Rosenheimin poltergeist

Päivitetty 18.7.2025

Esimerkki piirturitulostuksesta, jossa nuolten kohdalla näkyy alla kuvattuja silmukoita.

Pidän tätä Rosenheimin poltergeistiä toistaiseksi parhaiten tutkittuna tapauksena koko maailmassa. Tutkimuksiin osallistuivat puhelinlaitos, sähkölaitos, poliisi ja parapsykologian tutkijat kahden fyysikon avustuksella. Ilmiö esiintyi Baijerissa, Rosenheimin kaupungissa talvella 1967/68. Tapahtumapaikkana oli Adamin lakiasiaintoimisto.

Tietolähteistä

Alla on aluksi suppea yhteenveto tapahtumista suunnilleen aikajärjestyksessä. Se perustuu tapauksen ensimmäisiin, alustaviin raportteihin (Hans Bender 1968, F. Karger ja G. Zicha 1968) ja kahteen myöhempään Benderin kirjoittamaan yhteenvetoon, Hans Bender (1971), s. 108-115 ja Hans Bender (1973), s. 45-50. Englanninkieliset lähteet perustuvat Benderin antamiin tietoihin. Ellei muuta mainita, tapahtumat perustuvat Benderin (1968) artikkeliin.

Erittäin paljon yksityiskohtaisia dokumentti- ja tapahtumatietoja on Andreas Reschin (1968) kirjoittamassa artikkelisarjassa. Näistä kerron oman otsikkonsa alla.

Rosenheimin poltergeististä näyttää olevan tietoja vain alle kymmenessä erikielisessä Wikipediassa. On hienoa, että suomalainen Wikipedia-artikkeli on lähes asiallinen, linkki (1). Mielestäni on suuri puute, että Psi-ensyklopediasta puuttuu sekä Rosenheimin tapahtumien että Hans Benderin esittely.

Saksankielisen Wikipedian mukaan Hans Bender oli käytännössä arvoltaan tohtori ja toimi mm. psykologian luennoitsijana Freiburgin yliopistossa. Sanalla “käytännössä” tarkoitan sitä, että sotavuodet haittasivat akateemista toimintaa ja pätevöitymistä eikä Wikipediassa mainita hänen olevan arvoltaan tohtori. Hän perusti vuonna 1950 yksityisen instituuttinsa “Institut für Grenzgebiete der Psychologie und Psychohygiene e. V.” Freiburgin yliopiston läheisyyteen.

Instituutilla ja Freiburgin yliopistolla on aikanaan ollut yhteyksiä ja Benderiä jopa nimitetään toisinaan professoriksi, mutta täsmällisempiä tietoja en ole löytänyt.

Bender oli mielestäni vanhan koulun parapsykologi. Hän oli rehellinen ja toimi tieteelliseltä pohjalta, mutta hän uskoi niin vahvasti psi-ilmiöihin, että ei aina tarkistellut riittävän laajasti kaikkia kertomiaan yksityiskohtia laajassa tuotannossaan.

Tapahtumien alku

Toimistossa oli töissä 5 henkilöä eli johtaja Adam, toimiston esimies Engelhard ja kolme työntekijää. Toimisto oli johtajan asunnon yhteydessä, joten paikalla olivat lisäksi hänen vaimonsa ja poikansa. 

Jo kesällä toimistossa huomattiin häiriöitä puhelimien toiminnassa. Usein soivat kaikki toimiston neljä puhelinta yhtä aikaa, vaikka kukaan ei ollut  soittamassa sinne. Puhelut katkeilivat usein ja puhelinlaskut olivat epätavallisen suuret.

Marraskuussa alkoi esiintyä uusia ja voimakkaampia ilmiöitä, muun muassa katossa 2,5 metrin korkeudella olevat loisteputket sammuivat vähän väliä. Tutkittaessa huomattiin, että putket olivat kääntyneet kiinnityksissään 90 astetta. Automaattisulakkeet laukesivat vähän väliä ilman havaittavaa syytä. Kuului kovia paukahduksia eri puolilta toimistoa, ei mistään esineistä tai muista pinnoista vaan ikään kuin suoraan ilmasta.

Aluksi oletettiin häiriöiden aiheutuvan sähköverkon vioista. Sähkölaitoksen asiantuntija tuli tutkimaan tapausta ja asensi 16.11.1967 piirturin, jolla voitiin mitata huoneiston sähköverkkoa, valinnaisesti joko jännitettä tai kulkevaa kokonaisvirtaa. Asiattoman käsittelyn estämiseksi piirturia käytettiin aluksi pitkän aikaa sinetöitynä, jolloin paperi ja kynä jäivät tavoittamattomiin suojalasin alle. Kun sinetöinti myöhemmin lopetettiin paperin vaihtamisen helpottamiseksi, niin tulostuksessa ei tapahtunut muutoksia, vaan ilmiöt jatkuivat entiseen tapaan.

Sähkölaitoksen toimesta toimiston työntekijöitä pyydettiin merkitsemään kaikki oudot tapahtumat tarkasti muistiin. Myös sähkölaitoksen tarkastajat saivat tehtäväkseen tarkkailla toimiston tapahtumia.

Piirturi toi esiin piikkejä sekä jännitteessä että virran kulutuksessa, ja  toisinaan kynä löi mittausalueen yläreunaan asti. Tuloksissa oli kuitenkin selittämättömiä ristiriitaisuuksia, joita on nähtävissä myös Karger & Zichan raporttiin liitetyissä kuvissa piirturipapereista. Vaikka piirturi näytti piirtoalueen rajana olevaa 50 ampeerin virtaa, niin sulakkeita ei lauennut. Toisaalta taas sulakkeita laukesi ilman vastaavia piikkejä piirturilla. Niin ollen sulakkeiden laukeaminen ja piirturin piikit eivät vastanneet toisiaan, mikä oli hyvin merkillistä.

Eräässä vaiheessa sähkön normaali jakelutie ohitettiin suoralla kaapelikytkennällä muuntajalta toimistoon. Toimenpiteellä ei saatu häiriöitä loppumaan, vaan ne jatkuivat entiseen tapaan. Toimiston johtajan vaatimuksesta sähkö jopa lopuksi tuotettiin toimistoon omalla generaattorilla, mutta sekään ei auttanut.

Kuviin merkityistä kellonajoista on laskettavissa, että piirturinpaperin nopeus oli 1 jako-osa/10 min ja piikit muodostivat useassa tapauksessa yli minuutin kulumista vastaavia silmukoita ja kaaria. Kynä ei rakenteen jäykkyyden vuoksi voinut laitteen vahingoittumatta liikkua merkittävästi paperin kulkusuuntaan, joten silmukat varmuudella johtuivat paperin liikkeestä. Paperin ajoittaiseen nousemiseen irti alustastaan viittaa se, että kynästä tuli pari kertaa repeämiä paperiin. Sinetöidyn piirturin paperiin ei päässyt käsiksi ilman sinetin avaamista, ja ilman sinetöintiäkin paperin liikuttelu jälkien kuvaamalla tavalla olisi ollut erittäin hankalaa.

Toimistossa oli yhteensä neljä puhelinta, yksi pääpuhelin ja kolme sivupuhelinta. Numeroiden valinta tapahtui pyörivän numerolevyn avulla. Puhelinlaitokselta tuli tutkija tarkistamaan yhteyksiä. Hän asensi laskurin rekisteröimään kaikki toimiston puhelut. Laskuri rekisteröi toisinaan puheluita todistajan nähden, vaikka kukaan ei ollut puhelimessa. Eräässä vaiheessa käytössä oli vain yksi puhelin valvonnan helpottamiseksi. Vaikka kaikkien puhelinten numerolevyt lukittiin, niin puheluita edelleen rekisteröityi.

Puhelinlaitoksen tutkija päätyi siihen tulokseen, että linjat toimivat oikein, mutta puhelut toimistosta soitettiin selittämättömällä tavalla. Tällöin ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin mekaaninen voimavaikutus puhelimiin. Niiden tiettyjä jousia piti painaa sopivassa järjestyksessä numeron valitsemiseksi. Esimerkiksi Neiti Ajalle oli pahimmillaan soitettu 32 kertaa 10 minuutin aikana numeroon 0119 ja toisinaan 4-5 soittoa minuutissa, kaiken kaikkiaan satoja soittoja. Soittojen takana täytyi ilmeisesti olla jonkinlaisen älyn, joka osasi antaa mekaanisia impulsseja toistuvasti samalle numerolle.

Maanantaina 20.11.1967 kovan paukahduksen jälkeen johtajan huoneen katosta putosi loisteputki lattialle ja särkyi. Koska putoavia loisteputkia pidettiin liian vaarallisina, ne myöhemmin vaihdettiin hehkulamppuvalaisimiin. Hehkulamppuja poksahteli rikki ja toisinaan myös lasiset lampunvarjostimet särkyivät. Katosta  riippuvat valaisimet heiluivat usein, toisinaan jopa niin rajusti että kolahtivat kattoon. Heiluvan valaisimen viereen katosta nailonlangalla ripustettu muoviheiluri ei liikkunut. Kopiokoneen kehitysliuosta vuoti useita kertoja selittämättömästi lattialle.

Toimiston johtaja teki hävityksen takia rikosilmoituksen "tuntemattomasta", jonka jälkeen myös poliiseja tuli paikalle tutkimaan tilannetta. Ilmiöitä esiintyi vain työaikana, joten joku toimiston väestä oli todennäköinen syyllinen. Pian keksittiin, että ilmiöitä tapahtui vain silloin, kun 19-vuotias Annemarie Schaberl oli paikalla. Hans Bender ei paljastanut tämän keskushenkilön sukunimeä, vaan käytti nimityksiä “Sch.” ja “S.”, “Schaberl” esiintyy muutamissa Wikipedioissa. Lamput poksahtelivat hänen läheisyydessään niin, että hän usein sai sirpaleita päälleen.

Toimiston johtaja kerran päivitteli tapahtuvia häiriöitä ja tuli Annemarien läsnä ollessa tokaisseeksi: "Nyt enää vai puuttuu, että kuvat seinällä liikkuvat"!   Ja todella, pian ne alkoivatkin liikkua. Taulut ja kalenterit heilahtelivat kiinnityksissään, pyörähtelivät kiinnityskoukkunsa ympäri ja toisinaan putosivat. Taulut liikkuivat yleensä silloin, kun kukaan ei sattunut katsomaan sinne päin. Muutamat henkilöt kuitenkin pääsivät näkemään joitakin heilahduksia, jotka tapahtuivat nopeana liikkeenä. He vakuuttivat nähneensä kaiken niin hyvin, että kukaan paikalla ollut ei voinut aiheuttaa liikkeitä normaalilla tavalla.

Lisää tutkijoita

Parapsykologian tutkija Hans Bender tuli paikalle 1.12.1967 ja toi mukanaan kaksi avustajaansa. Koska sähkölaitoksen ja puhelinlaitoksen tutkijat eivät olleet löytäneet laitteistoistaan vikaa, niin hän kutsui lisäksi paikalle kaksi fyysikkoa, Friedbert Kargerin ja Gerhard Zichan. Sähkölaitteiden selittämättömiksi jääneiden häiriöiden vuoksi hän kutsui lisäksi paikalle fyysikkoja, Fyysikot mittasivat sähköverkkoa ja konttoritilojen ilmiöitä nelikanavaisella muistioskilloskoopilla. Sillä mitattiin verkon jännitettä, sähkökentän muutoksia, magneettikenttiä ja ilmaääniä mikrofonin avulla. Nopeasti täyttyvän muistin takia oskilloskooppi ei tallentanut koko aikaa, vaan tallennus laukaistiin käyntiin pienistä muutoksista mitattavilla kanavilla.

Oskilloskooppi ei vahvistanut piirturinkäyrien piikkejä eikä mittauksissa löytynyt mitään ympäristösyytä niille. Kaikista piirturia koskevista tuloksista voidaan varmuudella päätellä, että piirturinkäyrien selittämättömät piikit eivät aiheutuneet sähköverkosta tulleista häiriöistä, vaan mekaanisesta voimavaikutuksesta piirturiin. Mekaaniseen vaikutukseen viittaa myös se, että särkyneissä hehkulampuissa oli hehkulanka toisinaan ehjänä. Fyysikot totesivat kokeellisesti, että piirturin tärähtelyt, verkkojännitteen vaihtelut tai kontaktihäiriöt eivät olisi voineet saada piikkejä aikaan.

Parapsykologian tutkijat yrittivät kuvata videolle toimiston ilmiöitä. He saivatkin tallennetuksi valaisinten heilumista ja paukahdusääniä, mutta taulujen liikkeen videoiminen ei onnistunut. Sensijaan henkilökunta onnistui videoimaan yhden 120 (ensimmäisen raportin mukaan 320) asteen pyörähdyksen.

Monissa tilanteissa huomattiin, että ilmiöt välttelivät suoraan havaituksi tulemista. Lähes aina ne tapahtuivat sellaisessa paikassa, jota kukaan ei tullut tuolloin katsoneeksi, ja huomion kohteina olevissa paikoissa ei yleensä tapahtunut mitään. Esimerkiksi tutkija Elmar Gruber (1981) kertoo  kokemuksestaan, kun usein liikkuneeseen tauluun kohdistettiin videokamera. Kameran pyöriessä taulu ei liikahtanutkaan, mutta se heilahti heti, kun kasetin nauha tuli loppuun ja nauhoitus pysähtyi.

Kun häiriöiden aiheuttajaksi todettiin Annemarie, niin vahinkojen vähentämiseksi hänelle myönnettiin lomaa. Kuitenkin hän halusi käydä työpaikallaan joululoman jälkeen. Näiden käyntien aikana alkoi taas tapahtua ja entistäkin voimallisemmin. Fysiikan professori näki, miten pöytälaatikoita työntyi itsekseen ulos paikoiltaan. Kaksi kertaa siirtyi 3,5 sentnerin eli noin 175 kg painoinen asiakirjakaappi mitatut 28 cm ulos seinästä. Tauluja putoili ja hehkulamppuja särkyi entistä tiuhempaan tahtiin.

Annemarie ja häntä vastapäätä istuva toimiston työntekijä valittivat toisinaan tuntevansa kovaa puristusta jommallakummalla korvallaan ja kohta tuli iholla näkyviin korvasta kaulaan asti ulottuva vahvasti punottava alue. Annemarielle tehtiin sekä psykologisia että parapsykologisia kokeita. Telepatakokeissa saatiin positiivisia tuloksia, mutta psykokinesiakokeet tuottivat nollatuloksen.

Kun Annemarie siirtyi toisen työnantajan toimistoon, niin ilmiöt Adamin toimistossa loppuivat. Bender (1968) kertoo, että ne jatkuivat vielä hetken heikkoina hänen kotonaan ja todennäköisesti myös uudessa toimistossa. Ainakin 40 paikalla ollutta henkilöä havaitsi Rosenheimin ilmiöitä, mukana parapsykologian tutkijoita, teknikoita, poliiseja, lääkäreitä, psykiatreja, fyysikoita, psykologeja, toimiston henkilökuntaa, asiakkaita ja muita.

Tapauksen yhteydessä ilmenivät monissa muissakin poltergeist-tapauksissa esiin tulleet seikat:
1. Ilmiöt tapahtuivat lähes täysin vain nuoren keskushenkilön ollessa paikalla. Vain kaksi kertaa ilmiöitä tapahtui hänen poissa ollessaan.

2. Ilmiöitä tapahtui eniten aivan keskushenkilön läheisyydessä ja ne harvenivat etäisyyden kasvaessa.
3. Ilmiöt välttelivät suoraa havaitsemista tapahtumahetkellä, mutta välttely ei ollut täydellistä.
4. Tapahtumista oli pääteltävissä, että niiden takana oli jonkinlainen äly.
5. Keskushenkilöllä oli "psyykkisiä jännitteitä".

Skeptisiä näkökohtia

Hans Bender (1973) kertoo, että paikalla kävi myös skeptinen taikuri Allan, joka huomasi tutkimuksissa käytetyn muoviheilurin nailonisen ripustuslangan riippumassa katosta. Niinpä kirjassa Allan, Schiff und Kramer: "Falsche Geister – echte Schwindler" todettiin koko tapaus huijaukseksi. Melko rohkea väite tapauksen kokonaisuuden huomioon ottaen. Olisipa ollut ihme, ellei keskushenkilöä ja muuta henkilökuntaa olisi tarkkailtu tiukasti havaintojen ja tutkimusten aikana, jopa rikospoliisin toimesta.

Toimiston omistaja haastoi kirjan kustantajan oikeuteen, koska hän itse ja hänen henkilökuntansa tulivat kirjassa syytetyiksi vilpistä. Todistusten perusteella oikeus totesi henkilökunnan syyttömäksi ja kielsi kirjan jatkolevityksen alkuperäisessä muodossaan. Muutosten jälkeen sitä voitiin edelleen julkaista.. Oikeudenkäynti vahvisti tutkimuksissa saatua tietoa, kun sen tuloksena todettiin, ettei ketään saatu kiinni ilmiöiden vilpillisestä aiheuttamisesta.

Wikipedia on skeptikkojen vahvassa hallinnassa. Tämä tilanne näkyy täydessä kukassaan englanninkielisen Wikipedian Rosenheim-artikkelissa, linkki (2). Se on täynnään virheellisiä väitteitä eikä logiikkakaan aina toimi. Muutama esimerkki:

1. Benderiä on arvosteltu olennaisten yksiskohtien puuttumisesta ja luonnollisten selitysten välttelystä. - Totta on, että skeptikot ovat arvostelleet, mutta Benderin artikkelit lukien huomaa, että arvostelu on aiheetonta.

2. Ilmiöitä tapahtui vain viikonloppuisin. - Miten ne sitten voivat tapahtua vain Annemarien ollessa paikalla, kun töitä tehtiin viikolla?

3. Sähköyhtiö raportoi, että toimintahäiriöt johtuivat huomattavista ylijännitteistä/virroista sähköverkossa. - Tarkoin valvotuissa mittauksissa ei sellaisia havaittu ja sähköyhtiö ilmoitti sähköverkon olevan täysin kunnossa.

4. Bender olettaa, että fyysikot tekivät määrittelemättömiä kokeita. - Bender ei sellaista olettanut ja fyysikot itse kertovat tarkoista kokeistaan.

5. Nailonlankoja oli kiinnitettynä valaisimiin, jotka saatiin helumaan langoista vetämällä. - Valokuvista näkyy, että kattoon oli kiinnitetty yksi heilurilanka, jonka päässä oli muovipuikko.

Huomattavaa on myös se, että artikkelin skeptisen arvostelun osuus on vähintään yhtä laaja kuin ilmiöiden kuvailemisen osuus.

Olen aikanaan keskustellut Rosenheimin tapauksesta silloisilla Skepsis ry:n ja JREF:n foorumeilla. Kummassakin minulle kerrottiin, että siellä oli joku taitava huijari, joka sai kaikki ilmiöt aikaan tempuillaan. Esimerkiksi kävi salaa tönäisemässä piirturia jne., vaikka pelkkä tönäisy ei todellisuudessa olisi saanut aikaan piirturikäyrän silmukoita. Myös kerrottiin, että en ollut esittänyt ainuttakaan todistetta psi-ilmiöiden puolesta, vaan kaikki oli vain pelkkää anekdoottia.


Lisää yksityiskohtia

Tutkimusten edetessä tapahtumista kerääntyi runsain määrin dokumentointia: mittaustuloksia, toimiston johtajan kirjeenvaihtoa sähkölaitoksen, puhelinlaitoksen ja poliisin kanssa, näiden laitosten asiantuntijoiden ja poliisin lausuntoja ja silminnäkijätodistuksia.

Lisäksi Hans Bender kertoi, että hän nauhoitti oman instituuttinsa ja Adamin toimiston väliset puhelinkeskustelut. Hän kirjoitti, että kaikki tämä dokumentointi ja siitä tehdyt päätelmät jatkossa julkaistaan kirjan muodossa. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Ehkä kirja jäi kirjoittamatta siksi, että Andreas Resch (1968,1969) julkaisi toisaalla laajan artikkelisarjan, jossa näitä yksityiskohtia käsitellään. Minulla on kopiot kaikista viidestä artikkelista. Resch oli tohtori (DDr.) teologian ja psykologian alalta ja redemptoristi. Hän toimitti aikakauslehteä, jossa nämä hänen artikkelinsa ilmestyivät.

Valitettavasti artikkeleissa on vain tekstiä eikä alkuperäisistä asiakirjoista ole esimerkkikuvia. Joka tapapauksessa neljän ensimmäisen artikkelin sisältö on käytännössä pelkästään suoria lainauksia annetuista raporteista ja lausunnoista, jotka Resch kertoo saaneensa Benderin instituutilta.

Sähkölaitoksen työntekijät saivat vähän väliä käydä korjaamassa sammuneita tai pudotessaan rikkoutuneita loisteputkia ja rikkoutuneita hehkulamppuja. Hehkulamppujen ympärille laitettiin verkkopussit, joten isompia sirpaleita ei tarvinnut keräillä lattioilta.

Loisteputkia oli yhteensä neljä, kaksi johtajan huoneessa ja kaksi toimistohuoneessa. Kerran kaikki loisteputket sammuivat äkillisesti samaan aikaan. Paikalle saapunut yliasentaja Martin Bauer kirjoitti raportissaan seuraavasti:

Tarkistuksessa hän totesi, että katossa 3,05 m korkeudella olevat loisteputket olivat kaikki kiertyneet kiinnikkeissään noin 90 astetta. Kun hän kiersi ne takaisin ja vei tikkaat pois, niin kaikki putket taas sammuivat äkillisesti hänen läsnäollessaan. Bauer uskoi sammumisen aiheutuneen oikosulusta eikä halunnut enää kiivetä uudestaan tarkistamaan. Toistuvien pyyntöjen jälkeen hän kuitenkin haki tikkaat ja kiipesi katsomaan ja totesi kaikkien putkien taas kiertyneen noin 90 astetta.

Kun häiriöt eivät ottaneet loppuakseen, niin Rosenheimin sähkölaitos lähetti paikalle oman tarkastajan ja tutkimusten johtajan Paul Brummerin. Reschin kakkosartikkelin 22 sivua sisältävät kokonaan Brummerin kirjoittaman pikkutarkan raportin. Brummer analysoi kaikkien piirturissa käytettyjen 75 paperiliuskan sisältämät kymmenet häiriöpiikit ja vertasi niiden ajankohtia toimiston muihin tapahtumiin.

Brummer päätyi tulokseen, että sähköverkko oli koko ajan ollut täysin kunnossa eikä toimiston tapahtumia voitu selittää sähkötekniikan avulla.

Reschin kolmas artikkeli sisältää poliisien ja paikalla käyneiden sähkömiesten ja muiden vierailijoiden valaehtoisia lausuntoja. Tärkeä on pitkään skeptisesti asennoituneen toimiston esimies Engelhardin yksityiskohtainen selostus tapahtumista ja omista havainnoistaan niistä.

Neljäs artikkeli sisältää vuoden 1968 aikaiset tapahtumat joululoman jälkeen. Mukana on silminnäkijöiden valaehtoisia lausuntoja, Annemarien lausunto ja poliisin raportteja. Poliisi KA. Wendl kertoo tammikuun 17. päivän tapahtumista seuraavaa:

Annemarie tuli ensimmäisenä toimistoon noin 7.30 ja siellä oli myös omistajan vaimo paikalla. Annemarien kertomuksen mukaan vaimo lähti hetken kulutta pois ja Annemarie jäi yksin. Hän kertoi säikähtäneensä kovasti, kun kaikki neljä loisteputkea putosivat yhtä aikaa alas kovalla rysäyksellä ja särkyivät. Pian myös esimies Engelhard tuli paikalle. Myös seinän takana olleen hammaslääkärin vastaanoton apulainen kuuli rysäyksen seinän läpi ja hätääntynyt Annemari tuli kertomaan siitä hänelle.

KA. Wendl sai kerran Annemarien kiinni vilpistä. Hän tarkkaili tilannetta ovenraosta, kun Annemarie käytävällä kävellessään nosti kätensä ja työnsi kohdalla olevan valaisimen heilumaan. Wendl kutsui pian Annemarin erikseen luokseen ja kertoi mitä oli nähnyt. Annemarie kielsi jyrkästi koskeneensa valaisimeen. Myöhemmin hän kyllä tunnusti koskeneensa siihen tarkoituksenaan pysäyttää sen heiluminen. Se oli ainoa kerta, kun Annemarie saatiin kiinni vilpistä.

Andreas Reschin viides artikkeli sisältää Reschin kaavailuja tapahtumien paranormaaliudesta ja mahdollisista selityksistä, ottaen huomioon kentät ja niiden selitysmahdollisuudet.

Linkeissä (3), (4) ja (5) on videoita Rosenheimin tapahtumista. Vaikka videot ovat lyhyitä, katkelmallisia ja heikosti selostettuja, niin niistä kuitenkin näkyy kuvallisia todisteita, että monet kerrotut tapahtumat todella tapahtuivat.

Kirjalliset lähteet (aikajärjestyksessä prosessin selkeyttämiseksi):

Hans Bender (1968): Der Rosenheimer Spuk – Ein Fall spontaner Psykokinese. (Ein vorläufiger Bericht). Zeitschrift für Parapsychologie und Grenzgebiete der Psychologie Vol. 11 s.104-112.

F. Karger und G. Zicha (1968): Physikalische Untersuchung des Spukfalles in Rosenheim. Zeitschrift für Parapsychologie und Grenzgebiete der Psychologie Vol. 11 s.113-131.

Andreas Resh (1968)-1: Der Fall Rosenheim. Grenzgebiete der Wissenschaft 2/1968, vol. 17, s. 241-249.

Andreas Resh (1968)-2: Der Fall Rosenheim. Grenzgebiete der Wissenschaft 3/1968, vol. 17, s. 289-310.

Andreas Resh (1968)-3: Der Fall Rosenheim. Grenzgebiete der Wissenschaft 4/1968, vol. 17, s. 337-346.

Andreas Resh (1969)-4: Der Fall Rosenheim. Grenzgebiete der Wissenschaft 1/1969, vol. 18, s. 1-15.

Andreas Resh (1969)-5: Der Fall Rosenheim. Grenzgebiete der Wissenschaft 2/1969, vol. 18, s, 49-60.

Hans Bender (1971): Unser sechster Sinn. Deutsche Verlags-Anstalt, Stuttgart.

Hans Bender (1973): Verborgene Wirklichkeit. Walter-Verlag, Olten und Freiburg im Breisgau.

Alan Gauld and A.D.Cornell (1979): Poltergeists. Routledge & Kegan Paul, London, Boston and Henley.

Elmar R. Gruber (1981): On the Track of the Poltergeist. ASPR Newsletter Vol. VII,  Number 1, January 1981.

Linkkejä

1. Rosenheimin poltergeist
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rosenheimin_poltergeist

2. Rosenheim poltergeist claim
https://en.wikipedia.org/wiki/Rosenheim_poltergeist_claim

3. Spuk in Rosenheim
http://www.youtube.com/watch?v=xTtjN6E2BtA

4. Rosenheim Poltergeist
http://www.youtube.com/watch?v=p1LjrnsH144

5. El caso Rosenheim.
http://www.youtube.com/watch?v=lon3ZC1PpBw