Project Alpha

Skeptisissä lähteissä usein toistettu väite on se, että tieteen edustajia on erittäin helppo huijata, jopa helpompi kuin tavallisia tallaajia. Yhtenä vakioperusteena tälle väitteelle on "Project Alpha", taikuri Randin vuosina 1979-83 toteuttama huijaus, jossa kaksi hänen apulaisinaan toiminutta nuorta amatööritaikuria pääsi Washingtonin Yliopiston McDonnell laboratorion koehenkilöiksi. Randin mukaan Alpha oli jymymenestys, kun nuorukaiset Steve Shaw ja Michael Edwards huijasivat mielin määrin fysiikan professori Peter R. Phillipsiä ja pian mukaan tullutta psykologian tohtorintutkintoa lopettelevaa Mark Shaferia.

Randin (1983a) kertomus on karua luettavaa. Nuorukaiset taivuttivat koekappaleita salaa pöydän alla, puhalsivat kärjen varaan ripustetun paperin pyörimään haluamaansa suuntaan kuvun alle järjestämästään pienestä raosta, vaihtoivat koekappaleiden merkintöjä, murtautuivat yöllä laboratorioon tehden siellä "ihmeitä", taivuttivat neljä paperiniittiä auki ja katsoivat kirjekuoressa olevat kuvat ja taivuttivat niitit takaisin paikoilleen, "polttivat" sulakkeita "ennen aikojaan" vaihtamalla ehjän sulakkeen paikalle jo valmiiksi palaneen, jne. Kaikki tämä ilman, että kokeiden valvojat olisivat huomanneet vilppiä. He olivat pitkään vakuuttuneita siitä, että nuorukaisilla oli aitoja kykyjä.

Randi lähetti tutkijoille alkuvaiheessa 11 kohdan ohjeen, jota noudattamalla he olisivat voineet vaikeuttaa vilpillistä toimintaa. Lisäksi Randi tarjoutui tulemaan paikalle valvomaan kokeita omalla kustannuksellaan. Tutkijat eivät toteuttaneet Randin valvontakeinoja eivätkä myöskään ottaneet vastaan hänen valvonta-apuaan. Nuorukaiset käyttäytyivät kokeissa Gellerin tapaan ja saivat koko ajan sekaannusta aikaan. Ellei muu auttanut, he teeskentelivät raivonpuuskia ja saivat helpotettua kontrollia. – Tällainen kerrottu tutkijoiden hyväuskoisuus ja tyhmyys herätti kiinnostukseni, että mitähän siellä todella tapahtui. Vastapuolen kuuleminen varmasti toisi selvyyttä asiaan.

Skeptinen näkemys Alphasta on luettavissa suomeksi Skepsis ry:n sivulla osoitteessa http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/projekti_alfa.html.

Thalbourne (1995) on julkaissut artikkelin Alphan historiasta, mutta jutussa on mielestäni liiaksi selittelyn makua. Tälle on aika hyvä selitys, sillä hän oli itse mukana tutkimuksessa aivan sen lopussa, Onneksi George P. Hansen on julkaissut sivuillaan oikean helmen, eli todellisen skeptikon, Marcello Truzzin muuten vaikeasti hankittavan artikkelin vuodelta 1987. Truzzilla oli skeptikkona paljon sisäpiiritietoa Alphasta sen alkuvaiheista lähtien. Hän kommentoi Alphaa ja erittelee sitä koskevia näkökohtia suorastaan piinallisen monipuolisesti ja yksityiskohtaisesti.

No, mitäs siellä sitten todellisuudessa tapahtui? Laboratorion tutkijat olivat todellakin hyväuskoisia ja tulivat perusteellisesti huijatuiksi. Randin kutsumatta jättäminen paikalle oli varsin luonnollista, koska hänellä oli jo silloin melkoinen maine parapsykologian säälimättömänä runttaajana. Mutta tutkijat olivat kyllä jonkin verran kirjeenvaihdossa yksityiskohdista Randin kanssa, vaikka jättivätkin vastaamatta muutamaan Randin kirjeeseen.

Parapsykologia tieteenä, jolla on oma tiedeyhteisönsä, ei kuitenkaan nielaissut huijausta aitoina tuloksina. Kun Alphan tutkijat pääsivät esittelemään alustavaa raporttiaan, videoitaan ja käsityksiään Parapsychological Associationin kokouksessa elokuussa vuonna 1981, he saivat hyvin kriittisen vastaanoton. Todettiin, että aineistossa ei ollut sellaisia tuloksia, joille tavallinen selitys ei olisi ollut mahdollinen. Tutkijat joutuivat lisäämään raporttiinsa kokousjulkaisussa lieventäviä määritteitä kuten "mahdollinen", "oletettu" ja "näennäinen". Randi oli laskenut liikkeelle huhun huijauksesta niin, että tällainen mahdollisuus tuli esille jo kokousväen keskusteluissa. Sitä kuitenkin pidettiin yleisesti vain huhuna, joka tuskin piti paikkansa.

Tutkimuksen alussa tutkijat olivat niin innokkaita saamaan tuloksia, että he olivat sallineet valvonnan löysyyden kokeissaan. PA:n kokouksen jälkeen he kiristivät valvontaa, jolloin onnistuneita tuloksia ei enää saatu. He sallivat löysemmän valvonnan istuntojen  alussa "lämmittelyksi", mutta muodollisissa ratkaisevissa kokeissa löysyyttä ei sallittu eikä kunnon tuloksia myöskään saatu. Alphan onnistuneista koetuloksista ei koskaan julkaistu ainoatakaan vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia parapsykologian julkaisuissa. Randi julkisti Project Alphan lehdistötilaisuudessa tammikuussa 1983, jolloin jo siihen asti nikotellut tutkimus loppui kokonaan.

Randi tietenkin hyödynsi jossain määrin onnistuneen projektinsa julkisuudessa täysimääräisesti – maalaillen, liioitellen ja osittain virheellisiä tietoja antaen. Kun tarkastelee hakutuloksia Alphasta, niin lähes kaikki vakavasti otettavat artikkelit toistavat skeptisiä näkemyksiä. Ei kerrota, että oli paljon parapsykologian tutkijoita, jotka osasivat varoa eivätkä pitäneet Alphan tuloksia selittämättöminä missään vaiheessa. Randin kakkosraportissa (1983b) tosin kerrotaan kahdesta lievealueen parapsykologista, jotka valitettavasti olivat aidosti todella toivottomia herkkäuskoisuudessaan.

Mitä sanookaan rehellinen ja aidoksi mainostamani skeptikko Truzzi kommenteissaan? Kuultuaan Alphasta taikurituttaviltaan sen alkuvaiheissa hän keskusteli siitä Randin kanssa. Aluksi Randi kielsi mitään sellaista olevan olemassa, mutta joutui pian myöntämään asian todisteiden edessä. Truzzi sanoi epäilevänsä, että Randi Alphan julkistaessaan liioittelee ja pyrkii tekemään erotuksetta kaikki parapsykologit naurunalaisiksi. Randi lupasi, että hän tekee julkistuksen vastuullisesti, mutta niinhän se ei kuitenkaan mennyt.

Truzzi antaa Randille kiitosta hänen taitavuudestaan taikurina ja vilpillisten psyykikkojen temppujen paljastajana. Hän ei syytä Randia epäeettisyydestä, koska se olisi ollut turhaa showmiehen kyseessä ollen. Sensijaan hän syyttää tieteen edustajia ja tiedelehtien toimittajia, jotka kritiikittä menivät mukaan ja hyväksyivät tieteen mustamaalaamisen hatarin perustein. Mutta olihan se tietenkin herkullinen juttu.

Herkullisuudesta puheen ollen Truzzi kertoo, miten Randi itse joutui käärmeissään olevien parapsykologien huijaamaksi. Dennis Stillings järjesti keksityn kokousmuistion Archaeus-projektin nimissä Alphan nuorille taikureille, arvaten heidän pikaisesti raportoivan siitä Randille. Muistiossa kerrottiin, että Archaeus-projekti oli saanut 217 000 dollarin lahjoituksen PK-tutkimukseen ja opetukseen. Tuloksena oli, että Randi pian julkisti myöntäneensä seuraavan "Uri-palkintonsa" Medtronics Corporationille heidän 250 000 dollarin lahjoituksestaan huuhaa-tutkimuksiin.

Huijausmuistiossa ei ollut mainittu lahjoittajaa, joten Randi oli keksinyt yhtiön ihan itse. Lisäksi summa oli hiukan kasvanut. Randi ei koskaan julkistanut palkinnon peruutusta, vaan se vain vaiettiin. Hän joutui lähettämään anteeksipyynnön yhtiölle, jota oli aiheettomasti syyttänyt.

Skeptikkojen ja parapsykologien kirjoittamissa lähteissä on merkittäviä eroja monissa yksityiskohdissa. Randi esimerkiksi kertoo, että Alphan tutkijat valitsivat hänen huijarinsa noin 500 hakijan joukosta, kun Thalbourne puolestaan puhuu noin tusinasta hakijasta. Lisää eroja löytyy jo niistäkin lähteistä, jotka olen antanut lopussa. Joku voi olla sitä mieltä, että tieteeseen perustuvissa skeptisissä lähteissä tiedot tietenkin ovat luotettavampia. Minä olen toista mieltä sillä perusteella, että parapsykologeilla ei ole varaa valehdella kritiikin pelon vuoksi, mutta skeptikkojen antamat tiedot yleensä hyväksytään sellaisinaan ilman vähäisintäkään kritiikkiä.

Monissa New Age -lähteissä on paheksuttu Project Alphaa ja siitä annetut tiedot voivat puolestaan olla mitä hyvänsä. Näitä lähteitä ei tietenkään pitäisi sekoittaa parapsykologian tutkijoiden tuottamiin.

Lähteitä:

James Randi (1983a): "The Project Alpha Experiment: Part 1. The First Two Years," The Skeptical Inquirer, Summer, pp. 24-33. (http://www.banachek.org/nonflash/index.htm -  valinta "Project Alpha")

James Randi (1983b): "The Project Alpha Experiment Part 2. Beyond the Laboratory", The Skeptical Inquirer, Fall, pp.36-45.

Michael A. Thalbourne (1995): "Science Versus Showmanship: A History of the Randi Hoax". The Journal of the American Society for Psychical Research, Vol 89, October. (http://www.aiprinc.org/para-c05_Thalbourne_1995.pdf)

Marcello Truzzi (1987): Reflections on "Project Alpha": Sientific Experiment or Conjuror's Illusion?. Zetetic Scholar, No 12-13, s. 73-98.  (http://www.tricksterbook.com/truzzi/ZS-Issues-PDFs/ZeteticScholarNos12-13.pdf)