tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kuolemanrajakokemukset - osa 1

Päivitetty 13.11.2023

Kuolemanrajakokemuksen (NDE) syynä on useimmiten sydänpysähdys. Tällöin verenkierto aivoissa  loppuu ja seurauksena on tajuttomuus. Kokija tuntee irtautuneensa ruumiistaan ja käyvänsä lähellä  lopullisen kuolemisen rajaa, mutta palaa takaisin. Kokemukset ovat nykyään melko yleisiä.


Parapsykologian kannalta on kiinnostavinta, että kokijat usein kertovat saaneensa paikkansa pitäviä tietoja kokemuksen aikana sellaisista asioista, joita he eivät tiedottomina maatessaan mitenkään voineet havaita. Kuten yleensäkin, käytän nimitystä "henki", "olento" jne. neutraalisti, vain yleisesti tunnettuna työnimenä ilman todellisuusoletusta.

Jaoin NDE-jutut kahteen osaan.  Tässä päivitetyssä ykkösosassa on tarkoitus tutustua itse kokemukseen ja sen merkitykseen ja kakkososassa keskityn enemmän tutkimukseen ja tulkintoihin.

 

Esimerkkitapauksia myönteisistä kokemuksista

Kuusivuotias Daniel oli pyöräilemässä, kun auto törmäsi häneen. Daniel sai vakavan päävamman ja oli tajuttomana kaksi viikkoa. Hän ei muistanut juuri mitään onnettomuudesta tai sitä edeltävistä hetkistä.  Pojan selvimmät muistikuvat olivat törmäyksen jälkeisistä hetkistä:

"Seisoin katselemassa, kuinka lääkärit siirsivät minut ambulanssiin. Silloin huomasin olevani ruumiin ulkopuolella. Äitini itki, kaikilla oli kiire. Kun minut oli tuotu sairaalaan, näin lääkärien työntävän minuun putkia. Näytin vastenmieliseltä, koska olin verinen ja mustelmilla. Sitten liu'uin alas tunneliin, jossa oli pimeää. Tunnelin päässä oli kirkas valo. En ollut surullinen enkä iloinen, mutta en halunnut mennä valoon. Kun saavutin valon, tapasin kolme miestä. Yksi oli hyvin pitkä ja kaksi muuta lyhyitä. Heidän takanaan oli sateenkaarisilta, joka ulottui taivaan yli. He vaikuttivat mukavilta, mutta pelkäsin kuitenkin heitä. Yhtäkkiä olin takaisin ruumiissani. Katselin alas jalkojani ja nuo kolme miestä olivat siellä. Sitten he katosivat ja olin täysin palannut kehooni." (Näreaho 2015, s. 65) 

72-vuotias Matti kertoo, että hän oli 26-vuotiaana ajamassa autolla töihin. Selkään alkoi pistää ja hengittäminen vaikeutui. Jatkotapahtumista hän kertoo seuraavasti: 

Pystyin kuitenkin ajamaan vielä sairaalan päivystykseen, joka oli aivan lähistöllä. Päivystyksestä minut vietiin välittömästi leikkaukseen, kun todettiin, mistä on kysymys.

Koin kuolemanrajakokemuksen sillä tavalla, että erkaannuin ruumiistani ja näin, kun minua vietiin leikkauspöydälle. Koin jonkinlaisen autuuden ja minulla oli käsitys siitä, että nyt minä kuolin ja ruumistani viedään siellä. En muista muuta kuin tämän autuuden kokemuksen siinä erkaantumisessa ja katselin, kun minua vietiin leikkaukseen. Missään muualla en käynyt.
(Kontro 2018, s. 37)

Seuraavaksi Matti heräsi leikkauksesta ja totesi olevansa edelleen elossa normaalisti. 58-vuotias Kaisa kertoo, että 30-vuotiaana hänen lapsensa kuoli kuukauden ikäisenä kätkytkuolemassa. Hän oli siitä syvästi murheen murtama, ja parin päivän jälkeen aamukahvia juodessa hänelle alkoi tapahtua: 

Yhtäkkiä kesken kahvin juomisen huomasin olevani valkoisessa huoneessa, jossa ei ollut ikkunoita. Ihan kuin olisin ollut laatikon sisällä. Pidin sylissä vauvaani, joka kääntyi, vaikka oli vasta kuukauden ikäinen. Tiesi, ettei sen ikäinen vauva vielä todellisuudessa osaa kääntyä. Hänen kääntyessään näin, että hänellä oli pienet siivet selässään. Niillä siivillä hän lähti lentämään luotisuoraan ja minä lähdin lentämään hänen peräänsä.

En osannut lentää niin hienosti kuin hän. Keikuin ilmassa ja yritin saada itseäni tasapainoon. Lensimme kotikaupunkimme läpi, ja kaikki talot näyttivät siltä kuin ne olisivat tulessa. Kaupungintalon takana näkyi iso sukkula, joka oli kuin jäätelötötterö sivuttain. Lapseni lensi suoraan siihen sukkulaan ja minä seurasin perässä.

Sukkula oli mustan tunnelin alku. Pyörin tunnelissa ja näin kaukana valoa, jota kohti lapseni lensi. Lensin sinne hänen perässään. Paikkaa, johon lensimme, ei pysty kuvailemaan: valo oli niin täydellistä valoa, joka ei kuitenkaan häikäissyt, ikään kuin kultaa ja valkoista. Näin myös niityn, joka huojui tuulessa. Kullanväristä, hohtavaa, kypsän viljan väristä niittyä ja virta, jonka toisella puolella lapseni seisoi.

Katsoin lastani: hän oli jo 12-13-vuotias nuori. Hänen kanssaan oli isoäitini, joka oli myös kuollut. Näin myös tätini ja setäni – minulle rakkaita ja merkityksellisiä ihmisiä lapseni seurassa. Sydämen tasolla tunnistin, että siinä on lapseni, vaikka hän oli jo kasvanut isoksi.

Kaikki heiluttivat ja hymyilivät minulle onnellisina virran toiselta puolelta. Minun teki mieli päästä heidän luokseen, ja mietin, miten se onnistuisi. Samassa tunsin, että joku seisoi vierelläni, vaikken nähnyt ketään. Tunsin selvästi, että oikealla puolellani oli mieshahmo. Kuulin hänen äänensä hänen sanoessaan, että sinun aikasi ei ole vielä tullut, että sen tähden et pääse tuonne.
(Kontro 2018, s. 83-84) 

Anomisestaan huolimatta Kaisa ei saanut jäädä sinne, vaan seuraavaksi hän havahtui pöytänsä äärestä.

YouTubesta voi kuunnella vastaavia kertomuksia kokijan itsensä kertomana satamäärin. Ehdotan tässä muutamia mielestäni parhaiden joukkoon kuuluvia, jotka ovat riittävän laajoja ja yksityiskohtaisesti kerrottuja. Anita Moorjani kertoo pitkällä videolla linkissä (1) mainiosti koko prosessin sairastumisestaan, NDE:stään ja sitä seuraavista tapahtumista. Miten hän oli hämmentynyt kokemuksesta, jollaisesta hän ei ollut koskaan kuullutkaan. Ja miten asiat alkoivat vähitellen selvitä ja hänestä tuli julkisuuden henkilö.

Hyvän yleiskatsauksen kokemuksestaan antaa myös Reinee Pasarow linkin (2) pitkän videon alkupuoliskolla. Penny Sartori on kirjoittanut yleiskatsauksen esimerkkitapauksineen Psi Encyclopediassa, linkki (3). Erikielisissä Wikipedioissa on runsaasti yleistietoja NDE:stä.


Myönteiset NDE:t

Kuolemanrajakokemusta ei ole yksikäsitteisesti määritelty eikä se ole selvästi rajattavissa erilleen muista kokemustyypeistä. Puhtaimmillaan se esiintyy sydänpysähdyksestä elvytyksellä tajuihinsa palautettujen potilaiden kohdalla. Silloinkaan kokemukset eivät yleensä sisällä kaikkia mahdollisia tyypillisiä vaiheita eivätkä vaiheet ole aina samassa järjestyksessä. Samantyyppisiä kokemuksia esiintyy esimerkiksi mietiskellessä, unihalvauksissa, äkillisissä uhkaavissa tilanteissa, kiihtyvyyden heikentäessä aivojen verenkiertoa ja kemiallisten aineiden vaikutuksesta.

Psykologian professori Kenneth Ring kehitti NDE-kokemusten arviointiin menetelmän, johon hän otti mukaan 9 kokemukseen kuuluvaa osaa eli elementtiä, linkki (3), vähän muokattuna:

- tunne, että on kuollut
- rauhan ja hyvänolon tunteita
- ruumiista irtautuminen
- astuminen pimeyteen
- jonkun läsnäolon tunteminen tai äänen kuuleminen
- oman elämän läpikäynti ja arviointi
- kauniiden värien näkeminen
- astuminen valoon
- näkyvien 'henkien' kohtaaminen

Kahta tarkasti samanlaista kuolemanrajakokemusta ei ole, vaan jokainen on omanlaisensa. Kokija ei aina muista ruumiista irtautumistaan eikä siihen palaamistaan. Kokemuksen alussa voi kuulua jokin ääni, esimerkiksi kellon kilinä. Kokemukset eivät aina sisällä tunnelissa kulkemista, vaan kokija voi huomata aluksi olevansa vain pimeydessä, sumussa tai valossa. Toisinaan hän ei näe mitään hahmoja, vaan joko vain kuulee puhetta tai saa tietoja telepaattisesti.

Vastaanottavat henget ovat monenlaisia. Usein vastaanottaja on kokijan kuollut äiti tai isä tai joku muu sukulainen. Joskus henget ovat vain kirkkaita valoja tai palloja. Erikoiselta tuntuu, että varsinkin idän uskontojen piirissä monien vastaanottajana on ollut pöytänsä takana istuva toimistotyöntekijä, joka kokijan nähdessään on mennyt arkistohyllylle ja tarkastanut hänen tietonsa jostakin kirjasta. Sitten hän on ilmoittanut, että ei ole vielä kokijan aika tulla tänne ja passittanut hänet takaisin jatkamaan elämäänsä.

Usein NDE-kokija tapaa retkellään valo-olennon, joka eroaa tavallisista hengistä siten, että se on paljon kirkkaampi ja voimallisempi ja sen henkimä rakkaus on ehdoton ja rajaton. Monet kokijat tunnistavatkin sen uskontonsa mukaan esimerkiksi Jumalaksi tai Jeesukseksi.

Myös kuvaillut ympäristöt ovat hyvin vaihtelevia. Avaruusnäkymät ovat yleisiä ja tunnelin suulta näkyy usein valoisia kukkaniittyjä ja kaunista luontoa, missä käyskentelee onnellisen näköisiä ihmisiä.


Ahdistavat kokemukset

Myönteiset NDE:t ovat hallitsevia, mutta myös hyvin pelottavia kokemuksia esiintyy. Uskovainen sydänlääkäri Maurice Rawlings (1978/1986) esittää kirjassaan mm. seuraavan esimerkin ahdistavasta kokemuksesta, s. 100:

Seuraavaksi muistan sen, kun tulin synkeään huoneeseen. Sen yhdessä ikkunassa oli valtava jättiläinen, joka katsoi minuun irvokkaalla naamalla. Ikkunalaudalla juoksenteli pieniä paholaisia tai maahisia, jotka näyttivät olevan jättiläisen seuruetta. Jättiläinen viittoili minua mukaansa. En halunnut mennä, mutta oli pakko. Ulkona oli pimeää, mutta kuulin ihmisten vaikerointia kaikkialta ympäriltä. Tunsin miten olentoja liikuskeli jaloissani. Yhä pahempaa tuli, kun etenimme tunnelia tai luolaa pitkin. Muistan, että itkin. Sitten jostain syystä jättiläinen päästi minut irti ja lähetti minut takaisin.

IANDS (Linkki 10) jaottelee epämiellyttävät kokemukset kolmeen ryhmään:

- voimattomuuskokemus, tapahtumiin ei voi vaikuttaa
- olemattomuuskokemus, ikuiseen tyhjyyteen jääminen
- helvettikokemus (Hellish experience)

Voimattomuustyypissä kokijalle tapahtumat tuntuvat pelottavilta ja vain tapahtuvat hänen voimatta vaikuttaa millään tavalla.

Olemattomuustyypissä kokija tuntee, että häntä ei ole olemassa tai että hän on täysin yksin tyhjyydessä.

Helvettikokemuksessa kaikenlaiset pahat henget, hirviöt tai iljettävät otukset uhkaavat kokijaa. Pienet kiusankappaleet voivat näykkiä hänestä palasia irti, ja hän tuntee koko ajan tulevansa yhä avuttomammaksi. Myös helvetin tulijärvi ja kuumuus esiintyvät ja kuuluu kiusattujen henkien kammottavaa valitusta. Linkin (17) videolla on yksityiskohtainen kuvaus helvettikokemuksesta. Se kääntyy lopussa miellyttävään suuntaan.

Joidenkin kokijoiden kauhukokemus kääntyy miellyttäväksi, kun he luovuttavat tilanteen tai huutavat hyviä henkiä apuun. Hyvin harvoin voi myös tapahtua niin, että alkuun miellyttävä kokemus muuttuu kauhistuttavaksi. On huomattava, että kuolemanrajakokemukset ovat lähes poikkeuksetta todella vaikuttavia, ja esimerkiksi olemattomuustyyppi voi olla erittäin ahdistava.

Ahdistavat kokemukset ovat onneksi paljon harvinaisempia kuin miellyttävät kokemukset. Maurice Rawlings (1978/1986) kuitenkin kertoo kirjassaan seuraavaa, s. 56:

Kliinisestä kuolemasta palanneiden ja toiseen elämään siirtymisen kokeneiden potilaiden tuoreet haastattelut osoittavat, että kertomuksia hyvistä ja pahoista kokemuksista on suunnilleen yhtä paljon.


Kokemusten jälkivaikutukset

Penny Sartorin artikkelissa linkissä (3) luetellaan kokijoiden asenteenmuutoksia, jollaisia ei yleensä esiinny kuolemanrajalla käyneillä ellei heillä ole samalla ollut NDE:tä. Sellaisia muutoksia ovat:

- vapautuminen kuolemanpelosta
- rahan ja aineellisen omaisuuden tavoittelun loppuminen
- lisääntynyt rakkaus ja myötätunto muita kohtaan
- uusi perheen, ystävien ja luonnon arvostaminen
- luopuminen työurasta ja entisistä ihmissuhteista

Lisäksi tapahtuu fysiologisia ja psykologisia muutoksia. Kokija voi ihmeparantua, hänen intuitiivisuutensa lisääntyy ja myös psyykkisiä kykyjä voi ilmaantua. He voivat lukea muiden ihmisten ajatuksia ja kokevat ennaltatietämistä. Outo vaikutus on monien kertoma ilmiö, että he eivät enää voi käyttää rannekelloa. Niin jousivetoiset kuin elektronisetkaan kellot eivät toimi heidän ranteissaan, vaikka muut ihmiset aivan hyvin voivat käyttää niitä. Heidän läheisyytensä voi jopa vaurioittaa sähkölaitteita.

Monet ihmiset ovat radikaalisti muuttaneet elämänsä suuntaa NDE-kokemuksen jälkeen. Heidän maailmankuvansa ja asenteidensa muutos on vaikuttanut sen, että he ovat eronneet aviokumppanistaan ja ateistit ovat ryhtyneet kristillisiksi saarnaajiksi tai lähteneet kulkemaan jotain muuta henkistä polkua.



Kokemusten murtautuminen julkisuuteen

NDE on epäilemättä ihmiskunnan ikiaikainen kokemus. Siitä huolimatta se oli ennen vuotta 1975 vain erittäin pienten piirien tiedossa. Raymond Moody (1975/1979) julkaisi tuolloin kirjansa Life after Life, joka on käännetty myös suomeksi. Osasyynä on varmaankin se, että kokemusta esiintyi vain harvakseltaan, koska sydänpysähdys useimmiten johti saman tien kuolemaan. Kun potilas yhä useammin osattiin elvyttää takaisin elämään, niin kokemukset yleistyivät ja muutamat lääkärit alkoivat kiinnittää niihin huomiota.

Nykyään netistä on löydettävissä valtaisat määrät tietoa NDE:stä. Muun muassa linkeissä IANDS (4), NDERF (5) ja Near-Death Experiences and the Afterlife (6) on luetteloituina yhteensä yli 3000 kokemuskertomusta. Saksankielisellä Netzwerk Nahtoderfahrung -sivustolla (Linkki 7) ei ole vastaavia luetteloita, mutta monta kokemusta sieltäkin on löydettävissä. Sivustoilla on myös runsaasti oheistietoa kuolemanrajakokemuksista.

YouTube on suorastaan räjähtänyt täyteen NDE-kokemuskertomuksista. Laajimpia löytämiäni kanavia on lueteltuna linkissä (8).

NDE:t ovat edelleen pitkälti tuntemattomia ilmiöitä suurelle yleisölle ja myös tabu samaan tapaan kuin parapsykologiakin, käytettävissä olevasta laajasta julkisen tiedon määrästä huolimatta. Monet eivät uskalla puhua kokemuksistaan, koska pelkäävät leimautumista mielenvikaiseksi. Sairaanhoidon ammattilaisten seurassa NDE:hen viittaaminen suurella todennäköisyydellä johtaa omituisena pitämiseen ja naureskeluun, kuten nuoret alan toimijat kertovat linkissä (9).

Oikeiksi osoitetut tiedot

Parapsykologian kannalta mielenkiintoisimpia ovat tapaukset, joissa potilaat ovat kokemuksensa aikana nähneet tai muuten saaneet tietää asioita, jotka ovat pitäneet paikkansa ja joita heidän kaiken järjen mukaan ei olisi pitänyt saada selville tiedottomina maatessaan. Tällaisia tapauksia on jo runsaasti ja koko ajan niitä epäilemättä on tulossa lisää.

Esimerkkinä voisi mainita kuuluisan ja kiistellyn Pam Reynoldsin tapauksen, joka on päässyt englanninkieliseen Wikipediaankin. Vaikuttavia tapauksia ovat mm. Anita Moorjani (Linkki 1) ja sydänkirurgi Lloyd Rudyn kertomus potilaistaan (Linkki 11).

Moorjani kuuli keskusteluja ja tiesi tapahtumista potilashuoneensa ulkopuolella vaikka hän makasi syvässä koomassa elämänsä arvioituina viimeisinä hetkinä. Rudyn sydänleikattupotilas alkoi osoittaa heikkoja elpymisen merkkejä noin 20 minuuttia sen jälkeen, kun hänet oli todettu kuolleeksi epäonnistuneiden elvytysyritysten jälkeen. Mikä merkillisintä, hän kertoi tapahtumista siltä ajanhetkeltä, jolloin elvytys aloitettiin uudelleen.

Tricia Barker kertoo videolla linkissä (12), miten hän näki NDE:nsä aikana isäpuolensa sairaalan käytävällä syöttämässä rahaa makeisautomaattiin.  Linkin (13) videolla kerrotaan Al Sullivanin tapauksesta, jossa hän silmät peitettynä ja tiedottomana maatessaan näki kirurgin tekevän "lentoharjoituksia".

Psi Encyclopediassa on mainio luettelo, jossa kerrotaan 29 tarkistetun tapauksen pääpiirteet, myös monet tässä mainitsemani, linkki (14).

Bruce Ggreyson kertoo pitkässä artikkelissaan linkissä (15) esimerkkejä niin sanotusta "Peak in Darien"-ilmiöstä. Siinä nähdään rajan takana NDE:n yhteydessä henkilöitä, jotka ovat kuolleita, mutta joiden kuolemasta ei kokijalla eikä usein kenelläkään muullakaan paikalla olleista ole tietoa.

NDE:t ja maailmankuva

NDE:t ovat mielestäni erittäin tärkeitä maailmankuvan kannalta. Ne näyttävät liikkuvan kahdessa todellisuudessa: aineellisessa ympäristössämme ja jossakin, mitä voisi nimittää neutraalisti vaikkapa transsendenssiksi. Aineellinen ympäristö on kokemuksessa toisinaan selvä ja todellinen, mutta joissakin tapauksissa siihen sekoittuu myös transsendenssia. Transsendenssi vaihtelee hyvin laajoissa rajoissa vertailtaessa kokijoiden kertomuksia keskenään. Tärkeä kysymys on: kun kokemusten aikana saadaan oikeata tietoa, niin miten "oikeata" sitten on tuo vaihteleva tieto?

Kokijoiden kertomusten perusteella voisi hahmotella karkean kuvan aineellisen maailman ja transsendenssin suhteista. Transsendenssin puolelta voi tulla vierailijoita aineelliseen maailmaan ja kokija voi tiedostaen edetä jonkin matkaa transsendenssin puolelle. Jossain kohdassa on kuitenkin lopullisen kuoleman raja, jonka ylittämisen jälkeen ei enää voi palata takaisin elämäänsä.

Transsendenssin puolella on monenlaisia ympäristöjä ja olentoja. Siellä kokijat voivat tavata tuttuja ja tuntemattomia kuolleiden henkiä ja entisiä lemmikkieläimiään. Siellä on myös henkiä, joilla on muita enemmän määräysvaltaa. Iljettävät otukset ja pahat henget voivat käydä siellä kimppuun. Kaikilla olennoilla ei välttämättä ole selvää henkiruumista, vaan ne voivat esiintyä vaikkapa pelkkinä valopisteinä. Ympäristöt vaihtelevat puutarhoista ja vihreistä niityistä helvetin lieskoihin.

Näyttäisi siltä, että transsendenssissa ei olisi olemassa paikkoja, jotka olisivat vakaita ja kaikille samanlaisia. Ilmeisesti kokijan intuitiolla ja mielikuvituksella on suuri vaikutus kokemusten sisältöön. Transsendenssissa ei myöskään esiinny aikaa samalla tavalla yhteen suuntaan etenevänä prosessina kuin aineellisessa maailmassa näyttää olevan.

Kaikkein tärkeintä ihmisen elämässä on kuolemanrajakokemusten perusteella se, mitä ihminen on tehnyt kanssaihmisilleen ja nimenomaan hyvät työt. C. G. Jungilla oli omat näkynsä ja transsendenssin puolella hän kertoi omaelämäkerrassaan joutuneensa luopumaan kaikesta muusta kuin elämänaikaisista kokemuksistaan ja toiminnastaan.

Monien NDE:n parissa askaroivien ihmisten mielestä kokemukset ja niiden henkiset selitykset ovat jo itsestäänselvyyksiä. Itsestäänselvyydet kuuluvat kuitenkin uskontojen piiriin, sillä empiiriset tieteet eivät tunnusta lopullisesti todistettuja totuuksia, vaikka jotkut niiden edustajat lopullisia totuuksia julistavatkin.

Omaan maailmankuvaani ovat NDE:t tehneet huomattavan laajennuksen. Linkeissä mainitsemieni mielestäni vaikuttavien kokemuskertomusten sarjaan kuuluu myös Yolaine Stoutin kertomus, linkki (16). NDE:t on tärkeätä suhteuttaa myös kuolinvuodetapahtumiin, kehostapoistumiskokemuksiin ja jälleensyntymismuistoihin.

Linkkejä

1. Anita Moorjani's Near Death Experience- Dying to Live
https://www.youtube.com/watch?v=tmT13Uuump0

2. Ms Reinee Pasarow on Her Near Death Experience
https://www.youtube.com/watch?v=xB-T78qgfHM

3. Sartori, Penny (2015): ‘Near-Death Experience’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/near-death-experience

4. International Association for Near Death Studies
http://iands.org/home.html

5. Near-Death Experience Research Foundation
http://www.nderf.org/

6. Near-Death Experiences and the Afterlife
http://www.near-death.com/

7. Netzwerk Nahtoderfahrung
http://
www.netzwerk-nahtoderfahrung.org

8. Laajoja NDE-kanavia YouTubessa
IANDSvideos
https://www.youtube.com/c/IANDSvideos
Thanatos TV
https://www.youtube.com/c/Thanatos-Television
Thanatos TV EN
https://www.youtube.com/channel/UC95WPHh1j9frBR7gyMOuBeQ
Empirische Jenseitsforschung
https://www.youtube.com/channel/UCxZod2wYQ7PwXotyA1qnYQA

9.
40 Year of NDE Research: Enlightening Gens Y and Z Now - Vincent, John and Joe
https://www.youtube.com/watch?v=3qWoIh5EVJA

10. Distressing Near-Death Experiences
https://iands.org/distressing-near-death-experiences.html

11.
Haastattelussa sydänkirurgi Lloyd Rudy, kuolemanrajakokemus NDE (alkuperäisvideo 2011)
https://www.youtube.com/watch?v=Odk2M0Zj3KU

12. The near-death experience of Tricia Barker
https://www.youtube.com/watch?v=2GFT_89YMWE

13. Al Sullivanin kuolemanrajakokemus ja oikeaksi vahvistetut havainnot (alkuperäisvideo 2011)
https://www.youtube.com/watch?v=dph2nXkGQ38

14. Rivas, T. (2021). ‘Near-Death Experiences – Paranormal Aspects’. Psi Encyclopedia. London: The Society for Psychical Research. Retrieved 10 June 2022.
https://psi-encyclopedia.spr.ac.uk/articles/near-death-experiences-%E2%80%93-paranormal-aspects

15.
Bruce Greyson (2010): Seeing Dead People Not Known to Have Died:
“Peak in Darien” Experiences
http://www.newdualism.org/nde-papers/Greyson/Greyson-Anthropology%20and%20Humanism_2010-35-159-171.pdf

16. Yolaine Stout "A Suicidal Near-Death Experience and What it Taught Me About Life
https://www.youtube.com/watch?v=BMfjM6TrkV8

17. Good Catholic Goes to Hell; Says Religion Is to Blame (Shocking NDE!)
https://www.youtube.com/watch?v=MfOAvfwEMVs


Kirjalliset lähteet

Miia Kontro (2018): Portilla – Suomalaisia kuolemanrajakokemuksia. Atena kustannus Oy 2018.

Raymond Moody (1975/1979): Kokemuksia kuolemasta. Gummerus 1979. Alkuteos "Life after Life".

Leo Näreaho (2015): Kuolemanrajakokemukset – Tutkimuksista tulkintoihin. Kirjapaja, Helsinki 2015.

Maurice Rawlings (1978/1986): Kuoleman tuolla puolen. Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy 1986. Alkuteos "Beyond death's door".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti