Ted Serios ja "ajatusvalokuvat"

Pyydettäessä Chicagon Hilton-hotellin kuvaa Ted Serios tekikin Denverin Hiltonin kuvan. "I missed, damn it".

Ajatusvalokuvaukseen käytettiin Polaroid-tyyppisiä kameroita, joissa filmi oli joko rullana tai filmilevyjen pakkana, joka asennettiin kameraan. Linkin (1) videolla näkyy, miten kameran laukaisemisen jälkeen filmin negatiiviosuus vedettiin rullien läpi ulos, jolloin kuva alkoi kehittyä kameran sisällä. Valmiin kuvan voi noin minuutin kuluttua ottaa ulos. Näin ollen pimeähuoneen käyttöä ei tarvittu eikä kuvaa voitu käsitellä ennen sen valmistumista.

Tämä tarkastelu perustuu suurimmalta osin psykiatri Jule Eisenbudin (1967) kirjaan "The World of Ted Serios". Kirjan toista, laajennettua painosta (1968) minulla ei ole ollut käytettävissäni. Videoilla (2) ja (3) ovat Stephen Brauden yleiskatsaukset tapahtumista. Brauden mukaan onnistuneita ajatusvalokuvia saatiin kaiken kaikkiaan yli 400 kappaletta.

Muitakin ajatusvalokuvaajia on esiintynyt, mutta kukaan muu ei ole tuottanut ajatusvalokuvia yhtä paljon kuin Ted Serios. Heidän tutkijoitaan ovat esimerkiksi professori Fukurai Japanissa ja unitutkija Montague Ullman Yhdysvalloissa, linkki (4).

Kykyjen löytyminen

Ted Serios oli elämäntavoiltaan epäsäännöllinen mies, joka joutui mukaan erikoisiin puuhiin vasta aikuisena, vuonna 1955. Kaikki alkoi siitä, että hän suostui työtoverinsa ehdottamiin hypnoosikokeisiin. Tediä suggeroitiin irtoamaan ruumiistaan. Kun se onnistui, niin keksittiin, että hän voisi etsiä 1800-luvun alkupuolella eläneen merirosvo Laffiten kätkemää aarretta itse Laffiten toimiessa oppaana. Laffiten hahmo alkoi pian heiketä ja tuli yhä pahemmin läpinäkyväksi.

Tedin työtoveri keksi uutena ideana, että Ted voisi yrittää valokuvata aarteen löytöpaikan, jonka hän oli hypnoosissa nähnyt. Tällöin jäisi pysyvä dokumentti rauhassa tutkittavaksi. Ted kokeilikin yksin kotonaan laukaisemalla kameran noin 30 cm etäisyydeltä seinään, ja jo ensimmäiseen filmiin tuli pari outoa kuvaa. Eräässä vaiheessa Ted joutui turvautumaan psykiatriin, joka sai hänet uskomaan kaiken olevan harhaa. Ted kertoi hävittäneensä silloin kaikki hänelle kerääntyneet kolmisensataa erikoista kuvaa.

Myöhemmin Ted sai takaisin uskonsa kuvien aitouteen ja jatkoi kokeitaan yksin tai pienissä piireissä. Eisenbud alkoi tehdä hänen kanssaan kokeita vuonna 1964. Tällöin alettiin kuvata pelkästään Polaroid-kameralla, jolloin kuvat voitiin kehittää välittömästi valmiiksi. Kirjassa kuvattuja kokeita tehtiin parin vuoden ajan, josta suurimman osan Ted oli kokonaan tutkijoiden

käytettävissä. Kun Eisenbud ei saanut koottua Tedin ympärille tutkimuskomiteaa, hän paremman puutteessa järjesti kokeita professoreiden ja muiden akateemisten tutkijoiden kodeissa, isäntäväen ja osallistujien omilla kameroilla.

Kameran laukaisuhetki. Kuva Wikipediasta. 

Kuvaustapa

Yleisimmin käytetty tekniikka oli sellainen, että Ted piti kameraa esimerkiksi polvellaan kasvoihinsa suunnattuna. Toisella kädellään hän piti kameran linssin edessä "gismoa" ja toisella kädellään laukaisi kameran sopivaksi katsomallaan hetkellä. Myös muita kuvaustapoja oli, ja toisinaan muut hoitelivat kameraa ja gismoa jopa metrien päässä, Tedin antaessa vain merkin laukaisuhetkestä.

Gismo oli avoin tai harvemmin läpinäkymättömäksi tukittu putkenpätkä, halkaisijaltaan yleensä 3 cm luokkaa. Putki voi olla esimerkiksi pahvia, paperia tai muovia ja sen pituus vaihteli. Usein se kierrettiin kokeiden alkaessa filmipakkausten paperista leikatusta nauhasta. Gismoa pidettiin välittömästi kameran linssin edessä, mutta edes läpinäkymätön gismo ei välttämättä peittänyt linssiä tiiviisti. Gismo oli Tedin oma keksintö, jonka tarpeellisuutta hän ei pystynyt uskottavasti perustelemaan. Kuitenkin se oli lähes aina käytössä, sillä ajatuskuvien saaminen onnistui vain vaivoin ilman sitä.

Vakiona käytettiin 3000 ASA:n filmä, tarkennus äärettömään, aukko f/11 ja valotusaika 1/30 s. Aikavalotuksen mahdollisuus oli estettynä teippauksella eikä kameroissa ollut valotuksen

automaattista säätöä. Salamavalo oli lähes aina käytössä, joten kameran laukeamishetki oli helposti havaittavissa. Tärkeä yksityiskohta kuvauksissa oli Tedin alkoholintarve. Hän joi koko ajan huomattavia määriä olutta ja toisinaan vahvempiakin aineita. Alkoholia käytettiin jopa palkintona kuvien onnistumisesta.

Kuvien tyypit

Kokeissa saatuja kuvia oli kaiken kaikkiaan neljää erilaista tyyppiä:

1. Useimmiten kuvissa oli normaalinäkymä, eli sellainen kuin sen piti tilanne huomioonottaen ollakin. Siinä näkyivät useimmiten Tedin kasvot epätarkkoina pienen etäisyyden vuoksi. Gismo aiheutti kuvaan pimeämpiä kohtia tilanteesta riippuen. Joskus normaalinäkymä osittain peittyi kuva-aiheella, joka jäi selvittämättä.

2. Täysvalkoinen kuva, eli kuin kauttaaltaan ylivalottunut ruutu. Sellainen tulisi normaalisti esimerkiksi laukaisemalla kamera lähietäisyydeltä valkoiseen seinään salamavaloa käyttäen tai laukaisemalla kohti kirkasta taivasta. Tällainen "whitie" oli normaalitapauksessa selittämätön.

3. Täysmusta kuva, eli kuin täysin valottumaton ruutu. Sellainen saadaan normaalisti jättämällä Polaroid-kamera kokonaan laukaisematta, peittämällä linssi valonpitävästi tai laukaisemalla kamera pimeässä ilman salamavaloa. Tällainen "blackie" oli normaalitapauksessa selittämätön lukuun ottamatta tapauksia, joissa kameran linssi peitettiin.

4. Normaalinäkymästä eroavia yksityiskohtia sisältävä kuva. Jatkossa käytän tällaisista nimitystä ajatuskuva mukavuussyistä, ilman oletusta kuvien syntytavasta.

Erityyppisiä kuvia tuli samassa istunnossa ja samalla tavalla toimien. Tieto eri kuvatyyppien esiintymissuhteista puuttuu ja siitä voi saada viitteitä vain satunnaisesti kerrotuista peräkkäisten kuvien sarjoista. Eisenbudin kirjassa on valikoima esimerkkikuvia, lähinnä Eisenbudin järjestämien isutuntojen mukaisessa aikajärjestyksessä.

Ajatuskuvissa ilmeneviä aiheita

Eisenbudin kirjassa on 96-97 ajatuskuvaa, 3-4 normaalinäkymää ja vertailukuvia. Tarkkaa suhdetta ei voi sanoa yhden rajatapauksen vuoksi. Kuvia on niin paljon, että niiden sisällöstä on mahdollista tehdä päätelmiä. Kaikki ajatuskuvat ovat enemmän tai vähemmän epätarkkoja ja himmeitä. Kuvanlaatu vaihtelee melko selkeästä niin himmeäksi, että siitä ei voi päätellä kuvan aihetta. Useimmiten kuva-ala on vain osittain täytetty, eli kuva sijaitsee kuin mustalla pohjalla olevassa

himmeärajaisessa valoläikässä.

Suurin osa ajatuskuvista on aiheeltaan tunnistettavissa, esimerkiksi rakennus, laite, henkilö, ajoneuvo, huonekalu, muistomerkki, ja niin edelleen. Kahdeksasta kirjan kuvasta tai kuvasarjasta on

tunnistettavissa myös kuvan todellinen kohde, esimerkiksi olemassa oleva rakennus tai kirjassa oleva kuva. Yhdeksän kuvaa sisältää tekstiä, joka on helposti luettavissa. Osa kuvista on koosteita useammasta näkymästä, verrattavissa osittaiseen kaksinkertaiseen valottumiseen.

Sama kuva-aihe esiintyy usein sarjoina, jolloin kuvien tarkkuus vaihtelee ja aiheen rajautuminen valoläikässä vaihtelee. Myös aihekuvan sijainti vaihtelee vähän ja kuvan kiertymistä esiintyy enimmäkseen vähän. Aiheen koko vaihtelee hyvin vähän ja kuvan rakenteen osat pysyvät tarkasti samoissa kohdissa toisiinsa verrattuna, kuvan tarkkuuden sallimissa rajoissa arvioiden. Eisenbudin kirjassa on 18 eri kuvasarjaa, joissa kussakin on 2-5 kuvaa samasta aiheesta. Eisenbud kertoo, että samasta tuulimyllystä tuli jopa 13 kuvaa. Muutamissa kuvissa näkyy kuin päällä olevia läiskiä tai pilkkuja. Joissakin on viiruja ja viivoja, jotka ovat toisinaan kuin säteittäisinä viuhkoina. Kuvat voivat olla myös lievästi venähtäneitä tai vääntyneitä.

Tunnistetuista kohteista olevat kuvat Eisenbudin kirjassa ovat lähes aina virheettömiä siinä määrin kuin kuvan tarkkuus antaa mahdollisuuden tehdä päätelmiä. Pienimmätkin yksityiskohdat yleensä täsmäävät todellisuuden kanssa. Mistään kuvista en löytänyt selviä sisäisiä ristiriitaisuuksia, esimerkiksi näkyvät varjot olivat aina samalla tavalla kuvan koko alueella.

Ajatusvalokuvien kohteet sisälsivät joskus yksityiskohtia, joita ei enää ollut jäljellä istuntoja pidettäessä. Tedin olisi ollut suunnilleen mahdotonta hankkia sellaisia huijauskuvia vähemmän julkisista kohteista. Journal of ASPR:ssä on aikanaan keskusteltu muutamista selvemmistä eroavuuksista olemassa olleen kohteen ja ajatuskuvan välillä (Eisenbud & al. 1981,  Rinaldi 1982,  Eisenbud & al. 1982).

Linkissä (5) on nähtävissä yhteensä 275 Tedin ajatuskuvaa, normaalinäkymää ja kuvien kohteita. Kuvat tosin ovat valitettavan pienikokoisia.

Videoiden kertomaa

Muutamista katsottavissa olevista YouTube-videoista saa havainnollisen kuvan istuntojen kulusta. Lyhyeltä videolta (6) näkyy, miten Ted aluksi riisuu kenkänsä ja tyhjentää taskunsa. Taskujen tyhjentäminen ei johdu Eisenbudin määräyksestä vaan siitä, että Ted uskoi lähellä olevan metallin heikentävän kykyään. Näkyy myös, miten ankarasti Ted keskittyy kameran laukaisemiseen. Eisenbud näyttää piippuineen varsin joviaalilta eikä tilanteesta saa kuvaa, että kyse olisi ollut tiukasta koetilanteesta.

Gismo-puoli jää videolla kovin heikoksi. Aluksi Ted vain muitta mutkitta poimii gismon pöydältä ja aloittaa hommat. Gismoa ei esitellä eikä tutkita. Yhdessä vilautuksessa näkyy gismon läpi niin kirkkaasti, että siellä voisi olla linssi sisällä, mutta varmaa se ei ole. Yksi puute videossa on se, että gismon sijaintia kameran edessä laukaisuhetkellä ei näytetä, joten katsoja ei pysty arvioimaan, miten paljon se olisi vaikuttanut kuvaan.

Videolla (1) ollaan jonkun kotona kokeilemassa, ilman tiukkaa kontrollia. Gismoa ei nytkään esitellä, mutta yhdessä vilauksessa sen voi tarkasti katsoen huomata olevan läpinäkyvä ja tyhjä, kuten myös Eisenbud kertoo kirjassaan tästä tilaisuudesta. Merkillisin tulos on mielestäni varsin vaalea kuva, vaikka kokeilija peittää kameran linssin kämmenellään. Toisessa tapauksessa kokeilija pitää gismoa kameran edessä.

Ted on hyvässä vedossa ja ajatuskuvia syntyy tiuhaan tahtiin alkulämmittelyn jälkeen. Tedin paidanhihat ovat puoliksi käännetyt. Hän ei osallistu kameran pitämiseen, mutta pitää joskus gismoa kameran linssin edessä. Hän käsittelee gismoa huolimattoman oloisesti, kiinnittämättä siihen kummempaa huomiota. Hän ei näytä yrittävän käsitellä sitä epäilyttävällä tavalla.

Arthur Clarken videolla (7) ei ajatuskuvia enää synny, koska Tedin kyvyt ovat lähes tyystin kadonneet. Skeptikkovalokuvaajat osoittavat loppuosassa, miten kuvia saadaan aikaan sopivasti rakennetulla gismolla.

Kuvausolosuhteiden vaikutuksia

Eisenbud pyrki selvittämään kuvien syntymistapaa kuvausolosuhteita muuttelemalla. Kun kameran linssi peitettiin maalarinteipillä, niin varsinaisia kuvia ei syntynyt. Sen sijaan tuli täysmustia ja täysvalkoisia kuvia, joista täysvalkoiset tietenkin olivat selittämättömiä. Toisaalta kuvia saatiin silloinkin, kun joku peitti koko gismon kämmenellään. Mikä merkillisintä, ajatuskuvien tarkkuus ei havaittavasti huonontunut, vaikka kamerasta oli poistettu linssijärjestelmä kokonaan.

Ajatuskuvia syntyi myös, vaikka Ted oli sisällä Faradayn häkissä ja kamera oven takana häkin ulkopuolella. Eisenbud teki myös kokeita peittämällä filmin valotuspinnan kameran sisällä ohuella lyijylevyllä. Ajatuskuvia ei saatu, mutta täysvalkoisia kohtia syntyi levyn reikien kohdalle muun alueen jäädessä mustaksi.

Koska ajatuskuvat eivät vastanneet kameran näkemää eli normaalinäkymää, olisi voinut olettaa, ettei kameraa olisi tarvittu ollenkaan. Kun Ted yritti saada kuvia pelkkiin filmeihin ilman kameraa, niin aluksi ei esiintynyt mitään vaikutuksia. Vasta kirjan valmistumisen aikoihin saatiin

täysvalkoisia kuvia ja heikkoja viitteitä myös yksityiskohtia sisältävistä kuvista.

Tedin pukeutuminen tiukkaan "apinapukuun" huononsi tuloksia, mutta joitakin ajatuskuvia kuitenkin saatiin. Kaikista näistä kokeista voidaan päätellä, että kyseessä ei ollut pelkkä fysikaalinen ja optinen ilmiö. Psykologisella tilanteella oli ilmeisen tärkeä vaikutus.

Skeptisiä näkökantoja

Englanninkielisessä Wikipediassa on artikkeli Tedistä, linkki (8). Jos jossain, niin siinä artikkelissa näkyy, miten skeptikkojen hallitsema paikka Wikipedia on. Mm. artikkelin lähdeluettelosta löytyy vain skeptisiä lähteitä. Tuskin mikään suoraan Tediä, Eisenbudia ja ajatuskuvien syntytapaa koskeva väite pitää edes osapuilleen paikkaansa. Kirjoittajan asiantuntemusta kuvaa se, että gismo esitetään kautta linjan muodossa "gizmo".

Wikipediassa ajatusvalokuvaus selitetään näin:

Serios would use what he called a "gizmo," a tube of paper placed against the camera lens. He said this helped him to focus his mental energy and direct it toward the film. He also used something he didn't tell anyone about—a tiny tube about one inch long and one-half inch in diameter. This tube had a tiny magnifying lens at one end. In the other end one could insert a piece cut from a standard 35mm slide. Lined up properly, this device projected the image on the cut piece of transparency onto the film of the Polaroid camera. The device was small enough to be concealed in the palm of the hand, so it could be used even when the larger paper "gizmo" wasn't around to conceal it.

Nile Root kertoo olleensa mukana yhdessä istunnossa, linkki (8): 

He often displayed the gismo so we could see that it was empty but in his drunken condition he finally slipped up. Serios became careless: as he was waving his arms and yelling, I saw a shiny object reflect from inside the paper gismo that he always held to the camera lens.

Skeptisissä lähteissä siis kerrotaan varmana ja jopa havaittuna tosiasiana, että kaikki ajatusvalokuvat syntyivät huijauksella, gismon avulla. Lisäksi skeptikot kertovat elävästi, miten moraaliton ja epävakaa persoona Ted oli. Lisäksi he kertovat, että kun skeptikkovalokuvaajat paljastivat huijauksen, niin siihen loppui Tedin valokuvausura. Eihän se kuitenkaan siihen loppunut, vaan myöhemmin, kykyjen häviämiseen.

Taikuri Randi suorastaan julkisesti valehteli, että Ted tunnusti hänelle huijanneensa (Eisenbud 1975). Martin Gardner puolestaan kertoi, että Randi on helposti toistanut Tedin temput samoissa olosuhteissa. Todellisuudessa Eisenbud esitti Randille haasteen tulla esittämään temppu samanlaisissa olosuhteissa, mutta Randi ei suostunut siihen.

Muutamat asiat skeptikoilta unohtuvat: että myös muut käsittelivät kameroita ja gismoa Tedin ulottumattomissa, mikä ei estänyt ajatusvalokuvien syntymistä. Ja että samassa istunnossa saatiin monia erilaisia kuvia, mikä olisi edellyttänyt huijauskuvan tiuhaa vaihtamista.

Kuvien aitoudesta

Skeptiset valokuvaajat osoittavat ansiokkaasti videolla linkissä (7) ja artikkelissa Nile Root (2002) linkissä (9), että ajatuskuvien kaltaisia kuvia saadaan aikaan gismolla, jossa on diakuva ja sen riittävän terävään näkymiseen vaadittava linssi. Näin ollen kuvien ulkonäköä ei voida pitää todisteena niiden aitoudesta. On kiinnitettävä huomio kuvausolosuhteisiin ja istunnoissa saatujen peräkkäisten kuvien tyyppeihin ja aiheisiin.

Mahdollisen huijausgismon olisi pitänyt olla riittävän suuri ja tarkasti kameran linssin edessä. Gismo oli aina kokeilijoiden vapaasti tarkastettavissa, vaikka videoiden perusteella se oli aikalailla sivuseikka. Kaikki huomio näytti olevan kiinnittynyt syntyneisiin kuviin. Tedillä olivat paidanhihat täysin tai puoliksi ylös käärittyinä ja harvoin jopa tiukka "apinapuku" päällä, hihansuut ja kaula-aukko tiukasti kiinni.

Kun otetaan huomioon kuvien suuri määrä ja Tedin vahva humalatila lähes kaikissa onnistumistapauksissa, huijausgismo olisi ehdottomasti paljastunut. Kokeilin itsekin menetelmää ja totesin sen hankalaksi.

Periaatteessa on mahdollista, että itse kamerassa olisi ylimääräisiä valonlähteitä ja reikiä. Tähän ei ollut käytännön mahdollisuuksia, koska käytettyjä kameroita oli suuri määrä ja omistajia kehotettiin tutkimaan ne tarkasti ennen kuvauksia ja uudestaan kuvauksien jälkeen. Ted ei toisinaan toteutetussa tiukassa kontrollissa saanut koskea kameroihin muuta kuin kuvaustilanteissa eikä aina silloinkaan.

Eräs mahdollisuus on, että filmien valotus ei tapahtunut kameran näennäisellä laukaisuhetkellä vaan ennen sitä tai sen jälkeen. Tähänkin oli hyvin pienet mahdollisuudet, koska monet henkilöt ostivat filmejä, latasivat ne kameroihin ja kehittivät kuvat. Lähes säännöllinen salamavalon käyttö paljasti laukaisuhetken varsin luotettavasti.

Koostekuvat erosivat toisinaan hyvin selvästi tavallisista saman kuva-alan useampikertaisista valotuksista. Esimerkiksi tumma alue peitti toisinaan alleen vaaleamman alueen, mikä ei onnistu kaksoisvalotuksella. Myöskään paikalla olleiden henkilöiden näkymissuunnat eivät aina vastanneet heidän sijaintiaan kuvaushetkellä. On vaikea kuvitella, miten Ted olisi voinut kuvata vieraan kodin sisustusta ja kokeisiin osallistuvia henkilöitä salaa etukäteen ja ehtiä valmistaa niistä diat kokeita varten.

Toisinaan Ted pystyi pyydettäessä tuottamaan annettua aihetta tai kuvaa selvästi muistuttavan kuvan. Täysosumia ei kuitenkaan saatu kuin yhden kerran, ja silloinkin Ted oli itse ehdottanut

aihetta. Annettu aihe voi olla myös pelkästään antajansa tiedossa, jolloin Ted toisinaan osasi kuvailla sitä sanallisesti aivan oikein.

Hiukan epäilyttävältä tuntuu se, että kuvat olivat useimmiten virheettömiä pienimpiä yksityiskohtia myöten mallikuviin tai todellisuuteen verrattuna. Tähän on ensimmäisenä mieleen tuleva selitys huijaus käyttäen jostakin hankittuja oikeita valokuvia. Joissakin tapauksissa ajatuskuvissa kuitenkin on havaittu todellisia eroja kohteeseen verrattuna tai kuva on ollut vanhemmalta ajalta kun mallikuva. Erot tietenkin vahvistavat kuvien aitoutta.

Ted Seriosin ajatusvalokuvien selittämättömyys riippuu vahvasti Jule Eisenbudin rehellisyydestä ja tarkkuudesta havaitsijana. Mukana oli kuitenkin niin paljon muitakin akateemisia henkilöitä, että Eisenbudin järjestämä huijaus tuntuu mahdottomalta. Hän luettelee kirjassaan 30 akateemista henkilöä, jotka nimikirjoituksellaan vahvistivat mukana olonsa ja kokeiden olleen kunnolla järjestetyt. He kirjoittivat nimiään myös kuvien reunoihin.

Omasta mielestäni Ted Seriosin ajatusvalokuvat ovat erittäin merkittävä ilmiö. On vahinko, että se on jäänyt niin pahasti unohduksiin kuin on tapahtunut.

* * *

Linkkejä

1. Echte Psychokinese? Die "Gedankenfotografie" des Ted Serios | ExoMagazin

https://www.youtube.com/watch?v=rLZC8fXgDBE

2. Lecture by Stephen E. Braude on the Photographs of Ted Serios

https://www.youtube.com/watch?v=V34EjMHzTkg

3. Thoughtography of Ted Serios with Stephen E. Braude

https://www.youtube.com/watch?v=_vFNVpUhiyk

4. The Bindelof Story, Part II

https://siivola.org/monte/papers_grouped/copyrighted/Parapsychology_&_Psi/Bindelof_Story/The_Bindelof_Story_Part_II.htm

5. Jule Eisenbud collection on Ted Serios and thoughtographic photography

http://cdm16629.contentdm.oclc.org/cdm/search/collection/Eisenbud/page/1

6. Discovery Science Ident // Ted Serios

https://www.youtube.com/watch?v=_yN7G_9evJw

7. Psicocinesi: le fotografie paranormali di Ted Serios

https://www.youtube.com/watch?v=Np55AxpwDaE

8. Ted Serios Wikipediassa

https://en.wikipedia.org/wiki/Ted_Serios

9. Nile Root (2002): Mind power or hoax

http://www.niler.com/estitle.html

Kirjallisia lähteitä

Jule Eisenbud (1967): The World of Ted Serios. William Morrow & Company, Inc. 1967.

Jule Eisenbud (1975): On Ted Serios' Alleged "Confession". The Journal of the American Society for Psychical Research, 1975:1.

Jule Eisenbud, J. G. Pratt ja Ian Stevenson (1981): Distortions in the Photographs of Ted Serios. The Journal of the American Society for Psychical Research, 1981:2.

G. M. Rinaldi (1982): Anomalies in the Prints of Ted Serios. The Journal of the American Society for Psychical Research, 1982:1.

Jule Eisenbud ja Ian Stevenson (1982): Reply to Mr. Rinaldi. The Journal of the American Society for Psychical Research, 1982:1.