maanantai 21. syyskuuta 2009

Yhteensattumia

Psi-ilmiöiden ilmenemismuotona ESP:tä ei voida mitenkään erottaa yhteensattumasta. Vaikka tapahtuma tai koetulos olisi miten uskomaton hyvänsä, se kuitenkin voisi olla vain seurausta pelkästä sattumasta. Äärimmäisen harvinaisiakin sattumia pitää todennäköisyyslakien mukaan käytännössä tapahtua. Psykokinesia voi olla toista maata silloin, kun ympäristössä tapahtuu selviä ja pysyviä muutoksia. Jos esimerkiksi raskas kaappi siirtyy paikaltaan, hyvin kiinnitetty hylly putoaa alas tai lusikka taipuu ilman voimankäyttöä, niin sellaista ei tapahdu sattumalta.

No, voidaanko sitten kaikki ESP-koetulokset ja spontaani-ilmiöt kuitata merkityksettömiksi pelkkinä sattumina? Ei missään tapauksessa, sillä näitä ilmiöitä tapahtuu aivan liian paljon ja niissä on havaittavissa tiettyä säännönmukaisuutta. Itselleni olen esimerkiksi huomannut tapahtuvan yhteensattumia enimmäkseen rajatietoyhteyksissä.

Ennakkoluuloton psykiatri C. G. Jung kiinnitti aikanaan huomiota merkittäviltä vaikuttaviin yhteensattumiin, jotka hänen mukaansa usein osuvat ihmisen elämän käännekohtiin. Hän jopa keksi niille nimenkin, synkronistiset ilmiöt. Hän määritteli ne tapahtumiksi, jotka näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa ilman havaittavaa syy-yhteyttä.

Kirjoitan omat yhteensattumani säännöllisesti muistiin heti tuoreeltaan. Niitä on yleensä tullut yksi tai kaksi vuodessa. Alla on muutamia hämmästyttävimpiä sattumuksiani.


Vanha tuttava

Olin joulukuussa 1969 kävelemässä Otaniemen Dipoliin syömään lounasta. Aukiolla vastaani käveli pieni miesryhmä, josta tunnistin erään insinöörin, johon olin tutustunut asevelvollisuusaikana noin kuusi vuotta aikaisemmin. Pysähdyin ryhmän takana ja olin aivan kahden vaiheilla menisinkö tervehtimään vanhaa tuttavaa. En kuitenkaan lähtenyt miesten perään vaan jatkoin kävelemistäni Dipoliin.

Seuraavana päivänä menin taas lounaalle Dipoliin. Siellä tämä insinööri istuikin pöydässä. Menin tervehtimään ja kerroin arvelevani hänen olevan jatkokoulutuskurssilla Otaniemessä, ja niinhän tilanne olikin. Sanoin: "Minä näinkin sinut jo eilen kun kävelit pois Dipolista". Hän vastasi: "Mahdotonta, sillä minä tulin tänne vasta tänä aamuna".


Viskosimetri

Opiskeluaikana mietin kerran nesteiden viskositeetin luonnetta ja sitä, millaisella laitteella viskositeettia voitaisiin mitata. Ajattelin, että sylinterinmuotoiseen astiaan voitaisiin laittaa nestettä ja pyörittää siihen upotettua pystysuoraa levyä sen keskellä olevan akselin ympäri. Viskositeetti saataisiin sitten tietyn pyöritysnopeuden ylläpitämiseen tarvittavan vääntömomentin mittauksesta.

Menin jonkin ajan päästä kirjastoon ja huomasin hyllyllä nesteiden mekaniikkaa käsittelevän keskipaksun kirjan. Muistin kaavailuni viskositeetista ja ajattelin tarkistaa asian. Otin kirjan hyllystä ja avasin sen umpimähkään. Hätkähdin, sillä avautuneella aukeamalla oli kuva kuvittelemani kaltaisesta mittauslaitteesta.


Unikurssi

Karjaan suomenkielisessä kansalaisopistossa alkoi vuoden 1997 marraskuussa unikurssi, johon kuului yksi luento- ja keskustelutilaisuus viikossa muutaman viikon ajan. Opettaja antoi alussa kaikille tehtäväksi perustaa unipäiväkirjan. Vihkoa olisi parasta pitää yön aikana valmiina pöydällä sängyn vieressä, että uni tulisi kirjoitetuksi mahdollisimman täydellisesti muistiin. Eräs rouva liittyi mukaan vasta seuraavalla viikolla. Tuli puhe ennusunista, ja hän kertoi nähneensä sellaisen ilmeisesti opiskeluaikanaan 60-70-luvulla.

Hän oli nähnyt unen että oli seisomassa muusikko Hectorin kanssa samalla bussipysäkillä. Unessaan hän vielä törmäsi lievästi Hectorin kanssa hartiat vastakkain opiskelupaikkansa ulko-ovella. Todennäköisesti hän kertoi joillekin tuttaville unestaan jo välittömästi.

Jonkin ajan kuluttua hän oli menossa hammaslääkärille Helsingissä, mutta myöhästyi täpärästi aikomastaan bussista Helsingin linja-autoasemalla. Kun hän jäi odottamaan seuraavaa lähtöä, niin Hector aivan oikeasti tuli samalle laiturille ja he seisoivat siinä lähekkäin noin 10 minuuttia. He eivät puhuneet mitään keskenään.

Kun nainen oli kertomassa unestaan, niin Minna, toinen kurssilainen huudahti ja selasi univihkoaan. Hän kertoi keskustelun alettua, että oli heti ensimmäisen kurssipäivän iltana laittanut vihon yöpöydälleen ja samana yönä nähnyt myös unta. Hän ei muistanut unta, mutta oli yöllä kirjoittanut vihkoonsa yhden sanan. Se sana oli "Hector"!


Pendolino

Kävin perjantaina 19.10.2001 Helsigissä laittamassa kuntoon Helsingin paraseuran pöytää Hengen ja Tiedon messuille. Ostin Karjaalta lipun Helsinkiin sopivimpaan junaan, joka sattui olemaan Pendolino. Paikka oli numero 25 vaunussa 5. Vieressäni istui nainen, jonka paikkalippu oli vaunuun 2. Kuulin hänen keskustelevan siitä lähellä istuvan miehensä kanssa, kun he miettivät vaunun vaihtoa oikeille paikoille siirtymiseksi.

Kun lähdin Helsingistä, niin sopivin juna oli taas Pendolino. Hieraisin vähän silmiäni, kun paikka oli numero 25 vaunussa 5, eli entinen penkki samassa tai ainakin samanlaisessa junassa kuin aikaisemmin. Pendolinon yksi runko sisältää kuusi vaunua. Pasilasta nousi junaan nuori nainen, joka pysähtyi kohdalleni ja arveli, että istuin hänelle varatulla paikalla. Tarkistuksessa kuitenkin ilmeni, että hänen paikkalippunsa oli vaunuun 2.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti