Kokeellinen tutkimus

Olen jo vuosikausia ollut kiinnostunut lähinnä spontaaneista psi-ilmiöistä. Alkuaikoina luin suuret määrät kokeellisen tutkimuksen raportteja. Loputtoman yksityiskohtaiset koeasetelmien ja kontrollitoimenpiteiden esittelyt ja yleensä heikkojen tulosten tilastolliset käsittelyt alkoivat vähitellen tuntua puuduttavilta. Siksi olen jopa vähän laiminlyönyt kokeellista tutkimusta.

Parapsykologian kokeellinen tutkimus on täyttänyt alan aikakauslehdet runsaan sadan vuoden aikana. Lähdeaineiston laajuuden ja monipuolisuuden vuoksi tämä juttu jää erittäin pintapuoliseksi.

Kokeellinen tutkimus on tärkeätä

Suomalaisen Wikipedian tynkä-artikkelin mukaan:

Kokeellinen tutkimus on tutkimus, jossa selvitetään hyvin harvan, yleensä yhden tai kahden, muuttujan vaikutusta tutkimuskohteeseen. Kokeellisessa tutkimuksessa voidaan esimerkiksi kasvattaa kasveja eri hiilidioksidipitoisuuksissa ja tutkia kasvueroja. Eli kyseessä on syy-seuraussuhde.

Parapsykologiassa ollaan vielä osittain alkeellisemmalla tasolla, eli kokeellisella tutkimuksella pyritään osoittamaan, että psi-ilmiöitä on olemassa. Tieteen valtavirran nihkeä suhtautuminen parapsykologiaan on pakottanut tähän.

Monissa lähteissä väitetään, että luotettavaa tietoa saadaan vain kokeellisella tutkimuksella. Ellei ilmiötä pystytä osoittamaan koetoistoin, niin sitä tuskin on olemassa. Mielestäni näin ankara kanta ei ole perusteltu. Ilmiön olemassaolo on mahdollista osoittaa myös luotettavin havainnoin, jos ilmiö toistuu riittävän usein. Esimerkiksi avaruuden suuret etäisyydet, massat ja energiat asettavat rajoituksia kokeiden tekemiseen, mutta se ei kyseenalaista tähtitieteen asemaa tieteenä.

Kokeellisen tutkimuksen päämääriä

Parapsykologian kokeellisessa tutkimuksessa on pyritty esimerkiksi seuraaviin päämääriin:

1. Osoittamaan psi-ilmiöiden olemassaolo. Monet parapsykologit ovat aikojen kuluessa olleet vakuuttuneita, että psi-ilmiöiden olemassaolon osoittamisen vaihe on jo ohitettu.
2. Selvittämään psi-ilmiöiden taustamekanismit.
3. Kehittämään parapsykologialle kattava teoria.
4. Saavuttamaan tieteen valtavirran tunnustus, että parapsykologia on tiede. Monien tutkijoiden mielestä tämä tapahtuu parhaiten selvittämällä taustamekanismit ja kehittämällä kunnollisen teorian.
5. Selvittämään psi-ilmiöiden yleisyys suuren yleisön keskuudessa.
6. Löytämään ihmisiä, jotka onnistuvat kokeissa keskimääräistä paremmin.
7. Löytämään olosuhteet, joissa psi-ilmiöt tulevat parhaiten esiin.
8. Opettamaan koehenkilöitä saavuttamaan parempia tuloksia.
9. Taustalla on koko ajan vaikuttanut ajatus, että voitaisiin osoittaa tietoisuuden jatkuminen kuoleman jälkeen.
 

Katsaus kokeelliseen tutkimukseen

Linkissä (1) on erinomainen katsaus kokeellisesta tutkimuksesta parapsykologiassa. Myös linkissä (2) on laaja esittely kokeellisesta tutkimuksesta.

1800-luvun lopulla eturivin fyysikko William Crookes tutki fysikaalisia meedioita kokeellisesti. Tuolloin myös alettiin tehdä telepatiakokeita ja korttien arvauskokeita, joiden tuloksia käsiteltiin tilastollisesti.

1930-luvulla kasvitieteen tohtori Joseph Banks Rhine (Linkki 3) otti tehtäväkseen osoittaa psi-ilmiöiden olemassaolon laajoin koesarjoin, käyttäen aluksi satunnaisia koehenkilöitä. Häntä pidetään nykyaikaisen parapsykologian perustajana. Hän otti käyttöönsä ns. Zener-kortit, joissa pakkaan kuuluu yhteensä 25 korttia, joissa on 5 erilaista kuviota, 5 kappaletta kutakin: ympyrä, risti, aaltoviivat, neliö ja tähti. Laajojen koesarjojen tuloksista ilmeni, että ESP on riippumaton etäisyydestä.

Seuraavana loogisena askeleena oli yrittää osoittaa Zener-korttien avulla, että myös ennalta tietäminen on olemassa. Viimeisenä vaiheena Rhine teki vielä psykokinesiakokeita nopilla. Laajojen koesarjojen tilastollisesti erittäin merkittävät tulokset eivät kuitenkaan saaneet tieteen valtavirtaa suosiolliseksi parapsykologialle.

1930-luvulla otettiin käyttöön Ganzfeld-menetelmä, jolla pyrittiin lisäämään ESP:n esiintyvyyttä koesarjoissa. Ongelmana olivat usein ympäristöstä tulevat aistihavainnot, jotka häiritsivät keskittymistä kokeeseen. Ganzfeldissä koehenkilö pyrittiin eristämään ympäristön aistihavainnoista asettamalla hänet lepoasentoon, valaisemalla punaisella valolla silmien eteen asetetut pingispallon puolikkaat ja antamalla kuulokkeista esim. valkoista kohinaa, linkki (4).

1960-luvulla aloitettiin Maimonides Medical Centerissä kokeellinen ESP-tutkimus unien avulla. Vakuuttavista tuloksista huolimatta laboratorion rahoitus loppui ja se lakkautettiin vuonna 1978, linkki (5).

1960-luvulla aloitettiin myös kaukokatsomiskokeet, joista kehittyi merkittävä tutkimushaara, linkki (6).

Internetin käyttöönotto ja tutkimusvälineiden kehitys ovat tuoneet mukanaan laajan kirjon erityyppisiä tutkimuksia, linkki (7).

Aivoihin liittyvästä psi:stä kertovassa artikkelissa on katsaus moniin tutkimuksiin, linkki (8).


Kokeellisen tutkimuksen tuloksia

En löytänyt Psi-ensykopediasta parapsykologian kokeellisen tutkimuksen tuloksia esittelevää yhteenvetoartikkelia, mikä on mielestäni huomattava puute. Siksi teen niistä katsauksen lähinnä ulkomuistista.

Tutkimusraporttien tilastollisesti käsitellyt tulokset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Pieni joukko on ollut jopa selvästi negatiivisia, suuri enemmistö satunnaisia tai heikosti merkitseviä ja pienehkö joukko vahvasti merkitseviä tuloksia. Harvinaisina on saavutettu myös tähtitieteellisen pieniä todennäköisyyksiä. Kokeellisella tutkimuksella on saatu esiin joukko löysiä tilastollisia 'lakeja', joita psi-ilmiöt noudattavat. Esimerkiksi:

1. ESP on riippumaton ajasta ja paikasta. Tietojen tarkistaminen vaikeutuu, kun ajallinen tai paikallinen etäisyys kasvaa.
2. ESP:tä ei voi rajoittaa materiaalisilla esteillä.
3. Muuntuneet tajunnantilat edistävät psi:tä.
4. Ulospäin kääntyneet henkilöt saavat parempia tuloksia kuin sisäänpäin kääntyneet.
5. Hyvä ilmapiiri kokeissa parantaa tuloksia.
6. Tulokset riippuvat kokeiden tekijöistä, linkki (9).
7. Toistokokeissa ja pitkissä koesarjoissa tulokset yleensä heikkenevät alkuun verrattuna.
8. Psi-vaikutus voi toimia myös vastakkaiseen suuntaan halutusta. Ilmiö vaikeuttaa tutkimusta, koska tarvitaan suurempia koemääriä verrattuna vain yhteen suuntaan toimivaan psi-vaikutukseeen.

Psi-ilmiöiden esiintyvyydestä suuren yleisön keskuudessa saaduista tutkimustuloksista olen kirjoittanut toisaalla täällä:

Karkeana lopputuloksena voidaan esittää, että 33 - 50 % ihmisistä uskoo kokeneensa spontaaneja psi-ilmiöitä. Tulos on ollut riippumaton kulttuurista ja kansallisuudesta. Naiset ovat ilmoittaneet kokemuksistaan selvästi useammin kuin miehet.

Kokeellisen tutkimuksen ongelmia

Kokeellisen tutkimuksen perustavaa laatua oleva ongelma on psi-ilmiöiden hallitsemattomuus. Suunnitellun seuraavan koesarjan tulosta ei voida milloinkaan etukäteen ennustaa. Parapsykologian krooninen rahapula estää riittävän laajojen toistokokeiden järjestämisen.

Skeptikot ja tieteen valtavirran edustajat ovat väittäneet, että parapsykologit jättävät julkaisematta tutkimukset, joissa psi-vaikutus on olematon tai mitätön. Jos kaikki julkaistaisiin, niin psi-vaikutus häviäisi olemattomiin. Tilastollinen tarkastelu on kuitenkin osoittanut, että sellaisia määriä heikkoja tuloksia ei ole voinut jäädä pöytälaatikkoon.

Kaikissa tieteissä parapsykologia mukaan lukien on ollut houkutuksena ja pahimmillaan tapana parantaa tuloksia kahdella tavalla:
1. Kokeiden havaintoaineiston kerääminen lopetetaan kokeiden edullisessa vaiheessa.
2. Tehdään moninkertainen tilastollinen tarkastelu, jossa parhaat tulokset tuottava menetelmä valitaan lopulliseen raporttiin.

Parapsykologian kokeellisessa tutkimuksessa pitäisikin olla sääntönä, että koesuunnitelma julkaistaan etukäteen ja suunnitelluista koemääristä ja tilastollisista tarkasteluista ei poiketa loppuraportissa.

Kaikissa tieteissä on aina esiintynyt vilppiä kokeiden teossa. Parapsykologiakaan ei ole säästynyt vilpiltä. Aiheesta on artikkeli linkissä (10). Kirjoittajan loppupäätelmä on, että on perusteltua ajatella, että parapsykologian tutkimuksessa on esiintynyt vähemmän vilppiä kuin muissa tieteissä.

Koehenkilöiden vilpillisyydestä ja sen torjunnasta on pitkä artikkeli linkissä (11).

 

Linkkejä

1. Broughton, R. (2015): ‘Experimental Parapsychology’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. <https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-parapsychology>. Retrieved 15 April 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-parapsychology

2. Douglas M. Stokes (2007, kirja): The Conscious Mind and the Material World: On Psi, the Soul and the Self. 4. The Evidence for Psi: Experimental Studies.

http://www.newdualism.org/papers/D.Stokes/Experimental_Psi.html

3. Rhine Feather, S. and Ensrud, B. (2018): ‘JB Rhine’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 17 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/jb-rhine

4. Parker, A. (2017): ‘Ganzfeld ESP’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/ganzfeld-esp

5. Wehrstein, KM and McLuhan, R. (2023): ‘Maimonides Dream Telepathy Research’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research.  Retrieved 17 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/maimonides-dream-telepathy-research

6. Schwartz, S. (2017): ‘Remote Viewing’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/remote-viewing

7. Duggan, M. (2020): ‘Experimental Psi: Recent Innovations’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 202
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-psi%C2%A0recent-innovations

8. Duggan, M. (2022): ‘The Brain and Psi’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/brain-and-psi

9. Palmer, J. (2017): ‘Experimenter Effects’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimenter-effects

10. Roe, C. (2018). ‘Fraud in Science and Parapsychology’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 28 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/fraud-science-and-parapsychology

11. George P. Hansen (1990): Deception by Subjects in Psi Research. The Journal of the American Society for Psychical Research, Vol. 84, No. 1, January 1990, pp. 25-80.
http://www.tricksterbook.com/ArticlesOnline/DeceptionBySubjects.html

Spontaanien psi-ilmiöiden moninaisuus

 

Päivitetty 13.12.2023

Minulla on arkistossani tuhatkunta kokemuskertomusta spontaanitapauksista ja olen lukenut ja kuullut niitä aikojen kuluessa paljon lisää. Ajattelin, että olisi kiinnostavaa yrittää tehdä niistä jonkinlaista suppeaa yleiskatsausta.

Käytän tässä kokemuskertomusten käsitteitä ja mielikuvia. Jätän yksittäisten kertomusten totuusarvon ja maailmankuvan tällä kertaa sivuun.

Olen valikoinut kokemuskertomukset monista lähteistä. Eri kokemustyyppien yleisyyden arviointi olisi mielenkiintoinen, mutta erittäin työläs tehtävä.

Satunnaisilmiöt

Tarkoitan satunnaisilmiöillä hämmästyttäviä kokemuksia, jotka toistuvat vain muutaman kerran yhden ihmisen elämässä tai ovat yleisiä, mutta helposti selitettävissä sattumiksi. Hämmästyttävistä yhteensattumista on oma juttunsa toisaalla  täällä.

Satunnaiskokemukset ovat useimmiten samanlaisia kokemuksia kuin ne, joita tulee esiin erilaisissa yhteyksissä, joista on jaottelu alla.

Ojennan käden kohti puhelinta ennen kuin se edes soi ja tiedän kuka minulle soittaa katsomatta näyttöä yms.

Monesti saatan rueta yhtäkkiä ajattelemaan jotain ihmistä ja kohta se sama ihminen soittaa tai tekstaa tai muuten vaan törmään häneen yllätäen..outoa..

Joskus otan puhelimen käteen ja ajattelen soittaa vaikka "Tiinalle", niin samalla kun painan nappia etsiäkseni "Tiinan" numeron niin sillä painalluksella vastaan puheluun. Soittaja on tietenkin "Tiina". Tämä on tapahtunut monta monta kertaa vaikka kenen ihmisen soittaessa. Hassuinta se on silloin kun kyseessä on ihminen jonka kanssa ei tule usein puhuttua puhelimessa :)

Myös mä oon nähny äitini kanssa samoja unia, samoten oon nähny unta numerosarjasta, joka sittemmin piti paikkansa ja oli lapseni syntymäaika (tämä unen näkeminen tapahtui n. 2v ennen lasta), todisteena on kirje, johon tuolloin olin kirjoittanut numerot ja lähettänyt kaverille.

Olen pari kertaa nähnyt samaa unta äitini kanssa. Toisella kertaa nähtiin unta jostain koirasta, en enää muista sitä tarkemmin, mutta aika pelottava painajaistyylinen uni se oli. Aamulla kerroin äidille ja hän kyseli, että oliko se koira iso ja harmaa ja oliko siellä niittyä? Nyökkäsin ja äiti sanoi nähneensä samaa unta ja ihmetelleensä, koskei pitkiin aikoihin ollut painajaista nähnyt.

Karmivaa nähdä ihan täysin samaa unta kahden muunkin henkilön kanssa...vaikka niitä ei edes tunne...

Makasimme kimppakämpässä yömyöhällä vielä jutellen keskenämme, sänkyjen välillä oli n. metrin rako jossa yhtäkkiä välähti todella kirkas valonleimaus, joka sitten singahti ikkunasta metsikköön. Katottiin toisiamme monttu auki... ja todella molemmat tämä nähtiin eikä keksitty mikä se voisi olla.

Seuraavana yönä kissani kuolemasta itkeä nyyhkyttelin sängyssäni, ja yhtäkkiä minusta tuntui kuin joku katselisi minua! Nousin sängyssäni istumaan, ja itku loppui. Ulkona oli jo pimeää, mutta pihakuusen oksien välistä hehkui outoa valoa, joka pian hävisi, mutta valoläiskä ilmestyi sängyn viereiselle seinälle. Tuijotin valoa seinässä, joka hitaasti pieneni ja pieneni, ja ollessaan suurinpiirtein pääni kokoinen jämähti paikoilleen. Se oli uskomaton tunne. Mä en uskaltanut koskea siihen, tuijotin vaan.  

Ekas omas asunnos kuului yhtäkkiä kova kolahdus. Enkä kuvitellut sitä koska kissakin pomppas pystyyn sohvalla. Totesin et nyt sit tuli vessas peilikaappi alas ja kattoon. Oli paikoillaan. Sit seinän toisella puolen oli tiskikaappi niin äkkiä kattoon onko sieltä hylly pudonnut mut ei ollut. Naaourista ei voinut tulla ku olivat lomalla. Kun palasivat kysyin et oliko niillä joku kaappi pudonnut ku kova rysäys kuului mut ei ollut.

Herkkien ihmisten tuntemukset

Näillä tarkoitan aistimuksia, joita muut paikalla olevat eivät tunne. Niitä ei voida erottaa aistiharhoista. Parapsykologian kannalta tärkeitä ovat aistiharhat, jotka tuovat oikeata tietoa selittämättömällä tavalla. Useimmiten tuntemukset kuitenkin jäävät selittämättömiksi. Oikeata tietoa tulee herkille ihmisille myös intuitioina.

Satunnaiset jälleensyntymismuistot ja intuitiivinen tieto tuntemattomien ihmisten elämästä kuluvat myös tähän yhteyteen.

Mä tunnen usein jonkun "ylimääräisen" ihmisen/hengen/olennon huoneessa. Joskus se saattaa ohi mennen koskettaa, joskus se vetää hiuksista, joskus se päästää huokauksen. Kylmät väreet kuuluvat aina näihin kosketuksiin.

Välillä tuntuu kylmiä ilmavirtauksia kasvoilla, tai sitten lämpimiä, yleensä kyllä kylmiä. En tiedä laittasinko vedon syyksi mutta noita on siis aina ja kaikkialla, olispahan kesä tai talvi tai nukuinpahan vaikka sellasessa huoneessa jossa ei ole mitään vetoa tms.

'Erikoisihmiset'

Näkijät ovat erikoisihmisiä, usein synnynnäisesti. Jotkut ovat erikoisihmisiä ilman näkijän kykyjä. Jotkut herkistyvät kuolemanraja- tai ufokokemuksen jälkeen.

Sähkölaitteet temppuilevat usein näiden henkilöiden läheisyydessä. Kun he suuttuivat, niin hehkulamppuaikaan lamput poksahtelivat rikki. Tavaroita katoaa heidän lähellään, joskus lopullisesti ja joskus ne löytyvät entiseltä paikaltaan tai hyvinkin merkillisestä paikasta.

Erään tuttavani ympärillä kuuluu harvakseltaan matkimisääniä, esimerkiksi kuin helmi pomppisi kovalla alustalla, aluksi harvakseltaan ja loppua kohti kiihtyen. Eikä helmeä tai sellaista alustaa ole kohdassa, mistä ääni kuuluu. Myös apportteja esiintyy.

Taulu lensi kaksi metriä miun ja mieheni keskelle kun otettiin sanallisesti harvoja kertoja yhteen oikein kunnolla. Siinä oli vielä rivi kissapulloja ko taulun edessä. Ne ei hievahtaneetkaan.

 

Kuoleman hetkellä

On olemassa kertomuksia monista ilmiöistä kuoleman hetken aikoihin. Alla on muutama esimerkki näistä kokemuksista:

Aistin kuoleman. Kun pappani kuoli, heräsin keskellä yötä yhtäkkiä. Pappa oli saanut samaan aikaan yöllä sydänkohtauksen.

Enoni kuollessa hän kävi jättämässä jäähyväiset sisaruksilleen. Yksi tädeistäni oli herännyt puhelimen soittoon, ja kun oli vastannut, siellä ei ollutkaan ketään. Äitini ikkunan taakse tuli pieni lintu hakkaamaan nokallaan ikkunaan kunnes äitini oli hereillä. Toisen enoni luona olivat valot syttyneet itsekseen. Kaikki nämä siis samaan aikaan kun enoni kuoli.

Ranne- ja seinäkelloni pysähtyivät tietyyn aikaa. Myöhemmin kuulin, että vaarini oli kuollut silloin.

Äitini oli saattohoidossa ja vanhassa kotitalossa, jossa silloin olin, oli yöllä useita sekunteja kestävä valoilmiö, huomattavan kaunista, pehmeää valoa. Katsoin sitten kelloa. Puolen tunnin päästä palvelutalosta soitettiin, että äitini oli kuollut juuri samalla minuutilla kuin tämä valoilmiö oli.

Potilashuoneista osa oli 6 hengen huoneita. Yöllä oli yhdestä 6 hengen huoneesta tullut hoitaja kutsu ja kun hoitaja meni tämän kutsuneen potilaan luokse hän kertoi jonkun seisoskelleen yhden sängyn vierellä ja hän sitten oli sitä ihmetellyt tovin ja kutsui siksi hoitajan. Hoitaja oli sitten mennyt katsomaan tätä potilasta, jonka sängyn luona joku oli seisoskellut, niin se potilas oli kuollut.

Kuulin kuinka ulko-ovi kävi ja joku tuli sisälle minun kotiin eteisestä kuului kassien maahanlaittoääni. Kysyin kuka tuli niin , vastasi minä Mirja. Menin eteiseen eikä ollut ketään, ja ulko-ovi oli lukossa, kun kokeilin. Sitten soi puhelin ja ilmoittivat että Mirja kuoli noin 30 min sitten sairaalassa.

Kun minun mummuni, - joka oli mulle kuin toinen äiti- kuoli, pysähtyi ainakin minun ja äitini luona kellot mummun kuolinaikaan, klo 12:40. Virallinen toteamisaika voi olla hieman myöhemmin, koska mummun kuolema oli yhtäkkinen ja odottamaton, vaikka olikin sairaalassa, ja hoitajat olivat löytäneet hänet elottomana vuoteesta. Puhelu kuolemasta oli tullut äidille klo 13 jälkeen. Muistaakseni hoitajat olivat löytäneet hänet n. klo 12:50. Koko päivän tunsin silloin mummun olevan läsnä, ja kerran sen päivän aikana tunsin myös voimakkaan tönäisyn. Vasta myöhemmin tuli äidin kanssa puhe tuosta kellojen pysähtymisestä. Jossain yhteydessä tulin maininneeksi asiasta, ja äiti totesi pienen hiljaisuuden jälkeen, että "niin pysähtyi täälläkin".

 

Edesmenneet

Näyttää siltä, että edesmenneet läheiset antavat joskus merkkejä itsestään. Yleisimpiä ovat unet, joissa edesmennyt kertoo, että hänen on nyt hyvä olla ja parhaassa tapauksessa hän antaa tietoa, joka on jälkeenjääneille tärkeätä. Mutta mielestäni hereillä tapahtuvat aistihavainnot ovat mielenkiintoisempia.

Isoisäni kuoleman jälkee minä ja silloinen poikaystäväni kuulimme hänen yskivän usein talossamme. Samaa ns. tupakkayskää jota oli vuosikaudet yskinyt. Siskoni näke hänet monesti sumuisena hahmona, kunnes pikkuhiljaa nämä ilmiöt loppuivat.

Näin mummuni vaikka hän oli kuollut. ihan elävänä edessä

10 vuotta sitten,kun pappani kuoli olimme muutama päivä kuoleman jälkeen tätini luona muistelemassa pappaa. Meitä oli 5 aikuista ja 2 nuorta (13 ja 15 vuotiaat). Kukaan meistä ei todellakaan aiemmin uskonut mihinkään yliluonnolliseen. Siinä juttelimme kaikessa rauhassa keittiössä ja näimme takapihalla kaksi kynttilää palamassa. Tätini arveli työkavereidensa ottaneen osaa suruun tuomalla kynttilät sinne. Mietimme kuinka huomaavainen ele. Toinen kynttilöistä sammui hetken kuluttua ja sanoimme 13 vuotiaalle, että kävisi sytyttämässä sen uudelleen. Hän kävi, mutta tuli pian hölmistyneenä takaisin sanoen, että ei siellä mitään kynttilöitä ole. Kävimme kaikki ulkona katsomassa, mutta kynttilöitä ei tosiaan ollut missään, eikä myöskään mitään jälkiä lumessa. Pappa kävi meidät vielä hyvästelemässä.

Henkimaailmasta vierailtaessa tuoksut (hajut myös) usein mukana. Myös koputukset, musiikki jne. Omat rakkaat ovat lähestyneet myös herätyskellon aikaa siirtämällä, esineitä liikuttamalla, valoja vilkuttamalla, tv ja radio päälle laittamalla jne

Kerran kävi yhdessä työpaikassa niin, että erään huoneen potilas alkoi kertomaan hänelle vieraasta naisesta, joka oli käynyt vierailulla hänen huoneessaan. Vierailija oli esitellyt itsensä tälle potilaalle nimeltään. Tämä vierailija oli kyseisessä huoneessa aiemmin kuollut potilas.

Kummitteluilmiöt

Kyseessä ovat ilmiöt, jotka toistuvat samassa paikassa ainakin jonkin aikaa. Yleisimpiä ovat koputukset, askeleiden äänet ja esineiden liikkuminen. Mielenkiintoisia ovat matkimisäänet, joita vastaavia esineiden kaatumisia, liikkumisia tai särkymisiä ei todellisuudessa tapahdu.

Edellisenä yönä havahduimme siihen molemmat. Viime yönä vain minä heräsin siihen. Se kuulostaa siltä kuin ontolla muovisella kappaleella koputtaisi puuhun. Kuuntelimme sitä edellisyönä pitkään sängyssä, mutta se ei loppunut. Lopulta kävelin olohuoneeseen ja se loppui samantien. Sama juttu viime yönä. Naputus jatkuu niin kauan kunnes menen olohuoneeseen, josta ääni kuuluu. AIvan kamalaa. Syytä äänelle en ole löytänyt.

Työpaikallani on ollut jo pitkään painostava ja ahdistava energia, jopa pelottavaa olla. Yksin ollessa ei ole tuntunut olevansa yksin. Kattolamput ja liiketunnistin ovat menneet päälle itsestään, on kuulunut selittämätöntä kolinaa ja eräs henkilö näki myös harmaan hahmon. Tilassa vierailulla ollut koira oli myös todella peloissaan joissain huoneissa eikä suostunut menemään joka paikkaan. Tämä ei todellakaan ollut normaalia käytöstä kyseiselle koiralle.

Vanhassa kodissa oli normaalia että tavarat lenteli monesti viikkoa ilmassa. Auton avaimet lähti ilmaa usein tiskipöydältä ja kaapista joku viskoi olohuoneeseen asti vaatteita.

Edellisessä asunnossa ikkunalla roikkui sydänvalaisin metalliketjussa. Olin naulannut sen suoraan ketjun yhdestä lenkistä kiinni ettei ainakaan tipahda kun naulan kanta oli sen verran iso reikään verrattuna. Kaikkea meillä oli jo sattunut ja yksi ilta kun kaveri tuli kylään sanoin hänelle että meillä kummittelee. Siinä samalla kun kaveri rupesi naureskelemaan, lamppu tippui rytinällä alas. Naula tiukasti edelleen kiinni ja ketju lattialla. Eihän sitä takaisin saanut kun ketjun lenkit tosiaan oli niin pieniä siihen naulan kantaan verrattuna. Kaveria ei enää naurattanut ja yritettiin miettiä kaikki mahdolliset teoriat miten se pystyi tippumaan alas. Ketju täysin ehjä ja naula edelleen tiukasti kiinni seinässä

Nyt vilkastui vielä entisestään viikonlopun/itsenäisyyspäivän aikoihin tämän talon toiminta... Yläkertaan (tyhjä kylmä vintti) menevillä portailla kuuluu selvästi iltaisin askeleita. Lauantai iltana koputettiin voimakkaasti ulko-oveen, koiratkin alkoi murista, mutta ei siellä ketään ollut. Myös outoja "tömähdyksiä" kuuluu talosta iltaisin/öisin, mutta vaikea paikantaa suuntaa.

Ei oo lennelly mutta liikkuneet kyllä. Mm kuulin yöllä että keittiön tuolia siirrettiin (siinä oli pullokassi roikkumassa ja kuulin ääneen kun tölkit ja pullot kilisi). Aamulla tuoli oli tosiaan vedetty pöydän alta pois. Kerran yöllä kuulin rysähdyksen ja menin kattomaan niin mun kitarat jotka on kokovartalopeilin molemmin puolin, olivat siirtyneet paikoiltaan n. 40 cm. Tuo oli aikaa kun mua peloteltiin öisin muutenkin, ja hahmot ja nuo kaikki asiat loppuivat seinään kun tein puhdistuksen taloon.

 

Yhteydenottokokeilut

Meediot ottavat yhteyttä henkimaailmaan. He tuottavat ihmisille lohdutusta ja toivoa. Heidän toimintansa ei kuulu spotaanitapausten piiriin. Myös noituudessa otetaan yhteyttä henkimaailmaan, mutta siihen alueeseen en halua puuttua.

Aakkoslautaa käyttävät yleensä uteliaat ja kokeilevat nuoret. Siinä yritetään ottaa yhteyttä tuonpuoleiseen. Olen lukenut monia kertomuksia rajuista ilmiöistä näissä yhteyksissä. Valitettavan usein ne näyttävät totena kerrotuilta kaupunkitarinoilta. Mutta uskoisin, että ei savua ilman tulta tässäkään asiassa.

Spiritismiin en enää koskisi pitkällä tikullakaan sen jälkeen, mitä teini-iän kokeilujen jälkeen alkoi tapahtumaan.

On tätä tullut nuorena kokeiltua useammankin kerran. Ja toiminut on..jopa niin hyvin, että mikään ei saisi minua enää istumaan tuon pelilaudan ääreen. Mehän nuorisoporukassa kans alussa syytettiin toisiamme lasin liikuttelusta. Kyseltiin asioita, joita ei kenenkään ringissä mukana olleen pitäisi tietää. Kun siltikin vielä epäiltiin, päätettiin sitten kysyä asioita vuorollaan omissa ajatuksissa. Siis ei sanottu ääneen. Esim. kysyin mielessäni mikä on äitini toinen nimi (kukaan paikalla olijoista ei sitä siis kuullut) ja sain oikean vastauksen kirjain kirjaimelta. Siinä vaiheessa alkoi olla pakko uskoa, että joku siellä vastaa.

Muistan, että omassa huoneessani alkoi tapahtumaan outoja asioita tuon spiritismin aloittamisen jälkeen. Tiedän, että moni voi olla ihan sattumaa/niihin on luonnollinen selitys/mielikuvitusta, mutta kyllä se jätti teinityttöön sellaiset traumat, että hirvittää vielä tänäkin päivänä. Eräs karmivimmista jutuista oli sellainen, että perus teinityyliin koko huoneeni oli vuorattu erinäisten 90-luvun hittibändien/näyttelijöiden pärstöillä, "vapaata" tilaa seinillä ei ollut lähes ollenkaan. No, eräänä iltana nukkumaan käydessäni yksi juliste tipahti lattialle, no, ei siinä mitään, sinitarra joskus pettää ja kyllähän noita aina tasaisin väliajoin tippui muutenkin lattialle. En siis välittänyt siitä ollenkaan, vaan yritin jatkaa unia. Yhtäkkiä julisteet alkoivatkin tippumaan jokainen yksitellen lattialle, siis kaikki, yhtään ei jäänyt seinille! Sitä ei voi oikein mitenkään selittää

Kyllä, leikittiin spiritismii niin pyhä maria ei saanut olla enää seinällä. [ilmeisesti putosi alas]

Älkää lapset ikinä leikkikö spiritismin kanssa! Meillä oli joskus semmonen lauta ja päätettiin ihan vaan huvikseen kokeilla, että toimiiko se vai ei. No kyllä toimi. Heti ensinmäinen (ja samalla viimeinen ) kysymys mitä esitettiin oli, että missä piru on. Samantien kaatui kokonainen iso kirjahylly. Se leikki jäi siihen. En suosittele.

Eläinkokemukset

Eläinkokemuksia näyttää olevan kahdenlaisia ja ne keskittyvät kissoihin, koiriin ja joskus hevosiin. Eläinten aistit ovat paljon herkemmät kuin ihmisillä. Joskus ne reagoivat johonkin, mitä ihmiset eivät aisti, ne katsovat jotakin tiukasti, pelkäävät silminnähden tai käyttäytyvät oudosti.

Toisissa kokemuksissa rajan taakse menneet eläimet antavat merkkejä itsestään – tai niihin kiintyneet ihmiset kuvittelevat niin surussaan.

Pelottavinta mitä minulle on tapahtunut on kun jotain 10 vuotta sitten makasin illalla sängyssä lukemassa kirjaa ja nyt jo edesmennyt kissamme nukkui jalkopäässä. Yhtäkkiä kissa hyppäsi sängyllä pystyyn ja alkoi tuijottaa yhtä kohtaa huoneessa ja sähisi selkä köyryssä. Minua alkoi hirveästi pelottaa ja aloin rukoilemaan mielessäni. Olisko kissa ehkä minuutin tuijottanut sitä kohtaa ja sähissyt ja sitten rauhoittui.

Rakas perheenjäsenemme, kissavahus siirtyi ajasta ikuisuuteen taannoin. Tänään tapahtui outoja, jokaikinen kissakoriste mitä kodista löytyy ( ei niitä hirveetä määrää ole, ehkä 10 yhteensä) tipahti lattialle. Siis...en ole tämmöistä kokenut vielä koskaan. Ikkunat kiinni joten tuultakaan ei voi syyttää, tosin ei noi painavammat mistään vedosta edes tipahtaisi.

Välillä tuntenu ku jo poismenny kissapappa hypänny viereen nukkuu tai puskenu. Välillä kuulunu tassuttelun ääniä ja näkyn nurkan taa häipyvä hännänpää.

Meillä naukui ja raapi ovea päästäkseen sisään, kuten oli eläessään tapana. Hyppäsi myös sänkyyn. Tätä kesti n. kk verran kuolemasta.

Mun koirani makaili usein keittiön pöydän alla ja pitä päätään jalkaterieni päällä siinä istuessani...kuoli yli 18vuotiaana, terverotuinen pohjanpystykorva. Tunsin tuon kuonon painan vielä 2 vuotta   

Tassun kynnet rapisi lattialla pitkään.

Mun edesmenneen koiran, Manun tassunjäljet kuului parin viikon ajan, lopetuksen jälkeen   Manulla oli todella tunnistettavat askeleet ja tietyt paikat omassa kodissa, mistä myös askeleet kuului   Lelut myös liikkui vaikka toinen meidän koirista oli vieressä nukkumassa eikä siinä ollut minkäänlaista ilman vetoa

Meillä kissat kattoo kerran molemmat yläkertaan pitkän aikaa eikä siälä mitään ollu. Tuli vähä spooki olo.  Toissapäivänä ovi kävi. Mäkin kuulin sen ja kissat kattoi ovelle kans. No sielläkään ei ollu ketään.

Kokemuskertomusten laatu

Kokemuskertomusten laatu on mielestäni huonontunut vuosikymmenien kuluessa. Yhteiskunnan ja koulujärjestelmän epäonnistuminen näkyy ajattelemattomuutena, hutiloivana ja epätäsmällisenä kielenkäyttönä ja yksityiskohtien puutteena. Kun juttu on vain "scary", niin se riittää. Sellaiset kokemuskertomukset eivät anna luotettavaa kuvaa kertojasta eivätkä hänen kuvaamistaan tapahtumista. Usein tulee mieleen jostakin kuultu kaupunkitarina, jota levitetään tositapahtumana eteenpäin.

Monien kokemuskertomusten totuusarvoa voidaan selvittää tarkistuksilla eli kenttätutkimuksella. Itse olen pyrkinyt tarkistamaan tärkeiltä tuntuvat tapaukset kysymällä lisätietoja. Kokemukseni mukaan tarkistukset johtavat joko kertomusten totuusarvon kasvamiseen tai heikkenemiseen. Kertoja on joko kertonut kokemuksensa tarkasti oikein tai liioitellut tapahtumia tai erehtynyt tulkinnoissaan.

Tähän juttuun valikoimani kertomukset voivat olla todellisia psi-kokemuksia tai sitten ei. Ne voivat olla yhteensattumia, väärintulkintoja, yleisiä harha-aistimuksia, kansanperinnettä, kaupunkitarinoiden muunnoksia tai keksittyjä tarinoita. Ihmisen mielikuvituksella ei ole rajoja. Tarkistusten puuttuessa tuntemattomien ihmisten kertomukset jäävät epävarmoiksi. 

Pitkältä ajalta tuntemieni tuttavien kertomuksista menen takuuseen. Lisäksi olen lukenut parapsykologien arkistoista satoja tarkistettuja tapauksia. Kun tuntemattomat ihmiset kertovat samanlaisista kokemuksista, niin uskoisin huomattavan osan kertomuksista pitävän paikkansa. Mielestäni hälyn joukosta on helposti löydettävissä selvä signaali.

Kulttuurin vaikutus

Suomalainen kansanperinne sisältää runsaasti yllä kuvattuja kokemustyyppejä. Folkloristit nimittävät joidenkin tapahtumien kokijan kokemuksia elämyksiksi ja omakohtaisia kertomuksia niistä memoraateiksi. Folkloristi Pasi Klemettinen (1997) lainaa kirjaksi painetussa väitöskirjassaan folkloristia ja uskontotieteen professoria Lauri Honkoa, s. 113:

Lauri Honko kirjoittaa supranormaalin elämyksen vaativan aina syntyessään "supranormaalin tradition tuntemista, yleistä harjaannusta ja valmiutta kokea tietynlaisia elämyksiä".

Memoraatit olisivat siten pelkkää 'kansanperineen aktuaalistumista' ilman totuusarvoa. Omana perusteltuna käsityksenään Klemettinen kuitenkin esittää seuraavaa:

Poltergeistia käsittelevien memoraattien perusteella voi kuitenkin väittää, että on olemassa supranormaaleita ilmiöitä, jotka tunkeutuvat ihmisten arkitodellisuuteen ilman näennäistä syytä tai funktiota, tunsivatpa ilmiön kokijat kyseistä traditiota tai eivät.

Satoihin memoraatteihin tutustumisen seurauksena olen päätynyt samaan tulokseen kuin Klemettinen. Mutta kyllähän niistä kertomuksista usein myös paistaa läpi usko henkimaailmaan ja henkisiin voimiin. En kuitenkaan pidä mahdollisena, että suurin osa näistä kokemuskertomuksista selittyisi pelkällä henkiuskolla tai että ne olisivat väärintulkintaa tai keksittyjä tarinoita.

Kirja

Pasi Klemettinen (1997): Mellastavat pirut. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 687, Miktor 1997. 245 sivua.

Asuuko tietoisuus aivoissa

 Päivitetty 7.11.2023

Vasemmalla ovat ranskalaisen verovirkailijan aivokuvat ja oikealla normaalien aivojen kuvat. Kuvan lähde on video linkissä (8).

Aivotutkijoiden valtavirta esittää varmana asiana, että ihmisen tietoisuus on pelkästään aivojen varassa. Ja että ihmisen elämän aikana kerääntynyt valtava muistiaineisto on sekin kiinnittyneenä vain aivoihin. Itse uskon, että tällaista varmuutta ei ole olemassa.

Keskityn tässä kokemuskertomuksiin, havaintoihin ja tutkimuksiin enkä ota kantaa esitettyihin teorioihin tietoisuudesta, mukaan lukien kvanttiteoriat.

Tietoisuus

Wikipediassa tietoisuuden käsitteeseen pääsee käsiksi artikkelista 'Tietoisuus', linkki (1). Tietoisuus määritellään siellä seuraavasti:

Tietoisuus tai tajunta viittaavat sanojen jokapäiväisessä merkityksessä joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuuteen tai yksilön tietoisuuteen itsestään ja ympäristöstään tai vain hereilläoloon unitilan ja kooman vastakohtana.

Ja vielä:

David Chalmers määritteli vuonna 1996 niin kutsutun ”tietoisuuden vaikean ongelman”, joka koskee sitä, kuinka fenomenaalisen tietoisuuden tilat voitaisiin selittää niiden neurologisen pohjan kautta.

Wikipedian artikkelissa 'Mielenfilosofia' käytetään käsitteen 'tietoisuus' sijasta käsitettä 'mieli', linkki (2). Artikkelissa on paljon tietoa ja teorioita tietoisuuden ja aivojen välisestä suhteesta. Muutamia poimintoja:

Mieli–ruumis-ongelma eli psykofyysinen ongelma tarkoittaa mielenfilosofiassa kysymystä siitä, kuinka aivot (aineellinen objekti) voivat olla tietoiset (mielen ilmiö).

Dualismi ja monismi ovat kaksi päälinjaa, joiden puitteissa mielen ja ruumiin ongelmaa on pyritty ratkaisemaan. Dualismin mukaan mieli ja ruumis ovat erillisiä toisistaan.

Reduktiivisessa fysikalismissa tietoisuus pelkistetään pelkiksi aivojen fysikaalisiksi tiloiksi. Reduktionismia edustavat esimerkiksi identiteettiteoria ja funktionalismi.

Ominaisuusdualismin mukaan mieli on joukko itsenäisiä ominaisuuksia, jotka ”nousevat” aivoista (emergenssi) ja joita ei voida palauttaa pelkästään aineeseen. Sitä ei kuitenkaan katsota erilliseksi substanssiksi.

Emergenssistä on toisaalla lisää selvitystä, linkki (3):

Emergentti materialismi on mielenfilosofinen kanta, jonka mukaan mieli ja tietoisuus ovat emergenttejä ilmiöitä. Emergentissä materialismissa mieltä ja tietoisuutta ei pyritä redusoimaan eli palauttamaan fyysisiksi tai fysiologisiksi ominaisuuksiksi, eikä myöskään eliminoimaan kokonaan. Samoin mielen ja tietoisuuden tutkimus nähdään itsenäisenä fysikaalisiin tieteisiin nähden. Vaikka tietoisuutta ei kyetäkään havaitsemaan tutkimalla pelkkiä aivoja, tietoisuus kehkeytyy aivojen, ihmisolennon ja ympäristön vuorovaikutuksessa.

Muisti

Muisti on tietoisuuden osa, ja siitä  löytyy tietoa Wikipedian artikkelista 'Muisti', linkki (4). Hiukan poimintoa siitä:

Muisti on kyky tallentaa ja palauttaa mieleen menneitä kokemuksia. Ihmisen muisti jaetaan sensoriseen muistiin, lyhytkestoiseen työmuistiin ja pitkäaikaiseen säilömuistiin.

Muistin toiminnassa on neljä vaihetta: tallentaminen, säilyttäminen, palauttaminen ja tunnistaminen. Osa tiedoista on muistissa vain muutaman sekunnin ajan. Tätä kutsutaan sensoriseksi muistiksi. Työmuistiksi kutsutaan sitten hieman pidempikestoista muistia, johon kuuluu tarkkaavuusjärjestelmä ja tietynlaisia väliaikaisia tietovarastoja. Selviytymisen kannalta suotuisat tai haitalliset asiat (esim. opiskelun tulokset, palaminen tai kipu) jättävät aivoihin tyypillisesti pysyvämpiä muistijälkiä.

Aivokuorella sijaitsevasta asiamuistin (ks. jäljempänä) eri palasista on yhteys hippokampukseen, joka taas yhdistelee niitä toisiinsa eri aistinalueilta ja siirtää muihin aivokuoressa oleviin muistin osiin. Se jäsentelee irrallaan pitkin aivokuorta olevat muistijäljet kokonaisuudeksi, jonka lopullinen talletuspaikka on kuitenkin aivokuorella.

Tieteen valtavirrassa 'unohdetaan' asioita

Wikipediassa pelkästään lainataan lähteitä, joten artikkeleista useimmiten puuttuu kokoava yhteenveto. En löytänyt Wikipediasta sitä selvästi sanottuna, mutta käsitykseni mukaan tieteen valtavirrassa nykyään oletetaan, että ihmisen tietoisuus asuu pelkästään aivoissa ja voi sisältää vain sen tiedon, mikä sinne on aistien kautta tullut, lisättynä aivoissa tapahtuvalla päättelyllä.

Ajatukselle tietoisuuden riippuvuudesta aivojen tilasta on olemassa murskaava todistusaineisto. Erilaisten aivovaurioiden ja aivosairauksien vaikutukset tietoisuuteen tunnetaan hyvin. Tietoisuutta voidaan myös helposti muuttaa aivoihin vaikuttavilla kemiallisilla aineilla. Tällaisen todistusaineiston huomioon ottaen ei ole kaukana ajatus, että tietoisuuden täydellinen riippuvuus aivojen tilasta on lopullisesti osoitettu. Mutta onko näin todellisuudessa? Jos on, niin poikkeuksia säännöstä ei saa olla olemassa.

Kaikki psi-ilmiöt ovat todiste aivojen tilan ja tietoisuuden täydellistä riippuvuutta vastaan. Parapsykologian tutkijat sanovatkin että aivojen ja tietoisuuden välillä on riippuvuussuhde, mutta ei syy-seuraus- eli kausaalisuhdetta.

Tieteen valtavirrassa kielletään psi-ilmiöiden olemassaolo ja julistetaan parapsykologia pseudotieteeksi. Eli sekä spontaanit psi-ilmiöt että parapsykologian kokeellisen tutkimuksen tulokset unohdetaan.

Tietoisuuden ja aivojen välisestä yhteydestä on hieno luento linkin (5) videolla. Siinä psykiatrian ja neurobehaviorististen tieteiden professori Bruce Grayson antaa neljä esimerkkiä, jotka osoittavat ettei tietoisuus ole täydellisesti riippuvainen aivoista:

1. Tietoisuuden palautuminen kuolinvuoteella
2. Minimaalisten aivojen tuottama monimutkainen tietoisuus
3. Kuolemanrajakokemukset
4. Jälleensyntymismuistot

Kaikkein vakuuttavimmalta tuntuvat todisteet aivoista riippumattomasta tietoisuudesta antavat kehostapoistumiskokemukset ja kuolemanrajakokemukset.

Parhaimmissa niistä ihminen huomaa olevansa kehonsa ulkopuolella ja katselevansa sekä kehoaan että sen ympäristöä sellaisina, kuin ne todellisuudessa ovat. Lisäksi tietoisuus voi liikkua kauemmaksi ja havaita todennettuja asioita, joita hän ei voisi makuupaikastaan mitenkään havaita.  

Neurologien 'unohdukset'

Neurologiassa on tapahtunut valtava kehitys aivojen kuvantamisessa ja muistitutkimuksessa. Mutta sielläkin unohdetaan yhtä ja toista. Erilaisia psyykkisiä toimintoja sijoitetaan aivojen eri alueille. Mutta entä brittiläisen neurologi John Lorberin tutkimukset vesipäästä eli hydrokefaluksesta? Suomalaisessa Wikipediassa kerrotaan Lorberista näin, linkki (6):

Lorber tutki 1960-luvulla aivokuoren määrän vaikutusta hydrokealiasta eli vesipäästä kärsivien lasten älykkyyteen. Hän havaitsi, ettei aivokuoren määrä kertonut välttämättä henkilön älykkyydestä. Tutkimustensa pohjalta hän esitti puheessaan pediatreille konferenssissa 1980 kysymyksen "Is the brain really necessary?" (suom. Ovatko aivot tarpeen?). Roger Lewin julkaisi hieman myöhemmin Science-lehdessä artikkelin "Is Your Brain Really Necessary?" (suom. Ovatko aivosi tarpeen?). Lewin kertoo Sheffieldin yliopiston opiskelijasta, joka oli normaalia älykkäämpi (älykkyysosamäärä 128), vaikka hydrokefalian vuoksi opiskelijan aivokuori oli hyvin ohut.

Lorber teki yli 600:lle henkilölle tietokonekerroskuvauksen ja jakoi henkilöt neljään ryhmään, linkki (7):

- aivoiltaan lähes normaalit
- 50-70 % kallosta selkäydinnesteen täyttämä
- 70-90 % kallosta selkäydinnesteen täyttämä
- 95 % kallosta selkäydinnesteen täyttämä

Viimeisen ryhmän osuus oli noin 10 % kaikista. Puolet heistä oli vaikeasti kehitysvammaisia, mutta puolella älykkyysosamäärä ylitti 100:n. Artikkelissa on lisää esimerkkejä, joissa tuloksena oli heikko vastaavuus aivojen tilan ja tietoisuuden välillä. Miten aivojen eri toiminnot olivat sijoittuneet aivojen mitättömiin jäänteisiin?

Neurologian valtavirta luottaa siihen, että minimaalinen aivomassa riittää aivan hyvin normaalielämään.  Aivot ovat hyvin muovautuvat varsinkin nuorena ja menetetyt aivoalueet korvautuvat toisilla alueilla. Tällaista esitetään esimerkiksi linkin (8) videolla, jossa kerrotaan ranskalaisesta verovirkailijasta, jonka aivoissa oli tämän jutun otsikkokuvassa näkyvä aukko.

Mielestäni teoreettisten kaavailujen lisäksi muovautuvuusselitys pitäisi osoittaa toimivaksi myös käytännössä eli aivojen kuvantamistutkimuksilla.

Toinen neurologien unohdus on kuolinvuodetapahtumiin kuuluva äkillinen virkistyminen elämän viimeisinä aikoina. Esimerkiksi kasvainten tai Alzheimerin taudin pitkälle ja pysyvästi tuhoamat aivot voivat joissakin tapauksissa yllättäen virkistyä.

Jopa vuosia reagoimattomassa tilassa maanneet potilaat nousevat istualleen ja alkavat puhua omaistensa kanssa. He kertovat ajatuksiaan tilanteesta ja muistelevat menneitä aikoja. Sen jälkeen he useimmiten välittömästi laskeutuvat kuolemaan, mutta jotkut voivat elää pitempäänkin.  Biologi Michael Nahm on kirjoittanut kirjan tällaisista tapauksista ja kertoo niistä saksankielisellä videolla linkissä (9).

Muistintutkijoiden 'unohdukset'

Valtavirran muistintutkijat esiintyvät varsin varmoina, että he jo periaatteessa tietävät, miten muisti toimii. Kehitetty teoria näyttääkin toimivan arkipäivässä ihan hyvin Mutta selittääkö tämä teoria kaikki tehdyt havainnot muistin toiminnasta? Ellei se selitä, niin teoriaa tietenkin pitäisi parantaa.

Asiaa voidaan lähestyä tutkimalla poikkeavan muistin omaavia ihmisiä. Linkin (10) videolla esitellään kaksi naista, jotka "muistavat koko elämänsä". Kun heille annetaan jokin päivämäärä, he kertovat sen päivän tärkeimmät uutistapahtumat ja sen, mitä he sinä päivänä tekivät. Toinen nainen muistaa lisäksi kaikkien Harry Potter-kirjojen sisällön sanasta sanaan oikein. Heidän ensimmäinen tapaamisensa on suorastaan liikuttava, kun he voivat keskustella toisen samanlaisen kanssa, joka todella ymmärtää heitä.

YouTubesta löytyy runsaasti muitakin videoita muistihirmuista. Eräs mies kulki ruokaostoksilla ja painoi mieleensä EAN-koodin numerosarjan ottamistaan tavaroista.. Kassalla hän luetteli tavaroiden numeroita ja kassanhoitaja näppäili ne koneelleen. Kaikkien tavaroiden koodinumerot olivat oikein. Joillakin videoilla näytetään, miten Stephen Wiltshire painaa mieleensä näköalapaikalta näkymän kaupungista ja sitten piirtää sen muistinvaraisesti oikein.

Kun muistintutkijat esittelevät teorioitaan, niin he näyttävät unohtavan autistiset savant-ihmiset, eivätkä kaikki muistihirmut edes ole kyvyiltään rajoittuneita. Hiukan ihmetyttää, miten hippokampus keräilee pitkin aivokuorta olevista muistijäljistä koko Harry Potter-sarjan kaikki sanat. Mutta niin se teorian mukaan menee.

Neurologien lisäksi myös muistintutkijat unohtavat vesipäät, joten heidän ei tarvitse ihmetellä, mihin rakenteisiin kaikki muistikuvamme ovat tallentuneet jäljellä olevassa vähäisessä aivomassassa.

Oma lukunsa ovat jälleensyntymismuistot, joita muistojen kertoja ei mitenkään ole voinut kerätä aivoihinsa. Kuitenkin osa niistä on tarkistuksissa osoitettu paikkansa pitäviksi.

Tarvitaan lisää empiriaa

Ovatko aivot ja mieli sama asia? Näin kysytään linkin (11) videolla viideltä asiaa miettineeltä tutkijalta. Juontaja ja itsekin aivotutkija Robert Lawrence Kuhn esittää mielestäni tärkeän ajatuksen, että aiheesta voi oppia eniten kuuntelemalla tutkijaa, joka on eri mieltä kuin hän itse on.

Kuhn haastattelee aivotutkija ja kirjailija David Eaglemania, materialisti ja neuropsykologi Nicholas Humphreyta, uskonnonfilosofi Richard Swinburnea, ateisti, filosofi, sosiaalikriitikko ja lääkäri Raymond Tallisia ja neurologi ja unitutkija Robert Stickgoldia.

Lainaan alla pätkiä Robert Stickgoldin vastauksesta kysymykseen, joka siis kuului: Ovatko aivot ja mieli sama asia?

What I imagine is not that they're the same, but to me, the question is, is the mind totally explained by the brain? And if that was the question, I would say my guess is yes. We can probably explain all of it, except its very existence, and that's the rub.

As far as we know, as far as we can explain anything about the mind, the explanation is that it's an emergent property, a phenomenon that's entirely produced by the brain.

There is nothing other than the brain that explains anything that the brain doesn't, okay?

But we know that you absolutely need the brain for all of those things to occur, and we have found nothing else that can give us additional explanatory power.

Mielestäni on huomionarvoista, miten vahvasti materialismi ja filosofia hallitsevat keskustelua aivojen ja tietoisuuden välisestä suhteesta. Haastateltujen tutkijoiden ajatuksista paistaa läpi oletus, että ei ole olemassa mitään havaintoaineistoa joka kyseenalaistaisi aivojen tilan ja tietoisuuden täydellisen riippuvuuden toisistaan. Miten on mahdollista, että aivotutkijat eivät ota huomioon oman erikoisalansa reuna-alueilta löytyviä poikkeustapauksia?

Jos syynä on tietämättömyys, niin se on huono asia tieteelle. Ja jos syynä on poikkeushavaintojen olettaminen höpötiedoksi ja tutkimatta jättäminen, niin sekin on huono asia tieteelle. Mielestäni juuri poikkeustapaukset ja niiden tutkiminen veisivät tiedettä eteenpäin. Eli lisää empiriaa kehiin.

 

Linkkejä

1. Wikipedia: Tietoisuus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus

2. Wikipedia: Mielenfilosofia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mielenfilosofia

3. Wikipedia: Emergentti materialismi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Emergentti_materialismi

4. Wikipedia: Muisti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muisti

5. "Is Consciousness Produced by the Brain?" by Bruce Greyson
https://www.youtube.com/watch?v=sPGZSC8odIU

6. Wikipedia: John Lorber
https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Lorber

7. Is the Brain Really Necessary?
https://www.flatrock.org.nz/topics/science/is_the_brain_really_necessary.htm

8. The Man With No Brain: Brain Adaptation and Self-Repair - by Professor Keith Kendrick
https://www.youtube.com/watch?v=v8R71Q8_0y0

9. Zerstörtes Gehirn – und dennoch plötzlich „wach“ | Michael Nahm im Gespräch
https://www.youtube.com/watch?v=OkB9790skcU

10. The woman who remembers everything | 60 Minutes Australia
https://www.youtube.com/watch?v=6siqP5bJyC8

11. Are Brain and Mind the Same Thing? | Episode 1005 | Closer To Truth
https://www.youtube.com/watch?v=2i9UPTDUFJo

Eksorkismi

Päivitetty 5.6.2024

Kuvan lähde on video linkissä (8).

Eksorkismi eli pahojen henkien manaaminen tai riivaajien pois ajaminen ihmisestä kuuluu tietenkin uskonnon alueelle. Katolisen kirkon manaajien kertomuksia kuunnellessa on selvää, että manaamista voidaan lähestyä myös parapsykologian kannalta. Manaamisten yhteydessä näyttää tapahtuvan psi-ilmiöitä eli selittämätöntä tiedon saantia ja fysikaalisia ilmiöitä.

Tässä jutussa kuvailen manaamista katolisessa uskossa olevien asiantuntijoiden ja toteuttajien käyttämin uskonnollisin termein. Tässä kuvaamisvaiheessa en ota kantaa termien totuudellisuuteen maailmankuvan kannalta. 'Pahan hengen' sijasta käytän täsmällistä alkukielistä nimitystä 'demoni'.

 

Manaamisen käsite

Suomenkielisen Wikipedian mukaan, linkki (1):

Manaus tarkoittaa henkiolentojen saamista tottelemaan loitsun avulla. Se voi merkitä joko henkiolentojen esiin kutsumista, tai riivaajien eli pahojen henkien pois karkottamista eli eksorkismia (kreikan sanasta eksorkismos).

Demonien valtaan joutunut käyttäytyy kuin mieleltään sairas. Ilmiön psykiatrinen selitys voisi olla esimerkiksi skitsofrenia, jota sairastava suomalaisen Wikipedian mukaan kärsii aistiharhoista, harhaluuloista ja ajattelutoimintojen häiriintyneisyydestä. Myös dissosiatiivisen identiteettihäiriön sivupersoonat voivat jyrkästi poiketa hallitsevasta persoonallisuudesta.

Manaamisen suorittaa muutaman ihmisen ryhmä eikä kukaan manaaja toimi vain kahden kesken valtauksen uhrin kanssa. Manaajalla täytyy olla katolisen kirkon valtuutus toimenpiteisiinsä.

Manaus ei yleensä onnistu lopullisesti kerralla, vaikka sillä voidaan saada helpotusta uhrin tilanteeseen. Manauksia pitää toistaa viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien ajan.

Englanninkielinen Wikipedia kertoo katolisen kirkon manaustoiminnasta linkissä (2).  Pitkästä videosta linkissä (3) saa mielestäni hyvän kokonaiskuvan eksorkismista. Haastateltu asiantuntija Richard Gallagher on psykiatri eikä itse tee karkotustyötä. Hän on katolisessa uskossa ja rukoilee, mutta hän sanoo olevansa tieteen kannalla. Hänen kertomuksensa manaamistapahtumista ovat mielestäni asiallisia ja luotettavan tuntuisia.

Manaajia

Toistaiseksi kuuluisin manaaja lienee italialainen pappi, isä Gabriele Amorth. Hänestä on oma artikkeli myös suomalaisessa Wikipediassa. Hän oli Rooman päämanaaja, joka kuoli vuonna 2016. Isä Amorthin pitkä haastattelu vuodelta 2000 on linkissä (4). Haastattelussa kerrotaan, että Italiassa oli tuolloin 300 toimivaa katolisen kirkon manaajaa. Manaajat kuitenkin sanovat, että katolisella kirkolla ei ole manaamisen monopolia, vaan kaikki kirkkokunnat voivat sitä tehdä.

Myös videosta linkissä (5) saa hyvän kuvan siitä, millaista karkotustyö on sen toteuttajan, isä Carlos Martinsin kertomana. Isä Martins näyttää olevan tarkka manaamisen kuvaaja. Itseäni puhutteli hänen rehellisen tuntuinen kääntymisensä ateistista manaajaksi.

Myös linkin (6) videolla on yleiskatsaus manaamisesta ja demonien vahvoista vaikutuksista. Haastateltu isä Dan Reehil on entinen Wall Streetin pankkiiri, joka kertoo toisaalla kääntymisprosessistaan. Hän sanoo itse nähneensä sohvalla makaavan uhrin levitoivan ja toisen uhrin kiipeävän ylös pitkin seinää. Pitkän videon loppuosa ei ole minusta kovin kiinnostava, koska se on lähinnä uskonnollista pohdiskelua.

Isä Vincent Lampert kertoo videolla linkissä (7) demoneista, enkeleistä ja manaamisprosessista. Haulla löytyy muitakin haastateltuja englanninkielisiä manaajia. Aiheesta löytyy myös vastuuttomia videoita, joilla on klikkiotsikko ilman kunnollista sisältöä.


Demonit

Manaajat kertovat mm. antamissani linkeissä demonien olevan langenneita enkeleitä, ilmeisesti Raamatun tekstien mukaan. Siten demoneilla ei milloinkaan ole ollut omaa aineellista kehoa. Ne voivat kuitenkin ilmoittaa olevansa nimeltä mainittujen kuolleiden henkiä.

Manaajat määrittelevät demonien valtaan joutumisen siten, että ihmisen keho on joutunut täydellisesti demonin käyttöön. Uhrien käyttäytyminen on ilmeisesti hyvin vakuuttavan näköistä. Ihmisen pääpersoonallisuus ei yleensä muista valtaamisajan tapahtumista mitään.

Manaamisprosessi

Katoliset manaajat vakuuttavat, että manaamiseen ryhdytään vasta sen jälkeen, kun ensin on terveysalan ammattilaisten toimesta varmistettu, että oireita ei aiheuta mielisairaus eikä ruumiillinen sairaus.

Manaamisprosessista saa karkean käsityksen suomenkielisestä ja englanninkielisestä Wikipediasta, linkit (1) ja (2). Kuva täydentyy katolisten manaajien haastatteluja ja puheita kuunnellessa. Suomessakin usein esitetystä elokuvasta Manaaja saa käsityksen manaamistapahtumista. Manaajat sanovat, että elokuvan asiasisältö on totuudenmukainen, mutta tapahtumat ovat liioitellussa muodossa.

Manaaminen alkaa rukouksilla ja mukana on tukirukoilijoita prosessin vahvistamiseksi. Manauksen kohde voi käyttää erittäin karkeata kieltä ja ryhtyä silmittömästi riehumaan. Väkivallan mahdollisuuden poistamiseksi uhri toisinaan sidotaan.

Uhrin riehumisessa tulevat joskus esiin hänen uskomattoman vahvat ruumiinvoimansa. Erään videon kommenteissa mies kertoo, että hän meni toverinsa kanssa mukaan tilanteeseen, missä kuusi poliisia ei ollut saanut hintelää miestä käsirautoihin. Myös kerrotaan tapauksista, joissa lapsi heittää häntä pitelevät aikuiset rajusti kauemmas.

Linkissä (2) on alla oleva kuvaus manausprosessista:

In Catholic practice, the person performing the exorcism, known as an exorcist, must be an ordained priest. The exorcist recites prayers according to the rubrics of the rite, and makes use of religious materials such as icons, sacramentals, and holy relics. The exorcist invokes God—specifically the Name of Jesus Christ—as well as saints of the Church Triumphant and the Archangel Michael to intervene with the exorcism.

Manaajien käyttämät menetelmät ovat jossain määrin vaihtelevia rituaaleja. He käyttävät esimerkiksi kätten päälle panemista käskiessään Jeesus Kristuksen nimessä demonia poistumaan. Apuna käytetään myös pyhää vettä ja pyhiä esineitä. Manaaminen tapahtuu mielellään pyhitetyssä paikassa.

En ole löytänyt yhtäkään aitoa manaamistapahtuman näyttävää videota englanninkielisenä. Löysin kuitenkin asiallisen manaamisvideon italian kielellä, linkki (8). Siinä isä Amorth toteuttaa täydellisen manaamisen. Se oli melkoista taistelua eikä näyttänyt onnistuneen lopullisesti. Manauksen aikana en huomannut psi-ilmiöitä ja pari miestä piti naisen aika helposti istumassa.

Demonien valtauksen tunnusmerkit

Katolisen kirkon manaajien mukaan demonien valtaus muistuttaa mielisairautta, mutta sillä on lukuisia omia tunnusmerkkejä. Englanninkielinen Wikipedia luettelee valtaustapausten tunnusmerkeiksi seuraavat, linkki (2):

- Using languages unknown to the person or people around them.
- Having extraordinary strength or resistance to physical restraint.
- Knowledge of events or people that the person could not have possibly known.
- An aversion to holy objects or places, such as holy water or churches.
- Self-harming and displaying violent or aggressive behavior.
- Ailments or conditions that cannot be diagnosed or treated medically.
- Having hallucinations or hearing voices.
- An abrupt change in behaviour or personality.

Vapaamuotoista käännösyritystä:

- tuntemattomalla kielellä puhuminen
- poikkeuksellisen vahvat keholliset voimat
- selittämättömällä tavalla saatu tieto tapahtumista tai henkilöistä
- pyhien asioiden kavahtaminen, esimerkiksi pyhän veden tai kirkkorakennusten
- itsensä vahingoittaminen ja väkivaltainen tai vihamielinen käyttäytyminen
- sairaudet tai vaivat, joita ei voida diagnosoida tai lääkitä
- aistiharhat tai äänien kuuleminen
- käyttäytymisen tai persoonallisuuden äkillinen muutos

Manaajien kokemuksia kuunnellessa demonien vaikutuksia löytyy lisää, kuten ainakin fysikaaliset ilmiöt uhrin ympärillä, valtauksen uhrin iholle ilmestyvät raapimisjäljet ja harvinainen uhrin levitoiminen.

Manaajien kertomusten mukaan demonit saavat useimmiten aikaan masennusta ja erilaisia onnettomuuksia. Uhrin täydellinen valtaaminen on harvinaista, mutta siitä huolimatta valtaustapauksia on tuhansia. Toisinaan valtaus huomataan ensimmäisen kerran, kun uhrin käytös ja ilme jyrkästi muuttuvat esimerkiksi rukoilemisen yhteydessä.

Valtausten uhrit

Millaiset ihmiset joutuvat pahojen henkien valtauksen kohteiksi? Katoliset manaajat sanovat, että kyseinen ihminen on jollakin tavalla joutunut alttiiksi valtaukselle. Siitä on käytettävissämme manaaja isä Vincent Lampertin 8-kohtainen luettelo, video linkissä (9):

1. Osallistuminen okkulttiseen kulttiin.
2. Sopimaton viihde.
3. Kirous, jonka joku on asettanut.
4. Uhri on omistettu demonille jonkun auktoriteetin toimesta.
5. Seksuaalinen hyväksikäyttö.
6. Synnillinen tapa.
7. Demonin kutsuminen omaan elämään.
8. Katkennut tärkeä ihmissuhde.

Lampertin mukaan kohdissa 5 ja 8 uhrin henkinen tasapaino on järkkynyt liikaa tai hän on hakenut apua väärältä taholta. Joidenkin asioiden synnillisyydestä voi tietysti olla monta mieltä.

Yleisesti manaajat kertovat, että demonit saavat tilaisuutensa, kun joku esimerkiksi haluaa ottaa yhteyttä henkimaailmaan hyötyäkseen siitä, käyttää aakkoslautaa tai harrastaa noituutta. Tällaisista tapauksista on olemassa vaikuttavia kertomuksia, jotka kuitenkin usein jäävät hatariksi, koska yksityiskohtia ja todisteita ei kunnolla esitetä.

Näkökohtia parapsykologian kannalta

Parapsykologit eivät näytä olevan kovinkaan kiinnostuneita manaamisilmiöistä, koska esimerkiksi Psi Encyclopediassa ei ole artikkelia aiheesta. Heidän pitäisi mielestäni tutkia manaamisilmiöitä, tieteen pohjalta lähtien ja jättäen uskomuspuolen vähemmälle.

Ensimmäinen kysymys tietenkin on, onko manaamistilanteiden tapahtumista riittävän yksityiskohtaisia ja luotettavia tietoja. Todisteiden luotettavuudesta on kohtalaisen hyvä video linkissä (10). Psykiatri Gallagher sanoo, että hän ei vain usko, vaan tietää, että pahoja henkiä on olemassa.

Isä Martins kertoo olevansa lähtökohtaisesti skeptinen lähtiessään selvittämään asiakkaan häiriöiden syytä. Hän on järjestämissään kokeissa mm. huomannut, että valtauksen uhri osaa erottaa pyhän veden tavallisesta ja reagoi siihen, kun avustaja sopimuksen mukaisena ajankohtana ryhtyy rukoilemaan viereisessä huoneessa.

Katolisten manaajien mukaan demonit ovat hyvin ovelia ja haluavat toimia salassa. Selvänäkönsä avulla ne hyvin tietävät asianomaisten heikkoudet ja suunnitelmat. Silloin kun tilannetta videoidaan, ne pidättäytyvät aiheuttamasta näkyviä fysikaalisia ilmiöitä. Valtausten uhrien suojaamiseksi manausvideoita ei manaajien toimesta julkaista. Näistä syistä parasta mahdollista todistusaineistoa ei ole saatavilla, vaan ollaan lähes kokonaan manaajien ja paikalla olleiden kertomusten varassa.

Mielestäni katoliset manaajat ovat pääsääntöisesti rehellisiä ihmisiä, joten heidän kertomansa konkreettiset ilmiöt ovat todella tapahtuneet. Pidän esitettyjä todisteita yhteisvaikutukseltaan vakuuttavina sen suhteen, että valtaustapauksissa todellakin esiintyy psi-ilmiöitä. Ne sopivat hyvin muista yhteyksistä saatujen todisteiden jatkoksi.

Avoimia kysymyksiä

Kahden tunnustuksellisen katolilaisen keskustelu pitkässä videossa linkissä (11) avaa näkymän heidän maailmankuvansa sisältöön. Siihen kuuluvat demonien voimakkaat vaikutukset arkielämässä ja hengiltä suojautuminen. Kiroukset ja paholaisen kanssa tehdyt sopimukset. Jooga on pahaksi ja avioliitosta eroaminen on synti. Tarvitaan toistuvia rituaaleja. Mielestäni kuulostaa vanhoilliselta ja jyrkältä. Katolisuus näyttää olevan yhtä vaativa uskonto kuin islam on.

En pysty omaksumaan tällaista maailmankuvaa sellaisenaan. Entä uskonnollisesti neutraalien ihmisten kokemat lukemattomat hämmästyttävät yhteensattumat ja spontaanit psi-ilmiöt? Ovatko ne Jumalan vai demonien vaikutusta vai jotain muuta? En ole huomannut spiritualistien ja näkijöiden toimissa pahuuden leimaa, vaikka niissä usein jätetään aineellinen todellisuus liian paljon sivuun.

Saksankielisestä Wikipediasta saa huomattavasti erilaisen kuvan manaamisesta kuin linkistä (2). Se näkyy linkistä (12), jossa manaamista kuvataan suppeasti ja eri uskontojen kannalta. Artikkelissa mainitaan myös pari kuolemantapausta manaamisten yhteydessä. Puute artikkelissa on se, että puhutaan sekä psykiatrisista oireista että demonien valtaamisesta (Besessenheit), mutta valtaamisen mahdollisia tunnusmerkkejä ei kerrota.

Saksankielisesssä Wikipediassa on oma artikkeli otsikolla 'Besessenheit', mutta siinäkin ilmiötä pidetään vain psykiatrian alaan kuuluvana. Joitakin yksittäisiä psykiatrisia oireita mainitaan sivumennen, mutta selkeä luettelo valtauksen tunnusmerkeistä puuttuu sieltäkin. Ainoa viittaus psi-ilmiöihin on maininnassa, että valtaukseen liittyy yliluonnollisia voimia.

Tarkistin suomen-, englannin-, saksan-, italian- ja ranskankieliset Wikipediat. Suomenkielisessä Wikipediassa ei manauksen kohteiden oireita pyritty selittämään ollenkaan ja englanninkielisessä ja ranskankielisessä mainittiin sekä psykiatriset että uskonnolliset selitykset. Ranskankielisessä mainittiin myös valtauksen tunnusmerkkejä. Muissa Wikipedioissa oireet selitettiin vain psykiatrisesti ja manaamisen mahdolliset myönteiset tulokset selitettiin suggestiolla ja lumevaikutuksella.

Valtausilmiöiden tilastollinen esiintyminen jää kaikkialla epäselväksi. Miten usein niitä esiintyy väestön keskuudessa tai uhrin arkielämässä? Vaikuttaako uhrin ja manaajan uskonnollinen tausta demonien käyttäytymiseen? Miten kauan valtauskohtaus kestää kerrallaan, ellei siihen puututa manaamalla? Joutuvatko jotkut uhrit pysyvästi hoitoon, koska heidän valtauksensa jatkuu samanlaisena loputtomiin?

Demonien valtaus näyttää esiintyvän uskontojen yhteydessä. Ettei kyseessä kuitenkin voisi olla uskonnollisen kulttuurin piirissä esiintyvä suggestio ja itsesuggestio? Kulttuuri voi antaa tapahtumille niiden uskonnollisen muodon. Psi-ilmiöt tietenkin ovat oma lukunsa, koska ne ovat toistaiseksi selittämättömiä.

Vuosia jatkuvat saman henkilön manaamiset tuntuvat tehottomilta. Voisiko joillakin muilla menetelmillä päästä nopeammin tuloksiin? Ehkä olen vain niin maallikko, että en ymmärrä näiden asioiden vaikeutta? Olisi tärkeätä, että eksorkismista saataisiin kunnolla ja riippumattomasti tutkittua tietoa.

Kokenut psykiatri Robert Falconer kertoo linkissä (13) käsityksenään, että olemme psyykkisesti paljon hajanaisempia kuin yleensä ajatellaan. Hänen mukaansa potilaalle ei-toivottuja henkiä ei tarvitse eikä pidäkään ajaa pois väkivalloin, vaan rakkaudellisesti ja rauhallisesti.

 

Linkkejä

1. Manaus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Manaus

2. Exorcism in the Catholic Church
https://en.wikipedia.org/wiki/Exorcism_in_the_Catholic_Church

3. Exorcisms: The World's Leading Psychiatric Authority Speaks Out
https://www.youtube.com/watch?v=ZfunNURoO2w

4. Gyles Brandreth (2000): An Interview With Father Gabriele Amorth: the Church’s Leading Exorcist. The Sunday Telegraph 2000. Boston Catholic Journal 2004 - 2021.
http://www.boston-catholic-journal.com/an-interview-with-father-gabriele-amorth-the-church's-leading-exorcist.htm

5. My Crazy Interview with an Experienced Exorcist (Fr. Carlos Martins)
https://www.youtube.com/watch?v=QMCx80fW2LE

6. Michael & The Exorcist: "I Saw Her Crawl Up A Wall" | Fr. Dan Reehil
https://www.youtube.com/watch?v=cFIKpoIt4aE

7. Exorcist Father Vincent Lampert: Exorcism And Mental Illness Explained | Discover More 127
https://www.youtube.com/watch?v=fWL8xhj1HQg

8. Esorcismo di Padre Gabriele Amorth (il più grande esorcista)
https://www.youtube.com/watch?v=Rw7sAC9ORYA

9. 8 Ways People Give the Devil a Foothold
https://www.youtube.com/watch?v=Q7qExWLDAu0

10. Are Demons, Ghosts, and Exorcisms Real? (w/ Billy Hallowell)
https://www.youtube.com/watch?v=u1OT1Aa5V6Y

11. Interview with a Real Exorcist Father Chad Ripperger on Diabolic Influence: Dr Marshall Podcast
https://www.youtube.com/watch?v=GMUjC8YRB5I

12. Exorzismus
https://de.wikipedia.org/wiki/Exorzismus

13. Psychotherapy, Porous Mind, and Spirit Possession with Robert Falconer
https://www.youtube.com/watch?v=-3C9yeS7Cgw