torstai 26. marraskuuta 2009

Jälleensyntymisestä


Jälleensyntymiseen viittaavien tapausten pioneeritutkija Ian Stevenson.

Päivitetty 20.1.2017

Jälleensyntymisestä puhutaan yleensä uskona tai oppina. Harvemmin otetaan huomioon, että kyseessä on empiirisesti, kokemusten ja parhaimmillaan havaintojen perusteella tutkittava ilmiö. 

Jälleensyntymiseen uskominen lievittää kuoleman ja täydellisen häviämisen pelkoa, ja monien mielestä täydellinen ihmisten välinen oikeudenmukaisuus edellyttäisi useampia elämiä. Kuitenkaan kaikki tässä maailmassa ei ole niin kuin toivottaisiin. Tarvitaan kriittisyyttä ettei elettäisi pelkästään toiveajattelun varassa, sillä virheelliseen tietoon perustuvista toiveista todellisuuteen herääminen on aina tuskallista.

Itämaisiin ja monien alkuperäiskansojen uskontoihin kuuluu jälleensyntyminen eri tavoin tulkittuna. Käsittelen aihetta tässä kuitenkin lähinnä havaintojen ja niistä tehtävien johtopäätösten kannalta. Yksinkertaisuuden vuoksi en jatkossa aina käytä sanoja suhteellistavia lainausmerkkejä tai sanoja "kerrottu", "väitetty", jne. vaikka ilmiöt tai havainnot olisivat joidenkin mielestä kiistanalaisia. 


Jälleensyntymiseen viittaavia ilmiöitä

Jälleensyntymiseen viittaavia tapauksia tulee esiin monella tavalla, spontaanisti esimerkiksi lasten ja aikuisten jälleensyntymismuistoina, unina ja tuntemattomien paikkojen tunnistamisina. Kokeellisesti voi jälleensyntymistapauksia etsiä taannuttamalla hypnoosissa syntymää edeltäneeseen aikaan. Mahdollisesti joku pääsee katsomaan edellisiä elämiään henkisten harjoitusten tuloksena, mutta näistä kokijoista ei yleensä ole apua tutkimukselle.

Vahvinta todistusaineistoa jälleensyntymisen puolesta ovat lapset, jotka heti puhumaan opittuaan alkavat kertoa eläneensä jo aikaisemmin. He eivät ole vielä ehtineet katsoa kovin paljon aikuisten TV-ohjelmia puhumattakaan kirjojen lukemisesta. Parhaimmillaan heidän kertomuksistaan on voitu tunnistaa edellisen elämän persoonallisuus ja päästy tekemään tarkistuksia edellisen elämän perheenjäsenien parissa.

Aikuisiällä monet ovat nähneet äärimmäisen selviä, vuosien kuluessa silloin tällöin toistuvia unia, joissa he ovat osallisina historiallisissa tapahtumissa. Niissä on joskus todettu niin selviä ja harvoista lähteistä löytyviä oikeita yksityiskohtia, että ne hyvinkin voisivat olla jälleensyntymismuistoja. Jotkut ovat saaneet vahvoja, yksityiskohtaisia kokemuksia tai muistikuvia jopa spontaanisti valvetilassa.

Selvänäkijöiden normaalirekvisiittaan kuuluvat kuvailut asiakkaiden edellisistä elämistä. Pahamaineisia entisiä elämiä ovat monet jälleensyntyneet Kleopatrat, keisarit, uskonnolliset johtajat ja muiden planeettojen asukkaat. Pahamaineisia siksi, että heillä loogisesti voi olla vain yksi jälleensyntymisketju ja heistä on joko liian paljon julkista tietoa tai sitten ei ollenkaan mahdollisuuksia tarkistuksiin. Olen kuitenkin kuullut monia kertomuksia, että useammat selvänäkijät olisivat toisistaan riippumatta kertoneet henkilölle samoista edellisistä elämistä, ja sehän on hyvin merkillistä ja merkillepantavaa.

Spiritualististen meedioiden antamat tiedot ovat nykyään enimmäkseen myönteisiä jälleensyntymisen suhteen ja aihe kuuluu rajatietoon tärkeänä osana. Fysikaalisen mediumismin suomalaisen asiantuntijan Georg Lindströmin (1996, s. 99 - 101) kertoman mukaan jälleensyntyminen ei tule esiin fysikaalisissa istunnoissa ja alan toimijat yleensä kieltävät sen selvästi. Carl A. Wicklandin (1924/1971, s. 352) kirjassa itse H. P. Blavatsky tuli henkimaailmasta kertomaan, että jälleensyntyminen ei ole totta.

Vuonna 2007 edesmennyt Ian Stevenson oli uraauurtava ja edelleenkin selvästi merkittävin jälleensyntymiseen viittaavien tapausten tutkija. Hän löysi tutkimuksissaan parisen tuhatta aidon tuntuista lasten jälleensyntymistapausta. Kirjassaan (1997) hän esittelee syntymämerkkejä ja epämuodostumia, jotka muistuttivat edellisen elämän persoonallisuuden syntymämerkkejä tai elämän aikana syntyneitä ruumiinvammoja. Stevenson kertoo laajoista tutkimuksistaan linkissä (1).

Leo Näreaho (1995) on kirjoittanut jälleensyntymisestä loistavan tietopaketin, kirjan nimeltä Jälleensyntyminen. Tässä monipuolisessa ja hyvin perusteltuja ajatuksia sisältävässä kirjassa kerrotaan hypnoosissa saaduista, tarkistuksissa oikeiksi osoittautuneista ja hyvin epätodennäköisesti normaalitietä saaduista yksityiskohdista. Vastaavia kokemuksia ja tietoja on joskus saatu myös muissa muuntuneissa tajunnantiloissa. 

Suomessakin on tullut esille muutamia spontaaneja jälleensyntymismuistoja. Stevensonilla (2001) on mukana viisi suomalaistapausta ja Jouko Ollikainen kertoo omasta mielenkiintoisesta aikuisiän tapauksestaan linkissä (2). 

Mielestäni merkittäviä YouTubesta löytyviä hyvin tutkittuja tapauksia ovat yhdysvaltalainen poika James Leininger, esim. linkki (3) ja poliisietsivä Robert Snow, linkki (4).


Stevensonin lapsitutkimukset 

Stevenson (1997, s. 3-6) kaavailee, millainen täydellinen lapsen jälleensyntymistapaus voisi olla. Täydellisestä reseptistä jää kuitenkin lähes aina jotakin puuttumaan käytännön tapauksissa.

Stevenson luettelee seuraavat vaiheet:
- joku on ennen kuolemaansa ilmoittanut aikeensa  syntyä tiettyyn perheeseen
- tulevat vanhemmat näkevät ennusunia ennen lapsen syntymistä
- lapsen kehossa on syntymämerkkejä tai epämuodostumia, jotka muistuttavat edellistä persoonallisuutta
- lapsi alkaa kertoa edellisestä elämästään heti kun oppii puhumaan
- lapsen mieltymykset, tavat ja tunnereaktiot vastaavat edellistä persoonallisuutta
- edellisen elämän perhe löytyy lapsen puheiden perusteella
- vahvistukset edellisen elämän perheen piirissä eli ihmisten ja esineiden tunnistamiset oikein

Intiasta löydettyjä lapsitapauksia käsittelevässä kirjassa (1975, s.70-106) kerrotaan yhdeksän muun tapauksen ohella vuonna 1956 syntyneestä Gopal Guptasta. Hän oppi puhumaan vasta melko myöhään, vasta yli kaksivuotiaana. Ensimmäinen vihje jälleensyntymismuistoista tuli melko pian puhumaan oppimisen jälkeen. Silloin Gopalia pyydettiin tuomaan vesilasi vieraalle. Hän tekikin työtä käskettyä, mutta ei suostunut korjaamaan lasia pois, vaan sanoi: "En vie sitä, minä olen Sharma". Sharma oli korkea kasti, jonka edustajille palvelijat hoitivat käytännön työt. Hänen nykyinen perheensä oli alempaa kastia.

Gopal Gupta antoi entisestä elämästään yhteensä 46 yksittäistä tietoa, joista lähes kaikki olivat tarkistettavissa ja oikein. Seuraavassa on muutama esimerkki yksityiskohtaisimmista paikkansa pitäneistä tiedoista:

- hänellä oli palvelijoita, jotka veivät astiat pois pöydästä
- hänellä oli hyvin suuri talo Mathurassa
- hän oli johtajana lääkeyrityksessä, jonka nimi oli "Sukh Shancharak"
- hän kätteli tohtori Radhakrishnania Agran yliopistossa
- hänen nuoremmalla veljellään oli vaimo, joka oli Assamista
- hänen veljensä ampui hänet
- häntä ammuttiin rintaan
- hän tunnisti mm. vanhemman ja nuoremman veljensä ja oman kuvansa
- hän osasi osoittaa tarkasti murhapaikan yrityksen tiloissa

Taannuttaminen hypnoosissa

Hypnoosilla on helppo suggeroida esiin paikkansa pitäviä muistikuvia hypnotisoidun menneisyydestä. Yllättävän helposti saadaan myös muistikuvia edellisistä elämistä, kun koehenkilö taannutetaan aikaan ennen syntymää. Hypnotisoijan pitää kuitenkin olla äärimmäisen tarkkana, että ei suggeroisi koehenkilöä kertomaan itse toivomiaan muistikuvia.  Hypnoosilla esiin saatavat kertomukset ovat kuitenkin harvoin tarkistettavissa ja todettavissa aidosti selittämättömäksi tiedoksi.

Hypnoosin avulla tehtävän sivupersoonatutkimuksen pioneeri, suomalainen psykiatri Reima Kampman (1975) tuli kokeissaan siihen tulokseen, että kaikki hypnoositapaukset voidaan osoittaa hypnotisoidun omiksi unohtuneiksi muistikuviksi, joita koehenkilön psykologinen tilanne tuo esiin. Hänen mukaansa hypnoosilla on saatu enimmäkseen tarkistuksissa vääriksi osoittautuvia tietoja ja samaa elämää koskevat tarinat muuttuvat hypnoosikerrasta toiseen.

Kampmanilta on tunnetuksi tullut esimerkki tapauksesta, jossa kirjan satunnaisen selailemisen tuloksena jäi vanhalla englannilla sanoitettu laulu piilomuistiin ja tuli esille jälleensyntymismuistona. Jussi Turunen (2013, linkki 5, s. 60) kertoo pro gradu -työssään tästä seuraavasti:

Irti olevalle persoonalle annettiin suggestio, että tämä tiedostaisi laulun. Sitten koehenkilölle annettiin suggestio, että tämä menisi siihen hetkeen, jolloin oli lauluun tutustunut. Tätä seuranneessa haastattelussa kävi ilmi, että koehenkilö oli kolmetoistavuotiaana, eli kuusi vuotta ennen laulun laulamista odotellut linja-autoa Oulun kaupunginkirjastossa. Aikaa kuluttaakseen hän selaili kirjoja, joista yksi oli laulukirja nimeltään Musiikin vaiheet. Koehenkilö ei ollut koskaan kuullut laulua, eikä hän tuohon aikaan tuntenut kyseisiä nuotteja tai osannut vanhaa
englanninkielistä tekstiä. Pianoa hän kuitenkin osasi soittaa. Laulu oli tallentunut tytön kirjaa selatessa hänen mieleensä niin hyvin, että hän pystyi hypnoosissa sen muistamaan ja vieläpä laulamaan.

Stevenson kertoo linkissä (6) oman käsityksensä hypnoosin käytöstä. Hän vierastaa maallikkohypnoosia sen heikkojen tulosten takia, mutta arvostaa tutkijoiden tekemiä taannutuskokeita ja niiden tarkistuksia.

Australialainen tutkijaryhmä on tutkinut tarkasti tapauksia, joita he saivat esiin hypnoosissa. Linkistä (7) alkaa neljän videon sarja, jossa kolme videota kertoo erittäin tarkoista muistikuvista. Sarjan neljännessä videossa koehenkilön etukäteen Australiassa piirtämä luonnos tietyn kiven satunnaiskuvioista osoittautui oikeaksi. Koehenkilö ensinnäkin löysi sen kiven maasta ja puhdistamisen jälkeen kuviot saatiin näkyviin ja ne osoittautuivat piirroksen mukaisiksi. Videoiden taustatiedot kerrotaan hyvin linkin (8) sivustolla.

Suomessakin on ainakin yksi mielenkiintoinen hypnoosissa esiin tullut tapaus, "Suden haju", josta kerron toisaalla täällä.


Syntymämerkkejä, epämuodostumia ja yhdennäköisyyttä

Stevenson oli lääkäri, joten hänellä oli hyvät edellytykset tutkia tarkasti aikaisempaan persoonallisuuteen viittaavia syntymämerkkejä ja epämuodostumia. Syntymämerkkejä on käytännössä kaikilla ihmisillä, joten hän kertoo kirjassaan (1997) eri puolilla, millaiset syntymämerkit voivat olla merkittäviä:
- tarvitaan syntymämerkin riittävä selkeys ja riittävän tarkka sijainti
- syntymämerkin "syitä" voivat olla esimerkiksi edellisen persoonallisuuden vammat, entiset kehonpiirteet, entiset syntymämerkit, sitomisjäljet, kirurgiset leikkausjäljet ja tahallinen tai tahaton edellisen persoonan ruumiin värjäytyminen
- toisinaan syntymämerkit ovat yllättävän tarkkoja, esim. luodinreiät näkyvät siten, että luodin sisään menon kohdalla on pienempi pyöreä jälki ja ulostulokohdassa suurempi ja reunoiltaan epäsäännöllinen jälki.

Osa Stevensonin kuvaamista syntymämerkeistä ja epämuodostumista on hänen artikkelissaan linkissä (9). valitettavasti kaikki kuvat ovat mustavalkoisia, jolloin niiden selkeys jonkin verran kärsii. On kuitenkin muistettava, että läheskään aina ei merkittäviä fyysisiä merkkejä jälleensyntymistapauksissa ole, vaan ilmiö on suhteellisen harvinainen.

Stevenson kiinnitti huomiota tutkittavana olevan ja aikaisemman persoonallisuuden mahdolliseen yhdennäköisyyteen vasta uransa lopulla. Aiheen uranuurtaja on Walter Semkiw. Hän aloitti skeptikkona, mutta alkoi näkymättömän kovan äänen erään kerran antamasta kehotuksesta tutkia asioita vakavasti. Hänen tutkimustuloksensa vakuuttivat hänet myöhemmin jälleensyntymisen todellisuudesta.

Hän on kerännyt ainakin yli sata kuvaparia, joista nykyään elävien yhdennäköisyys historiallisiin henkilöihin tulee hyvin selväksi. Hän on löytänyt suurimman osan näistä tapauksista selvänäkijän avustuksella, jonka henkiopas antoi nimitiedon historiallisten henkilöiden nykyisistä ruumistuksista. Kun Semkiw näin pääsi jäljille, niin hän tarkisti myös näiden henkilöparien persoonallisuuden piirteet ja elämänvaiheet. Ilmeni, että niissä oli suuret määrät samankaltaisuutta ja yhteensattumia. Esimerkiksi mykkäfilmin koomikkopari Laurel & Hardy ovat hänen mukaansa syntyneet uudelleen veljesparina, ja todisteet siitä ovat mielestäni vakuuttavat.

Semkiwin elämäntarinaan pääsee hyvin kiinni New Thinking Allowed - haastattelusarjasta, joka alkaa linkistä (10). Hänen ylläpitämänsä sivusto on linkissä (11) ja Laurel & Hardyn tapaus linkissä (12).

Walter Semkiw ja yksi hänen kuvapareistaan.

Semkiw huomasi myös, että Yhdysvaltojen vallankumouksen aikaiset henkilöt ovat syntyneet nykyaikaan ihmisinä, jotka ovat uudelleen jonkin verran tekemisissä toistensa kanssa. Sitä voisi nimittää sieluryhmien jälleensyntymiseksi. Yllättäen samantyyppinen ilmiö on juuri tullut esiin myös Suomessa, intiaanien syntymisenä uudelleen ja heidän pääsemisenään yhteyteen keskenään. Tämä ilmenee linkin (13) tuoreessa keskustelussa.


Tutkimuksia ja niiden tuloksia

Jim Tucker (2007, linkki 14) on kirjoittanut hyvän yhteenvedon jälleensyntymistapausten tutkimustilanteesta menneisyydestä aikaan 10 vuotta sitten. Hänen mukaansa oli tutkittuja jälleensyntymistapauksia ollut tuolloin noin 2500. Näistä on mahdollista tehdä jo jonkin verran yhteenvetoa tapausten luonteesta. 

Tapauksia on löydetty Etelämannerta lukuun ottamatta kaikilta mantereilta, eniten maista joissa uskotaan jälleensyntymiseen. Stevenson (2001) julkaisi viimeisenä suurena työnään eurooppalaisista tapauksista kirjan, jossa on mukana myös viisi tapausta Suomesta.

Lapset ovat alkaneet puhua edellisestä elämästään yleensä 2-3 vuoden ikäisinä ja ovat unohtaneet muistonsa 6-7 vuoden iässä. Väliaika edellisen persoonallisuuden kuolemasta lapsen syntymään on ollut keskimäärin vain 15 kuukautta.

Edelliset persoonallisuudet ovat olleet yleensä tavallisia ihmisiä, usein lapsen lähipiiristä mutta myös kauempaa. Epätavallinen seikka on se, että edellisistä persoonallisuuksista peräti 70 % on kuollut väkivallan seurauksena tai muuten äkillisesti. Lapsista 35 %:lla oli edellisen persoonallisuuden kuolinsyytä koskeva fobia. Lapset toteuttivat spontaaneissa leikeissään edellisen persoonallisuuden tilanteita ja osoittivat muutenkin vahvoja tunteita edellisen persoonallisuuden kokemusten suhteen.

Stevenson (1997) kertoo, että tapaukset ovat yleensä olleet kaikkialla melkoisesti samantyyppisiä. Kulttuurisidonnaisuutta on kuitenkin löydetty muutamassa seikassa. Esimerkiksi syntymien väliajan pituus, sukupuolen vaihtumisen yleisyys ja sukupuolen vaihtumisen suunta ovat riippuneet ympäröivästä yhteiskunnasta. Yleensä jälleensyntymistapauksissa on sama kansallisuus ja lyhyehkö etäisyys. Karman esiintuloa Stevenson ei tarkkailusta huolimatta huomannut tutkimuksissaan. 


Skeptikkojen näkökantoja

Skeptikot lähestyvät jälleensyntymistä rationaaliselta pohjalta, kuten skeptisen SkepDic- tietosanakirjan linkistä (15) ottamani lainaus ilmaisee:

Applying Occam's razor, both the idea of reincarnation and the idea of an immortal soul that will go to heaven or hell are equally unnecessary.

Artikkelissa sotketaan mukaan kanavointi, Hubbardin "Dianetiikka" ja idän uskonnot.

SkepDic-linkissä (16) kuitataan Ian Stevenson seuraavasti:

Few critics will be willing to spend much time poring over his detailed anecdotes and tedious reports.
 … I see his work as a colossal waste of time.

Eli siis mies on kirjoittanut yksityiskohtaisia anekdootteja ja hukannut hurjasti aikaansa tutkimukseensa. Todella, Stevensonin kirjat ovat raskasta luettavaa niiden yksityiskohtaisuuden vuoksi. Mutta hän käy erittäin tarkasti ja kriittisesti myös kaikki luotettavuusasiat läpi – mitä skeptikot tuskin huomaavat, koska he lukevat vain omia lähteitään.

Englanninkielinen Wikipedia on jälleensyntymisen osalta skeptisesti vesitetty käyttäen runsain määrin satunnaisten skeptisten kommentaattoreiden kielteisiä lausuntoja. Suomalainen Wikipedia jättää tutkimuspuolen olemattoman vähälle huomiolle – epäilemättä skeptikkojen vaikutusta sekin.

Jopa Reima Kampman oli melkoisen skeptinen (1975, s. 196-197):

Tutkimuksen julkaiseminen sai liikkeelle suuren yleisön mielikuvituksen. Monet ymmärsivät kirjan sanoman, ettei sivupersoonailmiössä ollut kyse sielunvaelluksesta. Valitettavan monet sivuuttivat tutkimustuloksen ja uskoivat, että nyt on sielunvaellusteoria todistettu tieteellisesti oikeaksi. Näin kävi ilmeisesti useimmiten niiden kohdalla, joille iäisyysongelmat olivat jostakin syystä tulleet ajankohtaisiksi. Varsinkin ne, jotka olivat aiemmin hakeneet elämänvaellukselleen tukea sielunvaellusopeista, ajattelivat herkästi näin.


Arkisia selityksiä

Déjà vu -ilmiössä kokijasta tuntuu, että hän on elänyt kyseisen tilanteen joskus aikaisemmin ja tietää, mitä seuraavaksi on tulossa. Tuntemus on kuitenkin lyhytaikainen ja epämääräinen ja etukäteen tietämisen oikeellisuus jää tarkistamatta. Ilmiön kokija voi kuitenkin ajatella, että tutun tuntuinen tilanne on eletty aikaisemmassa elämässä.

Varsin pätevä selitys ovat piilomuistot asioista, jotka ovat jossakin tilanteessa tarttuneet muistiin ja unohtuneet. Piilomuistiin jääneitä tietoja ei ole aikanaan välttämättä edes huomioitu tietoisesti. Piilomuistista on hyvä esimerkki Reima Kampmanin kirjassaan "Et ole yksin" kertoma tapaus, jossa edellä kuvatulla tavalla vanhalla englannilla kirjoitetut laulun sanat jäivät muistiin satunnaisessa katselussa kirjastossa. Sanat unohtuivat ja tulivat myöhemmin esiin hypnoosissa jälleensyntymismuistona.

Hypnoosissa koehenkilö yleensä mielellään toteuttaa hypnotisoijan suggestioita. Niinpä hän voi saada piilomuististaan tahattomasti sopivia "muistikuvia". Myös mahdolliset tiedostamattomassa piilottelevat sivupersoonat voivat tulla esiin hypnoosissa. Ne ilmeisesti voidaan toisinaan tunnistaa tajuista persoonallisuutta täydentävästä luonteestaan.

Huijaukset tuskin yleensä tuottavat kokemusten kertojille merkittävää taloudellista etua, mutta motiiveja voi tietenkin olla monenlaisia. Joka tapauksesta tutkijoilta vaaditaan aina suurta tarkkuutta ja valppautta ja kaikki on pyrittävä tarkistamaan mahdollisuuksien mukaan.


Psi-selityksiä ja pohdintaa

Ylivoimaisesti yksinkertaisin selitys jälleensyntymiseen viittaaville havainnoille on tietenkin juuri jälleensyntyminen, joka parhaiten kattaa lähes kaikki tapausten yksityiskohdat.

Kokeellisestikin vahvistetut psi-ilmiöt voisivat myös sopia selitykseksi. Saadut tiedot voisivat olla hankittuja niin sanotulla superselvänäöllä ja syntymämerkit puolestaan psykokinesian tulosta. On myös esitetty, että lapsen äiti on voinut ensin saada tiedon edellisen persoonallisuuden ominaisuuksista selvänäöllä ja sitten aiheuttanut syntymämerkit ja epämuodostumat psykokinesialla. Superselvänäön suhteen voi tietenkin ihmetellä, että miksi se on suuntautunut vain tiettyyn kuolleeseen henkilöön eikä ilmene missään muissa yhteyksissä.

On myös mahdollista, että kuolleen henki olisi jossakin vaiheessa tarttunut lapseen ja voisi jonkin aikaa tuoda esiin omia muistojaan. Jos tuo henki ei kuitenkaan pystyisi lopullisesti valtaamaan kehoa, niin jälleensyntymistä ei siinä yhteydessä tapahtuisi. Puhutaankin niin sanotuista tarrahengistä ja ihmisten vapauttamisesta niistä releasement-terapian avulla. Lisätietoja saa esimerkiksi linkistä (17). Mahdolliset tarrahenget eivät kuitenkaan näytä käytännössä yleispätevältä selitykseltä, koska niiden yhteydessä ei esiinny jälleensyntymismuistoja.

Useammaltakin taholta on kerrottu, että rajan takana ei ole olemassa aikaa. Tämä tulee mielenkiintoisesti esille myös Anita Moorjanin NDE-kokemuksessa. Alla on lainaus hänen sivustoltaan, linkki (18). Ajan suhteellisuus rajan takana ei kuitenkaan tule esiin juuri tässä lainauksessa, vaan se on kerrottu joissakin hänen videoissaan.

I then saw a glimpse of my brother and me and somehow seemed to understand it was a previous life, where I was much older than him and was like a mother to him (in this life, he is older than me). I saw in that life I was very protective towards him. I suddenly became aware he was on the plane to come and see me, and felt “I can’t do this to him – can’t let him come and see me dead”. Then I also saw how my husband’s purpose was linked to mine, and how we had decided to come and experience this life together. If I went, he would probably follow soon after.

Moorjanin lainauksesta tulee esiin vielä yksi näkökohta jälleensyntymisen yhteydessä, eli välitila elämien välillä. Ennen syntymää tehdään joidenkin tietojen mukaan ns. elämänsuunnitelma, jossa sielu sitoutuu uuden elämän olosuhteisiin, jotka vievät sen kehitystä eteenpäin. Tämä kysymys on kuitenkin niin laaja, että se vaatisi oman erillisen käsittelynsä.

Mielenkiintoinen ja vaikea kysymys on se, että mikä osa edellisestä persoonallisuudesta mahdollisesti syntyy uudelleen. Siihen vastaaminen pätevästi lienee mahdotonta tiedon nykyisellä tasolla. Ainakin muistojen ja persoonallisuuden riittävä vakaus vaadittaneen, ja lähes kaikissa tapauksissa näin näyttää myös tapahtuneen.

Tieteellistä varmuutta jälleensyntymisen olemassaolosta on mahdotonta saada. Myöskään ei ole mahdollista saada selvyyttä siitä, mikä luettelemistani paranormaaleista selityksistä voisi olla tapausten takana. Psi-ilmiöiden prosessit tapahtuvat täysin havaintojemme saavuttamattomissa. Kyseessä voi tietenkin olla myös sellainen psi-selitys, josta ei vielä ole aavistustakaan. Jälleensyntymisen suhteen ollaan edelleen uskon varassa, mutta saadut havaintoaineistot näyttävät aidosti nykytieteelle selittämättömiltä ja ovat joka tapauksessa hyvin mielenkiintoisia maailmankuvan kannalta.


Lähdekirjallisuutta

Reima Kampman (1975): Kuka minä olen? Gummerus, Jyväskylä. 203 s.

Georg Lindström (1996): Kuoleman jälkeen elämä. Kustannus Oy Taivaankaari, Kirkkonummi. 128 s.

Leo Näreaho (1995): Jälleensyntyminen. Arator, Karisto Oy, Hämeenlinna. 267 s.

Ian Stevenson (1975): Cases of the Reincarnation Type. Ten Cases in India. University Press of Virginia, Charlottesville. 374 s.

Ian Stevenson (1997): Where Reincarnation and Biology Intersect. Praeger, Westport, Connecticut. 203 s. (lyhennelmä lähes 3000 sivun kaksiosaisesta kirjasta).

Ian Stevenson (2001): European Cases of the Reincarnation Type. McFarland & Company, Inc., Publishers Jefferson, North Carolina and London. 270 s.

Carl A. Wickland (1924/1971): Thirty Years Among the Dead. Spiritualist Press, London. 390 s.


Linkkejä

1. Ian Stevenson: Half a Career with the Paranormal
(On ladattava koko lehti alla olevasta osoitteesta)

2. Suomalainen aikuisiän tapaus
Jouko Ollikainen: Matkalla Candaceen

3. James Leininger, entinen taistelulentäjä
Family Believes Son Is World War II Pilot Reincarnated James Leininger

4. Poliisietsivä Robert Snow 
Carroll Beckwith | Robert Snow Reincarnation & Past Life Regression Case 

5. Jussi Turunen (2013): Minä ja muut minät – psykiatri Reima Kampmanin sivupersoonatutkimukset. Pro gradu – tutkielma, Oulun yliopisto 29.5.2013. 101 s.

6. Stevensonin käsitys hypnoosilla taannuttamisesta: 

7. Neljän hyvin tutkitun taannutustapauksen videosarjan alku
Reincarnation movie part one

8. Taustatietoa edellisiin videoihin

9. Ian Stevenson (1993): Birthmarks and Birth Defects Corresponding to Wounds on Deceased Persons. Journal of Scientific Exploration, Vol. 7, No. 4, pp. 403-410, 1993 

10. Walter Semkiwin neljän haastattelun sarjan alku
Reincarnation, Part One: The Research of Ian Stevenson, with Walter Semkiw

11. Semkiwin sivusto
Ryerson-Semkiw Celebrity & Historic Figure Reincarnation Cases

12. Laurel & Hardyn tapaus
Reincarnation Exploration: The Case of Laurel & Hardy and Josh & Danny

13. Intiaanien sieluryhmä Suomessa
Rajatieto TV:n taltiointi: puhetta rajatiedosta

14. Jim B. Tucker (2007): Children Who Claim to Remember Previous Lives: Past, Present, and Future Research. Journal of Scientific Exploration, Vol. 21, No. 3, pp. 543-552. http://www.scientificexploration.org/journal/volume-21-number-3-2007

15. Skeptinen käsitys jälleensyntymisestä:

16. Skeptinen käsitys Stevensonista:

17. Tarrahengistä vapauttamista

18. Anita Moorjanin NDE-kokemus

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Fysikaalinen mediumismi ja Scole-ryhmä

Fysikaalisen mediumismin istunnoissa saadaan henkimaailman antamien tietojen lisäksi aineellista näyttöä ilmiöiden aitoudesta. Lyhyyden vuoksi käytän jatkossa nimitystä henkimaailma ja kerron asioista ikään kuin todellisuudessa tapahtuneina, vaikka henkimaailma-käsite on varsin tulkinnanvarainen ja tapahtumien aitoudesta kiistellään edelleen yleisesti.

Suomen kielellä näyttää netissä olevan aika vähän tietoa fysikaalisesta mediumismista. Georg Lindström kertoo fysikaalisista istunnoista vuonna 1996 julkaistussa kirjassaan Kuoleman jälkeen elämä. Hänellä on pitkä kokemus vahvoista ilmiöistä istunnoissa, joita on täytynyt mennä seuraamaan ulkomaille kotimaisten vahvojen piirien puuttuessa. Hän luettelee istunnoissa tapahtuvan seuraavia asioita (hiukan sovellettuna):
- ektoplasman ilmestyminen
- esineiden liikkumiset, levitaatiot
- suorat äänet
- apportit eli säilyvien vieraiden esineiden ilmestyminen
- meedion osittainen dematerialisaatio
- henkikirjoitus, piirtäminen ja maalaaminen
- materialisoituminen (ihmishahmojen tai esim. käden)
- EVP/ITC (sanomien saaminen suoraan magneettinauhalle tai levylle)
- henkivalot (Scolessa)

Istunnot tapahtuvat joko täysin pimeässä tai harvemmin punaisessa valossa. Meedio menee transsiin ennen ilmiöiden alkamista.

Fysikaalinen mediumismi on ollut pahasti lamassa useita vuosikymmeniä ennen toiminnan aloittamista Scolessa. Itävaltalainen Peter Mulacz kertoo tilanteesta jotakin täällä:
http://www.parapsych.org/papers/29.pdf

Scole on kylä Norfolkissa Britanniassa ja siellä on toiminut aktiivinen fysikaalisen mediumismin ryhmä. Ryhmän istunnoissa on tullut esiin harvinaisen monipuolisia ilmiöitä, joten Scolen avulla saadaan hyvä kuva fysikaalisesta mediumismista. Päästäkseni helpolla tuon tapahtumia esiin aikaisemmin kirjoittamani kirjaesittelyn avulla ja täydennän nykytilanteella. Lontoon SPR sai vihiä Scolen tapahtumista ja huomattavan epäröinnin jälkeen lähetti sinne kolme tutkijaa. Tutkimusten loputtua ja jälleen SPR:n epäröinnin jälkeen tutkijat julkaisivat raportin seuraavana kirjana:

Montague Keen, Arthur Ellison & David Fontana (1999): The Scole Report. Proceedings of the Society for Psychical Research Vol 58 Part 220 November 1999. (452 sivua)

Heti aluksi lienee parasta mainita, että kirja ei sisällä järjestelmällisesti esitettyä kuvausta osallistuneista henkimaailman olennoista, ei heidän antamiaan sanomia eikä saatuja kuvauksia henkimaailman olosuhteista. Näitä tietoja tulee kyllä jossakin määrin esille joissakin yhteyksissä. Kirja keskittyy havaintojen ja niiden puitteiden esittelyyn. Tutkimuksen istunnoista ja päätoimijoista on yksityiskohtaiset luettelot.

Tutkimuksen puitteet

Scole-tutkimuksissa oli kolme eri osapuolta. Vakiintunut Scole-ryhmä järjesti istunnot. Ryhmän johtaja oli Robin Foy ja siihen kuului kaksi meediota (Alan ja Diana) sekä muita jäseniä alussa kolme ja lopussa yksi. Henkimaailman puolella oli "henkitiimi" eli kymmenkunta vaihtelevasti esiintyvää vakiojäsentä. Kolmantena osapuolena olivat tutkijat, joita oli kolmen raportin kirjoittajan lisäksi toistakymmentä satunnaisemmin mukana ollutta.

Scole-ryhmä oli aloittanut istunnot vuonna1993, kaksi istuntoa viikossa. Ryhmän tarkoitus oli alusta lähtien laajempi kuin tällaisilla piireillä yleensä. Tietojen saannin ja henkisen kehittymisen sijasta päätarkoituksena oli tuottaa todisteita kuolemanjälkeisestä elämästä. Ryhmä julkaisi lehteä nimeltään The Spiritual Scientist.

Tutkimusistuntoja oli yhteensä 36, aikavälillä 2.10.1995 – 16.8.1997. Kaikki raportin kirjoittajat eivät olleet paikalla jokaisessa istunnossa. Tutkijavieraiden lisäksi oli myös muita satunnaisia vieraita. Ryhmä piti tutkimusistuntojen lisäksi omia suljettuja istuntojaan, joissa he ikään kuin keräsivät voimia ja saivat ohjeita tutkimusmahdollisuuksista.

Istuntojen olosuhteet

Tutkimusistunnot kestivät yleensä 2-2,5 tuntia. Tutkijat voivat kyllä tehdä ehdotuksia istuntojen tutkimustavoista ja olosuhteista, mutta henkitiimi kuitenkin määräsi yksityiskohtaisesti mitä todella saatiin tehdä. Istunnoissa vallitsi täydellinen pimeys, jota voivat valaista vain henkien itse järjestämät "henkivalot" ja loppuvaiheissa mukaan otetun kommunikointilaitteen punainen LED-lamppu. Heikkoa valoa antoivat lisäksi itsevalaisevat tarranauhat, jotka ladattiin valolla ennen istuntoa. Ne himmenivät istunnon kuluessa, mutta silmien tottuessa pimeään niistä oli kuitenkin paljon apua kohteiden sijainnin varmistamisessa.

Valaisevaa tarranauhaa oli ryhmän jäsenten Velcro-kiinnitteisissä rannekkeissa, pöytätennispallossa ja katosta riippuvan pikku kellojen ryhmän alapäässä. Lisäksi istujien keskellä olleeseen pöytään oli merkitty neljä ilmansuuntaa valaisevin tarroin. Pöydän jalat olivat ristin muotoiset seinämät estäen vastakkaisilla puolilla istuvien jalkoja koskettamasta toisiaan. Pöydällä oli mm. suuri lasikupu, lasimalja ja mineraalikiteitä (kristalleja). Esineet oli hankittu henkitiimin ohjeiden mukaan keräämään ja vahvistamaan tarvittavaa "energiaa".

Tunnelmaa luovaa musiikkia soitettiin nauhalta koko ajan vaihtelevalla voimakkuudella. Keskustelu oli vapaata ja sitä jopa rohkaistiin. Myös huumoria viljeltiin runsaasti. Kaikki istunnot nauhoitettiin ääninauhurilla kahden mikrofonin kautta. Lisäksi tutkija Montague Keen teki tapahtumista muistiinpanoja paperille aina osallistuessaan.

Esiintyneet ilmiöt olivat monipuolisia:
- meedioiden välittämää puhetta, jonka tyyli oli erehtymättä tyypillinen sanoman antajalle
- suoria ääniä
- esineiden liikkumisia
- henkikäsiä ja muita hahmoja
- kosketuksia
- apportteja
- henkivaloja
- kuvia ja tekstejä filmeille
- ääntä nauhalle ilman mikrofonia

Keskustelua ja arvuuttelua

Alla on kolme esimerkkiotosta istuntojen keskusteluista vapaana käännöksenä. Henkitiimin jäsenten nimet ja vuorosanat ovat kursiivilla.

Tilanne: keskustelua henkimaailman olosuhteista.
Patrick: Paljon liikettä, paljon tapahtuu.
Robin Foy (ryhmän "isäntä"): Kyllä, lörpöttele, se kyllä auttaa.
Patrick: Kiitoksia paljon.
Sandra Foy (ryhmä): Älä sinä, Patrick! …sinun on parasta olla hetki hiljaa.
Montague Keen: Patrick kuulosti melko väsyneeltä.
RF: Hän kuulostaa aina väsyneeltä; hän ottaa nokoset.
"Emily Bradshaw": Nostaa jalkansa ylös aina tilaisuuden tullen.
Patrick: Se on todella… kuinka se valtaa minut. Kun minua ensin kutsutaan niin se saa minut tuntemaan unisuutta. Minulla ei ole aavistustakaan mitä se on, mutta jos pysyn paikalla niin tilanne paranee.
Ralph Noyes (tutkijavieras): Mistä tiedät milloin on aika tulla, tiedätkö tästä kokoontumisesta? Onko aika teidän puolellanne kuten aika täällä.
Patrick: Voi, nyt lähdet syville vesille jo ennen kuin olemme aloittaneet. Emme halua puhua ajasta, koska se järkyttää monia ihmisiä. Mutta aikaa ei todellakaan ole meille samalla tavalla kuin teille, mutta tiedän olevan aika tulla sillä hetkellä kun tunnen vetämistä.
EB: Se on tuntemus enemmän kuin mikään muu.
Patrick: Niin, tuntemus ikään kuin vetäminen, ja minä tunnen vetämisen ja tiedän mistä se tulee.

Tilanne: Montague Keen ja Rupert Sheldrake istuvat vierekkäin. Vain RS näkee henkivalon edessään..
MK: Kumarrun sinua kohti enkä kuitenkaan voi nähdä sitä.
RS: Siinä se on: se tulee alas. Voitko nähdä sen?
MK: En voi… kumarrun sinua kohti.
RS: Ei, nyt se on mennyt.
RF: Mineraalikide valaistuu nyt.
MK: Niin todella! Aivan edessäni.
RF: Oi, voin nähdä sormet siinä. Joku poimii sen ylös.
MK: Sitä siirretään, näettekö?
RS: Kyllä.
MK: Se menee maljaan. Toivottavasti he tekevät sen katoamisharjoituksen!
EB: Kuulostaa uskalikolta.
MK: Kutsu (pöytä tärisee).
RF: Oi, malja: nyt se on valaiseva.
SF: Oi, näettekö kiteet siinä?
MK: Näittekö käden tulevan yli, poimivan sen?
RS: Kyllä.
MK: Käsi, osoittaen hyvin selvästi! Näittekö sen? Erikoista!
SF: Näyttää sinulle.
EB: Voitko nähdä sen, Rupert?
RS: Kyllä voin.
EB: Sepä hienoa.
RS: Kädellä näytti olevan myös hiha.


Tilanne: Tyypillistä kiusoittelevaa arvuuttelua.
EB: Älä mene liian syvälle. Se oli koesana, aikaisemmin saatu. Käy läpi pölyisiä muistiinpanojasi.
SF: Koeistunto aikaisemmin, jolloin sanaa käytettiin?
EB: Oikein, Sandra. Siihen tarvitaan nainen, eikö vain?
SF: Heidän pitää käydä takautuvasti läpi muistiinpanonsa ja tarkistaa viittaukset.
EB: Haluatteko vielä yhden johtolangan?
SF: Jatka vaan, kerro heille (naurua).
EB: Tämä on ihmeellistä! Nautin tästä työstä niin paljon; tänne kannattaa tulla kiusaamaan näitä poikia.
MK: Tämä antaa meille tunteen kuin istuisimme taka-alalla, sillä aikaa kun tytöt… (?)
SF: En tiedä kuka se on! Ei aavistustakaan.
EB: Sandralla ei ole johtolankaa, mutta hän on vain looginen sen suhteen, mitä sanon.
David Fontana: Voitko antaa meille vielä johtolangan?
EB: Voin kertoa teille, että rouva Verallilla [sic] ja rouva Forbesilla oli koesana eräältä tietyltä herralta. Kas siinä, kissa on päästetty säkistä!
DF: Myersiltä?
EB: Aivan oikein!

Henkivalot

Henkivalot olivat useimmiten lähes pistemäisiä, mutta muoto vaihteli ja voi olla toisinaan jopa laajahko hehku. Valojen voimakkuus vaihteli, mutta useimmiten ne riittivät valaisemaan ympäristöään. Raportissa on 33 kohdan luettelo henkivalojen yksittäisistä esiintymisistä.
Alla on esimerkkejä joistakin, osittain yhdistelminä:

- liikkui suurella nopeudella tehden mutkikkaita kuvioita erittäin tarkasti samalla radalla pysyen
- pystyi pimentämään itsensä joihinkin suuntiin siten että näkyi vain kapeassa kulmassa
- laskeutui ojennetulle kädelle ja hyppäsi kädeltä toiselle
- teki pyydettyjä asioita (laskeutui, valaisi kohdetta)
- meni pienenä pisteenä mineraalikiteen sisään ja liikkui siellä valaisten kiteen
- sammui ja syttyi nopeaan tahtiin liikkuessaan ympyränkehää
- näkyi Pyrex-maljan pohjalla kiteenä, mutta tartuttaessa siinä ei ollutkaan mitään;
seuraavalla yrityksellä siihen saikin kiinni; toistui
- aiheutti pöydän pintaan osuessaan terävän napsauksen ja lasikupuun osuessaan kilahduksen
- meni pöytätennispallon ja hehkulampun sisään valaisten sieltä
- meni ihmisten rinnasta sisään, tuntui liikkuvan siellä ja tuli muusta kohdasta ulos
- meni vesilasiin ja liikutti vettä loiskuvalla äänellä, katsojan kasvojen ollessa niin lähellä lasin
yläpuolella että valo ei voinut olla johdon varassa
- valaisi laajalla himmeällä hohteella
- henkikäsi nosti sisältä valaistun mineraalikiteen pöydältä
- vieri suurena marmorikuulana pöydällä
- iskeytyi äänekkäästi pöytään ja hävisi, tuli esiin pöydän alta
- muutti muotoaan monella tavalla
- valaisi normaalikokoisen henkikäden sormet, jotka tuntuivat viileiltä

Filmit

Filmit eivät olleet sisällä kamerassa vaan sellaisinaan purkeissaan, eri tavoilla suojattuina. Mahdollisuus filmien huijaamalla valottamiseen pyrittiin kaikin keinoin estämään. Toimintaohjeet saatiin aina henkitiimiltä tai he ainakin osallistuivat päätöksentekoon. Järjestelyihin jäi kuitenkin aina jonkinlaisia aukkoja. Filmien kuviot olivat pitkin niiden pituutta ilman kamerassa saatavia kuvaruutuja. Käsin kirjoitettua tekstiä ja piirroksia tai ainakin vähäisiä kuvioita saatiin yhteensä 15 filmille. Filmejä käsiteltiin usealla tavalla, alla yksi tyypillinen:

- tutkijat ostivat ja toimittivat filmin
- filmin pakkaus tarkastettiin
- filmi otettiin esiin pakkauksestaan, mutta jätettiin purkkiinsa
- purkki merkittiin ja asetettiin puurasiaan
- rasia suljettiin riippulukolla
- avain vietiin tutkijan lukittuun autoon
- puurasiaa pidettiin valvonnassa istunnon ajan
- istunnon jälkeen rasia avattiin tutkijoiden toimesta
- filmi kehitettiin valvotusti

Filmien kuvien aiheita olivat esimerkiksi:
- Wordsworthin Ruth-runon eräs versio käsin kirjoitettuna
- saksankielistä käsin kirjoitettua syvällistä runoa, jonka kirjoittajaa ei saatu selville
- lyhyitä syvämietteisiä lauseita eri kielillä
- erilaisia perinteisiä symbolisia kuvioita

Kosketukset

Yleisimpiä osanottajien tuntemia kosketuksia olivat kuin harson hipaisut. Henkivalojen valaisemia tai pimeässä tuntuvia henkikäsiäkin voi joskus koskettaa. Ne tuntuivat eri tavalla eri tilanteissa, viileiltä, kuivilta jne. Pienet ihmishahmot tuntuivat harsolta tai musliinikankaalta. Yhdessä istunnossa tunsivat osallistujat yleisesti kuin kissan hännän hipaisuja. Myös leikillisiä napautuksia ja läpsäyksiä tuli toisinaan, esimerkiksi jos erehtyi käyttämään ilmaisua "suora ääni" sallitun "energiaäänen" sijasta. Myös henkivalojen kosketus voi tuntua, jopa niiden tunkeutuminen ja liikkuminen kehon sisällä.

Tutkimuksen loppuminen

Tutkimusistunnot loppuivat siihen, että henkitiimi sanoutui irti kaikesta yhteistyöstä SPR:n kanssa. Henget kertoivat kehittävänsä uusia menetelmiä, vain Scole-ryhmän kanssa. Tutkijat saivatkin vielä nähdä yritetyn videokuvauksen tuloksia. Jossakin vaiheessa henkitiimi ilmoitti, että muistaakseni tulevaisuudesta tulevan häiriövaikutuksen vuoksi he lopettavat yhteistyönsä myös Scole-ryhmän kanssa. Niinpä henkitiimi hävisi kokonaan ja ilmiöt loppuivat sillä erää siihen. Myös The Spiritual Scientistin ilmestyminen loppui

Tutkimuksen heikkouksia

Istuntojen suurin hankaluus oli tietenkin henkitiimin vaatima täydellinen pimeys. Infrapuna- tai valonvahvistuslaitteita ei saanut käyttää, koska ne tiimin ilmoituksen mukaan olisivat häirinneet energioiden syntymistä. Tämän kiellon vuoksi kaikkein vahvin mahdollinen näyttö jäi saamatta. On selvää, että tiimin vaatimat varotoimet eivät olleet loogisessa suhteessa toisiinsa eivätkä tilanteeseen.

Henkitiimi ei suostunut katsomaan sanoja kirjaston kirjoista tai selvittämään lukuja. Jos tarkoituksena oli tuottaa todisteita aidoista ilmiöistä, niin muuten niin älykkäänä esiintyneen tiimin olisi luullut keksivän sitovampia todisteita taidoilleen.

Tunnelman luomiseksi käytetty taustamusiikki peitti ääniä jonkin verran, mutta tutkijat vakuuttivat ettei se kuitenkaan sanottavasti häirinnyt. Lähes kaikki filmien sisältö ja sanalliset tiedot olivat saatavissa julkisista lähteistä. Kuvat eivät olleet aivan tarkkoja kopioita vaan useimmiten huolimattomammin piirrettyjä kuin alkuperäiset. Filmejä pidettiin istunnoissa kahdessa lukitussa puurasiassa, mutta kuvia tuli vain toiseen rasiaan. Se sattui pahaksi onneksi olemaan ryhmän meedion sukulaisen valmistama, ja juuri se ei ollut murtovarma. Sen voi lievää väkivaltaa käyttäen avata vaikka lukko oli paikoillaan.

Kaikki yksittäiset ilmiöt olisi ollut mahdollista saada aikaan huijauksella, hyvissä olosuhteissa. Raportin lopussa sitä arvostelleet muut merkittävät SPR:n tutkijat sanoivatkin, että ilmiöissä oli huijauksen merkit.

Scole-ryhmän jäsenet olivat kaikki syvästi uskovia spiritualisteja. Mahdollisesti heidän kokemuksensa antoivat heille hyvät perusteet uskolleen. Heillä vaikuttaa olleen vajavainen luonnontieteellinen ymmärrys, mikä epäilemättä jossain määrin hankaloitti yhteistoimintaa heidän kanssaan.

Tutkimuksen vahvuuksia

Kaikki kolme päätutkijaa ja myös monet vierailevat tutkijat olivat asiantuntijoita, joita ei olisi uskonut ihan helposti voitavan huijata. Tutkimusistuntoja oli paljon ja muutamia oli muuallakin kuin Scolen vakiotiloissa. Kaikki tilat tarkastettiin ennen istuntoja ja myös niiden jälkeen. Raportti on melko raskaslukuinen, koska siinä on niin paljon yksityiskohtia. Tiedot ovat luotettavia, koska ne on purettu istuntojen nauhoilta ja Montague Keenin pimeässä tehdyistä muistiinpanoista.

Pimeäolosuhteista huolimatta tilanteista oli saatavissa varsin paljon irti. Henkivalot toivat paljon yksityiskohtia esiin ja itsevalaisevat tarrat paljastivat liikkeitä. Tarrojen irrottamisesta syntyi niin kuuluva rapina, että salaa irrottaminen olisi ollut kovin vaikeata. Jatkuva vilkas keskustelu paljasti osallistujien sijainnin pöydän ympärillä. Ryhmän johtaja Robin Foy joutui koko ajan huolehtimaan nauhureista. Ilmiöt olivat usein vuorovaikutteisia, eli henkitiimi toteutti paikalla olevien toivomuksia. Sellaiseen ei olisi voinut riittävästi varautua kaiken ennakkosuunnittelulla.

Ilmiöiden moninaisuus oli niin suuri, että kaikkien toteuttaminen olisi vaatinut mestarihuijaria ja kehittyneitä laitteita. Monien ilmiöiden kohdennus oli niin nopea ja tarkka, että ryhmän jäsenillä olisi pitänyt itsellään olla pimeänäkölaitteet onnistuakseen tempuissa. Sellainen olisi ollut kovin vaikeata, koska kaikki olivat useimmiten kevyesti pukeutuneita.

Scole-ryhmän toiminnassa ei ilmennyt viitteitä vilppiin missään vaiheessa koko lähes kahden vuoden tutkimuksen aikana. Lisäksi heitä oli seurattu vuosia jo ennen tutkimusta ja tarkistuksia tehtiin vielä tutkimuksen jälkeen. Jo ryhmän runsas ajankäyttö istuntoihin osoittaa suurta ja pitkäjänteistä kiinnostusta, varsinkin kun toiminta vaati koko ajan taloudellisia uhrauksia.

Raportin lopussa oleva SPR:n arvovaltaisten jäsenten antama arvostelu henkii mielestäni jonkinasteista vihamielisyyttä raportin kirjoittajia kohtaan. Aineiston yksityiskohtien arvostelu on kyllä kekseliästä ja asiallista, mutta he eivät ottaneet huomioon tilannetta kokonaisuutena. Niin raju arvostelu on mielestäni ajattelematonta, koska se vähentää samalla kaiken tutkimuksen uskottavuutta. Skeptikot voivat nyt helposti torjua kaiken sanomalla aivan oikein, että johan itse SPR:n jäsenetkin totesivat näytöt olemattomiksi. Itse pidän raporttia kokonaisuutena hyvin vakuuttavana.

Nykytilanne

Nykyisellä Scole-ryhmällä on omat uudet kotisivut täällä:
http://www.thescoleexperiment.com/

Siellä on Scole-ryhmän esittelyä ja uusia saatuja kuvia. Mukana on myös useita Scole-kokeilun merkitystä koskevia artikkeleita, mm. SPR:n tutkija David Fontanan artikkeli "The Scole Report Five Years Later", jossa hän arvioi tilannetta silloisissa istunnoissa ja kuluneiden viiden vuoden jälkeen:
http://www.thescoleexperiment.com/artcl_01.htm

Fontana kertoo kolmesta tarkistuksesta, jotka on tehty raportin julkaisemisen jälkeen. Yksi oli sanomalehti, joka tuli apporttina sen jälkeen, kun eräs henkitiimin jäsen kertoi edesmenneen meedio Helen Duncanin haluavan antaa lahjan osoittaakseen mielenkiintonsa ryhmän työhön. Se oli painotuore Daily Mail päivältä 1.4.1944, jonka etusivulla oli uutinen Duncanin saamasta 18 kuukauden tuomiosta silloisen noituuslain perusteella. Samainen lehden numero löytyi British Librarysta, paitsi että se oli eri painoerästä. Paperin laadun ja tekstin kirjasintyypin ja painatuksen tutkimusten perusteella kyseessä oli tosiaan alkuperäinen sen ajan lehti. Ihmeellisintä on se, että se oli painotuore ilman vähäisintäkään kellastumista.

Netistä löytyy haulla runsaasti materiaalia Scolesta, sekä myönteistä että kielteistä arvostelua.