Uri Geller

Päivitetty 30.9.2020

Uri ja Urin auto. Kiitokset kuvasta Sari Mastromarinolle.

Israelilaisen Uri Gellerin esiintymiset virittivät kiivaan keskustelun paranormaaleista ilmiöistä vuonna 1974, vähemmän Suomessa kuin monissa muissa maissa. Geller myös innoitti monia tutkijoita tutustumaan psi-metallintaivutukseen. Tähän päivään tultaessa on pöly ehtinyt laskeutua perusteellisesti ja sukupolvi on vaihtunut. Ehkä on sopiva aika muistella mitä silloin tapahtui ja tarkastella mitä koko jupakasta on jäänyt käteen.


Gellerin elämänvaiheita

Kirjassaan "My Story" (Lähde 1, Linkki 1) Geller kertoo, miten erilaiset kyvyt vähitellen tulivat esiin hänen lapsuudestaan lähtien (Linkki 1, HOW IT ALL STARTED, sivu 7). Jo aivan nuorena äiti ihmetteli, miten Geller usein alkoi puhua samoja asioita, mitä hänen itsensä oli juuri tarkoitus käsitellä. Aivan varhaislapsuudesta lähtien hän usein leikki naapuritalon suuressa, villiintyneessä puutarhassa. Kolmen, neljän vuoden ikäisenä hänellä oli siellä vahva kokemus: kaikki äänet ja liike loppuivat, hopeanvärinen valo lähestyi taivaalta, hän tunsi terävää kipua otsassaan ja menetti tajuntansa.

Noin seitsenvuotiaana, kun hän kerran oli syömässä äitinsä valmistamaa sienikeittoa, niin lusikan pesä lerpahti äkillisesti alas suuhun nostaessa ja keitto valahti syliin. Sitten myös lusikan pesä putosi ja Geller piti hämmästyneenä kädessään vain lusikan vartta. Ensimmäisen kerran jälkeen ruokailuvälineet pettivät hänen käytössään joitakin kymmeniä kertoja vuodessa.

Koulussa oli ilmeisesti pitkäveteistä, koska Gellerin rannekello usein edisti. Häntä aluksi pilkattiin siitä, mutta pilkka väheni, kun hän sai myös toisen oppilaan kellon hyppäämään ajassa eteenpäin. Vihdoin hänen kellonsa viisarit taipuivat itsekseen lasin alla niin, että kello meni pilalle. Koulun ylemmillä luokilla ollessa Gellerille aina silloin tällöin tapahtui erikoisia asioita – hän toisinaan osasi ennakoida tapahtumia, ja myös esineiden katoamisia ja outoja ilmaantumisia tapahtui.

Täysi-ikäisenä Geller hakeutui laskuvarjosotilaaksi ja joutui myös taisteluihin, joissa haavoittui vasempaan käsivarteen ja käteen. Sen jälkeen hän siirtyi siviilitöihin. Hän yritti pitkään piilotella kykyjään, mutta alkoi armeijapalveluksensa aikana esitellä niitä toveripiirilleen.  Sitten hän laajensi piiriä ja esiintyi ympäri Israelia. Hänestä tuli rutinoitunut lavaesiintyjä. Hänen kansainvälinen uransa alkoi lähinnä Andrija Puharichin ansiosta, joka oli lääkäri, tutkija ja keksijä. Gellerin voiman lähteenä piti olla jonkinlainen salaperäinen avaruusäly. Toisaalta hän oli sitä mieltä, että samat kyvyt ovat olemassa kaikilla ihmisillä, vaikka ne eivät yleensä tulekaan esille.


Esiintyminen Suomessa

Gelleristä alkoi tihkua tietoja Suomeen vuoden 1973 lopulla. Lähteen (2) mukaan tämä silloin 26-vuotias entinen israelilainen laskuvarjosotilas pystyi taivuttamaan metalliesineitä sivelemällä niitä kevyesti sormillaan tai jopa vain katsomalla niitä. Kun hän oli esiintynyt BBC:n radio-ohjelmassa, niin myös lähiseudun kuulijoiden kotona oli taipunut avaimia, lusikoita, veitsiä ja monenlaisia muita esineitä.

Vuoden 1974 alussa Geller oli kiertueella ympäri maailmaa ja saapui myös Suomeen. Haastatteluissa hän kertoi, että Itävallassa esiintyessään hän ei onnistunut hyvin, mutta Norjassa meni paremmin ja siellä myös kodeissa tapahtui erilaisia ilmiöitä (Lähteet 3 ja 4). Hän kehotti tulevan ohjelman katselijoita itsekin yrittämään samaa kuin hän itse ja ennusti kodeissa tapahtuvan yhtä ja toista ihmeellistä.

Geller esiintyi Suomen televisiossa, perjantaina 25.1.74. Illan ohjelmassa hän esitti telepatiaa arvaamalla piirroskuvien sisältöä sekä yritti käynnistää pysähtyneitä kelloja ja taivuttaa teelusikkaa. Kellojen käynnistymisen todistusvoima on yleensä pieni enkä tässä yhteydessä ota kantaa myöskään Gellerin telepatiakokeisiin. Lusikka näytti taipuvan edestakaisin hyvin kevyesti ja katkesi lopulta kokonaan (Lähde 5, Linkki 2).

Gellerin ennustus osoittautui oikeaksi, sillä hänen televisioesiintymisensä aikana ja jälkeen Suomessakin kerrottiin tapahtuneen kodeissa metalliesine- ja kelloilmiöitä. Television puhelinvaihde meni tukkoon innokkaiden soittajien ilmoituksista. Valitettavasti arkistossani ei ole kertomuksia kotien tapahtumista, mutta niitä on talletettuna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon.


Olivatko Gellerin esitykset aitoja?

Geller onnistui saamaan aikaan aidon tuntuisia ilmiöitä useimmiten näytösesityksissä ja epävirallisissa kahvipöytäkokeissa. Hän oli pian Israelista lähtönsä jälkeen Yhdysvalloissa Stanford Research Institute:ssa (SRI) laajahkoissa laboratoriokokeissa, joissa R. Targ ja H. Puthoff totesivat hyviä tuloksia selvänäön, telepatian ja psykokinesian alueilla. Metallintaivutuskokeita ei SRI:ssä tehty valvotuissa olosuhteissa.

Alustavasti Gellerin tapauksessa näytti siis siltä, että vihdoinkin saataisiin runsaasti kovan luokan näyttöä paranormaaleista ilmiöistä. Ajan kuluessa jouduttiin kuitenkin toteamaan, että odotukset eivät täyttyneet. Uri Geller väsyi pitkiin valvottuihin laboratoriokokeisiin SRI:ssä niin perusteellisesti, että hän ei enää sen jälkeen suostunut sellaisiin.

Geller oli nuorena miehenä tyypiltään levoton luonne, jota ärsyttävät kaikki etukäteissuunnitelmat ja tiukat varmistukset. Niinpä häntä ei useinkaan saatu pysymään jo sovittujen koejärjestelyjen rajoissa. Tiukassa valvonnassa myös tulokset jäivät usein heikoiksi. Skeptikot kertovat hänen kavahtaneen varsinkin esiintymistä taikurien edessä.

Geller viihtyi tilanteissa, joissa oli vaihtelua, improvisointia ja useita ihmisiä riittävän lähellä ympärillä. Hän vaihtoi mielellään koekappaleita koko ajan edestakaisin. Toisinaan hän lähti äkkiä viemään metalliesinettä pesuhuoneeseen vesihanan alle, koska hän tunsi että se silloin taipuisi paremmin. Muutenkin hän oli koko ajan liikkeessä niin, että tapahtumien valvominen oli usein hankalaa.

Toisinaan metalliesineet taipuivat siten, ettei kukaan nähnyt itse taipumistapahtumaa. Muutamat kappaleet taipuivat itsekseen viereisellä pöydällä kenenkään huomaamatta. Joskus taas esine oli ollut osittain Gellerin käsien suojassa ja sitten hän yhtäkkiä näytti, että katsokaa, nyt se on taipunut. Kaikki edellä luetellut seikat ovat epäilyttäviä, kun otetaan huomioon Gellerin tausta esiintyjänä. Juuri jatkuvalla liikkeellä hän olisi saanut tilaisuuden kääntää katsojien huomion sopivasti sivuun ja tehdä erinäisiä toimenpiteitä kenenkään huomaamatta.

Vuonna 1975 ilmestyneessä kirjassaan "My Story" (Lähde 1, Linkki 1) hän kertoo ryhtyneensä managerinsa vaatimuksesta hyvin vastahakoisesti täydentämään lahjojaan myös erilaisilla huijaustempuilla. Metallintaivutustemppujensa yksityiskohtia hän ei kirjassaan paljastanut.

Gellerin toiminnan monien epäilyttävien piirteiden ohella myös taivutusten aitouteen viittaavia seikkoja on olemassa runsaasti. Uri Gellerin kanssa onnistuneita taivutuskokeita ovat tehneet monet tohtoritason tutkijat, joista voidaan mainita esimerkiksi John Hasted, John Taylor, Charles Crussard, H. C. Berendt, Wilbur Franklin, Eldon Byrd, Albert Ducrocq, Thelma Moss ja Peter Mulacs.  Enemmän tai vähemmän ammattimaiset taikurit ovat toisinaan tarkkailleet häntä ja todenneet aidolta näyttäviä ilmiöitä ilman vilppiä tai sen yritystä.

Ehkä kuitenkin kaikkein tärkeintä on se, että Uri Geller ei ole yksin.  Muitakin mahdollisia taivuttajia on löytynyt, ainakin satoja ja todennäköisesti jopa tuhansia, ylivoimaisesti suurin osa lapsia ilman taikurinkokemusta. Kerron heistä ja Gellerin parhaista suorituksista toisaalla täällä ja omista kokeistani kahden pojan kanssa täällä.


Miten huijaustemppuja tehdään?

Näytöstilanteessa taikurilla ovat normaalisti kaikki olosuhteet hallinnassaan eikä hän etukäteen paljasta tulevia toimiaan. Jos hän saa mahdollisuuden pitää kappaletta käsissään useita minuutteja ja peittää sen välillä katsojilta, niin hänen on helppo onnistua tempussaan. Ilmeisimmät mahdollisuudet näyttäviin taivutushuijauksiin perustuvat koekappaleiden käsittelyyn etukäteen tai salaa näytöksen aikana, lisäosien käyttämiseen, kappaleiden vaihtamiseen ja erikoisseosten käyttöön. Lisäosana käytetään yleensä lusikan vartta.

Useimmiten taikuri taivuttaa kappaleen voimalla katsojien huomaamatta. Sitten hän pitää lusikan/haarukan toisen pään piilossa käsiensä suojassa ja hitaasti päästää sitä paremmin näkyviin siten, että se yleisön suunnasta katsoen näyttää taipuvan, ja lopuksi hän teatraalisesti paljastaa sen kokonaan, todella taipuneena.

Taikuri voi ajan kanssa salaa taivutella ohutta kappaletta edestakaisin katkeamisen rajalle ja sitten antaa avustajan työntää "pehmennyttä" kappaletta kevyesti, jolloin se menee lopullisesti poikki. Austeniittisilla lusikoilla tämä ei kuitenkaan onnistu voimakkaan muokkauslujittumisen vuoksi, sillä taivekohta pyrkii koko ajan muuttamaan paikkaa. Silloin hän voi etukäteen ohentaa lusikkaa terävillä poikittaisurilla, joiden kohdalta se katkeaa hyvin pienellä voimalla. 

Jos käytettävät koekappaleet ovat jo etukäteen tiedossa, niin taikuri voi hankkia samanlaisia ja käsitellä ne aidon näköisiksi. Esityksessä hänen on sitten helppo vaihtaa omat kappaleensa näkösälle. Jos koekappaleita on käsillä useampia samanlaisia samanaikaisesti, niin taikuri voi käyttää tilannetta hyväkseen.

Taikuri voi valmistuttaa tavallisen näköisen koekappaleen erikoisominaisuuksia antavasta metalliseoksesta ja esimerkiksi pehmentää tai taivuttaa sen vähäisen lisälämmön avulla. Kirjallisuudessa on tietoja, että jokin elohopeayhdiste voisi nopeasti tunkeutua metallin sisään raerajoja ja mahdollisia mikrorakoja pitkin. Tämä on kuitenkin pelkkää teoriaa eikä kukaan tietääkseni ole käyttänyt sitä menetelmää. Kappaleen pitäisi tulla tällöin hauraaksi ja katketa pienellä voimalla. Vaikka joku yrittäisikin, niin tällaiset temput eivät ole ongelma, jos asiantuntija pääsee tarkastamaan kappaleet jälkikäteen.

Periaatteessa joku voi myös hypnoosilla saada katsojan uskomaan lusikan pehmenneen, vaikka se on taivutettu voimalla aivan näkyvissä. Hypnoosin tekniikat ovat yleisesti tunnettuja eikä suurta joukkoa ihmisiä voida tiettävästi hypnotisoida samassa tahdissa. Siksi tällainen mahdollisuus rajoittuu vain muutaman katsojan tapaukseen ja on varsin epätodennäköinen.

Taikatemput vs. psi-taivutukset

Skeptikoilla on Geller-taivutukselle yksinkertainen selitys: niin Geller kuin lapsitaivuttajatkin huijasivat taikatempuilla kaikkia tutkijoita. James Randi kirjoittaa kirjassaan (lähde 6, sivu 11):

This writer is convinced that Geller is a clever magician, nothing more – and certainly nothing less.

Netissä olevassa Randin kirjan myyntiesittelyssä sanotaan:

Randi explores Geller's background as a stage magician, and explains how Geller's spoon bending can be easily reproduced by any magician using sleight of hand.

Vielä skeptikot sanovat, että Gellerin ja muiden taivuttajien temput olivat niin helppoja tehdä, että lapsetkin ne osaavat. Asiaan voi tutustua katselemalla YouTubesta siellä olevia taivutusvideoita ja vertaamalla niitä Geller-taivutusten havaitsijoiden kuvauksiin.

Taikatempuissa on kaksi päälinjaa. Kun kyseessä on taivutusesitys, niin taikuri ei näytä koekappalettaan yleisölle kokonaisuudessaan sivusuunnassa juuri ennen sen näennäisen taipumisen alkamista. Katkaisutempussa taikuri näyttää lusikan kunnolla ja usein jopa kopauttaa sillä pöytää vakuuttavasti. Kaikissa tempuissa hän joutuu aina pitämään kriittisiä alueita käsiensä suojassa.

Tutkijoiden johtamissa taivutuskokeissa tilanne on ollut huomattavasti näytöstilanteesta eroava, koska kokeenjohtajat ovat yleensä pitäneet tilanteen hallinnassaan. He ovat suunnitelleet koekappaleet huolellisesti, selvittäneet niiden ominaisuudet etukäteen tarkasti ja merkinneet ne yksilöllisesti. Toisinaan kappaleiden mitat ja paino on mitattu hyvin tarkasti, jolloin vaihtaminen tulee käytännössä mahdottomaksi.

Taivuttaja on lähes aina ollut tutkijoiden ja muiden mukana olevien ympäröimänä, joten salaa toimiminen on vaikeutunut. Taivuttaja on toiminut kokeenjohtajan ohjeiden mukaan eikä yleensä ole paljonkaan päässyt tekemään omiaan. Varsinkin lapset ovat yrittäneet tehdä sitä, mitä aikuiset ovat kehottaneet heitä tekemään. Taivutuskokeissa koekappaleet ovat aina olleet mahdollisimman hyvin näkyvissä ja kokeenjohtaja on voinut tarkistaa niitä milloin vain.

Toisinaan kokeet eivät ole tahtoneet onnistua kontrolloidussa tilanteessa. Siksi muutamat tutkijat ovat skeptikkojen riemuksi antaneet koehenkilöiden viedä koekappaleet kotiinsa muutamaksi päiväksi ja toivoneet heidän taivuttavan ne siellä. Vilpin mahdollisuutta on kuitenkin rajoitettu monilla kekseliäillä menetelmillä. Tohtori Wolkowski laittoi lasiputkiin rautanaulan, metalliliuskan ja kierrejousen. Sitten hän sulki putket lähes ilmanpitävästi umpeen liekillä kuumentaen ja mittasi ulkomitat sekä punnitsi ne mahdollisimman tarkasti (Lähde 7, s. 49, Linkki 3, kohta 3). Kun J. P. Girard palautti putket, niin koekappaleet olivat taipuneet ja putkien mitat entisellään.

Bersani ja Martelli laittoivat koekappaleita tiukasti suljettuun läpinäkyvään laatikkoon ja laittoivat mukaan läpinäkyvän putken, jossa oli kahtena kerroksena eriväristä jauhetta (Lähde 8). Laatikon ravistaminen olisi tullut näkyviin jauhekerrosten sekoittumisena. Lapset palauttivat laatikot entisessä kunnossa ja koekappaleet taipuneina.


Tilanne 2015

Olen yllä esittänyt vain pienen osan kaikesta aineistosta, mitä arkistoihin on jäänyt Uri Gelleristä. Ajan kuluessa tapahtuu netissä paljon muutoksia, ja monien aikanaan arkistoon poimimieni artikkeleiden alkuperäiset linkit eivät enää toimi.

Geller asui pitkään Lontoossa, oli hyvissä voimissa ja varoissa ja esiintyi taikurina eri puolilla maailmaa. Varmistamaton tietoni on, että hän nykyään asuisi Israelissa. Uusista psi-taivutuskokeista minulla ei ole tietoa. Hän on pysynyt hyvin salaperäisenä henkilönä, koska armeijayhteyksiensä takia hän ei kerro toimistaan. Joka tapauksessa voisi ihmetellä, mistä hän on saanut kerättyä suuren omaisuutensa. Hänellä on laajat kotisivut, jotka ovat kovin kaupalliset ja uushenkiset. Kun ei anna sen häiritä, niin sivuilta etsiessä löytyy paljon myös laadukasta materiaalia.

Suomeksi on ilmestynyt vain yksi Geller-kirja, Andrija Puharichin kirjoittamana (Lähde 9). Kirjassa ei käsitellä metallintaivutuksen yksityiskohtia, vaan se kertoo enimmäkseen muista tapahtumista - matkoista, ihmissuhteista ja hiukan erikoisemmista koesarjoista. Se sisältää uskomattomia tapahtumia ufohavaintoineen ja esineiden katoamisineen ja ilmestymisineen. Linkistä (4) pääsee katsomaan lukuisia Geller-dokumentteja Vimeolta. Videot ja niillä näytetyt valokuvat vahvistavat monia yksityiskohtia Gellerin elämänvaiheista.

Skeptikot ovat onnistuneet suuren yleisön silmissä leimaamaan Gellerin pelkäksi huijariksi. Kun heitä muistuttaa monista lapsitaivuttajista, niin he kuitenkin saman tien jättävät lapset huomiotta ja palauttavat keskustelun Gellerin taikatemppuihin.


Gellerin esiintyminen Suomessa vuonna 2016

Geller esiintyi silloin kahdessa yleisötilaisuudessa. Itse olin mukana Hengen ja Tiedon Messuilla 15.10.2016. Hänellä oli mielestäni raju ja rutinoitunut esitystyyli, hän puhui hyvin selkeästi, kovalla äänellä ja elehtien. Hän aloitti omasta elämäkerrastaan, eli miten hän lähti köyhän yksinhuoltajaäidin yhden huoneen kodista ja miten hänestä vähitellen tuli rikas mies. Esityksen aiheena oli positiivinen ajattelu, ja juuri sen avulla hän sanoi päässeensä elämässään niin hyvin eteenpäin. Hän kehotti kuulijoita aloittamaan positiivisuutensa heti aamulla herätessään, ajattelemalla kiitollisuudella alkanutta päivää.

Hän teki temppusarjan, jolla esitteli kykyjään. Hän katkaisi ruokalusikan ilman voiman käyttöä. Hän siveli katsojan toisesta päästä pitämää lusikkaa sen yläpinnalta, jolloin se taipui niin, että vapaa pää nousi ylöspäin. Hän painoi peukalollaan kuopan lusikan pesään. Hän sai kämmenellään pitämistään retiisinsiemenistä ainakin yhden kasvattamaan juuren ja vihreät sirkkalehdet. Hän siveli golfmailan vartta, ja pelkästä heilautuksesta maila katkesi napsahtaen. Hän käänsi päänsä pois siksi aikaa kun nainen kirjoitti värin "red" fläppitaululle, ja katsojat saivat lähetettyä hänelle telepaattisesti oikean värin.

Ennen kysymyksiin vastaamista Geller piti erittäin rajun esityksen tupakointia vastaan. Hän esitti valkoisen pyyheliinan avulla miten paljon likaa joutuu keuhkoihin jo vähäisistäkin henkisavuista. Hänellä oli rekvisiittana jopa nuorehkona keuhkosyöpään kuolleen tupakoitsijan toinen keuhko, jonka mustuutta hän esitteli. Kaiken jälkeen tuntui hyvältä, että Geller kertoi lahjoittavansa esiintymisestä saamansa tulot lasten hyväksi.

Psi-ilmiöihin viittaavat temput tapahtuivat kuvaukseni mukaisesti sekä Gellerin että ilmeisesti myös useimpien katsojien tulkinnan mukaan. Tarkemmin ajatellen kaikki kuitenkin vain näytti edellä kuvatun kaltaiselta ja on otettava huomioon hänen taikurintaustansa. Onneksi tapahtumista saatiin tarkat videot, mutta tosin vain yhdellä kameralla kuvattuna. Onnistuin saamaan itselleni ensimmäiseksi katkaistun lusikan, jonka pesässä on Gellerin nimikirjoitus. Murtumaa katsellessani totesin, että ainoa mahdollisuus huijaukseen olisi ollut, että lusikkaa olisi etukäteen taivuteltu edestakaisin hyvin lähelle sen lopullista katkeamista.

Gellerin tempuista niissä kahdessa tilaisuudessa näkyy lyhyt yhteenveto videolla (5). Siitä voi itse kukin katsoa, missä kohdassa se psi-energia näkyy toiminnassa. Videon kommenttiosio on mielenkiintoinen. Siitä näkyy suuren yleisön kahtiajakautuminen: osa uskoo temput sellaisinaan ja osa uskoo Randin tarinat sellaisinaan. Kumpikaan puoli ei ole kiinnostunut selvittämään asioita kunnolla.

On huomattava, että kaikki Gellerin temppujen esineet olivat hänen itse järjestämiään eikä niitä näytetty tai annettu kunnolla tutkia etukäteen. Videota tarkastellessani voin todeta, että tempuissa ei näy mitään sellaista, mikä viittaisi aitoon psi-taivutukseen. Geller osasi peittää kappaleet näkyvistä kriittisissä vaiheissa varsin onnistuneesti, mutta yhden tempun tekotapa kuitenkin paljastuu videolla.

Loppupäätelmäni on, että kyseessä oli taitava taikuriesitys, johon oli hyvin valmistauduttu etukäteen. Tällaisessa näytöksessä ei ole tilaa todellisille psi-ilmiöille, koska tilaisuus on suunniteltu sujumaan tarkasti valmistellulla tavalla. Näillä yleisöesityksillään Geller vahvistaa käsitystä, että hän on ja on myös aina ollut vain pelkkä tavallinen taikuri. Valitettavasti hän ei näytä olevan kiinnostunut tieteellisestä tutkimuksesta.

****

Kirjallisuuslähteet

1. Uri Geller (1975): My Story. Praeger, New York, 1975 [tekstiosuus on linkissä 1]
2. Ajattelija väänsi lusikat mutkalle. Helsingin Sanomat 25.11.1973
3. Metall ger sig inför hans blick. Hufvustadsbladet 25.1.1974
4. Pekka Kukkonen (1974): Lusikanvääntäjä lupaa ihmeitä. Helsingin Sanomat 25.1.1974
5. Pertti Jotuni (1974): Uri Gellerin "tv-show". Uusi Suomi 27.1.1974
6. James Randi (1975/1982): The Truth About Uri Geller. Prometheus Books (235 sivua)
7. John Hasted (1981): The Metal-benders. Routledge & Kegan Paul (279 sivua) [tekstiosuus on linkissä (3)]
8. F. Bersani ja A. Martelli (1983): Observations on selected Italian mini - Gellers. Psychoenergetics, 1983, Vol. 5, pp. 99-128
9. Andrija Puharich (1974): Uri Geller – elämä ja mysteeri. WSOY Porvoo-Helsinki (360 sivua)


Linkkejä

1. Uri Geller (1975): My Story
http://www.urigeller.com/my-story/

2. Gellerin TV-esiintyminen Suomessa 25.1.1974
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/01/taivu-lusikka-taivu

3. John Hasted: The Metal-benders [lähde 6 ilman kuvia]
http://www.urigeller.com/the-metal-benders/

4. Vimeolla on sarjana monia Geller-dokumentteja, alkaen tästää laajimmasta:
Uri Geller A Life Stranger Than Fiction
http://www.urigeller.com/simon-cowells-uri-geller-a-life-stranger-than-fiction-documentary/

5. Rajatieto TV esittää: Uri Geller - The Mystifier
https://www.youtube.com/watch?v=Pt4UoETpK0w