Merkillisiä voimia

Päivitetty 20.6.2020

Vahvoista psykokinesiailmiöistä eli makro-PK:sta tai erikoisten ihmisten voimista ei ehkä kannattaisi kirjoittaa ollenkaan, koska kyseessä ovat niin vaikeasti uskottavat ilmiöt. Ne taitavat olla tieteen valtavirran kaikkein vahvimmin tieteellisesti olemattomiksi olettamia asioita. Vaikeinta ehkä on uskoa, että joillakin ihmisillä voisi olla erikoiskyky saada sellaisia ilmiöitä aikaan.

Konkreettista näyttöä merkillisistä voimista on kuitenkin olemassa erittäin paljon, joten informointimielessä haluan kuitenkin tuoda näitäkin asioita esiin. Minun kun ei enää tarvitse olla huolissani maineeni puolesta.

Aluksi muutamia esimerkkitapauksia:

Kaivon kansi 

Kesällä 2008 muurahaiset aiheuttivat taas riesaa puiselle kaivonkannelle rakentaen siihen pesää. Kaivon vieressä oli sementistä tehty kaivonkansi jota ei milloinkaan oltu käytetty ja vuosikymmenien aikana se oli uponnut maahan niin että vain teräksinen kahva oli juuri ja juuri nähtävissä. 

Koska minulla ei ollut puutavaraa uuden puisen kaivonkannen rakentamiseksi niin päätin että nyt kaivan ylös tuon vanhan sementtisen kaivonkannen ja ryhdyn käyttämään sitä.
Menin liiteriin ja hain lapion ja ryhdyin töihin. 

Saatuani kannen näkyviin yritin lapion avulla vääntää tuon kannen ylös mutta se oli niin syvällä että lapio oli vähällä katketa ja koska rupesi hämärtämään niin päätin jatkaa seuraavana aamuna. 

Seuraavana aamuna menin liiteriin ja hain toisen lapion ja ajattelin että kahden lapion avulla saan tuon kannen irti ja ylös. 

Hämmästykseni oli valtava kun tulin kaivolle ja näin että tuo kansi jo oli nostettu ylös kuopasta ja makasi sen ensimmäisen lapion päällä kuopan vieressä.

Todettakoon että olin yksin saaressa, lähimmän naapurin muutettua mantereelle. Nykyisin saaressa kasvaa uusi heinälaji joka on hyvin korkea, jopa 2 metriä joka tekee liikkumisen saaressa erittäin hankalaksi, usein jopa mahdottomaksi. Polku kaivolle menee torpan ohitse, 

En ole vieläkään keksinyt kuka tuon kannen nosti ylös kuopasta keskellä yötä.

Kertoja on hyvin tuntemani mies, jolle on sattunut muitakin merkillisiä ilmiöitä. Saariolosuhteissa on käytännössä mahdotonta, että joku satunnainen kulkija olisi huomaamatta voinut käydä tekemässä sellaisen tempun. Lisäksi lähin työkalu eli lapio oli jäänyt kannen alle. Olisi ollut erittäin kiinnostavaa päästä tutkimaan tuoreeltaan jälkiä siinä kannessa ja sen ympäristössä. Kertoja on samaisella mökillä kokenut myös sellaisia esineiden liikkumisia, jotka hän on päässyt näkemään.

Vierailulla käynti

Helsinkiläinen selvänäkijä toimitti aikanaan kummitukset pois Jyväskylän kiviveistämöltä. Sama selvänäkijä kertoo Aikki Perttola-Flinckin (1971) kirjassa sivulla 91 miten hän kävi kotoaan pikavierailulla Keski-Suomessa: 

- Kerran minulle soitettiin Keski-Suomesta eräästä tuttavasta perheestä, jossa niin ikään oli vieraita jotka eivät uskoneet tämäntapaisiin asioihin. Sanoin tulevani kymmenen minuutin kuluttua puhelun päättymisestä. Tulen hiljaa kuin kissa, mutta tassutellen niin että kaikki kuulevat ja sylkäisen ovella, sanoin ja pyysin panemaan leipäveitsen keittiön pöydälle siten, että kahva on reunaan päin ja terä kohti pöydän keskustaa. Sanoin pamauttavani veitsellä pöytää ja aukaisevani molemmat vesihanat.
 - Kaikki kuulivat kissan tassuttelun, sylkäisyn ovella ja veitsen pamautuksen sekä veden kohinan. Joillekin vieraille tuli kuulemma kiire mennä sulkemaan vesihanat ja useimmat olivat olleet peloissaan. Olen lopettanut tämäntapaiset kokeet. Eihän niillä ole mitään merkitystä.

PK-mies

Parapsykologian tohtori ja tutkija Jeffrey Mishlove (2000) kertoo kirjassaan miehestä, jonka toimia ajanjaksolta 1976-1987 hän tarkisteli eri lähteistä ja johon hän itse oli yhteydessä vuodesta 1979 lähtien. Kyseinen Ted Owens (1920-1987) pyrki herättämään huomiota ja kunnioitusta ottamalla yhteyttä enimmäkseen sanomalehtien toimituksiin, mutta myös poliiseihin ja eri alojen johtajiin ja tutkijoihin, kertomalla, mitä hän aikoo lähitulevaisuudessa saada aikaan. Ja nämä lupaukset olivat todella uskomattomia. Hän esimerkiksi lupasi lopettaa jollakin alueella vallitsevan kuivuuden, tuottaa ufohavaintoja jollekin alueelle ja aiheuttaa erilaisia sääilmiöitä, magneettisia häiriöitä ja sähkökatkoksia tietylle alueelle.

PK-miehen etukäteen ilmoittamat tapahtumat olivat usein vaikeasti todettavissa hänen ansiokseen tai syykseen, sillä kyllähän säät aina vaihtelevat ja sähkökatkoksia ja onnettomuuksia tapahtuu. Muutamissa yksittäistapauksissa näyttö on kuitenkin kohtalaisen selvä. Salamaniskuista kirjoitetaan Mishloven kirjan sivuilla 91-93. Hän vastaanotti asianajaja Margulisin kirjoittaman ja notaarin vahvistaman tapausselostuksen, jonka mukaan Owens ja Margulis olivat kerran Philadelphiassa korkean rakennuksen katolla. Owens ehdotti, että hän voisi saada salaman iskemään alueeseen, jonka Margulis osoittaisi. Näin myös tapahtui – Owens ojensi kätensä annetun sillan suuntaan ja salama todella iski sinne pian sen jälkeen. Mishlove itse haastatteli Margulista, ja tämän mukaan se oli ainoa salamanisku, jonka he havaitsivat näköalapaikaltaan.

Toisella kertaa kaksi Owensin tuttavaa halusi toistaa salamakokeen. He menivät parvekkeelle, josta oli hyvä näköala. Toinen miehistä osoitti suunnan, jonka jälkeen Owens ojensi kätensä siihen suuntaan ja pian sinne iski peräjälkeen kolme voimakasta salamaa. Toinen miehistä osoitti uuden suunnan, ja pian sinnekin iski yksi salama. Miehet vakuuttivat, että ne olivat ainoat salamaniskut, mitä he havaitsivat parvekkeelta.

Owens ennusti vuonna 1970, että presidentti Nixon ei toimi virkakautensa loppuun, mikä toteutuikin vuonna 1973. Owens myös varoitti, että avaruussukkula Challenger tuhoutuu jos se lähetetään suunnitelmien mukaan, ja Mishloven pitää yrittää estää lento. Usein Owens ilmoitti etukäteen, että hänen aikaansaamistaan ilmiöistä kerrotaan sanomalehdessä, ja niin myös kävi.

Vastaanotto näin suuruudenhulluilta kuulostaville väitteille oli tietenkin tyly, ja PK-mies joutui usein pilkan kohteeksi. Hän oli kovin herkkähipiäinen ja suuttui tulisesti arvostelusta. Hän saattoi ilmoittaa, että kun häntä ei uskota, niin hänpä näyttää mihin pystyy. Seurauksena oli esimerkiksi yllättäviä myrskyjä ja raesateita, vallitsevasta kuivuudesta huolimatta. Moni ihminen menetti henkensä hänen ilmoittamissaan rajuilmoissa, ja hänen pilkkaajilleen kävi usein huonosti onnettomuuksien, sairastumisten ja itsemurhien muodossa. Myös tutkija Mishlove sai tuntea Owensin onneksi lyhytaikaiseksi jääneen koston, kuten hän kirjansa sivulla 207 kirjoittaa: 

December 31, 1976, during the period covered by our San Francisco experiment. At the time, in spite of the excellent UFO sighting a few weeks earlier, all of the conditions specified by Owens for the demonstration had not been met. I reminded him of this during a telephone conversation and, perhaps to tone down his own arrogance over what had been accomplished, I added the statement, "You're not 100 percent accurate, you know!" Immediately after that remark, Owens slammed the phone down, hanging up the connection. Within about forty-five minutes, I began to feel ill. A sore throat developed of such severity that I assumed I might be fighting a cold for the next ten days or so.

Then, about two hours later, I received another telephone call. "Jeffrey, I apologize," said Owens. "I promise I will never do that to you again," he said without specifying just what it was he had done. And, just as suddenly as it had begun, my sore throat began to recover. 

Owens oli innokas jalkapallon ja koripallon seuraaja ja usein katseli otteluita televisiosta. Kun hyvin menestyneen joukkueen jokin pelaaja ärsytti häntä, niin hän ilmoitti, että hän pysäyttää sen joukkueen tai pelaajan etenemisen sarjassa. Niin siinä todellakin aina kävi, uhatut joukkueet ja pelaajat sortuivat tyhmiin ratkaisuihin tai epäonnistuneisiin yrityksiin.

Owens kertoi olevansa yhteistyössä avaruusälyn kanssa, jolle hän esitti toivomuksia haluamistaan ilmiöistä ja jotka tämä avaruusäly useimmiten toteutti. Avaruusäly oli myös itsenäinen toimija ja mm. etukäteen ilmoitti Owensille tuhoavansa avaruussukkula Challengerin.

Mishlovelle kerääntyi erittäin laaja aineisto sanomalehtiuutisia ja muita artikkeleita, joita hän sai sekä Owensilta että tutkijaverkostoltaan. Monista epävarmuuksista huolimatta on ilmeistä, että sellainen aineisto pitäisi ottaa vakavasti tutkimuksen kannalta. Owensista on laajahko artikkeli Psi-ensyklopediassa, linkki (1). Jeffrey Mishlove kertoo mielenkiintoisia ja tärkeitä yksityiskohtia kokemuksistaan PK-miehestä kahdessa keskustelussa, linkit (2) ja (3).

Erikoishenkilöt

PK-mies oli erikoishenkilönä tietenkin omaa luokkaansa. Heikompia tässä suhteessa ovat kuolemanrajakokemuksen kokeneet, jotka usein kertovat, että eivät voi pitää rannekelloa ranteessaan. Heidän ranteissaan eivät suostu käymään nykyajan elektroniset kellot eivätkä myöskään perinteiset jousivetoiset rannekellot. Kun he ottavat ne pois ranteestaan, niin ne taas alkavat käydä normaalisti. Joillakin on hankaluuksia myös tietokoneiden käytössä.

Olen kuullut useamman erikoisia toistuvasti kokevan henkilön kertovan, että kun he suuttuvat, niin lähiympäristössä tapahtuu jotakin fysikaalista, esimerkiksi kuuluu paukaus, jotain putoaa paikaltaan lattialle tai jopa jokin lasiesine menee rikki. Näkijä Pirjo Hutchings kertoo linkissä (6) itselleen toisinaan käyvän näin.

Voimaa riittää

Hyvinkin raskaita kappaleita kerrotaan nostetun ilmaan ja myös muita, pienimuotoista mutta kovaa voimaa vaatineita tapahtumia kerrotaan. Yllä olevassa esimerkissä oli raskas betoninen kaivonkansi noussut itsekseen ylös. Isojoen Leppiniemen kylässä kummitus nosti ilmaan sängyn, jossa kaksi miestä oli nukkumassa ja veti ulos kaksi suurehkoa, puuhun kantaa myöten iskettyä naulaa. Georg Lindström istui kahden muun henkilön kanssa sohvalla, jota lapsihenki Charlie liikutteli. Rosenheimissa liikkui noin 175 kg painoinen asiakirjakaappi 30 cm.

                     

Hiukan pienemmällä voimalla taipuvat ruokalusikat ja muut paksuhkot metallisauvat. Oma voiman tarpeensa on myös raskaiden apporttien toimittamisella, varsinkin kivien siirtelyllä. Usein ne tuntuvat lämpimiltä heti saapumisensa jälkeen. Näissä tapauksissa voiman tarve jää täysin hämärän peittoon.

Henkiparannus

Maailmassa on ollut ja edelleen on olemassa lukemattomia henkiparantajia (healer, healing), joilla on vielä moninkertaisesti enemmän asiakkaita. Parantajien saamista ällistyttävistä, erittäin konkreettisista parantumistuloksista on olemassa lukemattomia tapauskertomuksia. Jos niissä on vähimmässäkään määrin perää, niin lumeparantuminen eli plasebo ei riitä selitykseksi. Lääketieteen valtavirran edustajat paheksuvat jyrkästi näitä kilpailijoitaan ja ovat jättäneet tietoonsa tulleet tapaukset tutkimatta, valitettavasti.

Huomattava osa parantajista on epäilemättä sellaisia, joiden tulokset ovat vain lumeparantumisia, eikä suoranaisia huijareitakaan puutu.

Henkiparantamisen tieteellinen tutkimus on kovin hankalaa. Lumevaikutuksen pois suodattaminen on vaikeata ja vaatii suuria aineistoja vertailuryhmineen. Lääketiedettä ja tilastotiedettä hallitsemattomat maallikot eivät pysty tuloksia arvioimaan, vaan aina tarvitaan mukaan lääketieteen asiantuntijat ja tilastotieteilijät. Psi-ensyklopediassa on pitkä artikkeli henkiparannuksesta, linkki (4). Siinä käsitellyt parantamistavat ovat:

Rukous/Intercessory Prayer

Kosketusterapiat/Therapeutic Touch

Reiki

Johrei

Muita menetelmiä/Idiosyncratic/other types of healing

Myös eläimiin ja kasveihin vaikuttamisesta on lyhyt katsaus. Loppupäätelmäksi jää, että eri menetelmillä saadut tulokset ovat ei-vakuuttavia (inconclusive), koska tutkimuksissa käytetyt menetelmät ovat olleet jonkin verran epätäydellisiä. Toisaalta todetaan, että menetelmien tarkkuuden parantaminen tuskin olisi romuttanut saatuja heikohkoja vaikutuksia.

Itse ihmettelen sitä, että todella merkillisistä yksittäistapauksista ei ole artikkelissa ole mainintoja, vaan kaikki hoidetaan tilastollisesti. Merkittäviä tapahtumia olisivat äkilliset luuston korjaantumiset tai erilaisten kasvainten ja vakavien ihojälkien äkilliset häviämiset, joista on runsaasti kertomuksia. Valitettavasti julkaistut tapaukset jäävät pelkiksi kertomuksiksi, kun röntgenkuvia, valokuvia tai laboratoriotuloksia ei esitetä. Lumevaikutus ei tule kysymykseen, jos parantamisyrityksestä tietämättömät henkilöt ovat parantuneet juuri parannushetkellä eikä parantamisen tilaajakaan ole tietänyt sitä hetkeä.

Linkissä (5) reikihoitaja Jeffery Martin kertoo parantaneensa asiakkaan vakavasti loukkaantuneen ranteen, jossa oli murtuneita luita. Kun asiakas meni parin päivän päähän sovittuun leikkaukseen, niin lääkäri ei ollut uskoa, kun ranne röntgenkuvauksessa ja toiminnallisesti osoittautui täysin terveeksi.

Suomalainen henkiparantaja Katrina Berg (2018) kertoo kirjassaan "Sielu matkalla vapauteen"

 monia konkreettisia parantumistapauksia.

Noituus

Noitia ja heihin verrattavia näkijöitä, shamaaneja tai poppamiehiä on epäilemättä ollut olemassa kaiken ihmisenä olemisen historian ajan. Itse en ole tutustunut noituuteen ollenkaan enkä jatkossakaan aio paneutua siihen aiheeseen, joten rajoitun sanomaan siitä vain vähän. Väitettyinä eräänlaisen voiman käyttäjinä heidätkin kuitenkin on otettava huomioon. Suomalaiseen kansanperinteeseen noidat kuuluvat kiinteästi, ja heihin on ollut viittauksia kahdessa tekemässäni kummitushaastattelussa eikä Jyväskylän kummitusten poistaja mielestäni kauas noidasta jää.

Perinteentutkimuksen valtavirta on olettanut kyseessä olevan vain perinteen ilman mitään totuusarvoa. Pidän tätä puutteena, koska mielestäni noituuteen pitäisi suhtautua vakavasti ja tutkia sitä monipuolisesti.

Voima ja energia

Kaikkiin fysikaalisiin psi-ilmiöihin liittyy väistämättä fysikaalisesti määritellyn voiman ja energian esiintyminen. Tämän voiman luonne ja suuruus jäävät toistaiseksi täysin arvailujen varaan. Paljonko energiaa on esimerkiksi kulunut apportin toimittamiseen? Entä siihen, kun esineiden on havaittu kulkeneen aineen läpi vaivatta, ilman mitään jälkiä tästä lävistämisestä? Mitä olisi parannusenergia silloin, kun kudoksissa tapahtuu selviä fysikaalisia muutoksia? Entä mitä on paljon puhuttu ja usein virheellisesti ymmärretty henkinen energia?

Yksi asia on otettava huomioon merkillisten voimien yhteydessä: jos on olemassa parantamiseen käytettyjä hyviä henkisiä voimia, niin mikä estää olemasta myös vahinkoja aiheuttavia pahoja voimia? Kansanperinteessä puhutaan paljon pahasta silmästä. Näyttää siltä, että rakkaudellisuus ja eettisyys ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Oma ongelmansa on vielä se, että ovatko fysikaaliset vaikutukset näennäisen tekijänsä oman voiman käyttöä vai vaikutuksia henkimaailmasta tai avaruusälyltä. Maailma ei ole vielä läheskään valmiiksi tutkittu.

Linkkejä

1. Ted Owens

https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/ted-owens

2. Reflections on The PK Man with Debra Lynne Katz
https://www.youtube.com/watch?v=Kv6ARS5Hl9U

3. The Case of the PK Man with Stephen E. Braude
https://www.youtube.com/watch?v=1ZXNccfg6uc

4. Psi Healing Research

https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/psi-healing-research

5. Reiki Healing with Jeffery Martin

https://www.youtube.com/watch?v=iY9uo9Dswr0

6. Rajatieto TV esittää: Paulin pakeilla - Pirjo Hutchings
https://www.youtube.com/watch?v=JcI6ljm1yqc

Kirjallisia lähteitä

Katrina Berg (2018): Sielu matkalla vapauteen. Viisas elämä Oy.

Jeffrey Mishlove (2000): The PK-man. Hampton Roads Publishing Company, INC. 283 sivua.

Aikki Perttola-Flinck (toimittaja, 1971): Ihmistiedon rajamailla. Kustannusosakeyhtiö Tammi. N.N.: Sidoin kiviveistämön kummituksen savipalloon.

Kehostapoistumiskokemus

Päivitetty 13.6.2019

Kehostapoistumiskokemuksessa (OBE) kokija havaitsee irronneensa paikallaan lepäävästä kehostaan ja leijailevansa sen yläpuolella tai katselevansa sitä sivulta. Joissakin tapauksissa hän voi tahdonalaisesti tai pakolla vietynä kulkea mm. seinien läpi, kulkea pitkiäkin matkoja ja mennä jopa tutkimaan vieraita planeettoja. Jos vaeltaminen tapahtuu reaalimaailmassa todellisuutta havainnoiden, niin miksei näistä havainnoista tahdo löytyä kunnollista näyttöä? Mistähän tässä oikein on kysymys ja missä maailmassa nämä retket tapahtuvat?

Pari OBE-esimerkkiä

Ufoihin ja paranormaaliin erikoistunut kirjailija Jenny Randles (1999/2000, s. 243) kuvaa omaa kokemustaan seuraavasti: 

Oli tammikuu vuonna 1971, ja olin yhdeksäntoistavuotias. Isoäitini, jonka lukuisat psyykkiset kokemukset olivat herättäneet kiinnostukseni paranormaaliin, oli hiljakkoin kuollut olohuoneessamme. Hautajaisia edeltäneenä yönä jäin erään ystäväni yöksi outoon taloon Manchesterissa. Heräsin keskellä yötä. Huoneessa oli pimeää, mutta näin siitä huolimatta kaiken yhtä selvästi kuin olisi ollut päivä. Leijuin kenties kolmisen metriä ilmassa, mutta samalla katselin itseäni makaamassa vuoteella. En ollut koskaan kuullut koko ilmiöstä, ja pelästyin valtavasti. Pelkoni teki kokemuksesta lopun: samassa palauduin fyysiseen ruumiiseeni kuin paksun kuminauhan saattelemana. Kavahdin istualleni ja tuijotin pimeään.

 Toinen kokemus Randlesin kirjasta sivulta 256: 

Biologi-tohtori Lyall Watson kertoi minulle kuitenkin kiehtovalla tavalla samankaltaisesta tapauksesta, jonka hän oli kokenut linja-autokolarissa Afrikassa. Geoffin tapaan hänkin koki törmäyshetkellä "irtautumisen" ja totesi tarkastelevansa sen jälkiä hetken verran ennen kuin taas "palautui" ruumiiseensa. Yläilmoista hän oli ehtinyt havaita alkuasukaspojan, joka oli jäänyt loukkuun sellaiseen paikkaan, että auto voisi millä hetkellä hyvänsä rysähtää pojan päälle ja murskata hänet. Kun pelastusryhmä saapui, hän neuvoi miehiä kiireesti "pelastamaan pojan", ja näin tehtiin. Tohtori Watson huomautti kuitenkin, ettei hän olisi mitenkään voinut nähdä poikaa paikasta, jossa itse makasi voimatta hievahtaakaan, sillä tilanteen näki ainoastaan yläilmoista, ja sinne hän uskoi päässeensä ruumiistaan irtautumalla.

  

OBE ja tiede

Kehostapoistumiskokemuksen tieteellisessä tutkimuksessa käsitellään ilmiötä kokonaisuutena ja tarkistellaan, mitä kaikkea siitä on saatu selville. Parapsykologi Carlos Alvarado (2015, linkki 1) on kirjoittanut yhteenvedon OBE-tutkimuksesta. Seurailen hänen artikkeliaan tässä.

OBE:stä on varhaisimpia mainintoja jo intialaisessa ja kiinalaisessa kirjallisuudessa ja klassisen antiikin ajalta. 1800-luvulla muutamat kokijat kertoivat omista retkistään ja muutamat tutkijat kehottivat koehenkilöitään tekemään retkiä ja kertomaan niistä.

Harvalukuisissa tutkimuksissa on saatu epävarma tulos, jonka mukaan OBE:tä esiintyy vajaalla 10 prosentilla väestöstä. Useimmiten kokemus tapahtuu spontaanisti yhden tai muutaman kerran elämässä, mutta myös taparetkeilijöitä esiintyy. Tutkimusmenetelmänä on yleensä ollut pelkkä kysymyslomakkeen käyttö ilman tarkisteluja tai syventäviä kysymyksiä. Yhteiskuntaluokalla ei näytä olevan merkitystä kokemuksen yleisyyteen. Kokemuksen piirteistä on vastauksissa alustavasti havaittu seuraavia esiintymistiheyksiä:

- tietoisuus kehosta irtautumisesta: 34 %

- oman kehon näkeminen: n. 60 %

- tietoisuus yhteydestä kehoon: 26 %

- tärähdys (shock) kehoon palatessa: 33 % 

- henkien kohtaaminen: 7 %

- musiikin kuuleminen: 8 %

- entisten elämien muistaminen: 15 %

Joidenkin kokijoiden tärkeänä pitämä retkeilijän ja kehon välinen "hopealanka" havaittiin varsin harvoin. Ympäristön havainnointi voi olla joko jatkuvaa tai eri nopeuksilla vaihtelevaa. Harvemmin on raportoitu myös erikoisia havainnointitapoja, esimerkiksi 360-asteinen näkymä tai esteiden taakse näkeminen.

OBE:n lähtötilanne vaihtelee laajoissa rajoissa. Yksi erikoistapaus OBE:stä tapahtuu kuolemanrajakokemuksen (NDE) yhteydessä. Linkin (1) artikkelissa luetellaan eräässä kyselytutkimuksessa saadut yleisimmät tilanteet retkelle lähdettäessä:

- kehollisesti rentoutuneena 79 %

- mieleltään rauhallisena 79 %

- unessa 36 %

- meditaatiossa 27 %

- tunnestressin alaisena 23 %

OBE:n aikana tehtyjä havaintoja on tutkittu kokeellisesti yllättävän vähän niiden oikeellisuuden tarkistamiseksi, vaikka kyseessä olisi tärkeä alue maailmankuvan kannalta. Spontaanitapauksia on sentään tarkisteltu runsain määrin. Toistaiseksi tärkein kokeellinen OBE-tutkija taitaa olla Charles Tart, jonka tuloksista kerrotaan linkissä (2).

Maailmankuvan kannalta on tärkeätä huomioida kertovatko OBE-retkeilijät sellaisista havainnoista, joita ei ole mahdollista nähdä heidän makuupaikaltaan. Lukuisissa tapauksissa onkin tarkistuksissa todettu näin tapahtuneen. Joissakin tapauksissa retkeilijä on jopa havaittu ilmestyksenä siellä, missä hän on käynyt. Lainaus linkin (1) artikkelista:

As mentioned before, several cases have been recorded in which the person having an OBE has perceived things he or she did not know about but which were verified later, and as well as cases in which OBErs have been seen as an apparition at the location they were ‘visiting’. This line of research would benefit from greater efforts to discover relevant cases and to document their veridicality. But the number of cases reported over the years clearly suggest there is a phenomenon to study here, one that should [be] limited neither to post hoc assumptions of conventional perceptual explanations, nor, on the other side, to the continuous retelling of cases that have not been investigated in detail. 

OBE:n jälkivaikutuksia on tutkittu selvästikin tutkijoiden omien, vaihtelevien käsitysten lähtökohdista. Enimmäkseen vaikutukset näyttävät myönteisiltä elämän laadun kannalta eli elämänymmärryksen lisääntymisenä ja kuolemanpelon vähenemisenä.

OBE:tä selittämään kehitetyt teoriat lähtevät karkeasti kahdelta pohjalta:

1. Projektioteoriat, joissa jokin psyyken osa irtoaa kehosta ja tekee havaintoja olemassaolon eri tasoilla. Vastaavan parapsykologiaan perustuvan teorian mukaan oikeiksi osoitetut selittämättömät havainnot tehdään ESP:n avulla ja retkien projektiomuoto on vain kokemusten tulkintatapa.

2. Psykologiset hallusinaatioteoriat, joiden mukaan OBE-retket ovat pelkkiä konkreettisesti tulkittuja hallusinaatioita.

Projektioteorioiden olettamat tasot ja psyyken osat eivät ole toistaiseksi tieteellisessä hallinnassa. Oikeiksi osoitetut selittämättömät havainnot puolestaan eivät sovi hallusinaatioteorioihin, joten kehostapoistumiskokemusta pitäisi tutkia vielä paljon lisää.

Suomenkielinen Wikipedia on ideologiansa mukaisesti psykologisten hallusinaatioteorioiden kannalla. On siellä vähän muutakin asiaa, skeptikoilta omaksuttua: 

Kehostapoistumiskokemuksia käytetään joskus perusteena materiaalisesta kehosta ja aivoista riippumattoman hengen tai sielun olemassaololle sekä sitä kautta kuolemanjälkeisen elämän tai jälleensyntymisen todisteena. Kehostapoistumiskokemuksen kokeneiden ei kuitenkaan ole tutkimuksissa havaittu saaneen mitään sellaista tietoa, jota olisi voinut saada ainoastaan aidon poistumisen kautta. Henkilöllä itsellään voi silti olla voimakas tunne kokemansa oikeellisuudesta.

Edellä olevassa lainauksessa on kestämätön väite, että ei olisi olemassa tarkistettuja kokemuskertomuksia oikeaksi osoitetun tiedon saamisesta OBE-retkillä. Siinä on myös hiukan totuutta sanonnassa "ainoastaan aidon poistumisen kautta", koska ESP:n käyttämisen mahdollisuutta ei ole voitu luotettavasti sulkea pois.

Kokijoiden hypoteeseja

Muutama esimerkki siitä, mitä monilla OBE-retkillä käyneet kokemuksistaan ajattelevat.

Tunnetun kokijan ja asiantuntijan Luis Mineron videoita on runsaasti YouTubessa, esimerkiksi linkin (3) video. Hän on puheenjohtajana (president) kansainvälisessä järjestössä "The International Academy of Consciousness" (IAC). IAC kouluttaa yleisöä saavuttamaan OBE:n. Järjestön sivuilla linkissä (4) kerrotaan, että OBE on reaalinen kokemus, jossa tietoisuus siirtyy ei-fysikaaliselle alueelle. Linkin (4) ja Mineron mukaan osassa IAC:n kurssien OBE-retkistä on saatu aineellisesta maailmasta sellaista tietoa, mitä paikallaan maaten ei mitenkään olisi voinut saada. Retkeilijät ovat myös joskus tavanneet toisiaan retkillä, joten retkien todellisuus on tullut varmistettua.

Mineron mukaan OBE-retkeilijällä on mahdollisuus päästä myös realistista aineen tasoa korkeampiin maailmoihin. Hän selittää OBE:n ja selkounen eron siten, että OBE-havainnot ovat totta aineen maailmassa, mutta selkounet ovat nukkujan ohjattavissa eli mielikuvituksen tuotetta.

Myös Robert Monroe on tunnettu OBE-retkeilijä. Hän kertoo muutamalla YouTube-videolla omista retkistään, nimihaulla löytyy. Linkissä (5) on luettavissa artikkeli hänestä. Monroe kirjoitti kolme kirjaa kokemuksistaan. Ensimmäisessä kirjassaan hän jaotteli retkien suuntautumisen kolmelle eri todellisuuden tasolle:

1. Aineellisen maailman taso. Sellaisilta retkiltä hän kertoo saaneensa muiden oikeaksi vahvistamaa tietoa.

2. Ei-aineellinen taso, jonka rajat ovat tuntemattomat. Ajatukset muokkaavat tätä tasoa, joka sisältää taivaan ja helvetin ja muitakin erilaisia paikkoja. Tasolla voi tavata erilaisia olentoja ja keskustella heidän kanssaan. Aika ja paikka menettävät merkityksensä.

3. Näennänen rinnakkaismaailma, jonka tekniikka ja sosiaaliset tavat eroavat omasta maailmastamme.

Monroe perusti myöhemmin yrityksen "The Monroe Institute" jossa edelleenkin opetetaan kehostapoistumista Hemi-Sync-menetelmää soveltaen.

Kyproslainen kristillinen mystikko, selvänäkijä ja parantaja Daskalos (Stylianos Atteshlis) on kertonut olevansa myös OBE-retkeilijä. Hänen mukaansa ihmisellä on kolme kehoa, jotka liikkuvat vastaavasti kolmella eri tasolla (Markides 1985, s. 9):

1. Aineellinen keho aineen tasolla

2. Psyykkinen keho psyykkisellä tunnetasolla

3. "Noeettinen" (noetic) keho noeettisella tasolla

Näiden kolmen kehon kokemukset ovat yhteydessä toisiinsa ja voivat tulla yhteiseen käyttöön. Daskalos kertoi, että hän lähimpine oppilaineen kävi nukkuessaan auttamassa monia ihmisiä mm. Lähi-idän alueella.

Diplomi-insinööri Juha Leskinen kertoo insinöörinomaisella pikkutarkkuudella omista retkistään linkissä (6). Hän oppi retkeilemään lukemansa kirjan opastuksella. Leskinen toi selvästi esille erään piirteen, eli OBE-todellisuuden epämääräisyyden. Mielikuvitus vääristää saatua tietoa helposti, joten täytyy olla tarkkana, että ei harhaudu näkemään asioita todellisuuden vastaisesti.

OBE-kokijat yleensä kertovat, että he ovat saaneet varmuuden tietoisuuden jatkumisesta kuoleman jälkeen eivätkä siksi enää pelkää kuolemaa. He pitävät retkiään myös tärkeinä henkisen kehityksen käynnistäjinä ja edistäjinä. Yksi asia minua mietityttää: koska monet kertovat näkevänsä retkillään aineen maailmaa realistisesti ja oikein, niin miksi he eivät hanki lisätuloa ja kunniaa voittamalla skeptikkojen haasteita?

OBE ja henkiset liikkeet

Uushenkisyyden piirissä OBE:stä käytetään nimityksiä astraalivaellus tai astraaliprojektio. Monet uushenkisyyden ja erilaisten uskonsuuntien edustajat kertovat voivansa halutessaan lähteä astraalikehossa vaeltelemaan ympäriinsä, jopa toisille planeetoille asti.  He myös kertovat, että ihmisen nukkuessa hänen astraalikehonsa kulkee vastaavilla retkillä. Vaikka me kaikki kertoman mukaan teemme nukkuessamme tällaisia retkiä kehon ulkopuolelle, niin vain harvat ovat tietoisia tästä ja voivat muistaa, mitä retkillä tapahtui. Matkansa muistavien kertomukset sisältävät kuitenkin yleensä niin vähän yksityiskohtia, että niistä ei selviä kokemusten luonne kovinkaan hyvin.

Teosofit käyttävät yleensä seitsemään tasoon perustuvaa hierarkiaa maailmasta. Kirjallisuudessa puhutaan astraaliruumiista ja astraalivierailuista, mutta en löytänyt teosofien vanhoista lähdeteoksista paljonkaan yksityiskohtaisia esimerkkejä tai selityksiä OBE:lle.

Henkinen kehitys -sivustolla olevassa mainiossa sanastossa (Linkki 7) astraalivaellus ja astraaliruumis määritellään seuraavasti:

Astraalivaellus Ihmisen liikkuminen astraalikehossaan astraalitasolla, jonne useimmat ihmiset siirtyvät ensimmäiseksi fyysisen kuoleman jälkeen.

Astraaliruumis, astraalikeho Tunnekeho. Aineeton ja fyysisille silmille näkymätön henkiruumis. Ihmisellä on fyysisen kehon lisäksi henkinen olemuspuoli (aura), josta voidaan erottaa värähtelytaajuudeltaan ja tehtäviltään eroavia osasia, "kehoja". Astraalikeho on se osa, jossa sijaitsevat ihmisen tunteet.

Hajahavaintoja unikokemuksista

Itselleni tuntui aluksi vaikealta uskoa, että me kaikki kävisimme OBE-retkillä unissamme muistamatta niitä. Tutustuin kuitenkin muutamiin spontaanitapauksiin, jotka huomioon ottaen väite ei enää tunnu yhtä mielikuvitukselliselta. Kolmessa tapauksessa kokija kertoi heränneensä tilanteeseen, jossa oli viitteitä unenaikaisesta toiminnasta, josta heidän normaalitietoisuutensa ei ollut perillä.

Selvänäkökokemuksistaan kertova Kate Christie (1965, s. 46) heräsi unesta käsi ylhäällä pään yläpuolelle jäähyväistervehdykseen kohotettuna. Hän päätteli, että avustettavana ollut toisessa maailmansodassa kuollut sotilas Mick oli silloin lähtenyt eteenpäin. Hänen raskas olonsa helpottikin sen jälkeen eikä Mick enää palannut hänen luokseen.

Tärkeän YouTube-kanavan ylläpitäjä Jeffrey Mishlove kertoo linkissä (8), että hänen isänsä tai äitinsä sedän (great-uncle) kuollessa hän heräsi siihen, että lauloi ja itki. Filosofian ja uskonnollisen ajattelun professori Jeffrey Kripal (Linkki 9) kertoo nukkuneensa kerran samassa huoneessa ufokontaktihenkilö Whitley Strieberin kanssa. Hän heräsi yöllä siihen, että huudahti "Oh my God!" ja oli kiihtyneessä tilassa. Hän päätteli, että Strieberillä oli taas sinä yönä vieraita ja jokin osa hänen psyykestään oli ollut tietoinen siitä.

Olen lukenut useita kertomuksia siitä, miten toisilleen läheiset ihmiset ovat nähneet yhteistä unta. Joissakin tapauksissa unien sisältö ei ole ollut tarkalleen sama; esimerkiksi heidän osansa ovat voineet vaihtua toisikseen samoissa tapahtumissa. Unien tapahtumat ovat olleet niin monivaiheisia ja erikoisia, että kyse ei käytännössä voi olla pelkistä yhteensattumista.

Tällaiset yksittäistapaukset eivät ole suoranaisia OBE-retkiä. Ne kuitenkin osoittavat, että ihmisen psyyke näyttää olevan jotenkin kerroksellinen tavalla, jota nykypsykologiassa ei ole selvitetty. Tietoisuuden tasoa syvemmällä näyttää olevan taso, jolla psi-informaatio välittyy ihmiseltä toiselle ja paikasta ja ajasta toiseen.

Kirjoja

Jenny Randles (1999/2000): Paranormaalit ilmiöt. Helsinki, Kustannus Oy Otava, 336 sivua.

Kyriacos C. Markides (1985): The Magus of Strovolos – The Extraordinary World of a Spiritual Healer. Penguin Books ltd, London. 222 sivua.

Kate Christie (1965): Apparitions – An Autobiographical Study in Parapsychology. Routledge and Kegan Paul, London. 124 sivua.

  

Linkkejä

1. Carlos S Alvarado (2015): Out-of-Body Experience (OBE)

https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/out-body-experience-obe

2. Charles T. Tart (1997): Six Studies of Out-of-the-Body Experiences

https://s3.amazonaws.com/cttart/articles/april2013articles/Six+Studies+of+Out-of-Body+Experiences.pdf

3. Out-of-Body Exploration with Luis Minero

https://www.youtube.com/watch?v=PaK5btXbFtU

4. Projectiology – Introduction

https://www.iacworld.org/projectiology-introduction/

5. Karen Wehrstein (2018): Robert Monroe

https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/robert-monroe

6. Juha Leskinen: Astraalimatkalla

https://www.youtube.com/watch?v=XXjVz7xYj0E

7. https://www.henkinenkehitys.fi/spiritualismi/sanastoa

8. Jeffrey Mishlove - Roots of Consciousness on Provocative Enlightenment

https://www.youtube.com/watch?v=lI13i3XdadE

9. A New Vision of the Unexplained, Part Two with Jeffrey Kripal

https://www.youtube.com/watch?v=kVBfACshw6Y

Ennaltatietäminen

Tiedonsaanti tulevista tapahtumista ennakkoon on yleisin arkipäivän psi-ilmiö eli spontaanitapaus. Useimmiten tieto saadaan ennusunessa, mutta monia muitakin saantitapoja esiintyy. Tieto voidaan saada intuitiona, valvenäkynä muuntuneessa tietoisuudentilassa, kuolemanrajakokemuksen yhteydessä tai aidon näkijän kertomana. Tieto voi tulla esiin realistisesti eli sellaisenaan tulevana tapahtumana tai symbolisesti, jolloin se on osattava tulkita oikein. 


Esimerkkitapauksia

Huuskon veljessarja oli heinätöissä Paltamossa kesällä 1935. Kalevi Huusko nukahti tauolla ja oli herätessään hämmentyneen näköinen. Hän kertoi Arvo-veljelle näkemänsä unen (Mustonen 1988, s. 94):

(…) enkeli taivaasta laskeutui aivan eteeni ja sanoi, että lähde kanssani mukaan taivaaseen. Minä hämmästyin hirveästi ja sanoinkin sille, että enhän minä täältä voi lähteä näin nuorena. On vielä kaikenlaisia töitäkin tekemättä. Selitin enkelille, että olen vasta kaksikymmentäyksivuotias, elämä edessä ja kaikki… Silloin se enkeli poistui.

(…) Paikka oli ollut tuuhean metsän kehystämä maantie, jolla oli ihan tungokseen asti ajoneuvoja, silmänkantamattomiin henkilöautoja ja kuorma-autoja, kaikki melkein kiinni toisiinsa ajettuina ja kaikissa valtaisat määrät erilaista tavaraa. Paikalla oli myös satoja hevosia, joiden vetämät pelit olivat niin ikään kukkuroillaan oudon näköistä kamaa.

Kalevi-veli kaatui neljä vuotta myöhemmin Raatteen tien motin taisteluissa vuonna 1939. Hän näki unessaan ilmeisen selviä yksityiskohtia tielle pysäytetystä kuormastosta.

Mustosen kirjassa on monia tapauksia, joissa miehet etukäteen tiesivät kuolevansa ja myös tapauksia, joissa varoittava ääni tai vahva tunne sai miehet siirtymään pois paikalta, johon kranaatit pian putosivat.

Märta Tikkanen kertoo ennusunensa sukuromaanissaan (2010, s.213-214), joka on myös suomennettu. Unessa hän astui tyhjään, suureen ja valoisaan huoneistoon. Korkean, kapean ikkunan edessä seisoi mustapukuinen nainen selin, katsellen ulos lehdettömiä puita. Hän astuu naisen luo ja kysyy: Onko tämä sinun elämääsi? Saatko elää näin, ilman ja valon ympäröimänä? Nainen kääntyy hitaasti, jolloin Tikkanen huomaa, että siinä onkin hän itse. – Uni oli niin vaikuttava, että hän heräsi siihen ja kirjoitti unen saman tien muistiin.

Seitsemän vuoden kuluttua Tikkanen etsi uutta asuntoa ja näki ilmoituksen sopivalla paikalla sijaitsevasta uudistetusta asunnosta. Hän jopa tiesi, missä talossa se oli, mutta ei ollut koskaan käynyt siellä sisällä. Hän lähti katsomaan huoneistoa ilman etukäteissopimusta. Kun hän soitti porttikelloa, niin ulos astui huoneiston esittelijä ja päästi hänet sisään. Kun hän astui huoneistoon, niin kaikki täsmäsi hänen uneensa tarkasti: tyhjyys, valoisuus, huoneiden korkeus ja ikkunasta näkyvät lehdettömät puut. Myöhemmin ilmeni, että hänen isoäitinsä oli asunut siinä Tikkasen ollessa pieni lapsi. Hän oli varmaankin kuullut lapsuudessaan talon osoitteen, mutta ei ollut käynyt siellä eikä edes nähnyt mahdollisia huoneistossa otettuja valokuvia.

- - -
Timo Kyllönen & Markku Siivola (2013), s. 2-3:

Orvolla itselläänkin oli tavanomaisen aistiherkkyyden ylittäviä ominaisuuksia. Hän näki viisivuotiaana unta, jossa hän kulki suuren navetan keskikäytävää, ja karjan kytkyinten kalina kuului navetassa, sekä ääni joka sanoi "kytkyimet, kytkyimet!". Käytävän toisesta päästä hän näki noin 15-vuotiaan pojan lähestyvän häntä kainalosauvoin, toinen jalka polven alapuolelta poikki. Kun poika tuli lähemmäs, hän järkyttyi havaitessaan pojan olevan hän itse.

Hänen ollessaan 13-vuotias hänen äitinsä kertoi hänelle hänen tulevan menettämään toisen jalkansa.

Noin 15-vuotiaana Orvo Raippamaan toinen jalka sitten katkesi polven alapuolelta, kun junan pyörä kulki siitä yli.


Tutkimusta

Ennaltatietämisen tieteellinen tutkimus alkoi SPR:n toimesta spontaanitapausten keräämisellä ja tarkistuksilla. Robert Rosenberg (2015, linkki 1) on kirjoittanut Psi-encyclopediaan perusteellisen katsauksen ennaltatietämistapausten tutkimuksen historiasta ja ilmiöihin liittyvistä tutkijoiden teoreettisista kaavailuista. Artikkelissa on runsaasti esimerkkitapauksia. Louisa E. Rhine (1981) on kirjoittanut kirjan, jossa hän tarkastelee yhteensä yli 7000 spontaanitapauksen kokoelmaa monien muuttujien suhteen. Aineisto sisältää kaikentyyppisiä kokemuksia, joista ennaltatietämisiä on vain pieni osa. Kirjassa on kerrottu myös suuri joukko esimerkkitapauksia. Vain pieni osa hänen tapauksiaan oli tarkistettu kenttätutkimuksella, sillä ne oli valittu mukaan vain kokemuskertomuksen tapahtumien ilmeisen selittämättömyyden perusteella.

Rhinen mukaan spontaania ennalta tietämistä tapahtuu useimmiten ennusunien välityksellä. Ennusunet voivat olla realistisia eli tilanteen kokemista kuin paikalla ollen tai symbolisia, jolloin tieto välittyy vertauskuvien kautta. Myös kummankin tyypin sekoittumista samassa unessa voi tapahtua. Valveilla tehdyt havainnot ovat joko intuitioita tai aistihavaintoja. Intuitio voi ilmoittaa tapahtuman realistisesti tai olla vain aavistus, että jotakin – yleensä pahaa – tulee tapahtumaan.

Rhinen mukaan unennäkijä ei useinkaan tiedä unen olevan ennusuni ennen kuin vasta silloin, kun tapahtuma toteutuu. Myös tapahtumien kanssa samanhetkisiä unia on kerrottu, mutta ne eivät eroa muodoltaan ennusunista. Olen lukenut ja kuullut monestakin lähteestä, että jotkut ihmiset näkevän usein ennusunia ja he ovat oppineet erottamaan ne muista unista. Ennusunet voisivat periaatteessa aina olla pelkkiä yhteensattumia, ja aidon ennusunen ja yhteensattuman raja on epäselvä. Ääripäässä unien tiedot kuitenkin sisältävät suuren joukon tarkkoja yksityiskohtia, jotka ovat käytännössä mahdottomia ennakoida. Olisi älyllistä väkivaltaa pitää koko aineistoa pelkkinä yhteensattumina.

Kokeellisen tutkimuksen järjestäminen ennaltatietämisestä on helppoa: koehenkilöt yrittävät arvata tuloksen, joka arvotaan vasta koepöytäkirjan valmistuttua. Kyseessä voi olla esimerkiksi Zener-korttien tai valokuvien järjestyksen arvaaminen tai lantinheiton tulos. Vilppimahdollisuuksia on tavallista vähemmän, koska tulosta ei voi tirkistellä silloin, kun sitä ei ole vielä olemassakaan. Tällaisia ajan oloon pitkästyttäviä kokeita on tehtykin, kohtuullisen hyvin tuloksin. Douglas Stokes kertoo muutamista pitkässä artikkelistaan linkissä (2). Mukana on myös runsaasti psi:n erilaisten esiintymismuotojen teoreettista vertailua.

Ennaltatietämistä on mahdotonta teoreettisesti erottaa psykokinesiasta eli PK:sta. Tiedon saanut ihminen tai jokin muu mahdollinen instanssi voi myöhemmin toteuttaa ennalta saadun tiedon. Tällaista on kuitenkin vaikeata uskoa esimerkiksi luonnonmullistusten tapauksissa.

Mielenkiintoinen ennaltatietämisen muoto on tapahtumien fysiologinen ennakointi, jota Dean Radin ja muutamat muut ovat tutkineet. Kaksi Radinin tutkimusraporttia on linkeissä (3) ja (4). Hän on tutkinut, miten esimerkiksi ihon sähkönjohtavuus muuttui, kun koehenkilöille näytettiin satunnaisesti arvottuina kahdentyyppisiä kuvia, neutraaleja (calm) eli maisemia, luontokuvia ja ihmisiä tai tunteita herättäviä (emotional) eli eroottisia, väkivaltaisia tai onnettomuuskuvia.

Yllä oleva kuva on linkistä (4). Siitä on nähtävissä, että sähkönjohtavuus vaihteli eri tavalla neutraalien ja tunteita herättävien kuvien esittämisen yhteydessä, kuten oletettavissa olikin. Tärkein ja merkillisin havainto on se, että käyrät alkoivat erota toisistaan jo jopa noin 6 sekuntia ennen kuvien näkymistä.

Lukemattomat herkät ihmiset hankkivat toimeentulonsa meedioina ja selvänäkijöinä. He näkevät usein myös asiakkaittensa tulevaisuuteen. On suorastaan käsittämätöntä, että SPR:n alkuaikojen jälkeen valtavirran parapsykologit eivät ole nimeksikään tutkineet heidän osumatarkkuuttaan. Viime aikoina on sentään ainakin Julie Beischel tutkinut meedioita tieteellisin sokkoutusmenetelmin. Hän on raportoinut löytäneensä monia meedioita, jotka kertovat koehenkilöistä sellaisia asioita, mitä he eivät olisi millään keinolla voineet tietää. Mukana on varmaankin ollut myös oikeaan osuneita ennustuksia.

Televisiossa esiintyvistä näkijöistä osa ainakin Yhdysvalloissa hankkii tietojaan vilpillisesti, kuten esimerkiksi linkistä (5) on kuultavissa.


Voiko tulevaisuutta muuttaa?

Mielenkiintoinen sekä teoreettinen että käytännön kysymys on se, voidaanko ennaltatietämisen avulla torjua tulossa oleva onnettomuus tai muuten muuttaa tulossa olevaa tilannetta. Tähän liittyvät myös vapaan tahdon ja kohtaloon uskomisen ongelmat. Edellä lueteltujen lähteiden lisäksi Leea Virtanen (1974, s. 109) pohtii samaa asiaa kirjansa luvussa "Voiko onnettomuuksia ehkäistä". Hänellä on myönteinen esimerkki tapauksesta, jossa ryhmänjohtaja vältti mahdollisen vahingossa ammutuksi tulemisen ennakkoaavistuksen avulla.

Rosenberg kertoo  Psi-encyclopediassa Louisa Rhinen kirjasta lainaamansa tapauksen, jossa raitiovaunun kuljettaja ilmeisesti välttyi kuolemaan johtavalta onnettomuudelta unensa avulla:

I was working as a street car operator for the Los Angeles Railway Company. I dreamed that I was operating a “one man” car on the “W” line going south on F… Street. I pulled up at an intersection, Avenue 26, loaded passengers and waited for the signal to change. All things in the dream were as they actually were; I mean the street, stores, traffic conditions, everything was in the dream just as they were in real life.

When the signal said “Go” I proceeded and crossed the intersection.

(…)  As I crossed the intersection I saw a northbound “5” car approaching. I waved to the motorman and went on. As the cars passed my car was at the point of this exit. Suddenly, without warning, a big truck, painted a solid bright red, cut in front of me coming from the exit. The north bound car had obstructed my view of the exit, and the truck, making the illegal turn, could not see my car because of the other street car. There was a terrific crash. People were thrown from their seats on the street car and the truck was overturned. There had been three people in the truck—two men and a woman. The two men were sprawled on the street, dead, and the woman was screaming in pain. I walked over to the woman and she looked at me with the largest bluest eyes I had ever seen. She repeatedly shouted at me, “You could have avoided this, you could have avoided this.” 

Unessa kuljettaja ajoi tutulla reitillä. Hän tervehti vastaantulevan vaunun tuttua kuljettajaa lähestyessään edessä olevaa tuttua risteystä. Äkkiarvaamatta kirkkaanpunainen kuorma-auto teki kielletyn kääntymisen piilosta vastaantulevan vaunun takaa, jolloin unennäkijän vaunu törmäsi siihen ja kaatoi sen. Kaksi miestä makasi kadulla kuolleina ja sinisilmäinen nainen huusi tuskissaan.

Kun kuljettaja aamulla heräsi, hänellä oli huono olo, mutta hän lähti kuitenkin töihin. Hän toipui, unohti unensa ja sai kuljetettavakseen unen mukaisen reitin. Kun vastaantulevan vaunun kuljettaja tervehti häntä, niin hän äkkiä muisti unen ja jarrutti voimakkaasti. Silloin kuorma-auto sujahti kielletyssä käännöksessään aivan vaunun edestä. Autossa oli kolme ihmistä, ja hän näki ohjaamon ikkunasta katsovan kauhistuneen naisen, jolla oli epätavallisen suuret siniset silmät. Kuorma-auto ei ollut täysikokoinen kuorma-auto eikä täyspunainen, mutta sen kyljessä oli suuri kirkkaanpunainen alue mainosten kiinnittämistä varten.

Louisa Rhinella oli lähtöaineistona 1324 ennaltatietämistapausta. Näistä osa oli sellaisia, että niiden perusteella ei vahinkotilannetta voinut tunnistaa riittävällä tarkkuudella. Lisäksi, koska kokijat eivät aina ottaneet vakavasti kokemustaan ja osa tapauksista oli miellyttäviä, niin jäljelle jäi 433 sellaista tapausta, joiden ennustamaa vahinkoa kokija olisi voinut pyrkiä estämään. Kuitenkin vain 162 tapauksessa vahingolta oli todellisuudessa pyritty välttymään.

Rhine kasvatti vielä aineistoaan 29:llä kirjallisuudesta etsimällään vastaavalla tapauksella, mutta niissä oli ilmeisesti jonkin verran valikoitumisvirhettä. Lopputulos oli, että näistä kaikista tapauksista vahinkoa ei saatu estymään 60 tapauksessa ja estäminen siis onnistui 131 tapauksessa. Ei aivan huono tulos, ja ennaltatietämistä siis kannattaa yrittää käyttää hyväkseen.

Suomalainen Veli Martin Keitel kertoo linkissä (6) torjuneensa kohtalokkaan autojen törmäyksen unensa avulla.

Voi tietenkin herätä kysymys, että jos onnettomuus ei toteutunut, niin oliko kyseessä sitten ollenkaan ennaltatietäminen. Rhinen käyttämiä todentamiskeinoja olivat esimerkiksi se, että kokija tai hänen varoittamansa henkilö jäivät ennaltatietämisen takia pois joukosta, jolle vahinko sitten tapahtui. Joissakin tapauksissa tilanne kehittyi niin selvästi ennalta nähtyyn suuntaan, että se hälytti tekemään muutoksen tavalliseen toimintaan.

Onnettomuus voidaan siis torjua toimimalla toisin kuin unessa tapahtui. Niin teki yllä olevan esimerkin raitiovaunun kuljettaja ja myös Veli Martin Keitel.


Ajan olemuksesta

Alkeisfysiikan teorioiden ja logiikan perusteella aika on selvä käsite. Kappaleet liikkuvat ja kemialliset reaktiot tapahtuvat täsmällisesti luonnonlakien määräämällä nopeudella. Ensin ovat syyt, joiden jälkeen seuraukset tapahtuvat loogisesti ja luonnonlakeja noudattaen. Kehittyneempi fysiikka ja matematiikka tuovat täydelliseen täsmällisyyteen epävarmuutta, mutta ne pähkäilyt minun on pakko jättää asiantuntijoiden huoleksi.

Ihmisen tietoisuuden kannalta aika onkin sitten paljon monimutkaisempi ongelma. "Rajan" takaa saadut viestit useimmiten kertovat, että siellä ei aikaa ole. Esimerkiksi Scolessa henkitiimi kertoi niin. Tämä on käsittämätön ajatus aineellisen maailman rajoittamille ihmisille. Materialisteille vaikeasti uskottavissa on myös se, että saatu tieto ajan puuttumisesta vahvistuu lukemattomien ihmisten kokemuksissa. Ajatonta olemassaoloa koetaan esimerkiksi kuolemanrajakokemusten yhteydessä, sopivien hengellisten harjoitusten tuloksena ja toisinaan jopa spontaanisti, yllättäen.

Kaksi lyhyttä lainausta Anita Moorjanin kirjoittamista kuvauksista kuolemanrajakokemuksestaan:

Also, there is no such thing as time and space in that dimension. It felt like everything was happening simultaneously. I saw what could be interpreted as past lives, I saw what was happening currently (my brother on the plane, and conversations between my family members and doctors), and I also saw the future of this life pan out. But it was as if they were all happening at once, and I was living them all at once. It felt like, only after coming back, my mind has to process it as happening in linear time, but in that dimension, it didn’t feel that way at all.

In addition, I seemed to understand that, as tests had been taken for my organ functions (and the results were not out yet), that if I chose life, the results would show that my organs were functioning normally.  If I chose death, the results would show organ failure as the cause of death, due to cancer.  I was able to change the outcome of the tests by my choice!

Olen kopioinut lainaukset linkeistä, jotka ovat jo vanhentuneita. Moorjanin kokemuksesta on edelleen luettavissa hänen sivustoltaan linkistä (7). Hän siis näki koomassa ollessaan eri puolilla samanaikaisesti tapahtuvia asioita ja kuuli keskusteluja huoneensa ulkopuolelta. Samoin hän koki jälleensyntymiään samanaikaisesti tapahtuvina. Hurjin väite on se, että tehtyjen laboratoriokokeiden jo olemassa olevat tulokset olisivat olleet sen mukaiset, päättikö hän jäädä rajan taakse vai palata elämään.

Kate Christie (1965) ilmeisesti myös koki ajattomuuden, koska hän kirjoittaa omaelämäkerrallisessa romaanissaan sivulla 67 näin:

Time is kind, it allows us to experience in sequence events and sufferings which would overwhelm us if they came at once.

Elizabeth Krohn kertoo linkeissä (8) ja (9) erittäin yksityiskohtaisesti, miten hän kuoli salamaniskuun ja poistui ruumiistaan. Häntä opetettiin rajan takana puutarhapenkillä istuen kahden viikon ajan, vaikka todellisuudessa hän oli tiedottomana vain pari minuuttia. Hän kiistää, että olisi voinut omaksua sellaisen tietomäärän parin minuutin aikana. Lisäksi hän sai tietoja tulevaisuudesta, alkoi nähdä ennusunia ja hänelle tuli selvänäkökykyä.



Linkkejä

1. Robert Rosenberg (2015): Precognition
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/precognition-0

2. Douglas M. Stokes (2007): The Evidence for Psi: Experimental Studies
http://www.newdualism.org/papers/D.Stokes/Experimental_Psi.html

3. Dean I. Radin (1997): Unconscious Perception of Future Emotions: An Experiment in Presentiment
http://www.scientificexploration.org/docs/11/jse_11_2_radin.pdf

4. Dean I. Radin (2004): Electrodermal Presentiments of Future Emotions
http://www.scientificexploration.org/docs/18/jse_18_2_radin.pdf

5. Provocative Enlightenment: Among Mediums - A Scientist’s Quest for Answers w/Julie Beischel
https://www.youtube.com/watch?v=p2nHljoE0b8

6. Veli- Martin Keitel: Puhuvan puun aika - osa 2
https://www.youtube.com/watch?v=KD2kvDG50Do
(Unen taustoitus alkaa kohdalla n. 30 min)

7. Anita Moorjanin kotisivut
http://anitamoorjani.com

8. The Power of the Near-Death Experience, Part 1 with Elizabeth Krohn
https://www.youtube.com/watch?v=S_Yomwcod3E

9. Changed in a Flash!
https://www.youtube.com/watch?v=DgHuzwqz5eI



Kirjallisuutta

Timo Kyllönen & Markku Siivola (2013): Orvo Raippamaa: Tiettömällä tiellä. Helsinki. 359 sivua.

Märta Tikkanen (2010): Emma & Uno – visst var det kärlek. Söderströms, 216 sivua.

Esko Mustonen (1988): Aavistuksia sodassa 1939-1944. Werner Söderström Osakeyhtiö, Juva. 279 sivua.

Louisa E. Rhine (1981): The invisible picture; A study of psychic experiences. McFarland, Jefferson, NC. 267 sivua.

Leea Virtanen (1974): Kun kello pysähtyi. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. 186 sivua.

Kate Christie (1965): Apparitions – An Autobiographical Study in Parapsychology. Routledge and Kegan Paul, London. 124 sivua.

Merkillisiä kohtaamisia

Päivitetty 2.5.2023

Monet kertovat merkillisistä ihmisistä, joita he ovat kohdanneet. Kohdatut henkilöt ovat olleet hiukan erikoisen näköisiä tai erikoisesti pukeutuneita ja toisinaan he näyttävät tietävän kertojan salaisia asioita tai ennustavat tulevia tapahtumia. Toisinaan nämä erikoiset ihmiset myös katoavat selittämättömällä tavalla. 

Nämä kohtaamiset tapahtuvat useimmiten yksinään, mutta toisinaan myös seurassa. Keräilin tähän pienen valikoiman tapauksia, jotka ovat mahdollisimman konkreettisia ja joissa kohdattu erikoinen henkilö on ollut ihmisen näköinen. Parapsykologian kannalta kiinnostavia ovat tapaukset, joissa tulee esille selittämätöntä oikeata tietoa tai jos tavattu olento katoaa selittämättömästi, varsinkin jos kokijoita on samalla kertaa enemmän kuin yksi henkilö.  


Mustatukkainen nainen

Nainen, jota nimitän tässä Reetaksi, kertoi vuonna 1997 minulle kohtaamisesta, joka tapahtui hänelle vuonna 1995:

Reetta istui erään miehen seurassa ravintolassa. Heidän pöytäänsä istuutui mustatukkainen, kiinteään mustaan nahkapukuun ja sormikkaisiin pukeutunut nainen.  Hän sanoi, että Reettaa oli seurattu pienestä pitäen ja että hän tiesi Reetasta kaiken.  Itse hän kertoi olevansa "universumista" ja kielsi, ettei Reetta saa koskea häntä.  Hän antoi Reetalle etiketittömän hajuvesipullon (hävitetty) ja pienen metallisen leijonakorun (ei löytynyt etsittäessä).

Sitten Reetan muistissa on noin seitsemän tunnin aukko.  Seuraavaksi hän muistaa olleensa toisessa paikassa baarissa vaalean erikoisen näköisen naisen ja kahden nuoren pojan seurassa.  Nainen sanoi että Reetta tuotiin sinne, ja sanoi myös terveisiä tummalta naiselta.  Hän ei antanut Reetan juoda olutta.  He erosivat siten, että Reetta lähti kotimatkalle.

Reetan mieleen on näiden tapaamisten jälkeen muistunut lapsena nähty painajaisuni mustatukkaisesta naisesta, jolla oli päällään musta nahkapuku.


Kaksi kalamiestä

Seuraavan noin vuonna 1998 tapahtuneen kohtaamisen kertoi minulle hyvin tuntemani mies, jota nimitän Erkiksi. Kuulin jutun ensimmäisen kerran vuonna 2016 ja tarkistukset ovat aivan tuoreita.

Erkki ja hänen vuosien ajan tuntemansa diplomi-insinööri rakennusalalta olivat ufokontaktihenkilön kanssa erään kaupungin rannassa. Kontaktihenkilö kertoi yllättäen, että nyt Erkillä ja insinöörillä olisi mahdollisuus keskustella avaruusolentojen kanssa. Rannassa oli kaksi miestä kalastamassa, ja kontaktihenkilö sanoi heidän olevan niitä avaruusolentoja. Erkki ja insinööri eivät oikein tietäneet, mitä pitäisi tehdä. Erkki itse kirjoittaa miehistä näin:

Kalastusvälineet olivat erikoiset. Toisella oli haavi ja vihreä uistinkori, toisella umpikelavirveli. Molemmilla oli vaalean vihreät, täysin uutuutta hohtavat urheilukalastajan vettä hylkivä asusteet. Molemmilla oli täsmälleen samanlaiset kasvot ja vaaleat pitkät, kiharat hiukset. Molempien silmiä koristivat ihon myötäiset, valolta kokonaan silmät suojaavat aurinkolasit. Molempien pituus oli sama, n. 165-170 cm.

Kalastajat keräsivät välineensä mukaan ja kulkivat kolmen ihmettelijän ohi rannasta ylös johtaville portaille. Erkki kertoo tästä seuraavasti:

Seurasimme tarkasti heidän kävelyään portaiden yläpäähän ja toiseksi viimeisen portaan saavutettuaan meidän molempien oli pakko kääntyä katsomaan, ilman pätevää syytä, takana seisonutta kontaktihenkilöä, joka hymyili partaansa meille. Kääntäessämme päämme takaisin kalastajiin, nämä olivat kadonneet. Juoksimme saman tien parikyt-askeleiset portaat yläpäähän ja totesimme heidän kadonneen kuin tuhka tuuleen. Kontaktihenkilö nauroi partaansa edelleen ja toisti lausetta, pojat ne eivät usko mitään...

Lähistöllä ei ollut sellaisia näköesteitä, että kalastajat olisivat voineet ehtiä niiden taakse.


Nainen kirkossa

Erkille on tapahtunut toinenkin merkillinen kohtaaminen. Alle parikymppisenä hänellä oli kaverina Tamperelainen kaksi vuotta häntä vanhempi nuori mies, jota nimitän tässä Matiksi. Matti oli isokokoinen nallekarhu-tyyppinen kaveri. Erkki kertoo tapaamisesta seuraavasti:

Eräänä päivänä olimme Tampereella keskustassa kävelemässä Matin kanssa ja saimme mielenkiinnon poiketa tuomiokirkossa, koska juuri niillä kulmilla kävelimme muutenkin. Onneksemme kirkko oli avoin, vaikka siellä ei vaikuttanut olevan ketään. Sisään astuttuamme kävelimme alttarin edustalle todetaksemme, ettei kirkossa ollut ketään. 

Päätimme nousta portaat ylös suurten urkujen luokse. Ne olivat massiivinen näky kaikessa kookkuudessaan. Niitä tarkastellessamme huomasimme, että alakertaan oli ilmestynyt tummaan violettiin takkiin sonnustautunut nainen. Koin uteliaisuutta tuota naista kohtaan, joten lähdin kävelemään takaisin alakerran permannolle ja kävelin kohti tuota naista. Hän oli selin päin meihin, kunnes saavuimme kohdalle. 

Nainen kääntyi ja hymyili. ”Tiedättekö mitä tuo ikoni kuvaa?”, nainen kysyi. Tarkastelin naista hetken ennen kuin vastasin hänelle. Hänessä oli jotain erikoista kasvoissa mikä kiinnitti huomiotani. Hänen silmänsä olivat suuret ja kauniit, mutta kasvot eivät jotenkin tuntuneet sopivan noihin silmiin. Ikäänkuin huomioni ei täysin kykenisi kiinnittymään hänen kasvoihinsa, vaan ainoastaan silmiinsä. Violetin pitkän päällystakkinsa lisäksi hänellä oli tummat kiharat hiukset ja pituudeltaan meitä lyhyempi, ehkä noin 170 senttiä. 

”Ei, en tiedä mistä ikonissa on kyse”, vastasin epäröiden tälle naiselle. Hän hymyili nätisti. Hänen mukaansa maalauksessa Jeesus näyttäytyi kuolemansa jälkeen joillekin epäuskoisille opetuslapsilleen. Antaen varmistuksen, että hän todellakin elää ja on olemassa. Nainen selvästi hallitsi keskustelua ja määritteli puheenaiheet. Olimme lähinnä kuunteluoppilaina ja myötäilimme hänen sanojaan. 

Se, mitä tapahtui seuraavaksi, hämmästytti meitä molempia, mutta emme tarttuneet asiaan juuri sillä hetkellä. Hän käännähti ensiksi Mattiin päin ja sanoi: ”Elämä on kuin kalastajan verkko, se on täynnä erilaisia silmukohtia, joissa joudumme tekemään omat valintamme ja päättämään mitä polkua lähdemme seuraamaan”. Seuraavaksi hän käännähti minuun päin ja sanoi jotain tähän suuntaan: ”Sinähän tulet Pohjois-Karjalasta, eikö totta? Lieksassa on paikka, jossa on hyvä löytää rauha ja lepo vaikeina aikoina”. 

En kykene muistamaan, olinko onnistunut kertomaan lyhyen keskustelumme aikana tulevani Pohjois-Karjalasta. Eivätkä Lieksa tai vaikeat ajat liittyneet minuun mitenkään, ei tässä ajassa. Peruskoulu oli ohitse. Muistan asian tuntuneen hieman erikoiselta, mutta arvelin hänen puhuneen lähinnä omasta kokemuksestaan.

Sitten hän totesi, että nyt hänen on lähdettävä, hänen ystävänsä odottavat jo häntä. Niin hän vilkutti meille hyvästiksi ja lähti kävelemään kohti kirkon ulko-ovea. Jäimme hieman hölmistyneenä paikallemme seisomaan, kunnes molemmille tuli samanaikaisesti voimakas intuitio juosta hänen peräänsä ja tervehtiä vielä kerran häntä. Samalla hetkellä hän avasi kirkon ulko-oven ja poistui. 

Kymmenkunta sekuntia myöhemmin mekin avasimme kirkon ulko-oven ja katselimme ympärillämme avautuvaa kirkkopuistoa. Joitain ihmisiä käveli kauempana, mutta meidän kanssa keskustellutta naista ei ollut missään. Päätimme jalkautua vielä kirkon ympäri kävelemään, mutta tuloksetta. Nainen oli hävinnyt – jälleen kerran, kuin tuhka tuuleen. 

Kohtaamisen jälkeen miehet menivät pettyneinä Metso-kirjastotaloon. Silloin ja myöhemmin ilmeni, että naisen sanoma kummallekin nuorelle miehelle oli merkityksellinen:

Kirjastossa Matti totesi muistavansa, missä hän oli kuullut käytettävän edellisen kerran tuota kalastajaverkko-vertauskuvaa. Hänen äitinsä oli vienyt hänet pari vuotta aikaisemmin Aulikki ja Seppo Plaamin meediotilaisuuteen, ja siellä saksalaisen lääkärin henki, nimeltään Herman Hesse oli puhunut näin ja käyttänyt tätä termiä. Tämä asia tuntui muodostuvan Matille tärkeäksi, koska hän oli elämässään risteyskohdassa asuinjärjestelyjensä suhteen. 

Minulle tuo Lieksa ei merkinnyt edelleenkään mitään ja olin hieman harmissani siitä. Nyt, 24 vuotta myöhemmin, voin todeta, että minulla on käytössäni Lieksassa henkinen lepopaikkani Pielisjärven rannalla, jonka olin aikoinaan hankkinut toimiessani yrittäjänä. Ne olivat todella vaikeita ja henkisesti rankkoja aikoja...

"Kaksi kalamiestä" ja "Nainen kirkossa" ovat nyt kuultavissa kokijan itsensä tarkemmin kertomina pitkässä videossa linkissä (1).

Nainen tiellä

Alla olevan kohtaamisen löysin vuonna 2010 sivustolta, joka on edelleen jäljellä, mutta tämä juttu puuttuu sieltä.

Oli marraskuinen iltayö vuonna 1970. Olin n. 25-vuotias, terve tarkkanäköinen mies. Minulla oli Toyota Grown piilofarmari. Olimme olleet vierailulla Posiolla Anu Pentikin luota, joka oli vaimoni sukulaisia ja olimme nyt paluumatkalla Rovaniemelle. Autossa oli lisäkseni kuusi henkilöä: silloinen vaimoni, poikani, appivanhemmat ja heidän 2 tytärtään. 

Pakkasta oli n. 10-20 astetta. Kello oli 10 paikkeilla ja oli pilkkopimeä. Toyotan kirkkaat halogeenivalot valaisivat komeasti pimeässä yössä. Ajettuani 15-20 km. tulin suuren suoalueen kohdalle. Siitä kumpaankaan suuntaan ei ollut lainkaan asutusta eikä tienhaaroja ainakaan 15 km matkalla. Tiessä oli aivan uusi, kesällä laitettu öljysorapinta. Tien sivuilla oli suuret suo-ojat täynnä vettä, jonka pintaa peittävä ohut jää ei vielä kantanut kävelijää. Lunta ei ollut, vain ohutta kuuraa tai härmää. Molemmin puolin suolla näkyi vain muutama puolen metrin korkuinen huurtunut kuusentaimi ja varpu.

Auton valot valaisivat tietä ainakin kilometrin päähän eteenpäin. äkkiä kaukana edessämme näkyi valkoisissa vaatteissa oleva hahmo, jonka lähemmäs päästyämme tunnistimme naiseksi. Hän tuli meitä kohti kävellen keskellä tietä. Tultuamme lähemmäksi hiljensin, naisessa oli jotakin outoa. Lapset huusivat: KUMMITUS! - Tietenkään kukaan ei uskonut kummituksiin. Nainen käveli oudosti, aivan kuin olisi pitänyt käsiään rullaportaitten kaiteilla. Hänellä ei ollut mukanaan valaisinta eikä käsilaukkua, vaikka käveli pitkin tietä, jossa ei ollut risteyksiä ainakaan 15 km. matkalla kumpaankaan suuntaan. Naisella oli kirkkaanpunaiset tanssikengät, jollaisista emme olleet kuulleetkaan tuohon aikaan. 

Sitten naisen takaa tuli auto, joka ohitti hänet oikealta puolen. Hän ei väistänyt sitä lainkaan. Pysäytin auton ja myös naisen ohittanut auto pysähtyi n. 100 metrin päähän taaksemme. Syynä oli tämä outo näky, jossa kaikki ei tuntunut olevan kohdallaan. Naisen lähestyessä huomasimme että hänellä oli yllään läpinäkyvä, pitsinen morsiuspuku ja pitsihuntu. Hän oli vaaleahko, hoikka ja hänen hiuksensa ulottuivat olkapäille. Katse oli surullinen. Hän ei nähtävästi palellut, vaikka iho näkyi selvästi ohuen pitsimekon läpi. Hänen vaatteensa olivat täysin puhtaat, vaikka pilkkopimeässä olisi luullut hänen eksyneen välillä mutaiseen suo-ojaan ja ryvettyneen. 

Vaimoni sanoi että peruuta toisen auton luo, tarjotaan naiselle kyyti; sehän paleltuu noin vähissä vaatteissa. Peruutin toisen auton taakse. Siitä tuli ulos 4 n. 20-25 vuotiasta miestä. He näyttivät erittäin väsyneiltä. Yhdellä oli haulikon patruunavyö lanteillaan. He olivat metsästänet koko päivän tuloksetta.

Nainen lähestyi ja käveli ikäänkuin pussiin keskellemme. Kohdallani hän käänsi päätään ja katsoi aivan kuin lävitseni. Vaimoni oli juuri koskettamassa naista olkapäähän tarjotakseen kyydin, kun tätä ei enää ollutkaan siinä! Hän vain äkkiä haihtui kuin ilmaan.

- Se oli tietysti täysin odottamatonta. Yksitoista tervettä silmäparia tuijotti tyhjyyteen! Suuntasimme autojen valokiiloja ympäriinsä yrittäen löytää merkkejä hänestä, mutta tienvarsiojien kuura ja suot olivat koskemattomia eikä jalanjälkiä näkynyt missään. Etsimme n. puoli tuntia ennenkuin jatkoimme matkaamme.

Tapahtuma oli todellinen, ei kuulopuheita, olin itse paikan päällä. Sellaista sattuu harvoin, varsinkin kaltaisillemme henkilöille, joilla ei ennestään ollut minkäänlaista kiinnostusta tällaisiin 'taikauskoisiin' juttuihin. Metsästäjät olivat luullakseni paikallisia, itse asun nykyisin ulkomailla poikani kanssa ja vaimoni perheineen Keski-Suomessa. Kaikki asianosaiset lienevät vielä tavoitettavissa. Nimeäni en julkaise, mutta tarina on totta, eikä sitä ole väritelty.

Tähtikansaa

Ulkomaisia kertomuksia tähtikansan kohtaamisista on kuunneltavissa runsaasti YouTubessa. Epäilemättä tällaisia kohtaamisia tapahtuu myös Suomessa.

Suomalainen Visa Kaliva kertoo olleensa yhteydessä ufoihin ja tähtikansaan kouluajoista lähtien. Hän on vuosikymmenien kuluessa keskustellut useiden ihmisen näköisten avaruusolentojen kanssa. Kalivan nuoruudessa eräällä laivamatkalla tähteläismies turvautui häneen ja yöpyi hänen hytissään, kun ei halunnut olla muiden kanssa yhteishytissä. Ei hän aivan tavallinen mies ollut, koska aamulla kulki ilman passia tullivirkailijan ohi tämän huomaamatta häntä ollenkaan.

Kaliva kertoo Britanniassa oleskelunsa aikana käyneensä jopa tähteläisten asunnolla keskustelemassa heidän kanssaan. Vanhemmalla iällä Kaliva on tullut kontaktikaapista ulos ja kertoo tarinansa ensin englanninkielisessä videosarjassa (Linkki 2) ja sitten yhdessä Shadow Cameran suomenkielisessä haastattelussa (Linkki 3) ja yhdessä englanninkielisessä haastattelussa (Linkki 4).


Nainen mustassa nahkapuvussa

Musta nahkapuku näyttää olleen salaperäisten naisten muotia 1990-luvulla. Yllä olevat tapaukset luettuaan fb-kaverini Marjut kertoi itselleen tapahtuneen seuraavaa:

Kokemukseni tapahtui 90 luvulla, alkupuolella, tarkkaa vuotta en muista. Olimme naapureiden kanssa illanvietossa läheisessä ravintolassa. Ilta oli mukava ja mitään erityistä ei ollut missään suhteessa. Paikka oli vähän pub-tyyppinen ja pöytiä oli myös rivissä vähän syrjemmälle, pieniä pyöreitä pöytiä.

Kaverit olivat joidenkin tuttavien kanssa keskustelemassa siinä lähellä ja istuin silloin itsekseni hetken aikaa. Oikealla seinän vieressä oleva pöytä oli tyhjä. Tähän ilmestyi nainen, nuorehko, hoikka. Kysyi, voiko istua johon vastasin, että tottakai. Ihmettelin asuvalintaansa, mustat housut nahkaa, takki nahkaa. Ajattelin jotenkin että oudot vaatteet mutta jokainen tehköön mitä haluaa. Nainen kääntyi minuun päin, kysyi ehkä jotain. Vastasin ja katsoin häneen päin. Silloin koin järkytyksen jota en unohda koskaan. Tämän henkilön kasvot alkoivat ikäänkuin elää omaa elämäänsä, kuin sulaa vahaa ja joku irvikuva.

Tästä paikasta syöksyin vessaan ja hoin itselleni, ettei tämä voi olla todellista. Kauhea tunne. Palasin, tätä henkilöä ei näkynyt missään. Kysyin kaikilta lähellä olevilta, näkivätkö ja mihin lähti, kukaan ei ollut edes nähnyt tällaista henkilöä. Lähdin siitä paikasta kotiin ja muistan tämän kuin eilisen päivän. Tänäkään päivänä en tiedä kuka tai mikä hän oli. Korostan vielä, kysymys oli normaalista illanvietosta – huumeita, tms aineita jotka voisivat aiheuttaa esim. aistiharhoja asiaan ei liittynyt.

Lisätietoja kysellessäni tuli vielä esiin seuraavaa:

- nainen oli tietyllä tavalla tyylikäs
- Marjut ei aluksi tullut katsoneeksi naisen kasvoja
- vessapako kesti arviolta 10 minuuttia

Kummitusliftarit

Kansainvälisesti kaikkialle levinnyt kokemuskertomus on kummitusliftari – nainen, joka otetaan kyytiin, mutta katoaa selittämättömästi auton vielä ollessa liikkeessä. Ylen reipas tutkimusryhmä alkoi vuonna 2008 jäljittää useampaa tällaista kertomusta, linkki (5). Tarkistusmahdollisuuksia oli kolmella taholla:

1. Itse tarinoiden kertojat.

2. Huoltoasemat, joilta kertoman mukaan oli soitettu poliisille tapauksista.

3. Poliisiasemat, joille kerrottiin soitetun.

Tulokset eivät olleet rohkaisevia. Kertojat eivät olleet itse kokeneet kohtaamista, vaan he olivat kuulleet siitä joltakin tutulta. Sitkeät jäljittäjät seurasivat ketjuja taaksepäin, ja ainakin yhdessä tapauksessa kaksi ketjua yhtyi yhdeksi. Ei löytynyt sellaista huoltoasemaa, jolta olisi soitettu. Ei löytynyt poliisiasemaa, jolle olisi soitettu tai palautettu liftarin käsilaukku.

Mutta jäljitysryhmä ei luovuttanut. Ja kuinka ollakaan, niin he vihdoin löysivät yhden naisen, joka oli ottanut kyytiinsä liftaavan naisen, joka oli kadonnut auton oven avautumatta. Kehotan katselemaan videon, jolla tarina kerrotaan kokonaisuudessaan.

Kummitusliftari on tyypillinen kaupunkitarina eli huhu, joka leviää kulovalkean tavoin ja sisältää perättömiä väitteitä tapahtumista. Se ruokkii ilmeisen vahvasti ihmisten mielikuvitusta. Monet merkilliset kohtaamiset ovat epäilemättä samanlaisia, joten mitään ei pidä uskoa ilman tarkistusten tekemistä ja itse kokijan löytämistä. Mutta kuitenkin, taustalla näyttää olevan harvinaisia tapauksia, jotka ovat olleet aitoja kokemuksia. Muistan kuulleeni tai lukeneeni toisenkin sellaisen tapauksen kokijan kertomana, mutta en ole löytänyt linkkiä siihen.

Mistä kohtaamisissa on kysymys?

Päällisin puolin näyttää siltä, että keskuudessamme oikeasti vaeltaa sekä näkyviä aaveita että avaruusihmisiä runsain määrin. Mielestäni on kuitenkin syytä pohtia tilannetta hiukan enemmän. Ehkäpä kysymys on sellaisista asioista, joiden käsittelyyn meillä ei vielä ole päteviä tieteellisiä työkaluja.

Yksin tapahtuneet kohtaamiset eivät ole kovinkaan todistusvoimaisia, koska kohdatut olennot voivat olla harhoja, jotka eivät näkyisi sivullisille. Poikkeuksen muodostavat tietenkin tapaukset, joissa olento on antanut uutta selittämätöntä tietoa, joka on dokumentoitu eikä ole jäänyt vain muistin varaan. Useamman paikalla olleen tapauksessa olennon olisi pitänyt olla kollektiivinen hallusinaatio, joka puolestaan on selittämätön ilmiö ilman yhteistä suggerointia. On myös tapauksia, joissa vain yksi useammasta paikalla olleesta henkilöstä on nähnyt olennon.

Merkillisiä kohtaamisia on tapahtunut paljon, koska varmuudella vain murto-osa niistä on tullut julkisuuteen. Osa niistä aiheutuu varmaankin mielenterveysongelmista, joista kerron jutussani "Parapsykologia ja mielenterveys". Tuossa jutussani mainittu psykiatri Morton Schatzman sanoo kirjassaan, että pieni osa esimerkiksi kaupungilla kävellessä näkemistämme ihmisistä voi olla näitä merkillisiä olentoja, joita emme tarkistusten puutteessa tunnista sellaisiksi.

Uskoisin, että kohtaamisissa olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde yliopistotasolle. Tutkimuksia ei pitäisi jättää vain yhden henkilön kertomuksiksi, vaan yksityiskohdat pitäisi varmistaa kenttätutkimuksella, kertomusketjuja jäljittäen. Tuloksena saataisiin myös mielenkiintoista aineistoa folkloristiikan ja sosiologian käyttöön.


Linkkejä

1. RTVn yölähetys 29.4.2023 - Vieraana SC
https://www.youtube.com/watch?v=6UiA9oYGHIg

2. Visa Kalivan videosarjan alku:
Starpeople by Visa Kaliva 01 of 06
https://www.youtube.com/watch?v=GcAx39BAgF0

3. Visa Kaliva ja kohtaaminen tähtikansan kanssa
(valitettavan huono kuuluvuus)
https://www.youtube.com/watch?v=A7_g8KJ_nWY

4. Visa Kaliva: Starseed
https://www.youtube.com/watch?v=xb1huo9XHv0

5. Ylen elävä arkisto: Katoava liftari eli surupukuinen nainen

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/10/katoava-liftari-eli-surupukuinen-nainen

Apportit

Päivitetty 24.10.2023

Psi-ilmiöiden joukossa ovat apportit ehkä kaikkein merkillisin ilmiötyyppi. Ne näyttävät sisältävän kappaleiden aineellistumisen eli materialisoitumisen tyhjästä ja aineen läpi kulkemisen jälkiä jättämättä. Apporteista näkee kerrottavan muihin ilmiöihin verrattuna harvoin, mutta ne ovat kuitenkin kohtalaisen yleisiä. Apportteja ilmenee useimmiten fysikaalisen mediumismin ja poltergeist-tyyppisten tapausten yhteydessä, mutta harvakseltaan myös yksittäisinä spontaanitapauksina.

Jatkossa otan aluksi esille pienimuotoisia apportteja ja etenen yhä merkillisempiin tapauksiin.


Postikortti pesuhuoneen lattialla

Eräässä Etelä-Suomessa asuvassa tuttavaperheessä tehtiin vuonna 2018 merkillinen löytö – kuvan postikortti löytyi heidän omakotitalonsa pesuhuoneen lattialta. Talon omistajat ovat eläkkeellä ja asuvat kahdestaan, sanotaan että he ovat Matti ja Maija. Kortti löytyi sen jälkeen, kun he palasivat kotiinsa asioita toimittamasta. Kortin postileimassa tai siihen kirjoitetussa viestissä ei ollut päiväystä, mutta kortin kuvasta voi päätellä, että se oli lähetetty noin viisikymmentä vuotta sitten, Kanadasta Helsinkiin. Kortin vastaanottajana ei ollut Matti eikä Maija, vaan Maijan silloinen naistuttava. Tuttavuus on edelleen säilynyt, joten tarkistussoitto oli mahdollinen. Vastaanottaja ilmoitti, että hän ei muistanut ollenkaan kyseistä korttia.

Vuosikymmenien ajalta tuntemani tuttavat ovat täysin varmoja, että heillä ei ole voinut olla kyseistä korttia omassa arkistossaan. He eivät myöskään olleet käsitelleet paperitavaroitaan pesuhuoneessa ennen tekemäänsä löytöä. Maijan läheisyydessä on vuosien kuluessa tapahtunut merkillisiä ilmiöitä, jotka olivat pelottavia lapsuudessa ja viime vuosina pienimuotoisia ja harvakseltaan esiintyviä. Oudot kokemukset eivät ole hänen harrastuksensa kohteena.


Punaiset lautasliinat

Eräs hyvin tuntemani mies otti yllä olevat kuvat, ylemmän heti tapahtumien jälkeen (2008?) ja alemman kuvan tämän jutun kirjoittamisen aikoihin (2018). Liinoja on säilytetty koko ajan saman kansion välissä. Yksi liinoista on annettu pois väliaikana. Kuvan ottaja ihmettelee, miten liinojen taitoksissa on voinut tapahtua pieniä muutoksia, vaikka niitä ei ole avattu alkuperäisen kansioon litistämisen jälkeen. Hän kirjoitti liinojen ilmestymisestä seuraavasti:

Tämä tapahtui vähän yli vuosi sitten: 

Löydän makuuhuoneestani punaisia lautasliinoja useampana perättäisenä päivänä. Niitä ilmestyy makuuhuoneeni lattialle ja jopa työpaikallani kaapissa säilyttämääni reppuun.
Kun tutkin liinoja tarkemmin, oivallan että ne kuvaavat ihmisiä joilla tulee olemaan merkitystä elämäni myöhemmässä vaiheessa. Näen kuinka liinoihin ilmestyy uusia taitoksia silmieni edessä. Muutos on todellakin mahdollinen! Nauran sydämeni pohjasta. Nauruni tuntuu lävistävän koko maailmankaikkeuden. 

Kuten kuvastakin saattaa havaita, suurin liina on aavistuksen verran tummempi ja suurempi kuin muut. Siinä ei myöskään ole samanlaisia taitoksia kuin muissa liinoissa. Joidenkin liinojen taitokset muistuttavat hämmästyttävässä määrin toisiaan.

Tarkistuskyselyssäni tuli esiin seuraavaa:
- huoneistossa ei ollut sellaisia lautasliinoja, ei myöskään työpaikalla
- liinojen taittuminen itsekseen oli niin outoa, että reaktiona oli nauru
- kansiossa säilytettyjen liinojen ryppyisyydelle ei löytynyt selitystä
- muita suurempi liina kuvasi kokijaa itseään
- liinojen oletettu symboliikka ei selvästi toteutunut myöhemmissä ihmissuhteissa


Rahasade

Tämä tapahtui Helsingissä vuonna 1917 tai 1918. Lähteeni on Aikki Perttola-Flinckin kirja (1971, lähde 1). Jani Lassila kertoo tapauksesta sivustollaan (Linkki 1). Alla on lyhyt poimintani kirjan kuvauksesta.

Olin kotosalla erään toisen opiskelutoverini kanssa. Oli syksy ja kävi kova tuuli. Kummitusjutut syntyivät kuin itsestään. Äkkiä kuului napsahdus ja perään toinen. Kummeksuimme ääniä ja kun etsimme, löysimme lattialta kaksi isokokoista palttoon nappia. Epäilimme toinen toistamme ja sanoimme, ettei nyt saa pelotella, kun olemme muutenkin niin herkässä vireessä. 

– Seuraava napsahdus olikin jo metallinheleä. Parkettilattialle putosi metalliraha. Se vieri vähän matkaa ja pyöri vielä paikallaan. Rahoja alkoi tulla lisää viiden, kymmenen ja viidentoista minuutin väliajoin. Olimme tietysti kalpeina pelosta ja menimme viimein kutsumaan myös käytävän toisella puolella asuvan virolaisen naisen tätä ihmettä katsomaan. Rahoja sateli jo viereiseenkin huoneeseen, ruokasaliin, jossa niin ikään oli parkettilattia, ja metallin kilinä kuului siis selvästi.

Rahojen todellisuutta kuvaa se, että seurue meni samana iltana kahvilaan ja osti niillä kahvit omenapiirakan kanssa. Kenenkään mieleen ei juolahtanut jättää niitä todistuskappaleiksi.


Kivisade

Nämä ilmiöt tapahtuivat 20.7.1920 ja niistä kerrottiin sanomalehti Karjalaisessa 5.8.1920. Ainoa lähteeni on Jani Lassila, linkki (2). Alla on muutama poiminta Janin lainaamasta lehtiartikkelista.

Talon emäntä oli käskenyt lapsensa noutamaan postia, ja kun nämä olivat vähän matkaa menneet, tulivat he takaisin ja sanoivat, että heitä kivitetään. Emäntä oli luullut niin kuin lapset sanoivat, että joku pahanilkinen tosiaankin kivittäisi lapsia metsästä ja käski lapsia menemään toista tietä, mutta lapset tulivat taaskin takaisin ja sanoivat, etteivät he uskalla mennä, kun heitä kivitetään. Silloin herätti emäntä työväen, joka oli ruokalevolla ja käski etsimään moisia kivittäjiä käsiin. 

Kaikista etsiskelyistä huolimatta ei näitä löytynyt mistään, mutta sen sijaan vain kiviä putoili ilmasta aivan etsijäin eteen. Eräs kivi tulla mosahti riihen seinään, joku poika viikari otti sen ja heitti ilmaan sanoen ”Omallasi takaisin, mutta kivi putosi heti pojan eteen niin lähelle, että se miltei kosketti häntä. 

Muutama kivi putosi liiterin katosta sisään, talon emäntä punnitsi sen ja se painoi 4 kg 600 g. Lisättäköön, että eräs työmies seisoskellessaan vähän aikaa pihamaalla laski 19 kiveä, jotka olivat pudonneet hänen ympärilleen ja että kun työväki meni niitylle, huomasivat he, että sielläkin satoi kiviä. Kivisade liikkui noin kilometriä laajalla alalla talon ympärillä.

Ylöjärven ilmiöt 

Ylöjärven poltergeist-tyyppiset ilmiöt tapahtuivat aikavälillä 12.1. - 27.1.1885. Selostusta niistä on mm. Heikki Tikkalan (1993) kirjassa, linkki (3). Alla on otteita tapausta koskeneesta oikeudenkäynnin pöytäkirjasta.

Aina tammikuun 14 p:stä alkaen koko kysymyksessä olevana aikana oli todistaja joka päivä käynyt Martinin torpassa.  

Todistajan läsnäollessa murskautunut savi kokoontui näkymättömällä tavalla permannolle, kenenkään koskematta ja huomaamatta mistä ja miten se tuli Saven murskaa keräytyi kokonaista kolme korillista. - - Savea ilmestyi kaksi kertaa lattialle ja kumpaisellakin kerralla laastiin se tarkoin pois.  

Erityisesti kysyttynä selitti todistaja, että huoneen välikatto oli joksikin hatara ja suurirakoinen, mutta valansa nojalla voi hän vakuuttaa, ettei savi tullut katon kautta permannolle, koskapa sellaisen savipaljouden kulkeminen ilman kautta pudotessaan olisi kyllä näkynyt. Edelleen havaitsi todistaja eräänä päivänä suuren puukon kuusi kertaa perätysten suhahtaneen ilmassa hänen kasvojensa editse, kuitenkaan sattumatta. Hän otaksui veitsen singahtaneen ensikerran lähimmäisestä huoneesta ja sittemmin selittämättömän voiman vaikutuksesta liikkuneen edestakaisin.  

Tauottuaan tupakoimasta ja pantuaan piippunsa pöydälle singahti se ilmaan, miten myöskin kivet ja kovasimet liikkuivat ilmassa näkymättömän voiman vaikutuksesta. Eräänä päivänä näki todistaja lukitusta ja ennen samanlaisten tapahtumain johdosta lujalla nuoralla kiinnisidotusta pöytälaatikosta viskautuvan kaikenlaisia esineitä ja kirjoja laatikon vähääkään aukeamatta. Eräänä aamuna sanottiin hänelle, miten navetassa lammasten jalat olivat sidotut. ja hän meni päästämään ne vapaaksi ja tuli ulos navetasta, jolloin oven linkku pyöri ympäri selittämättömällä tavalla. 

Kun hän meni asuntohuoneeseen, löydettiin pöydän alta kummallisia kiviä sekä Efraim Martinin silmälasit, jotka pöytälaatikosta olivat sinne viskautuneet tietämättä miten. Silmälasien sangat olivat osittain katkenneet ja ikään kuin palaneet.

Tutkimus Brasiliassa

Parapsykologian tunnettu tutkija Stanley Krippner kertoo linkissä (4) havainnollisesti meedio Amyr Amdenin aikaansaamista apporteista. Videon selitysosassa on alla oleva luonnehdinta tapauksesta, jossa esineitä ilmestyi ilmaan ja putosi maahan tutkijoiden katsellessa vierestä.

Here he describes his research in Brazil with an unusual spiritist medium, Amyr Amiden, who had the ability to produce apports. Krippner describes how his team observed over ninety instances of objects simply appearing in mid-air and dropping to the ground in front of startled observers. The objects included semi-precious stones, medallions, and even jewelry. Many research papers were published regarding these observations. Furthermore, the research team was able to record various physiological, and geomagnetic, measurements while the phenomena occurred. Krippner’s studies are probably the most extensive, scientific observations of apports on record.

Apportit Scolessa

Scole-ryhmän istunnoissa vastaanotettiin silloin tällöin apportteja eli pikkuesineitä, jotka usein tulivat napsahtaen pöydälle.  Sellaisia olivat esimerkiksi vanha lantti ja lusikka. Linkissä (5) on nähtävissä näitä saapuneita esineitä. Henkitiimin antamien tietojen mukaan ne olivat lahjoja ryhmälle ja sen vieraille. Ne olivat kadonneita tai hylättyjä tai jopa henkitiimin edustajien eläessään omistamia esineitä.

Ihmeellisimpiä Scolen apportteja olivat painotuoreet, paperiltaan täysvalkoiset sanomalehdet Daily Mirror vuodelta 1936 ja Daily Mail vuodelta 1944. Ainakin Daily Mirror kuitenkin kellastui jo viikossa, vaikka sitä säilytettiin ilmatiiviisti ja valolta suojattuna. Daily Mail oli lehti, joka tuli apporttina sen jälkeen, kun eräs henkitiimin jäsen kertoi edesmenneen meedio Helen Duncanin haluavan antaa lahjan osoittaakseen mielenkiintonsa Scole-ryhmän työhön. Lehden etusivulla olikin uutinen Duncanin saamasta 18 kuukauden tuomiosta silloisen noituuslain perusteella.

Daily Mail-apporttia tutkittiin lisää Scole-raportin julkaisemisen jälkeen. David Fontana kertoo linkissä (6) näistä tutkimuksista. Samainen lehden numero löytyi British Librarysta, paitsi että se oli eri painoerästä. Paperin laadun, tekstin kirjasintyypin ja painotavan tutkimusten perusteella kyseessä oli tosiaan alkuperäinen sen ajan lehti. Ihmeellisintä on se, että se oli painotuore ilman vähäisintäkään kellastumista.

Kaksi uutta videota

Parapsychological Associatonin vuonna 2023 julkaisemalla videolla esitellään uusi tutkimus, joka tehtiin poltergeist-tyyppisistä ilmiöistä kärsivässä kodissa Mexico Cityssä, video linkissä (8). En saanut kunnolla selvää tutkijan puheesta, mutta onneksi hänellä on tukena Powerpoint-kuvat. Kodin avioparilla ei näy lapsia tässä kodissa. Kummallakin on parapsykologis-okkultinen tausta ja mies on kolikkojen keräilijä. Siksi sopii hyvin, että kotiin ilmestyi apportteina juuri kolikoita. Lisäksi myös mitaleita, kuolleita kukkia ja omenoita.

Alla on pääkohtia videon esittelytekstistä:

The case at hand develops in Mexico City, surrounding a married couple, including a man (56 years old) and a woman (45 years old) whom we will refer to as HM and LP, respectively, both unaffiliated to mediumship, and with presumably recurrent apports since 2016.

The apported objects are usually well-preserved coins from Mexico and other countries, but medals, dead flowers, and even apples have been reported to appear as well. The phenomena seem to be mostly linked to HM, although apports have also been documented when only LP is present.

The case has been explored through two phases. The methodological approach and early results of the first phase were presented at the SSE-PA Connections 2021 convention, and involved several qualitative and quantitative measurements, especially with HM, including:

- The installation of six HD cameras, all with 15 meters infrared and audio recording capabilities

- The video analysis of recordings and supplementary videographic material

- A numismatic analysis of the Mexican coins

Video on siitä kiinnostava, että siinä kuuluu poltergeist-tyyppisiä ääniä ja kahdessa tapauksessa kolikon ilmestymistä edeltävä ääni. Myös kolmen selvänäkijän ja yhden shamaanin osallistumisesta tutkimukseen on tietoja. Tutkimuksessa esiintyi mielenkiintoisesti tyypillisiä hankaluuksia, yhteys videokameroihin katkeili ja muistikortit pettivät.

Toinen uusi video on aihealueeltaan laajempi ja filosofisempi. Kirjailija ja tutkija Grant Cameron kertoo siinä monista omista kokemuksistaan, video linkissä (9). Hänen mielestään ufot ja psi-ilmiöt kuuluvat erottamattomasti yhteen ja samaan todellisuuteen.

Yhteenvetoa

Apporteista löytyy runsaasti havaintokertomuksia kirjallisuudesta, mm. Gauld & Cornellin ja William Rollin kirjoista, jotka ovat lähteinä jutussani "Poltergeistit ja kummitukset". Netistä löytyy haulla 'parapsy apport' melkoinen määrä aineistoa, mutta se on laadultaan epätasaista. Spiritualismin alkuaikoina huijarimeediot järjestivät etukäteen apporttiesineitä istuntohuoneisiin.

Historian kuluessa usein toistunut ilmiö on ollut kivisade, jonka kivet ovat samanlaisia kuin lähiympäristössä.

Apporttien yhteydessä esiintyy ilmiöitä, joiden olemassaoloa on vaikea uskoa: materialisoituminen ilmaan ja ilmestyminen suljetun tilan ulkopuolelle tilan säilyessä koko ajan suljettuna. Scolen sanomalehtien painotuoreus on myös käsittämätön asia. Henkitiimi kertoi, että rajan takana ei ole aikaa, joten teoreettisesti ajatellen he olisivat voineet käyttää sitä hyväksi siirtämällä lehdet myös ajassa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että ilmestyneet kappaleet tuntuivat usein lämpimiltä. Silmälasien sankojen rikkoutuminen ja osittainen palaminen ovat ikään kuin harvinainen epäonnistuminen yleensä siisteissä siirroissa. Myös suuria määriä vettä kerrotaan ilmaantuneen lattioille selittämättömällä tavalla. Muistan, että jossakin on saatu apportteina myös eläviä leikkokukkia. SciFi:ltä tuntuu jopa ihmisen selittämätön siirtyminen paikasta toiseen, mutta sellaisiakin tarinoita kerrotaan.

Apportit tarjoavat mainion esimerkin skeptismin hallitsevasta asemasta Wikipediassa (Linkki 7). Apportin käsite kyllä esitellään asiallisesti, mutta heti sen jälkeen alkaa pelkkä huijausten luetteleminen. Vain Wikipedian varassa apporteista ei ole mahdollista saada realistista käsitystä. 

Taikurintaidot hallitsevalle on helppoa tuottaa apportteja vilpillisesti. Apporttihuijausta on epäilemättä tapahtunut runsain määrin fysikaalisen mediumismin istunnoissa. Olen tässä jutussa tuonut esiin asian toista puolta, eli hämmästyttäviä ja selittämättömiksi jääneitä apportteja.

Wikipediassa esittelyn viimeinen lause on kuvaava:

No medium or psychic has demonstrated the manifestation of an apport under scientifically controlled conditions.

Tämä huolimatta siitä, mitä havaintoja tutkijat tekivät Scolessa ja mitä Stanley Krippner näki ja kuuli Brasiliassa. Lisäys "tieteellisesti kontrolloiduissa olosuhteissa" on aina skeptikolle ratkaiseva. Vaikka havaintoja olisivat toistuvasti tehneet tohtoritasoiset tutkijat, niin havainnot eivät ole tieteellisiä, koska sellaisia ilmiöitä ei voi olla olemassa.


Linkkejä

1. Jani Lassila: Rahasade
https://sites.google.com/site/parapsykologia/kokemuksia-kummittelusta/kolikkosade

2. Jani Lassila: Kivisade
https://sites.google.com/site/parapsykologia/kokemuksia-kummittelusta/kivisade

3. Heikki Tikkala (1993): Martinin piru - ensimmäinen vertaistensa joukossa. Olevaisen yöpuoli, s. 44-49
http://c5isiark.c5.suncomet.fi/

4. The Apports of Amyr Amiden with Stanley Krippner
https://www.youtube.com/watch?v=RUTzjK_GvdA

5. Apportteja Scolessa
http://www.thescoleexperiment.com/paranormal-apports-phenomena.html

6. David Fontana: The Scole Report Five Years Later
http://www.thescoleexperiment.com/david-fontana-the-scole-report-five-years-later.html

7. Wikipedia - Apport
https://en.wikipedia.org/wiki/Apport_(paranormal)

8. Coin-Based Apports: Advancements on Multiple Agency Anomalous Events | Ramsés D’León
https://www.youtube.com/watch?v=-yseHcNGj_0

9. Apports and Materializations with Grant Cameron
https://www.youtube.com/watch?v=K90Lhh9ktQ4


Lähdekirjallisuus

1. Aikki Perttola-Flinck (1971, toimittaja): Ihmistiedon rajamailla, Kustannusosakeyhtiö Tammi, sivut 83-85.