Parapsykologialla menee huonosti

Päivitetty 18.7.2021

Parapsykologia tieteenä syntyi 1800-luvun lopussa aikansa huipputiedemiesten toimesta. Se kehittyi aikansa, mutta alkoi taantua 1900-luvun loppupuoliskolla. Nykyään parapsykologian asema itsenäisenä tieteenalana on vakavasti uhattuna. Sen rahoitus on pitkän ajan kuluessa vähentynyt pahasti. Alla esitän pitkän linjan harrastajan käsitykseni tilanteen kehittymisestä ja sen syistä.

 

Mitä on tapahtunut?

Tuoreimpana merkittävänä tapahtumana olen huomannut, että ainoa riippumaton parapsykologian aikakauslehti European Journal of Parapsychology joutui rahoituksen puutteessa vähintäänkin keskeyttämään ilmestymisensä, linkki (1). Lehteä julkaistiin vuosina 1975 - 2010.

Parapsykologian kattojärjestö Parapsychological Association (PA) on ollut ilmeisissä vaikeuksissa, koska sen sivustolla on ollut varsin hiljaista, linkki (2). Se on pitänyt vuotuisia konferensseja vuodesta 1958 lähtien koronaviruksen ilmaantumiseen asti. Kongressien esitelmien abstrakteja on luettavissa ilmaiseksi verkossa vuosilta 1994 - 2016, linkki (3).

PA on hiukan helpottanut aikaisemmasta korkeasta tieteellisestä profiilistaan ja vetoaa entistä enemmän kansan syviin riveihin. Tästä oli aikanaan tiedote PA:n sivujen uutisosiossa oleva tiedote, jota en enää löytänyt. PA:lla on nyt viiden tason porrastettu jäsenyys, linkki (4).

Princetonin yliopistossa toiminut Princeton Engineering Anomalies Research (PEAR) -laboratorio joutui lopettamaan toimintansa keväällä 2007. Tiedotus siitä on luettavissa esimerkiksi linkissä (5), sivun loppupuolella.

Aikanaan Yhdysvalloissa oli vahva parapsykologian keskus, American Society for Psychical Research (ASPR). Nimekkäät tutkijat toimivat siinä ja se julkaisi omaa aikakauslehteään nimeltä Journal of ASPR. Se perustettiin vuonna 1884 ja hiipui olemattomiin 1990-luvulla, linkki (6). Viimeinen Journalin numero päivättiin vuodelle 2004, mutta se jaettiin vasta vuonna 2007.

Parapsykologian lippulaiva on 80 vuoden ajan ollut J. B. Rhinen laboratorion julkaisu The Journal of Parapsychology, linkki (7).  Lehti perustettiin vuonna 1937. Vuosikymmeniä neljänä numerona vuodessa ilmestynyt lehti on vuodesta 2003 lähtien ilmestynyt vain kahtena numerona, linkki (8). Kun ilmestyminen pitkään laahasi jäljessä aikataulustaan, vuosina 2008 ja 2009 ilmestyi vain yksi numero, tosin lähes yhtä paksu kuin aikaisemmat kaksi numeroa yhteensä. Sen jälkeen julkaiseminen on edelleen jatkunut kahtena numerona vuodessa.

Siinäpä muutamia poimintoja jo vuosikymmeniä jatkuneesta alamäestä.

Menetettyjä mahdollisuuksia

1970-luvun "paraboomin" yhteydessä parapsykologeilla olisi pitänyt olla erinomaiset mahdollisuudet uudelleen vahvistaa asemiaan tärkeänä tieteenalana. Mielestäni he kuitenkin antoivat tilaisuuden luisua käsistään. He keskittyivät liiaksi kokeelliseen tutkimukseen ja jättivät spontaanitapausten tutkimisen tuuliajolle, skeptikkojen ja uushenkisyyden edustajien haltuun. Eräänä pahimpana laiminlyöntinä pidän Geller-taivutuksen katastrofaalista hoitamista parapsykologian piirissä.

Parapsykologit uskoivat 1900-luvun loppupuoliskolla, että prosessiorientoitunut tutkimus melko nopeasti tuottaisi hyvät perustiedot psi-prosessien taustoista. Samalla saataisiin parapsykologia nostettua tieteen valtavirran piiriin. Heidän mielestään ei enää kannattanut tehdä psi-ilmiöiden kartoitusta eikä ilmiöiden olemassaolon varmentamiseen pyrkivää tutkimusta.

Ongelmat ovat kuitenkin olleet sen verran vaikeita, että prosessiorientoitunut tutkimus ei ole täyttänyt sille asetettuja toiveita. Kun keskityttiin kokeissa yleensä esiin saataviin mitättömän heikkoihin psi-vaikutuksiin, niin suuri yleisö menetti mielenkiintonsa parapsykologiaan. Uushenkisyyden tarjoamat mielikuvat olivat paljon selvempiä ja lupaavampia.

Parapsykologia on varsin heiveröinen tieteenala ja sen tutkijat ovat enimmäkseen ihmistieteiden edustajia. Tällä tilanteella on kaksi seurausvaikutusta: sisäänlämpiävyyden vuoksi vertaisarviointi toimii huonosti ja luonnontieteiden hyväksikäyttö jää liian vähäiseksi. Tilannetta olisi voitu korjata käyttämällä ulkopuolisia asiantuntijoita, mutta sitä parapsykologit eivät mielestäni ole tehneet riittävässä määrässä.

Asian erittäin hyvin tunteva George Hansen kirjoitti vuonna 2002 seuraavasti, linkki (9):

From their beginnings, psychical researchers have hoped for respectability and for acceptance by the scientific establishment. This has not been achieved, quite the contrary. Parapsychology remains an extremely marginal endeavor, and a very brief review of its current status is in order (a more extended analysis is presented in Hansen, 2001).

After 95 years of continuous research, and countless successful experiments, the academic position of parapsychology in the United States is worse than any time in the last 40 years. The field has been remarkably ineffective in establishing and maintaining viable institutions that conduct scientific investigations, and there are no university departments of parapsychology.

Heikkolaatuista tutkimusta

Liian heikkolaatuisia artikkeleita on hyväksytty julkaistaviksi parapsykologian nimissä eikä niitä ole arvosteltu alan sisältä riittävän kriittisesti myöskään julkaisemisen jälkeen. Asiantuntemuksen puuttuessa on julkaistu kritiikittä heikosti perusteltuja fysikaalisia hypoteeseja ja myös uushenkisyys on saanut jalansijaa. Tämä on antanut skeptikoille erinomaisen tilaisuuden runtata parapsykologia perusteellisesti.

Esimerkki abstraktin perusteella heikkolaatuisena pitämästäni artikkelista on venäläisen Liudmila B. Boldyrevan teoreettinen artikkeli PK:n mahdollisuuksista ulkoavaruudessa, linkki (10). Pieni lainaus abstraktista – melkoista jargonia:

It is shown that the results of different experiments on both long-range psychokinesis and Mrs.
Kulagina’s influencing targets can be explained on the basis of a model of superfluid physical
vacuum if one assumes that the psychic’s effort is ‘transmitted’ to the target by means of spin
processes in the vacuum. Spin processes can propagate through the superfluid physical vacuum
provided the vacuum is in a perturbed state.

PEAR-lboratorion REG-tulokset ovat olleet melko epämääräisiä hyvin heikon psi-vaikutuksen takia, eikä aluksi saatuja hyviä tuloksia kyetty toistokokeissa tuottamaan lisää samalla tasolla. Siitä huolimatta kyse taitaa olla aidosta ilmiöstä. Laboratorion kaukokatsomiskokeet ovat saaneet ankaraa kritiikkiä skeptikoiden lisäksi myös parapsykologian tutkijoilta huonon toteutuksen ja tulosten virheellisen tilastollisen käsittelyn vuoksi, linkki (11).

Linkin artikkelin abstraktissa oleva loppupäätelmä on kovin karu:

It is concluded that the quoted significance values are meaningless because of defects in the experimental and statistical procedures.

Asenneilmaston vaikutus 

Parapsykologia ei mahdu nykytieteen maailmankuvaan, koska tieteelliset teoriat eivät pysty selittämään psi-ilmiöitä. Siksi tieteen valtavirran edustajat ovat ummistaneet niille silmänsä ja selittävät, että sellaisia ilmiöitä ei ole olemassa. Parapsykologian tutkijat ovat saaneet tuntea nahoissaan, että ei pidä harjoittaa pseudotiedettä eikä yrittää tutkia sellaisia ilmiöitä, joita ei voida tutkia niiden olemattomuuden vuoksi. Esimerkiksi filosofi Stephen E. Braude on saanut osansa tästä halveksunnasta, kuten alun kuva osoittaa.

Uushenkisyys ja skeptismi ovat erittäin vahvoja alakulttuureja, joiden väliin jo tieteen hylkimä parapsykologia on näivettynyt. Näiden alakulttuurien edustajat elävät aivan eri maailmoissa eivätkä ymmärrä toisiaan lähestulkoon ollenkaan.

Uushenkisyyden edustajat esittävät usein epärealistisia väitteitä asioita ja uskovat esimerkiksi näkijöiden vahvoihin kykyihin. Hyvin kontrolloiduissa kokeissa näitä kykyjä ei ole löytynyt siinä määrin kuin kerrotaan, vaikka viitteitä psi:stä esiintyykin satunnaisesti. Skeptikot puolestaan 'tietävät' psi-ilmiöiden varmuudella olevan mahdottomia eivätkä siksi tutustu niitä tukevaan aineistoon. Kumpikaan taho ei välitä psi-ilmiöiden tutkimuksesta eivätkä ne korjaa omissa julkaisuissaan olevia virheellisiä tietoja.

Tieteellinen ajattelu on vierasta uushenkisyyden edustajille ja skeptikot puolestaan heittävät tieteellisyyden romukoppaan silloin, kun alkavat arvostella parapsykologiaa.

Onko vielä toivoa?

Mielestäni toivoa on parapsykologian nousemisesta tieteen valtavirtaan. Niin yleisiä ilmiöitä kuin spontaanit psi-kokemukset ovat, ei loputtomasti voida jättää kunnolla tutkimatta. Alan asiantuntija Stephen E. Braude tosin muistaakseni epäili, että parapsykologian tieteelliseen läpimurtoon voi hyvinkin mennä kuluneen sadan vuoden lisäksi vielä toiset sata vuotta.

Perinteinen parapsykologian tiedeyhteisö jatkaa edelleen aallonpohjassaan. Alan kehitys on suurelta osin siirtynyt ulkopuolisten tekijöiden haltuun, jotka ovat saaneet paljon aikaan parapsykologian reuna-alueilla. Esimerkiksi kuolemanrajakokemusten (NDE) tutkimus on parina vuosikymmenenä laajentunut räjähdysmäisesti ja YouTube on täynnään NDE-kokemuskertomuksia. Suomessakin on nyt saatavissa korkeatasoisia kirjoja, jotka käsittelevät 'yliluonnollisia' ilmiöitä, ja YouTubesta ja Facebookista löytyy valtavia määriä kokemuskertomuksia.

Ehkä se läpimurto on siitä lähtemässä.

 

Linkkejä

1. European Journal of Parapsychology Archive
http://ejp.wyrdwise.com

2. Parapsychological Association
https://www.parapsych.org/home.aspx

3. Kongressijulkaisujen abstrakteja
http://www.parapsych.org/section/24/convention_abstracts.aspx

4. PA:n viisitasoinen jäsenyys
https://www.parapsych.org/join_the_pa.aspx

5. PEAR lab’s ‘strange garden’ prepares to close
http://www.princeton.edu/~paw/archive_new/PAW06-07/04-1108/notebook.html

6. American Society for Psychical Research
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/american-society-psychical-research

7. Journal of Parapsychology
https://www.parapsychologypress.org/journal-of-parapsychology

8. John Palmer (2018): 80 Years of the Journal of Parapsychology: An Historical Overview. Journal of Parapsychology 2018, Vol. 82, Suppl., 9-23.
https://parapsych.org/uploaded_files/pdfs/00/00/00/00/89/02_palmer_80_years_of_the_jp.pdf

9. George P. Hansen (2002): Book review. The Journal of Parapsychology, Volume 66, No. 3, September 2002. Pages 321-324. http://www.tricksterbook.com/ArticlesOnline/QuantumLeapsReview.htm

10. Liudmila B. Boldyreva (2007): Is Long-distance Psychokinesis Possible in Outer Space?
http://www.parapsych.org/uploaded_files/pdfs/00/00/00/00/05/2007_pa_abstracts.pdf

11. George P. Hansen, Jessica Utts, Betty Markwick (1992): CRITIQUE OF THE PEAR REMOTE-VIEWING EXPERIMENTS.  Journal of Parapsychology, Vol. 56, No. 2, June 1992, pp. 97-113.
http://www.tricksterbook.com/ArticlesOnline/PEARCritique.htm