Parapsykologian teoriaa

Parapsykologia on nykyisessä hyljeksityssä asemassaan osittain siksi, että kunnollista teoriaa sen pohjaksi ei ole keksitty. Monenlaisia teoreettisia kaavailuja on kuitenkin olemassa, joita käsittelen tässä kirjan Irwin & Watt (2007) teorialuvun pohjalta.

Teoria ja parapsykologia

Suomalaisen Wikipedian mukaan ”teoria tarkoittaa ensiksi yhtenäistä tietojen järjestelmää, toiseksi tieteellistä selitystä tai selitysjärjestelmää ja kolmanneksi oletusta, otaksumaa, hypoteesia”. Tieteellinen teoria on malli, jolla pyritään mahdollisimman tarkasti kuvaamaan ympäröivää maailmaa ja sen tapahtumia. Empiriassa mitään teoriaa ei voida milloinkaan todistaa lopullisesti oikeaksi, koska on mahdollista, että se on joskus korvattavissa vieläkin paremmalla teorialla. Teoriaa joudutaan korjaamaan tai se joudutaan hylkäämään, jos sen todetaan olevan jossakin tapauksessa ristiriidassa havaintojen kanssa.

Hyvin toimiva teoria antaa parhaimman mahdollisuuden alueensa ilmiöiden ymmärtämiselle. Matematiikan käyttö antaa lisää tarkkuutta ja kaavojen tarkastelusta on jopa joskus päästy aikaisemmin tuntemattomien ilmiöiden jäljille. Teoria tarjoaa myös parhaan mahdollisuuden tutkimustulosten ennakoimiselle, mikä nopeuttaa edistymistä.

Teorian kehittäminen parapsykologialle on osoittautunut paljon hankalammaksi tehtäväksi kuin mitä tutkijat ovat aikojen kuluessa  arvelleet. Syynä ovat mielestäni psi-ilmiöiden oikullisuus ja meidän ihmisten suhtautumistapa parapsykologian pulmiin. Usein psi on jäänyt tulematta esiin, vaikka aikaisempia tuloksia vahvistamaan tarkoitettu tutkimus on asianmukaisesti tehty tutkimussuunnitelman mukaan ja toistettu entisten tutkimusten menetelmillä. Parapsykologian pienelle tutkijajoukolle tällainen on turhauttavaa ja se hidastaa alan etenemistä.

Psi-ilmiöt tapahtuvat täysin pimennossa aistiemme ulottumattomissa. Kaikki päätelmät psi:n toiminnasta on tehtävä epäsuorasti, vain havaittavissa olevien tulosten perusteella. Tämä hankaloittaa teorian luomista varsin paljon. Monet päätelmäketjut jäävät niin tulkinnanvaraisiksi, että niistä on vaikeata saada tukevaa perustaa kehitykselle ja jatkotutkimuksille. Samoin on koetulosten ennakointi kovin epävarmaa.

Erilaisten psi-ilmiötyyppien ei välttämättä tarvitsisi kuulua vain yhden yhtenäisen teorian alle. Esimerkiksi ESP ja psykokinesia (PK) voisivat hyvinkin toimia eri mekanismien välityksellä. Telepatia ja ”samalla hetkellä”-tapaukset voisivat selittyä tuntemattomalla viestintäyhteydellä, mutta ennalta tietäminen ei enää selity niin yksinkertaisesti. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin ehkä parasta yksinkertaisuuden vuoksi yrittää keksiä kaikille ilmiöille yhteisiä selityksiä.

Irwin&Wattin mukaan teoriat jakautuvat neljään pääryhmään:
Psi:n välittymisen teoriat, psi:n kokemisen teoriat, ei-kyberneettiset teoriat ja skeptiset teoriat.

Psi:n välittymisen teoriat

Psi:n välittymisen (psi mediation) teoriat pyrkivät selittämään, miten informaatio ja fysikaalinen vaikutus välittyvät psyyken ja ympäristön välillä. Sähkömagneettiset teoriat selittävät välittymisen tapahtuvan sähkömagneettisten aaltojen avulla. Kun sähkömagneettisia vaikutuksia on yleensä helppo mitata ja niiden läpitunkevuuden rajoitukset tunnetaan, niin esimerkiksi Michael Persinger on turvautunut erittäin matalataajuiseen säteilyyn (ELF). Senkin kanssa tulee kuitenkin joitakin vaikeuksia, esimerkiksi informaation välityskyky on pieni, vaikutuksen pitäisi heiketä etäisyyden neliöön ja lähettämiseen ja vastaanottamiseen tarvitaan melkoiset antennit. Lisäksi on arvoitus, millä tavalla säteily muunnetaan informaatioksi ja energiaksi aivoissa.

Kenttäteoriat selittävät vaikutusten tapahtuvan tuntemattomien energiakenttien välityksellä. Kentän energiakvanttien arvellaan olevan niin pieniä, että niillä ei ole vuorovaikutusta aineen kanssa. Tästä herääkin välittömästi kysymys, että miten PK sitten on mahdollista. Myöskään ei ole näyttöä tällaisten kenttien olemassaolosta.

Havaintoteoriat (observational theories) ovat hyvin teoreettisia ja monimutkaisia. Ne perustuvat kvantti-ilmiöiden ominaisuuksiin, joita ovat esimerkiksi aaltofunktion romahtaminen ja hiukkasten tilojen lomittuminen eli kietoutuminen. Oletetaan, että havainto romahduttaa aaltofunktion ja samalla vaikuttaa havainnon kohteeseen. Lomittuminen tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhteisessä reaktiossa syntyneet kaksi hiukkasta ”tietävät” toistensa tilan pitkienkin etäisyyksien erottamina. Kun toisen hiukkasen tila muuttuu, myös toisen tila muuttuu vastaavalla tavalla.

Näillä kvanttikaavailuilla on monien teoreettisten epävarmuuksien lisäksi kaksi yksinkertaista heikkoutta. Kvantti-ilmiöt esiintyvät selvinä lähinnä vain enintään molekyylin kokoluokkaa olevilla hiukkasilla, joten niiden soveltuvuus vahvojen makro-PK-ilmiöiden selittämiseen on kyseenalainen. Lomittumisilmiötä puolestaan ei monien tutkijoiden mukaan ole mahdollista käyttää informaation välittämiseen, vaan se on tyypillinen hankalasti hahmotettava kvantti-ilmiö.

Psi:n kokemistapojen teoriat

Psi:n kokemistapojen (experiential phase) teoriat selvittelevät sitä, miten psi-vaikutuksia käsitellään aivoissa. ESP:n tapauksessa selvitellään, miten saatua tietoa käsitellään niin, että se tulee tiedostetuksi. Siihen on kaksi mahdollisuutta: joko tietoa käsitellään ikään kuin se olisi tullut jonkin aistinelimen välityksellä tai sitten sitä käsitellään ikään kuin muistumana ja ideointina. Olemassa oleva kokeellinen aineisto tukee lähinnä jälkimmäistä vaihtoehtoa. PK:n prosessoinnista aivoissa on olemassa hyvin vähän tutkimustietoa, koska fysiologisia mittauksia PK-kokeissa on tehty niukasti.

Monet teoriat ottavat huomioon sen, että psi-ilmiöt näyttävät usein olevan tarkoitushakuisia ja palvelevat kokijansa tarpeita. Tällainen on esimerkiksi Rex Stanfordin kehittämä PMIR-malli (Psi-mediated Instrumental Response).

Ei-kyberneettiset teoriat

Ei-kyberneettiset teoriat jättävät sivuun tietojen siirtymisen mekanismit ja keskittyvät tietojen ja tapahtumien merkityksellisyyteen. Tunnetuin tämän ryhmän teorioista on C. G. Jungin synkronisiteettiteoria, joka käsittelee toisistaan kausaalisesti riippumattomia merkitseviä yhteensattumia.

Skeptiset teoriat

Skeptiset teoriat lähtevät siitä, että psi-ilmiöitä ei todellisuudessa ole olemassakaan. Spontaanitapaukset selittyvät yteensattumilla, harhoilla, havaintojen virhetulkinnoilla ja pilailuilla. Kokeellisen tutkimuksen tulokset puolestaan selittyvät kokeiden hutiloidulla valvonnalla, kokeentekijöiden vilpillä ja tilastollisilla virhepäätelmillä.

Henkimaailmahypoteesi

Omasta mielestäni myös henkimaailmahypoteesi on yksi parapsykologian mahdollisista teorioista edellä mainittujen tapaan, mutta kirjassa Irwin & Watt (2007) aihe käsitellään erikseen omana kokonaisuutenaan, muodossa ”Survival Hypothesis” eli kuolemanjälkeisen elämän hypoteesi. Henkimaailman olemassaoloon viittaavia ilmiöitä ja havaintotyyppejä on olemassa suuret määrät, kuten esimerkiksi:

- mentaalinen ja fysikaalinen mediumismi
- jälleensyntymiseen viittaavat kokemukset
- osa kuolemanraja- ja ruumistapoistumiskokemuksista
- kummittelu ja osa poltergeisteista
- osa spontaanitapauksista
- tallennetut ”henkien” äänet (EVP/ITC)
- osa ESP-unista

Henkimaailmahypoteesin osakysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat:

- onko olemassa muitakin kuin kuolleiden ihmisten henkiä (pahoja henkiä, enkeleitä, luonnonhenkiä jne.)
- eläinten henget
- ajatuksin luodut henget, teosofien elementaalit
- henkijäänteet, esimerkiksi osa kummituksista

Henkimaailmahypoteesi on äärimmäisen tulenarka aihe, joka jakaa mielipiteitä moneen suuntaan. Se on kuin punainen vaate monille perinteisten uskontojen edustajille ja toisaalta jokapäiväistä leipää rajatietoväelle. Jopa parapsykologian tutkijoiden on vaikea suhtautua aiheeseen neutraalisti, puhumattakaan tutkimuksen rahoitusvaikeuksista.

Henkimaailmahypoteesin liepeillä on valtaisat määrät heikkolaatuista ja harhaanjohtavaa aineistoa kuten heikkolahjaisia näkijöitä, EVP-äänityksiä, henkivalokuvia, tarkistamattomia kertomuksia ja selviä huijauksia. Rajatietoväelle suunnilleen kaikki menee läpi kritiikittä ja skeptikot puolestaan hymähtelevät alentuvasti kaikelle henkimaailmaan viittaavalle. Tehokasta tutkimusta on olemassa hyvin vähän.

- - -
Perinteisesti monet tutkijat jakavat parapsykologian tutkimuksen kolmeen osa-alueeseen eli ESP:hen, PK:hon ja kuolemanjälkeisen elämän hypoteesiin. Mielestäni tuo kolmas vaihtoehto on turha ja jopa harhaanjohtava, koska siihen viittaavat ilmiöt ovat kaikki vain tietyissä puitteissa esiintyvää mahdollista ESP:tä ja PK:ta. Henkimaailmahypoteesin taustoja ei ole mahdollista tutkia tavallisin tieteellisin menetelmin, vaikka niistä saadaankin tietoja henkimaailman ”sanomissa”. Psi-ilmiöden mekanismit jäävät toistaiseksi aina piiloon aistiemme tavoittamattomiin.


Lähteet:

Harvey J. Irwin and Caroline A. Watt (2007): An Introduction to Parapsychology. McFarland & Company, Inc., Publishers. 312 s.