Skinwalkerin karjatila

Päivitetty 11.3.2023

Journalisti George Knapp karjatilan portilla

Ufoilmiöillä ja psi:llä on paljon yhteyksiä, ja jos jossain, niin Skinwalkerin karjatilalla se tulee selvästi esille. Tila sijaitsee Utahin kaukaisessa kolkassa Ute-intiaanien entisillä asuinmailla. Tilan ostaneesta perheestä on käytetty eri lähteissä valenimiä Gorman tai Sherman. Tilan isäntäväestä on käytetty nimiä Tom ja Ellen Gorman tai Terry ja Gwen Sherman. Perheeseen kuului lisäksi ainakin Tomin isä Ed vaimoineen ja Tomin kaksi poikaa, joista toinen oli 14-vuotias Tad. Jatkossa käytän vain Gorman-nimiä.

Gormanien perhe osti tilan vuonna 1994 ja siirsi sinne arvokasta jalostuskarjaansa. Heille alkoi tapahtua outoja asioita: tilan mailla liikkui kummallisia eläimiä, näkyi ufoja, tapahtui karjan ahdistelua ja silpomisia ja tapahtui myös poltergeist-ilmiöitä. Kun tiedot tästä levisivät julkisuuteen, niin miljardööri Robert Bigelow osti tilan vuonna 1996 ja hänen perustamansa NIDS-tutkimusryhmä (National Institute for Discovery Science) aloitti tutkimuksensa siellä. Ryhmään kuului monia eri alojen tohtoritason tiedemiehiä, joilla oli käytettävissään kokonainen suuri rekan perävaunullinen alan parhaita tutkimuslaitteita. Ilmiöiden hiljenemisen vuoksi NIDS lopetti toimintansa karjatilalla vuonna 2004, noin 8 vuoden tutkimusten jälkeen.


Käyttämäni tietolähteet

Laajimmat olemassa olevat alkuperäislähteet ovat NIDS:in tutkijoiden Colm Kelleherin ja George Knappin kirjoittama kirja sekä kaksi artikkelia vuodelta 2002 lehdessä Las Vegas Mercury, linkit (1) ja (2). Erittäin tärkeä suomalainen tietolähteeni on ollut ufotutkija ja Suomen Ufotutkijat ry:n entinen puheenjohtaja Björn Borg, joka on julkaissut Kelleherin ja Knappin kirjan laajan esittelyn SUT:n sivustolla, linkki (3). Lisäksi käytettävissäni on hänen kokoamansa CD-levy aiheesta.

Muutama NIDS:in tutkimusraportti, kuvia ja tekstimateriaalia on aiheen omalla sivustolla, linkki (4). Lisäksi YouTubessa on monia paikalla olleiden haastatteluja, jotka sisältävät pätkiä tilalta tallennettua videota. Valitettavasti NIDS ei ole julkaissut paljonkaan keräämästään hyvin laajasta tutkimusaineistosta. Ryhmän sivusto on lopetettu, jolloin siitäkin aineistosta vain osa on pelastettu. Tuloksista ei ehkä enää milloinkaan julkaista mitään uutta.

Tapahtumille antavat konkreettisuutta paikalla olleiden tutkijoiden havaintokertomukset ja pähkäilyt YouTubella. Biologian tohtori Colm Kelleherin henkilökohtaisista kokemuksista ja ufotutkimuksesta kerrotaan linkeissä (9) ja (10). Linkeissä (11-13) on muutama ehdotus katsottaviksi ja lisää löytyy Tuben sisäisellä haulla. Valitettavasti mukana on runsaasti ns. klikkausvideoita, jotka ovat pelkkää roskaa, koska niistä ei ilmene mitään uutta päätapahtumiin.

NIDS:in rakentama tähystysaitaus

Outoja eläimiä

Alla on suoraa lainausta Björn Borgin kääntämästä linkin (2) kertomuksesta hyvin erikoisesta eläimestä, luodinkestävästä sudesta:

Samana päivänä kuin Gormanit muuttivat kalusteitaan tilalle, heille sattui tapaus joka oli enne siitä mitä tuleman piti. He havaitsivat valtavankokoisen suden tilalla. Susi tuli varovasti erään laidunmaan poikki, ja jokaisen yllätykseksi, rauhallisesti perheen luo, kuin se olisi ollut lemmikkieläin. Sinä päivänä oli satanut ja perheenjäsenet muistavat miten se tuoksui kuin märkä koira kun he silittivät sitä.

Muutaman minuutin kuluttua susi käveli eläinaitaukselle ja tarttui vasikkaa sen kuonosta ja yritti vetää vasikkaa ulos aitauksen puomien välistä. Gorman ja hänen isänsä ryhtyivät takomaan suden selkää kepeillä, mutta se ei päästänyt irti otettaan vasikasta. Gorman haki tällöin 0.357 Magnum pistoolin kuorma-autostaan ja ampui sutta lähietäisyydeltä, mutta luodilla ei ollut mitään vaikutusta. Gorman ampui toisen luodin suteen, joka tällöin päästi irti vasikasta mutta seisoi kuitenkin tuijottaen perhettä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Gorman ampui kaksi kertaa lisää voimakkaalla käsiaseellaan. Suuri eläin perääntyi vähän, muttei näyttänyt mitään merkkiä tuskasta eikä edes verta näkynyt.

Kummissaan oleva karjatilallinen haki nyt metsästyskiväärin ja ampui taas sutta, taas lähietäisyydeltä. Gorman on paitsi taitava ampuja myös tunnettu suurriistan metsästäjä. Viisi luotia pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi kaatamaan hirven, puhumattakaan sudesta. Viides luoti aiheutti sen että pala lihaa ja karvaa irtosi sudesta mutta se ei vieläkään näyttänyt olevan edes tolaltaan. Kuudennen laukauksen jälkeen susi lähti hiljaa laidunmaan yli tiiviiseen pusikkoon. Gorman ja hänen isänsä jäljittivät sutta noin 1,6 km matkan seuraten sen mudassa olevia tassunjälkiä, mutta yhtäkkiä jäljet loppuivat kuin susi olisi haihtunut ilmaan.

Kun Gorman palasi aitaukseen hän tutki sitä lihapalaa joka oli irronnut sudesta ja hän sanoi että se näytti ja haisi kuin mätä liha. Hän tiedusteli naapureiltaan mutta kukaan ei ollut kuullut mistään alueella olevasta isokokoisesta sudesta. Muutama viikko myöhemmin rva Gorman kohtasi suden joka oli niin iso että sen selkä oli samalla tasolla kuin hänen autonsa ikkuna kun se seisoi hänen autonsa vieressä. Suden seurassa oli koiraa muistuttava eläin jota hän ei pystynyt tunnistamaan.

Alla on suora lainaus Björn Borgin käännöksestä samaisesta linkistä (2).

Seuraavan kahden vuoden aikana perheen jäsenet ja naapurit raportoivat kokonaisesta joukosta kummallisia eläimiä. Kun Gorman ja hänen vaimonsa ajoivat tilalleen eräänä kirkkaana iltapäivänä, he havaitsivat jonkin hyökkäävän erään heidän hevosensa kimppuun. He kuvailivat sitä “matalaksi, erittäin lihaksikkaaksi, painoi ehkä noin 90 kiloa, sillä oli kiharainen punainen turkki ja tuuhea häntä”. Se muistutti jotenkin lihaksikasta hyeenaa ja näytti repivän heidän hevostaan, melkein leikkien sillä. Gorman pääsi miltei 12 metrin etäisyydelle eläimestä mutta sanoo että se katosi hänen silmiensä edessä. Poof. Poissa. He tarkistivat hevosen ja löysivät lukuisia raapimisjälkiä sen jaloista. (Muutama kuukausi myöhemmin erään poliisin vaimo kertoi nähneensä samanlaisen lihaksikkaan punaisen pedon joka juoksi tilan poikki.)

Toisella karjatilan vierailijalla oli enemmän pahaa ennakoiva kokemus keskimmäisellä kotitilalla, samassa paikassa missä minä istuin syöttinä. Vierailija, yhdessä Gormanin ja hänen poikansa kanssa, sanovat havainneensa ison epäselvän “jonkin” liikkuvan puiden seassa. Vierailija oli ollut meditoimassa kun tämä “jokin” ilmestyi. Se liikkui nopeasti puiden luota, laidunmaan yli, ja taittoi noin 100 metrin matkan sekunneissa, ja kun se saavutti miehen, se päästi raivoisan karjaisun, jotakin mikä muistutti ison karhun karjuntaa joka kuului satojen metrien päähän. Mutta tämä ei ollut mikään karhu. Se oli Gormanien mukaan miltei näkymätön, muistuttaen “Predator”-filmin naamioitua olentoa. Vierailija pelästyi niin että tarttui Gormaniin eikä päästänyt irti. Hän lähti karjatilalta eikä ikinä ole tullut takaisin.

Muita eläimiä ja olentoja nähtiin myös, muiden muassa eksoottisia monivärisiä lintuja jotka varmuudella eivät olleet kotoisin näiltä seuduilta, eikä niitä pystytty tunnistamaan. Usein nähtiin lähietäisyydeltä mustia, 2,7 metrisiä petoja jotka muistuttivat Bigfootia tai Sasquatchia.

Suoraa lainausta Björn Borgilta, käännettynä linkistä (3):

Seuraava tapaus vie kuitenkin ehkä voiton: Se sattui yöllä maaliskuun 12 pnä 1997. Haukkuvat koirat hälyttivät ryhmän lähellä taloa olevan puun luokse jossa piileksi jokin. Tom Gorman tarttui metsästyskivääriin ja ajoi autollaan puun luo. Kaksi NIDSin henkilökuntaan kuuluvaa tuli perässä toisessa autossa. Ylhäällä puun latvassa he näkivät valtavat matelijan silmiä muistuttavan keltaisen silmäparin. He arvelivat että eläimen pää oli ainakin 90 cm leveä. Puun juurella oli jokin muu. Gorman kertoi että se oli valtava ja karvainen ja sillä oli massiiviset etujalat ja koiramainen pää.

Gorman, joka on mestariampuja, ampui kohti molempia 40 metrin etäisyydeltä. Maassa oleva eläin näytti katoavan. Puussa oleva otus putosi ilmeisesti maahan koska Gorman kuuli miten se iskeytyi raskaasti lumen peittämään maahan.

Kaikki kolme miestä juoksivat laidunmaan poikki ja pusikon läpi, uskoen että he ajoivat takaa haavoittunutta eläintä, mutta he eivät milloinkaan löytäneet eläintä eivätkä nähneet myöskään mitään verta. Seuraavana päivänä paikalle tuotiin ammattimainen jäljittäjä etsimään eläintä. Ei mitään.

Mutta tapauksesta jäi fyysinen jälki. Puun juurella he löysivät ja valokuvasivat oudon jalanjäljen, tai oikeastaan, kynsien jäljet. Lumessa oleva jälki oli peräisin jostakin isosta. Sillä oli kolme varvasta joissa jokaisessa oli ilmeisesti terävä kynsi. Myöhemmin jäljestä tehty analyysi johti heidät hermoja rasittavaan tulokseen -- karjatilalta saatu jäljennös muistutti suuresti  sukupuuttoon kuolleen velociraptor-dinosauruksen (jota Jurassic Park-elokuva teki kuuluisaksi) jalanjälkeä. (Todettakoon tässä yhteydessä että kukaan NIDSissä ei väitä että hän olisi ampunut velociraptoria. He eivät vaan tiedä mikä se oli).

Eläinten ahdistelua ja silpomisia

Björn Borgin käännöstä linkistä (2):

Eräänä iltana toukokuussa 1996 Gorman oli ulkona kolmen koiransa kanssa kun hän havaitsi sinisen pallon joka syöksyi sinne tänne eräällä laidunmaalla lähellä taloa. Gorman usutti koiransa pallon perään. Koirat ajoivat palloa takaa ja hyppivät sitä kohti mutta se väisti ja siirtyi juuri sen verran että koirien hampaat eivät ulottuneet siihen. Pallo johdatti koirat laidunmaan yli ja laidunmaan laidalla olevaan tiheään pusikkoon. Gorman sanoo kuulleensa koirien vingahtavan kauhealla tavalla kolme kertaa jonka jälkeen ne olivat hiljaa. Gorman kutsui niitä muttei saanut vastausta.

Seuraavana aamuna Gorman meni etsimään koiriaan. Hän löysi kolme ympyrää jossa oli kuivunutta ja haurasta kasvillisuutta. Jokaisen ympyrän keskellä oli musta öljyinen kasa. Gorman oletti että jokin oli polttanut hänen koiransa. Yksi asia on varma ja se on, ettei koiria ikinä nähty enää. Koirien katoaminen aiheutti sen että Gormanit rupesivat vakavasti miettimään lähtöä.

Lukuisista karjan silpomisista otan vain yhden esimerkin. NIDS julkaisi vuonna 2002 raportin merkillisestä vasikan silpomisesta, joka tapahtui vuonna 1997. Nyt siitä taitaa olla käytettävissä enää vain lyhyt selostus, linkki (5), josta on lyhyt yhteenveto alla:

Tom Gorman ja hänen vaimonsa ryhtyivät merkitsemään edellisenä yönä syntyneitä vasikoita kello 10. He merkitsivät ensimmäisen 40-kiloisen vasikan keltaisella korvamerkillä ja siirtyvät merkitsemään seuraavaa vasikkaa noin 300 metrin päähän. Maasto oli puutonta laidunta, mutta heillä ei kuitenkaan ollut suoraa näköyhteyttä merkittyyn vasikkaan. Noin 45 minuutin kuluttua sekä heidän koiransa että merkityn vasikan synnyttänyt lehmä käyttäytyivät pelokkaasti, jolloin he lähtivät katsomaan ensimmäistä vasikkaa. Se löytyi kuolleena ja täysin silvottuna. Kaikki sisälmykset oli poistettu, vasen korva merkitsemismerkkeineen leikattu pois ja suuri osa lihasta puuttui. Verta ei ollut missään, ei vasikassa eikä maassa.

Tilalliset soittivat välittömästi NIDS:in tutkijoille jotka saapuvat yksityiskoneella paikalle jo kello 16. Paikalle pyydettiin myös ammattijäljittäjä, joka ei löytänyt mitään jälkiä 1,6 km:n säteellä, vaikka suuri osa maastosta oli lumen peitossa. Vasikan jäännökset vietiin valokuvaamisen ja videoinnin jälkeen laboratorioon jossa tutkimuksia jatkettiin. Tapauksesta voidaan tehdä seuraava yhteenveto:

Silpominen tapahtui ulkosalla avomaastossa päivänvalossa, mutta kaksi paikalla ollutta ihmistä ei havainnut mitään. Yli 60% vasikan ruhosta oli hävinnyt 45 minuutissa. Keltaisella lipukkeella merkitty korva oli leikattu irti terävällä työkalulla eikä korvaa merkkeineen löydetty koskaan. Luista löytyi jälkiä terävästä veitsestä ja myös pureskelujälkiä. Videonpätkä paikalta näkyy linkissä (6)

Silvotun vasikan tutkimusta.

NIDS:in tutkimusten tarkkuudesta saa hyvän kuvan, kun lukee heiltä säilyneen toisen silpomisraportin linkistä (7).

Skinwalkerissa vaikuttanut tuntemattomaksi jäänyt voima osoitti toisinaan tuntevansa ihmisten ajatukset, joten se osasi välttää dokumentointiyrityksiä ja tuotti aina vain uusia, enimmäkseen ikäviä yllätyksiä. Alla olevassa tapauksessa tuo voima jopa harrasti hirtehishuumoria (Linkki 1):

Tilan nautakanta oli itse kalliisti jalostettu ja siitä odotettiin paljon tuloja. Arvokkaiden nautojen kuoleminen ja katoaminen oli ollut tilalle jo lähes kuolinisku. Kerran isäntäväki kulki tilalla ja katseli ihaillen neljää komeata jalostussonnia aitauksessaan. He totesivat, että olisi erittäin ankara isku, jos ne menetettäisiin. Kun he 45 minuutin kuluttua palasivat sonnien aitaukselle, niin se oli tyhjä eikä sonneista näkynyt jälkeäkään aitauksen lähistöllä.

Viimein joku keksi katsoa mahdottomaan paikkaan eli aitauksen lähellä olevan pienehkön perävaunun peltiseen koppiin. Ja siellähän ne sonnit olivat pieneen tilaan ahdettuina kuin sardiinit lomittain ja päällekkäin, kuin nukkuvina. Kun joku koputti seinään, niin sonnit heräsivät ja alkoivat mylviä ja potkia tilaa itselleen. Ne mursivat kopin oven ja pääsivät ulos, josta ne vain vaivoin saatiin takaisin aitaukseen.

NIDS:in tutkijoita oli paikalla ja he alkoivat tutkia perävaunua ja aitausta laitteillaan. Tutkija Colm Kelleher huomasi, että murretun perävaunun oven lukitus oli edelleen paikallaan. Oven sisäpuolella oli hämähäkinseittiä, mikä osoitti, että ovea ei ollut avattu sonnien sisään tunkemiseksi. Aitauksessa varsinkin perävaunun puolella olevat terästangot olivat vahvasti magneettisia. Magneettisuutta mitattiin viiden minuutin välein, ja sen todettiin heikkenevän vähitellen ja häviävän parissa vuorokaudessa.


Ufoilmiöitä

Karjatilalla havaittiin Gormanien aikana laaja valikoima erilaisia ufoilmiöitä ja niiden jättämiä fyysisiä jälkiä, mutta ilmiöitä oli havaittu jo vuosia aikaisemminkin. Linkissä (2) kerrotaan, että eläkkeellä ollut opettaja Junior Hicks oli kirjannut muistiin vuosien kuluessa noin 400 erilaista havaintoa. Björn Borgin käännöstä:

“Ufoaktiivisuus alkoi oikeastaan intensiivisesti aikaisin 1950-luvulla”, sanoo Hicks. ”Oli tapauksia jolloin koulun kaikki oppilaat ja opettajat näkivät näitä esineitä leijuvan kaupungin yllä keskellä kirkasta päivää. 1960- ja 1970-luvulla meillä oli todennäköisesti enemmän tapauksia kuin missään muualla koko maailmassa”.

Seuraava katsaus osasta havaittuja ufoilmiöistä on koottu linkeistä (1), (2) ja(3).

Gormanit havaitsivat usein sinisiä palloja ilmassa leijumassa ja pahojaan tekemässä. Edellä jo kuvasinkin, miten yksi pallo ilmeisesti tappoi kolme koiraa. Tom Gorman kuvaili yhtä palloa seuraavasti: hänen mielestään sillä oli kova ulkopinta joka muistutti lasia, se oli 2- 3 kertaa pesäpallon kokoinen ja sen sisällä oli intensiivisen sininen aine joka näytti nesteeltä joka oli lähellä kiehumispistettä. Pallot herättivät Gormaneissa vahvaa kauhun tunnetta. Tomin mielestä kyseessä ei ollut normaali kauhu vaan se oli pallon tarkoituksellisesti aiheuttamaa kauhua.

Siniset pallot esiintyivät kuvausten mukaan esimerkiksi seuraavasti:
Eräänä iltana Gormanit näkivät, että heidän karjansa käyttäytyi oudosti, ja he huomasivat sinisen pallon, joka lensi erään hevosen pään ympärillä. Yhtäkkiä pallo ampaisi suurella nopeudella suoraan Gormaneja kohti, pysähtyi noin 6 metrin etäisyydelle heistä ja jäi leijumaan noin 4,5 metrin korkeudelle. Pian se lähti syöksymään suoraan metsään ja sen läpi, välttäen kuitenkin vaivattomasti kaikki puunrungot ja oksat aivan selvästi älykkäässä ohjauksessa.

Gormanit siirtyivät sisään ja jonkin ajan päästä he näkivät samanlaisen sinisen pallon, joka lensi hitaasti ikkunan ohi. Pallon lähestyessä olohuoneen valot himmenivät ja pallon poistuessa valot palasivat normaaliin kirkkauteensa.

Kerran perheen palatessa kotiinsa he havaitsivat sinisen valopallon joka leijui heidän talonsa ulkopuolella noin 3,5 metrin korkeudessa. Se valaisi läheistä rakennusta ja näytti siltä, että se tarkkaili heitä.

Kerran tuli Dave, Tomin sisarenpoika, käymään ja eräänä iltana Tom oli näyttämässä paikkoja hänelle. He havaitsivat kirkkaan valon maillaan, ja kohteen toisessa päässä oli punainen valo. Tom oletti, että kyseessä oli salametsästäjien jeeppi, joten he lähtivät jäljittämään tätä kohdetta. He hämmästyivät huomatessaan, että kohde jollain tavalla pääsi aitojen yli ja piti jatkuvasti samaa etäisyyttä Tomiin ja 14-vuotiaisiin Daveen ja Tadiin.

He pitivät selvänä, että kohteesta pidettiin heitä silmällä ja että se tahallaan piti samaa etäisyyttä heihin. Lopuksi kohde tuli vaikeakulkuiseen paikkaan, kohosi ilmaan ja katosi. Myöhemmin Tom ja hänen vaimonsa näkivät saman kohteen uudestaan ja se nousi taas ilmaan ja katosi.

Usein Gormanin perhe havaitsi merkillisiä keltaisia rakennelmia läntisellä taivaalla. Kaikki perheenjäsenet näkivät näitä kymmeniä kertoja. Tomilla oli tapana käyttää ulkona olevaa 120 cm korkuista puun kantoa tukenaan, kun hän seurasi kiikarilla näitä rakennelmia jotka olivat noin 1, 6 km etäisyydellä. Joskus ne näyttivät litteiltä, joskus pitkulaisilta ja joskus isolta keltaiselta laskeutuvalta auringolta.

Eräänä iltana hän tarkkaili kiikarilla giganttista keltaista kohdetta joka leijui taivaalla, ja ihmetteli mistä syystä nämä aina esiintyivät samassa paikassa. Tuona iltana hän havaitsi merkillisen ilmiön. Kun hän katseli keltaista massaa, niin näytti siltä, että sen keskellä oli ikään kuin toinen sininen taivas. Tom sai käsityksen, että oli kuin hän olisi katsonut jostain ikkunasta johonkin toiseen maailmaan tai toiseen aikaan.

Eräänä talvisena yönä Tom oli tapansa mukaan ulkona vahtimassa tilaansa. Hän oli ryhtynyt tähän, kun hän yritti selvittää niitä outoja asioita mitä tapahtui hänen karjatilallaan. Valtavaksi  hämmästyksekseen hän näki lentokoneen, joka oli ilmestynyt kuin tyhjästä ja nyt leijui täysin hiljaa jonkin matkan päässä hänestä. Se oli 9-12 m pitkä ja oli ikään kuin F-117 häivehävittäjän ja B-52 - pommikoneen risteytys mutta tämä oli paljon pienempi kuin F-117 ja se leijui enintään 6 metrin korkeudessa. Sen alla näkyi suuri määrä erilaisia valoja jotka heijastuivat lumipeitteestä.

Tom Gorman ei saanut selville millä tavalla tämä lentokone synnytti niitä valoja. Kone lensi täysin hiljaa edestakaisin kuin etsien jotain. Kun se oli vain 100 metrin päässä hänestä, niin Tom joutui oikaisemaan itsensä, jolloin hänen luunsa napsahtivat ja aiheuttivat äänen. ilmeisesti tämä aiheutti sen, että koneen valot välittömästi sammuivat ja kone kääntyi kohti Tomia ja alkoi sitten etääntyä hänestä.

Useita viikkoja myöhemmin Tomin vaimo Ellen oli yksin kotona oltuaan asioilla. Hän oli juuri tullut portista karjatilalle, kun hän havaitsi yläpuolellaan samanlaisen kohteen eli pientä lentokonetta muistuttavan kohteen, josta tuli erilaisia värejä jotka ympäröivät hänen autonsa.
Ellen lisäsi nopeutta, mutta kone pysyi auton yläpuolella kunnes Ellen tuli kotiinsa saakka, jolloin kone jatkoi matkaansa.

Tuntia myöhemmin hän katsoi ulos ikkunasta ja näki ikään kuin ison maastoauton joka oli pysäköity heidän mailleen. Ellen ihmetteli, että miten se oli päässyt sinne, koska sen olisi pitänyt ohittaa hänet ainoata tietä pitkin.

Tämä kohde oli kirkkaasti valaistu ja hän näki, että sen sisällä oli kirjoituspöydän näköinen pöytä. Sitten hän näki mustan hahmon, joka tuli näkyviin ja meni istumaan pöydän ääreen. Näytti siltä, että tällä olennolla oli musta univormu ja jonkinlainen päähine tai muu vastaava. Istuttuaan vähän aikaa tämä olento nousi yhtäkkiä ylös ja meni kohti valoisaa oviaukkoa. Ellenin mielestä olento näytti valtavalta ja hän arveli sen olleen 210 cm pitkä. Hän soitti miehelleen, joka palasi seuraavana aamuna ja meni katsomaan paikkaa, ja silloin hän löysi varsin isokokoiset jalanjäljet maasta.

Kerran kello 1.30 aamuyöllä NIDSin tiedemiehet näkivät hiljaisen kirkkaan keltaisen valon, joka ilmestyi kuin tyhjästä, ja kun se tuli tarkkailijoiden yläpuolelle, se teki käännöksen ja palasi tulosuuntaansa. Kelleher itse onnistui ottamaan pari valokuvaa valosta, mutta kuvissa näkyy vain jotakin epämääräistä.

Eräänä iltana NIDSin ryhmä oli illalla vahtimassa, jolloin he näkivät 75 metrin päässä itsestään äänettömän sinivalkoisen noin koripallon kokoisen valopallon. Se leijui noin 4,5 metrin korkeudessa ja he näkivät että se oli sen verran kirkas, että se valaisi alapuolellaan olevaa ruohikkoa. Yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynyt niin yhtä nopeasti se katosi.

Elokuun lopulla 1997, jolloin NIDSin ryhmä ei ollut paikalla, Tom Gormanilla oli pelottava kokemus. Lehmälauma oli paniikissa ja karkasi aitauksestaan ja Tom ja hänen poikansa ajoivat karjan takaisin aitaukseen josta se taas karkasi eli karja ilmiselvästi pelkäsi jotakin mitä Tom ja hänen poikansa eivät pystyneet näkemään.

Kun Tom ratsasti purolle päin, hän näki punaisen golfpallon kokoisen pallon joka yllättäen ilmestyi ja lensi suoraan häntä kohti ja se ohitti nipin napin hevosen pään, ja hevonen pelästyi ja rupesi laukkaamaan. Hän tuli karjan luo ja näki samanlaisen punaisen pallon, joka lensi erään härän pään ympärillä.

Samalla tuli taas punainen pallo suoraan Tomia kohti ja hevonen lähti laukkaan suoraan erään kanjonin reunaa kohti. Juuri ennen kuin he saapuivat reunalle, Tom heittäytyi maahan hevosen selästä mutta hevonen putosi 6 m alas kanjoniin. Kumma kyllä hevonen ei loukkaantunut sen kummemmin vaan Tom onnistui saamaan sen takaisin ylös.

Tämän jälkeen Tom havaitsi kaksi punaista palloa jotka lensivät karjan ympärillä ja näytti ilmiselvältä että ne yrittivät ohjata laumaa puroa kohti. Tom ja Tad eivät voineet asialle mitään.
Karja syöksyikin siihen kanjoniin missä puro oli ja putosi 4,5 metriä alas jolloin yksi lehmä ja yksi vasikka kuoli ja toiselta murtui jalat. Punaiset pallot olivat ilmiselvästi tahallaan ohjanneet laumaa tuohon kohtalokkaaseen tilanteeseen.

Tämän jälkeen Ellen ja Tom näkivät punaisen pallon joka leijui Tadin pään ympärillä noin 3 metrin korkeudessa. Myöhemmin Tad sanoi että hän oli tuntenut ikään kuin jonkin läsnäolon mutta hän ei ollut nähnyt mitään.
 
25.8.1997 NIDS:in ryhmä oli tarkkailemassa karjatilaa, kun se havaitsi yöllä pienen keltaisen valon, joka näytti suurenevan. Ensin he eivät kiinnittäneet huomiota siihen, koska luulivat sen olevan jonkinlaisen heijastuksen. Suurenemisen vuoksi he ryhtyivät tarkkailemaan valoa. Yökiikarissa näkyi ikään kuin valotunneli, josta kiipesi ulos isokokoinen ihmismäinen olento. Se kiipesi ulos valotunnelista ja katosi yön pimeyteen.

Ryhmä yritti löytää ulostullutta olentoa siinä onnistumatta, mutta kun he menivät sille paikalle missä tämä valotunneli oli ollut, niin he tunsivat hajun joka muistutti rikkiä.

Selvien ufohavaintojen lisäksi Gormanien perhe kertoi erilaisia kummallisia tapahtumia. He havaitsivat usein voimakkaan myskin tuoksun. Jokin valo, yhtä kirkas kuin jalkapallostadionin valot, valaisi yllättäen laidunmaita. He väittävät nähneensä valokiiloja jotka näyttivät tulevan maan alta. He ja muut ovat kuulleet äänen, joka kuulostaa kuin jokin raskas koneisto toimisi maan alla. Tom, hänen poikansa ja hänen siskonpoikansa muistavat kuulleensa kovaäänisen tunnistamattomalla kiellellä käydyn miesten välisen keskustelun. Äänet kuulostivat ironisilta ja tuntuivat tulevan noin 6 metriä tai enemmän heidän päidensä yläpuolelta mutta he eivät nähneet ketään. Koirat jotka olivat heidän seurassaan vinkuivat ja haukkuivat äänien kuuluessa, minkä jälkeen ne juoksivat pois paniikissa.


Poltergeist-ilmiöitä

Monista tapahtumista on mahdotonta sanoa olivatko ne ufojen aiheuttamia vai poltergeist-tyyppisiä. Laitoin fyysiset jäljet tähän osuuteen, ellei näköhavaintoja jälkien syntymisestä tehty. Osa tapahtumista oli kuitenkin tyypillisiä poltergeist-ilmiöitä eli esineiden siirtymisiä paikasta toiseen.

Tomin vaimo Ellen pohti yhä enenevässä määrin, että kuka hänen kodissaan piilotteli esineitä ja lisäksi hänelle tuli sellainen tunne että joku tarkkaili häntä jatkuvasti. Usein, kun hän jätti jonkin huoneen, niin sieltä katosi jokin esine, jonka hän sitten löysi mikrouunista.

Kelleherin ja Knappin kirjassa Kelleher esittelee Gormanien talossa jatkuvasti tapahtuneita outoja asioita. Kun Ellen Gorman osti useita muropaketteja ja laittoi niitä kaappeihin, niin kukaan ei löytänyt niitä tarvittaessa, vaan ne löytyivät pakastimesta tai jääkaapista tai uunista. Usein ovet avautuivat ja sulkeutuivat itsestään, vaikka kukaan ei niitä avannut tai sulkenut.

Letkuja katosi ja ilmestyi uudelleen laitettuina siististi järjestykseen. Lapiot katosivat, kun niitä tarvittiin. Usein, kun Ellen meni suihkuun, niin hän laittoi pyyhkeensä ja harjansa lähelle suihkua, ja kun hän tuli ulos suihkusta, niin ne olivat kadonneet ja löytyivät aivan muualta talosta. Ellen kertoi tapauksesta jolloin hän tuli kaupasta ja laittoi ostokset kaappeihin. parin minuutin kuluttua, kun hän palasi huoneeseen, niin kaikki ostokset olivat jälleen pöydällä jne.

Nämä tapaukset olivat poltergeist-tapaan aika pienimuotoisia, mutta paljon voimallisempiakin oli.

Kerran Tom syöksyi sisälle ja kysyi kuka oli ottanut hänen 35-kiloisen aitapaalujen kaivajansa.
Hän oli jättänyt sen ulos ja mennyt hakemaan jotakin muuta, ja pari minuuttia myöhemmin hänen palatessaan se oli kadonnut. Myöhemmin Tom löysi kadonneen paalunkaivajan korkealta puun latvasta. Hän tiesi että olisi vaadittu erittäin vahva mies, joka olisi kantanut sen ylös puun latvaan. Pari iltaa myöhemmin hän tuli taas sisälle ja kysyi, kuka oli ottanut hänen pihtinsä, jotka olivat kadonneet sillä aikaa kun hän vain käänsi selkänsä.

Tom Gorman oli pyytänyt poikaansa Tadia ja muutamaa hänen ystäväänsä siirtämään 150- 200 suurta aitapaalua etupihalta kanavan toiselle puolelle. Nämä paalut olivat erikokoisia ja yhden paalun paino vaihteli välillä 12 - 65 kg. Kolmelta teiniltä kului 4 tuntia ennen kuin he saivat paalut siirrettyä. Mutta kun Tom palasi kotiin vähän myöhemmin, niin kaikki paalut olivat uudelleen alkuperäisen paikan vieressä.
 
Kohta sen jälkeen kuin NIDS oli saapunut karjatilalle, se oli asentanut kolme puhelinpylvästä laidunmaalle. Jokaisen pylvään yläosassa oli hieno paketti tunnistimia, mm. videokameroita. Kamerat peittivät tuon osan tilan maista joka suuntaan ja ne oli yhdistetty kaapeleilla komentopaikalla oleviin videonauhureihin. Yhteen vuoteen kameroiden asentamisen jälkeen nauhoilla ei näkynyt mitään epätavallista.

Läntisen pylvään kamerat

19.7.1998 tasan kello 20.30 kaikki kolme kameraa läntisellä pylväällä lakkasivat toimimasta. Kamerat olivat pylvään päässä noin 4,5 metrin korkeudessa ja ne oli sidottu pylvääseen tukevasti teollisuusteipillä.

Tutkijat lähtivät pylväälle, jolloin havaittiin, että kaikkien kolmen kameran johdot oli revitty irti ja lisäksi kamerat paikoillaan pitänyt tukeva kiinnitysteippi oli kadonnut. Noin 30 cm pituinen osa TV-kaapelia oli kadonnut. Jäljellä olevan kaapelin päitä tutkittaessa todettiin, että se oli leikattu veitsellä.

Tutkijat tajusivat tällöin, että noin 60 metrin etäisyydellä oli toimiva kamera, joka oli suunnattu pysähtyneiden kameroiden suuntaan. He olettivat että tämän kameran nauhalta he saavat nähdä mikä oli sabotoinut ne muut kamerat. Turha toivo, tutkijat näkivät vain sen, että pysähtyneiden kameroiden alapuolella ollut punainen valmiusvalo sammui kello 20.30, mutta sen lisäksi ei näkynyt mitään syytä miksi kamerat pysähtyivät. Tällainen on kovin tyypillistä ufo- ja poltergeist-ilmiöille ja oikeastaan niiden tavaramerkki.

 Yksi poltergeist-ilmiö tai ufon aikaansaannos oli täysin pyöreä selittämätön jälki jäässä. Raportti siitä on toinen NIDS:in säilyneistä alkuperäisraporteista ja se löytyy linkistä (8).


Pohdiskelua Skinwalkerista

Skinwalkerin karjatilalla tapahtui uskomattomia ja voimallisia asioita. Ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleen kysymys, että mitä siellä todellisuudessa tapahtui. Onko kaikki aineisto vain salaliittoa, huuhaata ja virhehavaintoja. Pidän kutakuinkin varmana, että kyseessä on aito tapaus, monestakin syystä:

1. Useimmat tapahtumat olivat niin konkreettisia, että niiden virhetulkinta oli mahdotonta.
2. Tilalta on olemassa niin paljon aineistoa, että sen väärentäminen olisi ollut vaikeata.
3. Ilmiöitä oli huomattu kymmenien vuosien aikana.
4. Tilalla oli vuosien ajan monia eri alojen tutkijoita, joilla oli käytettävissään huippuilmaisimet.
5. Tutkijat eivät ole yrittäneet pakottaa ilmiöitä mihinkään "teoriaan", vaan tekevät hyvin varovaisia päätelmiä.
65. Vastaavia tapahtumia on todettu muuallakin – karjan silpomisia, outoja eläimiä ja poltergeist-ilmiöitä.

Tilan tapahtumat osoittavat, miten lähellä psi- ja ufoilmiöt ovat toisiaan. Eläkkeellä oleva eversti John Alexander esittää tästä läheisyydestä mielestäni hyvän yhteenvedon linkissä (14).

Kaiken takana näytti olevan jonkinlainen äly. Se tarkkaili tapahtumia ja toimi tilanteen mukaan. Se osoitti tietävänsä ihmisten ajatukset, mutta joku kertoi kerran onnistuneensa piiloutumaan siltä. Se osoitti huumoria mm. tavaroiden siirtelyssä. Valopallot osasivat kiertää esteet kovassakin vauhdissa eivätkä törmänneet mihinkään. Äly osoitti suurta julmuutta eläimiä kohtaan, mutta ei vahingoittanut ihmisiä fyysisesti. Pelottelua kyllä esiintyi.

Mikä sitten voisi olla Skinwalkerin tapahtumien selitys? Peltiufojen ohjaajien ylivoimaisella tekniikallaan aikaansaamat ilmiöt? Pelkästään psykokineettiset henkimaailman ilmiöt? Mielestäni eivät kummatkaan sellaisinaan. Uskoisin, että meillä ei ole vielä käytettävissä niitä mielikuvia, joilla ilmiöiden selittäminen olisi mahdollinen. Erittäin ihmeellisiltä tuntuvat kaksi tapausta, jolloin valot näyttivät olevan ikään kuin portteja toiseen maailmaan. Tarvitaan paljon lisää tutkimusta ja terävien aivojen hyväksikäyttöä ennen kuin hyviä selityksiä on käytettävissä. Myös paikalla ollut eversti Alexander pitää tapahtumia käsittämättöminä, kuten linkistä (15) ilmenee.

Kun ryhdyin keräämään aineistoa Skinwalkerista, niin petyin kuvallisten todisteiden vähäisyyteen. Mielestäni en löytänyt riittävästi tarkkoja valokuvia eikä kunnollisia dokumenttivideoita. Kuvallista aineistoa on kuitenkin olemassa runsain mitoin, mikä ilmenee George Knappin esitelmästä linkissä (16). Siinä tilaisuudessa hän näytti juuri niitä tarkoittamiani dokumenttikuvia, mutta niitä ei näytetä linkin videossa.

Miksei meillä Suomessa ole samanlaisia ilmiöitä? Selitys voisi olla Yhdysvaltojen vanhojen intiaanikulttuurien vaikutus. Ehkä meilläkin esiintyy vastaavia vanhan noitakulttuurin vaikutuksesta tapahtuvia ilmiöitä, joista on vaiettu ja joita ei ole osattu yhdistää muissa kulttuureissa tapahtuviin asioihin?

Uutta kehitystä

Skinwalkerin karjatilan tarina ei loppunutkaan siihen miltä tämän jutun kirjoittamisen yhteydessä näytti. Tämä tarina on jo nyt ylipitkä, joten tarkoitukseni on jatkaa nykytilanteen selvittelyä kakkososassa.

- - -
Linkkejä

1. George Knapp (2002): Path of the Skinwalker. Las Vegas Mercury, November 21, 2002.
http://www.rense.com/general32/strange.htm

2. George Knapp (2002): Is A Utah Ranch The Strangest Place On Earth? Las Vegas Mercury, November 28, 2002.
http://www.rense.com/general32/utah2.htm

3. Björn Borg: kirjaesittely. Kelleher, Colm A. & George Knapp (2005): Hunt for the Skinwalker.
http://www.fufora.fi/kirjat/esittely.php?id=390

4. Skinwalker-sivusto
http://www.skinwalkerranch.org/

5. NIDS Posts Report On Bizarre Daylight Cattle Mutilation (1997/2002)
http://www.rense.com/general20/cattle.htm

6. Video edellä kuvatun silvotun vasikan tutkimisesta (pitkän videon osa)
George Knapp (06-17-08) Hunt for the Skinwalker
https://youtu.be/l-zj-YYaFkk?t=58m37s

7. Tarkka raportti yhdestä silpomistapauksesta
http://www.skinwalkerranch.org/videos/finalreport.pdf

8. Tarkka raportti havaitusta ympyrästä jäässä
http://www.skinwalkerranch.org/videos/icecirclereport.pdf

9. Researching the Paranormal with Colm Kelleher
https://www.youtube.com/watch?v=8xXGe6NaU4M

10. The Next Steps in UFO Research with Colm Kelleher
https://www.youtube.com/watch?v=q42441-1l8k

11. UFOs: Myths and Realities with John Alexander

https://www.youtube.com/watch?v=0139GXad3vI

12. George Knapp presents Hunt for the Skinwalker
https://www.youtube.com/watch?v=dsQDjHjY9H4

13. NIDS:in fysikaalisten tutkimusten johtajan Eric Davisin lyhyt haastattelu kohdassa 26:50
Joe Rogan Questions Everything S01E05
https://www.youtube.com/watch?v=yqyAUY3agf4

14. UFOs and the Paranormal with John B. Alexander
https://www.youtube.com/watch?v=NtiuFBPRpew

15. Army Colonel Reveals Amazing Skinwalker Ranch Stories
https://www.youtube.com/watch?v=yYMj1LHtOmw

16. Skinwalker Ranch
https://www.youtube.com/watch?v=UPp8dbl1SvQ