lauantai 29. elokuuta 2009

Parapsykologia ja maailmankuva

Luonnontieteiden voittokulku on ollut todella vaikuttava senjälkeen kun ne pääsivät kunnolla vauhtiin. Aineellinen hyvinvointimme on mitä suurimmassa määrin luonnontieteiden ansiota ja ihmiskunnan hallitsema luotettava tietämys ulottuu toisaalta avaruuden ääriin ja toisaalta aineen pienimpiin hitusiin. Tavallaan ei ole ihme, että monet kertovat pitävänsä maailmankuvaamme suurten periaatteiden osalta valmiina, vain pikku tarkennuksia vaativana.

Psi-ilmiöiden mahdollinen olemassaolo kuitenkin edellyttäisi melkoista laajennusta vallalla olevaan luonnontieteelliseen maailmankuvaan, vaikka niillä ilmiöillä ei monien mielestä näytä enää olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla rikkomaan tätä varsin valmista kuvaa. Luulisi tätä taustaa vasten olevan äärimmäisen tärkeätä selvittää, ovatko parapsykologian tutkijat löytäneet jotakin sellaista, mikä kuitenkin pakottaisi suurempaan varovaisuuteen maailmankuvan suhteen.

Valitettavasti maailmankuvaa koskeva uteliaisuus näyttää puuttuvan lähes kaikilta meiltä. Tieteen tekijöillä on omat kiireensä ja ammattiuran luominen käynnissä eikä kaikesta jaksa kiinnostua. Vaikka heillä olisi omakohtaisia selviä psi-kokemuksia, niin niistä on viisainta vaieta, koska muuten on oma tieteellinen maine vaarassa - niin vahvasti skeptiset asenteet vaikuttavat tieteen valtavirrassa. New Age -väki puolestaan pitää psi-ilmiöitä itsestään selvyytenä. Niitä ei tarvitse sen kummemmin perustella, ihmetellä eikä tutkia, ja sitä paitsi parapsykologia tieteenä on liian kuivaa eikä se edes ole riittävän henkistä heidän mielestään.

Uteliaisuuden puutetta kuvaa kokemukseni vuodelta 1974. Tuolloin oli laajalevikkisissä aikakauslehdissä ja muutamissa paikallislehdissä uutisia lusikoita ilman voimankäyttöä taivuttelevista kahdesta pojasta, 8- ja 9-vuotiaista. Eri paikkakunnilla asuneiden poikien uroteoista kerrottiin hyvin konkreettisia ja selviä esimerkkejä. Tuollainen taivuttelu oli tietenkin mielestäni mahdotonta, mutta halusin tarkistaa asian havaintojen konkreettisuuden vuoksi.

Otin yhteyttä ja poikien perheet suostuivat kokeiluihin. Valmistelin lusikoita ja muita koekappaleita ja totta vie, lähes kaikki niistä todella taipuivat ilman näkyvää voimankäyttöä. Kukaan muu kuin muutamat toimittajat, paikallinen rotaryklubi ja minä ei ollut ottanut poikiin yhteyttä. Julkaisin tulokseni ja edelleenkään kukaan akateeminen tutkija ei ole ottanut poikiin yhteyttä tutkimusmielessä eikä myöskään minulta kukaan utelias tieteen edustaja ole koskaan kysynyt tarkennuksia. Valitettavasti poikien kyky hävisi muutamassa kuukaudessa, joten tarkemmat tutkimukset jäivät vain suunnitelmiksi.

Hyvin perusteltu maailmankuva ei tunnu kovin yleisesti olevan kiinnostuksen kohteena, vaan toimeentuloa, viihdettä ja muita arkipäivän asioita pidetään tärkeämpinä. Maailmankuva omaksutaan yleensä liian helposti, ikään kuin huomaamatta. Kuitenkin se on kaikille tavalla tai toisella muodostunut ja saa aikaan uuden tiedon valintaa, kuvaan sopivan tiedon hyväksymistä ja sopimattoman torjumista.

Perustavaa laatua olevien käsitysten muuttaminen on kovin tuskallista eikä sitä yleensä tehdä muuta kuin pakon edessä. Kaikkein selvimpienkin käytännön tosiasioiden on vaikea tunkeutua maailmankuvaa suojaavan panssarin läpi. Äärimmäinen esimerkki ovat nuoren maan kreationistit, joiden mukaan maapallon ikä on 6000-10 000 vuotta ja Jumala loi kaiken kuudessa päivässä. Biologinen tietämys, fossiilit, geologiset muodostelmat ja avaruuden galaksit eivät tee heihin mitään vaikutusta. He kuitenkin voivat sanoa käsitystään luomistieteeksi ja askaroivat kaikenlaisten sivujuonteiden parissa, unohtaen aineellisen maailman kokonaiskuvan.

Psi-ilmiöt ja parapsykologia ovat tärkeitä maailmankuvan aineksia ja tyypillisesti herättävät jyrkkiä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Parapsykologiseen aineistoon on vaikeata suhtautua neutraalisti eli tehden päätelmiä vain käytettävissä olevan aineiston ja terveen järkeilyn perusteella. Parapsykologiaan tutustuminen on työlästä, sillä vaikka se on voimavaroiltaan heiveröinen tiede, niin se on hajautunut moniin osa-alueisiin. Alkuperäisartikkelit ovat usein kovin rakaslukuisia monien yksityiskohtien vuoksi, jotka tarvitaan koejärjestelyjen ja koetulosten selvittämiseksi. Myöskään kaikkia päättelyketjuja ja käsitteitä ei ole helppo ymmärtää niiden monimutkaisuuden ja pienten vivahteiden vuoksi.

Parapsykologiasta ei tietenkään tarvitsisi välittää maailmankuvan kannalta, jos psi-ilmiöitä ei olisi olemassa. Mutta vastoin skeptikkojen käsityksiä Suomessakin tapahtuu joka päivä useita spontaani-ilmiöitä, toisinaan äärimmäisen selviä ja jopa rajuja. Parapsykologian tutkijat saavat säännöllisesti onnistuneita tuloksia kaksoissokkoutetuissa kokeissaan. Kokeissa tosin vaikutukset ovat yleensä hyvin heikkoja, joten koesarjojen pitää olla riittävän laajoja. Kun parapsykologiaan tutustuu perusteellisesti, niin on vaikea uskoa kaiken psi-aineiston olevan vain harhaa, erehdystä ja huijausta.

Psi-ilmiöt eivät ole niin pahassa ristiriidassa luonnonlakien kanssa, että niiden olemassaolo olisi teoreettinen mahdottomuus, varsinkin kun luotettavia havaintoja on olemassa suuret määrät. Pikemminkin ilmiöt jollakin tavalla "kiertävät" luonnonlait. Ne eivät sekoita maailmanjärjestystä, koska vaikutukset ovat useimmiten kovin heikkoja ja vahvat ilmiöt ovat harvinaisia. Psi-ilmiöiden hallittavuus näyttää olevan niin huono, että niiden hyötysovellukset tuskin tulevat kyseeseen. Koskaan ei voida olla etukäteen varmoja tuleeko psi-tekijä jossakin tilanteessa esiin vai eikö tule.

Näin ihmisistä kyseen ollen raja parapsykologian ja New Agen välillä on käytännössä jatkumo ja vain kummankin ydinalueet on helppo tunnistaa. Pieni osa New Age -väestä on edes vähän kriittistä ja toisaalta joillakin parapsykologian tutkijoiksi tunnustetuilla on aika hämärä käsitys aineellisen maailman lainalaisuuksista, joten he ehdottelevat selvästi epärealistisia hypoteeseja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti