Maailmankuva

Päivitetty 1.3.2022

















Andromedan galaksi (Lähde: Wikipedia)


Luonnontieteiden voittokulku on ollut todella vaikuttava sen jälkeen, kun tieteellinen ajattelu pääsi kunnolla käyntiin. Aineellinen hyvinvointimme on mitä suurimmassa määrin luonnontieteiden ansiota ja ihmiskunnan hallitsema luotettava tietämys maailmasta ulottuu toisaalta avaruuden ääriin ja toisaalta aineen pienimpiin hitusiin. Biologiassa on selvitetty eliöiden ominaisuuksien periytymisen mekanismeja ja perimää pystytään jopa muuttamaan halutulla tavalla. Myös ihmisen psyyken salaisuuksia on selvitelty jo satakunta vuotta. Onko maailmankuvamme siis jo periaatteessa valmis ja vain pienehköjä tarkennuksia vailla? Monien tieteen edustajien mielestä tilanne on sellainen.


Mitä maailmankuvalla tarkoitetaan?

Suomalaisen Wikipedian mukaan:

maailmankuva on käsitys maailman kokonaisuudesta. Sitä lähellä ovat sanat maailmankatsomus ja elämänkatsomus. 

Wikipediassa esitetään myös seuraavat lisämäärittelyt:

Maailmankuva on määritelty muun muassa
- maailmaa koskevien, tavalla tai toisella perusteltujen väitteiden järjestelmälliseksi kokonaisuudeksi
- maailmaa koskevien käsitysten kokonaisuudeksi, joka suuntaa ajattelua, käsityksiä ja toimintaa
- kokonaiskäsitykseksi, jonka avulla hahmotetaan maailmaa
- aikakauteen sidoksissa olevaksi kokonaiskuvaksi maailmasta ja sen rakenteista

Alan auktoriteetti Ilkka Niiniluoto erittelee, edelleen Wikipedian mukaan, erilaisilta perustoilta lähtevät maailmankuvat seuraavasti:

Tieteellinen

Arkikokemukseen perustuva

Metafyysinen

Epätieteellinen

Maaginen

Uskonnollinen

Käytän tässä erilaista jaottelua. Toivon mukaan Niiniluodon jaottelu tulee samalla riittävästi huomioon otetuksi.

Omasta puolestani lisäisin vielä luonnehdinnan, että maailmankuva on väistämättä myös yksi uskomusjärjestelmä muiden joukossa. Tuskin kukaan ihminen pystyy suhtautumaan asioihin täysin objektiivisesti ja ottamaan kaikista asioista itse selvää, vaan joutuu yksinkertaisesti uskomaan sen, mitä eri alojen asiantuntijat kertovat. 


Tieteellinen maailmankuva

Niiniluodon ja Wikipedian mukaan maailmankuva on tieteellinen, jos kaikki siihen kuuluvat väitteet ovat tieteellisin menetelmin hankittuja ja perusteltuja sekä tieteenharjoittajien muodostaman tiedeyhteisön hyväksymiä. Tieteellinen maailmankuva on, edelleenkin Niiniluodon mukaan, historiallisesti kehittyvä, avoin ja itseään korjaava: sen kaikki osat ovat periaatteessa arvosteltavissa ja muutettavissa uuden tosiasia-aineiston perusteella.

Tieteellisten väitteiden tulee läpäistä vaatimus julkisesta perusteltavuudesta ja koeteltavuudesta, eli niiden on kestettävä vertailussa todellisuuteen sekä tiedeyhteisössä käytävässä arvostelevassa keskustelussa.

Niiniluodon ja Wikipedian käsitys tieteellisestä maailmankuvasta on ihanteellisuudessaan epärealistinen. Tosielämässä kaikki tieteentekijät ovat ihmisiä vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ihmisen sielunelämässä on mekanismeja, jotka estävät näin ihanteellisen tieteellisyyden toteutumisen. Intuitiotutkija Asta Raami kertoo linkin (1) mainiossa haastattelussa näistä tieteen edistymistä jarruttavista tekijöistä.

Nykypäivän valtavirtatieteiden maailmankuva perustuu pääasiassa aineellisen maailman ilmiöihin. Se on vahvasti materialistinen ja yhteistoiminnassa organisoidun skeptismin kanssa. Mielestäni sitä vaivaa hiukan myös empiiristen tieteiden marssijärjestyksen hämärtyminen eli teorioiden hallitsevuus. Teorioita käsittääkseni kehitetään selittämään havaintoja eikä havaintoja pitäisi johtaa teorioista. Toimiva teoria tietenkin ennustaa tapahtumia lähes täydellisen hyvin, mutta täydellistä ennustettavuutta ei kuitenkaan pitäisi aina olettaa. Yksittäisten havaintojen totuusarvo pitäisi selvittää näiden havaintojen tarkistuksilla eikä vain teorioista päättelemällä.

Fyysikkojen valtavirran maailmankuvassa oletetaan, että enää ei voi löytyä perustavaa laatua olevia tuntemattomia voimia, jotka ilmenisivät esimerkiksi poltergeist-ilmiöissä ja noituudessa. Pelkkä olettaminen ei taida kuulua tieteen työkalupakkiin. Lisäksi tämä olettaminen tapahtuu sellaisten tutkijoiden toimesta, jotka eivät ole alkuunkaan riittävästi tutustuneet olemassa olevaan laajaan aineistoon, joka viittaa tällaisten voimien olemassaoloon. Kerrottujen psi-havaintojen tutkijat ja parapsykologian tohtoritasoiset tutkijat niputetaan sievästi nimityksen pseudotiede alle. Ja pseudotieteen tutkimiseen ei tietenkään myönnetä rahoitusta.

Wikipediassa mainittu tiedeyhteisön hyväksynnän vaatimus maailmankuvalle on harkitsematon, koska tieteen valtavirta on joissakin murrosvaiheissa toiminut jopa tieteellisen edistymisen esteenä.

 

Hiljattain ilmestyneessä kirjassa Honkasalo ja Koski (2017) tuodaan ansiokkaasti esille länsimaisen tieteellisen maailmankuvan suppeus, kun siitä ei ole mitään apua arkipäivän kummiin kokemuksiin. Tästä kirjasta myös ilmenee, että parapsykologia on tieteen valtavirralle suorastaan tabu.

Maaginen maailmankuva

Niiniluodon mukaan maailmankuva on maaginen, jos se perustuu taikauskoon, tavallisesti perinteeseen pohjautuviin käsityksiin luonnossa vaikuttavista hengistä sekä hyvistä ja pahoista voimista. Suomenkielisen Wikipedian mukaan:

Taikausko on käsitys, että luonteeltaan uskonnollisista poikkeavat yliluonnolliset voimat voivat vaikuttaa todelliseen elämään. Taikausko on yksi taikuuteen eli magiaan uskomisen muoto.

Maaginen-nimen vuoksi käyttäisin myös määritelmää: maaginen maailmankuva perustuu maagiseen ajatteluun. Englanninkielinen Wikipedia luonnehtii maagista ajattelua vapaasti käännettynä seuraavasti:

Maaginen ajattelu on antropologiassa ja psykologiassa käytetty termi, joka tarkoittaa virheellistä oletusta syysuhteista eri toimintojen ja tapahtumien välillä. Maaginen ajattelu voi perinteen lisäksi olla seurausta myös omista kokemuksista eli merkillisistä yhteensattumista, kokemuksista oudoista voimista ja kokemuksista taikojen tekemisen tehokkuudesta.

Taikausko ei sellaisenaan kelpaa mukaan alla kaavailemaani laajaan maailmankuvaan. Ainakaan itse en usko olevan pysyvää syysuhdetta esimerkiksi mustan kissan tien yli menemisen tai tikkaiden ali kulkemisen ja huonon onnen välillä.


Uskonnollinen maailmankuva

Niiniluodon mukaan maailmankuva on uskonnollinen, jos siihen sisältyy sellaisia väitteitä, joiden ainoana perusteluna on vetoaminen joihinkin uskonnolliseen arvovaltaan, kuten Raamattuun tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin tai elämyksiin. Uskonnollinen maailmankuva on epätieteellinen, jos se muodostuu näkemyksistä, jotka ovat ristiriidassa tieteen kanssa.

Laajentaisin tätä ottamalla Raamatun lisäksi mukaan kaikkien uskontojen pyhät kirjat, niiden johtajien julistamat opit ja uskonnon mukaiset henkiset kokemukset. Uskonnollinen maailmankuva on suurelta osin auktoriteetteihin uskomista. Kaikkien uskontojen fundamentalistit suhtautuvat vihamielisesti uskonveljiensä ja -sisartensa itsenäiseen, kriittiseen ajatteluun. Tällainen uskominen on kehityksen jarru, mutta esimerkiksi kristinusko on joutunut Euroopassa antamaan paljon periksi tieteellisen tiedon lisääntymisen ja yhteiskunnallisten muutosten vuoksi.

Uushenkinen maailmankuva

Uushenkisessä maailmankuvassa on mielestäni samoja aineksia kuin maagisessa ja uskonnollisessa maailmankuvassa. Se ei kuitenkaan ole yhtenäinen, lukkoon lyöty oppirakennelma, vaan itse kukin valitsee itselleen parhaiten sopivia osia tarjolla olevista monipuolisista ja toistensa kanssa jopa ristiriidassa olevista ajatuksista. Monen uushenkisyyden harrastajan maailmankuva perustuu omiin yliluonnollisina pidettyihin kokemuksiin, joihin he ovat löytäneet selityksen uushenkisistä mielikuvista. Syvän vaikutuksen maailmankuvaan ovat usein tehneet mystiset kokemukset, joissa on saatu erittäin vakuuttava tunne kaiken yhteydestä ja ajan suhteellisuudesta.

Laaja maailmankuva

Laaja maailmankuva rakentuu mielestäni hyvin yksinkertaisella tavalla: tieteiden tuloksiin, ympäristöön ja ihmisten toimintaan tutustumalla hankitaan todistusaineistoa ja edetään sinne, minne luotettava todistusaineisto johtaa. Koko ajan on tarpeen pitää huolta siitä, että olennaisimmat asiat ovat kunnossa ja muodostavat loogisia kokonaisuuksia ilman sisäisiä ristiriitoja.

Siinäpä on urakkaa tieteellisen maailmankuvan rakentajalle! Maailmankuvan rakentaminen harrastuksena on kuitenkin hyvin mielenkiintoista, palkitsevaa ja jopa hauskaa. Tietenkin harrastajalle riittää vain tutkimuksen ja sen tulosten pääkohtien ymmärtäminen ja yksityiskohdat joutuu jättämään tieteen tekijöiden huoleksi. Tiede on monilla aloilla edennyt niin pitkälle, että se on hankalaa ymmärtää ja alkaa pahimmillaan olla jopa arkiajattelun vastaista.

Laajan maailmankuvan rakentaminen vaatii valtavan paljon työtä, älyllistä uteliaisuutta ja jatkuvaa uuden oppimista. Myös vaaditaan valmiutta omien käsitysten muuttamiseen aina silloin, kun esiin tulee sellaista uutta aineistoa, joka kumoaa näitä käsityksiä. Tämä vaatimus näyttää olevan kaikkein vaikein toteuttaa käytännössä.

Kaavailemani laaja maailmankuva olisi nykyinen tieteellinen maailmankuva tietyin muutoksin:

1. Tieteen tuloksille pitää jättää enemmän muuntelutilaa kuin monet tieteen valtavirran tutkijat näyttävät tekevän.
2. Tieteen maailmankuvaa pitää laajentaa psi-ilmiöiden ja ns. henkimaailman tutkimisen suuntaan.

Vastoin skeptikkojen käsityksiä Suomessakin tapahtuu joka päivä lukemattomia spontaaneja psi-ilmiöitä, jotka ovat äärimmäisen selviä ja jopa rajuja. Tämä on selvää, kun tekee päätelmiä ilmiöistä jälkikäteen saaduista tiedoista. Jeffrey Mishloven tutkiman PK-miehen tapauksessa olivat kyseessä jopa pelottavat ilmiöt – säihin vaikuttaminen, ihmisille sattuneet tapaturmat ja jopa itsemurhat, linkit (2) ja (3). Stephen E. Braude käsittelee psi-pelkoa ansiokkaasti linkissä (4). Valitettavasti Brauden esitystyyli on nykivä ja äänitys särisevä tässä videossa.

Psi-ilmiöt eivät ole niin pahassa ristiriidassa luonnonlakien kanssa, että niiden olemassaolo olisi teoreettinen mahdottomuus, varsinkin kun luotettavia havaintoja on olemassa suuret määrät. Pikemminkin ilmiöt jollakin tavalla "kiertävät" tunnetut luonnonlait. Ne eivät sekoita tunnettua maailmanjärjestystä, koska vaikutukset ovat useimmiten heikkoja ja vahvat ilmiöt ovat harvinaisia.

Oma lukunsa ovat vielä mystiset kokemukset, joiden monipuolinen hallinta ei näytä kuuluvan nykyiseen tieteelliseen maailmankuvaan.

Jälkimaterialistinen maailmankuva

Myös akateemisessa maailmassa esiintyy pyrkimystä maailmankuvan laajentamiseen edellä esittämääni suuntaan. Ryhmä tutkijoita on laatinut "Jälkimaterialistisen tieteen julistuskirjan", joka on suomennettuna linkissä (5) ja alkukielellä linkissä (6).

Itse en ole ollut ihan kaikessa samaa mieltä muutamien julistuskirjan laatijoiden kaavailuista. He ovat tietenkin tärkeitä uranuurtajia, mutta he ovat mielestäni kehitelleet ajatuksiaan liian abstraktisella, teoreettisella ja filosofisella tasolla. Julistuskirjassa se ilmenee siten, että omasta mielestäni tärkein eli arkipäivän spontaanit psi-kokemukset jäävät siinä mainitsematta. No, ehkä sentään julistuksessa mukana olevia kuolemanrajakokemuksia voidaan pitää spontaaneina.

Uteliaisuuden puute

Skeptikot ovat minullekin yhä uudelleen ja uudelleen toistaneet, että jos jossakin tapahtuisi psi-ilmiö, niin paikalla olisi mustanaan tutkijoita tutkimassa sitä ja hankkimassa itselleen mahdollisuutta Nobel-palkinnon saamiseen. Toistaiseksi en ole tällaista tutkijaryntäystä missään havainnut, vaikka aikojen kuluessa on konkreettisista ilmiöistä ollut uutisia julkisuudessakin varsin runsaasti. Sopivista lähteistä etsien löytyy eritasoisia psi-ilmiöitä miten paljon tahansa.

Uteliaisuuden puutetta ilmentävät esimerkiksi omat kokemukseni vuodelta 1974. Tuolloin oli laajalevikkisissä aikakauslehdissä ja muutamissa paikallislehdissä uutisia lusikoita ilman voimankäyttöä taivuttelevista kahdesta pojasta, 8- ja 9-vuotiaista. Eri paikkakunnilla asuneiden poikien uroteoista kerrottiin hyvin konkreettisia ja selviä esimerkkejä. Pidin tietenkin tuollaista taivuttelua mahdottomana, mutta kertomusten konkreettisuuden vuoksi halusin tarkistaa asian.

Otin yhteyttä poikien vanhempiin ja kummallakin taholla suostuttiin kokeiluihin. Valmistelin lusikoita ja muita koekappaleita ja kuinka ollakaan, lähes kaikki niistä todella taipuivat ilman näkyvää voimankäyttöä. Melkoisesta julkisuudesta huolimatta vain lähituttavat, muutamat toimittajat, paikallinen rotaryklubi ja minä olimme ottaneet yhteyttä poikien perheisiin. Julkaisin tulokseni parhaani mukaan, mutta yksikään akateeminen tutkija ei ottanut poikiin tai minuun yhteyttä tutkimusmielessä. Valitettavasti poikien kyky hävisi muutamassa kuukaudessa, joten tarkemmat tutkimukset ja dokumentointi jäivät vain suunnitelmiksi.

Hyvin perusteltu maailmankuva ei tunnu kovin yleisesti olevan kiinnostuksen kohteena, vaan toimeentuloa, elämänkumppanin etsimistä, viihdettä, urheilua ja muita arkipäivän asioita pidetään tärkeämpinä. Maailmankuva omaksutaan yleensä liian helposti, ikään kuin huomaamatta. Kuitenkin se on kaikille tavalla tai toisella muodostunut ja saa aikaan uuden tiedon valikointia. Omia käsityksiä vahvistava tieto hyväksytään ja sopimaton tieto torjutaan ja unohdetaan. 


Mielipiteen muuttamisen vaikeus

Perustavaa laatua olevien käsitysten muuttaminen on kovin tuskallista eikä sitä yleensä tehdä muuten kuin vasta pakon edessä. Kaikkein selvimpienkin käytännön tosiasioiden on vaikea tunkeutua maailmankuvaa suojaavan panssarin läpi.

Äärimmäinen esimerkki oman maailmankuvan suojaamisesta ovat nuoren maan kreationistit, joiden mukaan Maan ikä on 6000 - 10 000 vuotta ja Jumala loi kaiken kuudessa päivässä. Biologinen tietämys, fossiilit, geologiset muodostelmat ja avaruuden galaksit eivät tee heihin mitään vaikutusta. He kuitenkin katsovat voivansa sanoa käsitystään luomistieteeksi ja askaroivat kaikenlaisten sivujuonteiden parissa, unohtaen evoluutioteorian ja aineellisen maailman kokonaiskuvan.

Yhtä vaikeata näyttää olevan tieteen valtavirran edustajien luopuminen omista usein liian yksinkertaisista ja yksipuolisista mielikuvistaan. Tunnetut tieteen popularisoijat julistavat, että tiede on totta. Tämä näyttää tapahtuvan sellaisella varmuudella, että vakuuttelut tieteen kehittyvyydestä, avoimuudesta ja itsensä korjaavuudesta jäävät tuntumaan pelkältä sananhelinältä. Tiede on tänään todellakin erittäin pitkälle totta, mutta tieteen historian valossa pitäisi jättää ovi avoimeksi uusille, jopa perustavaa laatua oleville löydöille.

Uushenkisen maailmankuvan omaksuneet puolestaan pitävät psi-ilmiöitä itsestään selvyytenä. Niitä ei tarvitse sen kummemmin perustella eikä ihmetellä eikä niitä ole tarvetta tutkia. Parapsykologia tieteenä ei ole riittävän henkistä. Myös uushenkiset ihmiset ovat ilmeisen haluttomia tarkastelemaan totena pitämiään asioita riittävän kriittisesti.


Kakkososa

Tämä maailmankuvajuttu alkoi välittömästi tuntua vajaalta, joten kirjoitin seuraavaksi kakkososan:

Maailmankuva – osa 2

http://parapsykologia.blogspot.fi/2017/10/maailmankuva-osa-2.html


Kirjallisuutta

Marja-Liisa Honkasalo, Kaarina Koski (2017), toim.: Mielen rajoilla – Arjen kummat kokemukset. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 360 sivua.


Linkkejä

1. Maailmankuvia Asta Raami
https://www.youtube.com/watch?v=lhwaznoQNMw

2. Reflections on The PK Man with Debra Lynne Katz
https://www.youtube.com/watch?v=Kv6ARS5Hl9U

3. The Case of the PK Man with Stephen E. Braude
https://www.youtube.com/watch?v=1ZXNccfg6uc

4. Fear of Psi
https://www.youtube.com/watch?v=7TkuBG18Qzc

5. Jälkimaterialistisen tieteen julistuskirja
https://allankardec.yhdistysavain.fi/jalkimaterialistinen-tiede/

6. The Manifesto for a Post-Materialist Science
https://opensciences.org/about/manifesto-for-a-post-materialist-science