sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Skeptisistä lähteistä

Arvostelen tässä vain sitä, miten skeptisissä lähteissä käsitellään parapsykologiaa ja jätän huomiotta New Agen osuuden. Olen jo "Skeptismi"-jutussani lyhyesti maininnut, että skeptikot taistelevat parapsykologiaa vastaan kolmella menetelmällä:

1. Aineiston valikoinnilla. Skeptisissä lähteissä useimmiten unohdetaan kaikkein todistusvoimaisimmat tutkimukset ja tapaukset. Keskitytään yksinkertaiseen ja helpoimmin selitettävään aineistoon.

2. Esitetään asiat väritettyinä. Tieteen ja totuuden puolustajat vastaan herkkäuskoiset, tyhmät ja vilpilliset huuharit.

3. Suoranainen, tietoinen valehtelukin on ollut käytössä.

Skeptisille lähteille on tyypillistä sisäisen kritiikin puute, eikä selviäkään virheitä yleensä korjata edes vuosikymmenien kuluessa. Samoja juttuja toistetaan vuodesta toiseen eikä kukaan niitä tarkistele missään vaiheessa. New Age -väki ei ole tässä suhteessa yhtään sen parempi, joten parapsykologian käytännön todellisuus ja sen tutkimus jäävat usein väliinputoajiksi.

Skeptisiin lähteisiin luotetaan hyvin yleisesti. Tieteen edustajat eivät vaivaudu itse tutustumaan parapsykologiaan, vaan omaksuvat skeptikkojen tarjoamat helpot ratkaisut sellaisinaan.

Annan seuraavassa muutamia esimerkkejä skeptisestä "Ihmeellinen maailma" -tietosanakirjasta sekä James Randin ja Martin Gardnerin kirjallisesta tuotannosta.

"Ihmeellinen maailma"

"Ihmeellinen maailma" julkaistiin ensin kirjana, ja nyt se on myös Skepsis ry:n sivuilla: http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/. Kirja on ihan kätevä käyttää hakusanojen pikatarkistukseen. Kirjan alusta ilmenee, että lähteinä on käytetty lähes kokonaan vain skeptisiä kirjoituksia, vähän täydennettynä toiselta laidalta eli New Age -lähteistä. Siksi on ymmärrettävää, että realismi ja oikeat tiedot parapsykologian tutkimuksesta ja tuloksista ovat jääneet pimentoon. Sillä alueella kuvastuu huomattava asiantuntemattomuus.

Huvittavaa on selitysten usein oppimestarimainen tyyli, koska kirjoittajan ilmeinen oletus on ollut, että parapsykologian tutkijoille ovat tieteelliset menetelmät tuntemattomia. Tämäkin kuvastaa alan tuntemuksen puutetta.

Hakusanojen käsittely tapahtuu tässä ensin kirjan tekstiä lainaten ja sitä sitten alla arvioiden.

Geller-efekti
(engl. Geller effect). Geller-efektillä tarkoitetaan esineiden kuten avaimien, naulojen tai erityisesti lusikoiden taipumista ilman fysikaalista voimaa. Ilmiö on tullut tunnetuksi psyykikko Uri Gellerin myötä. Taikurit ovat tunteneet Geller-efektin jo aikaisemmin, ja vuonna 1968 — juuri ennen Gellerin saapumista julkisuuteen — israelilaisessa taikurilehdessä oli ilmestynyt ohjeet ilmiön tuottamiseksi. Geller-efektiin ei taikureiden mukaan tarvita kuin harhautus, vääntö, vääntymisen piilottelu ja sen paljastaminen yleisölle.

Tieteiskirjailija Arthur C. Clarke onkin antanut Geller-efektille uuden tulkinnan. Hän tarkoittaa Geller-efektillä ilmiötä, jossa kyvykäs joskaan ei aivan erinomainen taikuri saa tuhannet selväjärkiset ihmiset vakuuttuneeksi kykyjensä aitoudesta tai edes niiden altistamisesta vakavalle tarkastelulle.

Arvostelua: Vääristyneisyydessään valheellinen kuva Geller-efektistä. Taikureiden selitys pitää paikkansa heidän omalla kohdallaan, mutta ei aina tässä yhteydessä kokonaan unohdettujen "mini-Gellerien" suhteen, joita on täytynyt olla olemassa satoja, luultavasti tuhansia. He eivät voineet olla edes keskinkertaisia taikureita, ilman temppujen aikaisempaa harjoittelua. Heillä kun ei ollut montakaan tuntia harjoitteluaikaa lusikantaivutuksen suhteen, mutta eivät siitä huolimatta jääneet kiinni temppujen tekemisestä.

Geller, Uri
Geller (s. 1946) on yksi tunnetuimmista psyykikoista. Hän syntyi Israelissa, mutta nykyisin hän asuu Isossa-Britanniassa. Gellerin mukaan hänen psyykkiset kykynsä näyttäytyivät jo lapsuudessa: eräänä päivänä hänen kädessään ollut lusikka vain taipui ilman fysikaalista voimaa. Gellerin äiti uskoi poikansa perineen kyvyt kaukaiselta sukulaiselta, psykoanalyysin kehittäneeltä Sigmund Freudilta.

Julkisuuteen Geller astui Israelissa 1960- ja 1970- lukujen vaihteessa, mutta pian hän siirtyi Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Gellerin bravuuriksi tuli ”Geller-efekti” eli lusikoiden ja naulojen taivuttaminen hengen voimalla. Stanford Research Institutessa hänen kykynsä alistettiin ”kontrolloiduille tieteellisille kokeille”. Fyysikot Russell Targ ja Harold Puthoff julkaisivat myönteiset tulokset tiedelehti Naturessa vuonna 1974. Näiden fyysikkojen lisäksi Geller sai useat muutkin tiedemiehet vakuuttuneiksi para­psyykkisistä kyvyistään.

Sitten paikalle saapui taikuri James ”The Amazing” Randi. Randi perehtyi Geller-tapaukseen hyvin perusteellisesti ja kirjoitti kattavan teoksen The magic of Uri Geller (1975). Kirjassaan Randi tuo esille raskauttavaa todistusaineistoa Gellerin kykyjen aitoutta vastaan.

Gellerin kannattajat suhtautuvat parhaimmillaankin vain lievän skeptisesti Randin ja muiden esittämään kritiikkiin. He uskovat Gellerin sortuvan joskus taikatemppuihin, mutta toisaalta he uskovat osan hänen kyvyistään olevan aitoja. Uskossaan horjumattomat kannattajat toistavat siis parapsyykkisen tutkimuksen vanhaa mantraa: joskus, mutta ei aina.

Mutta kumpi on todennäköisempää: se, että ”psyykikko” käyttää aina tavallista taikuutta ja joskus läsnäolevat eivät huomaa hänen temppujaan, vai että hän ainoastaan joskus hyödyntää taikatemppuja ja tehdessään taikuutta jää aina tai useimmiten kiinni? Jälkimmäiseen näkökantaan taipuvien tulee ottaa huomioon, että taitavan taikurin käsittelyssä taikuutta tuntemattomat ovat lähes samalla tasolla kuin viisivuotiaat lapset: taikurit saavat tavallisen näyttämään todella ihmeelliseltä! Lisäksi Gellerin oma kanta puhuu näiden kannattajien näkemystä vastaan. Geller on nimittäin aina jyrkästi kiistänyt koskaan käyttäneensä taikatemppuja ja vakuuttanut kykyjensä olevan täysin aitoja
Randin analyysien mukaan Gellerin kyvyttömyyden puolesta todistavat hänen menneisyytensä taikurina, Gellerin jääminen kiinni itse teosta, taikurien kyky toistaa Gellerin esitykset, hänen kykenemättömyytensä esiintyä menestyksekkäästi hyvin kontrolloiduissa olosuhteissa, sekä Gellerin lähipiirin tunnustukset. Myös SRI:ssä tehdyt ”kontrolloidut tieteelliset tutkimukset” ovat Randin mukaan osoittautuneet lähinnä parodiaksi: aina kun tutkijat halusivat tiukentaa vaatimuksia, tutkittava kiivastui ja tiukennuksista luovuttiin. Gellerin apulainen Shipi Shtrang sai puolestaan liikkua alueella vapaasti, eivätkä tulokset ylipäätään olleet niin vakuuttavia kuin on annettu ymmärtää. Ei siis ihme, että Nature julkaisi Targin ja Puthoffin artikkelin yhteydessä varoituksen, jossa todettiin tutkimuksen olleen suunnittelultaan, sisällöltään ja raportoinniltaan heikkotasoinen.

Arvostelua: Tiedot sisältävät runsaasti valikointia ja väritystä. Randin ihannointi auktoriteettina on todella liikuttavaa. Myös jotkut taikurit ovat tunnustaneet, että eivät joissakin tilanteissa saaneet Gelleriä kiinni tempuista, vaan monet ilmiöt vaikuttivat heidän mielestään aidoilta. Sitä on Randikin paheksunut. Vahventamani teksti on virheellinen, sillä Geller tunnusti kirjassa "My Story" tehneensä temppuja toisinaan.

Jung, Carl Gustav
Jung (1875–1961) oli itävaltalainen psykiatri, joka toimi psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin oppilaana ja kollegana. Myöhemmin hän kehitti oman analyyttisen psykologiansa. Analyyttisen psykologian keskeisimpiin käsitteisiin kuuluvat introvertti, ekstrovertti, animus, anima, arkkityyppi ja kollektiivinen piilotajunta. Introvertillä Jung tarkoitti omissa ajatuksissaan viihtyvää, sisäänpäinkääntynyttä henkilöä, ja ekstrovertiksi hän vastaavasti kutsui ulospäinsuuntautuneita, sosiaalisia henkilöitä. Animus viittaa puolestaan jokaisessa ihmisessä olevaan miehekkyyteen ja anima naisellisuuteen.
Jungin suku oli ilmeisen taipuvainen uskomaan henkiin ja yliluonnolliseen, ja hänellä olikin lapsesta saakka useita kokemuksia paranormaaleista ilmiöistä sekä erikoisista näyistä ja unista. Jung oli kiinnostunut myös I chingistä, alkemiasta sekä astrologiasta.

Arvostelua: Jung oli sveitsiläinen eikä itävaltalainen. Melkoista hakuammuntaa ja käsitesoppaa, josta kaikki rakenne puuttuu. Keskeinen käsite eli persoonallinen piilotajunta kompleksiteorioineen puuttuu kokonaan, samoin tyyppioppi. Luettelossa on saman rakenteen eri tasoja rinnakkain, eli todellisuudessa (1)kollektiiviseen piilotajuntaan sisältyvät (2)arkkityypit, joita on (3)vain miehen animan ja vain naisen animuksen lisäksi melkoinen joukko muitakin. Jungin runsas symbolien käyttö puuttuu myös.

Laantumistaipumus
(engl. decline effect). Parapsykologit tarkoittavat laantumistaipumuksella psi:n ominaisuutta, joka selittää miksi para­psykologisissa kokeissa jotkut koehenkilöt onnistuvat aluksi hyvin, mutta sitten tulokset lähestyvät vähitellen tilastollista todennäköisyyttä. Kun siis koesarjan tulokset lähenevät sattumaa, para­psykologien mukaan tämä ei ole osoitus siitä, että psi:n olemassaoloa ei vieläkään ole toteennäytetty, vaan yksinkertaisesti yhdestä psi:n ominaisuudesta. Puuttuvan psi:n ohella laantumistaipumusta voidaan pitää vain yhtenä tekosyynä, jonka varjolla voidaan kieltäytyä suhtautumasta kriittisesti omiin käsityksiin ja suhteuttamaan ne tarjolla olevaan todistusaineistoon.

Arvosteluksi riittänee parapsykologien oma määritelmä, josta yllä olevan tekstin asiantuntevuus selviää:
(The Journal of Parapsychology 4/1999)
DECLINE EFFECT: The tendency for high scores in a test of psi to decrease, either within a run, within a session, or within a longer period of time; may also be used in reference to the waning and disappearance of psi talent.

Eli siis todellisuudessa laantumistaipumus ilmenee useammalla aikajänteellä: yksittäisten koesarjojen, kokonaisten istuntojen sisällä ja pitemmällä ajalla. Nimitystä käytetään myös henkilön psi-kyvyn vähittäisen heikkenemisen yhteydessä. Laantumistaipumus on vahvistusta aitojen ilmiöiden olemassaololle, sillä se on yksi "psi:n sormenjäljistä". Miten ihmeessä pelkissä satunnaistuloksissa voisi tulla esiin tällainen melko yleinen ja säännönmukainen ilmiö?

Lammas
(engl. sheep). Katso: EE-ilmiö.

Vuohi
(engl. goat). Katso: EE-ilmiö.

Arvostelua: Kyseessä on kohdevirhe — lammas-vuohi-ilmiö (Sheep-Goat Effect) koskee koehenkilöitä ja EE-ilmiö (Experimenter Effect) kokeentekijöitä.

Parapsykologia

Arvostelua pitkästä jutusta: Alan lyhyt määritelmä on oikein, mutta sitten lähdetään tyypillisille urille. Skeptisistä lähteistä poimitun, valikoidun ja väritetyn aineiston asiantuntemusta kuvastaa se, että parapsykologia läpi tekstin kirjoitetaan "para-psykologia". Itse tutkimuksista ja niiden tuloksista ei kerrota mitään, vaan kyseessä on historialliseen katsaukseen perustuva runttaus. "Mini-Gellerit" mainitaan tässä yhteydessä, vain toistaen yhtä tunnettua tapausta, hyvin ymmärrettävää huijausyritystä.

Skeptikot käyttävät häpeämättä yksittäistapauksia tukemaan omaa asiaansa, mutta parapsykologien yksittäistapaukset eli "anekdootit" eivät kelpaa mihinkään.

Puuttuva psi
(engl. psi-missing). Psi:n on katsottu ilmenevän, jos kokeiden tulokset poikkeavat sattumalta odotetusta tuloksesta. Esimerkiksi jos henkilö pystyy täydelliseen 100% suoritukseen oletusarvon ollessa 20%, niin psi-tekijän on katsottu — virheellisesti — olleen tuloksen takana. Parapsykologien mukaan päinvastainen ei kuitenkaan pidä paikkaansa eli jos koehenkilö onnistuu oletusarvoa huonommin, niin myös silloin psi:n katsotaan vaikuttaneen.

Esimerkiksi jos henkilön onnistumisprosentti on puhdas nolla, niin psi:n ei katsota olleen vaikuttamatta (eli tulleen todistamatta) vaan itseasiassa vaikuttaneen negatiivisesti. Tätä negatiivista poikkeamaa kutsutaan para­psykologiassa puuttuvaksi psi:ksi. Puuttuvan psi pelastaa para­psykologisten ilmiöiden olemassaoloon uskovan käsitykset: se varmistaa, ettei hänen koskaan tarvitse todella kyseenalaistaan psi:n olemassaoloa.
Arvostelua: Aiheen nimi on käännösvirhe, koska termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa psi ei suinkaan näytä puuttuvan, vaan se näkyy vaikuttaen päinvastaiseen suuntaan kuin yritetään. Teksti on niin sekava, että siitä on vaikeata saada selvää. Joka tapauksessa parapsykologit eivät nyt sentään aivan tuohon tapaan päätelmiään tee, vaan tuloksia arvioidaan tilastollisen merkitsevyyden perusteella. "Puuttuva psi" ei pelasta mitään, vaan todellisuudessa vain vaikeuttaa hyvien tulosten saamista. Siihen ei turvauduta vain tarvittaessa, vaan ilmiö on aidosti paras selitys monille koetuloksille. Kyllähän epätodennäköisen paljon huonoon suuntaan poikkeaville tuloksillekin tarvittaisiin jokin selitys, esimerkiksi jos joku arvaa sadan peräkkäisen rahanheiton tuloksen joka kerran väärin.

Räyhähenki
(engl. poltergeist). Räyhähengellä eli poltergeistilla tarkoitetaan ilkeää henkiolentoa eli demonia, joka heittelee tavaroita ympäri huonetta tai hyökkää ihmisten kimppuun. Räyhähenget ovat usein oudosti keskittyneet nuorten, huomionhaluisten tyttöjen ympärille. Joskus tällaisia naispuolisia ”räyhähenkiä” on saatu kuvatuksi suoraan videollekin.

Myös muunlaiset materiaaliset tekijät ovat saaneet aikaan räyhähenkiä. Esimerkiksi psykologi Susan Blackmore kertoo bristolilaisesta perheestä, jonka luona tapahtui kummia. Muun muassa perheen television kanavat vaihtuivat ilman selkeää syytä. Pian kuitenkin selvisi, että perheen koiran panta aiheutti ilmiön.

Kuten muissakin oudoissa ilmiöissä, räyhähenki-tapauksissa kannattaa ensin huolellisesti tarkistaa tunnettujen tekijöiden vaikutus ja vasta sitten siirtyä harkitsemaan henkisten ulottuvuuksien merkitystä.

Arvostelua: Loppukappaleeseen on helppo yhtyä. Mutta eivätpä taida parapsykologit olettaa mitään henkivaltoja, vaikka ilmiöt toisinaan ilkikurisesti käyttäytyvätkin. Alla olevasta parapsykologien omasta määritelmästä voi tehdä muitakin vertailuja:  (http://www.parapsych.org/glossary_a_d.html)

POLTERGEIST   A disturbance characterized by bizarre physical effects of paranormal origin, suggesting mischievous or destructive intent: these phenomena include the unexplained movement or breakage of objects, loud raps, the lighting of fires, and occasionally personal injury to people; in contrast to a haunting, the phenomena often seem to depend upon the presence of a particular living individual, called the “focus”, frequently an adolescent or child; and apparitions are rarely seen. [German: literally, “noisy ghost”]"

Ujousilmiö
Ujousilmiöllä tarkoitetaan para­psykologisten ilmiöiden esiintymistä ainoastaan tarkkailemattomissa, ei-kontrolloiduissa olosuhteissa.

Arvostelua: Ei tarkoiteta noin yksioikoisesti. Kyllä hyvin kontrolloitujakin tuloksia on saatu, mutta sellaisten saaminen vaikeutuu koeolosuhteiden tiukentuessa ja dokumentoinnin tason noustessa. Ilmiöitä on niin usein ja selvästi havaittu, että ne eivät voi selittyä pelkästään kokeiden hutiloidulla valvonnalla tai kokeentekijän/koehenkilön vilpillä.


James Randi

Korostan vahvennuksella pitemmän tekstin joukossa olevia olennaisia kohtia, että ne sattuisivat paremmin silmään. Kaikki kursivoinnit ovat alkuperäistekstissä.


Kirjasta  James Randi (1980?), 'Flim Flam!', löytyi seuraava teksti John Hastedin lapsitaivuttajille tekemistä kokeista:

"… he was — as usual — left unattended and unobserved except by recorders hooked up to the metal samples. This is a favorite Hasted method of testing children". (s. 221)
Vapaasti käännettynä:
"… hänet oli — kuten tavallista — jätetty huomiotta ja valvomatta, lukuun ottamatta ilmaisimia, jotka oli kiinnitetty metallisiin koekappaleisiin. Tämä on Hastedilainen suosittu menetelmä lasten kanssa tehdyissä kokeissa."

Tapaus koskee luultavasti Steven Northin kanssa tehtyjä kokeita, joissa Hasted tosiaan ainakin toisinaan antoi hänen tehdä taivutuksiaan piilossa muiden katseilta, useimmiten "lämmittelytarkoituksessa". Hasted itse kertoo tämän seikan kirjassaan. Randin selostuksesta ei tavalliseen tapaan saa minkäänlaista selkoa siitä, mistä ja millaisesta  kokeesta oli kysymys. Itse asiassa selostuksen on pakko olla virheellinen, koska ilmoitetut vähäiset yksityiskohdat eivät täsmää muualla oleviin tietoihin.

Mitäs sanookaan itse Hasted lasten tarkkailustaan yleensä? Kirjassa  John Hasted (1981), "The Metal-benders", on seuraava esimerkki:

"Nicholas Williams was seated by my side on the sofa in the lounge whilst the key was hanging by its wire from the mantelpiece on the opposite wall ". (s. 54)
Eli: "Nicholas Williams istui vieressäni sohvalla eteishallissa ja avain riippui johtimestaan takanreunukselta vastakkaisella seinällä. [n. 2 m etäisyydellä]"

Piirturiin tuli runsaasti heilahteluja ja siirtymiä jännitysvenymäliuskoista (kuva kirjassa s. 55) ja avain taipui Hastedin mukaan.

Hasted kertoo usein tarkkailutavoistaan kirjassaan, eikä Randin teksti tee oikeutta niille. Huomatkaa myös Randin epämääräinen ilmaus "favorite method", eli ei oikeuteen haastamisen mahdollisuutta, mutta skeptikoille riittävä ilmaisu vahvan mielikuvan muodostamiseen.
 - - -

"Ajatusvalokuvaaja" Ted Seriosia laajasti tutkinut Jule Eisenbud lainasi erään lehden artikkelia Seriosista lehdessä "The Journal of the American Society for Psychical Research" 1975:1 (s. 94):

[New York (magazine) 1973, September 10:] "Randi appeared with Serios in the "Today" show and duplicated the feat. Like Serios, he merely palmed this small device. After the show, Randi says, Serios told his mentor, Eisenbud, that the jig was up, that his method had been found out. But Eisenbud, says Randi, now a fervent believer in Serios's psychic powers, grapped Serios by the shoulders and said, on the verge of tears: "What do you mean, Ted? You can do it; I know you can!"".

Eli: "Randi esiintyi Seriosin kanssa "Today"-showssa ja toisti saman tempun. Kuten Serioskin, hän vain piti salaa kädessään tätä pientä laitetta. Randi sanoo shown jälkeen, että Serios kertoi tukijalleen Eisenbudille, että homma oli ohi, että hänen menetelmänsä oli keksitty. Mutta Randin mukaan Eisenbud tarttui Seriosia olkapäistä ja kyyneliin puhkeamaisillaan sanoi: "Mitä tarkoitat, Ted? Sinä osaat tehdä sen; tiedän, että osaat!""

Eisenbudin laajasti – ja rehellisesti – perusteltu mielipide oli:
"But it is one thing to assume some kind of a normal explanation (an honest enough position, however ill-informed) and another to impute to Ted a confession of fraud".
Eli: "On toinen asia olettaa jonkinlainen normaali selitys (rehellinen näkökanta vaikkakin tietämättömyydestä aiheutuva) kuin syyttää Tediä vilpin tunnustamisesta". 

Seriosia ei todellisuudessa osoitettu koskaan huijariksi eikä hänen kuvausuransa loppunut noiden skeptisten väitteiden vuoksi.
- - -

Lainaan seuraavan, entisen pseudoskeptikon kirjoittaman,  pätkän linkistä http://www.skepticalinvestigations.org/exam/Prescott_Randi.htm:

"Pressman flatly denied all of Randi's allegations in two public statements, neither of which was even mentioned in the 1982 re-issue of the book. 'I made the film,' said Pressman, 'and my name appeared with my full knowledge and permission . . . Nothing was restaged or specially created . . . I have never met nor spoken to nor corresponded with Randi. The 'revelations' he attributes to me are pure fiction.'"

Eli: "Pressman suoralta kädeltä kiisti kaikki Randin väitteet hänen kahdessa julkisessa lausunnossaan, joita kumpaakaan ei enää mainittu kirjan uudessa painoksessa 1982. 'Kuvasin filmin', sanoi Pressman, 'ja nimeni mainittiin täysin tieteni ja luvallani … Mitään ei järjestetty uudelleen tai tehty erityisesti … En ole koskaan tavannut Randia enkä puhunut hänelle tai ollut kirjeyhteydessä. 'Paljastukset', jotka hän väittää minun tehneen, ovat puhdasta keksintöä.'"


Martin Gardner

Gardner kertoo kirjassaan Martin Gardner (1981/1989), "Science; Good, Bad and Bogus" John Taylorin tekemistä kokeista lapsitaivuttajien kanssa:

"Oddly, Taylor never sees anything bend, …" (s. 93)
Eli: "Outoa, että Taylor ei koskaan näe minkään kappaleen taipuvan, …"

Mitäs Taylor itse sanookaan? Hän kuvaa anteeksiantamattoman huonosti koejärjestelyitään, mutta sentään jotakin. John Taylor (1975), "Superminds":

"I saw a strip of silver bend up and flop over on being rubbed gently by one subject". (s. 74)
Eli: "Näin hopealiuskan taipuvan ja retkahtavan alas, kun eräs koehenkilö siveli sitä".
- - -

Gardnerilla on tapana käyttää tukenaan olemattomia, tarkemmin dokumentoimatta jääviä skeptisiä tutkijoita ja asiantuntijoita. Pari esimerkkiä:

Martin Gardner (1981/1989), "Science; Good, Bad and Bogus", Hastedin häkkyräpalloista:

"Other experimenters have had no difficulty twisting paper clips and pushing them into such globes where they intertwine to form tight scrunches, and to do it in just a few minutes." (s. 205)
Eli: "Muilla kokeentekijöillä ei ole ollut mitään vaikeutta kiertää paperinliittimiä ja työntää ne sellaisiin palloihin, missä ne kiertyvät toisiinsa ja muodostavat tiukkoja häkkyröitä, ja he tekivät sen muutamassa minuutissa."

On täysin varmaa, että tällaisia kokeita ei ole koskaan tehty eikä kyseisiä kokeentekijöita ole olemassakaan. Paperiliittimien häkkyrät Hastedin palloissa olivat aivan erilaisia.
 - - - 

Lainaus Charles Honortonilta linkistä http://findarticles.com/p/articles/mi_m2320/is_n2_v57/ai_14890637/pg_1:

Martin Gardner (1983), 'The whys of a philosophical scrivener'. New York, Quill:
.
"How can the public know that for fifty years skeptical psychologists have been trying their best to replicate classic psi experiments, and with notable unsuccess? It is this fact more than any other that has led to parapsychology's perpetual stagnation. Positive evidence keeps coming from a tiny group of enthusiasts, while negative evidence keeps coming from a much larger group of skeptics."
Eli: "Miten yleisö voi tietää, että viidenkymmenen vuoden ajan skeptiset psykologit ovat yrittäneet parhaansa toistaakseen klassisia psi-kokeita, merkittävän huonoin tuloksin? Tämä tosiasia enemmän kuin mikään muu on johtanut parapsykologian ikuiseen pysähdykseen. Myönteisiä tuloksia tulee pieneltä ryhmältä intoilijoita, samalla kun kielteistä näyttöä tulee paljon suuremmalta ryhmältä skeptikkoja."

Gardner ei anna lähteitä näihin laajoihin skeptisiin tutkimuksiin. Se ei olisikaan ollut mahdollista, koska noita tutkimuksia ei ole koskaan tehtykään. Myöskään suoranaista 'negatiivista näyttöä' ei parapsykologian tutkimuksessa ole olemassakaan. Jos positiivista näyttöä ei yksittäistapauksessa saada, niin kyseessä voi olla psi-tekijän olemattomuus tai vain psi-tekijän oikullisuus, eli että se ei aina haluttaessa tule esiin. Näytön taso paljastuu vasta laajojen tutkimusten jälkeen.
- - - 

Martin Gardner (1981/1989), "Science – Good, Bad and Bogus":
"The feats performed by Geller's chief rivals are even funnier. Ted Serios, a Chicago bellhop, persuaded such leading parapsychologists as Thelma Moss, Charles Tart, Gertrude Schmeidler William Cox, and Jule Eisenbud that he could cause his memory of old photographs to register on Polaroid film merely by looking into the lens through a roll of paper that he held in front of the lens. When two magicians explained how easily Serios could have faked it, Serios lost his power and faded from the scene. Yet not one of the parapsychologists mentioned above has altered his or her opinion of the genuineness of Serios power".  (s. 103)

Siinäpä todella "tieteellistä" tietoa. Kukapa tuosta arvaisi, että Serios tuotti useita satoja kuvia, aiheina mm. koostekuvat kuvaushuoneesta. Että kymmenet tohtoritason tutkijat kuittasivat kuvia ja pöytäkirjoja nimikirjoituksellaan aidoiksi. Että Serios ei aina itse pitänyt "gismoa" tai laukaissut kameraa, vaan oli käden ulottumattomissa niistä. Että gismoa voitiin tarkistaa milloin tahansa ja sitä tarkistettiinkin ahkerasti. Että kuvia otettiin myös lasin läpi. Että Cox on puoliammattimainen taikuri. Että Serios tuotti parhaiten tuloksia ollessaan vahvassa humalassa. Ja että kenenkään ei ollut tarpeellistakaan muuttaa käsitystään.


Lopuksi

Siinäpä oli muutamia esimerkkejä mainioista skeptismin esitaistelijoista. On huomattava, että löysin Geller-taivutusta ja Seriosia käsittelevät tapaukset itse, koska tunnen nämä alueet varsin hyvin. Epäilemättä suoria valheita olisi helposti löydettävissä lisää, kun tarkistelisi muita alueita. Vahinko, että parapsykologian tutkijat eivät ole tehneet systemaattista luetteloa havaitusta selvästä valehtelusta. Se olisi hyvä ase pseudoskeptismiä vastaan.

Toivottavasti kukaan ei ajattele, että vastustan Randin ja Gardnerin ajatuksia silloin, kun he vainoavat oikeata huuhaata. Aivan  aidosti pidän sitä hyvänä ja tarpeellisena työnä, vaikka ilmeisesti he käyttävät samoja menetelmiä siinäkin. Tällä kertaa oli kysymys kunniallisten tutkijoiden mustamaalaamisesta virheellisen tiedon avulla.

Mutta entäpä jos kaikki värittäminen ja valehteleminen onkin tapahtunut parapsykologien leirissä ja Randi ja Gardner ovat puhtaita pulmusia? Tuskin, sillä osa heidän väitteistään koskee aikaisemmin kirjoitettuja tekstejä ja ovat helposti tarkistettavissa, ja osasta totuus selviää laajemmilla ja monipuolisilla tarkistuksilla.