Olen jo vuosikausia ollut kiinnostunut lähinnä spontaaneista psi-ilmiöistä.
Alkuaikoina luin suuret määrät kokeellisen tutkimuksen raportteja. Loputtoman
yksityiskohtaiset koeasetelmien ja kontrollitoimenpiteiden esittelyt ja yleensä
heikkojen tulosten tilastolliset käsittelyt alkoivat vähitellen tuntua
puuduttavilta. Siksi olen jopa vähän laiminlyönyt kokeellista tutkimusta.
Parapsykologian kokeellinen tutkimus on täyttänyt alan aikakauslehdet runsaan
sadan vuoden aikana. Lähdeaineiston laajuuden ja monipuolisuuden vuoksi tämä
juttu jää erittäin pintapuoliseksi.
Kokeellinen tutkimus on tärkeätä
Suomalaisen Wikipedian tynkä-artikkelin mukaan:
Kokeellinen tutkimus on tutkimus, jossa
selvitetään hyvin harvan, yleensä yhden tai kahden, muuttujan vaikutusta
tutkimuskohteeseen. Kokeellisessa tutkimuksessa voidaan esimerkiksi kasvattaa
kasveja eri hiilidioksidipitoisuuksissa ja tutkia kasvueroja. Eli kyseessä on
syy-seuraussuhde.
Parapsykologiassa ollaan vielä osittain alkeellisemmalla tasolla, eli
kokeellisella tutkimuksella pyritään osoittamaan, että psi-ilmiöitä on olemassa.
Tieteen valtavirran nihkeä suhtautuminen parapsykologiaan on pakottanut tähän.
Monissa lähteissä väitetään, että luotettavaa tietoa saadaan vain kokeellisella
tutkimuksella. Ellei ilmiötä pystytä osoittamaan koetoistoin, niin sitä tuskin
on olemassa. Mielestäni näin ankara kanta ei ole perusteltu. Ilmiön olemassaolo
on mahdollista osoittaa myös luotettavin havainnoin, jos ilmiö toistuu
riittävän usein. Esimerkiksi avaruuden suuret etäisyydet, massat ja energiat asettavat
rajoituksia kokeiden tekemiseen, mutta se ei kyseenalaista tähtitieteen asemaa
tieteenä.
Kokeellisen tutkimuksen päämääriä
Parapsykologian kokeellisessa tutkimuksessa on pyritty esimerkiksi seuraaviin
päämääriin:
1. Osoittamaan psi-ilmiöiden olemassaolo. Monet parapsykologit ovat aikojen
kuluessa olleet vakuuttuneita, että psi-ilmiöiden olemassaolon osoittamisen
vaihe on jo ohitettu.
2. Selvittämään psi-ilmiöiden taustamekanismit.
3. Kehittämään parapsykologialle kattava teoria.
4. Saavuttamaan tieteen valtavirran tunnustus, että parapsykologia on tiede. Monien
tutkijoiden mielestä tämä tapahtuu parhaiten selvittämällä taustamekanismit ja
kehittämällä kunnollisen teorian.
5. Selvittämään psi-ilmiöiden yleisyys suuren yleisön keskuudessa.
6. Löytämään ihmisiä, jotka onnistuvat kokeissa keskimääräistä paremmin.
7. Löytämään olosuhteet, joissa psi-ilmiöt tulevat parhaiten esiin.
8. Opettamaan koehenkilöitä saavuttamaan parempia tuloksia.
9. Taustalla on koko ajan vaikuttanut ajatus, että voitaisiin osoittaa
tietoisuuden jatkuminen kuoleman jälkeen.
Katsaus kokeelliseen tutkimukseen
Linkissä (1) on erinomainen katsaus kokeellisesta tutkimuksesta
parapsykologiassa. Myös linkissä (2) on laaja esittely kokeellisesta
tutkimuksesta.
1800-luvun lopulla eturivin fyysikko William Crookes tutki fysikaalisia
meedioita kokeellisesti. Tuolloin myös alettiin tehdä telepatiakokeita ja korttien
arvauskokeita, joiden tuloksia käsiteltiin tilastollisesti.
1930-luvulla kasvitieteen tohtori Joseph Banks Rhine (Linkki 3) otti
tehtäväkseen osoittaa psi-ilmiöiden olemassaolon laajoin koesarjoin, käyttäen
aluksi satunnaisia koehenkilöitä. Häntä pidetään nykyaikaisen parapsykologian
perustajana. Hän otti käyttöönsä ns. Zener-kortit, joissa pakkaan kuuluu
yhteensä 25 korttia, joissa on 5 erilaista kuviota, 5 kappaletta kutakin:
ympyrä, risti, aaltoviivat, neliö ja tähti. Laajojen koesarjojen tuloksista
ilmeni, että ESP on riippumaton etäisyydestä.
Seuraavana loogisena askeleena oli yrittää osoittaa Zener-korttien avulla, että
myös ennalta tietäminen on olemassa. Viimeisenä vaiheena Rhine teki vielä
psykokinesiakokeita nopilla. Laajojen koesarjojen tilastollisesti erittäin
merkittävät tulokset eivät kuitenkaan saaneet tieteen valtavirtaa
suosiolliseksi parapsykologialle.
1930-luvulla otettiin käyttöön Ganzfeld-menetelmä, jolla pyrittiin lisäämään
ESP:n esiintyvyyttä koesarjoissa. Ongelmana olivat usein ympäristöstä tulevat
aistihavainnot, jotka häiritsivät keskittymistä kokeeseen. Ganzfeldissä
koehenkilö pyrittiin eristämään ympäristön aistihavainnoista asettamalla hänet
lepoasentoon, valaisemalla punaisella valolla silmien eteen asetetut pingispallon
puolikkaat ja antamalla kuulokkeista esim. valkoista kohinaa, linkki (4).
1960-luvulla aloitettiin Maimonides Medical Centerissä kokeellinen ESP-tutkimus
unien avulla. Vakuuttavista tuloksista huolimatta laboratorion rahoitus loppui
ja se lakkautettiin vuonna 1978, linkki (5).
1960-luvulla aloitettiin myös kaukokatsomiskokeet, joista kehittyi merkittävä
tutkimushaara, linkki (6).
Internetin käyttöönotto ja tutkimusvälineiden kehitys ovat tuoneet mukanaan
laajan kirjon erityyppisiä tutkimuksia, linkki (7).
Aivoihin liittyvästä psi:stä kertovassa artikkelissa on katsaus moniin
tutkimuksiin, linkki (8).
Kokeellisen tutkimuksen tuloksia
En löytänyt Psi-ensykopediasta parapsykologian kokeellisen tutkimuksen tuloksia
esittelevää yhteenvetoartikkelia, mikä on mielestäni huomattava puute. Siksi
teen niistä katsauksen lähinnä ulkomuistista.
Tutkimusraporttien tilastollisesti käsitellyt tulokset ovat vaihdelleet
laidasta laitaan. Pieni joukko on ollut jopa selvästi negatiivisia, suuri
enemmistö satunnaisia tai heikosti merkitseviä ja pienehkö joukko vahvasti
merkitseviä tuloksia. Harvinaisina on saavutettu myös tähtitieteellisen pieniä
todennäköisyyksiä. Kokeellisella tutkimuksella on saatu esiin joukko löysiä tilastollisia
'lakeja', joita psi-ilmiöt noudattavat. Esimerkiksi:
1. ESP on riippumaton ajasta ja paikasta. Tietojen tarkistaminen vaikeutuu, kun
ajallinen tai paikallinen etäisyys kasvaa.
2. ESP:tä ei voi rajoittaa materiaalisilla esteillä.
3. Muuntuneet tajunnantilat edistävät psi:tä.
4. Ulospäin kääntyneet henkilöt saavat parempia tuloksia kuin sisäänpäin
kääntyneet.
5. Hyvä ilmapiiri kokeissa parantaa tuloksia.
6. Tulokset riippuvat kokeiden tekijöistä, linkki (9).
7. Toistokokeissa ja pitkissä koesarjoissa tulokset yleensä heikkenevät alkuun
verrattuna.
8. Psi-vaikutus voi toimia myös vastakkaiseen suuntaan halutusta. Ilmiö
vaikeuttaa tutkimusta, koska tarvitaan suurempia koemääriä verrattuna vain
yhteen suuntaan toimivaan psi-vaikutukseeen.
Psi-ilmiöiden esiintyvyydestä suuren yleisön keskuudessa saaduista tutkimustuloksista olen kirjoittanut toisaalla täällä:
Karkeana lopputuloksena voidaan esittää,
että 33 - 50 % ihmisistä uskoo kokeneensa spontaaneja psi-ilmiöitä. Tulos on
ollut riippumaton kulttuurista ja kansallisuudesta. Naiset ovat ilmoittaneet
kokemuksistaan selvästi useammin kuin miehet.
Kokeellisen tutkimuksen ongelmia
Kokeellisen tutkimuksen perustavaa laatua oleva ongelma on psi-ilmiöiden
hallitsemattomuus. Suunnitellun seuraavan koesarjan tulosta ei voida milloinkaan
etukäteen ennustaa. Parapsykologian krooninen rahapula estää riittävän laajojen
toistokokeiden järjestämisen.
Skeptikot ja tieteen valtavirran edustajat ovat väittäneet, että parapsykologit
jättävät julkaisematta tutkimukset, joissa psi-vaikutus on olematon tai mitätön.
Jos kaikki julkaistaisiin, niin psi-vaikutus häviäisi olemattomiin.
Tilastollinen tarkastelu on kuitenkin osoittanut, että sellaisia määriä heikkoja
tuloksia ei ole voinut jäädä pöytälaatikkoon.
Kaikissa tieteissä parapsykologia mukaan lukien on ollut houkutuksena ja
pahimmillaan tapana parantaa tuloksia kahdella tavalla:
1. Kokeiden havaintoaineiston kerääminen lopetetaan kokeiden edullisessa
vaiheessa.
2. Tehdään moninkertainen tilastollinen tarkastelu, jossa parhaat tulokset
tuottava menetelmä valitaan lopulliseen raporttiin.
Parapsykologian kokeellisessa tutkimuksessa pitäisikin olla sääntönä, että
koesuunnitelma julkaistaan etukäteen ja suunnitelluista koemääristä ja
tilastollisista tarkasteluista ei poiketa loppuraportissa.
Kaikissa tieteissä on aina esiintynyt vilppiä kokeiden teossa.
Parapsykologiakaan ei ole säästynyt vilpiltä. Aiheesta on artikkeli linkissä
(10). Kirjoittajan loppupäätelmä on, että on perusteltua ajatella, että
parapsykologian tutkimuksessa on esiintynyt vähemmän vilppiä kuin muissa
tieteissä.
Koehenkilöiden vilpillisyydestä ja sen torjunnasta on pitkä artikkeli linkissä
(11).
Linkkejä
1. Broughton,
R. (2015): ‘Experimental Parapsychology’. Psi Encyclopedia. London: The
Society for Psychical Research.
<https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-parapsychology>.
Retrieved 15
April 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-parapsychology
2. Douglas M. Stokes (2007, kirja): The Conscious Mind
and the Material World: On Psi, the Soul and the Self. 4. The Evidence for Psi:
Experimental Studies.
3. Rhine Feather, S. and Ensrud, B. (2018): ‘JB Rhine’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 17 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/jb-rhine
4. Parker, A. (2017): ‘Ganzfeld ESP’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/ganzfeld-esp
5. Wehrstein, KM and McLuhan, R. (2023): ‘Maimonides Dream Telepathy Research’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 17 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/maimonides-dream-telepathy-research
6. Schwartz, S. (2017): ‘Remote Viewing’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/remote-viewing
7. Duggan, M. (2020): ‘Experimental Psi: Recent Innovations’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 202
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimental-psi%C2%A0recent-innovations
8. Duggan, M. (2022): ‘The Brain and Psi’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/brain-and-psi
9. Palmer, J. (2017): ‘Experimenter Effects’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 19 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/experimenter-effects
10. Roe, C. (2018). ‘Fraud in Science and Parapsychology’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 28 July 2024.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/fraud-science-and-parapsychology
11. George P. Hansen (1990): Deception by Subjects in Psi Research. The Journal of the American Society for Psychical Research, Vol. 84, No. 1, January 1990, pp. 25-80.
http://www.tricksterbook.com/ArticlesOnline/DeceptionBySubjects.html
