Suomalaista tiedettä

 

Olen monessa yhteydessä kertonut, miten nuivasti tieteen valtavirta suhtautuu parapsykologiaan. Tällä kertaa otan esimerkiksi pro gradu -tutkimuksen, jonka aihe sivuaa parapsykologiaa: "Ydintiedon sekaannukset ja intuitiivinen ajattelutyyli ennustavat paranormaaleja ja uskonnollisia uskomuksia". Tutkimuksesta mielestäni paistavat esille ne oletukset ja tietty sokeus, jotka ovat yleisiä tieteen edustajien ajatuksissa.

Opinnäytetyö tehtiin Helsingin yliopiston Lääketieteelliseen tiedekuntaan psykologian alalta vuonna 2020. Tutkimus on vapaasti luettavissa linkissä (1).

Keskityn tässä jutussa vain paranormaalien uskomusten osuuteen, joten uskonnolliset uskomukset jäävät vähemmälle. Jatkossa jätän lainauksista lähdetiedot pois selkeyden vuoksi.

Tutkimuksessa käytettyjä käsitteitä

Tutkimuksessa käytetään omaa vakiintunutta terminologiaansa, josta on hyvä olla selvillä. Termejä ei määritellä järjestelmällisesti, vaan selityksiä tippuu esiin siellä täällä tutkimuksen eri vaiheissa. Kognitiiviselle vinoumalle en löytänyt napakkaa määritelmää. Alla on joitakin annettuja selityksiä tutkimuksessa käytetyille käsitteille.

Sekä uskonnolliset että paranormaalit uskomukset ovat perinteisten määritelmien mukaan yliluonnollisia, koska ne olettavat, että fysikaalisen todellisuuden lisäksi on olemassa muita todellisuuksia, joissa luonnonlait eivät päde, ja jotka eivät ole todistettavissa tieteen keinoin.

Paranormaalit uskomukset käsittävät uskomuksia erilaisiin yli-inhimillisiin kykyihin ja voimiin, kuten tulevaisuuden ennustamiseen, noituuteen, yliaistillisiin kykyihin ja telepatiaan. Kuten uskonnolliset uskomukset, myös paranormaalit uskomukset käsittävät ajatuksia kuolemattomasta sielusta ja mielen ja ruumiin erillisyydestä. Tällaiset ajatukset näyttäytyvät paranormaaleina uskomuksina jälleensyntymiseen, kehosta irtautumisen kokemuksiin ja kuolleiden kanssa kommunikointiin.

Ydintiedon sekaannuksia arvioitiin Lindemanin ym. kehittämällä asteikolla, joka koostuu 15 ydintiedon sekaannus -väittämästä sekä kolmesta vertauskuvallisesta ja kolmesta kirjaimellisesta kontrolliväittämästä. Ydintiedon sekaannus -väittämät sisältävät sellaisen tiedon sekaannuksia, jonka lasten tiedetään oppivan yhdistämään psykologisiin, fysikaalisiin ja biologisiin ilmiöihin asianmukaisesti kouluikään mennessä. Tällaisia väittämiä ovat esimerkiksi ”Maa haluaa vettä”, ”Mieli koskettaa toista” ja ”Talo tietää historiansa”.

Ennen asteikon täyttämistä koehenkilöille havainnollistettiin esimerkkien avulla, mitä tehtävässä tarkoitettiin kirjaimellisella (”Sibelius oli säveltäjä”) ja vertauskuvallisella (”Ystävät ovat elämän suola”).

Intuitiivinen tai Tyypin 1 tiedonkäsittely on autonomista, eli sen toiminta on pitkälti tietoisesta tarkkaavaisuudesta ja työmuistikapasiteetista riippumatonta. Tällaisen tiedonkäsittelyn on ehdotettu koostuvan useista automaattisista tiedonkäsittelyprosesseista, joille yhteisiä piirteitä saattavat olla tiedonkäsittelyn nopeus, assosiatiivisuus sekä heuristiikkojen, toiminnallisesti erikoistuneen ja tunnepohjaisen tiedon hyödyntäminen tiedonkäsittelyssä.

Analyyttinen tai Tyypin 2 tiedonkäsittely on puolestaan työmuistikapasiteetista riippuvaista, ja sen toiminta näyttäisi olevan luonteeltaan hidasta, sarjallista, kognitiivista ponnistelua vaativaa ja korreloivan jossain määrin yleisen kognitiivisen kapasiteetin kanssa.

Keskeisempi ajattelun piirre yliluonnollisten uskomusten kyseenalaistamisessa saattaa sen sijaan olla pyrkimys tarkastella omia uskomuksia ja mielipiteitä kriittisesti ja huomioida päätöksenteossa useita eri näkökulmia. Tällaista ajattelutyyliä on kutsuttu ajattelun avoimuudeksi. Itsearvioidun ajattelun avoimuuden on aiemmissa tutkimuksissa havaittu ennustavan parempaa suoriutumista esimerkiksi rationaalista päättelytapaa ja konfliktin tunnistusta mittaavissa tehtävissä.

Tutkimuksen lähtökohtia

Parapsykologian kannalta tutkimuksen tärkeitä lähtökohtia ja huomioita ovat seuraavat:

Tavoitteet: Yliluonnollisten uskomusten on ehdotettu juontavan universaaleista evoluution myötä kehittyneistä kognitiivisista vinoumista. Yleisten ajattelutyylien on puolestaan havaittu ennustavan yksilöiden välisiä eroja yliluonnolliseen uskomisessa. Näitä yliluonnollisten uskomusten kognitiivisia selittäjiä on kuitenkin tutkittu toisistaan irrallaan eikä niitä ole aikaisemmin teoreettisesti integroitu toisiinsa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli yhdistää näitä lähestymistapoja, ja selvittää välittävätkö yksilölliset erot intuitiivisessa ja analyyttisessä ajattelutyylissä kahden kognitiivisen vinouman, ydintiedon sekaannusten ja perusteettoman teleologisen ajattelun, yhteyttä paranormaaleihin ja uskonnollisiin uskomuksiin.

Mikä saa ihmisen laittamaan uskonsa jumaliin, henkiin ja muihin näkymättömiin voimiin, joiden olemassaololle ei ole mitään todistusaineistoa? Tämä on kysymys, joka on pohdituttanut tutkijoita kautta aikojen. Vuonna 2020 yli 80 % ihmiskunnasta kuuluu johonkin uskontokuntaan. Vaikka perinteinen uskonnollinen uskominen ja uskonnollisiin uskomusjärjestelmiin identifioituminen on laskenut voimakkaasti läntisissä maissa, kuten Euroopassa ja Yhdysvalloissa, yliluonnolliset uskomukset ovat yleisiä myös sekularisoituvissa maissa.

Kommentteja tutkimuksen lähtökohdista ja käsitteistä

Tutkimuksen tieteellisenä lähtökohtana kerrotaan, että yliluonnollisten asioiden "olemassaololle ei ole mitään todistusaineistoa". Väitettyä todisteiden puutetta voisi kommentoida muistuttamalla, että on olemassa Yhdysvaltain tieteen kattojärjestöön AAAS:ään kuuluva tiede nimeltä parapsykologia, jota tohtori- ja professoritasoiset tutkijat ovat harjoittaneet jo hyvin reilusti yli sadan vuoden ajan.

Parapsykologian tilanne olisi katastrofaalinen, jos tutkijat eivät olisi löytäneen psi-ilmiöille kerrassa mitään todistusaineistoa näin pitkän ajan kuluessa. Todellisuudessa arkistot ovat pullollaan tätä hyvin tutkittua aineistoa, sekä kokeellisen tutkimuksen tuloksia että tarkistettujen spontaanen psi-ilmiöiden havaintojen kokoelmia ja analyyseja.

Sen lisäksi, että psi-ilmiöistä ei tutkimuksen tieteellisen oletuksen mukaan ole olemassa mitään todistusaineistoa, niin tieteellisen oletuksen mukaan psi-ilmiöt myöskään "eivät ole todistettavissa tieteen keinoin". Muistuttaisin, että sana todistaminen ei kuulu empiirisen tieteen sanastoon, koska mitään yksittäistä havaintoa tai teoriaa ei voida todistaa lopullisesti oikeaksi.

Edellä lainaamani lauseet eivät ole tiedettä. Niiden pätevyyttä ei perustella tieteellisesti, vaan ne ovat pelkkiä väitteitä tai oletuksia. Tieteessä kaiken pitää perustua tutkittuun tietoon eli luotettaviin lähteisiin tai omiin tutkimuksiin eikä perustelemattomiin oletuksiin. Tiede on tieteellisten menetelmien soveltamista tutkimuksessa eikä tieteellisen tutkimuksen kohteille tiettävästi ole olemassa rajoituksia.

Ydintiedon sekaannuksia arvioitiin asteikolla, joka koostuu 15 ydintiedon sekaannus -väittämästä sekä kolmesta vertauskuvallisesta ja kolmesta kirjaimellisesta kontrolliväittämästä. Etsin, mutta en löytänyt näitä tutkimuksessa käytettyjä väittämiä, jotka olisivat olleet tärkeitä tietää työn arvioimiseksi.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Joitakin lainauksia tutkimuksen kirjallisuuskatsauksesta:

Tieteellisen tiedon lisääntymisestä huolimatta, yliluonnolliset uskomukset näyttää siis pitävän pintansa. Osa tutkijoista onkin ehdottanut, että yliluonnolliseen uskominen on ihmiselle luontaista. Evoluutiopsykologian ja kognitiivisen uskontotieteen tutkijoiden mukaan yliluonnolliset uskomukset ovat intuitiivisesti houkuttavia, sillä ne pohjaavat evoluution myötä kehittyneisiin kognitiivisiin vinoumiin, jotka ovat saattaneet aikanaan edistää ihmislajin selviytymistä.

Yliluonnolliseen uskovien on ehdotettu olevan taipuvaisia suosimaan ja tukeutumaan ajattelussaan intuitiiviseen ”sisäiseen ääneensä”. Analyyttistä ajattelutapaa suosivien on puolestaan ehdotettu suhtautuvan skeptisesti yliluonnollisiin uskomuksiin, jotka eivät ole loogisesti tai tieteellisesti perusteltavissa.

Koska yliluonnolliset uskomukset sisältävät loogisia ristiriitaisuuksia, jotka eivät kestä analyyttistä tarkastelua, analyyttisen ajattelutyylin on oletettu liittyvän vähäisempään yliluonnolliseen uskomiseen. Analyyttistä ajattelutapaa suosivien henkilöiden on ehdotettu suhtautuvan skeptisesti tällaisiin uskomuksiin, koska he tarkastelevat ajatuksiaan ja uskomuksiaan kriittisesti, tunnistavat niissä ilmeneviä loogisia ristiriitoja ja ”poisuskovat” tällaisia ristiriitoja sisältäviä uskomuksia.

Ydintiedon sekaannukset eivät näytä katoavan tieteellisen kouluttautumisen myötä, vaan tällaisia sekaannuksia esiintyy myös yliopisto-opiskelijoilla, eikä yliopistossa opiskeltujen vuosien määrä näytä olevan yhteydessä sekaannusten määrään.

Lainauksia tutkimuksen tuloksista:

Intuitiivinen ajattelutyyli ennusti kohtalaisen voimakkaasti molempia uskomustyyppejä, mutta oli voimakkaammin yhteydessä paranormaaleihin uskomuksiin. Ajattelun avoimuus oli sen sijaan yhteydessä ainoastaan uskonnollisten uskomusten vähäisyyteen, muttei ennustanut paranormaalien uskomusten vähäisyyttä.

Tutkimustulosten mukaan ydintiedon sekaannukset ja intuitiivinen ajattelutyyli ovat keskeisiä yliluonnollisia uskomuksia selittäviä kognitiivisia tekijöitä. Tulokset viittaavat siihen, että erityisesti intuitioihin luottavat henkilöt saattavat olla taipuvaisia hyväksymään ajattelussaan intuitiivisia psykologisen, biologisen ja fysikaalisen ydintiedon sekaannuksia, mikä saattaa ilmetä yliluonnollisten uskomusten hyväksymisenä.

Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että eri uskomustyyppien selitysmekanismeissa saattaa olla eroja: erityisesti paranormaalit uskomukset saattavat ilmentää kognitiivisia vinoumia, kuten ydintiedon sekaannuksia.

Risen (2016) on ehdottanut, että ihmiset saattavat tietyissä tapauksissa olla motivoituneita tukeutumaan yliluonnollisiin uskomuksiin, vaikka he tunnistaisivat, että uskomus on loogisesti virheellinen. Tämä saattaa selittää sitä, miksi analyyttinen ajattelutapa tässä tutkimuksessa ennusti voimakkaasti vähäisempää ydintiedon sekaannusten määrää, muttei silti ollut juurikaan yhteydessä vähäisempien paranormaalien uskomusten raportoimiseen.

Omat loppukommenttini

Mielestäni tutkimuksen kirjallisuuskatsaus ja toteutus ovat mallikkaat. Lähteisiin on vedottu asiallisen tarkasti. Tutkimuksen kirjalliset kyselyvastaukset on kerätty huolella ja käsitelty tilastollisesti hyvin ja monipuolisesti, sen mukaan kuin ymmärrän. Pidän kuitenkin puutteena sitä, että vastaaja-aineiston sukupuolijakaumasta ei kerrota mitään.

Tutkimuksen tulokset ovat mielestäni päteviä. Uskoisin, että laajalle levinneet uushenkiset ajatukset ovat olleet vaikuttamassa tuloksiin. Uushenkiset ihmiset pitävät psi-ilmiöitä itsestään selvyytenä, korostavat intuition merkitystä ja luonnontieteellisen perustiedon vähäisyyden vuoksi heillä on epäfysikaalisia uskomuksia. Tämä on tietenkin karkea yleistys, mutta suunta on mielestäni selvä.

Tutkimuksessa kerrotaan monin sanankääntein, että paranormaalit uskomukset eivät ole loogisesti tai tieteellisesti perusteltavissa. Pidän tätä ajatusta virheellisenä, sillä empiiriset tieteet perustuvat luotettaviin havaintoihin. Jos havainnot ovat ristiriidassa teorian kanssa, niin teoriaa pitää vähintään muokata havaintoaineistoon sopivaksi. Luotettavia havaintoja ei voi kumota teorialla eikä logiikalla.

Parapsykologia perustuu spontaanisti ja kokeellisesti tehtyihin havaintoihin. Ne voidaan kumota vain osoittamalla ne selvästi virheellisiksi.

Tutkimuksesta puuttuu täysin psi-kokemusten empiria. Sana kokemus esiintyy gradussa vain kerran, nimityksen 'kehosta irtautumisen kokemus' yhteydessä. Sanaa havainto ei esiinny ollenkaan kokemuskertomusten yhteydessä. Kokemuskertomusten sisältöä ei avata missään vaiheessa, vaan kaikki kuitataan sanalla uskomus.

Työssä ihmetellään sitä, miten sitkeästi yliluonnolliset uskomukset pitävät pintansa:

Tieteellisen tiedon lisääntymisestä huolimatta, yliluonnolliset uskomukset näyttää siis pitävän pintansa.

Ydintiedon sekaannukset eivät näytä katoavan tieteellisen kouluttautumisen myötä, vaan tällaisia sekaannuksia esiintyy myös yliopisto-opiskelijoilla, eikä yliopistossa opiskeltujen vuosien määrä näytä olevan yhteydessä sekaannusten määrään. Lindemanin ja Aarnion (2007) mukaan ydintiedon sekaannusten säilyminen ajattelussa voidaan ymmärtää ajattelun kaksoisprosessointiteorioiden avulla: sekaannukset kumpuavat intuitiivisesta tiedonkäsittelystä ja säilyvät intuitiivisen tiedonkäsittelyn selitysmalleina kouluttautumisen myötä omaksuttujen tieteellisesti tai loogisesti validien selitysten rinnalla.

Yksinkertaisin ja loogisin ajatus ei juolahda näiden tutkijoiden mieleen: ‘yliluonnolliset uskomukset’ ovat niin sitkeitä siksi, että lukemattomilla ihmisillä on erittäin selviä ja vakuuttavia omakohtaisia psi-kokemuksia, koulutuksesta riippumatta. Ydintiedon sekaannuksia puolestaan esiintyy enimmäkseen luonnontieteellisen koulutuksen puutteen vuoksi.

Vaikka tutkimus toteutettiin muodollisesti hyvin, niin maailmankuvaan liittyvät lähtöoletukset eivät anna mairittelevaa kuvaa suomalaisesta tieteestä.

Linkit

1. Liisa Vaalasranta (2020):Ydintiedon sekaannukset ja intuitiivinen ajattelutyyli ennustavat paranormaaleja ja uskonnollisia uskomuksia (Pro Gradu –tutkielma)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/323291/Vaalasranta_Liisa_pro_gradu_2020.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Kokeellinen tutkimus

Olen jo vuosikausia ollut kiinnostunut lähinnä spontaaneista psi-ilmiöistä. Alkuaikoina luin suuret määrät kokeellisen tutkimuksen raportteja. Loputtoman yksityiskohtaiset koeasetelmien ja kontrollitoimenpiteiden esittelyt ja yleensä heikkojen tulosten tilastolliset käsittelyt alkoivat vähitellen tuntua puuduttavilta. Siksi olen jopa vähän laiminlyönyt kokeellista tutkimusta.

Parapsykologian kokeellinen tutkimus on täyttänyt alan aikakauslehdet runsaan sadan vuoden aikana. Lähdeaineiston laajuuden ja monipuolisuuden vuoksi tämä juttu jää erittäin pintapuoliseksi.

Kokeellinen tutkimus on tärkeätä

Suomalaisen Wikipedian tynkä-artikkelin mukaan:

Kokeellinen tutkimus on tutkimus, jossa selvitetään hyvin harvan, yleensä yhden tai kahden, muuttujan vaikutusta tutkimuskohteeseen. Kokeellisessa tutkimuksessa voidaan esimerkiksi kasvattaa kasveja eri hiilidioksidipitoisuuksissa ja tutkia kasvueroja. Eli kyseessä on syy-seuraussuhde.

Parapsykologiassa ollaan vielä osittain alkeellisemmalla tasolla, eli kokeellisella tutkimuksella pyritään osoittamaan, että psi-ilmiöitä on olemassa. Tieteen valtavirran nihkeä suhtautuminen parapsykologiaan on pakottanut tähän.

Monissa lähteissä väitetään, että luotettavaa tietoa saadaan vain kokeellisella tutkimuksella. Ellei ilmiötä pystytä osoittamaan koetoistoin, niin sitä tuskin on olemassa. Mielestäni näin ankara kanta ei ole perusteltu. Ilmiön olemassaolo on mahdollista osoittaa myös luotettavin havainnoin, jos ilmiö toistuu riittävän usein. Esimerkiksi avaruuden suuret etäisyydet, massat ja energiat asettavat rajoituksia kokeiden tekemiseen, mutta se ei kyseenalaista tähtitieteen asemaa tieteenä.

Kokeellisen tutkimuksen päämääriä

Parapsykologian kokeellisessa tutkimuksessa on pyritty esimerkiksi seuraaviin päämääriin:

1. Osoittamaan psi-ilmiöiden olemassaolo. Monet parapsykologit ovat aikojen kuluessa olleet vakuuttuneita, että psi-ilmiöiden olemassaolon osoittamisen vaihe on jo ohitettu.
2. Selvittämään psi-ilmiöiden taustamekanismit.
3. Kehittämään parapsykologialle kattava teoria.
4. Saavuttamaan tieteen valtavirran tunnustus, että parapsykologia on tiede. Monien tutkijoiden mielestä tämä tapahtuu parhaiten selvittämällä taustamekanismit ja kehittämällä kunnollisen teorian.
5. Selvittämään psi-ilmiöiden yleisyys suuren yleisön keskuudessa.
6. Löytämään ihmisiä, jotka onnistuvat kokeissa keskimääräistä paremmin.
7. Löytämään olosuhteet, joissa psi-ilmiöt tulevat parhaiten esiin.
8. Opettamaan koehenkilöitä saavuttamaan parempia tuloksia.
9. Taustalla on koko ajan vaikuttanut ajatus, että voitaisiin osoittaa tietoisuuden jatkuminen kuoleman jälkeen.
 

Katsaus kokeelliseen tutkimukseen

Linkissä (1) on erinomainen katsaus kokeellisesta tutkimuksesta parapsykologiassa. Myös linkissä (2) on laaja esittely kokeellisesta tutkimuksesta.

1800-luvun lopulla eturivin fyysikko William Crookes tutki fysikaalisia meedioita kokeellisesti. Tuolloin myös alettiin tehdä telepatiakokeita ja korttien arvauskokeita, joiden tuloksia käsiteltiin tilastollisesti.

1930-luvulla kasvitieteen tohtori Joseph Banks Rhine (Linkki 3) otti tehtäväkseen osoittaa psi-ilmiöiden olemassaolon laajoin koesarjoin, käyttäen aluksi satunnaisia koehenkilöitä. Häntä pidetään nykyaikaisen parapsykologian perustajana. Hän otti käyttöönsä ns. Zener-kortit, joissa pakkaan kuuluu yhteensä 25 korttia, joissa on 5 erilaista kuviota, 5 kappaletta kutakin: ympyrä, risti, aaltoviivat, neliö ja tähti. Laajojen koesarjojen tuloksista ilmeni, että ESP on riippumaton etäisyydestä.

Seuraavana loogisena askeleena oli yrittää osoittaa Zener-korttien avulla, että myös ennalta tietäminen on olemassa. Viimeisenä vaiheena Rhine teki vielä psykokinesiakokeita nopilla. Laajojen koesarjojen tilastollisesti erittäin merkittävät tulokset eivät kuitenkaan saaneet tieteen valtavirtaa suosiolliseksi parapsykologialle.

1930-luvulla otettiin käyttöön Ganzfeld-menetelmä, jolla pyrittiin lisäämään ESP:n esiintyvyyttä koesarjoissa. Ongelmana olivat usein ympäristöstä tulevat aistihavainnot, jotka häiritsivät keskittymistä kokeeseen. Ganzfeldissä koehenkilö pyrittiin eristämään ympäristön aistihavainnoista asettamalla hänet lepoasentoon, valaisemalla punaisella valolla silmien eteen asetetut pingispallon puolikkaat ja antamalla kuulokkeista esim. valkoista kohinaa, linkki (4).

1960-luvulla aloitettiin Maimonides Medical Centerissä kokeellinen ESP-tutkimus unien avulla. Vakuuttavista tuloksista huolimatta laboratorion rahoitus loppui ja se lakkautettiin vuonna 1978, linkki (5).

1960-luvulla aloitettiin myös kaukokatsomiskokeet, joista kehittyi merkittävä tutkimushaara, linkki (6).

Internetin käyttöönotto ja tutkimusvälineiden kehitys ovat tuoneet mukanaan laajan kirjon erityyppisiä tutkimuksia, linkki (7).

Aivoihin liittyvästä psi:stä kertovassa artikkelissa on katsaus moniin tutkimuksiin, linkki (8).


Kokeellisen tutkimuksen tuloksia

En löytänyt Psi-ensykopediasta parapsykologian kokeellisen tutkimuksen tuloksia esittelevää yhteenvetoartikkelia, mikä on mielestäni huomattava puute. Siksi teen niistä katsauksen lähinnä ulkomuistista.

Tutkimusraporttien tilastollisesti käsitellyt tulokset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Pieni joukko on ollut jopa selvästi negatiivisia, suuri enemmistö satunnaisia tai heikosti merkitseviä ja pienehkö joukko vahvasti merkitseviä tuloksia. Harvinaisina on saavutettu myös tähtitieteellisen pieniä todennäköisyyksiä. Kokeellisella tutkimuksella on saatu esiin joukko löysiä tilastollisia 'lakeja', joita psi-ilmiöt noudattavat. Esimerkiksi:

1. ESP on riippumaton ajasta ja paikasta. Tietojen tarkistaminen vaikeutuu, kun ajallinen tai paikallinen etäisyys kasvaa.
2. ESP:tä ei voi rajoittaa materiaalisilla esteillä.
3. Muuntuneet tajunnantilat edistävät psi:tä.
4. Ulospäin kääntyneet henkilöt saavat parempia tuloksia kuin sisäänpäin kääntyneet.
5. Hyvä ilmapiiri kokeissa parantaa tuloksia.
6. Tulokset riippuvat kokeiden tekijöistä, linkki (9).
7. Toistokokeissa ja pitkissä koesarjoissa tulokset yleensä heikkenevät alkuun verrattuna.
8. Psi-vaikutus voi toimia myös vastakkaiseen suuntaan halutusta. Ilmiö vaikeuttaa tutkimusta, koska tarvitaan suurempia koemääriä verrattuna vain yhteen suuntaan toimivaan psi-vaikutukseeen.

Psi-ilmiöiden esiintyvyydestä suuren yleisön keskuudessa saaduista tutkimustuloksista olen kirjoittanut toisaalla täällä:

Karkeana lopputuloksena voidaan esittää, että 33 - 50 % ihmisistä uskoo kokeneensa spontaaneja psi-ilmiöitä. Tulos on ollut riippumaton kulttuurista ja kansallisuudesta. Naiset ovat ilmoittaneet kokemuksistaan selvästi useammin kuin miehet.

Kokeellisen tutkimuksen ongelmia

Kokeellisen tutkimuksen perustavaa laatua oleva ongelma on psi-ilmiöiden hallitsemattomuus. Suunnitellun seuraavan koesarjan tulosta ei voida milloinkaan etukäteen ennustaa. Parapsykologian krooninen rahapula estää riittävän laajojen toistokokeiden järjestämisen.

Skeptikot ja tieteen valtavirran edustajat ovat väittäneet, että parapsykologit jättävät julkaisematta tutkimukset, joissa psi-vaikutus on olematon tai mitätön. Jos kaikki julkaistaisiin, niin psi-vaikutus häviäisi olemattomiin. Tilastollinen tarkastelu on kuitenkin osoittanut, että sellaisia määriä heikkoja tuloksia ei ole voinut jäädä pöytälaatikkoon.

Kaikissa tieteissä parapsykologia mukaan lukien on ollut houkutuksena ja pahimmillaan tapana parantaa tuloksia kahdella tavalla:
1. Kokeiden havaintoaineiston kerääminen lopetetaan kokeiden edullisessa vaiheessa.
2. Tehdään moninkertainen tilastollinen tarkastelu, jossa parhaat tulokset tuottava menetelmä valitaan lopulliseen raporttiin.

Parapsykologian kokeellisessa tutkimuksessa pitäisikin olla sääntönä, että koesuunnitelma julkaistaan etukäteen ja suunnitelluista koemääristä ja tilastollisista tarkasteluista ei poiketa loppuraportissa.

Kaikissa tieteissä on aina esiintynyt vilppiä kokeiden teossa. Parapsykologiakaan ei ole säästynyt vilpiltä. Aiheesta on artikkeli linkissä (10). Kirjoittajan loppupäätelmä on, että on perusteltua ajatella, että parapsykologian tutkimuksessa on esiintynyt vähemmän vilppiä kuin muissa tieteissä.

Koehenkilöiden vilpillisyydestä ja sen torjunnasta on pitkä artikkeli linkissä (11).

 

Linkkejä

1. Broughton, R. (2015): ‘Experimental Parapsychology’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. <https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-parapsychology>. Retrieved 15 April 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-parapsychology

2. Douglas M. Stokes (2007, kirja): The Conscious Mind and the Material World: On Psi, the Soul and the Self. 4. The Evidence for Psi: Experimental Studies.

http://www.newdualism.org/papers/D.Stokes/Experimental_Psi.html

3. Rhine Feather, S. and Ensrud, B. (2018): ‘JB Rhine’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 17 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/jb-rhine

4. Parker, A. (2017): ‘Ganzfeld ESP’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/ganzfeld-esp

5. Wehrstein, KM and McLuhan, R. (2023): ‘Maimonides Dream Telepathy Research’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research.  Retrieved 17 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/maimonides-dream-telepathy-research

6. Schwartz, S. (2017): ‘Remote Viewing’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/remote-viewing

7. Duggan, M. (2020): ‘Experimental Psi: Recent Innovations’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 202
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-psi%C2%A0recent-innovations

8. Duggan, M. (2022): ‘The Brain and Psi’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/brain-and-psi

9. Palmer, J. (2017): ‘Experimenter Effects’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimenter-effects

10. Roe, C. (2018). ‘Fraud in Science and Parapsychology’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 28 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/fraud-science-and-parapsychology

11. George P. Hansen (1990): Deception by Subjects in Psi Research. The Journal of the American Society for Psychical Research, Vol. 84, No. 1, January 1990, pp. 25-80.
http://www.tricksterbook.com/ArticlesOnline/DeceptionBySubjects.html