja hiljaisuutta. Tammi, 1958.

Tässä ja nyt. Helsinki: Tammi, 1965.

Elämmekö unessa. Helsinki: Tammi, 1971.

Kallinen nimitettiin opetusneuvokseksi. Hän eli 90-vuotiaaksi, vaikka oli kansalaissodan aikoihin jopa neljään kertaan tuomittu kuolemaan. Hän oli sosialisti, hän tutustui Zen-budhismiin ja häntä voidaan pitää teosofina, mutta hän ei missään vaiheessa sitoutunut kiinteästi mihinkään ideologiaan.

Kallisen henkinen perintö

Kallisen henkinen perintö on jäänyt jälkipolville hänen kirjoittamissaan kirjoissa ja artikkeleissa sekä tallennetuissa puheissa ja haastatteluissa. Ylen Elävässä arkistossa on Jukka Lindforsin vuonna 2006 keräämä artikkelisarja, joka sisältää myös Kallisen haastattelupuhetta. Linkit (2-4).

Kallinen koki Oulun Raksilassa nuorella iällään oivalluksen, jota voidaan pitää valaistumisena. Wikipediassa kerrotaan tästä tapahtumasta näin:

Ollessaan alle kahdenkymmenen Kallinen oman kertomansa mukaan koki mystisen "valaistuksen" ollessaan kävelemässä Oulun Kangaspolulla ja katsoessaan erästä vastaantulijaa silmiin. Vuonna 1969 hän muisteli tapausta näin: ”...ja yhtäkkiä salamana näin edessäni mysteerin, sanomattoman pohjattoman ihmeen”.

Kallinen tutustui perusteellisesti uskontoihin. Hän kertoo uskonnoista, Zen-buddhismista ja valaistumisesta laajassa artikkelissaan ’Zen’, linkki (5). Hän ei siinä kuvaile omaa valaistumistaan, mutta kartoittaa monipuolisesti kokemuksen olemusta lainauksin muiden teksteistä ja myös omin sanoin. Pieni lainaus:

Valaistuksen tilaa ei voida, kuten on jo usein huomautettu, sanojen avulla kuvata. Parhaimmat sanat tuskin riittävät luonnehtimaan sitä, antamaan aavistuksen siitä, minkä laatuisesta asiasta on kysymys.

Ja vielä:

Selkeytyminen, herääminen, valaistuminen on kunkin ihmisen kohdalla mahdollinen tässä ja nyt. Hetkestä hetkeen, ja sittenkin vain tässä ja nyt, ei milloinkaan joskus, jossakin. Todellisuus, Jumala, on läsnä tässä ja nyt. Taivasten valtakunta, autuus, moksha, nirvana odottaa tässä ja nyt. Ulkonaisesti ei tarvitse tapahtua mitään, ja kuitenkin puhtaasti sisäinen tapahtuma saattaa avata ihmiselle uuden maailman, uuden elämän, uuden todellisuuden.

Varsinaisena helmenä ja tämän jutun innoittajana pidän kuitenkin Kallisen vuonna 1969 pitämää esitelmää, joka äänitettiin Stefan Tallqvistin toimesta Sällskapet för psykisk forskning -yhdistyksen kokouksessa 18.4.1969, linkki (6).

Esitelmän otsikko on ’Elämän syvyysaspektin arviointia’ ja asiasisältö vastaa otsikkoa hyvin. Punaisena lankana on havainto, miten vahvasti kasvuympäristö ja kokemukset vaikuttavat ajatteluumme ja toimintaamme. Jopa niin vahvasti, että voidaan puhua suggestiotilasta tai puolittaisesta hypnoositilasta.

Näemme kaiken kuvaannollisesti värillisten silmälasien läpi ja maailmankuvamme on vakavasti vinoutunut. Tilanne paranee vasta sitten, kun oivallamme oman tilamme ja ryhdymme pyristelemään irti ympäristön vaikutuksesta. Huomaamme omat syvälle juurtuneet käsityksemme ja ennakkoluulomme ja alamme toimia käytännön todellisuuden mukaan. Huomaamme itsessämme piileksivän pahuuden, jolloin toimintamme muuttuu inhimillisemmäksi vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Suggestiotilasta heräilevä ihminen korjaa maailmankuvaansa tekemiensä havaintojen ja lukemiensa tutkimustietojen mukaan. Esimerkiksi parapsykologiaa ei siten suoralta kädeltä torjuta järjettömänä asiana, vaan tutustutaan siihen riittävän hyvin ennen mielipiteen muodostamista.

Kallinen mielestään huomasi toivoa antavaa kehitystä jo 60-70-luvuilla. Nuorissa ilmeni kapinahenkeä, joka oli heräävän ihmisen maailmantuskaa. Valitettavasti ajan kuluminen on osoittanut, että hän oli ylioptimistinen. Maailma on käytännöllisesti katsoen huonommassa tilanteessa kuin hänen loppuaikoinaan ja suunta on huonompaan päin. Jopa Euroopassa soditaan, eikä sodan kauhuja kunnolla yritetä torjua. Rauhantila ja ihmisten välinen yhteisymmärrys näyttää etääntyvän yhä kauemmas.

Voidaan vain toivoa, että heränneiden ihmisten joukko ylittää kriittisen massan, jolloin he yhteistoimin kääntävät suunnan parempaan päin. Mutta aikaa ei ole enää paljoa käytettävissä ennen toistuvien katastrofien loputonta sarjaa.

Lähteet

1. Wikipedia: Yrjö Kallinen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Kallinen

2. Jukka Lindfors (2006): Rauhanmies Yrjö Kallinen sai vuonna 1918 kuolemantuomion kapinan valmistelusta
https://yle.fi/a/20-82078


3. Jukka Lindfors (2006): Elämmekö unessa
https://yle.fi/a/20-82079

4. Jukka Lindfors (2006): Pasifisti puolustusministerinä
https://yle.fi/a/20-82080

5. Yrjö Kallinen: ZEN
https://www.teosofia.net/eriusk/yk_zen.htm

6. Yrjö Kallinen (1969): Elämän syvyysaspektin arviointia
https://www.youtube.com/watch?v=DonVWqV1_Zs