sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Parapsykologialla menee huonosti

Päivitetty 30.8.2013

Parapsykologian asema itsenäisenä tieteenalana alkaa olla vakavasti uhattuna, koska sen rahoitus on pitkän ajan kuluessa vähentynyt pahasti. Alla esitän pitkän linjan harrastajan käsitykseni tilanteen kehittymisestä ja sen syistä.


Mitä on tapahtunut?

Tuoreimpana tapahtumana huomasin, että parapsykologian ajankohtaissivusto "The World of Parapsychology (WOP) on hävinnyt ja sen domain on myynnissä.

Ainoa riippumaton parapsykologian aikakauslehti European Journal of Parapsychology joutui vuonna 2010 rahoituksen puutteessa vähintäänkin keskeyttämään ilmestymisensä (Linkki 1). Myös parapsykologian kattojärjestö Parapsychological Association (PA) on ilmeisissä vaikeuksissa. Sen sivustolla on ilmeisesti kovin vähän kävijöitä, koska tarjottua kommentointimahdollisuutta ei paljonkaan ole käytetty hyväksi.

PA on luopunut korkeasta tieteellisestä profiilistaan ja vetoaa entistä enemmän kansan syviin riveihin. Kansanomaisemmasta politiikasta antaa vihjeen PA:n sivujen uutisosiossa (2011) oleva tiedote, linkki 2.

Princetonin yliopistossa toiminut Princeton Engineering Anomalies Research (PEAR) -laboratorio joutui lopettamaan toimintansa keväällä 2007. Tiedotus siitä on luettavissa esimerkiksi linkissä 3.

Ennen vuosikymmeniä neljänä numerona vuodessa ilmestynyt Journal of Parapsychology on jo useita vuosia ilmestynyt vain kahtena numerona. Näyttääpä yksi vuosi menneen vain yhden numeron varassa (Linkki 4).

Ruotsalainen Adrian Parker kirjoitti vuonna 2001 artikkelin, jossa hän arvioi parapsykologian tilannetta monelta taholta hyvin realistisesti ja mielenkiintoisesti. Jutun nimi oli "Parapsychology: The Good, the Bad, and the Ugly". Poimin sen arkistooni linkistä, joka on hävinnyt:
http://130.241.147.3/PDF/parapsychologyAP.pdf. Yrityksistä huolimatta en löytänyt sitä juttua enää mistään, joten tässä muutama pääkohta lyhyesti:

- spontaanitapaukset ovat psi:n luonnollista aluetta, kokeet usein kuivia
- parapsykologian tutkimukseen testamentattuja rahoja on Britanniassa käytetty enimmäkseen skeptisiin, parapsykologialle vahingollisiin tarkoituksiin (Wiseman, Blackmore, jne.)
- PEAR ei pitänyt riittävästi yhteyttä parapsykologian kenttään
- käyttämällä psi-ilmiöistä nimitystä "anomalia" menetetään yhteys aikaisempiin tutkimuksiin
- AP suhtautui optimistisesti jatkokehitykseen, mikä valitettavasti ei ole toteutunut

George P. Hansenilta on YouTubessa erittäin realistinen esitys aiheesta, mitä parapsykologialle on viime vuosikymmeninä tapahtunut (Linkki 5). Hän esittää pahan alamäen syyksi yksinkertaisesti uskon puutteen. Suuri yleisö kyllä uskoo psi-ilmiöihin varsin suurelta osin ja rivitutkijatkin jonkin verran, mutta tieteellisestä tutkimuksesta ja sen rahoituksesta päättävä eliitti uskoo paljon muita vähemmän.

Siinäpä muutamia poimintoja jo vuosikymmeniä jatkuneesta alamäestä.


Mitä vikaa parapsykologiassa on?

1970-luvun "paraboomin" yhteydessä parapsykologeilla olisi pitänyt olla erinomaiset mahdollisuudet edelleen vahvistaa asemiaan tärkeänä tieteenalana. Mielestäni he kuitenkin antoivat tilaisuuden luisua käsistään. He keskittyivät liiaksi kokeelliseen tutkimukseen ja jättivät spontaanitapausten tutkimisen tuuliajolle, skeptikkojen ja New Agen haltuun. Eräänä pahimpana laiminlyöntinä pidän Geller-taivutuksen katastrofaalista hoitamista parapsykologian piirissä.

Parapsykologit uskoivat prosessiorientoituneen tutkimuksen melko nopeasti tuottavat hyvät perustiedot psi-prosessien taustoista. Siksi heidän mielestään ei enää kannattanut tehdä ilmiöiden olemassaolon varmentamiseen pyrkivää tutkimusta. Ongelmat ovat kuitenkin sen verran vaikeita, että prosessiorientoitunut tutkimus ei ole täyttänyt sille asetettuja toiveita. Kun keskityttiin kokeissa yleensä esiin saataviin mitättömän heikkoihin psi-vaikutuksiin, niin suuri yleisö menetti mielenkiintonsa parapsykologiaan. New Agen tarjoamat mielikuvat olivat paljon selkeämpiä ja lupaavampia.

Parapsykologia on varsin heiveröinen tieteenala ja sen tutkijat ovat enimmäkseen ihmistieteiden edustajia. Tällä tilanteella on kaksi seurausvaikutusta: sisäänlämpiävyyden vuoksi vertaisarviointi toimii huonosti ja luonnontieteiden hyväksikäyttö jää liian vähäiseksi. Tilannetta olisi voitu korjata käyttämällä ulkopuolisia asiantuntijoita, mutta sitä parapsykologit eivät ole tehneet riittävässä määrässä.

Liian heikkolaatuisia artikkeleita on hyväksytty julkaistaviksi parapsykologian nimissä eikä niitä ole arvosteltu alan sisältä riittävän kriittisesti myöskään julkaisemisen jälkeen. Asiantuntemuksen puuttuessa on julkaistu kritiikittä hyvinkin arveluttavia fysikaalisia hypoteeseja ja myös New Age on saanut jalansijaa. Tämä on antanut skeptikoille erinomaisen tilaisuuden runtata parapsykologia perusteellisesti.

Eräs abstraktin perusteella arvioituna pahimmista löytämistäni heikkolaatuisista artikkeleista on linkissä 6.

PEAR:in REG-tulokset ovat olleet melko epämääräisiä hyvin pienen psi-vaikutuksen takia, eikä aluksi saatuja hyviä tuloksia ole kyetty tuottamaan lisää toistokokeissa. Laboratorion kaukokatsomiskokeet ovat saaneet ankaraa kritiikkiä skeptikoiden lisäksi myös parapsykologian tutkijoilta huonon toteutuksen ja tulosten virheellisen tilastollisen käsittelyn vuoksi (Linkki 7).


Parapsykologian ydin on hajonnut

New Agessa käytetään usein nimitystä "parapsykologia" kuvaamaan heidän omaa aluettaan. Erotuskyvyn puuttuessa parapsykologia-nimitys on saanut akateemisessa maailmassa erittäin huonon kaiun. Siksi rahoitusta hakevat tutkijat joutuvat käyttämään kiertoilmaisuja siksi, että käytännössä parapsykologista tutkimusaihetta koskeva hakemus hyväksyttäisiin. Puhutaan "anomalistisesta psykologiasta" tai muuten vain jostakin anomaalisesta ilmiöstä. Ylipäänsä parapsykologia näyttää psykologisoituvan liiaksi uskomisen tutkimisen suuntaan.

Tästä on ollut seurauksena, että parapsykologian keskeisiä käsitteitä on jouduttu jättämään sivuun. Toisinaan parapsykologian tutkijat eivät näytä tuntevan entisaikoina tehtyjä tuloksekkaita tutkimuksia, vaan ikään kuin yrittävät keksiä pyörää uudestaan. Tutkimus tapahtuu nykyään entistä enemmän muiden kuin parapsykologien toimesta reuna-alueilla kuten esimerkiksi psykologiassa ja kuolemanrajakokemusten (NDE) tutkimuksessa. Merkittävinä ulkopuolisina niminä voitaisiin mainita esimerkiksi kardiologi Pim van Lommel ja sosiaalipsykologi Daryl Bem.


Asenneilmaston vaikutus

New Age ja skeptismi ovat hyvin vahvoja alakulttuureja, joiden puristukseen parapsykologia on näivettynyt. Näiden alakulttuurien edustajat elävät aivan eri maailmoissa eivätkä ymmärrä toisiaan lähestulkoon ollenkaan.

New Agen edustajat väittävät aivan epärealistisia asioita ja uskovat sokeasti esimerkiksi näkijöiden vahvoihin kykyihin. Hyvin kontrolloiduissa kokeissa näitä kykyjä ei löydy siinä määrin kuin kerrotaan, vaikka viitteitä psi:stä satunnaisesti esiintyykin. Skeptikot puolestaan "tietävät" psi-ilmiöiden varmuudella olevan mahdottomia eivätkä siksi tutustu niitä tukevaan aineistoon. Kumpikaan taho ei välitä psi-ilmiöiden tutkimuksesta eivätkä he tarkistele omissa julkaisuissaan olevia virheellisiä tietoja.

Myös uskonnot ovat perinteisesti suhtautuneet parapsykologiaan melko nuivasti. Fundamentalistien mielestä kyseessä on yhteys pahoihin henkiin, joten sellaista pitää kavahtaa.


Linkit

1. EJP:n sivusto
http://ejp.org.uk/

2. http://www.parapsych.org/articles/37/101/join_the_parapsychological.aspx.

3. PEAR lab’s ‘strange garden’ prepares to close (sivun loppupuolella)
http://www.princeton.edu/~paw/archive_new/PAW06-07/04-1108/notebook.html

4. The Journal of Parapsychology
http://www.rhine.org/researchjournal.htm

5. Whatever Happened to Parapsychology? by George Hansen (2013)
http://www.youtube.com/watch?v=H0jMPQnVV-U

6. Liudmila B. Boldyreva: Is Long-distance Psychokinesis Possible in Outer Space?
http://www.parapsych.org/uploaded_files/pdfs/00/00/00/00/05/2007_pa_abstracts.pdf

7. George P. Hansen, Jessica Utts, Betty Markwick: Critique of the PEAR 
Remote-viewing Experiments (1992)
http://www.tricksterbook.com/ArticlesOnline/PEARCritique.htm