Sisilian palot – osa 2

Päivitetty 1.10.2025

Palokuntalaiset tositoimissa

Vuonna 2004 Canneto di Caroniassa Sisilian pohjoisrannikolla syttyi suuri määrä tulipaloja hämmästyttävällä tavalla, havaintojen mukaan itsestään. Suuresta kansainvälisestäkin huomiosta huolimatta tiedotusvälineiden raportit Cannetosta loppuivat parin kiihkeän kuukauden jälkeen ja asia käytännössä hautautui nopeasti unohduksiin, kuten ilmenee aikaisemmasta jutustani toisaalla täällä. Noin 10 vuoden tauon jälkeen palot syttyivät uudelleen alkaen vuoden 2013 lokakuussa ja huippukohdan osuessa vuoden 2014 syyskuulle. 

Edellisten tulipalojen uutiset ovat jo lähes kaikki hävinneet hakujen ulottumattomiin. Löysin nykyiset uutiset ja videot haulla 'canneto caronia fuoco', englannin kielellä aineistoa löytyi vain ufoharrastajilta.


Tapahtumia väliaikana 2005 - 2013

Sain sähköpostiyhteyden vuonna 2009 Bruno Severiin, italialaisen Bolognan yliopiston tutkijaan, joka lähetti minulle selostuksen tilanteesta paikalla käynnistään vuonna 2007. Palot olivat loppuneet yli vuosi sitten ja ainoa outo ilmiö olivat 4-5 kertaa vuorokaudessa toistuvat palovaroittimien näennäisesti aiheettomat hälytykset. Kyläläiset olivat hyvin pettyneitä ja jopa suuttuneita siitä, miten valtio ja viranomaiset olivat heitä kohdelleet. Mm. kun muutamat komennettiin evakkoon läheiseen hotelliin, niin viranomaiset jättivät heidän oleskelunsa maksamatta ja siksi heidät kylmästi häädettiin ulos kadulle kesken kaiken. Ilmeisesti hotellille kuitenkin myöhemmin maksettiin.

Perustettu laitostenvälinen työryhmä vain arkistoi kaikki tutkimustuloksensa eikä julkaissut niistä kunnollista raporttia. Sen sijaan työryhmän johtaja Venerando julkaisi vuonna 2007 artikkelin työryhmän toiminnasta ja tuloksista. Tämä artikkeli on hävinnyt netistä, mutta onneksi otin siitä aikanaan kopion.. Artikkelissa esitetyt selvimmät päätelmät olivat, että ilmiöiden mahdollisina syinä voitiin sulkea pois:

1. Kaikki luonnosta aiheutuvat syyt, koska mittauksissa todettiin fysikaalisten, geofysikaalisten ja geokemiallisten tulosten arvojen olevan normaalit. Samalla mitätöityi varsin suosittu teoria alueen tuliperäisyydestä ilmiöiden syynä.

2. Kaikki alueen sähkölaitteista aiheutuvat syyt kuten sähköverkon viat ja vuodot kylän ohittavan sähköradan johtimista.

 Ainoaksi mahdolliseksi syyksi jäi raportin mukaan keinotekoisesti tuotettu ja keskitetty energia. Energian lähdettä ei yksilöity, mutta mahdollisuuksina mainittiin sotilaalliset tai huipputekniikan teollisuuden tekemät kokeet ja jopa maan ulkopuolinen äly otettiin huomioon.

Merkittävä puute oli se, että mahdolliseen kyläläisten harjoittamaan pyromaniaan ei artikkelissa otettu ollenkaan kantaa. Myös parapsykologinen poltergeist-vaikutus jäi huomioon ottamatta.

Ufotutkijat pitivät keskustelua jatkuvasti yllä ja olettivat ufojen saaneen aikaan palot ja muut ilmiöt.


Ilmiöt 2013 - 2014

Sulanut tuolipino

Ensimmäiset uutisissa vuosien jälkeen näkyneet ilmiöt Cannetossa olivat lokakuulta 2013 ja ne olivat varsin monipuolisia: paloja pistorasioissa, mittaritauluissa ja valaisinpylvään johtimissa, taipuvien vesijohtoputkien vahingoittumisia ja palovaroittimien aiheettomia hälytyksiä. Tapahtumat yhdistettiin lähiseudulla olevan Tremonzellin moottoritietunnelissa aikaisemmin tapahtuneisiin outoihin yhteensattumiin. Tunnelin valot ja ajoneuvon moottori ja valot olivat muutaman havainnon mukaan sammuneet samanaikaisesti aiheuttaen suuren onnettomuusvaaran. Muutama auto oli myös palanut tunnelissa ja aivan sen lähistöllä.

Yksittäisten uutisten jälkeen olikin taas hiljaista ja uusi aalto alkoi heinäkuussa 2014. Tapahtumista on yhteenvetoja linkeissä (1) ja (2).

15.7.2014 syttyi uutisen mukaan palamaan televisio ja muita kodin sähkölaitteita. Lähipäivinä syttyi lisää pistorasioita ja sähköjohtojen eristepinnoitteita ja myös vaatekappaleita komerossa pajunvitsakorissa sekä patjoja, nojatuoleja ja muita huonekaluja ja kompressori autotallissa. Pajukorin esiin vetäminen näkyy videolla linkissä (3).Kaksi asukasta sai savumyrkytyksen sammutustöissä. Useimmiten palokuntia ei ollut paikalla valmiina, vaan ne tulivat hälytettyinä vasta aikojen päästä ja voivat vain todeta palon jo sammutetuksi. Myös kokonainen huoneisto paloi kauttaaltaan yhdessä kerroksessa.

Palot saavuttivat huippunsa 24-25.9.2014, jolloin 24 tunnin aikana syttyi kokonaista 40 palonalkua. Yhden tunnin aikana jouduttiin käyttämään 18 käsisammutinta. Kaikki ei kuitenkaan syttynyt palamaan liekillä, vaan kangas tai muovi vain hiiltyi ja jäi sitten silleen ilman sammuttamisen tarvetta. Merkillistä on myös se, että muovi hiiltyi mustaksi sulamatta. Savunkehitys oli runsasta näissä tapauksissa. Alla olevan kuvan käsipyyhe olisi erittäin vaikeata hiillyttää kuvassa näkyvään tilaan ilman sen leimahtamista palamaan ja repeämistä sammutuksen yhteydessä. Arvoitukselliselta näyttää myös pyyhkeen valkoisena säilynyt reunusnauha. Kylpyhuoneen toisella seinällä hiiltyi toinenkin käsipyyhe samalla tavalla. Nämä ilmiöt toi esiin tavallista parempi uutisvideo, jota ei valitettavasti enää löytynyt netistä.

Hiiltynyt käsipyyhe

Viimeinen löytämäni uutinen uusista paloista oli päivältä 30.9.2014. Silloin tapahtuikin yhtä ja toista: yksi tuoli, pöydän muovipäällyste, liinavaatepussi, auton etuistuimen selkänojan reuna, sohva ja pikku kirjanen syttyivät tuleen pienen ajan sisällä. Nyt pysyvästi paikalla ollut palokunta riensi heti niitä sammuttamaan, kun palovaroittimet alkoivat hälyttää. Kirjoittajalla on jonkinlainen ajatus sähkömagneettisen värähtelyn kuumennusvaikutuksista, koska hän ihmetteli syttyikö auton istuin siitä huolimatta, että auto on melkoinen Faradayn häkki ja muisti myös mainita, että kirjasen kannessa oli liimattuna pieni metallinen esine. Artikkeli kuvineen autonpenkistä on linkissä (4).

Tapahtumien loppuselvitys


Löysin Wikipediasta mainion yhteenvetoartikkelin vuodelta 2016, jopa englannin kielellä, linkki (5). Kirjoittaja on oleskellut pitkiä aikoja Cannetossa ja tuntee sen asukkaat hyvin. Muiden lähteiden lisäksi sain siitä parhaan yhteenvedon tämän loppuselvityksen kirjoittamiseen.

Lokakuussa 2014 ihmeteltiin edelleen sitä, miksi asioita ei riittävästi tutkita eikä julkaista kunnollisia tuloksia jo tehdyistä tutkimuksista. Alkoi myös vilkas uutisointi ja keskustelu siitä, että 25-vuotiasta Giuseppe Pezzinoa, kylän edusmiehen Antonino (Nino) Pezzinon poikaa syytettiin tulipalojen sytyttäjäksi. Carabinierit olivat asentaneet salattuja valvontakameroita eri puolille kylää, ja niistä näkyi Giuseppen liikkumisia ja palojen syttymisiä pian hänen paikalta poistumisensa jälkeen. Myös Giuseppen puhelinta kuunneltiin ja kuultiin isän ja pojan välisiä keskusteluja. Carabinierien maakunnallisen johtajan syytteen mukaan Giuseppe oli sytytellyt paloja mahdollisten korvausten toivossa.

Haastateltujen kylän asukkaiden ja tilannetta tuntevien mielestä hänen syyttämisensä oli älytöntä, koska kyllähän paikalla olijat yleensä tunnettiin ja samalla huomioitiin heidän tekemisiään. Lisäksi jo kymmenen vuotta sitten oli tullut selväksi, että täysiä korvauksia ei olisi luvassa, vaan uutta ostettaessa korvattiin siitä yleensä 60 %. Poika oli tuolloin parhaillaan sairaalassa vakavien fyysisten oireiden vuoksi.

Todisteet olivat kuitenkin niin selvät, että Giuseppen isä joutui myöntämään, että hänen poikansa oli todella sytytellyt paloja ja että hän oli tietoinen siitä.

Giuseppe tuomittiin vankilaan 5.3.2015 ja hänen isänsä Atonino tuomittiin kotiarestiin. 11.4.2016 Giuseppe vapautettiin, mutta hän jäi edelleen kotiarestiin. Antonino puolestaan vapautettiin kokonaan.

Uutislähteiden hiljeneminen Canneton tapahtumista viimeistään tämän vuoden 2015 puolella antaa odottaa, että kylän murheet taas haudataan unohdukseen entiseen malliin. Palot eivät tällä kertaa jaksaneet ylittää kansainvälisen tiedotuksen uutiskynnystä niin kuin kymmenen vuotta aikaisemmin tapahtui. Ikävältä tuntuu se, että tiedotusvälineet lähinnä välittivät yleisölle vain pikaisia vaikutelmia ja mielenliikutusta ilman kunnollista seurantaa.

Loppuyhteenveto ilmiöistä

Tuleen syttymiset. Syttyneiden esineiden valikoima oli mmonipuolinen ja määrä oli suuri:

- TV:t

- pölynimurit

- sähkömittarit

- pistorasiat ja pistotulpat

- sähkökaapelien päällysteet

- jääkaapit

- radiot

- ovipuhelimet (citofoni)

- tuolit

- sohvat

- matot

- verhot

- patjat

- sängynpeitteet

- ilmastointilaitteet

- liesituuletin

- vesijohto

- pikku kirjanen

Myös muita häiriöitä esiintyi:

- matkapuhelimet hälyttivät, vaikka kukaan ei soittanut

- matkapuhelinten akut tyhjenivät ennen aikojaan tai loppumattomasta hälyttämisestä

- autojen keskuslukitukset aukenivat itsekseen

- palovaroittimet hälyttivät ilman savua

- vesivuodot vesijohtojen rei'istä


Selityshypoteeseja

Vihoviimeksi käsittelen esitettyjä selityshypoteeseja lopullisena yhteenvetona.


1. Ehkä ensimmäisenä mieleen tuleva selitys kaikille ilmiöille olisi se, että Cannetossa ei ole tapahtunut mitään mystistä, vaan asukkaat ovat itse sytyttäneet palot. Giuseppen jääminen kiinni palojen sytyttelyistä vahvistaa tätä käsitystä.

Mielestäni on riittävästi todisteita, jotka kumoavat pyromanian ainoana syttymisten aiheuttajana.

- monet näkivät esineiden syttyvän silmiensä edessä
- syttymisten suuri lukumäärä, huiput 40 päivässä ja 18 tunnissa
- häiriöt matkapuhelimissa
- autojen lukitusten aukeaminen itsestään
- palovaroittimien laukeaminen ilman savua
- autojen sisusteiden syttyminen
- hiiltyminen ilman tuleen syttymistä
- tuntuvat vahingot asukkaille

2. Yksi syy voisi olla epätavallisen suuri erilaisten syiden ja yhteensattumien harvinainen keskittymä. Siihen sisältyisivät esimerkiksi seuraavat:

- pyromania
- normaalit oikosulut sähkölaitteissa pölyn kerääntymisen ja hyönteisten aiheuttamina
- sähkölaitteiden syttyminen kontaktivioista aiheutuneiden kuumenemisten ja valokaarien vuoksi
- kyläläisten huolimattomuus tulen ja laitteiden käsittelyssä
- nuorison piloillaan sytyttämät palot yleisen hämmingin lisäämiseksi

Mielestäni näin ei selitetä kaikkien luotettavien havaintojen muodostamaa kokonaisuutta, koska häiriöitä oli erittin paljon.

3. Viat sähköverkossa ja sähkövuoto rautatieltä.

Perusteellisilla tutkimuksilla osoitettiin, että sähköverkossa ei ollut vikaa. Paloja syttyi, vaikka sähköt olivat poissa päältä.

4. Hetkellisen sähkömagneettisen induktion aiheuttama metalliosien kuumeneminen ja ympäristössä olevan palavan aineen syttyminen metallin kuumuudesta tuntuu hyvin järkevältä selitykseltä.

Induktion todennäköisyyttä syttymissyynä on vaikea arvioida myös siksi, että syttyneistä kappaleista tuskin koskaan kerrotaan olennaisia tietoja, kuten esimerkiksi oliko patjassa tai nojatuolissa teräsjouset vai oliko se pehmustettu muulla tavalla. Induktiokuumeneminen noudattaa tiukkoja luonnonlakeja siten, että kuumenemisnopeuteen vaikuttaa kentän teho ja taajuus sekä metalliesineen koko ja muoto. Syttymiskohteen valikoituminen paloissa ei näytä noudattavan minkäänlaista logiikkaa luonnonlakien mukaan.

Hypoteesissa on vielä muutamia muitakin heikkouksia:
- induktion lähdettä ei ole löydetty
- monet palot ovat syttyneet kokonaan metallittomissa kappaleissa
- palo ei yleensä kuvissa näytä lähteneen alkuun metallin vierestä

5. Myös tuliperäisyys ja maanalainen, ionisoitumista aiheuttava laavapiikki on tuotu esiin selityksenä.

Se on melko toivoton selitysyritys, koska vulkanologian asiantuntijat ovat sen varsin vakuuttavasti tyrmänneet.

6. Tarkasti suunnattu ja keskitetty hetkellinen, erittäin suuritehoinen mikroaaltosäteily tuntuisi myös mahdolliselta selitykseltä. Lähteeksi on arveltu ufoja, sotilaallisia kokeita ja huipputekniikan teollisuuden tekemiä kokeita, joiden kohteeksi Canneto on epäonnekseen joutunut. Loistavasti onnistuneen suuntaamisen ansiosta säde ei sitten koskaan ole osunut ihmisiin, sillä silloin seuraukset olisivat olleet kohtalokkaat. Tosin kylässä on kertoman mukaan todettu keskimääräistä enemmän terveydellisiä ongelmia kuten esimerkiksi syöpää.

Valitettavasti tällaisen säteilyn lähdettä ei ole luotettavasti havaittu.

7. Ufot ilmiöiden selityksenä tuodaan vahvasti esiin varsinkin ufoharrastajien toimesta. Perusteena on se, että kerrotaan tehdyn monia havaintoja oudoista valoista. Pakkolaskun tehneen helikopterin roottorin siiven vauriot olivat hämmästyttävät ja jäivät selittämättömiksi, koska siipeen iskeneestä mahdollisesta esineestä ei ollut tarttunut mitään hiukkasia siiven pintaan. No, se olisi tietenkin voinut olla jääpala. Linkissä (2) on valokuva roottorin vaurioista.

Ufotodisteet ovat jääneet valitettavan epävarmoiksi, koska valokuvat ja videot ovat enimmäkseen heikkolaatuisia eikä vahvempaa näyttöä ole ilmennyt.

8. Parapsykologian harrastajana minun on tuotava esiin vielä yksi mahdollisuus, joka selittää vaikeuksitta jokaisen muuten selittämättömän tapauksen. Se selitys olisi poikkeuksellisen vahva kollektiivinen poltergeist-ilmiö. Esimerkkejä vanhoista syttymistapauksista poltergeistien yhteydessä on runsaasti.

Poltergeist-selityksen suurin heikkous on epäuskottavuus vallitsevan tieteellisen paradigman taholta. Selityksen lisäheikkous on se, että poltergeist vaatisi tietyn psykologisten ristiriitojen taustan tai mahdollisesti taikuuden harjoittamista, joista en ole havainnut kerrottavan mitään merkkejä.



Linkkejä

1. Sicilia: ritornano i misteriosi roghi di Canneto
http://www.shan-newspaper.com/web/x-files/1167-sicilia-ritornano-i-misteriosi-roghi-di-canneto.html

2. Riflessioni senza Tempo - Canneto di Caronia Brucia Ancora
http://www.spaziotesla.it/riflessioni-senza-tempo/193-canneto-di-caronia-brucia-ancora.html

3. Canneto di Caronia, gli incendi misteriosi
https://www.youtube.com/watch?v=kb9EXQwVQ-k

4. Il fuoco torna a colpire Canneto di Caronia dopo tre giorni di tregua
http://it.blastingnews.com/cronaca/2014/10/il-fuoco-torna-a-colpire-canneto-di-caronia-dopo-tre-giorni-di-tregua-00133425.html

5. When the Devil Enters
https://magazine.atavist.com/2016/when-the-devil-entersen-the-devil-enters

Kuolinvuodetapahtumat

 Leea Virtasen (1974) kirja.

Päivitetty 11.1.2024

Kuoleminen kuuluu elämään samalla tavalla kuin syntyminenkin. Uuden elämän syntyminen on suuri ja ihmeellinen tapahtuma. Myös ihmisen kuolemisen täytyy olla merkittävä tapahtuma, koska sen ympärillä esiintyy yhtä ja toista sellaista, mistä melko harvoin puhutaan massatiedotusvälineissä ja tieteellisissä artikkeleissa. Alla kuvattuja ilmiöitä ei tapahdu kaikille, mutta osa niistä voi olla hyvinkin yleisiä.


Kuoleminen on prosessi

Alan kokenut asiantuntija Peter Fenwick kuvaa hitaasti etenevää ja jossain määrin tajuissaan tapahtuvaa kuolemista prosessina, ja hyvä esitys siitä on mm. videoilla (1). Hänen mukaansa ihmisen pitäisi voida kuolla rauhassa ja läheistensä ollessa läsnä, jos se on mahdollista. Hän kammoksuu kuolemista yksinään teho-osaston huoneessa kaikenlaisten apulaitteiden ympäröimänä. Jatkossa kuvattuja ilmiöitä ei tapahdu kaikille, mutta osa niistä voi olla hyvinkin yleisiä.

Fenwickin mukaan kuoleminen on matka, joka toisinaan alkaa ennaltatietämisellä. Ennakkotieto saadaan joskus silloinkin, kun tiedon kohde kuolee sellaisessa onnettomuudessa, jonka kulkuun ei ole voinut vaikuttaa. Lähellä kuolinhetkeä kuoleva alkaa nähdä näkyjä, jolloin hän kertoo tapaavansa jo rajan takana olevia läheisiään, jotka ovat tulleet häntä noutamaan. Hän voi neuvotella kuolinhetkeä myöhemmäksi, jos hän haluaa tavata vielä jonkun ihmisen, joka on tulossa häntä katsomaan.

Useimmiten kuoleva lähtee mielellään noutajiensa mukaan, mutta kokee toisinaan myös suurta pelkoa nähdessään noutajansa. Hän voi nähdä uuteen todellisuuteen, jonne hän uskoo olevansa menossa. Näyt voivat alkaa jo potilaan ollessa niin hyväkuntoinen, että kukaan ei osaa epäillä lähdön olevan lähellä. Potilas voi ihmetellä, miksi hän näkee jonkun rajan taakse siirtyneen läheisensä seisovan ovella tai sänkynsä jalkopään takana tai vaikkapa istuvan vuoteellaan. Jossakin vaiheessa hänelle selviää, että kuolema on lähellä ja näyn henkilö on tullut auttamaan häntä rajan yli.


Näkyjä ja unia 

Hyvin monia kuolevia loppuun asti auttaneet hoitajat kertovat kokemuksistaan kolmessa pitkässä ketjussa linkissä (2). He kertovat olevan yleistä, että potilas kuolinhetkellään kurkottaa kohti noutajaansa. Tässä muutama esimerkki heiltä:

EDValerieRN, linkki (2.1):

When my aunt passed away after a battle with cancer, she sat straight up in bed, raised her arms toward the sky, and said "they're beautiful" and then passed away calmly.

I've had a patient tell me the angel was there for her on the CT table.. she died a few hours later...

"puggymae", linkki (2.1):

I have cared for many patients who spoke of little children dressed in white sitting by their beds watching them or talking to them. Usually the patients die within a day or so of starting to mention these children. I have always assumed they were just angels. Whatever they are they seem to comfort the patients (hope when I go I get to see a few!).

Hoitajien kertomuksia on myös linkissä (3), videona. Kuolevien näyt muistuttavat usein kuolemanrajakokemusten alkuvaiheita.

Kuoleva ja hänen omaisensa voivat toisinaan yllättyä, kun kuoleva näkee vastaanottajiensa joukossa sellaisia tuttavia, joiden uskotaan olevan elossa. Tarkistuksissa näiden useimmiten voidaan todeta juuri kuolleen tai olleen kuolleina jo kauemmin ilman, että siitä kukaan huoneessa oleva tiesi. Ilmiö on niin yleinen, että sille on annettu oma nimi: "A peek at Darien". Michael Prescott kertoo blogissaan melkoisen määrän tällaisia tapauksia, linkki (4). Harvoin nähdään myös edelleen elossa olevia vastaanottajien joukossa.

Lääketieteen tohtori Christopher Kerr on kirjoittanut pitkän yhteenvedon tutkimuksista, joissa on tutkittu kuolevan unia ja näkyjä kuoleman lähestyessä, linkki (5). Hän antaa artikkelissaan tutkimusaiheelle oman nimen: End-of-Life Dreams and Visions (ELDVs). Hän oli mukana tutkimusryhmässä, joka tutki saattohoitopotilaita. Artikkelissa on monia esimerkkitapauksia potilaiden kokemuksista.

Ilmeni, että unet ja näyt olivat potilailla hyvin yleisiä. Niissä he saivat kohdata edesmenneitä omaisiaan ja rakkaitaan, jotka olivat ottamassa heitä vastaan rajan taakse. Unet ja näyt toivat helpotusta kuolemanprosessiin ja toivoa jälleennäkemisestä. Kerr kirjoittaa loppuyhteenvedossaan mm. näin:

As Hospice work demonstrates again and again, when the patient is kept comfortable and
otherwise left to follow the natural course of things, death becomes more enlightening than a
simple pulling down of the shades. This enlightenment is one that encompasses altered forms of
consciousnesses, a double consciousness as it were, those of the departed as well as the patients.
Whereas traditionally, consciousness is defined as an awareness of self and of the world around,
ELDVs include alternative forms and beings that include not just dreams and visions of them but
the lucid consciousness of others as constitutive of the self.

Odottamaton selkeys

Paremman puutteessa käytän nimitystä 'odottamaton selkeys' hämmästyttävästä ilmiöstä, jonka englanninkielinen nimi on Terminal Lucidity ja saksankielinen Terminale Geistesklarheit.

Juuri ennen kuolinhetkeä pitkälle dementoitunut ja pitkään puhekyvytön potilas toisinaan virkistyy, jolloin hän yllättäen alkaa puhua ja kertoo jo ajat sitten unohtamiensa henkilöiden nimiä. Vakavasti liikuntarajoitteinen ja jo hetken aikaa reagoimaton potilas voi virkistyä, nousta istualleen ja kurkottaa ylöspäin, jonka jälkeen lähtö sitten tapahtuu.

Time-lehden artikkelissa (Linkki 6) ortopedisen kirurgian apulaisprofessori kertoo tapauksen, jossa hänen aivokasvainten lamauttama potilaansa virkistyy hetkeksi ja sanoo selvät jäähyväiset perheelleen ja jopa taputtaa heitä. Kokenut hoitaja kertoo siitä lääkärille seuraavasti:

He woke up, you know, doctor--just after you left--and said goodbye to them all. Like I'm talkin' to you right here. Like a miracle. He talked to them and patted them and smiled for about five minutes. Then he went out again, and he passed in the hour.

Tällaisissa virkistymisissä näyttää usein siltä, että ne ovat mahdottomia ja siinä tapahtuu ihme, mutta sen arvioimiseen tarvitaan tietenkin lääkäri. Edellisen artikkelin kirjoittaneen lääkärin mielestä miehen aivot olivat niin kasvainten täyttämät, että virkistymisen olisi pitänyt olla käytännössä mahdotonta:

But it wasn't David's brain that woke him up to say goodbye that Friday. His brain had already been destroyed. Tumor metastases don't simply occupy space and press on things, leaving a whole brain. The metastases actually replace tissue. Where that gray stuff grows, the brain is just not there.

What woke my patient that Friday was simply his mind, forcing its way through a broken brain, a father's final act to comfort his family.

Professori Alexander Batthyány toimii mm. Pázmány Péter yliopistossa Budapestissa instituutin 'The Research Institute for Theoretical Psychology and Personalist Studies' johtajana. Hän on kirjoittanut odottamattomasta elpymisestä kirjan, jossa hän esittelee 393 elpymistapausta. Sanan levittyä hänelle tulee jatkuvasti tietoon uusia tapauksia. Hän kertoo toiminnastaan ja ajatuksistaan linkin (7) videolla.

Myös biologi Michael Nahm on kirjoittanut kirjan odottamattomasta elpymisestä ja kertoo tutkimuksistaan saksankielisellä videolla linkissä (8).

Fysikaalisia ilmiöitä

Hoitajat ja kuolevan omaiset ovat toisinaan havainneet fysikaalisia tapahtumia kuolevan ympärillä. Huone voi merkillisesti valaistua tai lähdön hetkellä potilaasta lähtee jotakin leijailemaan ylöspäin. Muistan kertomuksen, jonka mukaan kuolevan ihmisen sängyn pääty rämisi voimakkaasti.

Leea Virtasen kirjasta löytyy fysikaalisia tapahtumia, Virtanen (1977 s.151.):

Kuolevan yläpuolella oli jonkinlainen taulu. Tämä heilui edestakaisin kuin se olisi ollut myrskyävässä laivassa.
Kuolevan sängynpäässä ollut pöytä hyppi ylös-alas.
Vanhanaikaisella liedellä ollut pata pomppi paikallaan.
Liesi ja uuni olivat vanhan tavan mukaan rakennettu kivistä laastia apuna käyttäen. Uunin-  ja savupiipunkyljestä lensi lattialle savea. Äitini kertoi pillahtaneensa itkuun.

Hoitajien foorumilla kerrotaan, miten perhe näki kuolevan rinnasta nousevan hattaramaisen pilven. 
"JeneraterRN", linkki (2.3):

When my grandfather was laying in the upstairs living room, he was surrounded by our family and neighbors. Just as he was taking his final breath, multiple people witnessed a puff-like cloud rise from the middle of his chest.

Tapahtumat kauempana

Kuolinvuodetapahtumat eivät rajoitu vain sairaalan huoneisiin, vaan vaikutukset säteilevät parhaimmillaan vaikkapa maapallon toiselle puolelle. Tällaisia niin sanottuja spontaani-ilmiöitä tapahtuu usein myös silloin, kun kuoleminen tapahtuu nopeasti onnettomuuden yhteydessä. 

Yleisimpiä tapahtumia näyttävät olevan sellaiset, että joku läheinen näkee kuolevan näkynä lähellään tai kello tai jopa useampia kelloja pysähtyy osoittamaan kuolinaikaa, joka on yleensä tiedossa melko tarkasti. Useimmiten kello on potilaan kotona tai se on ollut muuten hänelle tärkeä kello. Potilaalle rakas soitin voi itsekseen antaa äänen hänen kuolemansa aikoihin. Myös muunlaisia fysikaalisia ilmiöitä voi tapahtua.

Leea Virtanen kertoo kirjoissaan esimerkkejä tapahtumista sairaalan ulkopuolella. Virtanen 1974, s. 53.):

Mieheni kuoli samana vuonna (1947) ja hällä oli kultakello. Hän sairasti syöpää, oli sotainvalidi. Hän sanoi: "Usko äiti, kun kuolen, tuo kello seisattuu sillä minuutilla", ja niin kun hän kuoli, katsoin sitä kelloa, se seiso, ja mieheni isä sanoi, että älä sitä liikuta. 10 minuutin päästä se kävi käymään.

Virtanen (1974, s. 54):

Kello lyö. Isäni ei puhunut mitään, hän otti vaan tarkan ajan ylös. Kolme päivää myöhemmin saatiin tietää, että pikkuserkkuni Otto oli kaatunut rintamalla täsmälleen tämän kellonlyönnin aikana. Tähän minä uskon aivan täysin.

Kyseinen kello ei normaalisti lyönyt ollenkaan, vaan sen tiedettiin lyövän vain kuolemantapauksien yhteydessä. Virtanen (1974, s. 55):

Isoisäni kuoli 16.3.1973 kello 9.15. Me muut olimme sairaalassa, vain isoäiti oli kotiapulaisen kanssa kotona. Isoäidin huoneessa on piirongin päällä hänen sodassa kaatuneen poikansa Hilin kuva. Sekä isoäiti että apulaisemme kertoivat, että tasan kello 9.15 Hilin kuva putosi lattialle, vaikka mistään raosta ei huoneeseen käynyt tuulen henki. Isoäiti tiesi heti, että isoisä oli kuollut.

Virtanen (1977, s. 108):

Isä oli istunut työhuoneessaan kirjoituspöytänsä ääressä, kun hän huomasi akkunastaan, että puutarhan käytävää pitkin lähestyi mieshenkilö. Lähemmin tarkasteltuaan tulijaa, tunsi isä hänet rovasti O:ksi, joka sota-aikana asui pappilassa. Isä riensi avaamaan ulko-ovea nähden ystävänsä lähestyvän ja viittovan käsillään. Kun saapui isäni kohdalle, hän katosi. Rovasti oli kuollut samalla hetkellä, kun isä oli ojentamassa hänelle kättään tervehdykseksi.

Virtanen (1977, s. 110):

Keittiömme oven suuhun ilmestyi aivan kuin suuret siniset miehen haalarit ja niin kamalan rasvaiset ja likaiset. Se oli niin selvä näky, että minun piti mennä aivan viereen toteamaan, ettei siinä sittenkään ollut mitään. Kun sitten mieheni tuli kotiin työstään, hän sanoi, että rasvari (joka asui seinän takana) oli murskaantunut sinne koneitten väliin.

Virtanen (1977, s. 160):

Kertojalla oli ollut anopin kuolemaa koskevia enneunia ja hän oli levoton. Aamulla klo 6.50 hän kuuli oveen koputettavan kahdesti; samaan aikaan kello pysähtyi. Myös miehellä oli ollut levoton mieli yöllä ja vanhemmat mielessä. Anoppi oli kuollut 6.50. "Näin oli hänen sanoma meille". Sama perintökello pysähtyi aviomiehen kuollessa sairaalassa klo 4.40.

Willian Petersin SDE-jaottelu. Lähde on linkin (10) video.

Jaetut kuolemankokemukset

Raymond Moody on tuonut julkisuuteen uuden kokemustyypin eli jaetun kuolemankokemuksen (SDE), jossa kuolinvuoteen äärellä oleva omainen tai ystävä kokee samaa kuin kuoleva ilmeisesti kokee, linkki (9). Joku kuolinvuoteen ääressä oleva ikään kuin kulkee hetken matkaa elämästä poistuvan mukana, mutta palaa sitten takaisin omaan elämäänsä.

William Peters on kehitellyt SDE-ilmiöiden systematiikkaa ja jakaa ne yllä olevan kuvan mukaisesti neljään tapahtumatyyppiin sen mukaan, mitä kokija kertoo havainneensa, linkki (10):

- kaukohavainnot kuolevan lähdöstä
- havainnot kuolinvuoteen äärellä
- kuolevan seuraaminen alkumatkalla
- kuolevan auttaminen matkaan

Ovatko kertomukset tosia?

Skeptikot tyypillisesti sanovat, että kaikki havaintokertomukset ovat vain "anekdootteja", joilla ei ole mitään todistearvoa eikä tieteellistä merkitystä. On selvää, että kerrotuilla kokemuksilla on suuri merkitys sureville omaisille ja myös yleisemmin maailmankuvan kannalta, mutta miten olisi tieteen kannalta?

Kuolinvuodetapahtumista on syntynyt kansanperinnettä, ja se epäilemättä vaikuttaa sekä kokemusten muotoon että niihin suhtautumiseen. Olen ottanut kantaa folkloristien suhtautumiseen toisaalla täällä, kirjoituksissa Parapsykologia ja folkloristiikka  ja Onko parapsykologialle tarvetta?.

Kokemuskertomuksia tarkastelemalla ajatteleva ihminen todennäköisesti huomaa, että kertomuksia ei mitenkään voida panna pelkän kansanperinteen tiliin – sen huomasi jopa tutkiva folkloristi Leea Virtanen aikanaan. Pelkät tuntemukset ja harhanäyt voitaisiin rajatapauksena kuitata vain yhteensattumina, joihin ryhdytään uskomaan valikoivan muistin ansiosta. Fysikaaliset tapahtumat eivät enää taivu pelkiksi harhoiksi, koska pudonnut taulu todella löytyy lattialta, kellon pysähtymisen voi kuka tahansa huomata ja särkynyt esine pysyy rikkoutuneena tapahtuman jälkeenkin. Fysikaaliset ilmiöt ovat usein sen luonteisia, että varsin usein toistuvina niitä ei voida kuitata myöskään pelkiksi yhteensattumiksi.

Erityyppiset kuolinvuodetapahtumat asettuvat helposti loogiseksi kokonaisuudeksi, kun niitä tarkastellaan suurena joukkona. Niitä voidaan myös aivan hyvin tutkia tieteellisillä menetelmillä. Mielestäni on outoa, että maailmankuvan ja ihmisen osan tuntemisen kannalta niin tärkeät ilmiöt ovat niin vähän tutkittuja ja niistä tiedetään julkisuudessa niin vähän. Kiinnostuneet ja tutkimukseen vakavasti suhtautuvat tutkijat pelkäävät naurunalaiseksi joutumista ja rahoituksen saamisen vaikeutta, ja nämä pelot ovat valitettavasti osoittautuneet hyvin perustelluiksi.



Kirjoja

1. Leea Virtanen (1974): Kun kello pysähtyi. WSOY Porvoo – Helsinki

2. Leea Virtanen (1977): Telepaattiset kokemukset. WSOY Porvoo – Helsinki - Juva


Linkkejä

1. Peter Fenwickin luentoja
1.1. Peter Fenwick - Toward a science for death related phenomenon and consciousness - Stockholm
http://www.youtube.com/watch?v=CcogQBGK-Zo
1.2. Dr Peter Fenwick - 'Consciousness and Dying' - Interview by Iain McNay
http://www.youtube.com/watch?v=-6kDMl6N3C4
1.3. Peter Fenwick 2004: Dying: a spiritual experience as shown by Near Death Experiences and Deathbed Visions
http://www.rcpsych.ac.uk/PDF/PFenwickNearDeath.pdf

2. Nurses forum
2.1 http://allnurses.com/general-nursing-discussion/deathbed-visions-196680.html
2.2 http://allnurses.com/general-nursing-discussion/death-bed-visions-301825.html
2.3 http://allnurses.com/general-nursing-discussion/deathbed-visions-updated-617087.html

3. Hospice Nurses Share Their Spiritual Experiences with Dying Patients
https://www.youtube.com/watch?v=nMr_sapd-qY

4. Michael Prescott's Blog: A peek at Darien
http://michaelprescott.typepad.com/michael_prescotts_blog/2011/04/a-peek-at-darien.html

5. Experiences of the Dying: Evidence of Survival of Human Consciousness By Christopher Kerr, MD, PhD
https://www.bigelowinstitute.org/Winning_Essays/5_Christopher_Kerr.pdf

6. Scott Haig M.D.: The Brain: The Power of Hope. Time-lehti 29.1.2007
http://content.time.com/time/printout/0,8816,1580392,00.html

7. Terminal Lucidity: An Interview with Alexander Batthyany
https://www.youtube.com/watch?v=VmnRnFrCuAc

8. Terminale Geistesklarheit: Wenn die Dunkelheit ein Ende findet | Michael Nahm im Gespräch
https://www.youtube.com/watch?v=LqFCCk95XlU

9. Raymond Moody on Shared Death Experiences: excerpt from IANDS 2011 Conference
http://www.youtube.com/watch?v=lWjYjsh8i0w

10. Shared-Death Experience with William Peters
https://www.youtube.com/watch?v=wrh10J_sUto

Enfieldin poltergeist

Ilmiöt esiintyivät Enfieldissä Pohjois-Lontoossa vuoden 1977 elokuusta 1978 syyskuuhun, joten kestoaika oli noin 14 kuukautta. Kaksikerroksisessa vuokratalossa asui 5-henkinen perhe: eronnut yksinhuoltaja Peggy Hodgson ja hänen neljä lastaan, Margaret 12, Janet 11, Johnny 10 ja Billy 7 vuotta. Jostakin syystä sukunimenä käytetään siellä täällä myös nimeä Harper. Netistä löytyy runsaasti videoita ja artikkeleita tapauksesta. Muun muassa kyseessä oleva talo näkyy videoilla. Tavalliseen tapaan kertomusten yksityiskohdissa esiintyy niin paljon hajontaa, että mihinkään yksittäiseen tietoon ei voi luottaa ilman lisätarkistuksia.

Tapahtumien yleiskulku

Olen parhaani mukaan yrittänyt kasata eri lähteissä annetuista tiedoista yleiskatsauksen tapahtumien kulusta, mutta tapahtumien järjestys ja yksityiskohdat voivat olla joissakin tapauksissa virheellisiä.

Ensimmäinen muistettu tapahtuma oli se, että 30. elokuuta 1977 yläkerran makuuhuoneessa nukkumaan laittautuva Janet valitti oman ja veljensä vuoteiden heilahtelusta. Alakerrassa ollut äiti riensi katsomaan ja valituksen kuultuaan kehotti Janetia olemaan höpsimättä ja lähti jatkamaan lasten jälkien siivoamista.

Seuraavana iltana tapahtui lisää. Äiti kuuli yläkerrasta rysäyksen ja lähti katsomaan, mitä ne lapset siellä touhuavat. Hän kuitenkin näki raskaan lipaston liikkuvan itsekseen kauemmas seinästä ja oven eteen ikään kuin sulkemaan tietä. Hän työnsi lipaston paikalleen, mutta se lähti uudelleen liikkeelle eikä hän heti onnistunut työntämään sitä takaisin paikalleen. Makuuhuoneen katosta alkoi kuulua koputuksia. Se oli niin pelottavaa, että koko perhe lähti naapuriin pyytämään apua. Naapurista lähtikin mies yksinään tarkistamaan tilannetta ja myös hän kertoi kuulleensa koputuksia katosta ja seinistä.

Äiti oli niin peloissaan, että kutsui poliisit paikalle. Heitä tulikin kaksi tarkistamaan tilannetta, mutta he eivät huomanneet mitään erikoista. Vasta juuri kun he olivat lähdössä pois, he huomasivat raskaan nojatuolin vähän nousevan paikaltaan ja liikkuvan runsaan metrin matkan. Toinen poliisi kirjoitti näkemästään kirjallisen lausunnon, jossa hän kertoi tarkistaneensa, että tuolia ei liikuteltu narujen avulla. Mitään rikosta ei kuitenkaan ollut havaittavissa, joten poliisit eivät voineet enempää auttaa.

Perhe pyysi seuraavaksi apua Society for Psychical Research -seuralta (SPR), mistä saapuikin paikalle kaksi tutkijaa, Maurice Grosse ja Guy Lyon Playfair. Nämä tulivat melkoisen hullunmyllyn keskelle, sillä ilmiöt alkoivat olla hyvin monipuolisia. Kuului koputuksia ja pikkuesineitä, kuten legopalikoita, kirjoja ja marmorikuulia lensi ilmassa. Lattiaan napsahtanut marmorikuula tuntui ainakin kerran kuumalta. Huonekalut liikkuivat ja kaatuilivat itsekseen ja jopa raskas sohva kaatui useita kertoja taaksepäin ja ainakin kerran eteenpäin, mikä olisi vaatinut melkoisesti voimaa. Rajuin liikkumistapaus oli kaasutakan irtoaminen seinästä ankaralla rysäyksellä.

Vettä ilmestyi yläkerran lattialle, vaikka katossa ei ollut vuotoa eikä ylhäällä kulkenut vesijohtoja. Pieniä itsestään sammuvia palonalkuja esiintyi. Ainakin kerran havaittiin, että keittiön lattialla oli tavaroita järjestettyinä kauniiseen riviin. Ikkunaverhot heiluivat ilman pienintäkään vetoa makuuhuoneessa. Lapset kertoivat, että Janet levitoi useita kertoja, mutta otetuissa valokuvissa on vaikeata erottaa levitointia siitä, että Janet vain olisi hypännyt ilmaan vuoteesta. Joissakin kuvissa hän on makuuasennossa niin tuettuna, että levitoiminen ei tule esille.

Ilmiöiden keskushenkilönä oli aivan selvästi Janet.  Hän sai eräässä vaiheessa pahoja kohtauksia, joiden aikana hän kiljui ja riehui silmittömästi niin, että hänestä jouduttiin pitämään kiinni pahempien vahinkojen välttämiseksi.

Grosse kävi keskustelua koputtajan kanssa koputuskoodilla, jossa vastausta kyllä/ei tarkoitti kaksi/yksi koputusta. Lopulta ilmiön kanssa voitiin käydä jopa sanallista keskustelua, kun Janet alkoi puhua karhealla miehen äänellä. Kyseessä piti oleman talon aikaisempi asukas, joka oli useita vuosia aikaisemmin kuollut siellä aivoverenvuotoon tuolissa istuessaan. Äidin veli kertoi nähneensä miehen istumassa tuolilla kerran, kun hän oli käymässä talossa ja yksinään. Kun hän hetkeksi sulki silmänsä, niin mies olikin uudelleen katsoessa kadonnut. Myös perheen jäsenet kertoivat joskus nähneensä ihmishahmoja.

Vaikeimmin uskottavilta tuntuvat kaksi tapausta aineen läpi kulkemisesta. Kerran toisen kerroksen makuuhuoneen ovella seisonut fyysikko pyysi Janetia siirtämään punaisen tyynyn yläkerrasta alakertaan hänen ohitseen. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan ohikulkija kertoi nähneensä punaisen tyynyn ilmestyvän tyhjästä ilmaan ja päätyvän talon katolle. Toisella kertaa Janet kertoi menneensä seinien läpi naapuritalon makuuhuoneeseen, missä hän ei ollut koskaan käynyt. Lisäksi hän kertoi jättäneensä sinne jotakin merkiksi käynnistään. Huoneen kuvaus oli hämmästyttävän tarkka ja sieltä todella löytyi yksi Hodgsonin hyllyyn kuulunut lastenkirja.

Talossa tapahtui myös selittämätöntä metallin taipumista. BBC:n kuvausyritys epäonnistui, kun videolaitteen sisällä joitakin metalliosia taipui niin, että nauhoitus pyyhkiytyi pois. Talossa taipuivat myös lusikat selittämättömällä tavalla. Kameran salaman vasta ladatut akut tyhjenivät tavalla, mitä valokuvaaja ei ollut koskaan aikaisemmin havainnut eikä myöskään sen jälkeen.

Tytöt kertoivat pelanneensa spiritismiä aakkoslaudalla ennen ilmiöiden alkamista. Playfairin mukaan nimeltä mainittu englantia osaamaton hollantilainen selvänäkijä sai tilanteen lopulta rauhoittumaan, vaikka joitakin tuntemuksia ja vähäisiä ilmiöitä jäi vielä jäljelle. Kaiken kaikkiaan noin 30 ihmisen kerrotaan havainneen mielestään selittämättömiä ilmiöitä sisällä tai ulkona.

Poltergeistille tyypilliseen tapaan monissa tilanteissa oli havaittavissa ilmiöiden takana olevan älyä, esimerkiksi silloin, kun Grosse kysyi leikkikö se ilmiö hänen kanssaan, ja samalla nurkasta lähti liikkeelle pahvilaatikko ja osui hänen otsaansa. Naapurin makuuhuoneesta löytynyt kirja oli lasten hauskoista leikeistä, mitä voi pitää älyä osoittavana huumorina.


Todisteiden luonteesta
Kirjallisia yhteenvetoja ilmiöistä on lähteissä (1)-(4). Kaksi mielestäni parasta löytämääni TV-dokumenttia on videosarjoissa (1) ja (2). Videoissa (1) on vuonna 2006 kuollut Grosse vielä mukana. Valitettavasti dokumenttien dramatisointikohtaukset ovat usein virheellisiä ja niissä on mielestäni sekaannusta aiheuttavia turhia ääniefektejä ja säpsähdystilanteita. YouTuben sisäisellä haulla löytyy vielä monta eritasoista videota lisää. Hyvä yhteenveto tapahtumista löytyy radio-ohjelmasta vuodelta 1978 videolla (3). Playfair kirjoitti aikanaan kirjan Enfieldistä. Siitä on lyhyt esittely ja kokonainen luku 10 luettavissa lähteessä (4).

Jo vuosia sitten tiesin tapauksesta, mutta Janetin hyppykuvien ja muun valokuva-aineiston perusteella oletin kyseessä olevan huijauksen. Aloin ottaa tapauksen vakavasti vasta sitten, kun luin ja kuuntelin silminnäkijöiden kertomuksia tarkemmin. Mielestäni nämä kertomukset olivat yksityiskohdissaan hyvin vakuuttavia.

Ilmiöt olivat hyvin monipuolisia ja niissä toistuivat useimmat poltergeist-tapauksissa havaitut ilmiötyypit. Kaikkia kerrottuja tapauksia ei kannata tässä yhteydessä käydä läpi tarkemmin, mutta vakuuttavimmat ovat tietenkin mielenkiintoisimpia. Muutamat luonnonlakeja kiertäneet tapaukset olivat hyvin selvästi havaittuja. Yksi tällainen oli marmorikuulan napsahtaminen lattiaan ilman jatkopomppuja tai vierimistä ja kuulan toteaminen kuumaksi (Playfair lähteessä (3) ja Grosse videolla (4)). He yrittivät kokeissaan saada aikaan samanlaisen napsahduksen ja paikalleen jäämisen, mutta eivät onnistuneet. Playfair kertoo nähneensä kirjan lentävän ilmassa kulman takaa ja tekevän noin 60 asteen mutkan lentoradassaan.

Huonekalujen liikkuminen ja lentävät pikkuesineet olivat selvästi kaikkien riittävän kauan paikalla olleiden havaittavissa. Kaasutakan seinästä irtoamisesta kerrotaan videolla (5) ja takka näkyy samassa yhteydessä valokuvassa vielä paikallaan seinässä vuoteen päädyn vieressä. On täysin selvää, että lapsilla ei ollut mitään mahdollisuutta saada metallista takkaa kaasuputkineen irti seinästä siten, että kukaan ei olisi huomannut irrottamisessa välttämättä käytettyjä apuneuvoja.

Samalla videolla (5) paikalla ollut silloinen fysiikan opiskelija näyttää Janetin kanssa tehdyn kokeen tulosta. Paperilla näkyy ilmeisesti jännitysvenymäliuskalta tulostettua käyrää taipuvasta metallikappaleesta, johon Janet ei saanut koskettaa. Nauhoitettuja koputuksia kuuluu esimerkiksi videolla (6), ja samalla videolla näkyy aikanaan itse paikalla tallennettu videonpätkä, jonka aikana kuuluu kolme koputusta ja Janet hymyilee sille.

Punaisen tyynyn joutumisesta toisen kerroksen makuuhuoneesta katolle kerrotaan videolla (7). Playfair totesi olevan mahdotonta, että tytöt olisivat saaneet sen sinne ikkunasta ylöspäin heittämällä, ja ulkopuolelta tapauksen nähnyt kertoo, että makuuhuoneen ikkuna oli kiinni. Samalla videolla kerrotaan Janetin käynnistä naapuritalon makuuhuoneessa.

Levitoinnin näköhavainnoista ja niiden tekijöistä on käytettävissä valitettavan vähän järjestelmällisiä yksityiskohtia. Selvin on se, että Grosse muiden kanssa näki Janetin tulevan alas yläkerrasta portaita pitkin pää edellä, video (8). Valitettavasti Grosse ei kerro mitään yksityiskohtia tästä "tulemisesta" – missä asennossa Janet oli ja koskettiko hän portaita. Kaksi kadulla seisonutta ulkopuolista kertoi nähneensä kerran ikkunasta, että Janet levitoi vaaka-asennossa sisällä vuoteensa yläpuolella, video (8). Ylipäänsä sekä Grosse että Playfair kertoivat liian monista tapahtumista kovin ylimalkaisesti ilman tärkeitä yksityiskohtia.

Videokuvaa ei saatu levitoinneista eikä esineiden liikkumisista, joten kaikkein tärkeimmät todisteet puuttuvat kokonaan. Hyppyvalokuvat otettiin kaukolaukaisulla: kun valokuvaaja alakerrassa kuuli meteliä yläkerrasta, niin hän laukaisi yläkerrassa vuoteita kohti suunnatun kameran. Se otti kuvasarjan nopeudella 4 kuvaa sekunnissa. Alkuperäiskuvista voisi tarkistaa muodostaako hyppäävän Janetin painopiste heittoparaabelin käyrän. Jos poikkeavuutta olisi, niin levitointivaikutus tulisi osoitetuksi. Janetin yöpuvusta ja vuodevaatteiden sijainnista ilmenee, että hyppyjä oli monia. Kaikki kuvat eivät ole saatavissa eikä ottojärjestys ole tiedossa, joten videoiden ja netin valokuvista ei liikeratalaskelmia voi tehdä.

Tapauksen viimeiset vaiheet ja lopputoteamukset ovat parhaiten koottuina videolla (9).


Skeptiset näkökannat

Paikalla kävi Grossen ja Playfairin lisäksi myös muutamia muita SPR:n jäseniä. He eivät havainneet mielestään aitoja ilmiöitä ja kertoivat käsityksenään, että kaikki oli vain talonväen tekemää huijausta. SPR perusti tapausta tutkimaan työryhmän ja julkaisi raportin ryhmän saamista tuloksista. Työryhmän puheenjohtaja kertoo kantanaan videolla (9), että talossa ilmeisesti esiintyi aitoja poltergeist-ilmiöitä, mutta näyttö niistä jäi olemattomaksi.

Dokumenttiohjelmissa esittävät Christopher French ja Richard Wiseman kriittisiä näkemyksiä Enfieldin tapauksesta, French videosarjassa (1) ja Wiseman videolla (10). Frenchin mukaan kaksi toisistaan riippumatonta havaintoa eivät ole todellisuudessa toisistaan riippumattomia, jos havaitsijat keskustelevat havainnostaan toistensa kanssa jälkeenpäin. Myös useamman havaitsijan tapaukset jäävät epävarmoiksi, koska havaitsijat havaintohetkellä ja sen jälkeen vaikuttavat toisiinsa.

Kumpikin skeptikko toteaa, että ihmisen havaintokyky on psykologisissa kokeissa todettu erittäin vaillinaiseksi ja että havaitsijoiden tulkinnat omista havainnoistaan ovat usein virheellisiä. Siksi poltergeist-väitteiden tueksi pitäisi olla erittäin hyvin dokumentoituja todisteita, kuten esimerkiksi esine pitäisi näkyä filmillä tai videolla ensin paikallaan ja sitten sen liikettä pitäisi päästä seuraamaan kunnolla. Kumpikaan ei ole mielestään löytänyt ainuttakaan luotettavaa todistetta poltergeist-ilmiöstä.

French ja Wiseman tarttuvat siihen, että lasten todettiin useita kertoja yrittäneen huijata paikalla olijoita. Historia tuntee hyvin monia väitettyjä poltergeist-tapauksia, jotka on todettu huijauksiksi. Kuka takaa sen, että kaikki ei ollut pelkkää huijausta? Wiseman myös toteaa, että jos joku kertoo nähneensä esineen lentävän ilmassa, niin se voi aivan hyvin olla kuvittelua tai jonkun tekemä huijaustemppu.

Kummankin skeptikon ajatukset ovat tietenkin aivan päteviä. Ihmisten kertomuksiin havainnoistaan ei kannata luottaa aivan sellaisinaan, ja poltergeist-ilmiöistä on valitettavan vähän parasta mahdollista näyttöä. Kuitenkin tarkkaavainen kuulija voi huomata, että heidän arviointinsa pysyttelevät vain teoreettisella ja periaatteellisella tasolla, puuttumatta tapauksen yksityiskohtiin. Puhumattakaan siitä, että he yrittäisivät muodostaa tapauksesta tasapainotettua kokonaiskuvaa, joka lähtee kaikkien havaintojen kokonaisuudesta ja ottaa huomioon selkeimmät yksityiskohdat. Kuvitteluhypoteesi on usein tarkistettavissa, kun voidaan todeta esineiden todella siirtyneen alkuperäiseltä paikaltaan. Tätä eivät skeptikot yleensä ota huomioon.

Skeptikkojen suhtautumistapa asioihin tulee hienosti esille videolla (11). Siinä on Janet Hodgson-Winterin, Guy Lyon Playfairin ja skeptikko Deborah Hyden haastattelu. Skeptikko Hyde kumosi kahden paikalla olleen havainnot mielenkiintoisilla perusteilla. Hänkin muistelee, että monet aikaisemmat tapaukset on todettu huijauksiksi (ainakin skeptikkojen taholta), ja Enfieldissä paikalla olijoilla oli henkilökohtaisia syitä esittää tapaus aitona. Lisäksi hänen lähtötietonsa olivat osittain virheellisiä. Hän ei myöskään puutu tapauksen yksityiskohtiin. Valitettavasti mielipide-erot haastateltujen kesken ja niiden perusteet jäivät puimatta selviksi siinä haastattelussa.

Päätutkijoista Grossesta ja Playfairista olen saanut käsityksen, että he eivät osanneet havainnoida ja dokumentoida tapausta parhaalla mahdollisella tavalla, tai ainakaan tarkka dokumentointityyli ei ilmene käytettävissä olevissa videoissa. Kuitenkin pidän heitä ehdottoman rehellisinä eikä huijaus heidän puoleltaan mielestäni tule kysymykseen. Grossen painolastina on mielestäni liiallinen herkkäuskoisuus ja liian pitkälle mennyt teoretisointi.


Poltergeist vai kummitus?
Käsitteistä poltergeist/kummitus olen kirjoittanut toisaalla täällä.

Enfieldin poltergeistin netistä saatavaan aineistoon tutustuttuani olen vakuuttunut siitä, että kyseessä olivat pääosin aidosti selittämättömät ilmiöt. Tapahtumat olivat enimmäkseen poltergeist-tyyppisiä, mutta myös kummitteluun viittaavia piirteitä oli. Yli vuoden kestoaika mahdollisine myöhäisempine lisäilmiöineen on pitkä poltergeisteja ajatellen. Tapahtumat eivät aina vaatineet keskushenkilön eli Janetin olemista paikalla. Nähdyt ihmishahmot ovat tyypillisempiä kummitustapauksille kuin poltergeisteille, ja myös Janetin karhealla äänellä kertomat henkimaailmajutut sopivat paremmin kummitusilmiöihin.


Kirjallisia lähteitä:

1. Danny Penman: Suburban poltergeist: A 30-year silence is broken. Mail Online 5.3.2007.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-440048/Suburban-poltergeist-A-30-year-silence-broken.html (27.1.2013)

2. Zoe Brennan: What IS the truth about the Enfield Poltergeist? Amazing story of 11-year-old London girl who 'levitated' above her bed. Mail Online 28.10.2011.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2054842/Enfield-Poltergeist-The-amazing-story-11-year-old-North-London-girl-levitated-bed.html#axzz2KUUjyUyr (10.2.2013)

3. Alex Tsakiris haastattelee Guy Lyon Playfairia.
http://www.skeptiko.com/139-are-ghosts-real-guy-lyon-playfair/

4. Luku 10 Playfairin kirjasta.
http://whitecrowbooks.com/books/page/this_house_is_haunted/



Videoita:

1. Interview with a Poltergeist 1-6.
http://www.youtube.com/watch?v=tHHZp75EbWI

2. The Enfield Poltergeist 1-7.
http://www.youtube.com/watch?v=3NofBgeNklA

3. The Enfield Poltergeist.
http://www.youtube.com/watch?v=3pBmr7lhEWk

4. (1/3) Enfield Poltergeist.
http://www.youtube.com/watch?v=DX6LbNFYijQ

5. Interview with a Poltergeist 2/6.
http://www.youtube.com/watch?v=SbmUs6CIy_U

6. Interview with a Poltergeist 3/6.
http://www.youtube.com/watch?v=0qBLlruxPPI

7. The Enfield Poltergeist 5/7.
http://www.youtube.com/watch?v=aMXnBp04ixM

8. Interview with a Poltergeist 4/6.
http://www.youtube.com/watch?v=nESwYTAA5Kk

9. The Enfield Poltergeist (7/7).
http://www.youtube.com/watch?v=24vHtPFPz0M

10. 5th Dimension Ghost Documentary Part 3.
http://www.youtube.com/watch?v=DBvs_SzDLfg

11. *******EXCLUSIVE ***** Enfield Poltergeist Janet Hodgson 2012 on this morning.
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&v=Dqf7azyYxtQ&NR=1

Mitä itse uskon?

Taivutettuja metalliliuskoja omista kokeistani.


Päivitetty 6.7.2025

Luultavasti moni on ihmetellyt tätä blogia lukiessaan, että mitä minä itse uskon. Tai sitten hän on olettanut uskomisestani sellaista, mikä ei vastaa todellisuutta. Minua on nimitetty sekä huuhariksi että skeptikoksi. Tässä yritän parhaani mukaan kertoa, miten itse näen tämän uskomiseni.


Miten tähän on tultu

Muistan jo pikkupojasta lähtien olleeni hyvin utelias maailmankuvan suhteen. Halusin oppia ja tietää mahdollisimman paljon. Tiede kiinnosti minua, koska tieteen edustajat ilmeisesti tiesivät paljon asioita. Kansakoulu- ja oppikouluiässä luin laajasti mitä tahansa käsiin sattuvaa ja halusin oppia ulkomaiden kieliä. Aikakauslehdistä luin myös hiukan pelottaviakin juttuja "yliluonnollisista" asioista ja kuuntelin hartaasti setäni kertomia kokemuksia kummitustalosta. Kokemattomana uskoin kaiken sellaisenaan.

Vasta opiskeluaikana aloin vähitellen heräillä huomaamaan, että tiedekään ei sentään tiedä ihan kaikkea mahdollista. Kiinnostukseni "yliluonnollisista" ja henkisistä asioista jatkui, ja aloin opiskelun lomassa käydä Helsingissä Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran ja teosofien yleisötilaisuuksissa. Tapasin myös muita henkisten asioiden harrastajia ja kuulin heidän kertovan spontaaneista yliluonnollisina pitämistään kokemuksista. Kuuntelin innolla selvänäkijöiden ja meedioiden kertomuksia ja esityksiä kyvyistään. Ihastuin kovasti teosofien kauniiseen ja loogiseen maailmankuvaan, joka mielestäni tarjosi mahdollisuuden oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ihmisten kesken.

Rakensin maailmankuvaani luonnontieteelliseltä pohjalta ja halusin kovasti tietää, onko psi-ilmiöitä todella olemassa vai ei. Yritin löytää mahdollisimman vahvaa näyttöä asian ratkaisemiseksi. Tiedonhalussani vertailin ja tarkistelin kuulemiani asioita, mikä johti moniin toisinaan tuskallisiinkin pettymyksiin. Selvänäkijät ja meediot erehtyivät usein. Monet henkisten asioiden harrastajien kertomukset kokemuksistaan osoittautuivat vahvasti liioitelluiksi ja väärin tulkituiksi. Päinvastaisista vakuutteluista huolimatta teosofiakin osoittautui lähinnä uskonnoksi, jonka tunnustajat seurasivat auktoriteettejaan kritiikittömästi.

Vaikka spontaanitapausten kokijoiden kertomukset tarkistuksissa usein kutistuivatkin lähes olemattomiin, niin aina ei sentään niin käynyt. Monet hyvin konkreettiset ja selvät tapaukset kestivät tarkistelun ja niiden totuudenmukaisuus vain vahvistui siitä. Opiskeluaikana tapahtui kolme maailmankuvani kannalta tärkeätä asiaa: luin vihjeestä psykiatri C. G. Jungin toimitetun omaelämäkerran, löysin itse J. Krishnamurtin kirjat ja paraseuran silloisesta kirjastosta löysin parapsykologian vertaisarvioidut aikakauslehdet.

Työelämässä ollessani jatkoin harrastuksiani entiseen malliin, ja osasta löydöistäni olen kertonut täällä blogissa. Internet on tuonut mukanaan vallankumouksen tiedonhankinnan helppoudessa, mutta oikeat kultajyvät on aina kaivettava esiin työläästi valtaisan tietokuonan seasta.


No mitä sitten uskon?

Jossain määrin hajanaisena persoonallisuutena en itsekään aina tiedä mitä uskon. Toisinaan uskon enemmän ja toisinaan vähemmän. Arkielämän pyörityksessä psi-ilmiöt usein ovat jääneet pitkäksi aikaa taka-alalle. Olen vuosikymmenien kuluessa tutustunut ja jopa ollut itse mukana aika tavalla uskomattomissa asioissa. Kun kerron niistä, niin yleensä samalla menetän uskottavuuteni. Toisinaan joudun kertailemaan arkistojani palauttaakseni asioita elävämmin mieleen. Joka tapauksessa voin luottaa siihen, että tuoreeltaan tekemäni lyhyet muistiinpanot pitävät paikkansa enkä ole pelkkien muisteluiden varassa.

Laajan parapsykologian tutkimukseen tutustumisen ja omien kokemusten pohjalta olen täysin vakuuttunut, että psi-ilmiöitä todella on olemassa. Parapsykologian tieteellisen tutkimuksen yli 130 vuoden aikana tuottama kokonaiskuva on niin tukevalla pohjalla, että jo pelkästään se mielestäni varmistaa psi-ilmiöiden olemassaolon.  Adrian Parker ja Göran Brusewitz (2003, linkki 1) ovat tehneet laajan yhteenvedon näytöstä kokeellisen parapsykologian osalta. Mutta miten näiden ilmiöiden perimmäisiä syitä ja mekanismeja olisi tulkittava – se onkin sitten jo paljon hankalampi juttu.

Mielestäni tulkintojen pitäisi aina perustua hyvin varmennettuihin ja monipuolisiin aineistoihin, joita käsitellään tieteen menetelmillä ja pätevää logiikkaa soveltaen. Pelkät filosofiat ja teoriat ilman käytännön näyttöä tuskin johtavat merkittäviin tuloksiin parapsykologian alalla. Jos jollekin asialle ei ole kunnollista näyttöä, niin pyrin jättämään sen aidosti avoimeksi ja jätän sen 'korvan taakse', odottelemaan mahdollista lisävalaistusta. 'Kunnollinen näyttö' on tietenkin pitkälti henkilökohtainen tulkintakysymys.

Psi-ilmiöiden selityksenä usein käytetty kvanttimekaniikka ei mielestäni riitä kuin enintään osaselitykseksi nykyisin käytettävissä olevalla tiedon tasolla. Voimalliset poltergeist-tyyppiset makroilmiöt ja jopa yli vuosikymmenen jälkeen toteutuvat ennusunet tuskin voivat selittyä pelkästään kvanteilla. Jonkinlaiset lisäulottuvuudet ja ilman aikaa toimiva henkimaailma ovat hyvin houkuttelevia ja selitysvoimaisia hypoteeseja, mutta niihin uskovat jättävät usein olennaisia asioita huomioon ottamatta. Henkimaailmasta on toistaiseksi saatu eri teitä niin katkelmallista ja osittain ristiriitaista tietoa, että olen jättänyt sen olemassaolon avoimeksi, ainakin siinä muodossa, missä se yleensä esitetään.

Teosofia ja spiritualismi ovat monille harrastajilleen uskontoja. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että pitäisin niitä tavallisina uskontoina. Liikkeissä on mukana monia psi-ilmiöiden kokijoita, luonnontieteitä ymmärtäviä ja myös sellaisia ihmisiä, jotka liikkuvat merkillisissä tajunnantiloissa, joita ei pidä väheksyä.


Miten tästä eteenpäin?

On olemassa suuri joukko kokemus- ja tapahtumatyyppejä, jotka omalta osaltaan viittaavat psi:n olemassa oloon ja sen ominaisuuksiin. Spontaanitapaukset, esimerkiksi jälleensyntymismuistot, kuolemanrajakokemukset, kuolinvuodetapahtumat, kriisiapparitiot ja synkronisiteetit tuottavat usein sellaista selittämätöntä tietoa, jota psykologit ja skeptikot eivät pysty selittämään. Parapsykologian tutkijat ovat kokeissaan tuoneet esille perinteisiä psi:n osa-alueita. Monet meedioviestit viittaavat siihen, että ihmisessä on paljon sellaista henkisyyttä, mitä nykytiede ei osaa tulkita uskottavasti. Fysikaaliset ilmiöt kuten poltergeistit, metallintaivutus ja apportit täydentävät kuvaa.

Olemme kuitenkin parapsykologian tutkimuksessa niin alkuvaiheissa, että eteenpäin meneminen vaatii paljon lisätietoa ja sen hienovaraista tulkitsemista. Tarvitaan uusia mielikuvia työkaluiksi, joilla edellä kuvattu haja-aineisto saadaan paremmin hallintaan. Uskon, että tällainen synteesi vielä joskus hamassa tulevaisuudessa on mahdollista saavuttaa.

C. G. Jungilla oli hyvä yritys ymmärtää näitä hankalia asioita tieteelliseltä pohjalta. Hän toi pioneerina tärkeitä asioita esiin, mutta pääsi kuitenkin vain jonkin verran eteenpäin. Jungin tarjoamat mielikuvat ovat usein kovin vaikeaselkoisia ja hänen teksteissään on siellä täällä merkillisiä huonosti harkittuja lausahduksia, joten eipä ole ihme, että hän on valitettavan suuressa määrässä jäänyt unohduksiin.

Jung kävi itse läpi jonkinlaisen psykoosin, mutta selvisi siitä takaisin arkielämään. Hän joutui pakonomaisesti käymään läpi ihmiskunnan psykologista historiaa. Olin hetken kirjeenvaihdossa erään selvänäkijän kanssa, joka antoi vakuuttavan kuvan itsestään ja kyvyistään. Myös hän näytti askartelevan erikoisten, maantieteellisiin paikkoihin liittyvien historiallisten asioiden parissa. Tällaiset havainnot viittaavat mielestäni siihen, että ihmiskunnalla on jonkinlainen merkillinen, piilossa tapahtuva henkinen kehitys taustallaan.

Kaikki jossakin määrin tuntemani selvänäkijät ja meediot elävät arkielämän lisäksi jonkinlaisessa psi-maailmassa. Heillä ei useimmiten ole alkeellistakaan käsitystä tieteen menetelmistä eikä fysikaalisesta maailmasta ja siinä vallitsevista luonnonlaeista. Psyykikon psi-maailma on luonnontieteilijälle käsittämätön ja se siksi torjutaan mahdottomuutena. Tavallaan on uskomatonta, että näin erilaiset maailmat voivat jatkuvasti elää rinnakkain ja kuitenkin pysyä niin erillään toisistaan.

Olen tullut siihen käsitykseen, että kaikki psi-ilmiöitä ja henkimaailmaa koskevat nykyiset mielikuvat ovat liian karkeita. Ne ovat niin karkeita, että ne ovat erotuskyvyttömyydessään suorastaan harhaanjohtavia. Ehkä niissä asioissa eteenpäin pääsemiseen tarvitaan Jungin kaltaisia lahjakkaita tieteen edustajia, joilla on omaa kokemusta sieltä toisesta maailmasta. Heillä on mahdollisuus paremmin ymmärtää sekä aineellisen maailman että psi-maailman lakeja. Valitettavasti valtavirran tieteen edustajien kokemat ohimenevät psykoosit eivät näytä auttavan tällaista ymmärtämistä, vaan tarvitaan erikoislahjakkuuksia, parapsykologian 'Einsteineja'.

Psykoosit ovat tietenkin aina niin vakavia häiriöitä, että niihin ei pidä suhtautua kevyesti. Olen kirjoittanut parapsykologiasta ja mielenterveydestä enemmän juttua toisaalla täällä.


Linkki

1. Adrian Parker and Göran Brusewitz (2003): A Compendium of the Evidence for Psi.
European Journal of Parapsychology, 2003, 18, 29-48.
http://ejp.wyrdwise.com/EJP%20v18.pdf

Onko parapsykologialle tarvetta?

Toisinaan näkee sanottavan, että parapsykologiaa ei tarvita, koska perinteiset tieteet kyllä hoitavat kaiken tarvittavan tutkimisen. Mitenkähän asian laita tarkemmin ajatellen on?


Selittämättömiä kokemuksia

Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet nähneensä unia, jotka ovat ennakoineet jotakin tulevaa, ennalta arvaamatonta tapahtumaa niin yksityiskohtaisesti, että se ei käytännössä ole voinut olla sattumaa. Samoin lukemattomat ihmiset uskovat olleensa telepaattisessa yhteydessä johonkin toiseen ihmiseen, usein toistuvastikin. Myös monet ovat kertoneet nähneensä läheisen ihmisen enemmän tai vähemmän täydellisenä hahmona lähellään suunnilleen sillä hetkellä, kun tämä on ennalta arvaamatta kuollut tai loukkaantunut jossakin kauempana.

Kuolemantapausten yhteydessä kerrotaan joko kuolinhuoneessa tai kauempana kuolinaikaan tapahtuneen selittämättömiä ilmiöitä kuten esineiden liikkumisia tai rikkoutumisia, kellojen pysähtymisiä ja taulujen putoamisia. Joidenkin ihmisten ympärillä on kerrottu tapahtuneen rajujakin aineellisia ilmiöitä ilman, että näitä ns. keskushenkilöitä tai ketään muutakaan olisi saatu kiinni ilmiöiden tahallisesta aiheuttamisesta. Joissakin taloissa kerrotaan pitkällä ajalla tapahtuneen esineiden liikkumisia ja niissä on myös voitu nähdä erilaisia ihmishahmoja kulkemassa.

Hyvin monet ihmiset ovat kertoneet nähneensä tai muuten aistineensa, mitä jossakin kaukana on samoihin aikoihin tapahtunut. On paljon kertomuksia siitä, miten joku outoon paikkaan tullessaan on tuntenutkin tienoon niin tarkkaan, että on osannut suunnistaa siellä oikein, toisinaan myös ihmetellen mitä oikeasti tapahtuneita muutoksia ympäristössä on tapahtunut. Monet lapset ovat heti puhumaan opittuaan kertoneet eläneensä jossakin muualla, joskus antaen niin tarkkoja tietoja, että kyseisen kuolleen henkilön asuinpaikka on löydetty kuvausten perusteella. Sydänpysähdyksestä elvytetyt ovat joskus kertoneet tehneensä tajuttomuutensa aikana sellaisia paikkansa pitäviä havaintoja, joita he eivät olisi siinä maatessaan mitenkään voineet tehdä.

Mitkähän perinteiset tieteenalat olisivat kiinnostuneita tällaisista kertomuksista?


Folkloristiikka

Folkloristiikka on kiinnostunut kansan keskuudessa esiintyvistä tarinoista ja keräilee ja tutkii niitä. Olenkin jo käsitellyt parapsykologian ja folkloristiikan suhteita toisaalla täällä. Folkloristit näyttävät olevan kiinnostuneita tarinoista pelkkinä tarinoina eikä kertomusten totuusarvo kiinnosta ollenkaan. Lähtöoletuksena on, että kaikki "yliluonnolliset memoraatit" ovat pelkästään mielikuvituksen tuotetta. Jos samassa "elämyksessä" on ollut mukana useampia henkilöitä, niin vain yhtä haastatellaan, koska siten saadaan paras mahdollinen folkloristinen tutkimustulos.

Folkloristien ammatillinen pätevyys tuskin useinkaan riittäisi kertomusten totuusarvon arviointiin. Ulkopuolisena kuitenkin hiukan ihmetyttää, että kun koettu todellisuus toisinaan muuntuu
mielikuvituksellisiksi memoraateiksi, niin sen prosessin mekanismit eivät näytä olevan tutkimuskohteena mielenkiintoisia. Yhteenvetona voidaan todeta, että folkloristiikasta ei ole apua mahdollisten aitojen psi-kokemusten tutkimuksessa, vaan aidot tapaukset hautautuvat kaiken, osittain todella mielikuvituksellisen folkloristiikan aineiston sekaan.


Psykologia ja psykiatria

Psykologien ja psykiatrien suhtautumisesta psi-ilmiöihin olen jo kirjoittanut toisaalla täällä. Ihmisten harha-aistimukset ovat hyvin yleisiä ja psykologit etsivät niille selityksiä. Psykiatrit ja lääketiede puolestaan etsivät niille parannuskeinoja parhaansa mukaan. Suhteellisen harvinaiset aidot psi-ilmiöt ja toisaalta mielen aidot harhat ovat muodollisesti samanlaisia, joten ainoa erotuskeino on tarkistaa, kuvaavatko kokemukset todellisia tapahtumia riittävän yksityiskohtaisesti vai ovatko ne vain sisäsyntyisiä.

Psykologian ja psykiatrian lähtökohtana on, että kaikki harha-aistimukset aiheutuvat psykologisista, kemiallisista ja neurologisista syistä, joten mitään tarvetta tarkistuksiin ei ole. Akateemisissa piireissä lisäksi varotaan visusti leimautumista, mistä syystä tarkistuksiin ei myöskään haluta lähteä kiinnostuksesta huolimatta, tai ainakaan myönteisistä tuloksista ei uskalleta kertoa julkisesti.

Muista kuin mahdollisista psi-ilmiöistä aiheutuvia psykologisia prosesseja kyllä tutkitaan tarkasti. Tuloksille on käyttöä esimerkiksi oikeudenkäynneissä todistajien lausuntojen luotettavuuden arvioinnissa.


Fysiikka

Fyysikot tutkivat aineellisen maailman luonnonlakeja, joista onkin saatu luoduksi erittäin hyvin toimiva maailmankuva. Varmaankin useimmat tutkijat ovat omaksuneet skeptikoiden esittämän ajatuksen, että luonnonlait tunnetaan jo niin hyvin, että psi-ilmiöt eivät enää mahdu mihinkään tyhjään paikkaan, joten sellaiset ilmiöt ovat mahdottomia. Joka tapauksessa fyysikoilla ei ole mitään mielenkiintoa tutkia epämääräisiltä tuntuvia psi-väitteitä, kun selväpiirteisempiäkin tutkimusmahdollisuuksia on riittämiin ja rahoituskin järjestyy.


Neurologia

Neurologien tutkimukset ovat tuoneet esiin mahtavat määrät tietoa keskushermoston toimintamekanismeista. Tulokset ovat osoittaneet, että aivojen kunnon ja ihmisen tajunnan välillä on todella kiinteä yhteys. On hyvin ymmärrettävää, että monet tutkijat ovat sitä mieltä, että minkäänlaista tajuntaa ei voi olla olemassa aivojen ulkopuolella. Tästä lähtökohdasta he hylkäävät kaikki muuhun viittaavat havainnot suoralta kädeltä niiden "mahdottomuuden" vuoksi.
Tarkkaan ajatellen neurologian hyvin toimivilla hypoteeseilla ei kuitenkaan voida sulkea pois aivojen ulkopuolisen tajunnan mahdollisuutta.

Usein olen ihmetellyt, miksi netissä on niin vähän vesipäätä eli hydrokefalusta koskevia tutkimuksia. Luulisi olevan hyvin mielenkiintoista selvittää, miten aivotoiminta on muotoutunut vaikeimmissa luotettavasti raportoiduissa tapauksissa, kun jotkut – tosin harvalukuiset – potilaat ovat tulleet melko hyvin toimeen alle puolella aivomassalla. Samoin pitäisi mielestäni erikoiskykyjä eli ns. savant-ihmisiä tutkia enemmän, koska näyttää siltä, että heidän muistamiskykynsä ylittää runsaasti nykyisten muistiteorioiden sallimat rajat, samoin kun heidän päässälaskutaitonsa vaikuttaa aivan käsittämättömältä.


Parapsykologia

Parapsykologian tutkimus lähti aikanaan liikkeelle spontaanihavainnoista, joita alettiin järjestelmällisesti kerätä ja tutkia. Society for Psychical Researchin alkuaikoina tarkistettiin suuret määrät spontaanitapauksia erittäin tarkasti yksityiskohtien paikkansapitävyyden suhteen ja koottiin julkaisuiksi, jotka valitettavasti ovat jääneet suurelta yleisöltä melko lailla unholaan. Todellinen klassikko on laaja kirja Edmund Gurney, Frederic William Henry Myers, Frank Podmore: "Phantasms of the living", jota vielä on rajoitetusti saatavissa näköispainoksena (http://www.amazon.com/Phantasms-living-Edmund-Gurney/dp/1177705540/ref=sr_1_fkmr1_3?s=books&ie=UTF8&qid=1346017893&sr=1-3-fkmr1&keywords=parapsychology+podmore).

Koska pian todettiin, että pelkällä spontaanitapausten tutkimisella ei voida päästä riittävän pitkälle tieteellisessä mielessä, niin ryhdyttiin kokeelliseen tutkimukseen. Kokeiden avulla päästiin nykyiseen parapsykologian tilanteeseen, jossa todetaan, että suurilla koesarjoilla saadaan valikoimattomilta koehenkilöiltä heikko psi-vaikutus esiin ja on löydetty löysiä lakeja, joita psi-ilmiöt noudattavat.

Parapsykologia on nykyisin jakautunut niin moniin osa-alueisiin, että yksikään parapsykologi ei pysty hallitsemaan niitä kaikkia. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa mikro-psi-kokeet tietokoneilla ja muilla elektronisilla laitteilla, ESP-kokeet lukemattomin erilaisin koejärjestelyin, psykokinesiakokeet, meediotutkimus ja spontaanitapausten tutkimus mukaan lukien poltergeistit, kuolemanrajakokemukset ja jälleensyntymiskokemukset. Kuitenkin tutkimus kaikilla näillä alueilla on mielekästä ja valottaa psi-ilmiöiden eri puolia.

Parapsykologian tutkimusta ei voida täysimääräisesti toteuttaa ilman muiden tieteiden apua. Psykologiaa ja tilastotiedettä tarvitaan koejärjestelyiden suunnittelussa ja tulosten tulkinnassa, fysiikkaa ja tekniikkaa koelaitteiden rakentamisessa ja käytössä. Myös fysiologian ja neurologian tuntemusta tarvitaan koelaitteiden käytössä. Jopa taikureita tarvitaan koehenkilöiden vilppimahdollisuuksien poistamisessa, ja heitä on monissa tapauksissa käytettykin.

Olen toisinaan nähnyt sanottavan, että parapsykologia on väistämättä taantuva tiede, koska sen mahdollinen toiminta-alue koko ajan supistuu. Perusteluna tälle ajatukselle on se, että tiedon ja varsinkin psykologisen tiedon lisääntyessä yhä useampi ilmiö saa tieteellisen selityksen, jolloin parapsykologialle jää yhä vähemmän toiminta-aluetta. Esimerkeiksi on otettu tapauksia historian varrelta, jolloin alun perin paranormaalina pidetty asia on tullut perinteisten tutkimusalojen piiriin ja todettu normaaliksi.

Mielestäni historia on tähän mennessä opettanut, että todellisuus ei ole suljettu järjestelmä eikä sen rajoista ole mitään tietoa. Tiedon lisääntyessä rajapinta tunnetun ja tuntemattoman välillä kasvaa, joten myös parapsykologialle avautuu yhä enemmän uusia mahdollisuuksia tutkimukseen ja kysymyksenasetteluun. Lisäksi psi-ilmiöiden havainnot ovat niin vahvasti selittämättömiä, että valtavirran tieteiden avulla ei ole mitään mahdollisuuksia selittää niitä tällä tietoa.

Vaikka parapsykologia on riippuvainen muiden tieteiden kehityksestä, niin muut tieteet eivät voi korvata sitä. Tieteen valtavirrassa keskitytään sen omiin tärkeisiin tutkimusalueisiin ja jätetään mahdolliset psi-vaikutukseen viittaavat ilmiöt huomioon ottamatta. Parapsykologia on ainoa tiede, joka keskittyy psi-ilmiöiden esiintymisen ja luonteen tutkimiseen. Ilman parapsykologiaa monet maailmankuvan kannalta erittäin tärkeät asiat jäisivät tutkimatta, joten parapsykologialle todellakin on tarvetta.