Skeptistä kirjallisuutta hyllystäni
Wikipediassa skeptismi (tai skeptisismi) jaetaan kahteen osa-alueeseen, filosofiseen skeptismiin ja tieteelliseen skeptismiin. Tässä jutussa on tarkoitus käsitellä vain tieteellistä skeptismiä sen organisoituneessa muodossa. Liitän sopiviin kohtiin lainauksia skeptisistä mielipiteistä, joita olen poiminut keskusteluista.
Yleinen käsitys tieteellisestä skeptismistä
Suomalaisessa Wikipediassa esitellään tieteellistä
skeptismiä seuraavasti:
Tieteellinen
skeptismi on tietoteoreettinen kanta, jossa kyseenalaistetaan väitteiden
totuudenmukaisuus, kunnes ne voidaan testata käyttäen tieteellistä menetelmää.
Käytännössä tieteelliset skeptikot keskittyvät kumoamaan julkisesti teorioita,
jotka ovat näennäistieteellisiä, sekä opettamaan kriittistä ajattelua ja
tekemään tieteellistä tutkimusta paranormaaleista ilmiöistä.
Suomessa toimii Skepsis ry, joka on tieteellisten skeptikkojen vuonna 1987
perustama yhdistys, linkki (1). Sivustolta pääsee kiinni skeptisiin
verkostoihin.
Skepsis ry:n sivuilla on Robert Brotheruksen antama ihanteellinen kuva
skeptismistä, linkki (2), josta lainausta:
On
kuitenkin olemassa toisia ihmisiä, jotka haluavat valita uskomuksensa
yksinomaan sen mukaan, mikä todistusaineistoa tarkkaan tutkittaessa näyttää
olevan totta. He tekevät kaikkensa, jotta heidän maailmankuvansa vastaisi
mahdollisimman tarkkaan todellisuutta. He haluavat välttää erehtymästä
epätosiin uskomuksiin ja perustavat siksi tiedonhankintansa luotettaviksi
havaittuihin menetelmiin ja ovat valmiita muuttamaan käsityksiään tarvittaessa.
Näitä ihmisiä, skeptikkoja, on vaikea saada uskomaan radikaaleja
väitteitä ja oppeja kuten yllä mainitut. He tyytyvät sen sijaan epäilemään
niiden oikeellisuutta niin kauan kuin tarpeeksi painavat perusteet niiden
hyväksymiselle puuttuvat. Termi skeptikko tarkoittaakin epäilijää. Tällainen
terve epäily ei ole väitetyn ilmiön kieltämistä tai dogmaattista uskoa väitteen
valheellisuuteen vaan pikemminkin maalaisjärkeä ja oman tietämättömyyden
tunnustamista kun tietoa ei ole.
Yleinen käsitys skeptismistä siis on, että se perustuu tieteeseen ja käsittelee maailmankuvaan liittyviä asioita kriittisesti ja objektiivisesti.
Organisoitunut
skeptismi
Organisoitunut skeptismi on tieteellistä skeptismiä, joka erilaisten
skeptikkoyhteisöjen toimesta taistelee tieteen ja terveen järjen puolesta,
huuhaata vastaan. Sellainen toiminta on tietenkin tärkeätä ja ansiokasta. Tässä
jutussa en puutu tähän ansiopuoleen sen enempää, vaan keskityn kritiikkiin,
jota skeptikot harjoittavat parapsykologiaa kohtaan.
Organisoituneen skeptismin tieteellisyyttä voi arvioida tutustumalla skeptisiin
lähteisiin eli kirjallisuuteen ja keskustelufoorumeihin. Tiede on
itseään korjaavaa ja korjausliikkeet tapahtuvat tulosten kriittisen tarkastelun
ja keskustelun ansiosta. Samaa ei voi sanoa skeptisistä lähteistä, sillä siellä
sisäinen kritiikki puuttuu täysin. Artikkeleissa olevia selviäkään virheitä ei
tuoda omassa piirissä esiin eikä niitä missään vaiheessa pyritä korjaamaan.
Skeptikot eivät todellakaan vaadi omanmielisiltä lähteiltään minkäänlaista
laatua.
Organisoitunut skeptismi on teoriavetoista, mikä tarkoittaa sitä, että
havainnot ovat alisteisia teorialle. Havaintoja ei tarvitse ottaa huomioon, jos
ne eivät sitoudu johonkin teoriaan tai ovat ristiriidassa skeptisen järkevyyden
kanssa. Empiirisissä tieteissä tilanne on ainakin teoriassa päinvastainen –
hyvin tehdyt havainnot ratkaisevat, miten pätevä teoria on. Esimerkkejä skeptikkojen
teoriavetoisuudesta:
-
- -
Telepatiaa kohtaan on tunnettu
kohtalaisen paljon mielenkiintoa ja kokeita on järjestetty jopa melko tosissaan.
Joissain kokeissa on telepatia näyttänyt toimivan, mutta kyse on ilmeisesti
ollut siitä, että testattava taikuri on taitavampi kuin testaajat. Kaikista ei
varmaankaan ole käytettyä huijausmenetelmää edes selvitetty, kun koejärjestelyt
ovat olleet kehnot. Koska ei ole edes järkevää teoriaa siitä, miten telepatia
voisi toimia, ei tosiaan kannata liikaa innostua, jos joku väittää siinä
onnistuneensa.
-
- -
(…) On turhaa yrittää löytää
ilmiöitä, jotka ovat jo peruslähtökohdiltaan ristiriidassa tunnettujen
luonnonlakien kanssa.
-
- -
Minä näen ympäristöstämme piirretyn
kartan yhden- ja johdonmukaisena. Se on vähän kuin puhelinluettelon kartta,
mutta siellä täällä on pieniä mustia kartoittamattomia länttejä. Jossain ehkä
vähän isompiakin, mutta missään ei ole niin suurta mustaa länttiä, että siihen
saisi sovitettua jonkunnäköisen paranormaalin ilmiön.
-
- -
Ja miksi pitäisi uskoa, että se
paranormaali ilmiö löytyy koskaan? Yksikään järjellinen teoria ei mitään
sellaista ilmiötä kaipaa.
Organisoituneen skeptismin vahvin linnake on entinen
CSICOP, nykyinen CSI. George P. Hansen (1992) on kirjoittanut siitä erittäin
seikkaperäisen artikkelin, joka on linkissä (3). Olisipa mielenkiintoista lukea
yhtä hyvä artikkeli CSI:stä nykyajassa. Uskoisin, että alamäki on ollut viime
vuosikymmeninä melkoinen.
Organisoituneet kansainväliset skeptikot ovat ottaneet Wikipedian ideologiseen
hallintaansa. He ovat käynnistäneet Wikipedia-projektin nimeltä "Guerrilla
Skepticism" eli sissiskeptismi, joka toimii skeptisten ihmisten imagon
parantamiseksi ja huuhaan torjumiseksi. Skeptikkojen mielestä
parapsykologia on pseudotiedettä ja huuhaata, joten he ovat joukkovoimalla
järjestelmällisesti vesittäneet Wikipediassa kaikki parapsykologiaan viittaavat
tiedot ja elämäkerta-artikkelit. Sissiskeptismistä on lisätietoa toisaalla täällä
ja myös linkissä (4) on artikkeleita aiheesta.
Organisoitunut skeptismi on
tieteen valtavirran kylkeen liimautunut sosiaalinen kupla. Skeptikot
tuntevat uushenkisyyden terminologiaa
ja mielikuvia jonkin verran, mutta eivät tiedä yksityiskohdista juuri mitään. Laadukasta
organisoituneen skeptismin kritiikkiä on linkissä (4).
Pseudoskeptismi
Organisoitunut skeptismi on käytännössä pseudoskeptismiä, jonka ominaisuuksia edesmennyt todellinen skeptikko Marcello Truzzi on parhaiten esitellyt. Suomalaisessa Wikipediassa on seuraava pseudoskeptismiä luonnehtiva luettelo:
1. Kielletään mieluummin kuin epäillään
2. Valikoiva kriittisyys
3. Tuomitaan ilman kattavaa tutkimusta
4. Mieluummin mustataan maine kuin tutkitaan
5. Pilkataan ja hyökätään henkilöä vastaan
6. Oletetaan, ettei arvostelijalla ole todistustaakkaa
7. Vastaväitteet perustuvat enemmänkin uskottavuuteen kuin empiiriseen todistusaineistoon
8. Vastapuoli luokitellaan halventavasti "edistäjiksi", "pseudotieteilijöiksi" ja "patologisen tieteen harjoittajiksi"
9. Esitetään vahvistamattomia vastaväitteitä
Englanniksi löytyy vastaava vähän laajempi jaottelu linkistä (5):
1. The tendency to deny, rather than doubt,
2. Double standards in the application of criticism,
3. The making of judgments without full inquiry,
4. Tendency to discredit, rather than investigate,
5. Use of ridicule or ad hominem attacks,
6. Presenting insufficient evidence or proof,
7. Pejorative labeling of proponents as 'promoters', 'pseudoscientists' or practitioners of 'pathological science',
8. Assuming criticism requires no burden of proof,
9. Making unsubstantiated counter-claims,
10. Counter-claims based on plausibility rather than empirical evidence,
11. Suggesting that unconvincing evidence is grounds for dismissing it,
12. Tendency to dismiss all evidence.
Skeptismi ja parapsykologia
Keskusteluissa minulle
on selvinnyt, että skeptikot olettavat parapsykologian olevan osan
uushenkisyyttä. He eivät tunne parapsykologian tutkimusta eivätkä siksi
myöskään tunne sen tuloksia. Psi-ilmiöt ohittavat erittäin hyvin
varmennetut luonnonlait. Skeptikot ovat sitä mieltä, että jos psi-ilmiöitä
olisi olemassa, niin niiden pitäisi kumota nämä luonnonlait. Tämä on
virhekäsitys, koska luonnonlait ovat edelleen vahvasti voimassa havaituista
psi-ilmiöistä huolimatta.
Kun
psi-ilmiöt skeptikoiden mielestä lisäksi ovat järjenvastaisia, niin
niitä ei voi olla olemassa. Olemattomia ilmiöitä ei tietenkään voida tutkia,
varsinkaan kun parapsykologiassa ei ole toimivaa laajapohjaista teoriaa.
Psi-ilmiöt kun on määritelty vain negatiivisesti, koska ei sen paremmin tiedetä
mitä ne ovat. Lisäksi skeptikot olettavat, että "yliluonnollisia"
ilmiöitä täytyy tietenkin tutkia yliluonnollisin menetelmin, joita niitäkään ei
voi olla olemassa.
Nämä lähtökohdat johtavat ajatteluketjuun, joka estää hankkimasta tietoja
parapsykologian tutkimuksesta. Tämä tapahtuu jotenkin seuraavasti:
1. Koska skeptikot tutustuvat parapsykologiaan vain skeptisiin lähteisiin
tukeutuen, he tuntevat huonosti parapsykologiaa ja uskovat tietävänsä varmasti,
että psi-ilmiöiden olemassaolosta ei ole olemassa ainuttakaan luotettavaa
todistetta tai tutkimustulosta.
2. Siksi he tietävät, että kaikki väitteet havaituista psi-ilmiöistä ja
väitetyt positiiviset tutkimustulokset ovat joko huijausta tai huuhaata.
3. Huijauksiin ja huuhaaseen tutustumiseen ei kannata tuhlata aikaansa, joten
he jatkavat edelleen parapsykologiaan tutustumista vain skeptisten lähteiden
avulla.
Vaikka parapsykologian tutkijat ovat tohtoreita ja professoreita joltakin
perinteiseltä tieteenalalta, niin se ei auta asiaa. Skeptikkojen mielestä
heidän täytyy kuitenkin olla joko huijareita tai parapsykologiaan hurahtaneita
ja siksi huuhareita. Tällaisten tutkijoiden väitetyistä tuloksista ei tarvitse
välittää. Kaikki parapsykologiaan eli huuhaaseen suuntautuva julkinen rahoitus
on tietenkin tuhlausta ja se tulee siksi estää kaikin keinoin.
Skeptikot käsittelevät psi-ilmiöitä pelkästään yksittäistapauksina –
yksittäisinä tutkimusartikkeleina tai yksittäisinä psi-kokemuksina. Siten
heidän ei tarvitse ottaa huomioon parapsykologian laajaa kokonaisuutta ja
alalla löydettyjä erilaisia yhteyksiä asioiden välillä. Kirjoitin eri
yhteyksissä tapahtuvista spontaaneista psi-ilmiöistä toisaalla täällä.
Skeptikot taistelevat parapsykologista tutkimusta vastaan käyttämällä
kolmitasoista strategiaa:
- aineiston sopivaa valintaa
- valitun aineiston skeptistä värittämistä
- pahimmillaan jopa selvää valehtelua
He eivät itse tätä strategiaa huomaa, koska eivät vertaile tietoja, joita
on esitetty toisaalta parapsykologian alkuperäisraporteissa ja toisaalta
skeptisissä lähteissä. Kovin harvat skeptikot tutustuvat parapsykologian
kenttään henkilökohtaisesti, joten he ovat harvojen kollegojensa välittämien
tietojen varassa. Samat tarinat kiertävät skeptisissä lähteissä yhä uudelleen
ja uudelleen, vaikka ne olisi jo jossain osoitettu perättömiksi.
Esimerkkejä skeptikkojen suhtautumisesta parapsykologiaan:
- - -
Kun tähän vielä lisätään, että yhtään paranormaalia
ilmiötä ei ole pystytty valvotuissa olosuhteissa tuottamaan, ja että toisen
käden tietoja täytyy tässä tilanteessa pitää epäluotettavina, niin täytyy
todeta seuraavaa:
Paranormaalien ilmiöiden olemassaolon todistaminen ei ole mahdollista millään
yleisesti käytetyllä todistelutavalla.
- - -
OK: Jaksaisitko kuitenkin perjantaista huolimatta
vähän valottaa, miksi paranormaalit ilmiöt ovat mielestäsi ei-tutkittavia?
En jaksa, anteeksi. Ihan totta, aine menee samaan kategoriaan kuin uskonto,
seksuaaliset vähemmistöt, viljaympyrät ja kosmisen jään teoria. Katse lasittuu
ja suupieleen ilmestyy sylkirihma
-
- -
Mitä on siis "paranormaali
tutkimus" - mielestäni se pitää terminä sisällään käsitteellisen
ristiriidan, koska tutkimus ymmärrettynä naturalistisena tieteellisenä
tutkimuksena ei edes tutki paranormaaleja ilmiöitä, koska sellaisia ei
naturalistisen käsityksen mukaan ole olemassa. Miksi siis tutkia sellaista jota
ei ole olemassa, siinä ei ole järkeä.
-
- -
Oma lähtökohtani on, että jokainen, joka
väittää havaitsevansa paranormaaleja ilmiöitä, on epäluotettava, koska en ole
havainnut muuta keinoa paranormaalin ilmiön havaitsemiseen kuin huijaus tai
väärinkäsitys. Noissa kirjoituksissa en siksi nähnyt mitään todistetta Randin
valehtelusta. En tosin ole kiinnostunut myöskään käyttämään asian
selvittämiseen paljon aikaa, enkä ole siitä erityisen kiinnostunut.
-
- -
OK: Onko SkepDic todellakin
tieteelliseksi lähteeksi katsottava lähde? Onko SkepDic-artikkelit
ymmärrettävä näin? Vai miten nuo suht. usein eri keskusteluissa toistuvat
SkepDic-lainaukset kannattaisi ymmärtää?
LG: Höpöti. Huijauksesta kertomiseen ei
tarvitse tieteellistä lähdettä.
-
- -
Sata vuotta eikä ensimmäistäkään näyttöä
mistään paranormaalista.
-
- -
Koska tiedemaailma ei ole aikanaan
todennut paranormaaleja ilmiöitä olleen olemassa niin en pitäisi noita sinun
luettelemiasi viitteitä kovinkaan arvokkaina.
- - -
Kun ei ole mitään todisteita siitä että
yliluonnollisia kokemiksia on, niin, yllätys yllätys, kukaan ei tiedä
millaiselta sellainen tuntuu. Sinun kannattaisi perehtyä olemassa olevaan
tutkimustuloksiin ettet paljastaisi ymmärtämättömyytesi näin räikeästi.
-
- -
Pitäähän niiden saada yrittää, jotka
jotakin haluavat väittää uskoen omiin luuloihinsa ja tulemalla itse ihan vaan
vapaaehtoisesti nolaamaan itsensä!
Kirjallisuudesta löytyy
kymmeniä tuhansia erittäin konkreettisia ja osittain myös tarkasti tutkittuja havaintokertomuksia
erilaisten ihmisten kokemista spontaaneista psi-ilmiöistä. Miten skeptikot
sitten voivat jättää koko sen aineiston huomiotta? Hyvin helposti,
turvautumalla käsitteeseen "anekdootti":
"Anekdootin monikko ei ole dataa", englanniksi "The plural of
anecdote is not data" tai "The plural of anecdote is not
evidence".
Miten tieteen puolustajat voivat sanoa tällaista, heittää koko laajan tilastotieteen
romukoppaan? Sitähän tämä tarkoittaa, koska tilastollisissa yhtälöissä
lukumäärät ovat tärkeässä osassa. Tuollaisen ajatuksen paikkansapitämättömyys
voidaan todeta myös ottamalla huomioon kaksi näkökohtaa:
1. Tapahtumakertomuksen totuusarvo voidaan päätellä vain sen tarkistetuista yksityiskohdista.
Teoriaan perustuva hylkääminen ilman tarkistuksien tekemistä on takaperoista.
Useimmiten teoriaan vetoaminen on itse asiassa tapahtuman mahdottomuuteen
uskomista. Kun hyvin selviä ja luotettavasti varmistettuja havaintokertomuksia
kerääntyy valtaisa määrä, niin on käytännössä mahdotonta, että joka ikinen
näistä havainnoista voisi olla virheellinen.
2. Suuret havaintokertomusten massat ovat aivan selvästi aineistoa, jota
voidaan käsitellä tieteellisillä ja tilastollisilla menetelmillä. Tämä pätee
jopa suureen määrään pelkkiä valheita tai väärinkäsityksiä. Pätevillä
menetelmillä voidaan luotettavasti saada selville varsin hienovaraisiakin
asioita, kun aineistoa on käytettävissä paljon.
Runsaan sadan vuoden aikana parapsykologian arkistoihin on kerääntynyt tuhansia
artikkeleita kokeellisista tutkimuksista. Vaikka skeptikot eivät tätä
valtavaa aineistoa tunne, niin heillä on otsaa väittää, että ei ole olemassa ainuttakaan
luotettavasti todettua näyttöä psi-ilmiöstä.
Parapsykologian tutkijat ovat jossakin määrin puolustautuneet skeptikkojen
arvostelua vastaan, josta yksi esimerkki on Nancy L. Zingronen artikkeli
linkissä (6).
Ihmisten henkilökohtaiset maailmankuvat ovat hyvin vakaita, koska syvälle
juurtuneista käsityksistä on tuskallista luopua. Joskus harvoin joku
skeptikko epäilemättä huomaa pseudoskeptismin virheet ja luopuu siitä.
Kuvittelisin sellaista tapahtuvan ainakin itselle tai lähipiirille tapahtuvan
hyvin selvän psi-ilmiön vuoksi tai parapsykologian tutkimukseen tutustumisen
ansiosta.
- - -
Linkkejä
1. Skepsis ry:n sivusto
http://www.skepsis.fi/
2. Robert Brotherus (1996):
Skeptismi – Terve epäily
http://www.skepsis.fi/jutut/skeptismi.html
3. George P. Hansen
(1992): CSICOP and the Skeptics: An Overview. The Journal of the American
Society for Psychical Research, Volume 86, No. 1, January 1992, pp. 19-63.
http://www.tricksterbook.com/ArticlesOnline/CSICOPoverview.htm1
Suora linkki ei yleensä toimi, joten on mentävä sivustolle
http://www.tricksterbook.com/
ja valittava ONLINE ARTICLES ja SKEPTICS
4.
Skeptical About Skeptics
http://www.skepticalaboutskeptics.org/
5. Pseudoskepticism
http://www.plasma-universe.com/index.php/Pseudoskepticism
6. Nancy L. Zingrone (1997): Failing to Go the Distance
https://skepticalaboutskeptics.org/examining-skeptics/nancy-l-zingrone-james-alcock-fails-to-go-the-distance/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti