tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kuolemanrajakokemukset

Viimeisin päivitys 2.1.2015. 

Kuolemanrajakokemuksen (NDE, NTE, EMI, HKE jne.) syynä on useimmiten sydänpysähdys. Tällöin verenkierto aivoissa loppuu ja seurauksena on tajuttomuus. Kokija tuntee irtautuneensa ruumiistaan ja käyvänsä lähellä lopullisen kuolemisen rajaa, mutta palaa takaisin. Kuolemanrajakokemus useimmiten poistaa kuolemanpelon ja muuttaa merkittävästi kokijan loppuelämää. Kokemukset ovat melko yleisiä, eli arviolta 4-15 % väestöistä saa niitä jossakin elämänsä vaiheessa, ja sydänpysähdyspotilaista noin 18 % on saanut kuolemanrajakokemuksen (IANDS, linkki 1). Monet eivät kuitenkaan uskalla puhua niistä, koska pelkäävät leimautumista mielenvikaiseksi.
Kuten yleensäkin, käytän nimitystä "henki" tai "olento" neutraalisti, vain yleisesti tunnettuna työnimenä ilman todellisuusoletusta.


Esimerkkikokemus

Alla oleva esimerkkikokemus ei ole kenenkään kokemus sellaisenaan, vaan se on koottu noin kolmensadan lukemani kertomuksen tyypillisistä piirteistä, ottaen huomioon myös lähteissä esiintyvät luettelot. Epäilemättä monellakin ihmisellä on ollut samat vaiheet sisältänyt kokemus, eroten vain muutamissa yksityiskohdissa. Lyhyyden vuoksi käytän kokijasta keksimääni nimeä Matti.

Matti menettää autonsa hallinnan, ajautuu vastakkaiselle kaistalle ja törmää vastaan tulevaan autoon. Seuraavassa hetkessä hän huomaa katselevansa kolaripaikkaa muutaman metrin korkeudelta. Hänen olonsa on kevyt eikä mihinkään satu. Hän näkee oman elottoman ruumiinsa auton ratin takana ja paikalle kiirehtivät ihmiset, jotka vetävät hänet ulos autosta. Myös muita osapuolia avustetaan, ja Matti tietää yhden heistä olevan kuollut.

Yläpuolella näyttää avautuvan pimeän tunnelin suu, ja jokin voima vetää Mattia tunnelin sisään. Vauhti kiihtyy niin, että hämärästi erottuvat pyörteiset seinät vain vilistävät ohi. Kaukana edessäpäin näkyy pieni valopiste, joka suurentuessaan osoittautuu tunnelin suuaukoksi. Häntä vastaan tulee hänen monta vuotta sitten kuollut isänsä, joka alkaa opastaa häntä eteenpäin. Tunnelin suulta avautuu kaunis niitty, jota pitkin paikalle kävelee ihmisiä, joista Matti tunnistaa myös muutaman kuolleen tuttavan ja sukulaisen.

Matti kulkee isänsä kanssa vähän eteenpäin ja tulee portille. Isä sanoo, että siinä on raja, jonka ylittämisen jälkeen ei ole enää paluuta nykyiseen elämään. Paikalle tulee valtavan kirkas valo-olento, joka tulvii ääretöntä rakkautta. Hän käynnistää Matin elämäntapahtumien läpikäynnin. Matti näkee erotuksetta kaikki hyvät työnsä ja kaikki ilkeytensä, ja samalla hän kokee myös muiden ihmisten niitä tunteita, jotka hänen toimintansa on heissä herättänyt. Olento ei tuomitse Mattia mitenkään, mutta ilmenee, että tärkeintä on ollut mitä hyvää hän on saanut aikaan ympäristössään.

Sitten olento sanoo, että vielä ei ole Matin aika tulla sinne, vaan hänen pitää mennä takaisin jatkamaan entistä elämäänsä. Matilla on hyvä olla eikä hän halua enää palata takaisin. Mutta mikään ei auta, vaan Matti imeytyy alaspäin tunneliin. Äkkiä hän huomaa olevansa taas ruumiissaan, joka on ambulanssissa ja elvytetty takaisin elämään. Hän tuntee kipuja ja on vihainen elvyttävälle henkilökunnalle, joka ei antanut hänen mennä lopullisesti.

Kokemuksensa jälkeen Matti ei enää pelkää kuolemaa. Rahalla ja yhteiskunnallisella asemalla ei ole hänelle enää entistä merkitystä. Ympäristön ihmiset huomaavat muutoksen, kun Matti ei ole enää entisellä tavalla ärtyisä ja ivallinen heitä kohtaan, vaan yrittää aina auttaa muita.


Kokemusten moninaisuus

Kuolemanrajakokemus näyttää netin tietojen perusteella saaneen viime aikoina suurempaa julkisuutta sen oltua vuosia sitten vain pienten piirien tiedossa.  Osasyynä on varmasti se, että yhä useammin on ollut mahdollista elvyttää potilas sydänpysähdyksestä. Muun muassa linkeissä IANDS (1), NDERF (2) ja Near-Death Experiences and the Afterlife (3) on luetteloituina yhteensä lähes 3000 kokemuskertomusta. Saksalaisilla Netzwerk Nahtoderfahrung-sivustoilla (Linkit 4) ei ole vastaavia luetteloita, mutta monta kokemusta sieltäkin on löydettävissä. Sivustoilla on myös runsaasti oheistietoa kuolemanrajakokemuksista.

Kuolemanrajakokemus ei ole yksikäsitteisesti määritelty eikä se ole selvästi rajattavissa erilleen muista kokemustyypeistä. Puhtaimmillaan se esiintyy sydänpysähdyksestä elvytyksellä tajuihinsa palautettujen potilaiden kohdalla. Silloinkaan kokemukset eivät yleensä sisällä kaikkia mahdollisia tyypillisiä vaiheita eivätkä vaiheet ole aina samassa järjestyksessä. Samantyyppisiä kokemuksia esiintyy myös esimerkiksi mietiskellessä, unihalvauksissa, äkillisissä uhkaavissa tilanteissa, kiihtyvyyden heikentäessä aivojen verenkiertoa ja kemiallisten aineiden vaikutuksesta.

Kahta tarkasti samanlaista kuolemanrajakokemusta ei ole, vaan jokainen on omanlaisensa. Fyysinen ja rajantakainen ympäristö voivat sekoittua niin, että kokija näkee sekä leikkaussalin että rajantakaisia henkiä yhtä aikaa. Hän ei aina muista ruumiista irtautumistaan eikä takaisin palaamistaan. Kokemuksen alussa voi kuulua jokin ääni, esimerkiksi kellon kilinä. Kokemukset eivät aina sisällä tunnelissa kulkemista, vaan kokija voi huomata aluksi olevansa vain pimeydessä, sumussa tai valossa. Toisinaan hän ei näe mitään hahmoja, vaan joko vain kuulee puhetta tai saa tietoja telepaattisesti.

Vastaanottavat henget ovat monenlaisia. Usein vastaanottaja on kokijan kuollut äiti tai isä tai joku muu sukulainen. Joskus henget ovat vain kirkkaita valoja tai palloja. Erikoiselta tuntuu, että varsinkin idän uskontojen piirissä monien vastaanottajana on ollut pöytänsä takana istuva toimistotyöntekijä, joka kokijan nähdessään on mennyt arkistohyllylle ja tarkastanut hänen tietonsa jostakin kirjasta. Sitten hän on ilmoittanut, että ei ole vielä kokijan aika tulla tänne ja passittanut hänet takaisin jatkamaan elämäänsä.

Valo-olento eroaa tavallisista hengistä siten, että se on paljon kirkkaampi ja voimallisempi ja sen henkimä rakkaus on ehdoton ja rajaton. Monet kokijat tunnistavatkin sen uskontonsa mukaan esimerkiksi Jumalaksi tai Jeesukseksi.

Myös kuvaillut ympäristöt ovat hyvin vaihtelevia. Avaruusnäkymät ovat yleisiä ja tunnelin suulta näkyy usein valoisia kukkaniittyjä ja kaunista luontoa, missä käyskentelee onnellisen näköisiä ihmisiä.

Uteliaisuudesta tein pienen 34 tapauksen yhteenvetotaulukon saadakseni karkean kuvan kokemusten eri osien eli elementtien yleisyydestä. Kuva on todella karkea, koska valitsin kokemuksia joukosta, joka oli jo kertaalleen valittu eli otettu julkaistavaksi. Myöhemmin huomasin, että Pim van Lommel & al. (2001, linkki 5) julkaisi tutkimuksestaan vastaavan taulukon, johon valitut elementit tosin ovat melkoisesti erilaiset. Alla ovat tulokset vertailun vuoksi rinnakkain. Numerointi on van Lommelin mukaan ja kaikki puuttuvat kohdat on merkitty X:llä.


Karkeasti ottaen elementtien prosenttiosuudet ovat varsin yhtäpitäviä, kun otetaan huomioon oman taulukointini laajennukset: tunnelin lisäksi otin huomioon liikkumisen myös pimeydessä, sumussa ja valossa; kuolleiden kohtaamisella tarkoitin kaikkia ihmisten henkiä, joita kokija ei aina tuntenut kuolleiksi tutuikseen.

Kokemusten epätäydellisyys selviää esimerkiksi omasta sarakkeestani.  Valitsemissani kokemuksissa elementtien lukumäärät olivat seuraavat: vain 1 elementti 8:ssa kokemuksessa, 2 elementtiä 4:ssä, 3 9:ssä, 4 8:ssa, 5 2:ssa ja 6 elementtiä vain 3:ssa kokemuksessa.

Hyviä yleiskatsauksia NDE:stä on esimerkiksi linkeissä (6), (7), (8) ja (9).

Raymond Moody on tuonut julkisuuteen uuden kokemustyypin eli jaetun NDE-kokemuksen, jossa kuolinvuoteen äärellä oleva omainen tai ystävä kokee samaa kuin kuoleva ilmeisesti kokee (Linkki 10).


Ahdistavat kokemukset

Myönteiset kokemukset ovat hallitsevia, mutta myös hyvin pelottavia kokemuksia esiintyy. IANDS:in mukaan (Linkki 1) kahdessa melko laajassa tutkimuksessa on saatu tulos, että näitä kauhukokemuksia esiintyy 17-18 %:ssa kaikista kuolemanrajakokemuksista. Suppeammissa arvioissa on päästy 9-30 %:iin ja uskova sydänlääkäri Maurice Rawlings (1978/1986) arvioi, että joka toinen kokemus on helvettikokemus.

IANDS (Linkki 1) jaottelee epämiellyttävät kokemukset neljään ryhmään:
- voimattomuuskokemus (Powerlessness experience)
- olemattomuuskokemus (Eternal Void experience)
- helvettikokemus (Hellish experience)
- arvottomuuskokemus (Negative Judgment)

Voimattomuustyypissä kokijalle tapahtumat tuntuvat pelottavilta ja vain tapahtuvat hänen voimatta vaikuttaa niihin millään tavalla.

Olemattomuustyypissä kokija tuntee, että häntä ei ole olemassa tai että hän on täysin yksin tyhjyydessä.

Helvettikokemuksessa kaikenlaiset pahat henget, hirviöt tai iljettävät otukset uhkaavat kokijaa. Pienet kiusankappaleet voivat näykkiä hänestä palasia irti, ja hän tuntee koko ajan tulevansa yhä avuttomammaksi. Myös helvetin tulijärvi ja kuumuus esiintyvät ja kuuluu kiusattujen henkien kammottavaa valitusta.

Harvinaisessa arvottomuustyypissä korkeammat olennot arvostelevat kokijaa hyvin kielteisesti hänen elämänsä virheistä.

Joidenkin kokijoiden kauhukokemus kääntyy miellyttäväksi, kun he luovuttavat tai huutavat hyviä henkiä apuun. Hyvin harvoin voi myös tapahtua niin, että alkuun miellyttävä kokemus muuttuu kauhistuttavaksi. On huomattava, että kuolemanrajakokemukset ovat lähes poikkeuksetta todella vaikuttavia, ja esimerkiksi olemattomuustyyppi voi olla erittäin ahdistava.

Howard Stormin kertomus on esimerkki aluksi ahdistavasta mutta myönteiseksi kääntyvästä kokemuksesta (Linkki 11).


Selityksiä

Monet tutkijat ja varsinkin skeptikot (esim. SkepDic, linkki 12) pyrkivät selittämään kuolemanrajakokemukset ihmisen normaalin fysiologian ja psykologian mukaisiksi ilmiöiksi, jotka syntyvät vallitsevien olosuhteiden vaikutuksesta. Ne olisivat siis vain hallusinaatioita, unia ja vastaavia muita kokemuksia. Saksankielisellä sivustolla (Linkki 4) oli aikaisemmin Christian von Kampin perusteellinen katsaus näistä selityksistä. Valitettavasti artikkeli vedettiin pois lupauksella, että se muokkauksen jälkeen palautetaan. Poimin artikkelin aikanaan arkistooni, joten voin alla esittää von Kampin näkökohtia sille, miksi annettu fysikaalinen ilmiö ei sovellu selitykseksi. Tein lieviä muokkauksia.

Aivojen hapenpuute ja veren liian suuri hiilidioksidipitoisuus:
- ei elämän läpikäyntiä
- ei valo-olennon kohtaamista
- ei elämänasenteen muutosta
- kuolemanrajakokemuksia esiintyy muissakin tiloissa
- tunnelikokemusta esiintyy, mutta ei nopeata liikettä tunnelissa

Kemiallisten aineiden vaikutukset (huumeet, narkoosi, endorfiinit):
- usein hajuaistimuksia – puuttuvat NDE:ssä
- kokemukset sekavia
- ei elämänasenteen muutosta
- kokijat useimmiten tunnistavat epärealistisuuden
- joskus myös "aitoja" NDE-kokemuksia – aineet voidaan tulkita laukaisijoiksi, ei aiheuttajiksi

Aivoalueiden ärsyttäminen sähköisesti tai vastaava ylikiihottuminen:
- hallusinaatiot useimmiten ahdistavia
- havainnot ympäristöstä epärealistisia
- ei elämänasenteen muutosta

Elvytystoiminnan ja muiden ulkoisten tapahtumien havaitseminen ja muistaminen:
- normaalisti käsitykset tapahtumista narkoosin yhteydessä ovat hyvin sekavia
- sydänpysähdyksissä "sammuvat" ensimmäisinä aivoalueet, joissa havainnot muistetaan ja muokataan ja tehdään niistä päätelmiä
- toisinaan NDE-tapauksissa potilaat kuvailevat oikein tapahtumia, joita he eivät ole mitenkään voineet aistia tai päätellä

Von Kampin laajassa katsauksessa on vielä paljon muita yksityiskohtia, joihin en tässä yhteydessä puutu. Hän on mielestäni hiukan liian uskovainen, mutta hänen näkökohtansa vaikuttavat siitä huolimatta asiallisilta.

Hyvin perusteltuna yhteenvetona voidaan sanoa, että mitkään yksinkertaiset, pelkkään aivotoimintaan perustuvat selitykset eivät riitä kuolemanrajakokemusten selityksiksi. Selitykset eivät ota huomioon kaikkia niitä tilanteita, joissa kuolemanrajakokemuksia esiintyy eivätkä myöskään selitä kokemusten yhtenäistä tapahtumien kulkua ja vaikutusta loppuelämään.

Mielestäni realistinen malli on se, että ihmisen sielunelämässä ja elämäntilanteessa ovat olemassa NDE-kokemuksen mahdollisuudet, jotka sitten toteutuvat erilaisten tapahtumien – vaikkapa edellä lueteltujen fysiologisten syiden – laukaisemina.


Tutkimuksia

Kuolemanrajakokemuksia on toistaiseksi tutkittu melko vähän, ottaen huomioon aiheen merkityksen maailmankuvan kannalta. Parapsykologian tutkijat näyttävät jättäneen aiheen aika lailla sivuun. Muutamat kuolemanrajakokemuksista kiinnostuneet aikaisemmat tutkijat ovat olleet enimmäkseen lääkäreitä ja psykologeja, jotka ovat aluksi sattumalta tutustuneet ilmiöön. Heidän usein kirjoina julkaistut tutkimuksensa eivät ole olleet kovinkaan järjestelmällisiä, vaan lähinnä tapausten keräilyä ja kuvailua ja jonkin verran päätelmien tekemistä aineistoista. Esimerkkeinä voisi mainita Raymond Moodyn (1975) ja Maurice Rawlingsin (1978) kirjat, joissa esiteltiin aihetta suurelle yleisölle.

Parapsykologian tutkijoista Karlis Osis ja Charles Tart ovat aikanaan osallistuneet kuolemanrajakokemusten tutkimukseen. Nykyään tutkimus on tehostumassa, mikä ilmenee esimerkiksi linkeistä (1) ja (2). Hollantilainen Pim van Lommel on uudenlaisen, järjestelmällisen tutkimuksen tekijä, ja hän on saanut julkaistua tuloksensa Lancetissa, arvovaltaisessa lääketieteellisessä aikakauslehdessä.

Van Lommel & al. (2001, linkki 5) tutki kymmenessä sairaalassa yhteensä 344 sydänpysähdyksestä elvytetyn potilaan kokemukset ja niiden taustat. Kaikkien elvytysten samassa sairaalassa piti olla peräkkäisiä, jolloin kaikki tapaukset tulivat mukaan ja aikaisempien tutkimusten mahdolliset valintavirheet vältettiin. Elvytystapauksista 18 %:ssa muistettiin jonkinlainen ja 12 %:ssa täydellisempi (core experience) kuolemanrajakokemus. Kaikki muistot olivat miellyttäviä, joten tutkimuksen otokseen ei sattunut mukaan ahdistavia kokemuksia.

Tutkituista taustavaikuttajista ei löytynyt selitystä kuolemanrajakokemusten esiintymiselle, eli esimerkiksi lääkitys ja sydänpysähdyksen pituus eivät vaikuttaneet selvästi havaittavassa määrässä.

Sam Parnia on kuolemisen ja elvytyksen huippuasiantuntija ja samalla NDE-kokemusten tutkija. Hän on mukana AWARE-hankkeessa, jonka puitteissa englanninkielisen Wikipedian mukaan 25 sairaalaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa osallistuu elvytettyjen potilaiden haastatteluihin. Kokemusten realistisuuden selvittämiseksi joidenkin sairaaloiden kattoon on sijoitettu tietokonenäyttö, jossa kuvat vaihtuvat satunnaisesti ja joka näkyy vain katonrajasta. Jos potilas kokemuksensa aikana näkee tarkistettavissa olevan kuvan oikein, niin siinä on erittäin vahvaa näyttöä kokemuksen realistisuudesta. Kokemuksen hallitsemattoman luonteen vuoksi kuvan näkemisen arvioidut mahdollisuudet ovat hyvin pienet. YouTubesta löytyy Parnian nimellä hakien lukuisia tilannetta erittäin hyvin valaisevia haastatteluja.

Tutkija Jan Holden antaa YouTubessa mielestäni erittäin hyvän yleiskatsauksen NDE-tutkimuksen nykyvaiheesta (Linkki 8). Hänellä on ollut käytettävissään noin 3500 tapausta ja hän kertoo itse tehneensä tuhansia haastatteluja. Ahdistavia kokemuksia on aineistosta noin 10 %. Hänen mukaansa kaikista kuolemanrajalla käyneistä noin 20 % muistaa NDE-kokemuksen. Kokemuksia tulee Holdenin mukaan myös muissa tilanteissa, esimerkiksi äkillisessä pelästymisessä ja rentoutumisen tai mietiskelyn yhteydessä. Ikä, sukupuoli, kulttuuri, uskonto ja mielenterveys eivät vaikuta kokemusten määrään, mutta kulttuurilla on vaikutusta kokemusten yksityiskohtiin ja uskonnolla niiden tulkintaan.

Holdenin mukaan NDE-kokemusten saamista tai sen puuttumista ei voida mitenkään ennakoida kokijan persoonallisuuden perusteella eikä myöskään voida ennakoida sitä, onko kokemus miellyttävä vai ahdistava. Monille kokemus antaa varmuuden elämän tarkoituksesta ja aiheuttaa vahvan elämänmuutoksen suuremman sosiaalisuuden ja heikomman itsekkyyden suuntaan.

Myös skeptikot ovat tavoistaan poiketen tehneet kenttätutkimusta kuolemanrajakokemuksesta. Tulosten suhteen ei koskaan ole etukäteisjännitystä, koska ainoa mahdollinen tulos on psi-ilmiöiden kannalta kielteinen. Ellei asia muuten järjesty, niin skeptikot jättävät sivuun kaikki psi-ilmiöihin viittaavat seikat ja keskittyvät havaintojen heikkouksiin. Kaksi opiskelijaa vanhemman skeptikon ohjauksessa kävi Seattlessa sairaalassa tarkistelemassa kuuluisaa Marian tennistossutapausta, jossa Maria kertoi olleensa ruumiista poistuneena sairaalan ulkopuolella ja nähneensä kengän ikkunalaudalla. Opiskelijoiden tutkimustulokset ovat lähteessä Ebbern & al. (1996, linkki 13).

Skeptinen tutkijakolmikko ei tuottanutkaan pettymystä hengenheimolaisilleen, vaan hyvin asenteellisella artikkelillaan tekivät Marian tapauksen kyseenalaiseksi. Michael Prescott (2009, linkki 14) puolestaan kyseenalaistaa kolmikon artikkelin, mielestäni varsin hyvin perustellen. Marian tapauksen julkistaja toimi oppaana skeptisille tutkijoille, ja hänen mukaansa opiskelijat käyttäytyivät ylimielisesti ja mm. tunkeutuivat luvatta sairaalan huoneisiin ja sillä tavalla vaaransivat tulehduksille herkkien potilaiden terveyden.


Oikeiksi osoitetut tiedot

Parapsykologian kannalta mielenkiintoisimpia ovat tapaukset, joissa potilas on kokemuksensa aikana saanut tietoonsa asioita, jotka ovat pitäneet paikkansa ja joita hänen ei normaalisti olisi ollut mahdollista tietää. Tällaisia tapauksia on jo runsaasti ja niitä on epäilemättä koko ajan tulossa lisää. Esimerkkinä voisi mainita kuuluisan ja kiistellyn Pam Reynoldsin tapauksen, joka on päässyt englanninkieliseen Wikipediaankin. Vaikuttavia tapauksia ovat mm. Anita Moorjani (Linkit 15), sydänkirurgi Lloyd Rudyn kertomus potilaistaan (Linkki 16), Al Sullivanin havainto kirurgin "lentoharjoituksista" (Linkki 17).

Robert Mays (2012, linkki 13) jaottelee oikeiksi osoitetut (veridical) tiedot saantitavan mukaan neljään ryhmään:

1. Aineellisesta ympäristöstä saadut oikeat tiedot.

2. Kuolleiden tuttujen ihmisten henkien antamat tiedot, joita kokijalla ei ole aikaisemmin ollut mahdollista tietää.

3. Jaetun NDE-kokemuksen aikana tapahtuneen kuolevan elämän läpikäynnin aikana saadut oikeat tiedot, joita kuoleva ei ole aikanaan kokijalle kertonut.

4. Kokemuksen aikana saatujen yksityiskohtaisten näkyjen toteutuminen kokijan myöhemmässä elämässä.

Jan Holden (Linkki 8) on löytänyt aineistostaan 107 psi-tapausta, joissa kokija on saanut sellaista tietoa, mitä hän ei ole voinut saada aistiensa kautta tai päättelemällä. Nämä tapaukset antavat havainnolle myös ajoituksen siten, että ne poistavat mahdollisuuden esim. heräämisen yhteydessä saadusta muistikuvasta. Esimerkkinä Holden esittää sen, kun hänen kertojansa näki isäpuolensa käytävässä syöttämässä rahaa makeisautomaattiin ja toisen tapauksen, jossa silmät peitettynä ja tiedottomana makaava Al Sullivan näki kirurgin tekevän "lentoharjoituksia".


Tulkintoja

Jos mikään, niin kuolemanrajakokemukset ovat sellainen aihe, missä tulkintoja ja ristiriitaisia selityksiä riittää. Kuvaavan sarjan ilmiöön suhtautumisesta antavat kolme suurinta löytämääni NDE-sivustoa, joiden kriittisyys lisääntyy linkkien järjestyksessä (3), (2) ja (1). Linkissä (3) pidetään itsestään selvänä, että ihmisen hengelle käy kuten kokemukset osoittavat - että rajan ylityttyä ei enää palata takaisin kuin enintään seuraavassa ruumistuksessa ja että psi-ilmiöt ilman muuta ovat todellisuutta. Linkissä (2) ollaan vähän varovaisempia ja linkissä (1) aletaan jo lähestyä tieteellistä asennetta.

Kirjoista ei välttämättä saa hyvää kokonaiskuvaa kuolemanrajakokemuksista paljosta tekstistä huolimatta. Esimerkiksi Moody ei laajassa katsauksessaan mainitse ollenkaan ahdistavia kokemuksia ja Rawlingsin uskonnollinen asenne saa hänet arvioimaan joka toisen kokemuksen olevan helvettikokemus.

Kuolemanrajakokemuksia on tiukasti ottaen mahdotonta selittää tieteellisesti pätevällä tavalla, koska niiden taustat jäävät liian suurelta osalta piiloon. Se ei kuitenkaan ole estänyt monien tieteiden edustajia antamasta perusteettoman varmoja lausuntoja kokemusten syistä, vedoten siihen, että tietoisuutta aivojen ulkopuolella ei voi olla olemassa. Heidän mielestään kokemusten ajoittaminen on mahdotonta, joten oikeiksi todetut havainnot fyysisestä ympäristöstä on tehty juuri tajuttomuuden alkaessa tai sen loppuessa, ja tajuttomuuden aikanakin on aistittu ja ladattu muistiin yhtä ja toista. Siksi kaikki olisi vain pelkkää hapenpuutteesta kärsivien aivosolujen leikkiä.

Van Lommelilta on merkittävä kannanotto linkissä (18), jossa hän tulee toisenlaiseen tulokseen ja pitää aivojen ulkopuolista tietoisuutta hyvinkin mahdollisena. Samanlaiseen tulokseen on päätynyt neurokirurgi Eben Alexander oman kuolemanrajakokemuksensa perusteella, kuten ilmenee hienon yksityiskohtaisessa haastattelussa Alex Tsakirisin Skeptiko-sivustolla, linkki (19). Sivustolta löytyy runsaasti haastatteluja ja keskustelua kuolemanrajakokemuksista. Niissä tulevat erilaiset tulkintamahdollisuudet hyvin esiin.

Neuropsykiatri Peter Fenwick on kuolemisen asiantuntija, ja hän kertoo kuolemisen prosessista ja kuolemanrajakokemuksesta linkissä (7). Hänen pitkän kokemuksensa vuoksi hänen tulkintansa ovat epäilemättä varteenotettavia.  Kuoleminen ei ole vain yksinkertaista tietoisuuden sammumista, vaan prosessi, jota voisi sanoa kotiin tulemiseksi. Hänen mielestään kuolevien kertomat asiat ovat niin vakuuttavia, että hän pitää ihmistä jonkinlaisena henkisenä olentona.

Skeptiset näkökohdat hallitsevat skeptisessä tietosanakirjassa SkepDicissä (Linkki 13). Siellä on paljon asiallisia ja tärkeitä kriittisiä näkökohtia kuolemanrajakokemuksista. Mutta siellä on myös selvästi virheellistä lähteiden arviointia ja annetaan virheellinen kuva parapsykologian tutkijoiden suhtautumisesta kuolemanrajakokemuksiin. Mikä on pahinta, monet tieteiden edustajat luottavat SkepDiciin sokeasti. He luulevat tietävänsä eri ilmiöistä riittävästi SkepDicin avulla, vaikka siellä visusti vaietaan kaikista skeptikkojen kannalta ikävistä asioista.

Kuolemanrajakokemukset liikkuvat kahdessa todellisuudessa: fyysisessä ympäristössämme ja jossakin, mitä voisi nimittää neutraalisti vaikkapa transsendenssiksi. Fyysinen ympäristö on selvä, vaikka siihen joissakin tapauksissa sekoittuu transsendenssiakin jonkin verran. Transsendenssi vaihtelee niin laajoissa rajoissa eri kokijoilla, että se puoli jää pitkälle uskonvaraiseksi. Aiheesta on Maysin hyvää pohdintaa linkissä (9). Tärkeä kysymys on: kun kokemusten aikana saadaan oikeata tietoa, niin miten "oikeata" sitten on tuo vaihteleva transsendenttinen tieto?


Linkkejä

1. International Association for Near-Death Studies
http://iands.org/home.html

2. Near Death Experience Research Foundation
http://www.nderf.org/

3. Near-Death Experiences and the Afterlife
http://www.near-death.com/

4. Netzwerk Nahtoderfahrung
http://www.netzwerk-nahtoderfahrung.de/
http://www.netzwerk-nahtoderfahrung.org

5. Pim van Lommel & al. (2001): Near-death experience in survivors of cardiac arrest: a prospective study in the Netherlands. Lancet Vol. 356, s. 2039-45.
http://www.ini.uzh.ch/~kiper/Van_Lommel.pdf

6. NDE-tutkija Kenneth Ring, kuolemanrajakokemus NDE, haastattelijana Jeffrey Mishlove (suomenkielinen tekstitys)
https://www.youtube.com/watch?v=BK_wgWGbdtg

7. Dr Peter Fenwick on Near Death Experience (NDE)
http://www.youtube.com/watch?v=M4PmjKn1zPE

8. Jan Holden (2012): Near Death Experiences - Dr. Jan Holden Interview - Part 1
http://www.youtube.com/watch?v=ZcPRg7USiTk

9. Robert Mays (2012): Future of NDE and Consciousness Research
http://www.youtube.com/watch?v=GgelyOlaNGo&list=TLxlBeiMwRTF0

10. Raymond Moody on Shared Death Experiences: excerpt from IANDS 2011 Conference
http://www.youtube.com/watch?v=lWjYjsh8i0w

11. Howard Storm - former atheist - near death experience - NDE
https://www.youtube.com/watch?v=UPj4wci_bcI

12. The Skeptic's Dictionary
http://www.skepdic.com/nde.html

13. Hayden Ebbern & al. (1996): Maria's Near-Death Experience: Waiting for the Other Shoe to Drop. The Skeptical Inquirer vol. 20 No 4.
http://records.viu.ca/www/ipp/pdf/NDE.pdf

14. Michael Prescott (2009): Who Will Watch the Watchers?
http://www.michaelprescott.net/who-will-watch-the-watchers.html

15. Anita Moorjani (Youtubesta paljon lisää nimihaulla):
Anita Moorjani Sedonassa, kuolemanrajakokemus NDE (tekstitys)
https://www.youtube.com/watch?v=60VhVlJD7ik
Moorjanin kotisivut: http://anitamoorjani.com/

16. Haastattelussa sydänkirurgi Lloyd Rudy, kuolemanrajakokemus NDE (tekstitys)
https://www.youtube.com/watch?v=Odk2M0Zj3KU

17. Al Sullivan's - NDE - Confirmation of out of body experience.
https://www.youtube.com/watch?v=J5_x8U7SR0I

18. Dr. Pim van Lommel, M.D.: Continuity of Consciousness
http://iands.org/research/important-research-articles/43-dr-pim-van-lommel-md-continuity-of-consciousness.html

15. Neurokirurgi Eben Alexanderin haastattelu  (Tsakiris):
http://www.skeptiko.com/154-neurosurgeon-dr-eben-alexander-near-death-experience/


Muita lähteitä

Raymond Moody (1975/1979): Kokemuksia kuolemasta. Gummerus 1979. Alkuteos "Life after Life".

Maurice Rawlings (1978/1986): Kuoleman tuolla puolen. Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy 1986. Alkuteos "Beyond death's door".