Parapsykologian teoriaa

Päivitetty 28.5.2026

Parapsykologia on nykyisessä hyljeksityssä asemassaan osittain siksi, että laajapohjaista tieteellistä teoriaa sen selittämiseksi ei ole keksitty. Monenlaisia teoreettisia kaavailuja on kuitenkin olemassa, joita käsittelen tässä kirjan Irwin & Watt (2007) teoriaa käsittelevän luvun pohjalta.


Tieteellinen teoria

Suomalainen Wikipedia määrittelee linkissä (1) tieteellistä teoriaa seuraavasti:

Tieteellinen teoria on hyvin perusteltu selitys ilmiölle, joka on saavutettu käyttäen tieteellistä menetelmää ja on toistuvasti vahvistettu havaintojen ja kokeiden kautta. Kuten enimmät (ellei kaikki) tieteelliset tiedon muodot, tieteelliset teoriat ovat luonteeltaan induktiivisia ja pyrkivät olemaan ennustavia ja selittäviä.

Kansanomaisesti sanalla teoria on muitakin merkityksiä, joita ei pidä sekoittaa tieteelliseen teoriaan. Wikipedian vanhassa versiossa tämä laajempi käyttö ilmaistiin seuraavasti:

Teoria tarkoittaa ensiksi yhtenäistä tietojen järjestelmää, toiseksi tieteellistä selitystä tai selitysjärjestelmää ja kolmanneksi oletusta, otaksumaa, hypoteesia.

Mielestäni tieteellinen teoria on malli, jolla pyritään mahdollisimman tarkasti kuvaamaan ympäröivää maailmaa ja sen tapahtumia.

Empiriassa mitään teoriaa ei voida milloinkaan todistaa lopullisesti oikeaksi, koska on mahdollista, että se on joskus korvattavissa vieläkin paremmalla teorialla. Teoriaa joudutaan korjaamaan tai se joudutaan hylkäämään, jos sen todetaan olevan jossakin tapauksessa ristiriidassa havaintojen kanssa.

Hyvin toimiva teoria antaa parhaimman mahdollisuuden alueensa ilmiöiden ymmärtämiselle. Matematiikan käyttö antaa lisää tarkkuutta ja fysiikan yhtälöiden tarkastelusta on jopa joskus päästy aikaisemmin tuntemattomien ilmiöiden jäljille. Teoria tarjoaa myös parhaan mahdollisuuden tutkimustulosten ennakoimiselle, mikä nopeuttaa tutkimuksen edistymistä.

Teoria ja parapsykologia

Kokemukseni mukaan tieteellisen teorian kehittäminen parapsykologialle on osoittautunut paljon hankalammaksi tehtäväksi kuin mitä tutkijat ovat aikojen kuluessa  uskoneet. Syynä ovat mielestäni psi-ilmiöiden oikullisuus ja meidän ihmisten suhtautumistapa parapsykologian pulmiin. Usein psi on jäänyt tulematta esiin, vaikka aikaisempia tuloksia vahvistamaan tarkoitettu tutkimus on asianmukaisesti tehty tutkimussuunnitelman mukaan ja toistettu entisten tutkimusten menetelmillä. Parapsykologian pienelle tutkijajoukolle tällainen on turhauttavaa ja se hidastaa alan etenemistä.

Psi-ilmiöt tapahtuvat täysin pimennossa aistiemme ulottumattomissa. Kaikki päätelmät psi:n toiminnasta on tehtävä epäsuorasti, vain havaittavissa olevien tulosten perusteella. Tämä hankaloittaa teorian luomista varsin paljon. Monet päätelmäketjut jäävät niin tulkinnanvaraisiksi, että niistä on vaikeata saada tukevaa perustaa kehitykselle ja jatkotutkimuksille. Samoin on koetulosten ennakointi kovin epävarmaa.

Mielestäni erilaisten psi-ilmiötyyppien ei välttämättä tarvitsisi kuulua vain yhden yhtenäisen teorian alle. Esimerkiksi ESP ja psykokinesia (PK) voisivat toimia eri mekanismien välityksellä. Telepatia ja ”samalla hetkellä”-tapaukset voisivat selittyä tuntemattomalla viestintäyhteydellä, mutta ennalta tietäminen ei enää selity niin yksinkertaisesti. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin ehkä parasta yksinkertaisuuden vuoksi yrittää keksiä kaikille ilmiöille yhteisiä selityksiä.

Parapsykologian piirissä on kymmeniä hypoteeseja, joilla pyritään selittämään erilaisia ilmiöitä ja niiden yksityiskohtia.

Teoriat ja Irwin&Wattin kirja

Irwin&Wattin (2007) kirjassa on oma luku 8, ’Theories of Psi’, parapsykologian teorioille (s.124-137). Kirjan mukaan psi-teoriat jakaantuvat neljään pääryhmään:

1. Psi:n välittymisen teoriat, 2. psi:n kokemisen teoriat, 3. ei-kyberneettiset teoriat ja 4. skeptiset teoriat.

Mielestäni myös henkimaailmahypoteesi on yksi parapsykologiaa selittävistä teorioista tasapuolisesti edellä mainittujen rinnalla. Psi-ilmiöt olisivat sen hypoteesin mukaan henkimaailman toimijoiden välittämiä.

Kirjassa henkimaailmahypoteesista ei ole omaa yhteenvetokokonaisuutta, vaan aihetta käsitellään rajoitetusti luvussa 9 nimellä ”Survival Hypothesis” eli kuolemanjälkeisen elämän hypoteesi (s. 157-137). Kuolemanjälkeinen elämä edellyttää, että kehoista irtaantuneet henget ovat omassa maailmassaan, jota nimitän henkimaailmaksi.

Luku 9 käsittelee mm. mediumismilla tuotettuja ilmiöitä ja henkimaailmahypoteesin vs. Super-ESP-hypoteesin vertailua. Luvun lopussa todetaan, että poltergeist-ilmiöissä, kuolemanrajakokemuksissa, kehostapoistumiskokemuksissa, ilmestyskokemuksissa ja jälleensyntymiskokemuksissa on aineistoa, joka viittaa kuolemanjälkeiseen elämään. Näitä asioita käsitellään näiden kokemustyyppien omissa luvuissa.

Kirjassa esitellyissä teorioissa on niin paljon rönsyjä ja yksityiskohtia, että niiden esittely tässä jää väistämättä vain päälinjojen mukaan ottamiseen

Irwin&Wattin mukaan teoriat jakautuvat neljään pääryhmään:
Psi:n välittymisen teoriat, psi:n kokemisen teoriat, ei-kyberneettiset teoriat ja skeptiset teoriat.


Psi:n välittymisen teoriat

Luvussa 8 psi:n välittymisen (psi mediation) teoriat pyrkivät selittämään, miten informaatio ja fysikaalinen vaikutus välittyvät psyyken ja ympäristön välillä.

Sähkömagneettiset teoriat selittävät välittymisen tapahtuvan sähkömagneettisten aaltojen avulla. Kun sähkömagneettisia vaikutuksia on helppo mitata ja niiden läpitunkevuuden rajoitukset tunnetaan, niin esimerkiksi Michael Persinger on turvautunut erittäin matalataajuiseen säteilyyn (ELF). Senkin kanssa tulee kuitenkin vaikeuksia, esimerkiksi informaation välityskyky on pieni, vaikutus heikkenisi suorassa suhteessa etäisyyden neliöön ja lähettämiseen ja vastaanottamiseen tarvitaan melkoiset antennit.

Toistaiseksi on arvoitus, millä tavalla säteily muunnettaisiin informaatioksi ja energiaksi aivoissa. Aivojen lähettämä sähkömagneettinen säteily on erittäin heikko ja rajoittuu aivan kallon läheisyyteen. Ennalta tietämistä ei voi selittää sähkömagneettisella vaikutuksella, koska informaation lähetys voisi tapahtua vasta tulevaisuudessa.

Kenttäteoriat selittävät vaikutusten tapahtuvan tuntemattomien energiakenttien välityksellä. Kentän energiakvanttien arvellaan olevan niin pieniä, että niillä ei ole vuorovaikutusta aineen kanssa. Tästä herääkin välittömästi kysymys, että miten PK sitten on mahdollista. Myöskään ei ole näyttöä tällaisten kenttien olemassaolosta.

Havaintoteoriat (observational theories) ovat hyvin teoreettisia ja monimutkaisia. Ne perustuvat kvantti-ilmiöiden ominaisuuksiin, joita ovat esimerkiksi aaltofunktion romahtaminen ja hiukkasten tilojen lomittuminen eli kietoutuminen. Oletetaan, että havainto romahduttaa aaltofunktion ja samalla vaikuttaa havainnon kohteeseen. Lomittuminen tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhteisessä reaktiossa syntyneet kaksi hiukkasta ”tietävät” toistensa tilan pitkienkin etäisyyksien erottamina. Kun toisen hiukkasen tila muuttuu, myös toisen tila muuttuu vastaavalla tavalla.

Näillä kvanttikaavailuilla on monien teoreettisten epävarmuuksien lisäksi kaksi yksinkertaista heikkoutta. Kvantti-ilmiöt esiintyvät selvinä lähinnä vain enintään molekyylin kokoluokkaa olevilla hiukkasilla, joten niiden soveltuvuus vahvojen makro-PK-ilmiöiden selittämiseen on kyseenalainen. Lomittumisilmiötä puolestaan ei monien tutkijoiden mukaan ole mahdollista käyttää informaation välittämiseen, vaan se on tyypillinen hankalasti hahmotettava kvantti-ilmiö.


Psi:n kokemistapojen teoriat

Psi:n kokemistapojen (experiential phase) teoriat selvittelevät sitä, miten psi-vaikutuksia käsitellään aivoissa. ESP:n tapauksessa selvitellään, miten saatua tietoa käsitellään niin, että se tulee tiedostetuksi. Siihen on kaksi mahdollisuutta: joko tietoa käsitellään ikään kuin se olisi tullut jonkin aistinelimen välityksellä tai sitten sitä käsitellään ikään kuin muistumana ja ideointina. Olemassa oleva kokeellinen aineisto tukee lähinnä jälkimmäistä vaihtoehtoa. PK:n prosessoinnista aivoissa on olemassa hyvin vähän tutkimustietoa, koska fysiologisia mittauksia PK-kokeissa on tehty niukasti.

Monet teoriat ottavat huomioon sen, että psi-ilmiöt näyttävät usein olevan tarkoitushakuisia ja palvelevat kokijansa tarpeita. Tällainen on esimerkiksi Rex Stanfordin kehittämä PMIR-malli (Psi-mediated Instrumental Response).


Ei-kyberneettiset teoriat

Ei-kyberneettiset teoriat jättävät sivuun tietojen siirtymisen mekanismit ja keskittyvät tietojen ja tapahtumien merkityksellisyyteen. Tunnetuin tämän ryhmän teorioista on C. G. Jungin synkronisiteettiteoria, joka käsittelee toisistaan kausaalisesti riippumattomia merkitseviä yhteensattumia.


Skeptiset teoriat

Skeptiset teoriat lähtevät siitä, kaikki psi-ilmiöit voidaan selittää tunnetuilla prosesseilla, joten mitään teorioita ei tarvita. Spontaanitapaukset selittyvät virhehavainnoilla, havaintojen virhetulkinnoilla, tapahtumien epätarkalla muistamisella tai yhteensattumilla. Kokeellisen tutkimuksen tulokset puolestaan selittyvät kokeiden hutiloidulla valvonnalla, kokeentekijöiden vilpillä ja tilastollisilla virhepäätelmillä.

Skeptikot ovat arvostelleet myös kokeellisen parapsykologian satunnaistamismenetelmiä.

Kuolemanjälkeisen elämän hypoteesi

Kuolemanjälkeisen elämän hypoteesia käsitellään kirjan luvussa 9. Siinä määritellään kuolemanjälkeisen elämän tarkoittavan sitä, että kehon kuoleman jälkeen jää jäljelle kehosta riippumaton tietoisuus ainakin joksikin aikaa. Ajatuksella on uskonnollisia yhteyksiä, mutta ne on jätettävä sivuun tieteellisessä parapsykologiassa.

Lontoon Society for Psychical Research perustettiin aikanaan lähinnä selvittämään kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuksia tutkimalla meedioistunnoissa tapahtuvia ilmiöitä. Jos istunnoissa oli mukana esiin kutsuttujen henkien sukulaisia, niin ei voitu sulkea pois mahdollisuutta, että meedio hankki heiltä tietonsa selvänäön avulla. Siksi järjestettiin ns. proxy-istuntoja, joissa sukulaiset ja tuttavat eivät olleet mukana.

Toisinaan istuntoihin ilmestyi ”drop in” -henkiä, jotka eivät olleet tuttuja kenellekään mukana olleille, mutta joiden sanomia voitiin vahvistaa vasta myöhemmin. Joskus meediot osasivat puhua tai kirjoittaa kieliä, joihin he eivät olleet koskaan tutustuneet. Ilmiötä nimitetään xenoglossyksi ja
ilmiöistä jälleensyntymistapausten yhteydessä kerrotaan linkissä (2).

Kuuluisa ristikirjeenvaihto (cross-correspondence) oli merkillinen tapahtumasarja, jossa eri henkilöt tuottivat toisistaan riippumatta automaattikirjoituksella tekstejä, jotka yhdistettyinä näyttivät olevan yhteydessä toisiinsa. Ajateltiin, että edesmennyt parapsykologian tutkija Frederic Myers olisi lähettänyt viestit rajan takaa. Aiheesta on artikkeli linkissä (3).

Luvussa 9 on myös lyhyt katsaus Scolessa havaittuihin ilmiöihin. Kirjoittajat toteavat, että riippuu tutkijan ennakkoasenteesta onko hän sitä mieltä, että Scolessa saatiin tai ei saatu tieteellisesti pätevää todistetta kuolemanjälkeisestä elämästä. Pidän tätä arviota oikeana, mutta mielestäni on puute, että tapahtumien totuusarvoon ei otettu perusteltua kantaa.

Henkimaailmasta saadut tiedot voidaan selittää myös super-ESP:llä hankituiksi. Määre ’super’ tarvitaan siksi, että tiedot toisinaan pitäisi hankkia monista eri lähteistä ja sitten yhdistellä ne järkeviksi kokonaisuuksiksi. Näiden kilpailevien selitystyyppien välillä ei ole mahdollista tehdä lopullista ratkaisua tieteen menetelmillä, vaan jäädään vain mielipiteiden varaan. Super-ESP ei kuitenkaan pysty selittämään fysikaalisia ilmiöitä.

Henkimaailmahypoteesi

Laitan tähän loppuun vielä omia ajatuksiani aineistoista, jotka tukevat henkimaailmahypoteesia. Sellaisia parapsykologian osa-alueita ovat esimerkiksi:

- mentaalinen ja fysikaalinen mediumismi
- jälleensyntymiseen viittaavat kokemukset
- osa kuolemanraja- ja kehostapoistumiskokemuksista
- kummittelu ja osa poltergeisteista
- osa spontaanitapauksista
- tallennetut ”henkien” äänet (EVP/ITC)
- osa ESP-unista

Henkimaailmahypoteesin osakysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat:

- onko olemassa muitakin kuin kuolleiden ihmisten henkiä (pahoja henkiä, enkeleitä, luonnonhenkiä jne.)
- eläinten henget
- ajatuksin luodut henget, teosofien elementaalit
- henkijäänteet, esimerkiksi osa kummituksista

Henkimaailmahypoteesi on tulenarka aihe, joka jakaa mielipiteitä moneen suuntaan. Se on kuin punainen vaate monille perinteisten uskontojen edustajille ja toisaalta jokapäiväistä leipää rajatietoväelle. Jopa parapsykologian tutkijoiden on vaikea suhtautua aiheeseen neutraalisti. Henkimaailman tutkimisseen vaikeata saada akateemista rahoitusta..

Henkimaailmahypoteesin liepeillä on suuri määrä heikkolaatuista ja harhaanjohtavaa aineistoa kuten heikkolahjaisia näkijöitä, epäselviä EVP-äänityksiä, väärin tulkittuja henkivalokuvia, tarkistamattomia kertomuksia ja selviä huijauksia. Rajatietoväelle suurin osa aineistosta menee läpi kritiikittä ja skeptikot puolestaan hymähtelevät alentuvasti kaikelle henkimaailmaan viittaavalle. Tehokasta tutkimusta on olemassa hyvin vähän.

- - -

Perinteisesti monet tutkijat jakavat parapsykologian tutkimuksen kolmeen osa-alueeseen eli ESP:hen, PK:hon ja kuolemanjälkeisen elämän hypoteesiin. Mielestäni tuo kolmas vaihtoehto on turha ja jopa harhaanjohtava, koska siihen viittaavat ilmiöt ovat kaikki vain tietyissä puitteissa esiintyvää mahdollista ESP:tä ja PK:ta. Henkimaailmahypoteesin taustoja ei ole mahdollista tutkia tavallisin tieteellisin menetelmin, vaikka niistä saadaankin tietoja henkimaailman ”sanomissa”. Psi-ilmiöden mekanismit jäävät toistaiseksi aina piiloon aistiemme tavoittamattomiin.

Lähteet

Harvey J. Irwin and Caroline A. Watt (2007): An Introduction to Parapsychology. McFarland & Company, Inc., Publishers. 312 s.

Linkit

1. Tieteellinen teoria
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_teoria

2. Matlock, J. G (2017): ‘Xenoglossy in Reincarnation Cases’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 26 May 2026.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/xenoglossy-reincarnation-cases/

3. Hamilton, T. (2017): ‘The Cross-Correspondences’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 26 May 2026.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/cross-correspondences/