Päivitetty 29.1.2020
Yleiskatsaus maailmankuvaan on ykkösosassa. Tässä kakkososassa pyrin välttämään toistoa, kun otan kantaa ihmisten asenteisiin ja muutamiin muihin yksityiskohtiin.
Kaikki erilaiset maailmankuvat eivät voi kuvata maailmaamme todenmukaisesti, koska ne ovat niin selvässä ristiriidassa keskenään. Lähes kaikki maailmankuvat ovat vaihtelevassa määrin harhaisia. Epärealistinen maailmankuva johtaa huonoihin päätöksiin, jotka pahimmillaan ovat vaarallisia ympäristölle ja jopa päätöksentekijälle itselleen.
Tiede ja skientismi
Mielestäni tieteellinen menetelmä on luotettavin ja varmin keino tuottaa maailmastamme oikeaa tietoa. Tiede ei ole mitään käsittämätöntä, vaan vain arkiajattelun jatke, kuten Kari Enqvist kertoo mainiossa esitelmässään linkissä (1). Tieteessä tutkitaan ja mitataan asioita mahdollisimman tarkasti ja teorioiden avulla sidotaan asiat ristiriidattomiksi kokonaisuuksiksi. Näin menetellen on saatu ja edelleen saadaan erittäin luotettavaa tietoa maailmastamme.
Monet uskovat, että heidän maailmankuvansa on tieteellinen, mutta tarkemmin katsoen se on kuitenkin itse asiassa skientistinen. Wikipedia kertoo skientismistä seuraavaa:
Skientismi eli tieteiskatsomus, joskus myös ”tiedeusko” tai ”tieteisuskovaisuus”, on näkökanta, jonka mukaan kaikki todellinen tieto on tieteellistä tietoa – että ei ole olemassa järkevää, objektiivisia tapaa tehdä tutkimusta, joka ei ole osa tiedettä. Skientismiin voi kuulua joko käsitys, jonka mukaan tiede pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat, tai käsitys, jonka mukaan tieteellä (ja erityisesti luonnontieteillä) on etusija elämän ja todellisuuden tulkitsemisessa ohi niin humanististen tieteiden kuin uskonnollisten, myyttisten tai hengellisten selitysten.
Englanninkielisessä Wikipediassa sanotaan alussa napakasti:
Scientism is a term generally used to describe the cosmetic application of science in unwarranted situations not covered by the scientific method.
Skientismi johtaa ylimielisyyteen ja valtavirran maailmankuvaan
sopimattomien havaintojen hylkäämiseen suoralta kädeltä, ilman tieteellisiä
perusteita. Esimerkiksi Kari Enqvistin ja Esko Valtaojan lukuisista lausumista
on todettavissa, että heidän mielestään ei ole olemassa niin sanottua
telepatiaa, ennalta tietämistä, psi-metallintaivutusta eikä
poltergeist-ilmiöitä. Tällaiset lausunnot kuitenkin ovat pelkkiä oletuksia ja
epätieteellisiä metafyysisiä väitteitä, koska niiden esittäjät näyttävät olevan
tietämättömiä olemassa olevista havainnoista, jotka tukevat näiden ilmiöiden
olemassaoloa. Heidän maailmankuvansa perustuu vain heidän erittäin hyvin
tuntemaansa aineelliseen maailmaan ja skeptisistä
lähteistä poimittuihin tietoihin.
Juha
Kuvajainen on kirjoittanut laajan ja mielestäni erittäin ansiokkaan gradun, jossa hän käsittelee maailmankuvaa, linkki (2). Siinä hän myös esittelee hallitsevaa luonnontieteellistä maailmankuvaa ja skientismiä.
Linkissä (3) on keskusteluohjelma uskon ja tieteen välisestä suhteesta. Siinä Esko Valtaoja sanoo, että hän ei ole tavannut sellaista luonnontieteilijää, joka ajattelisi omaa uskomusjärjestelmäänsä tai olisi edes kiinnostunut siitä. Hän lisäksi viittaa arkkipiispa Tapio Luoman esiin tuomiin käsitteisiin skientismi ja tiedeusko ja sanoo, että hän ei ole pitkän uransa tavannut ainuttakaan tiedeuskovaista. Omaa objektiivisuuttaan ei tietenkään tule epäilleeksi, ellei huomaa käytännössä jokaisen ihmisen maailmankuvan olevan samalla myös uskomusjärjestelmä. Ehkä hän ei ole tunnistanut omaa peilikuvaansa.
Kuvajainen kirjoittaa gradussaan seuraavasti:
Materialismin voi
omaksua maailmankuvakseen oikeastaan vain sellainen henkilö, joka syystä tai
toisesta ei halua tai jaksa pohtia ontologisia kysymyksiä pintaraapaisua
syvemmältä tai jolla ei ole sellaisia kokemuksia, jotka laittavat pohtimaan
myös muita mahdollisia tulkintoja todellisuudesta.
Alla olevista kuvista näkyy maailman johtaviin kosmologeihin kuuluvan Sean Carrollin julistus, jonka mukaan arkielämäämme hallitsevat fysiikan lait ymmärretään täydellisesti eikä ole olemassa lusikantaivutusta, ennalta tietämistä, selvänäkemistä eikä kuolemanjälkeistä elämää. Kuvat on poimittu hänen esitelmästään linkissä (4). Avaruuden rakenteiden ymmärtämisen kannalta hänen lukuisat YouTube-luentonsa ovat kuitenkin erittäin suositeltavia.
Psi-ilmiöt olisivat aivan hyvin tutkittavissa tieteellisin menetelmin, mutta tieteen valtavirrassa niitä ei tutkita, koska niiden tutkiminen on valtavirralle tabu. Tuosta tabusta on lisää
ykkösosassa.
Maailmankuvat eivät kohtaa toisiaan
Kun skientistit elävät pelkästään tässä materiaalisessa maailmassa,
niin uushenkiset ihmiset puolestaan elävät hyvin
erilaisissa maailmoissa. Monilla on taustanaan kokemuksia mm. enkeleistä,
henkioppaista, yksisarvisista, ennaltatietämisestä, kuolleiden henkien
kohtaamisesta, luonnonhengistä, ufosieppauksista, poltergeist-ilmiöistä ja
edellisistä elämistä sekä lähes päivittäisiä hämmästyttäviä yhteensattumia. Monilla
on taustanaan myös oma, vakuuttava kokemus kaiken yhteydestä ja ajan
suhteellisuudesta. Shadow Camera on koonnut todellisen maailmankuvien
aarreaitan suomen kielellä YouTube-tililleen, jossa on suuri määrä kokijoiden
haastatteluja, linkki (5).
Huomattava osuus suuresta yleisöstä kertoo kokeneensa hyvin merkillisiä spontaaneja tapahtumia, jotka ovat maailmankuvan kannalta ilmeisen tärkeitä. Näitä kokemuksia pitäisi kaiken järjen mukaan voida tutkia ja tarkistella tieteellisillä menetelmillä. Tällaisen tutkimuksen pitäisi aineiston keruun ja tulkintojen lisäksi sisältää myös kokemusten totuusarvon selvittämisen, eli että onko kerrottuja asioita todellakin tapahtunut täällä aineen maailmassa.
Kyseessä ovat merkilliset ilmiöt myös siinä mielessä, että niitä on tapahtunut spontaanisti myös lapsille, jotka eivät ole ehtineet kuulla sellaisista asioista puhuttavan eivätkä vielä ole osanneet lukea. Miten ihmeessä ihmisille voi tulla sellaisia monimutkaisia kokemuksia, mistä he eivät ole saaneet etukäteen tietoa?
Mutta kokemusten totuusarvoahan ei voida tutkia, koska sellaiset ajatukset ovat tieteelle tabu eikä sellaisille tutkimuksille myönnetä rahoitusta valtavirran lähteistä. Viime aikoina kuitenkin Suomessa näyttää tapahtuneen kehitystä parempaan suuntaan esimerkiksi Marja-Liisa Honkasalon ja Jeena Ranckenin (2017) tutkimuksissa, joista on saatu ihmisten kummia kokemuksia päivänvaloon. He ovat nimenomaan uskaltaneet tutkia kokemuksia ennakkoluulottomasti ja ymmärtäväisesti, samalla tuoden esiin kokemusten suuren yleisyyden.
Oman ryhmänsä muodostavat niin sanotut salaliittoteoreetikot, jotka
uskovat tieteentekijöiden, hallitusten ja poliitikkojen salaavan oikeata tietoa
ja muun muassa myrkyttävän erilaisia kohteita maapallon väestön vähentämiseksi.
Eri alojen salaliittoteoreetikot uskovat esimerkiksi siihen, että ihminen ei
ole koskaan käynyt kuussa, että tähtitieteilijät salaavat Nibiru-planeetan eli
planeetta X:n, että maapallo on ontto tai litteä, että jopa matkustajalentokoneiden
pakokaasuvanat tarkoituksella myrkytetään tai että rokotusohjelmilla on
tarkoitus tuhota väestöä.
Erilaisilla maailmankuvilla on monensuuntaisia rajapintoja keskenään, mutta tärkeimpänä pidän rajapintaa tiede/muut maailmankuvat. Tieteellistä tietoa maailmasta on saatavissa runsain mitoin ja kai sitä koulujärjestelmässämmekin yritetään opettaa, mutta miksi tieto ei mene perille? Ainakin salaliittoteoreetikkojen suhteen asiaa on tutkittukin, ja Lassi Lapintie (2015, linkki 6) on kirjoittanut Iltalehteen laajasta tutkimuksesta yhteenvedon.
Facebookin sisältöjen avulla tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että salaliittoteoreetikot toimivat lähes täysin omassa Facebook-kuplassaan, peukuttaen samoin ajattelevia ja jakaen heidän tuotoksiaan eteenpäin. Lisäksi ilmeni, että heillä ei ollut mediakriittisyyttä, vaan he hyväksyivät omiin ajatuksiinsa sopivat väitteet sellaisinaan, ilman tarkistuksia ja lukematta vastapuolen ajatuksia. Vielä he osoittivat taitamattomuutensa siten, että eivät ymmärtäneet omien uskomustensa parodiointia, vaan jopa peukuttivat sille hyväksyntäänsä.
Tiede ei ole huudossa myöskään kaikissa uushenkisissä piireissä, ehkä
kvantti-ilmiöitä lukuun ottamatta. Epäilemättä tieteen ja terveydenhoidon
edustajien nuiva suhtautuminen ihmisten kertomiin kokemuksiin vaikuttaa paljon.
Näkijät ovat myös usein vastahakoisia omien tietojensa täsmentämiseen ja
tarkistuksiin. He eivät yleensä tee muistiinpanoja kokemuksistaan, joten on
helppo muistaa vain onnistumiset ja unohtaa epäonnistumiset. Näkijöiden
mahdollisuudet voittaa skeptikkojen
haasteita ovat erittäin huonot, koska he eivät osaa
varautua tiukkaan kykyjensä tarkistamiseen sokkoutetuissa olosuhteissa.
Tieteen tekijöillä ei useimmiten ole aavistustakaan siitä, millaisessa maailmassa monet ihmiset elävät. Monet maailmankuvat tosin ovat aineellisesta todellisuudesta vieraantuneita, mutta on myös paljon tapauksia, joissa kerrotut kokemukset ovat erittäin konkreettisia ja kokijat ovat järkeviä ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Minulla esimerkiksi on hyllyssäni kaksi rajua kirjaa, joissa näitä konkreettisia kokemuksia kerrotaan. Kirjailija Kate Christie (1965) kertoo omaelämäkerrallisessa romaanissaan muun muassa siitä, miten hän auttoi toisen maailmansodan rintamalla kuolleita sotilaita eteenpäin maan piiristä. Nuoret miehet olivat täydellisen hämmennyksen vallassa ja tulivat tietämättään hakemaan apua tältä selvänäköiseltä naiselta. Yhdysvaltalainen Kyproksella syntynyt sosiologian professori Kyriacos C. Markides (1985) kertoo omia kokemuksiaan Kyproksella eläneestä merkillisestä parantajamiehestä, jolla oli uskomattomia, vahvoja kykyjä.
Maailmankuvamielessä on aina syytä ottaa huomioon, että kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia. Alan asiantuntujan lausumiin kannattaa suhtautua vakavasti niin kauan kun hän pysyy omalla alallaan. Tilanne muuttuu, kun hän siirtyy alueelle, jota ei tunne. Ja tietenkin on lisäksi paljon ihmisiä, jotka vain luulevat tuntevansa asioita, joista heillä ei ole riittävästi tietoa ja joita he eivät ole riittävästi ymmärtäneet.
Hyökkäys on paras puolustus
Keskustelufoorumeihin osallistuessa tulee selvästi näkyviin, miten keskustelijat lähtevät hyökkäykseen vastapuolen henkilöä vastaan silloin, kun heidän uskomuksiaan arvostellaan. Usein samalla joutuu yhteishyökkäyksen kohteeksi, koska foorumeilla on runsaasti saman kuplan sisällä olevia. Olen poiminut talteen itseäni vastaan tehtyjä hyökkäyksiä, ja alla on muutamia parhaimmista:
- - -
Kun ei ole mitään todisteita siitä että yliluonnollisia kokemuksia
on, niin, yllätys yllätys, kukaan ei tiedä millaiselta sellainen tuntuu. Sinun
kannattaisi perehtyä olemassa oleviin tutkimustuloksiin, ettet paljastaisi
ymmärtämättömyyttäsi näin räikeästi.
- - -
Pitäähän niiden saada yrittää, jotka jotakin haluavat väittää
uskoen omiin luuloihinsa ja tulemalla itse ihan vaan vapaaehtoisesti nolaamaan
itsensä!
- - -
Paranormaalia ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kaikki jotka muuta
väittävät, elävät uskossaan vahvoina, mutta vain uskossaan. Säälin heitä/teitä.
- - -
Okiven kanssa ei kannata väitellä, kaveri elää harhoissa.
Ja kaverin säestystä: Pahalta vaikuttaa...
- - -
Kerro kun palaat tähän oikeaan todellisuuteen taas tuolta
jukujuku-maasta. Uskot varmaan edelleen Uri Gellerin lusikan taivutukseenkin.
- - -
Okivin ja lokin mielestä heidän ylivoimainen
internetasiantuntijuutensa saa kaiken muun olemaan feikkiä tai huijausta. He
itse eivät voi olla tulkinnoissaan väärässä, joten kaiken muun on oltava
huijausta, mutta he itse ovat erehtymättömiä. Melkoinen God complex molemmilla.
- - -
Kyllä, Olavi, teit jotain väärin. Et suostunut näkemään omia
virheitäsi ja annoit itsesi tekaiseman todellisuuden ottaa vallan.
- - -
Ps. vasta huomasin, että nimimerkkisi allekirjoituksessa on joku
parapsykologialinkki. Tämä selittääkin paljon. Ilmiselvästi harrastat myös
parataloustiedettä, parateknologiaa ja parageologiaa, eli ilmankos juttusi
tuntuvat olevaan vallan toisesta todellisuudesta.
Noissa henkilökohtaisuuksissa on ollut se ikävä piirre, että säännöllisesti
en ole saanut vastausta pyydettyäni perusteluja, täsmennyksiä tai näyttöä
harhoistani ja virheistäni. Keskustelu voisi vastausten pohjalta jatkua
tuloksellisena, mutta hyökkääjät jättävät sen jostakin syystä kesken sillä
kertaa.
Toinen pätevä keino keskustelun ohjaamiseksi ojaan on ylimieliseen huumoriin siirtyminen, mikä myös on hyvin yleisessä käytössä.
Onko maailma järjellä käsitettävissä?
Koska henkinen alue on maailmankuvassa epäilemättä erittäin tärkeä ja aineellinen maailma on joidenkin mielestä pelkkää harhaa, niin voisimmeko jättää tämän harhan sivuun ja keskittyä pelkästään henkisyyteen? Mielestäni ei missään nimessä. Tieteen ja tekniikan avulla on saatu esiin täsmällisiä ja luotettavia maailmankuvan aineksia esimerkiksi tähtitieteessä. Henkiset avaruusmatkaajat eivät ole tuoneet mukanaan yhtä pätevää tietoa.
Uskonoppineet käsittelivät Areiopagi-verkkolehden seminaarissa aihetta "Teologia ja tieteellinen maailmankuva", ja mielestäni parhaan puheenvuoron esitti ekumeniikan professori Risto Saarinen, linkki (7). Hän esitti mielestäni tärkeän kysymyksen: onko maailma käsitettävissä järjen avulla? Sitähän me emme tässä vaiheessa tiedä, mutta jotakin voidaan kaavailla tieteen historian valossa. Ainakin kerran on jo yleisesti ajateltu järjen tuoneen meidät perille, kun 1900-luvun alun tienoilla fysiikan tarjoamaa tieteellistä maailmankuvaa pidettiin pääpiirteissään lopullisena – juuri kun oltiin uusien mullistavien havaintojen ja teorioiden kynnyksellä.
Oma ajatukseni on se, että olemme maailmankuvan
kehittelyssä vasta kovin alussa. Tieteellisessä maailmankuvassa on selviä
aukkoja, joista helpoimmin huomattava on psi-ilmiöiden puuttuminen kuvasta.
Henkisyyteen perustuvat maailmankuvat ovat mielestäni liian yksinkertaisia ja
siloteltuja ja ne jättävät omaan tapaukseensa sopimattomat asiat huomiotta.
Maailma ja elämä ovat paljon ihmeellisempiä kuin kukaan meistä osaa arvatakaan.
Tiede ja järki voivat viedä kehitystä vielä uskomattoman paljon eteenpäin,
kunhan emme unohda kunnioittaa kanssaihmisiämme, eläimiä kanssakulkijoinamme ja
luonnon ihmeellistä kokonaisuutta.
Kirjallisuutta
Kate Christie (1965): Apparitions – An Autobiographical Study in Parapsychology. Routledge and Kegan Paul, London. 124 sivua.
Kyriacos C. Markides (1985): The Magus of Strovolos – The Extraordinary World of a Spiritual Healer. Penguin Books ltd, London. 222 sivua.
Jeena Rancken (2017): Yliluonnollinen kokemus - Tulkinta, merkitys ja vaikutus. Vastapaino. 375 sivua.
Linkkejä
1. Kari Enqvist (2013): Uskomukset ja maailmankuvat
https://www.youtube.com/watch?v=18TKh0evFnw
2. Juha
Kuvajainen (2019, maisterintutkielma): Monismista moneksi - näkökulmarelativistista
materialistisen maailmankuvan tarkastelua.
3. Yle, Horisontti (2019): Millainen on uskon ja tieteen välinen suhde?
https://areena.yle.fi/1-50299571
4. Sean Carroll On Death And The Afterlife (2015)
https://www.youtube.com/watch?v=uQNnvfMJd_Y
5. Shadow Camera
https://www.youtube.com/channel/UCfvxYaBKSjeaJd_j-Suk87g
6. Lassi Lapintie (2015): Nyt se on todistettu: salaliittoteoreetikot ovat kuplassa eläviä hölmöjä
http://www.iltalehti.fi/digi/2015022619264197_du.shtml
7. Risto Saarinen: Kirkon usko ja tieteellinen maailmankuva (2016)
https://www.youtube.com/watch?v=get1Rog2yWw
